Nämä ovat kyllä hankalia ajatuksia.
On ne hankalia ajatuksia. Ja en mä vielä luovuttanut ole. Kai se on sitä että asiat voisi olla helpompiakin. Niin mä asun täällä omassa kämpässä ja nainen lasten kanssa omassa. Naisellakin on omat murheensa ja en kaikissa niissä pysty millään tavoin auttamaan. Ja sitten se kieli juttu, kun lähes kukaan ei puhu englantia, kaikki tutut on tullu muijan kautta, tai onhan mulla tuo naapurin huumehörhö jonka tiedän.
Kyllä tässä vielä yritetään, voi se homma alkaa toimimaankin. Töitä olisi kiva saada, rupeaa säästöt loppumaan ja sitten on kusinen paikka. Perkele edes haastatteluihin pyydetä. Kyllä noihin ärsyttäviin rääpäleisiinkin on jonkin verran jo kiintynyt. :)
Annetaans nyt vielä mennä ja katsotaan sitten. Kotio on aina helppo kuitenkin palata jos siltä näyttää.