Tullaan nyt sitten synkistelemään kun uhkaa hommat mennä palstalla liian positiiviseksi.
Itsellä nyt karvan vajaa kolme vuotta seurustelua takana ja kaikki perus hommat toimii ihan hyvin. Jotenkin kuitenkin naiseni on täysin empatia kyvytön. Ja minun saamani huomio, läheisyys ja rakkaus on sillä tasolla, että ei sitä kauan mies kestä. Tai minä en ainakaan. Meidän suhteessa alusta asti on seksiä ollut vähemmän kuin itse olisin toivonut. Tähän nyt tietysti aina tottuu, mutta nyt kun on alkanut häviämään sitten ihan kosketukset, halailut ja jopa pikku pusut.
Itse teen valtaosan kotitöistä kotona ihan jo senkin takia, että tykkään tehdä esimerkiksi ruokaa ja kotoa opittuna vaatteiden pesu menee aika rutiinina. Eikä tietenkään tarvitse mainita sitä kenelle koiran ulkoilutusvastuu on kasautunut. Tähän kuluttamani aika on kuitenkin jo jollain tavalla normalisoitunut enkä enää saa kredittiä näistä tekemistäni töistä. Olisi myös erittäin kiva, että minutkin joskus yllätettäisi tai oikeasti minun vuokseni nähtäisi vaivaa. Syystäkin voi mainita, että tuntuu kuin minä olisin hänelle palvelija.
Tänään olin päivällä muutaman tunnin yksin hänen luonaan ennen lähtöä opiskelupaikkakunnalle. Siinä sitten kävin hänen tavaroitaan läpi tunteiden noustessa pintaan ja jollain tavalla uskon vihdoin aloittaneeni eroprosessin tästä. Tietyt paidat, tietyt housut muistutti jostain tapahtumista tai paikoista jossa oltiin yhdessä käyty ja jossa oli tullut vietettyä varsin mahtavaa aikaa keskenämme. Takkia, kelloa ja korua näkyi hyllyiltä jotka olin hänelle lahjaksi ostanut ja tästä tiettyä mielihyvää saanut. Ja tietysti hänen kotinsa ja hänen tuoksunsa.
Oli tarkoitus jo kuluneena viikonloppuna nostaa homma minun osalta pöydälle, mutta neidin oltua varsin kipeä päätin siirtää sitä seuraavaan viikonloppuun kun pääsen taas kotia. Rakkaus, tunteet ja välittäminen ei ole ikinä ollut meidän suhteessa ongelma. Naiseni vain on ollut tietyllä tapaa minua kohtaan niin välinpitämätön ja kylmä, että en usko itsensä edes tiedostaneen asiaa. Vaikka olen siitä monesti hänelle huomauttanut. Aina tekosyitä tekosyiden perään miksi nyt asiat on näin tai näin.
Luulen, että suurin syy hänen kylmyyteen on ollut stressi jota hän ei osaa käsitellä tällähetkellä millään tavalla. Ei löydä sen aiheuttajaa tai miten sen saisi purettua. Kun koulusta alkaa joululoma, alkaa hän stressata joululahjoja, niiden jälkeen uuttavuotta jne jne. Se kehä on sitten lopulta loputon eikä mulla ole avaimia sen aukaisemiseen, varsinkaan kun hän ei edes yritä avautua.
Varmasti iso syy hänen käytökseensä on ollut hänen edellinen pitkä suhteensa. Siinä mies petti (tai avokkini ainakin näin luulee) ja oli ilmeisen kontrolloiva. Jotenkin avokkini ei varmasti ole vielä päässyt tästä yli. Pelkää uutta sydämmen särkymistä ja loukatuksi tuloa eikä siksi anna suhteelle kaikkeaan, sekä on ottanut nyt sitten miehiä ehkä jo liiankin läheiseksi osaksi elämäänsä, tietysti nykyinen sosiaalinen media mahdollistaa ihmisen loukkaamisen ilman sen läheisempää kanssakäymistä. Ei ainakaan ole siis pystynyt käsittelemään menneitä niinkuin niitä olisi pitänyt. Tämä on kuitenkin asia jonka odotin tasoittuvan ajan kanssa. Nyt on siis vuosia kolme takana ja itselläni alkaa tulla se raja vastaan jossa on pakko alkaa kuuntelemaan enemmän itseään. Ja tehdä päätöksiä oman elämänsä suhteen enemmän itsensä kannalta.
Valtava harmi tämä nyt jo melko varmalta näyttävä ero on. Kuitenkin omasta puolestani voin hyvillä mielin todeta, että kaikkeni yritin ja suhteelle annoin. Tässä on kuitenkin menty jo niin pitkään lisäajalla, että jossain vaiheessa vaan se usko hiipuu.
Lopullinen ero tulee kuitenkin olemaan varmasti tuskainen ja pitkä. Meillä oli pariskuntana ihan helvetisti potentiaalia, yhteisiä unelmia ja ennenkaikkea elettiin myös helvetin hyviä aikoja. Kai se kuitenkin pitää jossain vaiheessa tunnustaa tosiasiat: jos ei toimi niin ei toimi. Lisäksi vittumaisinta tässä tilanteessa on se, että tiedän että meidän tarina ei lopu siihen eroon. Varmahan ei voi koskaan olla, mutta tietty elämä ja kokeminen voisi jopa tehdä hänestä loistavan naisen. Tällähetkellä hän ehkä kuvittelee olevansa, mutta selvästikkään ei ainakaan minulle.