Nyt kuitenkin, jos ero tulee.. niin miten siitä pääsee yli? Olemme suurimman osan yhdessä viettämästämme ajasta viettäneet luonani, joten luonnollisesti hyvin moni asia muistuttaa hänestä. Onhan tänne ostettukin monet näistä tavaroista hänen mukana ollessa ja niin edelleen. Millä sitä täyttää ne yksinäiset illat tai aamut, kun ei ole sitä ihmistä siinä kenen viereen mennä nukkumaan ja kenen vierestä herätä?
Ihan ensiksi haluaisin sanoa että ole sinä se joka tekee aloitteen ja sanoo että "kuule, eiköhän ole parempi että tämä oli tässä". Älä alennu odottamaan pöydältä putoavia ruoanmuruja kuin koira, vaan ole mies vaikka se sattuukin. Jos nainen noin kovasti soutaa ja huopaa, niin ei suhteesta koskaan tule enää oikeasti mitään, ja ainakin itse joudut elämään koko mahdollisen suhteen ajan sen tunteen kanssa että "onkohan se nyt onnellinen ja tykkääkö se elämästään, vai miettiiköhän se taas mun jättämistä".
Naisissa on sama kuin osakesijoittamisessakin, ota tappiot nopeasti, nauti voitoista ajan kanssa. Erosta toipuminen alkaa vasta sitten kun se ero realisoituu, joten mitä nopeammin voit aloittaa surutyön, sitä nopeammin se on myös ohi.
Toinen kannustava seikka on tuleva vuodenaika. Kevätaurinko alkaa taas paistella, ja kohta kaduilla alkaa taas liikkumaan talviunesta heränneitä naisia, yhä vähenevissä vaatteissa. Jos ei muuta niin ainakin se virkistää mieltä.
Ja sitten se itse surutyö, niin se on vaan otettava vastaan. Vatsaa kouristaa, itkettää, ahdistaa, masentaa, on ne kaikki mainitut "yhteiset" tavarat, ja vaikkamitä. Ei tee mieli edes ryypätä, itsetunto nollissa, kukaaneikoskaantuuenäänhuolimaanmua, mäkaipaansitäniin.
Ryve itsesäälissä niin kauan kuin tarpeelliselta tuntuu, jos keksit jotain tekemistä mikä ottaa asian pois mielestä edes hetkeksi niin hyvä. Jos et, niin ryve itsesäälissä edelleen.
Sitten jonain päivänä vaan katsot krapuloissasi peiliin / heräät katuojasta tai kaverin sohvalta, ja ajattelet että "ei vittu nyt riittää". Tämä on tähänastisen elämäni "lowpoint", ja nyt lähdetään menemään ylöspäin.
Siitä se sitten alkaa. Ehkä keksit jotain uusia harrastuksia, moni alkaa käymään esim. salilla, alat taas käydä ulkona, jopa varovasti lähestymään taas vastakkaista sukupuolta, löydät elämästä pieniä ilonaiheita, ja ennenkuin huomaatkaan se mennyt suhde on enää vain pieni arpeutunut muisto siellä jossain takaraivossa.
Oikeastaan ainoa "neuvo" mitä antaisin, on se surutyö. Se kannattaa oikeasti käydä läpi ja tehdä itsensä kanssa tilit selviksi. Sitten vasta uutta matoa koukkuun ja kohti uusia pettymyksiä.
Omasta lähipiiristäni löytyy liikaa tapauksia jotka aina hautaavat jopa monivuotisen suhteen 2 viikon sisällä uuden suhteen alle, eivätkä koskaan käsittele tunteitaan. Ja voin sanoa että pitkän päälle lopputulos ei ole hyvä, tai mitenkään suositeltava. Kenellekään osapuolelle.
Tsemppiä vaan.