Naisasiat

[Worrell]

Kyllä on kokemuksia nettitreffailusta. Pääosin erittäin positiivisia kokemuksia meikäläiselle on noista kertynyt, vaikka mikään niistä ei seurustelusuhteeseen ole johtanut. Parin neitosen kanssa päädyttiin tuota kautta heiluttamaan peittoakin. Toisen kanssa jopa useampaankin otteeseen, joo. Muutaman kanssa ollaan sitten ihan kavereita/tuttavia tänäkin päivänä, vaikka mitään ihmeellisempää jutusta ei tullut.

Kannattaa tosiaan myös muistaa se jo mainittu asia, että netissä on ties minkälaista hiihtäjää. Nykyään tuntuu siltä, että aika paljon jonkinlaisia perfektionistejä on noihin paikkoihin pesiytynyt. Siis sellaisia ihmisiä, jotka hakevat kuuta taivaalta. Mutta kuten todettua, niin kyllä noista mestoista löytää ihan tavallisiakin tasamaan tallaajia. Yleinen ohjenuora alottevalle nettitreffailijalle on, että ei ota sitä liian vakavasti. Avoimin mielin liikenteeseen ja tietyllä varauksella, niin eihän sitä koskaan tiedä, kenet sitä netistä löytää.

 

[TQoFE]

Tärkein neuvoni nettitreffejä kokeileville on: tavatkaa livenä niin nopeasti kuin mahdollista, jos vaan yhtään siltä tuntuu (siis molemmista luonnollisesti). Jos kirjoitellaan valtavan pitkään, niin toisesta ehtii muodostua vaikka millainen kuva oman pään sisälle, ja sitten se "yllättäen" ei vastakaan live-tilanteessa todellisuutta kun lopulta tavataan.

En ole nettitreffejä kokeillut, mutta sivusta olen seurannut ja siksi suosittelen samaa kuin PataJaska. Oikein aitiopaikalta pääsin seuraamaan, kuinka eräs nainen tutustui netissä ja ihastui miehen juttuihin. Rakkaus on sokea, joten ei sitten osannut tai halunnut nähdä varoitusmerkkejä livenäkään. Ehtivät naimisiin asti ennen kuin naiselle valkeni, että mies pettää ja on aggressiivinen juotuaan, bonuksena toki jokapäiväinen juominen.

 

[Delter]

Tosiaan, ripeästi vaan tapaamista tulille. Jos netissä ehditään käydä koko elämä syntymästä nykyhetkeen läpi, voi olla yllättävän vaikea keksiä juttua sitten silmätysten. Kannattaa jättää siis vähän mystiikkaa jäljelle ennen ensitapaamista, jotta voi sitten purkaa vyyhtiä lisää ja juttua syntyykin sen jälkeen helpommin. Toki jos kyseessä on joku 100%match/soulmate-tyyppi niin tarinaa tulee ihan itsestään, mutta harvemmin näin onnellisesti käy.

Eli olen myös sitä mieltä, että sopivalla tahdilla vain live-tapaamista suunnittelemaan ja aika äkkiähän sen näkee synkkaako. Ihan avauslauseessa ei ehkä kannata tapaamista ehdotella; saattaa kuulemma olla hiljaista sen jälkeen.

Nettideittailua sellaisenaan en ole koskaan kokeillut, mutta kukapa nykyään ei olisi jonkinlaista säätöä sähköisiä viestimiä pitkin harjoittanut...

 

[Palstalegenda]

Nuo nettitreffit ovat muuttuneet. Kävin ensi kerran nk. nettitreffeillä helmikuussa 1999 eli rapia 13 vuotta sitten. Panin muuten sitä vosua sitten kolmansilla treffeillämme punaisessa 1200s -mallin Ladassani, pakkasta oli ulkona noin 20 astetta, autossa paljon vähemmän. Oli se romanttista. <3

Paljon on näinä aikoina samanlaistakin netissä, treffeissä ja nettitreffeissä mutta sellaiset tosiaan joille ei riitä mikään vaan jotka ovat vuosikausia putkeen nettideittipalstalla, niitä on enemmän. Ne ovat niitä itsetuntoaan buustaavia - vielä ihan nättejä - mutta naamasta näkee, että yhäti jyrkkenevä alamäki on jo alkanut. Sellaisten tyyppien välttely on erittäin suotavaa, vaikka olisi bradpitt, koska vittupäitä ne ovat lopulta niillekin. Suuri kysyntä sekoittaa niiden päät mutta onneksi ne kuolevat katkerina vittupäävanhuksina, joten siinä mielessä karma pitää pelin rehtinä.

Yleensä ne muuten ovat melko taviksia tai vähemmän sisällöltään. Yksikin tilasi kestotilauksena Seiskaa. Niin no, onhan se yksi tyhmyyden muoto, kun pitää buustata sitä itsetuntoaan, joten Seiska sopii kuvioon. Aika vähän olen noihin sekaantunut, koska osaan jo tunnistaa nuo tyypit. Sisällötöntä höttöä ne ovat.

Tämä viesti ei ollut katkera tilitys vaan varoituksen sana kaikille kelvoille miehille. Epäkelvot saakoot vaivautua mutta eihän sellaisille tietenkään ole Jatkoaikaan nimimerkkiä edes annettu.

 

[Surukuku]

... Oikein aitiopaikalta pääsin seuraamaan, kuinka eräs nainen tutustui netissä ja ihastui miehen juttuihin. Rakkaus on sokea, joten ei sitten osannut tai halunnut nähdä varoitusmerkkejä livenäkään. Ehtivät naimisiin asti ennen kuin naiselle valkeni, että mies pettää ja on aggressiivinen juotuaan, bonuksena toki jokapäiväinen juominen.

Miten voi rakastua netissä johonkin???
Jos noin kummallisesti pääsee tapahtumaan, voi "syyllistä" ikäville seurauksille hakea vain peilin kautta.

Netti on sitä varten, että voi kohtuullisen karkealla tasolla haarukoida noita potentiaalisia seuralaisia niin hetkellisiin kuin pidempiaikaisiinkin (peitonheilutus-)suhteisiin, mutta vasta henk.koht. tapaaminen ja tutustuminen on se ainoa oikea tapa valita sopivin kumppani itse kullekin - kokemusta on täälläkin.

Jos tuossakin käy hullusti eli lähtee sydän/rahat/muu irtain ja kiinteä omaisuus/terveys, on taasen aika kurkistella peiliin - ja eikun nettiin uutta valkkaamaan...

 

[Ted Raikas]

Miten voi rakastua netissä johonkin???
Jos noin kummallisesti pääsee tapahtumaan, voi "syyllistä" ikäville seurauksille hakea vain peilin kautta.

Noh, eipä siinä tarvia olla kuin esim. läheisriippuvainen ihminen, tai esim. joku persoonallisuushäiriöinen, niin ihan mahdollista se kyllä on. Toki voidaan puhua siitä, että miten todellista se rakkaus on. Se voi olla rakastumista rakastumisen tunteeseen, mikä voi monella erityisen yksinäisellä ja sitä kautta epätoivoisella ihmisellä olla hyvinkin todellista.

Säälittävän tuntuista varmasti osin ja sitähän se tietysti myös on, mutta tuollainen ihminen ei välttämättä kykene ajattelemaan selkeästi. Eikä tuo sinänsä nyt mitenkään kovin uusi ilmiö ole, asiat on vaan siirtyneet nettiin enemmissä määrin. Kyllä sitä ennenkin on ihmiset ihastuneet ja rakastuneet suurinpiirtein ensimmäiseen vastaantulijaan joka osaa olla kiltti ja mukava. Vaikka lopputulos olisikin sitten ihan muuta.

Tuollainen päätön rakastuminen on toki omiaan, että tulee tehtyä todella vääriä valintoja.

 

[TQoFE]

Miten voi rakastua netissä johonkin???

Pahoittelen ranskaani, olisi pitänyt laittaa heittomerkkeihin tuo sana rakkaus. Joka tapauksessa ihminen, joka on vähääkään ihastunut, ei välttämättä osaa huomioida niitä pieniä merkkejä, joiden pitäisi kertoa, että jokin tässä nyt haiskahtaa.

Minä - useamman muun ohella - yritin puhua tälle naiselle järkeä sen jälkeen kun hän oli "löytönsä" esitellyt. Tuloksetta.

Jos noin kummallisesti pääsee tapahtumaan, voi "syyllistä" ikäville seurauksille hakea vain peilin kautta.

Sillähän minä sanoinkin, ettei kannata viestitellä pelkästään netissä liian pitkään, ettei tule tällaisia tilanteita.

 

[Rommeli]

Joka tapauksessa ihminen, joka on vähääkään ihastunut, ei välttämättä osaa huomioida niitä pieniä merkkejä, joiden pitäisi kertoa, että jokin tässä nyt haiskahtaa.

Tuo ei periaatteessa liity millään tavalla nettitreffailuun. Tai no liittyy toki, mutta ihan samalla tavalla se liittyy kaikkeen parisuhdetoimintaan. Yllätyksiä sattuu, on sitä tavattu sitten netissä tai missä vaan muualla.

 

[Surukuku]

...

Niin, no - näinhän se tuppaa joskus menemään, kun on kyseessä mainitsemasi ihmisryhmä, jonka seinät ovat lavealla ja katto korkealla eli paljon mahtuu helposti hyväksikäytettävää porukkaa siihen.

Omalla kohdallani voin puhua jo vuosien yhteisestä prosessista, joka alkoi nettituttavuudella ja jatkuu edelleen vahvana ja antoisana suhteena.
Välillä olen tosin ajatellut joidenkin konttaamista katsellessa, että kävikö minulla vain näin järjettömän huikea tuuri...

 

[TQoFE]

Tuo ei periaatteessa liity millään tavalla nettitreffailuun. Tai no liittyy toki, mutta ihan samalla tavalla se liittyy kaikkeen parisuhdetoimintaan. Yllätyksiä sattuu, on sitä tavattu sitten netissä tai missä vaan muualla.

Liittyyhän se sillä tavoin, että netissä valehtelu ja toisenlaisen kuvan antaminen itsestään on helpompaa kuin kasvokkain. Myöhemmin sanomansa pystyy helpommin tarkistamaan ettei sotkeudu tarinoissaan, tiheään toistuvia krapuloita tai muita runsaan juomisen merkkejä ei näe, vastapuoli ei pysty elekielestä edes arvailemaan, valehteleeko toinen vai puhuuko totta jne.

 

[Rommeli]

Liittyyhän se sillä tavoin, että netissä valehtelu ja toisenlaisen kuvan antaminen itsestään on helpompaa kuin kasvokkain. Myöhemmin sanomansa pystyy helpommin tarkistamaan ettei sotkeudu tarinoissaan, tiheään toistuvia krapuloita tai muita runsaan juomisen merkkejä ei näe, vastapuoli ei pysty elekielestä edes arvailemaan, valehteleeko toinen vai puhuuko totta jne.

Tottahan tuo. Toisaalta ei kai esimerkkisi nainen sentään naimisiin mennyt tapailematta miestä livenä? Toki netissä voi antaa itsestään täysin väärän kuvan ja esiintyä aivan eri ihmisenä kuin todellisuudessa on. Tällaisia tapauksia on aika paljonkin, mutta harva noista sentään ihan naimisiin asti pystyy vedättämään. Kovin yleistä tuntuu olevan esimerkiksi iän valehtelu ja toisen ihmisen kuvan käyttäminen omassa profiilissa...

Ja tosiaan netissä on oma siippa tullut tavattua ja nyt jo viisi vuotta on kimpassa oltu. Pari lastakin on ehtinyt siunaantumaan. Vielä en ole paljastunut ihan täydelliseksi rentuksi, vaikka merkkejä ilmassa onkin satunnaisesti näkynyt. Tätä ennen tuli yhteen totaalikusettajaankin törmättyä.

 

[TQoFE]

Tottahan tuo. Toisaalta ei kai esimerkkisi nainen sentään naimisiin mennyt tapailematta miestä livenä?

Ei tietenkään. Kuten kirjoittelinkin, ongelma oli siis se, että tämä nainen piti ns. liian kauan yhteyttä mieheen pelkän netin kautta. Kun viimein tapasivat, nainen oli ehtinyt jo ihastua / "ihastua" sen verran, että oli sokea kaikille mahdollisille varoitusmerkeille, joiden olisi pitänyt laittaa asshole detector huutamaan punaisella ensimmäisistä sekunneista alkaen.

 

[pernaveikko]

Nykyään tuntuu siltä, että aika paljon jonkinlaisia perfektionistejä on noihin paikkoihin pesiytynyt. Siis sellaisia ihmisiä, jotka hakevat kuuta taivaalta.

Tämähän se on, olen joutunut useampaankin "työhaastatteluun." Aivan käsittämättömiä kysymyspattereita vedetään, kun halutaan vain tehdä karsintaa. Useimmat tekevät tuota taatusti tahallaan ja joku varmasti pyörittää jotain exceliäkin siinä. Joku istuu koneella kaverinsa kanssa ja yhdessä käydään läpi kandidaatteja. Silti kaikki eivät varmasti tee tuota edes tahallaan. Se on vain mennyt sellaiseksi.

 

[Hypodermic]

Netin kautta alunperin tullut itsekin tutustuttua nykyiseen avovaimoon. Ei ole mielestäni mitään ihmeellistä siitä jos suhde on "alkanut" intterwebin ihmeellisestä maailmasta, sen verran isoa roolia intterwebbi ylipäänsä näyttelee nykyään. Siellähän sitä oman elämän menoa muutenkin jaetaan, niin miksei myös haettaisi uusia ihmissuhteita. Antaa mennä vaan.

 

[heikkik]

Kaveri sitten suositteli hakemaan netistä seuraa. Löytynyt ihan mukavan oloinen naikkonen, mutta vähän epäilyttää. Onko joku löytänyt onnen tätä kautta. Kokemuksia?

Liityn nettitreffeistä positiivisen lausunnon antajiin. Sitä on tullut harrastettua ja nykyinen naisystävä on netin kautta löydetty.

Joka kerta tapaamani henkilöä on vastannut lähettämäänsä kuvaa eikä kukaan ole ainakaan myöntänyt huijanneensa ikäänsä. Ja sekopäisempiin naisin sitä on baarissa tullut törmättyä kuin netissä.

 

[Ted Raikas]

Liityn nettitreffeistä positiivisen lausunnon antajiin. Sitä on tullut harrastettua ja nykyinen naisystävä on netin kautta löydetty.

Eihän se tietenkään mahdotonta ole. Ongelma on vaan usein siinä, että deittipaikat on sellaisia, missä sitä seuraa ja kumppania haetaan niin tositarkoituksella. Tätä seikkaa vasten voi tulla treffeillä tai usein niiden jälkeen lunta tupaan varsin ikävilläkin tavoilla ja ihmisillä muutenkin on tarkkoja vaatimuksia toisen osapuolen suhteen. Koen tiettyjä ongelmia kun on selkeästi parinmuodostukseen keskittyvillä sivustoilla.

Tämä ei meinaa, etteikö sellaisia kannattaisi kuitenkin kokeilla, jos siltä tuntuu. Olen minäkin noilla siis ollut.

Kumppani ei ole löytynyt, mutta vaakamamboa on päässyt harrastamaan useammankin kanssa ja jotkut naiset ovat jääneet pysyviksi kaveruuksiksi.

 

[Nume]

Joo. En löytänyt omaa ketjua. Ite ollu sinkkuna syyskuusta saakka. Lapseni äiti petti ja jätti. Kaveri sitten suositteli hakemaan netistä seuraa. Löytynyt ihan mukavan oloinen naikkonen, mutta vähän epäilyttää. Onko joku löytänyt onnen tätä kautta. Kokemuksia?

Itse olen löytänyt yhden tyttöystäväni netistä, Aapelista, ja ikinä en ole seuraa hakenut vaan ainoastaan pelaillut ja puheliaana olen sitten alkanut juttelemaan, joskus myös ne naisetkin ennen minua. Itse olen ennen ensimmäistä näkemistä tutustunut todella hyvin siihen tyttöön ja erittäin hyvin on silti juttuun tultu ensimmäisellä näkemisellä. Tämä mikä tällä hetkellä on (ja toivottavasti aina ja ikuisesti) niin hänet tapasin junasta, minulla on aika mielenkiintoisia nämä tyttöystävän tapaamistarinat siis!

 

[Filatovi]

Ero taitaa olla välttämätön.

Kirjoittelin ketjuun 1½ kuukautta sitten, kun tyttöystävä ilmoitti että tunteet ovat viilenneet. Halusi kuitenkin hetken miettimisen jälkeen yrittää edelleen ja mielestäni sen jälkeen onkin mennyt hyvin. Ilmeisesti olin kuitenkin väärässä, kun ilmaisi, että taitaa olla enää kaverifiiliksiä yrityksestä huolimatta.

Olin silloin aiemmalla kerralla aivan hajalla, mutta nyt olen pystynyt suhtautumaan asiaan jokseenkin paremmin.. Pystynyt tekemään arjen asioita ja niin edelleen. Sovimme nyt kuitenkin, että ollaan viikko pitämättä yhteyttä kokonaan ja nähdään sen jälkeen. Katsotaan, että tuleeko hänelle ikävä tai muuttuuko ne fiilikset. Eipä tässä ole oikeastaan mitään hävittävää, löysähkössä hirressä ollaan jokatapauksessa. Hän sanoi, että jos nyt lähtisi tästä ja sanoisi, että tää oli tässä, niin katuisi kuitenkin. Ei kuulemma ollut varma satavarma tunteistaan, eikä halua tehdä ratkaisua, jota katuu. Ilmoitin myös, että sitten kun päätöksensä tekee, niin en ala soutamaan ja huopaamaan, paluuta ei ole. Myös siksi sanoinkin, että haluan hänen olevan 100% varma, ennen kuin päätöksen tekee.

Ehkä löydän pientä lohtua siitä, että tuon aiemman episodin jälkeen ajattelin, että nyt kaikki on laitettava peliin ja jos homma ei toimi, niin ei ole mitään, mitä voisin tehdä paremmin tai enemmän. Olenkin sen jälkeen käyttätynyt henkisesti kypsemmin ja ihan oman hyvinvointini kannalta pystynyt olemaan ajattelematta liikaa negatiivisia asioita ja murhehtimatta liikaa.

Nyt kuitenkin, jos ero tulee.. niin miten siitä pääsee yli? Olemme suurimman osan yhdessä viettämästämme ajasta viettäneet luonani, joten luonnollisesti hyvin moni asia muistuttaa hänestä. Onhan tänne ostettukin monet näistä tavaroista hänen mukana ollessa ja niin edelleen. Millä sitä täyttää ne yksinäiset illat tai aamut, kun ei ole sitä ihmistä siinä kenen viereen mennä nukkumaan ja kenen vierestä herätä?

Voi olla sekavia ajatuksia, ja lähinnä tämä teksti on ajatusten virtaa, en jäsennellyt tai miettinyt asioita sen kummemmin ennen tämän viestin kirjoittamista. Kaikki tulevat neuvot ja tsempit otan kiitollisena vastaan.

 

[Killeri]

Voi olla sekavia ajatuksia, ja lähinnä tämä teksti on ajatusten virtaa, en jäsennellyt tai miettinyt asioita sen kummemmin ennen tämän viestin kirjoittamista. Kaikki tulevat neuvot ja tsempit otan kiitollisena vastaan.

Jokainen käsittelee asiat omalla tavallaan ja tuskin on yhtä ainoaa tapaa asiasta helpolla selvitä. Se vaan pitää jaksaa tsempata itseänsä ja yrittää päästä itsesäälistä ja paska fiiliksestä eroon. Itsellä tuli avioero vuonna 2004 ja ajattelin, että kaikki oli tässä eikä toivoa huomisesta. Paskat. Jälkikäteen tuntuu, että se oli parasta mitä omalle kohdalle on sattunut. Aika parantaa ja opettaa näkemään asiat mille suhteessa on ollut sokea. Aika taitaa olla se ainoa mikä auttaa....


Niin ja tsemppiä. Elämä voittaa kuitenkin.

 

[Trenchtown]

jos ero tulee.. niin miten siitä pääsee yli?

Maailman kliseisin fraasi pitää paikkaansa; Aika parantaa haavat. Tai jos ei paranna, niin arpeuttaa ainakin. Ei siihen erosta toipumiseen ole mitään yhtä oikeaa tapaa, jokainen hoitaa sen omalla laillaan. Olet mun mielestäni päättänyt oikein, että löysään hirteen et jää roikkumaan. Älä jää kakkosvaihtoehdoksi, äläkä satunnaiseksi kaveripanoksi. Äläkä varsinkaan jää uskotuksi ystäväksi, mikäli sinulla on vielä rakkautta häntä kohtaan jäljellä. Sattuuhan se ja ihan helvetiksi sattuukin, mutta silti, parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä.

Mä sain kenkää vuonna 2007 (tarinaa keissistä löytyy yllättäen tästä ketjusta vaikka hur mycket) ja vasta nyt alkuvuodesta laitoin välit kokonaan poikki. Olen onnellinen nykyisessä suhteessani, mutta silti en vieläkään pystynyt katsomaan exäni onnea. Tai kyllä mä hänelle onnen suon, mutta en sille äijälle, joka meidän suhteeseemme tuli väliin ja samassa sängyssä vieläkin exäni kanssa nukkuu. Vaikea selittää. Päätin kuitenkin katkaista välit kokonaan. Sekin sattui, mutta pääsenpähän elämässäni askeleen eteenpäin. Painukoon vittuun koko ämmä. Tietenkin tämäkin on vain jonkinlaista itsepetosta ja suojelumekanismi, mutta olkoon.

Eli siis my two cents tilanteeseesi on, että anna naiselle aikaa, mutta jos hän sitten erota haluaa, niin erotkaa kerran ja kunnolla. Nostat kaulukset pystyyn ja astut nöyrästi päin pistimiä ja kohti uusia pettymyksiä.

 

[scholl]

Siis onko näin, että on joku lista olemassa, jonka mukaan tapaamistavat voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Jos on siis tavannut netin kautta niin on huonompi diili kuin jos on tavannut baarissa? Käsittääkseni se on kuitenkin paljon vaikeampaa löytää riittävän hyvä tyyppi kuin löytää paras mahdollinen tapa tutustua, joten eiköhän se henkilö mene tapaamistavan edelle.

Mitä tulee sitten siihen, että jotain esikarsintaa tehdään niin luulen, että noissa tapauksissa henkilö on usein ns. haravajärjestelmän kautta liikenteessä. Toisin sanoen kalastelee vähän joka puolella ja suuresta joukosta pyrkii selvittämään sopivimman. Toinen lähestymistapa on se, että ei alun perinkään pyri hankkimaan mitään suurta joukkoa, vaan hakee suoraan sitä parasta mahdollista tapausta, johon voi mennä aikaa. Haravajärjestelmän tyypeillä on todennäköisesti kiire löytää joku, joten eivät viitsi käyttää aikaa hauskanpitämiseen, vaan deittailu on työtehtävä, jolla on joku tarkoitus.

Sinänsä ymmärrän sen, että tietyt kysymykset pitää tehdä, jos aikoo jotain vakituisempaa suhdetta muodostaa, koska on kysymys kynnyskysymyksistä. Jos joku ei esim. osaa saksaa, eikä aio opetella kohtuullisessa ajassa niin ei asiassa voi edetä, kun käsissä on ongelma, johon ei ole ratkaisua. Parempi siis tietää tuollaisista seikoista heti.

 

[Carlos]

Nyt kuitenkin, jos ero tulee.. niin miten siitä pääsee yli? Olemme suurimman osan yhdessä viettämästämme ajasta viettäneet luonani, joten luonnollisesti hyvin moni asia muistuttaa hänestä. Onhan tänne ostettukin monet näistä tavaroista hänen mukana ollessa ja niin edelleen. Millä sitä täyttää ne yksinäiset illat tai aamut, kun ei ole sitä ihmistä siinä kenen viereen mennä nukkumaan ja kenen vierestä herätä?

Ihan ensiksi haluaisin sanoa että ole sinä se joka tekee aloitteen ja sanoo että "kuule, eiköhän ole parempi että tämä oli tässä". Älä alennu odottamaan pöydältä putoavia ruoanmuruja kuin koira, vaan ole mies vaikka se sattuukin. Jos nainen noin kovasti soutaa ja huopaa, niin ei suhteesta koskaan tule enää oikeasti mitään, ja ainakin itse joudut elämään koko mahdollisen suhteen ajan sen tunteen kanssa että "onkohan se nyt onnellinen ja tykkääkö se elämästään, vai miettiiköhän se taas mun jättämistä".

Naisissa on sama kuin osakesijoittamisessakin, ota tappiot nopeasti, nauti voitoista ajan kanssa. Erosta toipuminen alkaa vasta sitten kun se ero realisoituu, joten mitä nopeammin voit aloittaa surutyön, sitä nopeammin se on myös ohi.

Toinen kannustava seikka on tuleva vuodenaika. Kevätaurinko alkaa taas paistella, ja kohta kaduilla alkaa taas liikkumaan talviunesta heränneitä naisia, yhä vähenevissä vaatteissa. Jos ei muuta niin ainakin se virkistää mieltä.

Ja sitten se itse surutyö, niin se on vaan otettava vastaan. Vatsaa kouristaa, itkettää, ahdistaa, masentaa, on ne kaikki mainitut "yhteiset" tavarat, ja vaikkamitä. Ei tee mieli edes ryypätä, itsetunto nollissa, kukaaneikoskaantuuenäänhuolimaanmua, mäkaipaansitäniin.

Ryve itsesäälissä niin kauan kuin tarpeelliselta tuntuu, jos keksit jotain tekemistä mikä ottaa asian pois mielestä edes hetkeksi niin hyvä. Jos et, niin ryve itsesäälissä edelleen.

Sitten jonain päivänä vaan katsot krapuloissasi peiliin / heräät katuojasta tai kaverin sohvalta, ja ajattelet että "ei vittu nyt riittää". Tämä on tähänastisen elämäni "lowpoint", ja nyt lähdetään menemään ylöspäin.

Siitä se sitten alkaa. Ehkä keksit jotain uusia harrastuksia, moni alkaa käymään esim. salilla, alat taas käydä ulkona, jopa varovasti lähestymään taas vastakkaista sukupuolta, löydät elämästä pieniä ilonaiheita, ja ennenkuin huomaatkaan se mennyt suhde on enää vain pieni arpeutunut muisto siellä jossain takaraivossa.

Oikeastaan ainoa "neuvo" mitä antaisin, on se surutyö. Se kannattaa oikeasti käydä läpi ja tehdä itsensä kanssa tilit selviksi. Sitten vasta uutta matoa koukkuun ja kohti uusia pettymyksiä.

Omasta lähipiiristäni löytyy liikaa tapauksia jotka aina hautaavat jopa monivuotisen suhteen 2 viikon sisällä uuden suhteen alle, eivätkä koskaan käsittele tunteitaan. Ja voin sanoa että pitkän päälle lopputulos ei ole hyvä, tai mitenkään suositeltava. Kenellekään osapuolelle.

Tsemppiä vaan.

 

[Mynttoni]

Kiitoksia Carlokselle hyvästä viestistä vaikkei se mulle ollut suunnattukkaan. Osuu vain omaan elämän tilanteeseen kanssa ihan kympillä. Sen enempiä omaa asiaani en jaksa alkaa avaamaan, sanon vaan et toi viesti saa taas uskomaan parempaan tulevaisuuteen.

 

[pakki3000]

Carlos antoi Filatoville sellaisia neuvoja, että kannattaa laittaa kyllä lehtiöön muistiin..Ei tuollaisen soutamisen jälkeen kyllä tule yhtään mitään. Parempi repäistä itsensä irti ja lähteä kävelemään. Itsekunnioitusta jää vielä jäljelle tuleviin pettymyksiin kun ei ruikuta ja anna naisen viedä sitä kokonaan. Kyllä se toimisi kuin itsestään jos toimisi.

Itsekin kävin nuorempana treffeillä aika monen ihan hyvänkin näköisen naisen kanssa. Olisi siinä voinut tehdä samaa, mitä Filatovin muija tekee, mutta ajattelin olla reilu ja pistää heti homman pakettiin jos vähänkään mietitytti kiinnostus kyseistä naista kohtaan. Monen kohdalla oli epävarma olo ja toisaalta olisi voinut jäädä roikkumaan, mutta myöhemmällä iällä olen ollut kiitollinen etten niin tehnyt. Kyllä sen sitten huomasi, kun tuli niitä oikeasti kiinnostavia vastaan. Ei siinä tarvinnut kahta kertaa miettiä haluaako olla yhdessä vai ei.

Itsekin olin todella pahasti ihastunut yhteen naiseen, mutta jotenkin hän kokoajan oli vähän epävarma kiinnostuksesta. Välillä oli niin kiinnostunut ja sitten taas todella kylmä. Sitten tuli se tilanne, ettei ollut varma haluaako olla vai ei. Sattui ihan vitusti, mutta ajattelin etten todellakaan halua olla ihmisen kanssa kuka joutuu miettimään sitä onko minun kanssani vai ei. Hän vielä yritti pitää minut kaverina, mutta sanoin minulla olevan ihan tarpeeksi kavereita ja en halua hänestä kaveria vaan ihan muuta. Tietysti sitten tavattuani avovaimoni, niin hän alkoi piinaamaan baareissa yms minut nähtyään ja sitten olikin muka todella kiinnostunut. Vaikka räppi biisejä inhoankin, niin mites se siinä yhdessä nyt radiossa soivassa biisissä meneekään tyyliin: "mitä löytyy takaa niin siihen on joku syy" :D..

 

[Woofer]

Ja sitten se itse surutyö, niin se on vaan otettava vastaan. Vatsaa kouristaa, itkettää, ahdistaa, masentaa, on ne kaikki mainitut "yhteiset" tavarat, ja vaikkamitä. Ei tee mieli edes ryypätä, itsetunto nollissa, kukaaneikoskaantuuenäänhuolimaanmua, mäkaipaansitäniin.

Hyvä viesti Carlosilta.

Itse seurustelin 2 vuotta ja ero tuli vajaa puoli vuotta sitten yhteisellä sopimuksella, mutta toipuminen tuntuu vieläkin olevan osittain käynnissä. Aika on auttanut ja asioita on alkanut näkemään positiivisemmalla tavalla, vaikka sillon eron kynnyksellä se tuntui aika "joojootiedetään"-neuvolta.

Jokainen tietysti kärsii surunsa omalla tavalla, mutta kannattaa varautua (tiedä sitten auttaako se mitään) aaltoliikkeeseen. Ensimmäiset viikot voi olla täyttä tuskaa, sitten yhtäkkiä tuntuukin et kyllähän mä tästä nyt yli pääsen, mutta sitten taas yhtä nopeasti, vaikka jonkun vanhan yhteisen muiston esiin tullessa, kaikki taas romahtaa kertaheitolla. Kun aikaa kuluu, niin näitä romahtamisia tulee harvemmin ja harvemmin. Jossain vaiheessa voit ajattelella oikeasti päässeesi asiasta täysin yli, mutta yllätytkin yhtäkkiä pudotessasi taas täysin.

Aika, aika ja vielä kerran kliseisesti aika.


Tsemppiä Filatoville!