Naisasiat

[Filatovi]

Ainoa ongelma on oikeastaan meikän pään sisällä. Muuten koen olevani suht itsevarma ihminen enkä stressaa ihan pienistä, mutta auta armias ku menet ihastuun johonki naiseen niin johan on vittu pää ihan sekaisin. Sitä kuvittelee koko ajan kaikkea turhaa, lukee kaikki pienet asiat ihan päin vittua ja koko ajan pelkää sitä pahinta. No hei, ainahan mun suhteet on menny vituiksi niin tottakai tääki menee? Nainen on toki muulla tavalla tehny jo selväksi et on kiinnostunu ja haluaa viettää mun kanssa aikaa, mut ku itel toi pää on sellanen et tarvis melkein joka päivä varmistusta tälle asialle. En sit tiedä pääseekö näistä fiiliksistä koskaan eroon vai onko tää vaan osa mun persoonaa?

En ole muistaakseni koskaan tähän ketjuun kirjoitellut tästä aiheesta, mutta ylläoleva teksti voisi olla kirjoitettuna suoraan omalta näppikseltäni. Osasit pukea ajatukseni sanoiksi paremmin, kuin itse olisin varmaan koskaan pystynyt.

Siis itsellä samanlaisia ongelmia, olen ulospäin melko itsevarma ja rento tyyppi, erittäin sosiaalinen, ja vaikutankin varmaan melko itsevarmalta. Ja olenkin monessa asiassa. Mutta en naisasioissa. On tullut takkiin todella monta kertaa, aluksi asiat ovat menneet hyvin, kunnes sitten onkin sitten vedetty ns. puuntakaa suoraan päin näköä. Tästä johtuen en enää oikein osaa luottaa naisiin, vaikkeivat kaikki naiset näitä naiiveja kusipäitä olekkaan. On vain helvetin vaikea yrittää luottaa johonkin uuteen tyyppiin, kun tietää että niin yritti myös edellisellä ja sitä edellisellä kerralla. Ja luottamushan palkittiin, pettymyksellä.

Epävarmuus näkyy sitten omassa käytöksessä juuri samoin kuin sinulla, eli hakemalla haen jotain uhkakuvia vähän kaikesta, ja kaikkea naisen sanomaa ja tekemää pitää analysoida. Analyysithän nyt menevät yleensä kauhuskenaario-tyyppisiksi. Eli jotakuinkin jossei esimerkiksi naiselta saapunut tekstiviesti ole tyyliin "Mä olen ihan helvetin ihastunut sinuun", niin siitä voi löytää aina jotain kaksoismerkityksiä ja paskaa taustalta.

Toinen juttu on vaikka deiteillä käyminen. Joo, näet jonkun naisen yhden kerran ja sovitte, että voitaisiin nähdä uudelleenkin. Sovitaan tarkempi päivä ja näin päin pois, mutta ei voi kuitenkaan olla varma tästäkäään, joutuu varmistelemaan toiselta osapuolelta sitä, että varmasti nähdään, eikä tule ohareita, joita on näiden edellisten pettymyksiksi osoittautuineiden naisten kohdalla tullut, selitysten kera. Näistä selityksistähän nyt on kaikista helpoin aina etsiä valheita. Olenkin oikeastaan aika hyvä päättelemään ja tekemään johtopäätöksiä ja yhteenvetoja juurikin naisten suhteen, joka sitten tietty luo jälleen uutta epävarmuutta. Otetaan tähän esimerkki, typistetty sellainen. On sovittu, että nähdään tiistaina kello xx paikassa yy, maanantaina illalla tulee viesti, että nainen joutuukin lähtemään vanhempiensa kanssa isovanhempiensa luo seinäjoelle, kun siellä on jotkut kissanristiäiset. Sitten sovitte ehkä uuden tapaamisajan. Ennen tapaamista juttelette taas niitä näitä, ja nainen kertoo menevänsä viikonloppuna SEINÄJOELLE isovanhempiensa luo, koska EI ole nähnyt heitä PITKÄÄN aikaan. Sitten on vaihtoehdot a) joko hyväksyt sen, että nainen on valehdellut sinulle ja toivot näkeväsi häntä tai b) todennäköisesti tuhoat välit bustaamalla naisen ja kysymällä että mitä vittua nyt taas? Näitä bustauksia onkin tullut tehtyä muutamia, naiset on loppujen lopuksi melko helppo saada puhumaan itsensä pussiin. Ei se vaadi kuin johdattelua ja sanojen oikein asettelemista.

Olisi helvetin mukava heittää nämä kokemukset romukoppaan, ja lähteä avoimin mielin kohti uusia haasteita. Ottaa naiset, puheet ja teot sellaisina kuin ne on, hyväksyä niiden sanoma sellaisena kuin se on tarkoitettu ymmärrettäväksi, eikä niin, että pyrkii aina löytämään jotain epävarmuutta tai epärehellisyyttä taustalta.

Kuulostaa varmaan aika sekavalta, mutta varmasti joku muukin jakaa näitä ajatuksia.

 

[tinkezione]

tää oli kympin heitto ( kätkätystä sydämen pohjasta asti)

Kuten korjasin Flipille, mäni nimimerkit sekaisin. Lepää rauhassa.

 

[benicio]

Kahden ihmisen kokema on aina kahden ihmisen kokema, vaikka niistä molemmat olisivat sitoutuneet toisaalle. Asia ei kuulu kenellekään toiselle ja asioista vastuussa nämä kumpainenkin ovat ainoastaan itselleen.

Tämä on ehkä sysimustinta paskaa mitä olen jatkoajasta koskaan lukenut. Vain aivan täydellinen narsisti-hedonisti-anarkisti voi noin ajatella. Eli siis kotoisammin kuspiä.

 

[Palstalegenda]

Tämä on ehkä sysimustinta paskaa mitä olen jatkoajasta koskaan lukenut. Vain aivan täydellinen narsisti-hedonisti-anarkisti voi noin ajatella. Eli siis kotoisammin kuspiä.

Siinäpä se onkin kyllä täydellisesti tiivistettynä, että mitä minäkin yritin koko ajan sanoa tuosta hänen asenteestaan. Olen ihan hyvilläni, että tuonlainen tyyppi on minun kanssani täysin eri linjoilla. Omistamisen ja lupaamisen termitkin hassusti aivan sekaisin kuin se kuuluisa käkikello.

 

[fat of the land]

Tämä on ehkä sysimustinta paskaa mitä olen jatkoajasta koskaan lukenut. Vain aivan täydellinen narsisti-hedonisti-anarkisti voi noin ajatella. Eli siis kotoisammin kuspiä.

Miksi se niin menee? Mun on kyllä pakko kompata JypFabua ainakin jossain määrin.

Jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja jos näitä rakastumisia tapahtuu, niin niitä vain tapahtuu. Toki on järkevämpää olla toimimatta tunteiden mukaan, ettei loukkaa muita. Mutta on elämä kuitenkin liian lyhyt siihen, että potentiaalisen tien onneen jättää katsomatta sen takia, että joku kaveri saa nenilleen. Asioiden hoitaminen tuossa tilanteessa on kyllä vaikeaa, toivottavasti jokainen pitäisi homman puhetasolla siihen asti kunnes edellinen suhde on selvä, mutta vaikeahan se siinä tilanteessa on.

Itsehän en todellakaan ole aina toiminut noin.

 

[Tadu]

Miksi se niin menee? Mun on kyllä pakko kompata JypFabua ainakin jossain määrin.

Korrektia käytöstä olisi erota nykyisestä jos parisuhde tuntuu paskalta, ei toimia seurustelukumppanin selän takana. Kolmannen osapuolen pitäisi tehdä tämä selväksi pettäjälle, eikä olla mukana selän takana toiminnassa ja valehtelussa vaikka se kuinka lain mukaan sallittua onkin.

 

[Trenchtown]

Olisi helvetin mukava heittää nämä kokemukset romukoppaan, ja lähteä avoimin mielin kohti uusia haasteita. Ottaa naiset, puheet ja teot sellaisina kuin ne on, hyväksyä niiden sanoma sellaisena kuin se on tarkoitettu ymmärrettäväksi, eikä niin, että pyrkii aina löytämään jotain epävarmuutta tai epärehellisyyttä taustalta.

Kuulostaa varmaan aika sekavalta, mutta varmasti joku muukin jakaa näitä ajatuksia.

Kyllä, tutulta kuulostaa. Muissa asioissa en koe olevani liian kyyninen tai epäilevä, mutta naisten kohdalla olen sitten senkin edestä. Vituttaa, kun ei tosiaan läheskään aina pysty hyväksymään sitä sanomaa, vaan aina on pakko spekuloida ja kaivaa taustalta, äänenpainosta, tai vaikka sukkien väristä jotain, mitä epäillä ja kyräillä. Enkä todellakaan haluaisi tehdä niin. Kai se on kiinni huonoista kokemuksista elämän varrella, mulla ainakin keittiöpsykologi yhdistäisi tuon epävarmuuden suoraan yhteen exään ja siihen, millaiset arvet meidän suhteestamme jäi.

Kyllähän tuosta käytöksestä voi opetella pois, mutta se vaatii pitkää pinnaa ja itsetutkiskelua. Ja koko ajan taustalla pelottaa se, että mitä jos nyt saatana olen liian herkkäuskoinen ja saan siipeeni. Se on epäreilua mua itseäni kohtaan ja se on sitä myös avovaimoani kohtaan. Hän kyllä ainakin sanoo ymmärtävänsä, kun olen kertonut syyt siihen miksi olen niin epäluuloinen, Mutta näkeehän tuosta, että välillä on raskasta, kun toinen ei usko. Eteenpäin on kuitenkin menty, pienin askelin. Ja mennään edelleen. Olen mielestäni rationaalinen ja looginen ihminen, mutta kun kyseessä ovat tällaiset tunteella käyvät asiat, lentää logiikka ikkunasta ensimmäisenä.

 

[tinkezione]

Mutta on elämä kuitenkin liian lyhyt siihen, että potentiaalisen tien onneen jättää katsomatta sen takia, että joku kaveri saa nenilleen. Asioiden hoitaminen tuossa tilanteessa on kyllä vaikeaa, toivottavasti jokainen pitäisi homman puhetasolla siihen asti kunnes edellinen suhde on selvä, mutta vaikeahan se siinä tilanteessa on.

Itsehän en todellakaan ole aina toiminut noin.

Tässä oli mielestäni erinomainen kiteytys kyseiseen asiaan. Elämä on lyhyt ja jokainen pyrkii elämään sen omanlaistensa arvojen mukaisesti. Toisille ne kaverit ja ystävät on tärkeämpiä kuin parisuhde ja onnellinen vanheneminen jonkun kanssa; aivan vapaasti siitä vain elämään kyseisen ideologian mukaisesti - pitää vain muistaa olla tuomitsematta niitä, jotka näkevät asian toiselta kantilta. Soppaa ei pitäisi kuitenkaan omalla melallaan mennä sekoittamaan ennen kuin edellinen suhde on selvä, tämä on varmaan kaikille asiasta keskustelijoille yhtä selvää.

Ja tosiaan, helppohan se on täällä keskustelupalstalla jeesustella. Ihmetyttää jälkikäteen itseänikin, miten epäesimerkillisesti sitä on tullut parisuhteissa elämänsä saatossa joskus toimittua. (En nyt viittaa pelkästään tähän nimenomaiseen aiheeseen.)

Pientä päivitystä omiin naisasioihini; eihän se riitä, että saa kertaalleen nenilleen. Tässä parin viikon aikana erilaisiin viestimiin oli tullut ikävöintiviestejä, eikä ne tietenkään omaa ikävääni sen enempää helpottaneet. Kävin viikonloppuna vuorostani kylässä ja tarkoituksena oli puhua, että mitä ja miten, kun molemmilla kuitenkin oli selvä visio siitä, että toinen on itselle hyvää seuraa. Hankala asia sai surullisen lopun - nykyinen tilanne vaatisi käytännössä 45 viikkoa vuodesta ma-pe erossaoloa useampia vuosia. Mietin asiaa pitkään ja päädyin sellaiseen tulokseen, että puoli vuotta menisi varmasti omalla painollaan ja vuosikin kiukulla, mutta sitä pidempi aikaväli itseni tuntien alkaisi tuntua siltä, että missaan suuren osan elämästäni muutaman pienen hetken vuoksi. Kaipaan arkista yhteiseloa ja jos se mahdollisesti paras asia parisuhteessa on rakastamansa ihmisen vierestä herääminen uuteen päivään, niin ei mun luontoni tuollaista vuosikaupalla kestä. Tyhjin käsin siis paluu lauantaina kotiin ja miettimään, että mitähän vittua sitä sitten keksisi. Hyvät naiset on joko varattuja tai asuvat tilanteisiin nähden väärissä elämäntilanteissa ja/tai väärissä paikoissa.

 

[benicio]

Miksi se niin menee? Mun on kyllä pakko kompata JypFabua ainakin jossain määrin.

Se, että jokainen toimii niin kuin itse parhaaksi kokee toimisi ehkä, jos eläisimme täydellisessä maailmassa, mutta mitäpä luulet, että tässä maailmassa tapahtuisi, jos kaikki lait, normit yms poistettaisiin ja jokainen vaan tekisi niin kuin parhaaksi kokee, oman moraalikäsityksensä tai sen puutteen mukaan. Ei vittujakaan.
Mutta kun skenaario siirretään parisuhde- tai seksuaalikäyttäytymiseen, niin joku saatanan "rakkaus" oikeuttaa mitä käsittämättömimpiä toilailuja, kunhan itsellä vaan on kivaa, vaikka pohjimmiltaan kyse on vain siitä, että haluaa jotain (pillua/munaa) niin kovin, ettei välitä muista kanssaihmisistä.

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä, kusipäitä ja niitä jotka yrittävät tulla heidän kanssaan toimeen.

 

[Ted Raikas]

Mutta kun skenaario siirretään parisuhde- tai seksuaalikäyttäytymiseen, niin joku saatanan "rakkaus" oikeuttaa mitä käsittämättömimpiä toilailuja, kunhan itsellä vaan on kivaa, vaikka pohjimmiltaan kyse on vain siitä, että haluaa jotain (pillua/munaa) niin kovin, ettei välitä muista kanssaihmisistä.

Mielestäni tässä on moni nyt eroitellut sen, että: a) pokailee ystävän naista ja b) iskee hynttyyt yhteen ystävän exän kanssa.

Ymmärrän toki, että monelle nuo molemmat asiat on lähes yhtä vastenmielisiä ilmiöitä, mutta mielestäni jälkimmäiseen tapaukseen ei varsinaisesti ole mitään järjellistä syytä, miksi sitä ei voisi sallia. Varsinkin jos ei ole itse sekaantunut eroon millään tavalla, lue: aiheuttanut osaltaan tai kokonaan sitä.

Kirjoitin jo aiemmin, että ketään ihmistä ei voi omistaa tai voi olla mitään yksityisoikeuksia eron jälkeen, että kuka saa hänen kanssaan solmia parisuhteen ja kuka ei. Juttu täytyy olla itsellään sen verran käsitelty, että asia ei vaivaa jos nyt vaikka sattuisi niin, että joku hyvä kaveri ja exä löytäisikin toisensa ja olisivat onnellisia keskenään.

Korostetaan nyt, että minään tarkoituksenmukaisena touhuna en tuota kaverien exiin kajoamista tietenkään pidä ja jos itseltäni kysytään, niin pyrin välttämään moista kaikin tavoin. Silti, aina ei voi tietää mitä tapahtuu ja jos asioita tapahtuu, niin se pitäisi vaan osata hyväksyä ilman katkeruutta.

 

[benicio]

Mielestäni tässä on moni nyt eroitellut sen, että: a) pokailee ystävän naista ja b) iskee hynttyyt yhteen ystävän exän kanssa.

Joo, minusta tuosta kaverin tyttöystävä -asiasta on sanottu jo puolesta ja vastaan kaikki oleellinen, ja olen kanssasi samoilla linjoilla. Minusta vain tuo JypFabun argumentointi oli lainaamaltani osin - kuten sanoin - täyttä tuubaa.

 

[Tadu]

Mielestäni tässä on moni nyt eroitellut sen, että: a) pokailee ystävän naista ja b) iskee hynttyyt yhteen ystävän exän kanssa.

Kirjoitat mielestäni asiaa. Itse kommentoin tätä kirjoitusta:

Kahden ihmisen kokema on aina kahden ihmisen kokema, vaikka niistä molemmat olisivat sitoutuneet toisaalle. Asia ei kuulu kenellekään toiselle ja asioista vastuussa nämä kumpainenkin ovat ainoastaan itselleen.

Mielestäni aivan uskomattomasti kirjoitettu. Eli omaa puolisoa pettäessä asia ei kuulu tälle puolisolle.

 

[Ted Raikas]

Mielestäni aivan uskomattomasti kirjoitettu. Eli omaa puolisoa pettäessä asia ei kuulu tälle puolisolle.

Niin no joo, tuollaista en arvosta ja hyväksy missään nimessä. Jos itse siihen sortuisin, niin olisin varsin paska jätkä omasta mielestänikin.

 

[fat of the land]

Kirjoitat mielestäni asiaa. Itse kommentoin tätä kirjoitusta:



Mielestäni aivan uskomattomasti kirjoitettu. Eli omaa puolisoa pettäessä asia ei kuulu tälle puolisolle.

Minä kyllä näin sen koko asiayhteyden sillä tavoin, että Jypfabukin kehoitti vastuunkantoon tuossa yhteydessä.

Eli jotenkin kiteytetysti: Jos se tilanne tulee eteen, tulee toimia tunteiden mukaan. Mutta sitten kantaa vastuunsa siitä että paskaa tulee niskaan ja on valmis menettämään ystävänsä.

Ei tässä taida sitä absoluuttista oikeaa ja väärää olla. Tosin kukaan meistä ei haluaisi olla se ystävä.

 

[thego]

Kyllähän tuosta käytöksestä voi opetella pois, mutta se vaatii pitkää pinnaa ja itsetutkiskelua. Ja koko ajan taustalla pelottaa se, että mitä jos nyt saatana olen liian herkkäuskoinen ja saan siipeeni.

Tavallaan hienoa huomata etten ole yksin näiden ajatusten kanssa. Itellä elämässä kaksi pidempiaikaista suhdetta takana joista ensimmäinen petti mua kun olin intissä ja toisen kanssa taas on vieläki vähän epävarmaa et mitä se oikeastaan puuhailikaan kun olin parin sadan kilsan päässä työhommissa. Näiden lisäksi on vielä vähemmän vakavia juttuja joissa on kyllä allekirjoittanutta kustu silmään ihan huolella. Ei vaan täysin pysty luottaan naisiin ja koko ajan pelkää sitä pahinta. Noissa kahdessa suhteessa olin vielä ihan saatanan sinisilmäinen ja jaksoin vielä loppuun asti uskoa parasta niistä naisista enkä ois ikinä kuvitellukaan et ne vois tehdä mitään sellaista.

Nykyisen kanssa on jo pariin kertaan tullu itekseen aivan tosissaan pohdiskeltua et mitä jos laittais homman nyt samantien poikki niin ei sattuis sit niin pahasti. Ei vaan pääse pois näistä ajatuksista ja toisaalta kun järjellä miettii niin oon oikeasti onnellinen ilman naista. Miks vitussa mä taas riskeeraan oman onnen ja mielenterveyden jonku naisen takia? Niin ja jos on sattunu esim. depressio- ketjua lukea niin mullahan on tuota masennusta ja alkoholiongelmaa menneisyydessä joten siihen nähden tää tuntuu taas ihan turhalta leikkimiseltä näin vakavien asioiden kanssa.

 

[Infamous]

Tässä oli mielestäni erinomainen kiteytys kyseiseen asiaan. Elämä on lyhyt ja jokainen pyrkii elämään sen omanlaistensa arvojen mukaisesti. Toisille ne kaverit ja ystävät on tärkeämpiä kuin parisuhde ja onnellinen vanheneminen jonkun kanssa; aivan vapaasti siitä vain elämään kyseisen ideologian mukaisesti - pitää vain muistaa olla tuomitsematta niitä, jotka näkevät asian toiselta kantilta. Soppaa ei pitäisi kuitenkaan omalla melallaan mennä sekoittamaan ennen kuin edellinen suhde on selvä, tämä on varmaan kaikille asiasta keskustelijoille yhtä selvää.

Ei tätä nyt aivan näinkään voi yleistää. Ihminen on tunteille altis olento, mutta kukaan ei voi etukäteen tietää onko sillä hetkellä tunteiden kohteena oleva henkilö lopulta millään tavalla yhteensopiva itsensä kanssa. Mikäli kyseessä on kaksi sinkkua, ei hommassa tietenkään ole mitään ongelmaa. Jos taas toinen osapuoli on jo ennalta suhteessa - ja vieläpä kaverin kanssa, niin miksi ihmeessä lähteä säätämään, kun suurella todennäköisyydellä sitä huumaa kestää vain murto-osan tästä mainostetusta loppuelämästä? Kyllä niitä naisia löytyy kaveripiirin ulkopuoleltakin.

 

[Trenchtown]

Nykyisen kanssa on jo pariin kertaan tullu itekseen aivan tosissaan pohdiskeltua et mitä jos laittais homman nyt samantien poikki niin ei sattuis sit niin pahasti.

Tuttu ajatusmalli, josta olen pakottanut itseni eroon. Ei elämä vaan voi olla sellaista, ettei ota riskejä, koska pelkää että se riski realisoituu ja puree perseeseen. Rationaalisesti ajatellen, eihän sitä omaa onneaan kannatakaan riskeerata. Paitsi tietenkin silloin, jos on mahdollisuus saada sitä onnea vielä enemmän. En aina pysty elämään päätösteni mukaan, mutta olen silti päättänyt, että pelko, on se sitten millaista tahansa, ei vaan saa olla se, joka elämää hallitsee. On totta, että varman päälle pelaamalla ei varmaankaan satu, mutta paljon sitä elämää jää silloin elämättä.

Juju - Onni

 

[Chiesa di Totti]

Eli jotenkin kiteytetysti: Jos se tilanne tulee eteen, tulee toimia tunteiden mukaan. Mutta sitten kantaa vastuunsa siitä että paskaa tulee niskaan ja on valmis menettämään ystävänsä.

Enemmän tässä on kyse sivistyneestä maailmasta ja ihmisyydestä. Eläimet elävät tunteiden ja halujen vallassa. Ihminen osaa ajatella myös järjellä seuraamuksia ja punnita eri vaihtoehtoja. Tajuten oikean ja väärän.

Moraaliset ja inhimilliset arvot ovat ne, jotka tekevät ihmisestä erilaisen. Jopa uskonnossa tuomitaan toisen puolison himoitseminen. Kyseessä ei todellakaan ole kahden ihmisen välinen asia, vaan se koskettaa aina muitakin.

 

[kharon]

Jokaisella yksilöllähän moraali on erilainen. Toiselle pettäminen voi olla jo himokas katse kadulla yms.

Lähtökohtaiesti ihminen on kuitenkin itekäs olento ja tulee aina toimimaan sen mukaan. Ilman itsekkyyttä ihminen ei olisi tässä "lähes jumalallisessa" asemassa kuin se nyt on.

Moneklla meidän teolla on negatiivisia vaikutuksia toiseen yksilöön. Jos meillä olisi oikein tiukka moraali, emme yrittäisi hankkia ketään puolisoksi, koska se olis joltain pois. Onko kaverin tyttöystävän pokaaminen väärin? No tottakai on!

Miettikääpä tilannetta, että olisitte mies, joka ei koskaan ole onnistunut anisten kanssa. Kokaan kukaan ei ole ollut sinulle hyvä ystävällinen tai flirttaillut. Jos sitten kävisi tässä ketjussa kuvailtu esimerkkitapaus, että kaveri olisi eroamassa ja sinulla olisi mahdollisuus rakkauteen... En minä ainakaan lähtisi tuomitsemaan ketään tälläissä tilanteessa.

Eli aika pitkälle tilannekohtaisia juttuja nämä on. Ketään ei saa ainakaan käyttää hyväkseen ja jokainen juttu on omanlaisensa. Minulla ei siis koskaan tälläistä tilannetta ole ollut missän muodossa. Voin kuitenkin ymmärtää ihmisiä, jotka tuollaiseen tilanteeseen ajautuvat.

Oikein se ei ole, mutta elämässä on joskus tehtävä paskoja valintoja (tilanteen mukaan pelisilmää käyttäen)

 

[Tadu]

Miettikääpä tilannetta, että olisitte mies, joka ei koskaan ole onnistunut anisten kanssa. Kokaan kukaan ei ole ollut sinulle hyvä ystävällinen tai flirttaillut. Jos sitten kävisi tässä ketjussa kuvailtu esimerkkitapaus, että kaveri olisi eroamassa ja sinulla olisi mahdollisuus rakkauteen... En minä ainakaan lähtisi tuomitsemaan ketään tälläissä tilanteessa.

Olen aina miettinyt millainen tilanne on kun "ollaan eroamassa"? Ollaanko tällöin yhdessä katsellen muita epävirallisesti, vai onko eropaperit jo viety, eli käytännössä ollaan erottu? Itselleni tulee tällaisesta tilanteesta mieleen, että parisuhde on todettu toimimattomaksi, mutta ei ole kanttia pistää sitä poikki ennen kuin on uusi mies/nainen lämmitetty. En itse diggaa tällaisesta toiminnasta.

 

[Flip#51]

Niille, jotka ovat jotain tilanteestani lukeneet, tiedoksi, ettei seuraava ole mitään oikeutusta tai muuta selittelyä omaan tilanteeseeni liittyen, vaan ajatus puhtaasti keskustelun kannalta.

Siis, mitä käytännön eroa on tilanteilla, jossa pari on jo eronnut ja jossa pari ei ole vielä eronnut, mutta tulee eroamaan? Jos petetty osapuoli ei saa tietää homman edenneen tekoihin hieman ennen eroamista, mitä käytännön lisäharmia - päänvaivan lisäksi kahdelle asianomaiselle - tämä tilanne aiheuttaa verrattuna siihen, että homma olisi edennyt tekoihin vasta eron jälkeen? Jos ero on siis tapahtumassa kolmannesta osapuolesta riippumattomista syistä. Eikö varsinaisen eron odottaminen ole tällaisessa tilanteessa vain muodollisuus?

Liikaa en voi kai korostaa, että nyt puhutaan täysin käytännön tasolla, joten sinänsä todenmukaiset vastaukset kuten "onhan tuo moraalitonta" eivät sovi tähän kysymykseen.

 

[Chiesa di Totti]

Siis, mitä käytännön eroa on tilanteilla, jossa pari on jo eronnut ja jossa pari ei ole vielä eronnut, mutta tulee eroamaan? Jos petetty osapuoli ei saa tietää homman edenneen tekoihin hieman ennen eroamista, mitä käytännön lisäharmia - päänvaivan lisäksi kahdelle asianomaiselle - tämä tilanne aiheuttaa verrattuna siihen, että homma olisi edennyt tekoihin vasta eron jälkeen? Jos ero on siis tapahtumassa kolmannesta osapuolesta riippumattomista syistä. Eikö varsinaisen eron odottaminen ole tällaisessa tilanteessa vain muodollisuus?

Liikaa en voi kai korostaa, että nyt puhutaan täysin käytännön tasolla, joten sinänsä todenmukaiset vastaukset kuten "onhan tuo moraalitonta" eivät sovi tähän kysymykseen.

Tästä ollaan puhuttu jo paljon aiemminkin, todennäköisesti kaverillas ei ole mitään hajua tulevasta erosta ja mimmi pelaa itselleen uuden suhteen, kuten naisille on niin kovin yleistä tehdä. Jos otetaan pois se tosiasia, että pelaat kolmea mimmiä, joista jokaiseen olet lätkässä, ja joista yksi on kaveris mimmi, joka taas pelaa turvallisuutta ja seuraavaa suhdetta, niin sinuna miettisin ihan helvetin tarkkaan mihin lähdet.

Olet itse aika peluri, kaveris mimmi on todellinen peluri eli kysymys kuuluu mitä haluat. Kaveris mimmi käyttää sua sen mitä tarvii ja jatkaa sit eteenpäin.

Sellaista termiä ei oikeasti olekaan kuin ollaan eroamassa. Ero kestää sekunnin, ei viikkoja tai kuukausia (ajatusprosessi toki kauemmin, mutta ei niin että eroan kun toinen muuttaa pois, sehän on vitun tylyä). Mutta jos haluat ton muijan, niin käske sen erota kaveristas, kerro frendilles, että yrität sen exää ja goodbye. Muija ei ihan saletisti mitään eroa saman tien ota ja siitä tiedät pelin hengen, olet välikappale.

 

[magnum37]

Kirjoitin jo aiemmin, että ketään ihmistä ei voi omistaa tai voi olla mitään yksityisoikeuksia eron jälkeen, että kuka saa hänen kanssaan solmia parisuhteen ja kuka ei. Juttu täytyy olla itsellään sen verran käsitelty, että asia ei vaivaa jos nyt vaikka sattuisi niin, että joku hyvä kaveri ja exä löytäisikin toisensa ja olisivat onnellisia keskenään.

Korostetaan nyt, että minään tarkoituksenmukaisena touhuna en tuota kaverien exiin kajoamista tietenkään pidä ja jos itseltäni kysytään, niin pyrin välttämään moista kaikin tavoin. Silti, aina ei voi tietää mitä tapahtuu ja jos asioita tapahtuu, niin se pitäisi vaan osata hyväksyä ilman katkeruutta.

Ja voiko oikeastaan omistaa silloinkaan, vaikka miten olisi sormusta sormessa? Itsenäisyys on sekin osa ihmisen luontaista tarvetta - toisella vahvemmin kuin toisella. Mutta asian voi kysyä myös niiin, että miksi ystävyyden pitäisi kestää ja sulattaa exän ja ystävän mahdollinen suhde? On minusta ihan luonnollista pitää moista kuviota myös täydellisen perverssinä ja loukkauksena omaa intimiteettiä kohtaan.

Ja kun ajatellaan, että maailma on kuitenkin täynnä naisia ja monia "oikeita" vaihtoehtoja löytyy jokaista varten niin miksi pitäisi alkaa kaveriston 'lähipiirissä' kuhertelemaan? Joo - samoissa piireissä liikkuessa sitä tullaan tutuiksi ja blaa blaa, mutta ehkä se viestii myös kyvyttömyydestä solmia suhteita niihin aluksi tuntemattomiin ihmisiin, jos ainoat "pätevät" naiset elämässä on kavereiden tyttöystäviä. Eikö se nyt kuulu kuitenkin ihan kotiopetukseen, ettei kaikkeen ole sopivaa koskea.

Jos koskee niin moraali ei ole kyllä kovin korkealla. Toisaalta kai jokaisella meistä on kokemusta siitä, että kaverin tai tuttavan nainen vaikuttaa 'mielenkiintoiselta', eikä omia ajatuksiaan ole aina helppo pitää kurissa, mutta jos todella tekee jotain asiaa edistääkseen niin ei se kyllä mielestäni mistään hyvästä kerro. Haetaanko jännityksen ääritiloja vai ollaanko vain täysin eläimellisten aistien vietävissä?

 

[Flip#51]

Tästä ollaan puhuttu jo paljon aiemminkin, todennäköisesti kaverillas ei ole mitään hajua tulevasta erosta ja mimmi pelaa itselleen uuden suhteen, kuten naisille on niin kovin yleistä tehdä. Jos otetaan pois se tosiasia, että pelaat kolmea mimmiä, joista jokaiseen olet lätkässä, ja joista yksi on kaveris mimmi, joka taas pelaa turvallisuutta ja seuraavaa suhdetta, niin sinuna miettisin ihan helvetin tarkkaan mihin lähdet.

Olet itse aika peluri, kaveris mimmi on todellinen peluri eli kysymys kuuluu mitä haluat. Kaveris mimmi käyttää sua sen mitä tarvii ja jatkaa sit eteenpäin.

Siis mimmi on kertonut tälle kaverilleni, ettei pysty elämään etäsuhteessa, kun kaverini muuttaa pois. Ilmeisesti tänään frendini on allekirjoittamassa vuokrasopparia asunnostaan uudessa kaupungissa. Ehkä joku voisi sitten sanoa, että ovat jo eronneet, kun joku toinen sanoo, että ovat vasta eroamassa.

Kuten yritin painottaa, yritin puhua asiasta yleisellä tasolla, enkä niinkään hakea jotain maagisia vinkkejä omaan tilanteeseeni, koska niitä ei ole. Se, että "pelaan" kolmea mimmiä on aika vahvasti sanottu: yhden luo jäänyt yöksi, kun juttelut venyivät myöhäiseksi ja toisen kanssa heittänyt läppää baarissa. Ehkä sitten pelaamista, jos elämässä saa aina samaan aikaan olla vain yksi naishenkilö, jolle kommunikoi millään tavalla. Tämä kaverini mimmi on (valitettavasti) ainoa, jonka kanssa mitään kummempaa on varsinaisesti tapahtunut.

Muutenkin tuollainen vähän henkilökohtaiselta vaikuttava tuohtuminen on mielestäni tarpeetonta, koska et tunne minua ihmisenä. Tiedät vain yhden tekemäni virheeni, jonka perusteella leimaat meikäläisen. Sanottakoon, että olen aika hemmetin kaukana jostain "pelurista".

Sellaista termiä ei oikeasti olekaan kuin ollaan eroamassa. Ero kestää sekunnin, ei viikkoja tai kuukausia (ajatusprosessi toki kauemmin, mutta ei niin että eroan kun toinen muuttaa pois, sehän on vitun tylyä). Mutta jos haluat ton muijan, niin käske sen erota kaveristas, kerro frendilles, että yrität sen exää ja goodbye. Muija ei ihan saletisti mitään eroa saman tien ota ja siitä tiedät pelin hengen, olet välikappale.

Tästäkin taisin jo kirjoittaa, että ilmoitin kyllä jo muijalle, etten aio enempää tehdä heidän ollessaan vielä yhdessä. Jos päädyn sitten heidän erottuaan (kun prosessi on meikäläisen mielestä ohi) tekemään jotain, aion kyllä ilmoittaa siitä kaverilleni, siitä kun se päätyisi joka tapauksessa kuulemaan, joten parempi, että tulisi meikäläiseltä suoraan.

 

[Chiesa di Totti]

Muutenkin tuollainen vähän henkilökohtaiselta vaikuttava tuohtuminen on mielestäni tarpeetonta, koska et tunne minua ihmisenä. Tiedät vain yhden tekemäni virheeni, jonka perusteella leimaat meikäläisen. Sanottakoon, että olen aika hemmetin kaukana jostain "pelurista".

En mä sua tunne sekuntiakaan, mutta haastan sua ajattelemaan. Enkä ole tuohtunut sen suuremmin, vaikutat fiksulta kundilta ja osaat kyllä toimia itelles ja muille oikein. Kärjistämisellä saa sua pois mukavuusalueeltasi, ja joudut pohtimaan muiden ajatuksia vähän vakavemmin. En mä sua oikeasti mulkkuna pidä. Loppujen lopuksi elämä on täynnä valintoja, osa niistä on oikein, osa väärin mutta kaikkien kanssa on elettävä ja vääristä opittava.