Naisasiat

[thego]

Jos taas omista naiskuvioista tai oikeastaan naisesta jotain. Yh:n kanssa menee hyvin ja ollaan hyvin saatu rauhoitettua tätä juttua. Himonussiminen on jääny vähän taka-alalle ja ollaan jopa puhuttu pari kertaa. Siel on takana aika paskat kokemukset miehistä joten en ihmettele enää yhtään miksi on vähän varautunu ja varovainen nainen. Lapsen isästä taisin jo mainita (väkivaltainen juoppo) ja viimeksi keväällä vielä sattu vahinko erään miehen kanssa joka luikki samantien karkuun kun asiasta kuuli. Abortista tottakai kaikki maholliset komplikaatiot päälle niin ei voi ku hattua nostaa miten toi nainen on jaksanu niin hyvin hoitaa sen lapsen ja koulun kaiken muun ohella.

Ainoa ongelma on oikeastaan meikän pään sisällä. Muuten koen olevani suht itsevarma ihminen enkä stressaa ihan pienistä, mutta auta armias ku menet ihastuun johonki naiseen niin johan on vittu pää ihan sekaisin. Sitä kuvittelee koko ajan kaikkea turhaa, lukee kaikki pienet asiat ihan päin vittua ja koko ajan pelkää sitä pahinta. No hei, ainahan mun suhteet on menny vituiksi niin tottakai tääki menee? Asiaa ei hirveästi auta se et nainen on vähän "tunnevammainen" eikä kovin helpolla ilmaise tunteitaan tai muutenkaan hempeile turhia. On se toki muulla tavalla tehny jo selväksi et on kiinnostunu ja haluaa viettää mun kanssa aikaa, mut ku itel toi pää on sellanen et tarvis melkein joka päivä varmistusta tälle asialle. En sit tiedä pääseekö näistä fiiliksistä koskaan eroon vai onko tää vaan osa mun persoonaa?

Aikasemmissa suhteissa on selkeä vika ollu muussa elämässä ja oon hakenu naisesta jotain pelastajaa ja onnellisuuden tuojaa. Nyt on elämä muuten kondiksessa enkä edes kaivannu sitä naista elämääni kunnes tää yh vei jalat alta. Mut en vaan nyt taas ymmärrä et miks pitää olla tällänen.

Se oikea puheet on täyttä paskaa. Ja sen takia ei yhteen naiseen kannata tarttua jos siinä on takana tällainen taakka.

Kyllä varmasti jokaisen kaveriporukan nykyisistä tai entisistä tyttöystävistä löytyy aina kandidaatteja, mutta jätetäänhän ne rauhaan jooko. Kyllä naisia löytyy.

Aika samoilla linjoilla. Maailma on täynnä naisia ja tuskin kellään menee viiminen tsäänssi onneen vaikka ei sitä kaverin muijaa/exää otakaan itelle. Tosin taas on kavereita ja sitten on ystäviä. Tarpeeks vahvat tunteet naista kohtaan niin se menee jo kavereiden edelle, mutta ystävien ei ikinä.

 

[JypFabu]

Niin toki, jos on moraaliton mulkku, kuten opetat, niin voi vaikka panna kaverin vaimoa jos sattuu olemaan kemiaa. Siinäpä lyhykäisyydessään tuo lätinäsi eli täysin vastuutonta mulkku ojossa menoa kannatat. Otaksun, että JypFabun henkinen ikä on siinä kohtaa, missä ensimmäinen alapääkarva on jo aloittanut kasvunsa. Tämä ei nyt ole edes vittuilua vittuilun vuoksi vaan ihan vain ymmärrän mitä tuo JypFabu on. Ei sitä nätimmin voi kuvailla.

Tuli myös mieleeni, että taitaa olla Fabulla omia luurankoja kaapissa tämän asian saralla ja siksi mielipide on noin moraaliton.

Pyh, sinä mitään mistään ymmärrä.

Et ole kelvollinen kenellekään moraalisaarnoja edes pitämään.

Itselleen rehellisellä ei koskaan ole mitään luurankoja kaapeissa missään muuallakaan, kaltaisesi kaksinaismoralistit niistä lopulta kärsii ja panee kaikki ympärillään kärsimään.

vahva viisaus : älä mene uimaan, jos et osaa.

Ymmärrän toki tuon hyvin yleisen piirteen, että kun vaimoja ei osata kohdella ja ne menee mieluummin vieraisiin, niin yritetään jotenkin epätoivolla hallita asiaa toisten miesten kautta. Eikä se ole koskaan onnistunut, eikä tule koskaan onnistumaankaan.

Miehen biologia on levittää siementään ja vahtia valloituksiaan, mutta ei se nainenkaan mikään mikään tahdoton ajelehtija ole, kuten näissä monessa kirjoituksessa pohjavireenä tuntuu olevan: on vain kaverin vaimoja panevia miehiä, muttei miehen kavereita panevia vaimoja. Mitähän tälläkin sitten yritetään häivyttää? Sitäkö kipeetä tosiasiaa, että eläväisiä ovat niin miehet kuin naisetkin ja hairahtua voi se oma maikkukin?

kaikissa tapauksissa, se ainoa jolla voi olla tilityksen paikka, on se suhteesta vihreämmille niityille hyppijä, mutta edes siihen ei ole kirjoitettua pakkoa, jos ei ole halua. Seksuaalisuus on ihmisen itsensä omaisuutta, eikä kenenkään manipulointien ja syyllistämisien välikappale, tämä kannattaisi sisäistää, niin rupeaisi ne suhdeasiatkin valkenemaan.

Elämässä on niin paljon isompia ja tärkeämpiä asioita, kuin joku kiksautus sattumalta, että kannattaa kasvattaa itseään kohtamaan ne kovatkin paikat, jotka vääjäämättä jokaisella on edessään, tavalla tai toisella.

Tämmösille karenssien rakentelijoille sanoisin, että elämän edessä on turha vetää kilpparia, kohtaa tulevan pystypäin, eikä paskajäykkänä vapisten, ei auta voittamaan, eikä vie kipuja, mutta saapahan paremman mielen kun uskaltaa elää.

 

[Rommeli]

Perjantaisen baari-illan jälkeen tuli sitten ryssittyä jonkin verran. Kuukausien paljon puhuvien katseiden vaihdon jälkeen frendini tyttöystävä teki sitten liikkeensä ja kertoi mulle tunteistaan, minkä seurauksena tuli vaihdettua suudelmia ja nukuttua hänen luonaan.

Oleellinen alleviivattuna. Kaverien naiset on yleensä ollut parasta jättää rauhaan. Aika hemmetin vahva pitää kaveri-/ystävyyssuhteen olla, jotta se tuollaisen kestäisi...

 

[JypFabu]

JypFabun tilanteen arvioin kuitenkin näin keskustelupalstan tekstiä lukien jälkiliukkaiksi ja orastavaksi reboundiksi ja sellaisista jokainen fiksu ihminen pysyy kaukana sukupuolesta riippumatta.

tää oli kympin heitto ( kätkätystä sydämen pohjasta asti)

Tässä iässä ei muuta liukasta paljon enää näe kun saippuan vessassa, mutta onpahan elämää paalukaupalla takana. Siksipä ajattelin tuoda toistakin näkökulmaa elämän(kokemuksen) pohjalta, kun tämmöiset karenssipelleilyt ym. karisee lopulta väistämättä kuin syksyllä lehdet puista, niin ettei moisiin kannata nuorten aikaansa tuhlata.

Tärkeintä niin miehellä, kuin naisellakin on oma selkäranka (sellainen kai ihmiselle kuuluu), sen mukaan kun elää saa ämmät (moraalinvartijat) määkiä lampaatkin kumoon, ihan sama. Omilla silmillä sinne peiliin katsotaan ja niin kauan kun pystyy, on kaikki hyvin.

Täytyypä vaimolle kertoa, että viisaat tietäjät sanoivat, ettei se ole fiksu kun mun matkassa on tossa sukupolven ajan kulkenu.

On teillä kommentteja.

 

[Palstalegenda]

...

Pyh, sinä mitään mistään ymmärrä.

Et ole kelvollinen kenellekään moraalisaarnoja edes pitämään. Itse asiassa sinähän siellä moraalisaarnaa enemmänkin aloit pitää, että peili kätöseen vain.

Missä olen kaksinaismoralisti? Siinä, että en halua, että kavereiden naisia pannaan, koska se on monessakin mielessä rikos ihmisyyttä vastaan ja senlaiset pitäisi tuomita Haagissa. Ehkä ne kaverini sitten kärsivät nyt, kun en ole pannut heidän naisiaan tai edes exiään. Kai ne sinun kaverisi eivät kärsi jos panet heidän naisiaan tai exiään. Jonkun mielestä tuo voisi kylläkin mennä juuri toisinpäin.

Ei se ole epätoivoa, että jos tehdään lupaus, että ollaan toisen kanssa, niin sitten ollaan pettämättä. Että ollaan sitten vasta muiden kanssa jos ei enää olla keskenänsä. Minulla ei ole minkäänlaista pelkoa siitä, että naiseni olisivat muita olleet panemassa. Ennemminkin on ollut niin, että jokunen exä on halunnut eron jälkeen olla ns. fuckbuddyni, jokunen jopa silloinkin kun on alkanut jo jonkun toisen kanssa seurustelemaan, jolloin olen sanonut, että en lähde tuohon hänen pettämisjuttuunsa mukaan, joten nounou. Sikälikin tuo heikko keittiöpsykologiasi meni aivan metsään ja päin mäntyä.

En minä syyllistä, kun sanon, että en arvosta kavereittensa naisia tai äsken eronneita tyyppejä pokaavia. Se on mielipiteeni asiasta ilman mitään syyllistämistä. En minä arvosta turkistarhaajia, jypin faneja, lestadiolaisliikettä, Salattuja elämiä, omenasiideriä tai lävistyksiä hankkivia ihmisiäkään mutta en minä heitä mistään syyllistä, eivät vain ole minun makuuni ja ovatpa mitä ovat. Tosin kavereittensa naisia nussiva voi aiheuttaa mielipahaa jollekin toiselle, joten siinä ei ole vain omasta mulkusta kiinni.

Itseäni ei muuten häiritsisi jos kaverini alkaisi vaikka seuraavalla viikolla eromme jälkeen jonkun vaikkapa vuoden minun kanssani olleen naisen kanssa. Siis jos he eivät olisi koskaan ennen tavanneet eikä suhde olisi alkanut selkäni takana vaan tapaisivat vaikkapa baarissa sattumalta edes tietämättä yhteisestä tutusta. Mutta siitä huolimatta itse en alkaisi kavereitteni naisten kanssa noin pian. Naisia tosiaan riittää. Siis oikeastaan JypFabu on tässä asiassa ihan vinkurallaan, kun luulee, että juuri minua häiritsisi jos nainen olisi pian jo jonkun muun kanssa, kaverini kanssa siis. Minua se ei paljoa häiritsisi mutta pettäminen olisi perseestä ja valehtelu on ihmisoikeusrikos, etenkin jos sen tekisi kaveri ja nainen kenen kanssa eläisi.

Voin myös mainita, että juuri minä en todellakaan ole mikään paskajäykkänä vapisija vaan ihan saatanan rohkean vauhdikas elämään, että JypFabun pelisilmä on kyllä todella surkea jos ei sitä ole tätäkin palstaa silmäilemällä tähän mennessä huomannut. Optikolle, hus. Vittuilulla kannattaa olla edes jonkinmoinen totuuspohja, niin se voi olla jotenkin osuvampaa ja sattuvampaa mutta tuo lätinäsi oli taas sitä itseään mitä tänne alati suollat.

 

[Trenchtown]

on vain kaverin vaimoja panevia miehiä, muttei miehen kavereita panevia vaimoja. Mitähän tälläkin sitten yritetään häivyttää? Sitäkö kipeetä tosiasiaa, että eläväisiä ovat niin miehet kuin naisetkin ja hairahtua voi se oma maikkukin?

Ehkä sitä, että akat tulee ja menee, mutta ystävät ovat ikuisia. Ehkä sitä, että vaikka se katala nainen murskaakin sydämesi, niin frendeihin pitää voida aina luottaa. Ymmärtänet, mitä ajan takaa.

Mun vaimoke on itse asiassa vanhan, suhteellisen hyvänkin lapsuudenkaverini ex. Ihastuin häneen heidän vielä ollessaan yhdessä, mutta mitään en asian eteen tehnyt. Kun he sitten erosivat, otin asian kaverini kanssa suoraan puheeksi. En kyllä mihinkään karenssispedeilyyn olisi edes mukaan lähtenyt, eikä onneksi tarvinnut, koska frendi sanoi olevansa otettu mun suoraselkäisyydestä ja antoi vihreää valoa. Tai siis mitään lupaa en häneltä kysynyt, kaveri vaan sanoi, että hänelle asialla ei ole kummempaa merkitystä. Tosin oli itse se jättävä osapuoli, johtuisko toi helppous sitten siitä. Kuitenkin, ollaan edelleen ihan kaveriväleissä kaikki kolme, tai oikastaan kaikki neljä, koska frendini vaimo on tämän minun nykyiseni, eli hänen exänsä paras ystävä ja myös lapsuudenkaveri. Pienet piirit, mutta tässä ei olla onneksi päädytty ristiinpanemisasteelle.

Toinen esimerkki pienistä piireistä tuli mieleen: Frendini parisuhde päättyi joku reilu pari vuotta sitten, koska naisensa tahtoi sitä kliseisintä mahdollista klisettä: Mä haluan nyt vaan olla yksin ja rakentaa elämäni itsenäisesti kuntoon, ei paljon muut miehet kiinnosta. Sitten siinä n. yhden kesän aikana tyttö muutti omasta yksiöstään erään jannun luo asumaan ja kappas, pullakin oli jo uunissa. No tämä uusi jätkä antoi silloiselle naiselleen kenkää, oli vähän kiire, kun uusi hoito oli jo paksuna. Ja tämä jätetty nainen päätyi yhteen tuon minun frendini kanssa. Toistaiseksi vaikuttavat onnellisilta kaikki neljä. Ja tuossa on jo kunnollinen ristiinnussimisen meininki.

*edit*

Pitänee mainita, että kaikki osapuolet ovat jo aikuisia ihmisiä, 25-30 -vuotiaita.

 

[Snakster]

Maailma on täynnä naisia

Tarkemmin sanottunahan maailma on naisia puolillaan (tai vähän alle), kuten laulussa viisaasti sanotaankin.

Omat naisasiat ovat oikein hyvin ja parin viikon päästä olisi 10-vuotishääpäivä.

 

[JypFabu]

Missä olen kaksinaismoralisti? Siinä, että en halua, että kavereiden naisia pannaan, koska se on monessakin mielessä rikos ihmisyyttä vastaan ja senlaiset pitäisi tuomita Haagissa.

Anna jo olla, ainoa mistä koskaan pääset määräämään on omat panemisesi, sitten kun se aika koittaa. Nää on liian lapsellisia juttuja, jotta kiinnostuisin näillä eväin ajatustenvaihtoon, Flipille halusin antaa oman näkemykseni sinun kirjoittamasi kautta, koska se nyt sattui olemaan malliesimerkki asiaa ymmärtämättömästä potaskasta, ja mielestäni palstan otsikon mukaisesti kaveri ansaitsee ajatuksia näkövinkkelistä jos toisestakin, päättää sitten itse kuinka asiat itselleen selvittää.

 

[Palstalegenda]

Täytyypä vaimolle kertoa, että viisaat tietäjät sanoivat, ettei se ole fiksu kun mun matkassa on tossa sukupolven ajan kulkenu.

Sieltähän se tuli, mitä epäilinkin. Tuskinpa se "rikoskumppanisi" on moraaliltaan sen suoraselkäisempi, joten lienee turhaa kysyä. Harvemmin ne automurron yhdessä tehneet alkavat toista moralisoida automurrosta.

Kaiken tuon lätinäsi voi tiivistään seuraavasti: jos joku jypfabu näkee mahdollisuuden mennä tiirailemaan avaimenreiästä naisia suihkussa, niin jypfabu menee ja puolustaa tekoaan, että se on ihan normaalia olla kiinnostunut alastomista naisista ja mitäs tekevät semmoisia ovia, että mahdollisuus tiirailuun on ja mitäs ovat alasti siellä jos tietävät, että joku voi sinne suihkutiloihin nähdä ja tiirailla. Sen jälkeen jypfabu puolustaa tätä käytöstä lopun elämäänsä.

 

[JypFabu]

Mun vaimoke on itse asiassa vanhan, suhteellisen hyvänkin lapsuudenkaverini ex. Ihastuin häneen heidän vielä ollessaan yhdessä, mutta mitään en asian eteen tehnyt. Kun he sitten erosivat, otin asian kaverini kanssa suoraan puheeksi. En kyllä mihinkään karenssispedeilyyn olisi edes mukaan lähtenyt, eikä onneksi tarvinnut, koska frendi sanoi olevansa otettu mun suoraselkäisyydestä ja antoi vihreää valoa.

Näinkin se mainiosti menee. Me ystävykset, silloin kauan sitten, kun ensimmäiset kohtaamiset karujen parisuhdekiemuroiden kanssa otettiin, istuttiin miehissä pohtimaan asiaa ja päädyttiin tulemaan, että naiset ei koskaan meidän ystävyyttä riko, ne kuuluu vähän niinkun omaan kategoriaansa miehen elämässä. Edelleen on koko jengi, tai jäljellä olevat, ovat väleissä pysyneet, vaikka joskus on melkein lennosta nainen kainalosta toiseen vaihtunut. Itsellä oli nuorena kyllä oikeesti tämän kanssa vaikeeta, kun nöösinä oli itsetunto nollissa ja sen vuoksi mustasukkaisuuden kanssa oli aika painiminen. Kasvoihan sitä silti noillakin pohjilla ihmiseksi, joten tämä viestinä kaikille topikilla pähkäileville: vaikka on vaikeeta välillä, kaikella on tapana järjestyä jotenkin tässä maailmassa. Asioita kannattaa pohdiskella, eikä niillä ressailla.

 

[JypFabu]

Sieltähän se tuli, mitä epäilinkin. Tuskinpa se "rikoskumppanisi" on moraaliltaan sen suoraselkäisempi, joten lienee turhaa kysyä. Harvemmin ne automurron yhdessä tehneet alkavat toista moralisoida automurrosta.

Kaiken tuon lätinäsi voi tiivistään seuraavasti: jos joku jypfabu näkee mahdollisuuden mennä tiirailemaan avaimenreiästä naisia suihkussa, niin jypfabu menee ja puolustaa tekoaan, että se on ihan normaalia olla kiinnostunut alastomista naisista ja mitäs tekevät semmoisia ovia, että mahdollisuus tiirailuun on ja mitäs ovat alasti siellä jos tietävät, että joku voi sinne suihkutiloihin nähdä ja tiirailla. Sen jälkeen jypfabu puolustaa tätä käytöstä lopun elämäänsä.

Hip hei! näillä lätinöillä pääsee tämä tyhjä rengas ignoreen.

Kun mielikuvitus kuitenkin laukkaa, kirjoittele pöytälaatikkoon, ei se oikeen keskustelu palstaan sopine tyylillisesti. Sillätavoin treenailemalla saatat saada sävykkyyttä elävöittämään tajunnanvirtaa ja, kukapa tietää pääset joku kaunis päivä kirjoittamaan jerry cottoneita.

 

[Palstalegenda]

Hip hei! näillä lätinöillä pääsee tämä tyhjä rengas ignoreen.

Kun osuu liian arkaan paikkaan, niin saattaa päästä ignoreen. Noinhan se menee, sut on niin nähty.

Minulla on muuten kännykässäni kirjailija Simo Hämäläisen puhelinnumero, hän sen minulle aikoinaan antoi, hän kirjoitti aikoinaan Jerry Cottoneita (olikohan vuosina 1978-1981), suuri sankarini!

Sinun keskustelutyylisi ei ole keskustelutyyli vaan omahyväinen monologi.

Pimppiä saatan kyllä joskus vielä kokeilla, että mitä se semmoinen onkaan.

Mielipiteet on nyt kerrottu, koeta kestää se.

 

[Kaarle6]

Oli pakko mennä pyöräilemään vielä iltamyöhään jotta saisi vähän ajatuksia pois. Kämpässä on niin saatanan kuumakin, ettei saa unta ja ajatukset sen kun velloo päässä. Nää on taas näitä hetkiä joo, mutta annetaan nyt tekstiä tulla...

Oon nyt pitkästä aikaa seurustelusuhteessa. Viisi kuukautta meni kuin siivillä ja valehtelematta parasta aikaa mitä olen kokenut. Sitten tyttö lähtee takaisin kotimaahan (eli kyllä, vaihtariin retkahdin). Nyt n. kuukausi mennyt ja on ihan valtava ikävä. Skypesuhteella mennään ja tällä hetkellä tarkoitus lähteä kyläilemään lokakuun tienoilla.

Mutta ei saatana sinne on pitkä aika. Kesä on kuumimmillaan ja mimmit vähimmillä vaatteilla. Kaljaa menee litratolkulla millon puistossa millon baarissa ja paneminen kokoajan mielessä. Serlaakin tuntuu kuluvan rulla viikossa. Alkanut itsekin huomaamaan omista puheista kun naiskavereiden tai naisten kanssa juttelee, että flirttivaihde on kutakuinkin kaakossa.

En oo koskaan ennen ollut kaukosuhteessa. Mutta kokoajan vaan miettii, että onko tämä sen arvoista odottelua? On muitakin asioita, jotka rassaa kun toisen vanhemmat ovat uskovaisia (siis tätä kuntaa, jotka eivät hyväksy esim. yhteenmuuttoa ennenkuin mennään naimisiin) ja taas meikäläinen ei usko yhtään mihinkään, paitsi toisen tunteisiin. Kyseessä on mahtava mimmi, ja hymy leviää kasvoille aina kun puhutaan Skypessä. Mutta on tää hankalaa aikaa, voi perkele.

 

[Filatovi]

Ainoa ongelma on oikeastaan meikän pään sisällä. Muuten koen olevani suht itsevarma ihminen enkä stressaa ihan pienistä, mutta auta armias ku menet ihastuun johonki naiseen niin johan on vittu pää ihan sekaisin. Sitä kuvittelee koko ajan kaikkea turhaa, lukee kaikki pienet asiat ihan päin vittua ja koko ajan pelkää sitä pahinta. No hei, ainahan mun suhteet on menny vituiksi niin tottakai tääki menee? Nainen on toki muulla tavalla tehny jo selväksi et on kiinnostunu ja haluaa viettää mun kanssa aikaa, mut ku itel toi pää on sellanen et tarvis melkein joka päivä varmistusta tälle asialle. En sit tiedä pääseekö näistä fiiliksistä koskaan eroon vai onko tää vaan osa mun persoonaa?

En ole muistaakseni koskaan tähän ketjuun kirjoitellut tästä aiheesta, mutta ylläoleva teksti voisi olla kirjoitettuna suoraan omalta näppikseltäni. Osasit pukea ajatukseni sanoiksi paremmin, kuin itse olisin varmaan koskaan pystynyt.

Siis itsellä samanlaisia ongelmia, olen ulospäin melko itsevarma ja rento tyyppi, erittäin sosiaalinen, ja vaikutankin varmaan melko itsevarmalta. Ja olenkin monessa asiassa. Mutta en naisasioissa. On tullut takkiin todella monta kertaa, aluksi asiat ovat menneet hyvin, kunnes sitten onkin sitten vedetty ns. puuntakaa suoraan päin näköä. Tästä johtuen en enää oikein osaa luottaa naisiin, vaikkeivat kaikki naiset näitä naiiveja kusipäitä olekkaan. On vain helvetin vaikea yrittää luottaa johonkin uuteen tyyppiin, kun tietää että niin yritti myös edellisellä ja sitä edellisellä kerralla. Ja luottamushan palkittiin, pettymyksellä.

Epävarmuus näkyy sitten omassa käytöksessä juuri samoin kuin sinulla, eli hakemalla haen jotain uhkakuvia vähän kaikesta, ja kaikkea naisen sanomaa ja tekemää pitää analysoida. Analyysithän nyt menevät yleensä kauhuskenaario-tyyppisiksi. Eli jotakuinkin jossei esimerkiksi naiselta saapunut tekstiviesti ole tyyliin "Mä olen ihan helvetin ihastunut sinuun", niin siitä voi löytää aina jotain kaksoismerkityksiä ja paskaa taustalta.

Toinen juttu on vaikka deiteillä käyminen. Joo, näet jonkun naisen yhden kerran ja sovitte, että voitaisiin nähdä uudelleenkin. Sovitaan tarkempi päivä ja näin päin pois, mutta ei voi kuitenkaan olla varma tästäkäään, joutuu varmistelemaan toiselta osapuolelta sitä, että varmasti nähdään, eikä tule ohareita, joita on näiden edellisten pettymyksiksi osoittautuineiden naisten kohdalla tullut, selitysten kera. Näistä selityksistähän nyt on kaikista helpoin aina etsiä valheita. Olenkin oikeastaan aika hyvä päättelemään ja tekemään johtopäätöksiä ja yhteenvetoja juurikin naisten suhteen, joka sitten tietty luo jälleen uutta epävarmuutta. Otetaan tähän esimerkki, typistetty sellainen. On sovittu, että nähdään tiistaina kello xx paikassa yy, maanantaina illalla tulee viesti, että nainen joutuukin lähtemään vanhempiensa kanssa isovanhempiensa luo seinäjoelle, kun siellä on jotkut kissanristiäiset. Sitten sovitte ehkä uuden tapaamisajan. Ennen tapaamista juttelette taas niitä näitä, ja nainen kertoo menevänsä viikonloppuna SEINÄJOELLE isovanhempiensa luo, koska EI ole nähnyt heitä PITKÄÄN aikaan. Sitten on vaihtoehdot a) joko hyväksyt sen, että nainen on valehdellut sinulle ja toivot näkeväsi häntä tai b) todennäköisesti tuhoat välit bustaamalla naisen ja kysymällä että mitä vittua nyt taas? Näitä bustauksia onkin tullut tehtyä muutamia, naiset on loppujen lopuksi melko helppo saada puhumaan itsensä pussiin. Ei se vaadi kuin johdattelua ja sanojen oikein asettelemista.

Olisi helvetin mukava heittää nämä kokemukset romukoppaan, ja lähteä avoimin mielin kohti uusia haasteita. Ottaa naiset, puheet ja teot sellaisina kuin ne on, hyväksyä niiden sanoma sellaisena kuin se on tarkoitettu ymmärrettäväksi, eikä niin, että pyrkii aina löytämään jotain epävarmuutta tai epärehellisyyttä taustalta.

Kuulostaa varmaan aika sekavalta, mutta varmasti joku muukin jakaa näitä ajatuksia.

 

[tinkezione]

tää oli kympin heitto ( kätkätystä sydämen pohjasta asti)

Kuten korjasin Flipille, mäni nimimerkit sekaisin. Lepää rauhassa.

 

[benicio]

Kahden ihmisen kokema on aina kahden ihmisen kokema, vaikka niistä molemmat olisivat sitoutuneet toisaalle. Asia ei kuulu kenellekään toiselle ja asioista vastuussa nämä kumpainenkin ovat ainoastaan itselleen.

Tämä on ehkä sysimustinta paskaa mitä olen jatkoajasta koskaan lukenut. Vain aivan täydellinen narsisti-hedonisti-anarkisti voi noin ajatella. Eli siis kotoisammin kuspiä.

 

[Palstalegenda]

Tämä on ehkä sysimustinta paskaa mitä olen jatkoajasta koskaan lukenut. Vain aivan täydellinen narsisti-hedonisti-anarkisti voi noin ajatella. Eli siis kotoisammin kuspiä.

Siinäpä se onkin kyllä täydellisesti tiivistettynä, että mitä minäkin yritin koko ajan sanoa tuosta hänen asenteestaan. Olen ihan hyvilläni, että tuonlainen tyyppi on minun kanssani täysin eri linjoilla. Omistamisen ja lupaamisen termitkin hassusti aivan sekaisin kuin se kuuluisa käkikello.

 

[fat of the land]

Tämä on ehkä sysimustinta paskaa mitä olen jatkoajasta koskaan lukenut. Vain aivan täydellinen narsisti-hedonisti-anarkisti voi noin ajatella. Eli siis kotoisammin kuspiä.

Miksi se niin menee? Mun on kyllä pakko kompata JypFabua ainakin jossain määrin.

Jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja jos näitä rakastumisia tapahtuu, niin niitä vain tapahtuu. Toki on järkevämpää olla toimimatta tunteiden mukaan, ettei loukkaa muita. Mutta on elämä kuitenkin liian lyhyt siihen, että potentiaalisen tien onneen jättää katsomatta sen takia, että joku kaveri saa nenilleen. Asioiden hoitaminen tuossa tilanteessa on kyllä vaikeaa, toivottavasti jokainen pitäisi homman puhetasolla siihen asti kunnes edellinen suhde on selvä, mutta vaikeahan se siinä tilanteessa on.

Itsehän en todellakaan ole aina toiminut noin.

 

[Tadu]

Miksi se niin menee? Mun on kyllä pakko kompata JypFabua ainakin jossain määrin.

Korrektia käytöstä olisi erota nykyisestä jos parisuhde tuntuu paskalta, ei toimia seurustelukumppanin selän takana. Kolmannen osapuolen pitäisi tehdä tämä selväksi pettäjälle, eikä olla mukana selän takana toiminnassa ja valehtelussa vaikka se kuinka lain mukaan sallittua onkin.

 

[Trenchtown]

Olisi helvetin mukava heittää nämä kokemukset romukoppaan, ja lähteä avoimin mielin kohti uusia haasteita. Ottaa naiset, puheet ja teot sellaisina kuin ne on, hyväksyä niiden sanoma sellaisena kuin se on tarkoitettu ymmärrettäväksi, eikä niin, että pyrkii aina löytämään jotain epävarmuutta tai epärehellisyyttä taustalta.

Kuulostaa varmaan aika sekavalta, mutta varmasti joku muukin jakaa näitä ajatuksia.

Kyllä, tutulta kuulostaa. Muissa asioissa en koe olevani liian kyyninen tai epäilevä, mutta naisten kohdalla olen sitten senkin edestä. Vituttaa, kun ei tosiaan läheskään aina pysty hyväksymään sitä sanomaa, vaan aina on pakko spekuloida ja kaivaa taustalta, äänenpainosta, tai vaikka sukkien väristä jotain, mitä epäillä ja kyräillä. Enkä todellakaan haluaisi tehdä niin. Kai se on kiinni huonoista kokemuksista elämän varrella, mulla ainakin keittiöpsykologi yhdistäisi tuon epävarmuuden suoraan yhteen exään ja siihen, millaiset arvet meidän suhteestamme jäi.

Kyllähän tuosta käytöksestä voi opetella pois, mutta se vaatii pitkää pinnaa ja itsetutkiskelua. Ja koko ajan taustalla pelottaa se, että mitä jos nyt saatana olen liian herkkäuskoinen ja saan siipeeni. Se on epäreilua mua itseäni kohtaan ja se on sitä myös avovaimoani kohtaan. Hän kyllä ainakin sanoo ymmärtävänsä, kun olen kertonut syyt siihen miksi olen niin epäluuloinen, Mutta näkeehän tuosta, että välillä on raskasta, kun toinen ei usko. Eteenpäin on kuitenkin menty, pienin askelin. Ja mennään edelleen. Olen mielestäni rationaalinen ja looginen ihminen, mutta kun kyseessä ovat tällaiset tunteella käyvät asiat, lentää logiikka ikkunasta ensimmäisenä.

 

[tinkezione]

Mutta on elämä kuitenkin liian lyhyt siihen, että potentiaalisen tien onneen jättää katsomatta sen takia, että joku kaveri saa nenilleen. Asioiden hoitaminen tuossa tilanteessa on kyllä vaikeaa, toivottavasti jokainen pitäisi homman puhetasolla siihen asti kunnes edellinen suhde on selvä, mutta vaikeahan se siinä tilanteessa on.

Itsehän en todellakaan ole aina toiminut noin.

Tässä oli mielestäni erinomainen kiteytys kyseiseen asiaan. Elämä on lyhyt ja jokainen pyrkii elämään sen omanlaistensa arvojen mukaisesti. Toisille ne kaverit ja ystävät on tärkeämpiä kuin parisuhde ja onnellinen vanheneminen jonkun kanssa; aivan vapaasti siitä vain elämään kyseisen ideologian mukaisesti - pitää vain muistaa olla tuomitsematta niitä, jotka näkevät asian toiselta kantilta. Soppaa ei pitäisi kuitenkaan omalla melallaan mennä sekoittamaan ennen kuin edellinen suhde on selvä, tämä on varmaan kaikille asiasta keskustelijoille yhtä selvää.

Ja tosiaan, helppohan se on täällä keskustelupalstalla jeesustella. Ihmetyttää jälkikäteen itseänikin, miten epäesimerkillisesti sitä on tullut parisuhteissa elämänsä saatossa joskus toimittua. (En nyt viittaa pelkästään tähän nimenomaiseen aiheeseen.)

Pientä päivitystä omiin naisasioihini; eihän se riitä, että saa kertaalleen nenilleen. Tässä parin viikon aikana erilaisiin viestimiin oli tullut ikävöintiviestejä, eikä ne tietenkään omaa ikävääni sen enempää helpottaneet. Kävin viikonloppuna vuorostani kylässä ja tarkoituksena oli puhua, että mitä ja miten, kun molemmilla kuitenkin oli selvä visio siitä, että toinen on itselle hyvää seuraa. Hankala asia sai surullisen lopun - nykyinen tilanne vaatisi käytännössä 45 viikkoa vuodesta ma-pe erossaoloa useampia vuosia. Mietin asiaa pitkään ja päädyin sellaiseen tulokseen, että puoli vuotta menisi varmasti omalla painollaan ja vuosikin kiukulla, mutta sitä pidempi aikaväli itseni tuntien alkaisi tuntua siltä, että missaan suuren osan elämästäni muutaman pienen hetken vuoksi. Kaipaan arkista yhteiseloa ja jos se mahdollisesti paras asia parisuhteessa on rakastamansa ihmisen vierestä herääminen uuteen päivään, niin ei mun luontoni tuollaista vuosikaupalla kestä. Tyhjin käsin siis paluu lauantaina kotiin ja miettimään, että mitähän vittua sitä sitten keksisi. Hyvät naiset on joko varattuja tai asuvat tilanteisiin nähden väärissä elämäntilanteissa ja/tai väärissä paikoissa.

 

[benicio]

Miksi se niin menee? Mun on kyllä pakko kompata JypFabua ainakin jossain määrin.

Se, että jokainen toimii niin kuin itse parhaaksi kokee toimisi ehkä, jos eläisimme täydellisessä maailmassa, mutta mitäpä luulet, että tässä maailmassa tapahtuisi, jos kaikki lait, normit yms poistettaisiin ja jokainen vaan tekisi niin kuin parhaaksi kokee, oman moraalikäsityksensä tai sen puutteen mukaan. Ei vittujakaan.
Mutta kun skenaario siirretään parisuhde- tai seksuaalikäyttäytymiseen, niin joku saatanan "rakkaus" oikeuttaa mitä käsittämättömimpiä toilailuja, kunhan itsellä vaan on kivaa, vaikka pohjimmiltaan kyse on vain siitä, että haluaa jotain (pillua/munaa) niin kovin, ettei välitä muista kanssaihmisistä.

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä, kusipäitä ja niitä jotka yrittävät tulla heidän kanssaan toimeen.

 

[Ted Raikas]

Mutta kun skenaario siirretään parisuhde- tai seksuaalikäyttäytymiseen, niin joku saatanan "rakkaus" oikeuttaa mitä käsittämättömimpiä toilailuja, kunhan itsellä vaan on kivaa, vaikka pohjimmiltaan kyse on vain siitä, että haluaa jotain (pillua/munaa) niin kovin, ettei välitä muista kanssaihmisistä.

Mielestäni tässä on moni nyt eroitellut sen, että: a) pokailee ystävän naista ja b) iskee hynttyyt yhteen ystävän exän kanssa.

Ymmärrän toki, että monelle nuo molemmat asiat on lähes yhtä vastenmielisiä ilmiöitä, mutta mielestäni jälkimmäiseen tapaukseen ei varsinaisesti ole mitään järjellistä syytä, miksi sitä ei voisi sallia. Varsinkin jos ei ole itse sekaantunut eroon millään tavalla, lue: aiheuttanut osaltaan tai kokonaan sitä.

Kirjoitin jo aiemmin, että ketään ihmistä ei voi omistaa tai voi olla mitään yksityisoikeuksia eron jälkeen, että kuka saa hänen kanssaan solmia parisuhteen ja kuka ei. Juttu täytyy olla itsellään sen verran käsitelty, että asia ei vaivaa jos nyt vaikka sattuisi niin, että joku hyvä kaveri ja exä löytäisikin toisensa ja olisivat onnellisia keskenään.

Korostetaan nyt, että minään tarkoituksenmukaisena touhuna en tuota kaverien exiin kajoamista tietenkään pidä ja jos itseltäni kysytään, niin pyrin välttämään moista kaikin tavoin. Silti, aina ei voi tietää mitä tapahtuu ja jos asioita tapahtuu, niin se pitäisi vaan osata hyväksyä ilman katkeruutta.

 

[benicio]

Mielestäni tässä on moni nyt eroitellut sen, että: a) pokailee ystävän naista ja b) iskee hynttyyt yhteen ystävän exän kanssa.

Joo, minusta tuosta kaverin tyttöystävä -asiasta on sanottu jo puolesta ja vastaan kaikki oleellinen, ja olen kanssasi samoilla linjoilla. Minusta vain tuo JypFabun argumentointi oli lainaamaltani osin - kuten sanoin - täyttä tuubaa.

 

[Tadu]

Mielestäni tässä on moni nyt eroitellut sen, että: a) pokailee ystävän naista ja b) iskee hynttyyt yhteen ystävän exän kanssa.

Kirjoitat mielestäni asiaa. Itse kommentoin tätä kirjoitusta:

Kahden ihmisen kokema on aina kahden ihmisen kokema, vaikka niistä molemmat olisivat sitoutuneet toisaalle. Asia ei kuulu kenellekään toiselle ja asioista vastuussa nämä kumpainenkin ovat ainoastaan itselleen.

Mielestäni aivan uskomattomasti kirjoitettu. Eli omaa puolisoa pettäessä asia ei kuulu tälle puolisolle.