Naisasiat

[StopTheRock]

Sellainen kysymys vielä loppuun, että miten itse näette kumppaneidenne ulkonäön verrattuna muihin naisiin? Tunnustatteko faktat (hiljaisesti hyväksyen) mutta kuitenkin täysin tyytyväisenä tilanteeseen, vai oletteko sitä mieltä, että "sen oikean" kohdalle osuessa muita ei edes pysty vertailemaan omaan kultsuunsa? Onko minussa siis jotain vikaa, kun en tähän ns. sokeaan rakkauteen usko?

No, meikäläisen tyttöystävä on kyllä omaan silmään ja luulisin, että muidenkin silmään melko miellyttävä tapaus kaikinpuolin. Mutta silti, kyllä sitä välillä vaan näkee niitä "paremman näköisiä" naikkosia. Nimenomaan näin, paremman näköisiä naisia silloin tällöin vastaan tulee, mutta tosi tyytyväinen olen omaan tilanteeseen. Varsinkin, kun en itse mikään adonis ole.. Ja mun mielestä kyllä aina pystyy vertailemaan muita naisia omaan tyttöystävään. Itsekkin sitä välillä teen, tosin ei siinä välttämättä mitään järkeä ole. "Oho ku on hyvä perse, parempi ku omalla eukolla.." Mutta ei asia minulle koskaan ole ollut ongelma, että maailmassa on joitakuita naisia jotka ovat ulkomuodollisesti pätevämpiä kuin omani. Niin ja tosiaan, omista naisasioista sen verran, että tyytyväisenä ja onnellisena parisuhteessa elelen.

 

[thego]

Sellainen kysymys vielä loppuun, että miten itse näette kumppaneidenne ulkonäön verrattuna muihin naisiin? Tunnustatteko faktat (hiljaisesti hyväksyen) mutta kuitenkin täysin tyytyväisenä tilanteeseen, vai oletteko sitä mieltä, että "sen oikean" kohdalle osuessa muita ei edes pysty vertailemaan omaan kultsuunsa? Onko minussa siis jotain vikaa, kun en tähän ns. sokeaan rakkauteen usko?

Enpä ole vielä päässyt seurustelemaan sen maailman kauneimman naisen kanssa eli kyllä sitä aina löytyy paremmannäköisiä muijia ihan perus katukuvastaki. Toisaalta jos on tarpeeksi ihastunut toiseen niin ei tule edes kateltua muita naisia tai ainakaan tietoisesti mietittyä et toi ois kyl paljon kivemman näköinen. Alkuhuumassa sitä toki voi olla aika sokeaki, mutta kyllä sitä aina jossain vaiheessa pystyy järjellä ajattelemaan ja tajua sen ettei se oma nainen nyt ihan täydellinen ole, mutta kuitenkin kaikkine vikoinensa ihan tarpeeksi hyvä mulle.

E: Niin ja kyllähän nyt jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi iteki tajuta se ettei ole millään muotoa täydellinen ja aina löytyy ulkonäöltään paremman näköisiä ihmisiä. Tosin ymmärrän hyvin et naiset vetää herneen helposti nokkaan näissä asioissa vaikka ei pitäisikään. Luulis et se olis vaan onnellinen ettet ole pelkän ulkonäön takia sen kanssa..

 

[Mace]

Niin raadolliselta kuin kuulostaakin, niin se vain oikeassa elämässä on. tekijällä on vastuu teoistaan ja ja teon käsittelystä: jakaa paskan, tai on jakamatta. Mitään lakia ei ole kirjoitettu, joka edellyttäisi tekijää johonkin tunnustuksiin ja tilintekotalkoisiin, kun kyseessä ei ole lailla sanktioitu rikos.

Se, että yhteisöissä on erilaista sosiaalista painetta luoda koodistoja elämän sujumiseksi, on vain ulkoinen koodisto, kaikki on lopulta sen yksilön käsissä ja päätettävissä. Sitäkin sopii pohtia, onko joskus yhteisöä tarkoituksenmukaisesti tukenut tapanormi enää validi ja olisiko normiston muututtava ihmisen mukana, vai palatako entisaikojen moraalilähteille. Joskus tuntuu, että järjestetyt avioliitot turhan tunteilun sijaan aiheuttaisivat vähemmän päänvaivaa yhteisöissä, mutta kun menivät penteleet keksimään rakkauden, niin nuorukaisten energia menee turhien sääntöjen ja kaavojen pohtimiseen kansakunnan hyvinvoinnin edistämisen sijasta, heti sen jälkeen, kun ovat hyvää ja tehokasta työaikaa käyttäneet siihen kumppanin metsästelyyn.

Arvon palstaveljien ja -sisarten olisi nyt hyvä ymmärtää se fakta, ettei Jatkoajassa taida ollakaan sellaista keskustelua, johon JybFabu olisi osallistunut, mutta ei olisi kyennyt tarjoamaan ko. keskusteluun sitä absoluuttista totuutta. Eli ottakaa nyt hyvänen aika tuo huomioon, kun luette hänen viestejään. Ilmeisestikin se menee niin, että kun nuori pojankloppi luulee parikymppisenä tietävänsä kaikesta kaiken, tajuaa kolmekymppisenä, että enhän mä perkele tiennytkään oikein mitään, niin taas keski-iässä koittanee tuo ajanjakso, jolloin oletetaan, että se oma elämänkokemus ja ajatusmaailma ovat juuri niitä asioita, joiden perusteella voidaan esittää asiat kylmän viileästi absoluuttisina totuuksina tyyliin "kylmä fakta nyt vaan on se, että...". Jos joku noita kylmiä faktoja tahi niiden perusteluja kyseenalaistaa, hän on vain häiriintynyt, luonnevikainen pojankloppi, joka ei tajua asioita niin hyvin kuin itse keski-ikäinen mestarimme!

Jos sitten pari sanaa itse asiastakin. Niin, tottahan se on, että jokainen ihminen on vastuussa teoistaan itselleen. On kuitenkin, kuten joku hyvin totesi, sysimustinta paskaa väittää, että tuon vastuunkantokysymyksen voisi tuolla tavalla "eristää" siitä maailmasta, jossa ihminen elää. Ikään kuin hänellä ei enää olisikaan sitä sosiaalista verkkoa ja ikään kuin se ei muka olisi täysin oleellinen osa hänen elämäänsä. Aivan kuin hän ei muka enää tarvitsisikaan moista verkkoa. Ja kun tuollaista eristämistä emme voi tehdä, ihminen on tekojen kautta vastuussa myös muille kuin itselleen, tarkemmin ottaen niille, joita hänen tekonsa ja sen seuraukset koskettavat. Vain täysin erakkona elävä, sosiaalisia kontakteja kaihtava ihminen voisi ehkä sanoa, että hän on vastuussa vain itselleen, koska hänellä ei olisi sosiaalista verkkoa, jota hänen päätöksensä koskettaisivat.

 

[Squit]

Sellainen kysymys vielä loppuun, että miten itse näette kumppaneidenne ulkonäön verrattuna muihin naisiin? Tunnustatteko faktat (hiljaisesti hyväksyen) mutta kuitenkin täysin tyytyväisenä tilanteeseen, vai oletteko sitä mieltä, että "sen oikean" kohdalle osuessa muita ei edes pysty vertailemaan omaan kultsuunsa? Onko minussa siis jotain vikaa, kun en tähän ns. sokeaan rakkauteen usko?

Joitakin ulkopuolisia ja tuntemattomia on helppo vertailla keskenään ulkonäön vuoksi. Juuri esimerkiksi missikisat, jossa naiset on rivissä ja voi vain katsoa, että kuka miellyttää silmään eniten. Totta kai varsinkin näin kesällä ulkona ollessa näkee todella hienoja kissoja, joita sitten katselee pitkään. Oman kullan ulkonäön tasoa osaan kyllä ihan rehellisesti järkeillä, mutta en silti lähde sitä tarkkaan vetailemaan kenenkään kanssa. Jos lähtee oikein kunnolla vertailemaan kaikkia asioita niin aina tulee eteen parempia naisia joka osa-alueella, se on fakta. Itse arvostan naisessani sitä koko pakettia, juuri sitä pakettia mitä ei voi kenenkään muun kanssa lähteä vertaamaan (paitsi ehkä exien kanssa).

Kyllä se oma muikeli sytyttää sillä omalla lailla. Vaikkapa sitten tukka pystyssä aamulla pyjama päällä. Seksikyyskin on omalla tavallaan asennekysymys. Mitä tulee "sokeaan rakkauteen", niin mitä se oikeastaan on? Se ettei näe toisen huonoja puolia ollenkaan? Vai että näkee ne ja hyväksyy ne ja silti ei tee mieli vaihtaa?

 

[fat of the land]

Sellainen kysymys vielä loppuun, että miten itse näette kumppaneidenne ulkonäön verrattuna muihin naisiin? Tunnustatteko faktat (hiljaisesti hyväksyen) mutta kuitenkin täysin tyytyväisenä tilanteeseen, vai oletteko sitä mieltä, että "sen oikean" kohdalle osuessa muita ei edes pysty vertailemaan omaan kultsuunsa? Onko minussa siis jotain vikaa, kun en tähän ns. sokeaan rakkauteen usko?

No minä ainakin näen sen ihan sillä tapaa miten se on; oma kumppanini on kaunis, minun silmissäni varmasti vielä kauniinpi kuin muiden silmissä koska rakastan tätä. Ja vaikka olen sitä mieltä että "se oikea" on nyt tässä, niin kyllä sitä vertailemaankin pitää pystyä.

Kyseessä on naiskauneuden arvostamisen filosofia, tai myöskin yleensä ihmisten kauniin tai muuten viehättävän olemuksen arvostaminen. Eli sitä rehellisyyttä pitää olla sen verran, että voi sanoa Johnny Deppin olevan miehenä komea, tai kaunis ihminen. Sama nyt pätee vaikka mihin julkisuuden henkilöihin, joista varmaan saa sellasen kiinteän objektin mistä voi puhua, niitä kadulla tulevia on kuitenkin vähän vaikeampi "tarkastella" syvemmin.

Toki se menee niin, että aina niitä hyviä tai kauniimpia perseitä/tissejä, kroppia/kasvoja on olemassa ja tulee vastaan. Mutta siinähän tulee, ei sen pitäisi olla keneltäkään pois.

Ja se pitää toki sanoa samassa yhteydessä, että kyllä se ratkaisee aina paljon enemmän minkälainen ihminen on, että tämä tarkastelu kattaa vain ulkonäön. Ihan senkin takia että a. oletan, että kummpanini ulkonäkö muuttuu vanhentuessa b. ei koskaan tiedä kuka näitä lukee :D

 

[Delter]

Kyllä se oma muikeli sytyttää sillä omalla lailla. Vaikkapa sitten tukka pystyssä aamulla pyjama päällä. Seksikyyskin on omalla tavallaan asennekysymys.

Suunnilleen noilla sanoilla olen möläytystäni kotona pehmennellyt. Eikös sitä sanota jotenkin, että ulkonäköön ihastutaan ja sisimpään rakastutaan. plahplah.

Mitä tulee "sokeaan rakkauteen", niin mitä se oikeastaan on? Se ettei näe toisen huonoja puolia ollenkaan? Vai että näkee ne ja hyväksyy ne ja silti ei tee mieli vaihtaa?

Tuolla tarkoitin lähinnä ns. vaaleanpunaisia silmälaseja, millä näkee kumppaninsa täydellisenä, vaikka tämä olisi maailman susirumin persenaama mitä olettaa saattaa. Siis kärjistettynä, ei niinkään omaan tilanteeseeni verrattaen. :)

Sokea rakkaus tarkoittaa minulle nimenomaan utopiassa elämistä. Toinen on täydellinen vailla vikoja. Realistinen rakkaus on tuota mainitsemaasi jälkimmäistä: arkisten faktojen tunnustamista, oman asemansa hyväksymistä (muttei kuitenkaan alistumista) ja kokonaisuuden ymmärtämistä. Minä olen mikä olen, toinen on mikä on ja sillä hyvä.

Rakkaus - ihan näin anekdoottina mainittakoon - ei minun suuhuni puhekielessä sovi, mutta käytän sitä tässä verrokkiterminä tykkäämiseen, pitämiseen, diggaamiseen jne. joita itse suosin puheessa. Tekstissä se ei vaikuta niin kornilta.

Aikaisemmalla sivulla StopTheRock kirjoitti lähes kuin omilla sormillani, ja thego komppasi ajatuksiamme hyvin.

 

[JypFabu]

Jos sitten pari sanaa itse asiastakin. Niin, tottahan se on, että jokainen ihminen on vastuussa teoistaan itselleen. On kuitenkin, kuten joku hyvin totesi, sysimustinta paskaa väittää, että tuon vastuunkantokysymyksen voisi tuolla tavalla "eristää" siitä maailmasta, jossa ihminen elää. Ikään kuin hänellä ei enää olisikaan sitä sosiaalista verkkoa ja ikään kuin se ei muka olisi täysin oleellinen osa hänen elämäänsä. Aivan kuin hän ei muka enää tarvitsisikaan moista verkkoa. Ja kun tuollaista eristämistä emme voi tehdä, ihminen on tekojen kautta vastuussa myös muille kuin itselleen, tarkemmin ottaen niille, joita hänen tekonsa ja sen seuraukset koskettavat. Vain täysin erakkona elävä, sosiaalisia kontakteja kaihtava ihminen voisi ehkä sanoa, että hän on vastuussa vain itselleen, koska hänellä ei olisi sosiaalista verkkoa, jota hänen päätöksensä koskettaisivat.

Kiitos arvokkaasta analyysistä nickkini puolesta painokasta ja osuvaa tietämystä kuvasti se, hyvä, että sen kirjasit.

En kyllä ymmärrä missä käsiteverkossa sinä sitten rimpuilet, mutta tasan se on vain että ihminen on uskollinen tai uskoton oman valintansa perusteella. Ympäröivä maailma luonnollisestikin vaikuttaa, mutta ei se tätä tosiasiaa toiseksi muuta, vaikka kuinka toisia kirjoittajia analyseeraisit.

Jos mun eteen tulis joku urpo kaaviot kourassa selittelemään jostain karensseista ja puhumaan pehmoisia siitä, että on olemassa kirjoittamattomia lakeja, joita tarkemmin ajateltuna ei ole kuitenkaan kun joidenkin mielikuvituksessa, opastaisin kyllä lähimmän mentaali hospitaalin suuntaan selvittämään päätään.

Tähänhän kiinnitin huomiota ja katsoin mielekkääksi tarjota vähän toistakin näkökulmaa Flipin pohdintoihin.

Se kasa moraalinvartijoita ei vanteen kireytensä vuoksi kykne selkeään ajatteluun, jotta edes vierestä viistäisivät minulle asetellut vastineet, ei liene minun vikani kuitenkaan.

Ihmisille voi sanoa, että viinanjuonti on tyhmää ja haitallista, jopa lailla sitäkin yrittää suitsia, mutta ihmisetpä ryyppää silti ja tulee aina ryyppäämään, samoin ihmissuhteissa. Sen kanssa pitää osata elää, ei sitä voi mitenkään estää. Jos ei usko saa vapaasti kuka tahansa yrittää.

 

[CaptainSlow]

Heh, tulipa käytyä viime viikolla taas pitkästä aikaa ihan oikeilla treffeillä! Kysyin, että haluaisiko nainen käydä vaikkapa lenkillä, niin vastaus yllätti kyllä täydellisesti. Sanoi haluavansa heittää keihästä! Oli kuulemma joskus nuorempana harratanut keihäänheittoa ja alkujärkytyksen jälkeen sanoin, että mikäs siinä. Käytiin sitten vähän nakkelemassa ja sitten juotiin kahvit. Todella mukavaa kyllä oli!

Varmasti kysyn vielä joskus jotain tytteliä pukkaamaan kuulaa kanssani!

 

[tant gredulin]

Sano, että tarvitset aikaa. Että ero ei ollut mikään piissöfkeik, katellaan sitten myöhemmin sitä kaveruutta.

 

[Nume]

Tein nyt niin, että poistin exän fb:n kavereista (pelkkä uutisten näkymättömyys ei riittäny) ku kävin aika-ajoin katteleen hänen profiilia. Oon myös jättäny vastaamatta viesteihin, niin nyt tulee viestiä "että ärsyttää ku en voi vastata viesteihin, vaikka hän koittaa olla mulle normaali".

Tekis kuitenki mieli vastata tuohon ärsytysviestiin, ku en haluu vaikuttaa vittumaiselta, eli taitaa tää perus kiltteys taas nostaa päätään? Mutta järkevintä lienee olla vaan hiljaa, vai?

Ihan oikein mun mielestä toimit! Tämä on varmasti kaikista kivuttomin sinulle ja tämä osoittaa exällesi, että pääset hänestä yli. Se, että hän nyt alkaa laittelemaan viestejä sulle kertoo mielestäni siitä, että hän ei voi tavallaan ymmärtää miksi olet vihainen hänelle ja hän ajattelee, että hän on korvaamaton sulle. Tuo sun prosessi vaan pitkittyy, jos alat txtailemaan ja pitämään yhteyttä. Näin on mun mielestä kaikkein järkevintä, mitä nyt olet tehnyt. Esim. mun exä onnitteli mua opiskelupaikasta, mutta vastasin siihen vaan, että kiitos, niin se viestittely loppui siihen ja silti en saanut vittumaisen mainetta :)

E: Tant Gradulin kans antoi ihan hyvän neuvon!

 

[Ted Raikas]

Sano, että tarvitset aikaa. Että ero ei ollut mikään piissöfkeik, katellaan sitten myöhemmin sitä kaveruutta.

Hyvä neuvo ja täysin totta. Jätetty osapuoli todellakin voi tarvita aikaa ja on kyllä tyhmä nainen jos ei tuota tajua. Eli, ettei se ole toiselle niin helppo pala ja voi olla ystäviä ihan tuosta vaan, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Tuo Facebook-kavereista poisto on hyvä liike myös. Antaa ainakin signaalin siitä, että nyt riitti tätä peliä tässä kohtaa. Myös sen, että ei kiinnosta.

 

[Nume]

Mun exästä tarinaa. Se on nyt "virallisesti" seurustellut sen uuden miehen kanssa kuukauden ja nyt ne asuu jo yhdessä. Minä vaan nauran täällä, onneksi olen päässyt irti tommosesta pellestä! :D Ja ihmettelen itseäni, en ole tippaakaan katkera, päinvastoin, olen todella onnellinen nyt!

 

[Kalalokki]

Hienoa että pystyt ottamaan asian noin. Varsinkin kun tuon sutturan toiminta vaikuttaa siltä että tuo nykyinen laastarisuhde (kyllä, käytän tätä termiä koska ei kukaan täysjärkinen muuta kuukaudessa yhteen,kö?) ikään kuin pelastaisi hänet siltä ikävältä mitä hän sisimmässään tuntenee ja alkaa pian miettimään, että tuliko tehtyä elämän suurin virhe kun sut jätti.

Oon lukenut tuon sun stoorin, ja vaikutat sellaselta kaverilta joka ansaitsee kyllä mukavan muijan kaikin puolin. Toivottavasti et joudu sitä kauaa odottamaan.

 

[Wilson-]

Se on nyt "virallisesti" seurustellut sen uuden miehen kanssa kuukauden ja nyt ne asuu jo yhdessä.

Tuolla tavalla toimivat naiset aiheuttavat itsessä oksennusreaktion. Hyvä, että pääsit eroon! :)

 

[Nume]

Hienoa että pystyt ottamaan asian noin. Varsinkin kun tuon sutturan toiminta vaikuttaa siltä että tuo nykyinen laastarisuhde (kyllä, käytän tätä termiä koska ei kukaan täysjärkinen muuta kuukaudessa yhteen,kö?) ikään kuin pelastaisi hänet siltä ikävältä mitä hän sisimmässään tuntenee ja alkaa pian miettimään, että tuliko tehtyä elämän suurin virhe.

Oon lukenut tuon sun stoorin, ja vaikutat sellaselta kaverilta joka ansaitsee kyllä mukavan muijan kaikin puolin. Toivottavasti et joudu sitä kauaa odottamaan.

Milloin ikinä alkaakaan tuntumaan pahalta niin käyn lukemassa tämän sun kirjoituksen. Tuo kyllä lämmitti mieltä todella paljon ja oli aivan loistavasti kirjoitettu! Kiitos tosta viimeisestä kappaleesta! Eiköhän se joskus vielä löydy, pakko uskoa siihen itsellänikin! :)

Wilsonin kanssa samaa mieltä nyt, kun on voinut katsella tätä asiaa nyt ilman tunteita ja ihan järkipohjalta.

 

[Snakster]

Kiitos vastauksista. Eli olisiko nyt järkevintä olla vastaamatta mitään, vai pistää just jotain,että tarvin nyt vaan aikaa? Vielä ei oo tullu mitään viestiä tuosta,että poistin hänet fb:stäni (joko ei oo huomannu, tai sit aattelee mun vaan olevan lapsellinen eikä aio reagoida?), mutta jos sieltä kysymys tulee niin aattelin vaan vastata syyksi "tein sen itteni takia" enkä ala muuta perusteleen.

Tat Gredulin antoi hyvän neuvon, ja sen verran on pakko jatkaa, että miksei muutenkin voisi olla täysin rehellinen? Miksei voisi kertoa, että olet täysin romuna ja tuntuu todella pahalla menettää tuo nainen ja että tuntuu vielä pahemmalta nähdä hänet toisen kanssa? Miksei voisi rehellisesti kertoa, että tuntuu niin pahalta, että ainoa järkevä keino päästä tuosta yli ja eteenpäin on unohtaa koko ihminen ja että sitä kaveruutta voidaan sitten joskus harkita, jos sellaiseen vielä pidemmän ajan jälkeen on tarvetta tai halua?

 

[Nume]

^ Itse näkisin tuon silleen, että silloin se exä voi käyttää toista hyvin hyväksi ja aiheuttaa vaan lisää tuskaa kertomalla, että miten hyvin hänellä menee jne., jos hän tietää, että toinen vieläkin kaipaa häntä.

 

[Snagari]

^ Itse näkisin tuon silleen, että silloin se exä voi käyttää toista hyvin hyväksi ja aiheuttaa vaan lisää tuskaa kertomalla, että miten hyvin hänellä menee jne., jos hän tietää, että toinen vieläkin kaipaa häntä.

On kyllä saatanan sairas ihminen jos näin tekee. Siinä kohtaa mulla aukeis helvetin portit ja antaisin palaa melkoista höykytystä sinne suuntaan.

 

[Temptation]

Kaiken tuon saman kokeneena lisään omankin kommentin. Tuo oli kieltämättä varsin miehekäs veto, että deletoit suoraan kavereista. Minä itse tyydyin aikanaan vain piilottamaan oman exäni, ja samoin hänen kaikki parhaat kaverit. Enempää ei oikeastaan tarvinnut tehdä, vaikka hän onkin samassa lukiossa edelleenkin.

Jos koet ettet pysty olemaan tekstaamatta tai jotakin, niin laitapa suosiolla nainen deleteen kännykästäkin. Et tule tarvitsemaan sitä numeroa enää koskaan... Kaikenlainen turhapäivänen selittely ja viestittely on oikeasti todella turhauttavaa, tiedän kokemuksesta. Omalla kohdallani tosin oli tilanne vielä se, että tekstareihin ei tullut vastauksia kuin erittäin harvoin, ja kun tiedustelin, että mitäköhän vattua niin vastaukseksi tuli "en viitsi vastata kaikkiin turhiin". Niinpä lopetin kaiken ja nytpähän voin todeta, että olinpas erittäin idiootti kun jaksoin vielä tekstaila ym. Sinulle siis neuvoksi, että älä hyvä mies tee mitään enää.

Jos hän soittaa, niin punainen luuri on sitä varten. Jos moikkaa kadulla, niin jatka vaan kävelemistä. Jos tulee juttelee, niin sano että on kiire ja lähde äkkiä haneen (toimivin tapa on viereiseen pöytään frendien luo, jos tulee juttelee koulussa). Terassilla voipi sitten kävellä ohi ja vahingossa kaataa tuopillisen olutta uuden söpön pariskunnan päälle ja todeta vain että hupsista xD. Viimeinen toki kannattaa jättää pois, mutta sinun saappaisasi tekisin varmasti jotakin näin ilkeetä :D Itsehän en siis onneksi ole exääni kenenkään kanssa nähnyt, enkä ole kuullut että olisi ollut ylipäätään kenenkään kanssa sen jälkeen, joten sikäli tilanne oli silloin paljon helpompi unohtaa. Nyt ei tosin sitten enää kiinnostaisikaan, vaikka siellä olisi joka reikään jotain tungettuna... Tai toki siltä osin kiinnostaisi, että kävisin ottamassa kuvan ja laittaisin jonnekin pornosivustolle jatkoksi.

Samoja neuvojahan nämä tosin ovat, mitä muutkin ovat kertoneet, mutta aikanaan kun minäkin tänne jotain kirjoittelin, niin oli mukavaa lukea samat neuvot aina eri tavalla kirjoitettuina :D. Se ns. piristi, joten toivottavasti piristää sinuakin edes hiukan.

 

[Snakster]

Tuli tässä nyt mieleen, että oiskohan sitä pitäny laittaa tai pitäiskö laittaa viestiä ja tarkentaa että "tarkotuksena ei oo olla tyly tms. vaan tarvin nyt aikaa päästä yli eli ei tarvi suuttua". Koska tohon aikasempaan viestiin pistin vaan, että en voi pitää yhteyttä, ku exän uus juttu sattuu liian paljon.

Jos nainen tuosta suuttuu, niin miten se nyt sitten muuttaa tuota kuviota? Ei sinun tarvitse enää exän suuttumisesta huolta kantaa, vaan koitat keskittyä ihan joihinkin muihin juttuihin. Ja jos nainen ei ymmärrä, että joku voi suhteen päättymisestä oikeasti mennä aika heikkoon jamaan, niin ei varmaan maksa myöskään vaivaa alkaa sitä tilannetta tuon enempää selostaa. Sinä olet kertonut, miltä tuntuu ja että et tuosta syystä halua pitää yhteyttä. Se riittää minusta oikein hyvin.

 

[Footless]

Olipas erikoinen kokemus eilen. Kävin gimman kanssa ulkona, selvinpäin. Istuttiin ja juteltiin 5,5h niitä näitä eikä kumpikaan olisi kai oikeasti halunnut vielä lähteä kotiin. Harmi että sen työt vähän pakotti siihen. Ei mitään vaivautuneita hiljaisuuksia, luontevaa juttelua ja läpän heittoa ja oli aivan helvetin hauskaa.

Noh, kattoo nyt, pitäis kai uudestaan nähdä ja pian, pakkohan tuosta on jotain mätää paljastua. Mutta olipahan ainakin erilainen kokemus normaaleihin "kännissä panemaan ja soitellaan jos jaksellaan" -keisseihin verrattuna.

 

[fat of the land]

Tuli tässä nyt mieleen, että oiskohan sitä pitäny laittaa tai pitäiskö laittaa viestiä ja tarkentaa että "tarkotuksena ei oo olla tyly tms. vaan tarvin nyt aikaa päästä yli eli ei tarvi suuttua". Koska tohon aikasempaan viestiin pistin vaan, että en voi pitää yhteyttä, ku exän uus juttu sattuu liian paljon.

Kysynpähä nyt vaan, että mihin sä tarviit sitä ihmistä enää? Siis miksi sun pitäisi olla sen kaveri? Ajattelitko, että meette vaikka kahville tai keilaamaan?

Kaikki "mä oon niin hajalla"-viestit mun mielestä vaan saa sut näyttämään (sen silmissä) lapaselta ja voi jopa boostata sen egoa. Näin siis tuntematta exääsi...

Mä olen joskus kuullut, että siltojen polttaminen takanaan on hyvä keino liikkua eteenpäin. Tokikaan mikään mulkku ei tossa tarvii olla, enemmänkin tylyn viileä, mutta asiallinen. Joku fb-kaverius ei merkitse oikeasti yhtään mitään.

 

[orpo]

Kysynpähä nyt vaan, että mihin sä tarviit sitä ihmistä enää? Siis miksi sun pitäisi olla sen kaveri? Ajattelitko, että meette vaikka kahville tai keilaamaan?

Kaikki "mä oon niin hajalla"-viestit mun mielestä vaan saa sut näyttämään (sen silmissä) lapaselta ja voi jopa boostata sen egoa. Näin siis tuntematta exääsi...

Mä olen joskus kuullut, että siltojen polttaminen takanaan on hyvä keino liikkua eteenpäin. Tokikaan mikään mulkku ei tossa tarvii olla, enemmänkin tylyn viileä, mutta asiallinen. Joku fb-kaverius ei merkitse oikeasti yhtään mitään.

Entiä, kai sitä kuitenki haluis olla vielä joskus jossakin väleissä? Enkä siis halua siltoja poltella, se vaan ei tunnu oikeelta. Ja tuota lapasuutta mietin itekki, että siltä se varmaan näyttää :/ mutta en usko,että se sen egoa buustaa, ahdistaa toki voi. Mutta se nyt vaan oli se fakta, minkä takia en yhteyttä halua pitää, niin sen hälle sit kerroin.

Pitää nyt vaan koittaa keskittyä ihan johonki muuhun. Joku satunnainen suttura baarista tai muualta vois kummasti piristää, ainaki hetkellisesti.

 

[Palstalegenda]

Pitää nyt vaan koittaa keskittyä ihan johonki muuhun. Joku satunnainen suttura baarista tai muualta vois kummasti piristää, ainaki hetkellisesti.

Nimenomaan pitää keskittyä ihan muuhun. Jokainen urheilemasi hikipisara on pisara eteenpäin, kohti vapautta. Jokainen muualle syöksemäsi siemenesi on kohti unohdusta entisestä ja pääsylippu tulevaan. Jokainen kulkemasi päivä on pois siitä mitä oli ennen ja lähemmäs sitä mitä on tuleva ja oleva. Ei pidä taakse vilkuileman vaan katsella missä on ja minne menee. Näin toimien ihminen menestyy itsensä kanssa ilman menneisyyden haamujansa. Alkuun voi 2-5 päivää surra mutta sen jälkeen pitää jatkaa matkaansa tai matka jatkaa ilman sinua.

 

[Chiesa di Totti]

Entiä, kai sitä kuitenki haluis olla vielä joskus jossakin väleissä? Enkä siis halua siltoja poltella, se vaan ei tunnu oikeelta.

Ex meinaa entistä eli siis historiaa. Mitäs luulet kun mimmi soittelee, että lähdeppä kahaville niin juoksetko sinne kuin lammas teuraalle? Kuten fat of the land totesi, mitä kostut siitä tulevasta kaveruudesta? Onko tämä mimmi joka hylkäsi sinut toisen takia jotenkin niin huipputyyppi ja mahtava luonne, että sun on pakko hengaa sen kanssa?

Jos oikeasti rakastaa toista ja tunteet on helvetin syviä, niin miksi olisit kaveri sellaisen kanssa, jota et saa koskea, et halata, et suudella? Edelleen muistutan siitä puukosta johon juokset tuolla tahdilla.

Lisäksi onnittelen helvetin miehekkäästä toiminnasta (fb-asia), sussa on kuule miestä paljon paremmallekin daamille. Unohdat vaan tuon nössöpuolen itsestäsi dominoivana ja keskityt olemaan se oman elämäsi päättävä elin, johtokunta ja toimitusjohtaja. SINÄ johdat omaa elämääsi, ei exäs eikä kukaan muukaan. Ole toki hellä ja huomioonottava, mutta huomioi myös itsesi ensisijaisesti, elät omaa elämääsi itsellesi. Osoita kuka on pomo. Myös exällesi.