Niin no. Pitää muistaa tähtiin kirjoitettu fakta, että saat sekaantua kaverisi naiseen karenssiajan jälkeen. Karenssiaikahan on se aika, minkä verran he ovat olleet yhdessä. Eli jos ovat olleet vuoden, niin vuoden päästä heidän erostaan palaat asiaan. Tai siis tarkalleen ottaen tämä pätee ystäviin, kavereitten kanssa korrekti aika on puolet ystävien karenssiajasta. Jos kaveri on ihan mulkkupöljäke, niin sitten vain kerrot naiselle, että palaat asiaan heti jahka he ovat eronneet. Rehellisyys on aika helppoa, kun käyttää sitä ja on sitä. Sinullahan ei siis ole itse asiassa yhtään mitään ongelmaa, kun olet rehellinen maailmalle. Nyt olet osin nilkkikusipään tiellä, jota siis olet ollutkin ihan näin objektiivisena faktana mainiten.
Tuota tuota, annanpa Flipille myös toisen näkökulman ruotimalla tätä postausta.
En tiedä mistä maailmasta tämmösiä sääntökirjoja tuotetaan, mutta tästä maailmasta ne eivät ole. Eivätkä myöskään paikkaansa siis pidä.
Epäilen että tämän kirjoittaja on kovin nuori ja elämää kokematon, tämmösiä sääntöjä ja kaavoja voi päähänsä rakennella niin, että korvista valuvat, eikä ne koskaan tosielämässä pidä. Eikä pidäkään.
Kahden ihmisen kokema on aina kahden ihmisen kokema, vaikka niistä molemmat olisivat sitoutuneet toisaalle. Asia ei kuulu kenellekään toiselle ja asioista vastuussa nämä kumpainenkin ovat ainoastaan itselleen. Tämä onkin asia, joka tässä nykyajan minä, minä maailmassa ihmetyttääkin, vastuu ja tappiot sosialisoidaan suit sait, vaikka luulisi, että yksilöllisyydellä korostuneessa maailmassa myös vastuu tekemisístään olisi yksilön.
Aiemmin kirjasit Flip, että sulla on klikannut tämän neitosen kanssa kunnolla ja tunne on ilmeisesti molemminpuolinen? Ainoa virhe, johon saatoit siis syyllistyä oli, ettet tarttunut tilaisuuteesi, niitä ei kenellekään joka oksalla roiku. Tietysti tämmöisissä delikaateissa tilanteissa miettii sitä ystäväpiiriäänkin ja pitääkin, mutta jos tunteet ovat aidot, mitä ystäviä ne ovat, jotka sitä eivät hyväksy. Ystäviesi kanssa et myöskään koskaan tule perustamaan perhettä ja elämään mahdollisesti loppuikääsi saman katon alla ehkä vielä lisääntyen. Noin niinkuin perspektiivinä.
Jottei joku väärin tulkitsisi, olen ihan monogaamikko, mutta tasavertainen kumppanini kanssa, enkä miltään "minun omaisuuttani" harhalta halua suhdeasioita katsella.
Korostan vain sitä, ettei maailmassa ole mitään karensseja tai muitakaan ääliömäisyyksiä ihmissuhteitten kyseessä ollessa. Pari jos tahtoo, se on heidän oma valintansa eikä kenelläkään muulla ole mitään nokan koputtamista asiassa. Mikäli naiseni pättää haluta peuhaamaan jonkun toisen kanssa jää minulle mielipaha, eikä sen kummempaa, jos kumppanini oikeasti rakastuu toiseen menetys pitää vaan kestää ja hyväksyä ja sama päinvastoin. Yksilö on vastuussa tekemisistään ja valinnoistaan vain itselleen, eikä muuhun pidä alistua, omasta tahdosta ja valinnastani olen nytkin kumppanini kanssa, enkä siihen muita osapuolia puoleltani kaipaa, eikä niitä silloin puoleltani myöskään tule. Itselleen on hyvä selvittää perinpohjin, mitä oikein haluaa ja mihin ja millä ehdoin sitoutuu. Rehellisyyttä on vain rehellisyys itselle, muu on teeskentelyä ja silmänpalvontaa.
Niinpä hyvä Flip, jos tiellä on keskenänne aito juttu, anna palaa ja jätä syyllisyydet niille, jotka ei ilman osaa elää. Pahimmoillaan voit pettyä ja havaita että ei se sitä ollutkaan, mutta eipähän jää vaivaamaan.