Naisasiat

[Metukka]

Tällä hetkellä ollaan hyvissä keskusteluväleissä. Näkee miten rikki olen, vaikka ei se mitään muutakaan. Haluaa lohduttaa ja onhan tuo itsekin epävarma. Haluaa nyt kuitenkin etäisyyttä ja tavata muita, ystäviä sekä mahdollisesti miehiä. Olen kuulemma ollut liian hallitseva ja roikkunut hänessä. Onhan se varmaan niin, mutta johtunut myös hänen etäisyydestään kevään aikana. Mahdollisuus yhteenpaluuseen on, mutta ei lupaa mitään eikä mitään sitoumuksia. Sanoo ettei koskaan hylkää minua (mitä se sitten tarkoittaakin, varmaan ystävyyttä joka ei kiinnosta paskan vertaa) ja voidaan viettää yhdessä aikaa minun kanssa sekä lasten kanssa. Pidettäisiin yhteistä lomaakin. Sellainen myös ettei halua hakea minusta avioeroa vaan pitää statuksen edelleen naimisissa. Ostaa oman asunnon joka, jos yhteen palattaisiin, muutettaisiin sijoitusasunnoksi. Saan kuulemma viettää siellä aikaa ja hän haluaisi olla vastaavasti minun luona.

Vaan kyllähän tuo on tavallaan minun löysässä hirressä roikuttamista ja varalla pitämistä - se on sitä naisten turvaverkon rakentamista. Harvoin se rakkaus siitä takaisin palaa. Haluaako minusta vain apupojan uuden elämänsä aloittamiseen? Tapailee miehiä ja sitten kun se "oikea" löytyy, haistattaa kylmästi paskat ja taas unohtuu kaikki aiemmat puheet ja lupaukset. Toisaalta haluaisi uskoa, että kyseessä on hetkellinen 40-kriisi, mutta eiköhän tuo lopullista ole. Sitä on vaan niin heikkona, että haluaa niitä toivonkipinöitä yhteenpaluulle. Ystävät neuvovat olemaan kylmä ja välinpitämätön häntä kohtaan, koska se olisi kuulemma ainoa keino saada hänet takaisin. Tuskinpa kuitenkaan sekään auttaa enkä siihen nyt edes pysty - hän kuitenkin tietää tunteeni joita olen koko kevään toistellut. Kun saisi nyt edes nukutuksi. Pari valvottua yötä vielä niin tässä ollaan sairaalakamaa. Huoli jaksamisesta, työstä ja etenkin lapsista on suunnaton. Pelkään että hänen lähdettyään tulee se totaalinen romahdus joka vie kaiken mieleenkiinnon mihinkään ja toimintakyvyn.

 

[Kulkija]

...Oma ongelmani tuntuu pirun toissijaiselta varsinkin kirjoittaessa tälle samalle sivulle mutta menipähän oma 5-vuotinen seurustelusuhdekin puihin. Oli kihloista juttua jo kauan ja ulkoisesti kaikki kohdallaan, mutta minä en kuulemma pystynyt antamaan tarpeeksi huomiota loppujenlopuksi. Sen lisäksi vielä tilanne ollut kauan samanlainen, mutta en minä vain ole mitään huomannut, ja eniten kummastuttaa että jos tyttöystävää tällainen asia on harmittanut, miksei hän ole voinut yrittää asiasta minulle puhua. Kertaakaan ei ole asiaa ottanut puheeksi. Itsellä ollut elämäni rankin puoli vuotta takana, läheisten kuolemien ja kaikkiin niihin liittyvien asioiden, liian hektisen duunin ja ulkopuolisten paineiden vuoksi, mutta uskon että olisin kyennyt vastaamaan huutoon koskien parisuhteemme tilaa jos minulle olisi tällainen mahdollisuus suotu. Mutta ei.

Muutamalle tutulle käynyt samalla tavalla, joskaan heillä ei yhtä pitkää parisuhdetta takan ole ollutkaan. Olen kuitenkin alkanut kelailla että onko niin että suomalaisessa parisuhteessa se on sittenkin se mies joka puhuu asioista? Vaikkakin yleistäminen on turhaa, koen asian arvoiseksi edes miettiä tätä asiaa ja vastakkainasettelua koska aina vaan jauhetaan siitä millainen mörökölli suomalainen mies on jne. Joku palstan naiskirjoittajista voisi vähän avata tätä naisten logiikkaa tässä puhumattomuudessa, jos se ihan yleinen oire on?

Vituttaa ankarasti.

Hyvin usein olen saannut kuulla samaa eli naista vaivannut jokin asia hyvin pitkään eikä ole vain aukaissut suutaan. Omissa suhteissa ollaan yhdessä sovittu "pelisäännöt", jos jokin alkaa mietityttämään niin heti suu auki ja puhutaan asiasta ja katsellaan mitä voidaan tehdä. Luultavammin naisia pelottaa se, että mies a) suuttuu asiasta b) alkaa yliyrittämään, joka alkaa pitkässä juoksussa ärsyttämään kuulema. Hyvin usein ystäväpiirissä miehet olleet he, jotka ovat samantien menneet asioista puhumaan ja naiset hautonu asiaa mielessään ja saanut mitä oudoimpia johtopäätöksiä.

Lukiossa pidin jopa puheen siitä miten naiset eivät uskalla tulla suoraan sanomaan asioita päin namaa vaan täytyvät juuri seläntakana miettiä ja hautoa asioita ja parhailta ystäviltään kysyä mitä mieltä he ovat ja usein päätyvät samaan mielipiteeseen välittämättä siitä onko se oikein tai väärin. Olen kyllä edelleen tuota mieltä. Mies kun menee ystävältä kysymään neuvoa, joka antaakin loistavan neuvon ja kerrot siitä naiselle niin alta aikayksikön suusta pamahtaa "jätkä/nainen ei tiedä meidän asioista mitään, joten sillä ei ole oikeutta neuvoa tässä asiassa"

 

[Scissors]

No tuosta yliyrittämisestä nyt tuskin meikäläisen kohdalla olisi mitään ongelmaa muodostunut kun aika on niin helvetin kortilla joka suuntaan, jatkuvasti. Kuitenkin jollain tasolla uskoin siihen, että kun kesä tulee ja jotkut asiat hellittää, lomat puskee päälle jne, alkaa nauttia elämästä ja olipahan minulla matkasuunnitelmiakin meidän varalle, jotka nyt sitten ovatkin olleet turhia. Viimeiset kaksi viikkoa kun on saanut tehdä vain ja ainoastaan yhtä duuniprojektia, tämän ohella harrastaa liikuntaa ja aktiivisempaa kotiseuraelämää niinkuin olen tehnyt, olen erittäin suuresti nauttinut elämästäni, ja nyt tulee sitten tällainen. Myös jokaiset yritykset tehdä meikäläistä mustasukkaiseksi kun ollaan jossain viihteellä on syönyt miestä (joku raja sillä huomionkipeydelläkin), ja kaikkein himmein asia on tosiaan se, että ei toinen ole edes yrittänyt asiaa korjata esim. puhumalla, joka kertoo omasta mielestäni tarpeeksi siitä miten paljon kiinnostusta tuohon ko. korjaamiseen edes löytyy/löytyi.

 

[Scissors]

Vaan kyllähän tuo on tavallaan minun löysässä hirressä roikuttamista ja varalla pitämistä - se on sitä naisten turvaverkon rakentamista. Harvoin se rakkaus siitä takaisin palaa. Haluaako minusta vain apupojan uuden elämänsä aloittamiseen? Tapailee miehiä ja sitten kun se "oikea" löytyy, haistattaa kylmästi paskat ja taas unohtuu kaikki aiemmat puheet ja lupaukset. Toisaalta haluaisi uskoa, että kyseessä on hetkellinen 40-kriisi, mutta eiköhän tuo lopullista ole. Sitä on vaan niin heikkona, että haluaa niitä toivonkipinöitä yhteenpaluulle. Ystävät neuvovat olemaan kylmä ja välinpitämätön häntä kohtaan, koska se olisi kuulemma ainoa keino saada hänet takaisin. Tuskinpa kuitenkaan sekään auttaa enkä siihen nyt edes pysty - hän kuitenkin tietää tunteeni joita olen koko kevään toistellut. Kun saisi nyt edes nukutuksi. Pari valvottua yötä vielä niin tässä ollaan sairaalakamaa. Huoli jaksamisesta, työstä ja etenkin lapsista on suunnaton. Pelkään että hänen lähdettyään tulee se totaalinen romahdus joka vie kaiken mieleenkiinnon mihinkään ja toimintakyvyn.

Kyllähän tuollainen haiskahtaa aika kauas, ja mitenkään omaamatta ollenkaa minkäänlaista kokemusta vastaavasta, antaisin sellaisen vinkin että mietit vain ja ainoastaan itseäsi tässä tilanteessa, ja pyrit olemaan kylmä tuolle naiselle vaikka se paskalle tuntuisikin. Otat vähän egoistisemman näkökulman kaikkeen, mutta muistat pitää kiinni muksuistasi ja antaa heille sitä toisenlaista huomiota. Sitä totaalista romahdusta ei todellakaan kannata pelätä, sillä se pelko vie varmaan pelkästään lähemmäksi sitä.

Voimia.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kyllähän tuollainen haiskahtaa aika kauas, ja mitenkään omaamatta ollenkaa minkäänlaista kokemusta vastaavasta, antaisin sellaisen vinkin että mietit vain ja ainoastaan itseäsi tässä tilanteessa, ja pyrit olemaan kylmä tuolle naiselle vaikka se paskalle tuntuisikin. Otat vähän egoistisemman näkökulman kaikkeen, mutta muistat pitää kiinni muksuistasi ja antaa heille sitä toisenlaista huomiota. Sitä totaalista romahdusta ei todellakaan kannata pelätä, sillä se pelko vie varmaan pelkästään lähemmäksi sitä.

Periaatteessa noin, paitsi sillä erotuksella ettei jollakin egoistisemmalla näkökulmalla tarvitse olla mitään tekemistä edellä mainitun kanssa. On väistämätöntä, että yhteisten lasten takia ette pääse kokonaan eroon toisistanne, korkeintaan lasten aikuistuttua. Tämän seikan takia ei kuitenkaan kannata jäädä roikkumaan johonkin varamiessuhteeseen.

Tuollainen varamiehenä toimiminen on aika puistattava ajatus. Olisit hänelle loma- ja muuta seuraa silloin kun hänelle sopii, tai kun hänellä ei ole parempaakaan miestä saatavilla, muutenko ei? Hyvin epäkypsää puhetta kiistatta aikuiselta naiselta, siis nelikymppiseltä ihmiseltä. Voisin jotenkin ymmärtää, jos 20-ikäinen typy koettaa tuollaisilla jutuilla jotenkin pehmentää toiselle osapuolelle aiheuttamaansa mielipahaa katkaisemastaan seurustelusuhteesta.

Ihan reilusti aikuisen ihmisen kyseessä ollessa tuo pitää koettaa tulkita jotenkin. En oikein jaksa uskoa vaimosi tarkoittavan ihan harkitusti, että järjestäisitte tulevaisuutenne ihan oikeasti ehdotettamallaan tavalla. Vaihtoehtoinen tulkinta nro 1 on, että kyseessä on epävakaan ihmisen loppuun asti miettimätöntä pyörittelyä. Tuollaisen ihmisen mielihalut ja mielialat todennäköisesti menevät ja tulevat, ja niiden varaan on muiden ihan turhaa laskea mitään. Tulkinta nro 2 on taas se, että vaimosi laskettelee ns. muunneltua totuutta. Ehkä kuvioissa on joku uusi mies, tai sellaisen löytäminen ainakin kiinnostaisi. Näistä ajatuksista moraalista pahoinvointia potevana vaimosi sitten haluaa helpottaa sinun mutta varsinkin omaa kurjaa oloaan pehmentämällä erosta aiheutuvaa murhetta noilla puheillaan. Kumpi noista Metukka kuulostaa todennäköisemmältä?

Katsoisin asemassasi tilanteen kehittymistä vaikkapa kesän yli, mutta pitäisin kuitenkin etäisyyttä. Jos päätätte jatkaa yhteiselämäänne niin OK, hyvä juttu, mutta tätä ikkunaa on kohtuuttoman raskasta pitää loputtomiin auki. Jos taas suunta on se, että vaimosi haluaa pysyvämmin kulkea omia polkujaan ja sinulle on tarjolla vain tilapäismiehen osa, niin suosittelen että menette reilusti omia reittejänne eteenpäin.

Erotilanteessa kaikki vaihtoehdot tuntuvat varmasti ikäviltä, mutta entisessä suhteessa roikkumisen ja ei-roikkumisen todennäköinen ero on siinä otatko riesaksesi normaalin mittaisen erokriisin vaiko helvetin pitkän ja tuskallisen erokriisin. Ja jos vaimosi ei tykkää hakea avioeroa, niin voithan sen halutessasi tehdä itsekin.

 

[JypFabu]

.

Kuule, neuvoja en voi antaa, niinkuin ei kukaan ulkopuolinen, mutta ajatuksia, joista ehkä saat ajatuksia, jotka mahdollisesti auttavat eteenpäin.

Tilanteessasi positiivinen puoli on se, että lasten myötä sinulle jää arki. miehet tavallisesti on niitä, jotka eron tullen romahtaa, kun se arki niiltä viedään ja vaan tyhjät seinät jää ympärille, vaikka huolesi lapsista on suunnaton, se juuri on voiman lähde itsellesi, et päädy pelkästään märehtimään tapahtunutta, vaan eteenpäin on mentävä vaikka mikä olisi. Tämä antaa mahdollisuuden työstää asiaa kliinisemmin ja rauhallisempaan tahtiin.

Ajatus, mikä myös tarinastasi nousee on, että yhteisiä vuosia tiellä on takana jo aika liuta. Vaimosi on ymmärtääkseni tänä aikana ollut täysillä äiti ja vaimo, et ainakaan valitellut taipaleen olleen hankala tähän asti. Niinpä, jos suinkin voit, pyri tukemaan ja kannustamaan vaimoasi vilpittömästi itsensä etsiskelyn tiellä, kyllä kaikilla on oikeus löytää itsensä. Sano, ettet paluusta voi antaa takuita kun et ole ennustaja ja syntynyt tilanne pakottaa sinuakin itsetutkiskeluun.

Pyri kaikin keinoin pitämään syyttelevät tunteet lastesi ja heidän äitinsä suhteesta erossa. juttele tilanteesta avoimesti lasten kanssa ikä tietysti huomioiden ja tee kaikkesi heidän yhteyden edistämiseksi.

Jos välinne on niin kunnossa (toivottavasti on) että yhteiset lomailut koko perheen voimin onnistuu toteuttakaa ne ihmeessä, jos ei, ei kannata edes yrittää, edessä on kiirastuli kaikille.

Kun mietit tuota kuviota mikä perheellenne on osunut, koita pohtia, että samassa liemessä olisit, jos toiselle olisi käynyt joku onnettomuus tai sairaus, silloinkin olisit joutunut itse vastaamaan arjesta ja eteenpäinmenosta, mutta olisit hänen tukenaan jokatapauksessa, et vaikuta livohkaan lähtijältä. Elämä vaan on arvaamattomuutta ja vaikeita asentoja täynnä, ei sille mitään voi.

Kuten jo totesin, mitään takuita tulevasta ja kummankaan valinnoista ei ole olemassa, mutta koko soppa saattaa vielä osoittautua onnenpotkuksi teidän parisuhteellenne, kun kummankin on pakko kasvaa vielä pikkusen vahvemmaksi.

Älä pohdi asioita minkään löysän hirren tai muun negaation kautta, ellet usko kummankin tunteiden toisiaan kohtaan kuolleen, jos niin on, sitten pragmaattisuutta kehiin ja pelisääntöihin ykköseksi lasten hyvinvointi, aika kyllä opettaa aikuiset säätämään käytäntönsä.

Sitten vielä, vaikka on raskasta etsi jokaisesta päivästä pikkuinen positiivinen nokare, jaa niitä lastesi kanssa, pian ne jakaa omiaan sinun kanssa. hyvä henki vaikeissa paikoissa on eliksiiriä, joka auttaa jaksamaan ja selviytymään.

Koita pärjätä, mieti jos noista mitään apua ajatuksista liene, sympatiaa täältä ja välitä vaimollesikin, ei silläkään helppo rasti ole edessä.

 

[Dark Heart]

Onkohan meillä sama nainen kiikarissa ku meikänki "ihastus" lähti kesäksi Helsinkiin ja on siellä juuriki kolme kuukautta :D Jälkimmäisen virkkeen pystyn kyllä myös täysin allekirjoittamaan. Välistä harmittaa oikein kun tulee vastaan joku pirun nätti nainen jonka kanssa juttuki lentää hyvin. Sitä vaan on sellanen ihminen ettei oikein osaa muita naisia ajatellakaan. Enkä mä oo ikinä noita yhden yön juttujakaan harrastanu niin jään kyllä paljosta paitsi tälläki hetkellä.. mutta jos sopiva tilaisuus tulee ja fiilis on sellanen niin kyl mä otan ilosta irti. Ei täs viitti munkkina elää vaan sen takia et on olemassa se potentiaalinen vaimoehdokas jossain 200km päässä. Kuitenkaan ei olla vielä puhuttu mistään seurustelusta tms. vaan katellaan ihan rauhassa miten tää juttu etenee.

Joo vähä kauempana on kuin 200km tällä hetkellä :). Mut sinänsä mulla on joku ihme vaisto kehittyny näihin juttuihin. Tällä hetkellä vaaka on vähän siellä "ei kiinnostunut" puolella, mutta pitää katsastella tilannetta vielä syksymmällä. Se on vaan siinä kun naisille menee kertomaan, että tykkää niin tod.näk ei missään tekemisissä enää sitten halua olla, jos ei ole itse sitten kiinnostunut. Sulla toi kuvio näyttää ns. vähän selkeämmältä.

 

[Metukka]

Vaihtoehtoinen tulkinta nro 1 on, että kyseessä on epävakaan ihmisen loppuun asti miettimätöntä pyörittelyä. Tuollaisen ihmisen mielihalut ja mielialat todennäköisesti menevät ja tulevat, ja niiden varaan on muiden ihan turhaa laskea mitään. Tulkinta nro 2 on taas se, että vaimosi laskettelee ns. muunneltua totuutta. Ehkä kuvioissa on joku uusi mies, tai sellaisen löytäminen ainakin kiinnostaisi. Näistä ajatuksista moraalista pahoinvointia potevana vaimosi sitten haluaa helpottaa sinun mutta varsinkin omaa kurjaa oloaan pehmentämällä erosta aiheutuvaa murhetta noilla puheillaan. Kumpi noista Metukka kuulostaa todennäköisemmältä?

Eiköhän tuo ole molempia. Uutta miestä ei vielä ole, mutta on sanonut että siksikin lähtee ettei ole reilua jos sellainen tulee kun asuu vielä kotona.
Onhan tuo ihan sekaisin. Pehmentelee puheita ja on epävarma. Sanoo että ollaan yhdessä molempien luona eikä ne muut miehet nyt ehkä kiinnostakaan. Haluaa tilaa ja omaa rauhaa. On kriisissä ja täytyyhän tämä jo lastenkin takia hoitaa mallikkaasti - kävi miten kävi. Hetken aikaa kattelen jo senkin takia, että saadaan omaisuuden jako tehtyä riidatta, mutta eihän tässä minkään varaan voi laskea. Mielenkiintoinen reaktio oli kun sanoin, että ositussopimus edellyttää avioeron hakemista, sen ensimmäistä vaihetta. Ei selkeästi haluaisi sitä tehdä. Ehkä tuo tarttee sen hetken tuntea vapautta (yksinäisyyttä) jotta voi tulla takaisin ja arvostaa sitä yhdessäoloa. Tai sitten ei. Haluaa kyllä myös lievittää mun pahaa oloa ja tulee vastaan omaisuuden jaossa jotta saan pidettyä kodin lasten kanssa.

 

[Snakster]

Mielenkiintoinen reaktio oli kun sanoin, että ositussopimus edellyttää avioeron hakemista, sen ensimmäistä vaihetta. Ei selkeästi haluaisi sitä tehdä. Ehkä tuo tarttee sen hetken tuntea vapautta (yksinäisyyttä) jotta voi tulla takaisin ja arvostaa sitä yhdessäoloa. Tai sitten ei. Haluaa kyllä myös lievittää mun pahaa oloa ja tulee vastaan omaisuuden jaossa jotta saan pidettyä kodin lasten kanssa.

Ja juurikin siitä syystä, että olette vielä väleissä ja hän kohtuullisen suopea sinua kohtaan, suosittelen hoitamaan kaikki viralliset asiat mahdollisimman nopeasti. Tai ainakin laittamaan vireille. Mieli kun saattaa muuttua ja varsinkin jos mukana pyörii jossain vaiheessa joku uusi jamppa, niin voi olla, että lasten ja exän kodin pysyminen ei enää olekaan niin kovin korkealla listassa. Pahoittelen itse tilannetta ja myös sitä, että otan tähän näin pragmaattisen ja tylyn linjan, mutta minulla on sellainen käsitys, että erotilanteessa hetkellinenkin sopu on syytä hyödyntää niin, että nimet saadaan sekä niihin papereihin, joilla hoidetaan omaisuuden jako, että niihin joissa sovitaan lasten huollosta ja tapaamisesta. Momentum pitää käyttää raakasti hyväksi.

 

[Tepe#44]

JypFabun kanssa samoilla linjoilla. Ammenna voimaa itsellesi lapsien kautta, unohtamatta omaa hyvin vointiasia ja tarvetta puhua asiasta. Eli "tukiverkkoasi" tarvitaan nyt ja sieltä se paras kuuntelija tietenkin mukaan. Äläkä pelkää pyytää apua Metukka.

Yksi vaihtoehto on että menette parisuhde terapiaan kun molemmilla tuntuu olevan haluja yhteiseen tulevaisuuteen.

Hengessä mukana ja tukena! Jaksamisia sinne.

 

[Toivo Isänmaa]

JypFabun kanssa samoilla linjoilla.

JypFabu kirjoittaa niin viisaasti, että oikein hätkähtää itsekin.

Yksi vaihtoehto on että menette parisuhde terapiaan kun molemmilla tuntuu olevan haluja yhteiseen tulevaisuuteen.

Totta, ja ainakin tämä voisi avata kummallekin niitä ajatuksia, jotka ovat tähän tilanteeseen johtaneet.

 

[Kirjoittelija]

Konkareille kysymys: Mitenkäs tuo "haluaisin olla ennemminkin vain kaveri" -lause pitäisi tulkita?

Se pitäisi tulkita niin, että sinulle on nyt myönnetty "kaverikortti". Voit käydä eukolta kysymässä ihan allekirjoituksen siihen, kun tulostat tästä pohjan:

http://i28.tinypic.com/2k55hz.jpg

 

[sekolust]

Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?

Yhden naispuolisen henkilön kanssa on tullut nyt muutama kerta harrastettua sitä itseään, vieläpä lähes kaikin mahdollisin tavoin. Ei muuta, mutta kyseinen nainen on naimisissa, 17-vuotta vanhempi ja ilmeisesti lääpällään allekirjoittaneeseen.

Pitäisikö tässä nyt panna mitä on pantavissa, viheltää peli poikki vai mitä? Tänäänkin tuli sovittua "treffit" kuppilaan, tehtyä temput allekirjoittaneen luona ja lopulta sovittua taas "yhteydenpidosta".

Puheiden ja ennenkaikkea tekojen perusteella naisen avioliitto ei ole parhaalla mahdollisella tasolla. Siltikin hieman arveluttaa parin tunnin sessiot varatun naisen kanssa.

Pitäisikö tässä nyt sitten viheltää peli poikki vai mitä? Tavallaan ei tekisi mieli olla kolmantena/neljäntenä pyöränä mukana, mutta on tuo emäntä kyllä helvetin hyvä pano. Varsinkin kun homma tuntuu toimivan muutenkin kuin makkarin puolella.

Ja jos tuli sekavaa tekstiä, niin pahoittelen. Syy liittyy lähes täysin aiheesen: tuli vedettyä jurrit, otettua sessiot ja nyt nollataan tilannetta.

 

[Jättikukko]

Nusasin noin puolta sataa naista ennen kuin täytin 21-v. Se oli ilmeisen hyvä ratkaisu, koska mulla ei ole ollut tarvetta pettää vaimoani, enkä siksi ole häntä pettänyt. Freud voisi kommentoida painajaisiani, joissa panen jotain toista naista. Tyyny märkänä herään kauhuissani ja totean, että onneksi se oli vain unta.

Kaveripiirini on laaja otos. Totean tässä, että yli puolet pettää puolisoaan. Varatun naisen paneminen ei sovi mun pirtaan. Oksennus sellaisille miehille, jotka nylkkivät toisen omaa. Toisaalta sillä "omalla" ei ole vitunkaan merkitystä, jos hän on valmiina toiselle miehelle.

Hyvä ystäväni kysyi multa tänään (la), että aionko panna loppuelämäni vain (!) yhtä naista. Kerroin hänelle, että naiseni käy kampaajalla.

Olen onnistunut elämäni tärkeimmässä rekrytoinnissa!

 

[Steegil]

Yhden naispuolisen henkilön kanssa on tullut nyt muutama kerta harrastettua sitä itseään, vieläpä lähes kaikin mahdollisin tavoin. Ei muuta, mutta kyseinen nainen on naimisissa, 17-vuotta vanhempi ja ilmeisesti lääpällään allekirjoittaneeseen.

Pitäisikö tässä nyt panna mitä on pantavissa, viheltää peli poikki vai mitä? Tänäänkin tuli sovittua "treffit" kuppilaan, tehtyä temput allekirjoittaneen luona ja lopulta sovittua taas "yhteydenpidosta".

Pitäisikö tässä nyt sitten viheltää peli poikki vai mitä? Tavallaan ei tekisi mieli olla kolmantena/neljäntenä pyöränä mukana, mutta on tuo emäntä kyllä helvetin hyvä pano. Varsinkin kun homma tuntuu toimivan muutenkin kuin makkarin puolella.

Ja jos tuli sekavaa tekstiä, niin pahoittelen. Syy liittyy lähes täysin aiheesen: tuli vedettyä jurrit, otettua sessiot ja nyt nollataan tilannetta.

Vaikka ikinä varattua muijaa ei saisi painaa, mutta nyt kun olette jo noin pitkälle menneet eli ottaneet ne muutamat sessiot pelin viheltäminen poikki olisi todennäköisesti kummallekin osapuolelle huono ratkaisu. Avioliitto ei todellekaan ole terveellä pohjalla tuolla naisella. Suosittelen, että nautit tämän hetkisesta tilanteesta sen minkä voit, stressata voit myöhemminkin.

 

[Kirjoittelija]

Oksennus sellaisille miehille, jotka nylkkivät toisen omaa.

Tuolla logiikalla jos miettii, niin jos ei ole varaa omistusasuntoon, sitten ei saisi myöskään asua vuokralla, vaan pitäisi mennä taivasalle.

"Money ain't got no owners, only spenders." - Omar Little

 

[Vanha Len]

Oksennus sellaisille miehille, jotka nylkkivät toisen omaa.

No eikö laatta lennä sitten tälläisille varatuille naisille, jotka antavat revaa muille miehille?

 

[Espen]

No niin, vinkkejä kehiin palstaveljet/siskot. Olin tuossa reissussa viikon, jossa tutustuin erääseen nuoreen naiseen. Mitään erikoista ei edes tapahtunut, vaan hengailimme isommalla porukalla useina päivinä. Reissun jälkeen on vain pyörinyt koko ajan mielessä, niin että haittaa päivittäistä muutakin tekemistä. Yhteyttä en kuitenkaan aio ottaa, koska asuu 250 km päässä. Mitään muuta tekosyytä ei ole lähteä ko. paikkakunnalle jolloin voisi moikata, eikä toisaalta halua lähteä suhteilemaan tuolla välimatkalla.

Milläs näistä hellistä tunteista pääsisi eroon? Ajattelin kovaa kuntoilukuuria (tekee hyvää, on tullut viikon verran juhlittua) ja töihin paneutumista. Alkoholia nautin seuraavan kerran korkeintaan juhannuksena enkä ajatellut muutenkaan käydä tällä välin iltaulkoilulla. Onko olemassa jotain mielen nollaustekniikoita tai mitä ajankohtaista tekemistä voisi tällä hetkellä harrastaa? Näin poikkeuksellisen voimakasta ihastumista tapahtuu ehkä kerran kahdessa vuodessa, joten tiedän että ajatuksien kokoamisessa menee jonkun aikaa.

 

[Footless]

Pitäisikö tässä nyt panna mitä on pantavissa, viheltää peli poikki vai mitä? Tänäänkin tuli sovittua "treffit" kuppilaan, tehtyä temput allekirjoittaneen luona ja lopulta sovittua taas "yhteydenpidosta".

Anna palaa vaan, jos kerta kivaa on. Eipä se nyt oikeastaan sun ongelmasi ole millainen tilanne sillä on kotona. Toisaalta tommoiseen lumppuun nyt ei kannata millään tavalla tietenkään kiintyä, pettäis kuitenkin jatkossakin.

Omat naisasiat on edelleen loistavasti, niitä ei ole.

 

[Palstalegenda]

Milläs näistä hellistä tunteista pääsisi eroon?

Kovan kuntoilun lisäksi runkkaat ihan perkeleellisesti. Siis sillä tavalla, että ainakin viidesti päivässä, lounastauollakin hiivit Erotiikan Maailman kanssa vessaan tumputtamaan, niin jopahan loppuvat ihastustuntemukset!

Varatun naisen paneminen ei sovi mun pirtaan. Oksennus sellaisille miehille, jotka nylkkivät toisen omaa.

Entä jos naisella on lupa nussia muidenkin kanssa. Eihän siinä sitten mitään. Minulla on yksi naispuoleinen naimisissa oleva nainen ystävänä, jolla tällainen lupa on mieheltänsä. Ja on ihan oikeasti eikä vain muka.

 

[Espen]

Kovan kuntoilun lisäksi runkkaat ihan perkeleellisesti. Siis sillä tavalla, että ainakin viidesti päivässä, lounastauollakin hiivit Erotiikan Maailman kanssa vessaan tumputtamaan, niin jopahan loppuvat ihastustuntemukset!

Tämä on myös hyvä. Tosin kun ei tässä enää 15-kesäisiä olla, niin touhu ei kovin pitkään innosta.

 

[Mace]

Itselläni on eräs pienimuotoinen ongelma mihin tarvitsisin teidän kommenttejanne.

Taustaa: Olen seurustellut erään parikymppisen naisen kanssa hieman alle puoli vuotta.

Tyttöystäväni on päättänyt lähteä parhaan ystävänsä kanssa 400 kilometrin päässä järjestettäville festareille. Tuollaiset useamman päivän kestävät festarit on aina ollu kuuluisia pettämispaikkoja ja itsekin olen saanut todistaa useimmilla festareilla, kun luotettavina pidetyt varatut naispuoliset ystävät ovat viettäneet koko festariajan jonkun uuden tuttavan kanssa. Pusujen ja joskus seksinkin kera.

Tämän vuoksi hieman epäilyttää ja pelottaakin päästää naiseni tuonne, koska alkoholi on joskus arvaamaton. Lisäksi suhde on kuitenkin suhteellisen tuore, eikä luottamus ole ehtinyt kasvaa vielä niin suureksi, ettei asia aiheuttaisi päänvaivaa.

Ongelmana myöskin esiintyy se, että asiasta ei oikein mitenkään pysty naiselleni sanomaan. Kieltäminen olisi jo todella naurettavaa. Lisäksi mukaan meneminenkin olisi varmasti huono juttu, koska ovat suunnitelleet menevän sinne juurikin kahdestaan.

Miten tässä pitäisi toimia ja ovatko huoleni ihan turhia? Neuvot olisi kyllä todella tarpeen.

Minusta sinun tulisi ihan ensimmäiseksi muistaa se seikka, että jos ihminen haluaa pettää toista tai ylipäätään "antaa luvan" itselleen toimia noin, hän kyllä keksii keinot mielihalunsa toteuttamiseksi ennemmin tai myöhemmin. Asiaa ei siis auta millään tavalla se, että toista yrittää jotenkin kahlita ja rajoittaa toisen elämää tavalla, jota hän ei halua. Päinvastoin, tuollainen toiminta vain hankaloittaa tilannetta. Eli sinun täytyy vain luottaa siihen, että tyttöystäväsi haluaa olla juuri sinun kanssasi eikä sen vuoksi petä sinua. Ilman luottamusta on vain jatkuva epävarmuus, joka tekee sinut pidemmän päälle hulluksi.

 

[Scissors]

Minusta sinun tulisi ihan ensimmäiseksi muistaa se seikka, että jos ihminen haluaa pettää toista tai ylipäätään "antaa luvan" itselleen toimia noin, hän kyllä keksii keinot mielihalunsa toteuttamiseksi ennemmin tai myöhemmin. Asiaa ei siis auta millään tavalla se, että toista yrittää jotenkin kahlita ja rajoittaa toisen elämää tavalla, jota hän ei halua.:L Päinvastoin, tuollainen toiminta vain hankaloittaa tilannetta. Eli sinun täytyy vain luottaa siihen, että tyttöystäväsi haluaa olla juuri sinun kanssasi eikä sen vuoksi petä sinua. Ilman luottamusta on vain jatkuva epävarmuus, joka tekee sinut pidemmän päälle hulluksi.

Tähän vahva sama. Kärjistetysti kiteytettynä se mennee niin että mitä enemmän lietsoisit epäluottamusta kumppanisi suuntaan, sitä enemmän se lisää yleistä epävarmuutta suhteessanne. Se taas saattaa saada myös hänet kyseenalaistamaan asioita enemmän jnejne, lumipalloefekti on valmis. Tämä toki, kuten todettua, kärjistetty ja yleistävä näkemys, ei absoluuttinen totuus. Sekavaksi menee mutta menkööt.

Ehkä paras vinkkini tässä vaiheessa, parahin Ville#41, voisi olla se, että keksi itsellesi samalle ajankohdalle jotain hulvatonta tekemistä ja pidä itsekin helvetin hauskaa. Nauttikaa molemmat siis elämästä täysin rinnoin (älä lue: pettäkää toisianne kilpaa), siinä sivussa saatatte jopa ikävöidä toisianne (!), ja olkaa onnellisia kun jälleen näette.

 

[Freya]

Kahta edellistä komppaillen.

Sanoit ettei asiasta voi keskustella tyttöystäväsi kanssa. Miksei? Joskus asioista ääneen puhuminen helpottaa tilannetta ja voi olla että tyttöystäväsi pystyy sanoillaan antamaan mielenrauhan. En itse ainakaan ottaisi kyseisiä pohdintoja mitenkään loukkauksena uudessa ja suht tuoreessa suhteessa. Silloin on vielä suht selvää että joitain asioita täytyy myös sanoin perustella ja vakuutella, kun ei olla sitä luottamusta ehditty rakentamaan.

Loppupeleissä ainut asia mitä voit tehdä on luottaa tyttöystävääsi. Kaikki muut vaihtoehdot lipsahtavat liiallisen kontrolloimisen piikkiin ja nehän tunnetusti vain ärsyttää vastapuolta.

 

[Lämäri_lasse]

Kahta edellistä komppaillen.

Sanoit ettei asiasta voi keskustella tyttöystäväsi kanssa. Miksei? Joskus asioista ääneen puhuminen helpottaa tilannetta ja voi olla että tyttöystäväsi pystyy sanoillaan antamaan mielenrauhan. En itse ainakaan ottaisi kyseisiä pohdintoja mitenkään loukkauksena uudessa ja suht tuoreessa suhteessa. Silloin on vielä suht selvää että joitain asioita täytyy myös sanoin perustella ja vakuutella, kun ei olla sitä luottamusta ehditty rakentamaan.

Loppupeleissä ainut asia mitä voit tehdä on luottaa tyttöystävääsi. Kaikki muut vaihtoehdot lipsahtavat liiallisen kontrolloimisen piikkiin ja nehän tunnetusti vain ärsyttää vastapuolta.

Tee kuten Freya sanoi. Itse olen toiminut näin ja lopputuloksena oli että pääsin näistä ajatuksista eroon ja luotin enemmän siihen toiseen osapuoleen.


Mustasukkaisuus monesti liittyy myös heikkoon itsetuntoon. Kannattaa tarkastella sitäkin puolta tässä kohtaa ja luottaa siihen että toinen haluaa olla kanssasi ja ei tämän johdosta petä sinua.