Naisasiat

[heskey #11]

Jospa sitä itsekin tulisi vähän ruikuttamaan...

Tässä on ollut juttua yhden naishenkilön kanssa puolisen vuotta. Eletään hyvin paljon samanlaisissa ajatusmaailmoissa, siksi tämä kolahtikin meikäläiseen yllättävän nopeasti. Ollaan pystytty keskustemaan ihan kaikesta ja vietetty aikaa paljon yhdessä. Sitten tämä nainen antoi vähän siimaa sen suhteen että tästä voisi tulla vaikka joku isompikin juttu, tartuin siimaan koska olin itse samaa mieltä. Tänä iltana viestiteltiin kuulumisia ja nainen ilmoitti että hän ei ymmärrä miehiä. Kyselin että mitä on tapahtunut ja hän vastaa että miettii millaselle miehelle voi antaa toisen mahdollisuuden. Tuo kommentti antoi mulle juuri syyn lähteä juomaan. Ei voi käsittää.

 

[Musta Nuoli]

Miksi hän siis alkaa epäillä että minulla olisi joku toinen, tai etten hänestä välittäisi ? =o

Yleensä se valitettavasti menee niin, että jos on itse taipuvainen pettämään (ja on kenties jo pettänyt ja ainakin valehdellut kuten tässä tapauksessa), niin silloin olettaa, että toinenkin pettää. Lisäksi syyllisyydentunne saa aikaan korostunutta toisen kyttäystä ja ajatusmallia tyyliin "varmaan on silläkin joku toinen, eikä se välitä, kyllä se minunkin pettämiseni/valehtelemiseni oli ihan oikeutettu". Toisin sanoen käytöksellä haetaan yleensä oikeutusta omille teoille, jotka asianomainen sisimmässään tietää vääriksi.

Tapauksia on tietysti monenlaisia, ja tässä asiassakin voi totuus olla mitä tahansa, mutta yleisesti ottaen tietyt todennäköisyydet ovat vastaavissa tilanteissa erittäin vahvoja. Usein sitä oikeastaan itsekin jo tietää missä mennään, mutta sitä ei vain halua myöntää itselleen, varsinkaan jos ei itse ole valehtelemiseen/pettämiseen taipuvaista sorttia ja haluaa epätoivoisesti uskoa toista ja olla tämän kanssa yhdessä. Jälkeenpäin sitä sitten ihmettelee, kuinka oli aikoinaan niin sokea eikä huomannut tiettyjä merkkejä tai halunnut uskoa pahinta ihmisestä, josta aidosti välitti.

Toki on sekin vaihtoehto, että et välitä mitä on tapahtunut tai saattanut tapahtua ja ainakin teeskentelet, että asia ei ollut sen kummempi. Moni parisuhdehan perustuu tietyntasoiseen itsepetokseen ja kykyyn olla liikaa pohtimatta puolison mahdollisia pettämisiä/kusetuksia. Vähän niin kuin jenkkiarmeijan taannoinen "don't ask - don't tell"-käytäntö, jossa alokkailta ei kysytty ovatko nämä homoja eivätkä nämä asiaa kertoneet, sillä homous oli armeijassa kielletty ja johti potkuihin. Kun ei kysele asioista, ei saa niihin epämiellyttäviä totuuksia.

 

[Musta Nuoli]

Nyt sitten on "tauko" menossa. Eronneita tässä vielä ollaan, mutta onhan tämä sekavaa, kun ei tiedä enään missä mennään. Mietin vain, että tämä tulee vielä aiheuttamaan riitoja sun muita. Ei ole helppoa ei. Pari kertaa olemme olleet yhteydessä puhelimessa tuon jälkee. Puhelu päättyy aina naisen pettyneeseen äänensävyyn ja sitten saakin arvailla, että mikä sen olo nyt on.

Helvetin vaikeeta pitää taas olla...

Hyvä palstaveli: tässä asiassa on oman itsesi ja henkisen hyvinvointisi kannalta parempi, että pistät nyt kerralla ja kunnolla poikki. Ei mitään "onko tauko, eikö ole, viittisitsä, etsä viittis"-soutamista ja huopaamista, ei mitään naisen armoilla tapahtuvaa keskustelua eikä jatkuvaa, hermoja raastavaa pohdintaa siitä, vieläkö teillä olisi tulevaisuutta ja muuttuuko tilanteenne johonkin suuntaan, eikä mitään oman mielen masentamista sillä, että kuuntelee naisen pettynyttä huokailua ja kenties kyyneliäkin.

Näissä tilanteissa on kokemukseni mukaan ja kaikkien ystävieni kokemuksien mukaan käytännössä välttämätöntä pistää kerralla poikki. Ei epämääräisyyksiin asti venyvää taukoa, eikä eron jälkeen myöskään joutavaa yhteydenpitoa, ei puheluihin vastaamista, ei tavoitettavissa olemista ainakaan vähään aikaan (muutama kuukausi nyt ensi alkuun). On mahdollista joissain tapauksissa saada myöhemmin neutraalimpi keskusteluyhteys, kenties jonkin sortin "kaveruuskin", mutta akuutissa ensivaiheessa on parempi tehdä kunnon irtiotto sen sijaan, että kiduttaa itseään henkisesti tilanteella. Se kirpaisee kyllä, en muuta väitä, mutta kirpaisu on hetkellistä, ei jatkuvaa vitutuksen/masennuksen välimaastossa seilaamista ja tilanteen pohtimista väkisinkin.

Mitä näihin "otetaan taukoa/haluan etäisyyttä/haluan omaa elämää/omaa tilaa/miettimisaikaa"-tapauksiin tulee, niin tiedän koko elämäni ajalta ja kaikki ystävät, tuttavat ja kumminkaimat lukien tasan yhden ja ainoan tapauksen, jossa "tauko" johti myöhemmin siihen, että taukoilijat palasivat yhteen. Tauko oli tulkintani mukaan lähinnä "taktinen tauko", johon ei sisältynyt olennaisesti mitään pettymystä toiseen tai epämääräistä soutamista ja huopaamista, lähinnä kyse tuntui olevan testistä, jossa testattiin, voivatko he elää omillaan ja erillään hetken aikaa. Kyse oli pariskunnasta, joka oli ollut yhdessä aina yläaste-ajoilta yliopisto-opiskelijoiksi ja asunut jo pidempään yhdessä. Tauko jäi lyhyeksi, ja pariskunta meni lyhyen ajan sisällä naimisiin (ja on edelleen naimisissa, kolmen lapsen kera).

 

[eagle]

Useimmiten näiden "taukojen" takanahan on joku ongelma suhteessa. Tärkeämpää kuin miettiä taukoja tms. on miettiä sitä ongelmaa/niitä ongelmia. Sitten miettiä onko niitä mahdollista ratkaista tai miten ne voisi ratkaista. Sen jälkeen kun nämä asiat miettii, niin voit heti todeta että se tauko on turha(useimmiten) tai joskus se on ollut juuri sen verran vain että on ne ongelmat saatu selville ja ne yhdessä ratkaistaan.

Jos siis on jo selvää että on isoja esteitä ja ei mitään keinoja/tapoja niitä ratkaista, niin ei siihen tauot auta ollenkaan. Turhaa venyttämistä molempien kannalta, kuten Musta Nuoli totesikin hyvässä tekstissä.

 

[vilperi]

Tuossa tuli taas äsken mietittyä, kuinka saamaton ja luuseri sitä voikaan ihminen olla naisasioissa. Kun miettii ihan oikeasti, että ikää meillä molemmilla on sama, 22 vuotta. Ja itsellä ei oikein yhtään kontaktia ole ollut naispuolisiin olentoihin. Siis yhtään mitään suutelua, seurustelua, koskettelua, ym. Kaikki ovat jääneet väliin.

Tiedän, mitä käyt läpi. Itse asiassa olen itsekin taivaltanut samanlaisen kärsimyksen tien. Vasta nyt olen löytämässä tietäni ulos tuolta tuskasta.

Olen 26-vuotias ja vasta tällä viikolla kävin elämäni ensimmäisilläni treffeillä. Tänään ohjelmassa seuraavat, illallistamisen merkeissä. Kauan se kesti, mutta en näe sitä ongelmana. Menneet ovat menneitä ja niitä on turha pohtia. Ehtiihän sitä vieläkin nauttimaan elämästään myös rakkausasioidenkin osalta.

Se, mikä on eniten myötävaikuttanut siihen, että vihdoin uskaltauduin treffeille naisen kanssa on selvästi kohentunut itseluottamukseni. Se, kun on tässä parin viime vuoden aikana noussut kohisten parantuneen ulkonäön (liikuntaa olen lisännyt paljon ja painoa pudottanut siinä ohessa noin 30 kiloa), runsaasti lisääntyneiden sosiaalisten tilanteiden, onnistumisten ja myös karvaiden pettymystenkin vuoksi.

Siinä, missä ennen lähinnä surkuttelin itseäni niin nyt voin katsoa peiliin ja sanoa suoraan olevani kova jätkä. Eikä siinä ole ollenkaan ylvästelyä mukana. Minulla oikeastaan olisi nykyään tiettyjen syiden vuoksi jopa varaa siihen ylpeilyynkin, mutta tahdon olla nöyrä. On pirun tärkeätä tiedostaa, että itsessä on sekä hyviä, mutta myös huonojakin puolia. Niitä huonoja puolia ei vain saa surkutella vaan itseään on kehitettävä. Elämä on jatkuvaa oppimista. Pettymyksiä ja munauksia sattuu alvariinsa myös naisasioissakin. Niiden jälkeen ei vaan saa jäädä enää paikoilleen surkuttelemaan vaan on pyrittävä eteenpäin. Vastoinkäymiset opettavat.

Tiedostan myös senkin, ettei tällä hetkellä tapailemani nainen ole mitään missilaatua. (Selvästi ylipainoinen, mutta positiivisena asiana sitten hyvinkin iso rintavarustus. :P Oikeastaan hän epäili jo ensimmäisessä tapaamisessamme minun katsekontaktiani. Oli lähellä etten todennut suoraan hänen käyttäytymistään oudoksi. Itsehän hän jumalaisilla meloneillaan eteeni asettui.) Tiedostan myös, että ulkonäölläni voisi saada paremman näköisenkin naisen. Sitä en vain sitten tiedä onko sillä siinä vaiheessa väliä, jos "kolahtaa" tämän naisen kanssa. Ei saa olla liian pinnallinen.

Sitä paitsi saan tästä ainakin tärkeätä kokemusta. Vaikka kuviot eivät nyt onnistuisikaan, niin tämä on itselleni olennainen askel eteenpäin tällä saralla. Ura on ainakin vihdoin aukaistu. Jos ei synkkaa, niin sitten vain uutta matoa koukkuun.

Olenhan niin kova jätkä, että löydän varmasti vielä itselleni naisenkin. Lause, jota en olisi edes tohtinut ajattelevani vielä vuosi sitten. Paljon positiivista on tapahtunut ja olen onnellinen jo sen vuoksi.

 

[eagle]

Elämä on jatkuvaa oppimista. Pettymyksiä ja munauksia sattuu alvariinsa myös naisasioissakin. Niiden jälkeen ei vaan saa jäädä enää paikoilleen surkuttelemaan vaan on pyrittävä eteenpäin. Vastoinkäymiset opettavat.

Tiedostan myös senkin, ettei tällä hetkellä tapailemani nainen ole mitään missilaatua. Sitä en vain sitten tiedä onko sillä siinä vaiheessa väliä, jos "kolahtaa" tämän naisen kanssa. Ei saa olla liian pinnallinen.

Erittäin hyviä ja tärkeitä huomioita. Eli todellakin jos joskus tulee pakit tai rukkaset, niin sitten pitää miettiä tekikö itse jotain väärin. Jos ei, niin sitten vain eteenpäin ja uusia kokemuksia kohden. Samoin pitää tiedostaa se, että varmasti jokaisessa löytyy jotain huonoja puolia, mutta niitä voi jonkun verran korjata ja ne mitä ei voi, niin niitä ei kannata surkutella.

Ulkonäkö on yksi kriteeri, mutta ei se itselleni ole koskaan ollut mikään ainoa ja absoluuttinen. Eri näköisissä naisissa on erilaisia mukavia puolia. Omat tapailu-/seurustelukokemukset ovat olleet sellaisia että naisten pituudetkin ovat vaihdelleet 145cm-183cm välillä. Samoin mukaan mahtunut hyvin hoikkaa, muodokkaampaa, pyöreätä, jne. Niin kauan kun toista ei tunne kunnolla, niin kuori voi aina toki muodostua merkittäväksi, mutta pidemmän päälle tyhjät kuoret on vain tyhjät kuoret.

 

[Kaivanto]

Mutta mistä nämä syytökset tulevat? Tuntuu kuin hän haluaisi tahalleen hajottaa juttumme

Tiivistit tässä itse todennäköisimmän syyn: toinen osapuoli haluaa pistää suhteen poikki ja yrittää tehdä siitä itselleen henkisesti helpompaa laittamalla eron jätettävän osapuolen syyksi. Hyvin tavallinen käyttäytymismalli ihmissuhteissa.

 

[ukkometso]

Eli naisen saaminen on edelleen erittäin hankalaa, jopa mahdotonta.

Voi hyvänen aika. Kyllä se nainenkin saa, jos on asiansa osaava ja ajatteleva partneri. Tekoja, ei teoriaa! Mutta synkkäähän tuo tuntuu olevan siellä HIFKn tietämillä. Katso peiliin!

 

[HIFK]

Voi hyvänen aika. Kyllä se nainenkin saa, jos on asiansa osaava ja ajatteleva partneri. Tekoja, ei teoriaa! Mutta synkkäähän tuo tuntuu olevan siellä HIFKn tietämillä. Katso peiliin!

Peilistä näkee kyllä heti ainakin yhden syyn, minkä takia naista ei ole.

Oikeastaan kun tarkemmin ajattelee, niin kun tietää olevansa ruma ja tyhmä, niin mahdotontahan se on komeaa ja fiksua esittää. Se vain paistaa koko ajan läpi.

Senpä takia pitäisi sitten vain etsiä sitä naisseuraa samanlaisista henkilöistä kuin itse olen. Mutta sitä en tee, koska sellaiset naiset eivät itseäni kiinnosta millään muotoa. Eilenkin tuossa käytiin katsomassa, kun paikkakunnalla oli varmaankin ensimmäistä kertaa strippari. Kaikki muut olivat ihan fiilareissa, paitsi itse. Todella säälittävää, että jotkut miehet saavat jotain kiksejä jostain stripparista. Kun tietävät, etteivät ikinä sänkyynsä sellaista seksikästä naista saa. Kilpaa kehuivat, kuinka hyvännäköinen ja muodokas nainen oli. Itse en ainakaan saanut minkäänäköisiä kiksejä siitä, koska tiedän, ettei minulla ole mahkuja tuollaiseen.

En mitään parisuhdetta tuollaisen kanssa haluaisi todellakaan, mutta yhdeksi yöksi tietenkin. Ja tuokaan nainen tuskin ilman seksiä elää. Kyllähän joku mies tuotakin naista saa. Ne paremmat, eivät itseni kaltaiset. Siinähän se onkin, etten itse kuulu siihen joukkoon.

 

[Jomppa_Koo]

Asiaa, HIFK. Turha tässä on tyytyä mihinkään vähempään, se nyt olisi täysin hullua tyytyä sellaiseen. Pitää vain muistaa yrittää sitä parasta. Jos ei onnistu, niin sitten vain mieluummin seurataan kateellisena sivusta näitä asioita, kuin yritetään jotain omatasoista ja tyhmää muijaa. Siinä nyt ei todellakaan olisi mitään järkeä. Se me sentään ymmärretään, vaikka tyhmiä ollaankin. Hyvä että edes jotain tajutaan näistä jutuista.

 

[CaptainSlow]

Suosittelen HIFK:ta lukemaan David DeAngelon kirjan "Double Your Dating". Siinä on niin paljon käyttökelpoista materiaalia ja niitä juttuja hyödyntämällä saat käännettyä tilanteen ylösalaisin. Sun pitäisi päästä pois tuosta ajatusmallista, että olet säälittävä luuseri, joka yrittää kauniita naisia. Pitäisi päätyä siihen ajatusmalliin, että nimenomaan SINÄ olet se saalis, jota naiset tavoittelevat, etkä ole koskaan se joka yrittää miellyttää naista, vaan naisten tehtävänä on yrittää miellyttää sinua. Oikeastaan nuokin kirjat ja muut ovat kuitenkin tässä vaiheessa aivan turhia, sillä ihan ensimmäiseksi sun pitäisi saada tuo sun itsetuntosi kuntoon. Tämä on sanottu sulle miljoona kertaa, mutta sanon vielä: Mene ihan oikeasti sinne ammattilaisen luo juttusille. Taitaa olla tällä hetkellä ainut mahdollisuus

Jotainhan sun on jumalauta pakko tehdä, sillä ei tuo sun juttus kummene sillä, että ruikutat täällä jatkoajassa omaa säälittävyyttäsi, etkä ota muiden neuvoja ollenkaan huomioon

 

[HIFK]

Onkohan tuota kirjaa suomeksi missään? Englannin taitoa ei itsellä juurikaan ole, joten aika hankalaa lukea tuota.

Jotkut miehet ovatkin niitä saaliita, totta. Mutta kaikista miehistä sellaiseksi ei ole. Vaikka kuinka ajattelisi ja haaveilisi, niin jos naiset eivät ole kiinnostuneita, niin eivät ole. Muutenhan kaikki miehet olisivat naisten keskuudessa ihan yhtä suosittuja ja haluttuja. Niin asia ei kuitenkaan ole.

Itsetuntoni on erittäin hyvä, voin sanoa, että varmasti parempi kuin monella muulla. Tiedän, mihin kykenen, tiedän, mitä osaan, jne. Itseluottamusta taasen ei hirveästi ole, mutta periaatteessa se on vain hyvä asia. Eipähän saa turpaansa niin montaa kertaa. Tällaisena tyyppinä kun menisi jonkun kauniin naisen luo juttelemaan, niin pakit tulisivat heti, kuten aina ennenkin.

Jos vielä tuosta itsetunnosta, niin siinähän ihminen tuntee itsensä. Siis mitä osaa, mihin kykenee, jne. Ja tiedän sen, etten ikinä milloinkaan koskaan pääse samalle tasolle naisasioissa, mitä esim. inttikaverini. Se on vain yksinkertaisesti mahdotonta, koska hän on täysin erilainen ihminen ulkonäöltään, taidoiltaan, jne. Hänessä yhdistyy oikeastaan kaikki, mitä naiset arvostavat ja kehuvat. Senpä takia tuolla miehellä niitä kauniita naisia riittää vaikka muille jakaisi. Kaikki miehet eivät tuollaiseen kykene, vaikka itseluottamus ja itsetunto olisi kuinka hyvä.

Ja kyllä, ennemmin ryven itsesäälissä, kuin hyväksyn sen, etten ole niin hyvä kuin haluaisin. Tiedän sen, etten naisia tule juuri lainkaan elämäni aikana saamaan. Nyt jo lähtökohta on todella huono. Olen erittäin paljon kateellinen niille miehille, jotka ovat minua parempia. Ja vaikka sitten ryven itsesäälissä. Sekin on paljon parempi.

Ja tiedän myös senkin, että minusta ei ikinä voi tulla sellaista miestä, kuin haaveilen. Kaikki riippuu paljolti geeneistä. Loput asiat voi ratkaista itse, mutta suurin osa tulee kuitenkin geeneistä. Ja itselläni ne geenit eivät ole yhtä hyviä.

Kuntosaliharjoittelun olen lopettanut jo aikaa sitten. Tulosta ei vain tullut ja tiedän, etten ikinä pysty mitenkään saavuttamaan esim. penkistä 200 kiloa. Jalkapallotreeneissä en tänään käynyt, luultavasti lopetan senkin. Monet henkilöt ovat pelanneet vähemmän kuin itse tuossa joukkueessa ja osaavat tehdä pallon kanssa paljon enemmän. Olen vain huonompi eikä ole mitään mieltä jatkaa.

Vähän off-topikkia, mutta kuitenkin.

Loppuun vielä kysymys, että mitä luulette, että siellä terapiassa oikeasti parannetaan, kun sitä kuitenkin kaikki tuntuvat suosittelevan? Ei tietääkseni mitään noista mistä olen puhunut. Komeutta, geenejä, älyllistä tasoa, paremmat valmiudet harrastaa liikuntaa, jne. Nuo ovat juuri niitä asioita, mitkä itselleni merkkaavat kaikista eniten, ja terapia on tähän juttuun todella olematon ratkaisu.

Vaikka yv-viesteillä voi laittaa, kun näihin ketjuihin ei hirveästi enää uskalla kirjoitella.

 

[Lohipoika]

Jotkut miehet ovatkin niitä saaliita, totta. Mutta kaikista miehistä sellaiseksi ei ole. Vaikka kuinka ajattelisi ja haaveilisi, niin jos naiset eivät ole kiinnostuneita, niin eivät ole. Muutenhan kaikki miehet olisivat naisten keskuudessa ihan yhtä suosittuja ja haluttuja. Niin asia ei kuitenkaan ole.

Ei se ulkonäkö oikeasti naisille merkkaa niin paljon kuin luullaan. Jos viestität olemuksellasi, että olet hyvä saalis, nainen alkaa ajatella, että oikeasti olet hyvä saalis.

Lataa vaikka netistä "Pickup Artist", niin voit saada käytännön vinkkejä tähän hommaan.

 

[Ötökkä]

Itsetunto ei tarkoita sitä, miten hyvin tuntee itsensä. Se on itsetuntemus, joka on eri asia. Itsetunto vaikuttaa nimenomaan sosiaalisissa tilanteissa ja kuvastaa sitä, miten kuvittelee että muut sinut näkevät. Vai?

 

[HIFK]

Ulkonäkö ei välttämättä niin paljoa merkkaa, mutta aika paljon kuitenkin. Eihän kenellekkään ulkonäkö ole mitenkään ihan sama, eihän muuten koko touhussa olisi mitään järkeä.

Ja vaikka ulkonäkö ei niin hirveästi merkkaakaan, mutta jos ei ole edes peruskomea. Että ihan oikeasti naiset pitävät rumana. Siis jos ihan oikeasti ihminen on ruma. Ei ole niitä miellyttäviä kasvonpiirteitä.

Ja on todella vaikea viestittää kenellekkään mitään, kun ei ole mitään järkevää sanottavaa. Kuten olen aiemmin kertonut, itselläni on pahoja vaikeuksia oppimisessa, motoriikassa, älyllisyydessä, jne. Ihminen voi ihan oikeasti olla tyhmä. Siis nimenomaan tyhmä. Ja harvoin kukaan fiksumpi ihminen edes haluaa tutustua tyhmään. Itselleni on käynyt niin lukemattomia kertoja. Harva ihminen jaksaa kuunnella tyhmiä juttujani. Jos ihmiset eivät lähtökohtaisesti edes halua tutustua minuun, niin kyllä se kertoo jo jotain.

Ei ketään tyhmä ja ruma ja kaikenlaisista vaikeuksista kärsivä mies ole mikään hyvä saalis. Eikä nainenkaan, jos on samanlainen. Naisetkin kuitenkin haluaisivat sen fiksun miehen, siis jos ei itse ole mikään täysääliö.

Sekin nainen, ketä pyysi tanssimaan ravintolaan, on juuri sellainen täysääliö. Ei seuraa uutisia, ei ole koulutusta mihinkään, ei käy töissä, niin moni henkilö tälläkin paikkakunnalla pitää sitä naista täysin torvena. Tuossahan tietysti olisi ollut sellainen itseni kaltainen nainen, mutta kun ei millään muotoa jaksaisi. Itse kun haluaisin oikeasti kauniin ja fiksun.

 

[Spiit]

Loppuun vielä kysymys, että mitä luulette, että siellä terapiassa oikeasti parannetaan, kun sitä kuitenkin kaikki tuntuvat suosittelevan?

En ole mikään asiantuntija tällä saralla, mutta voisin kuvitella, että siellä parannetaan mm. itseluottamustasi ja -tuntoasi (kts. kaksnelosen viesti), kykyä hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet sekä kykyä hahmottaa ja arvostaa omia vahvuusalueitasi, joille olet tällä hetkellä umpisokea.. Lisäksi ehkä korjataan tuota kohtuullisen vääristynyttä käsitystäsi miesten ja naisten välisistä suhteista. Äläkä kysy miten.. en minäkään tiedä, mutta kuulema tekevät sitä ammatikseen ja osaavat homman. Edelleen, kuten ehkä noin kolmesataa kertaa aiemminkin viimeisen parin kuukauden aikana, ilman noiden ominaisuuksien kuntoonlaittamista naisjuttujen suhteen on suunnilleen ihan sama vaikka sä olisit johnnydepp.

 

[HIFK]

En ole mikään asiantuntija tällä saralla, mutta voisin kuvitella, että siellä parannetaan mm. itseluottamustasi ja -tuntoasi (kts. kaksnelosen viesti), kykyä hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet sekä kykyä hahmottaa ja arvostaa omia vahvuusalueitasi, joille olet tällä hetkellä umpisokea.. Lisäksi ehkä korjataan tuota kohtuullisen vääristynyttä käsitystäsi miesten ja naisten välisistä suhteista. Äläkä kysy miten.. en minäkään tiedä, mutta kuulema tekevät sitä ammatikseen ja osaavat homman. Edelleen, kuten ehkä noin kolmesataa kertaa aiemminkin viimeisen parin kuukauden aikana, ilman noiden ominaisuuksien kuntoonlaittamista naisjuttujen suhteen on suunnilleen ihan sama vaikka sä olisit johnnydepp.

Mutta toisaalta taas kun toisinpäin ajattelee, ilman noita ominaisuuksia, joista olen puhunut, niin on ihan sama kuinka hyvä itseluottamus ja itsetunto on. Eli en näe lainkaan järkevänä aloittaa mitään terapiaa, kun muut ominaisuudet ovat kaikkea muuta kuin haluan.

Enkä halua toimia vahvuuksieni mukaan, jolleivat ne sitten ole noita juttuja, mistä puhun. Naisellinen käytös on erittäin suuri vahvuuteni, mutten todellakaan halua toimia niin. Enkä todellakaan halua hyväksyä itseäni tällaisena. En mitenkään muotoa. Koska en ole sellainen mies, minkälainen haluaisin ja minkälaista arvostan.

Ja kun itselläni ei ole niitä vahvuuksia mitä haluan, niin siinäpä se on.

Miten tuo käsitys on kohtuullisen vääristynyt?

 

[Ötökkä]

No et sä nyt ihan täys tollo voi olla, kun kuitenkin kirjoitat noin hyvin ja kaikkea. Itse kyllä tiedän sen tunteen, kun ajattelee ettei osaa mitään tai että kukaan ei olisi kiinnostunut edes ystävyyden tasolla. Tuo kuvitelma oli kuitenkin harhaa - silloin peruskoulussa ihmiset eivät luultavasti vain uskaltaneet minulle puhua, koska tiesivät sen johtavan siihen että nämä pari "suosittua" ottaisivat heidätkin silmätikuiksi.

Itselläni oli todella vaikeaa vielä muutama kuukausi sitten, mutta uusi kaupunki ja uudet ihmiset muuttavat asiaa kummasti. Nyt on hiukan tullut sitä itsetuntoa, eikä enää ahdista jos vaikka joku tunematon sattuulin katsomaan pitempään kuin sekunnin.

Suosittelen HIFK:lle jotain uusia asioita elämään ennen kun edes mietit naisen etsimistä :) Uudet kaverit voivat tehdä ihmeitä, ja myös se paikkakunnan vaihto voi auttaa paljon. Yhtäkkiä maailma ei olekaan niin toivoton ja synkkä paikka.

 

[Infamous]

Kaino pyyntö: eihän täytetä paria seuraavaa sivua vanhan toistolla, eihän?

 

[Jomppa_Koo]

Kaino pyyntö: eihän täytetä paria seuraavaa sivua vanhan toistolla, eihän?

Miksipä ei? Sen takia tämä ketju on olemassa, että kaikenlaiset tallaajat (erityisesti HIFK ja minä) ja niiden tarinat mahtuu tänne muiden tarinoiden sekaan...

 

[Flip#51]

Se ei varsinaisesti ole naisasioista puhumista, jos sivukaupalla surkuttelee, että niitä ei ole, ei ole ollut, eikä tule koskaan olemaankaan. Muutenkaan naisasiat eivät ole HIFK:n tapauksessa se pääongelma, vaan ainoastaan miehen pään sisällä olevan takalukon sivutuote. Lisäksi on aivan järjettömän turhauttavaa, kun samoja asioita toistellaan oikeasti monen kymmenen sivun verran, eikä tilanne muutu miksikään, vaikka ihan järjettömän suuri osa kirjoittajista on yrittänyt jos jonkinlaista neuvoa antaa.

Lopuksi muistuttaisin taas tämän ketjun olemassaolosta ja pahoittelen, jos tämä viesti jonkinlaiseksi itsemoderoinniksi lasketaan.

 

[thego]

Se ei varsinaisesti ole naisasioista puhumista, jos sivukaupalla surkuttelee, että niitä ei ole, ei ole ollut, eikä tule koskaan olemaankaan. Muutenkaan naisasiat eivät ole HIFK:n tapauksessa se pääongelma, vaan ainoastaan miehen pään sisällä olevan takalukon sivutuote.

Nimenomaan. Enkä mä muutenkaan suosittelisi HIFK:lle tossa kunnossa mitään vakavampaa ihmissuhdetta kenenkään kanssa. Oma pää nyt ensin kuntoon ja sen jälkeen voi kuvitella saavuttavansa jonkulaisen ihmissuhteen elämässä.

Ite oon niin monet kerrat eläny siinä harhakuvitelmassa, et elämä korjaantuis ihan sillä et saisin naisen elämääni. Paskat se mitään asioita muuta, korkeintaan vie huomion pois niistä ongelmista jotka ei todellisuudessa katoa sieltä mihinkään. Todennäköisesti muuttuvat vain pahemmiksi kun ei tee asioille mitään.

 

[Wod]

Hyvä palstaveli: tässä asiassa on oman itsesi ja henkisen hyvinvointisi kannalta parempi, että pistät nyt kerralla ja kunnolla poikki. Ei mitään "onko tauko, eikö ole, viittisitsä, etsä viittis"-soutamista ja huopaamista, ei mitään naisen armoilla tapahtuvaa keskustelua eikä jatkuvaa, hermoja raastavaa pohdintaa siitä, vieläkö teillä olisi tulevaisuutta ja muuttuuko tilanteenne johonkin suuntaan, eikä mitään oman mielen masentamista sillä, että kuuntelee naisen pettynyttä huokailua ja kenties kyyneliäkin.

Tytön on kuulemma pakko nähdä. Hänellä on nyt jotain todella tärkeää asiaa. Sinne siis tänään. Ja lainaten tätä viestiä, niin tätähän minä lähden sanomaan. Eli lopettamaan sen kokonaan. Itse olen jo alotellut "eroprosessia". Olisi vähintääkin reilua lopettaa tämä tähän, että tyttökin pääsee sen tekemään. Ei tästä tule muuten yhtään mitään. Ilta tulee olemaan vaikea...

 

[TQoFE]

Ja lainaten tätä viestiä, niin tätähän minä lähden sanomaan. Eli lopettamaan sen kokonaan. Itse olen jo alotellut "eroprosessia". Olisi vähintääkin reilua lopettaa tämä tähän, että tyttökin pääsee sen tekemään. Ei tästä tule muuten yhtään mitään. Ilta tulee olemaan vaikea...

Muistanko väärin vai oliko tämä se tapaus, jossa sinä kävit vieraissa, jonka jälkeen tyttö alkoi arpoa, haluaako olla kanssasi, minkä vuoksi sinä nyt haluat lopettaa kokonaan?

Mikäli muistan oikein, niin hyi ja häpeä, miten kehtaatkin osoittaa noin täydellistä munattomuutta ja vastuuttomuutta? Aikuisen miehen (toki naisenkin) on osattava ottaa vastuu sekä teoistaan että niiden seurauksista. Sinun tekosi oli vieraissa käyminen, seuraus se, että luotto meni. Näin ollen sinun vastuullasi olisi nyt tehdä kaikkesi luottamuksen palauttamiseksi samalla kun otat miehekkäästi vastaan toisen osapuolen pohdinnat siitä, haluaako hän enää olla kanssasi vai ei. Ihan lopputuloksesta riippumatta. Itse olet sopan keittänyt, itse joudut sen kanssa elämään. Toisen syyllistäminen "mä en enää haluu olla sun kaa kun sä et enää luota muhun" on halpamaista, kun on itse sen luottamuspulan aiheuttanut.

 

[Seesam]

---

Ei millään pahalla, mutta tuo asia ei sinulle kuulu tipan vertaa ja ei ole sinun paikkasi tai oikeutesi moralisoida Wodin tekemisiä mitenkään, vaikka keskustelupalstalla olemmekin. On eri asia kertoa kiihkotta mielipiteitään kuin nälviä toista henkilökohtaisuuksiin menemällä.

Minä suosittelen Wodia, ilman syyllistämistä tai muutakaan moralisoimista, jättämään tuon tytön reilusti. Ei tuo tule enää toimimaan ja aivan varmasti hän muutoin jättää sinut tulevina päivinä, todennäköisesti jopa melko piakkoin. Tee itsellesi ja tytölle palvelus päättämällä suhde tuon saman sileän tien vaikka sinut leimattaisiinkin sen takia kusipääksi. Luottamusta et tule enää saamaan takaisin, tekisit sitten ihan mitä vain sen eteen.

Ihan mielenkiinnosta. Kuinka kauan Wod oikein seurustelit tämän tytön kanssa?