Naisasiat

[HIFK]

Onnea yritykselle!!! Vilpittömästi.

Tuossa tuli taas äsken mietittyä, kuinka saamaton ja luuseri sitä voikaan ihminen olla naisasioissa. Kun miettii ihan oikeasti, että ikää meillä molemmilla on sama, 22 vuotta. Ja itsellä ei oikein yhtään kontaktia ole ollut naispuolisiin olentoihin. Siis yhtään mitään suutelua, seurustelua, koskettelua, ym. Kaikki ovat jääneet väliin.

Tuossa äsken bileissä oltuani huomasin sen, että ihmisten kanssa toiminen tuottaa erittäin suuria vaikeuksia ylipäätään. Naisseuraa oli paikalla aika paljon, mutta naurunalaiseksi siinä vain taas jälleen kerran joutui. Eipä nykyään ne harvat tuntemani ihmiset enää hirveästi jaksa olla tekemisissäni. Kaikki huumehörhöt sun muut alkoholistit olen jättänyt taakseni. Heidän kanssaan en oikein ole enää tekemisissä.

Eli naisen saaminen on edelleen erittäin hankalaa, jopa mahdotonta. Tässä ketjussa kerrottiin aiemmin hyvin, miten ujo nainen kiinnostaa ujoa miestä. Tavallaan vastakohdat kohtaavat. Itse taas en halua todellakaan ujoa naista, vaan puheliaan ja seurallisen. Tai vajaavaiset ihmiset vetoavat toisiin, itseä taas vajaat naiset eivät vain kiinnosta. Paitsi ehkä työn puolesta, kun kerran kouluavustajana olen töissä. Silloin on pakko työskennellä hieman vajaavaistenkin ihmisten kanssa ja olla kiinnostuneita heidän asioistaan.

Tuossa ehkä saattoin yksi nainen olla kiinnostunut, en tiedä, pyysi ravintolaan tanssimaan, mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Erittäin tyhmän maineessa tässä paikassa ihan yleisestikin, enkä todellakaan minään välkkynä häntä ole koskaan pitänytkään. Lihava nainen, jolla ei pään sisällä ole sitten yhtään mitään. Karu fakta, mutta niin se vain on. Ja vaikka itse olisin samanlainen, niin eipä tuollaiset kiinnosta vähänkään vertaa.

Moni noista ääliökavereista sanovat, että pitäisi alentaa rimaa naisten kohdalla. Tottahan tuo on, mutta en ala todellakaan tyytymään mihinkään vähempään. Se on se mitä haluan, tai sitten ei ole. Aina joku mies ne kuitenkin saa, ja jos se en ole minä, niin sitten tiedän, että pitäisi vain olla parempi. Jos houkuttelen itseni kaltaisia rumia ääliöitä, niin se ei todellakaan tarkoita, että minä olisin kiinnostuneena heistä.

Joku kerran sanoikin osuvasti, että sitten ole sinkkuna loppuelämän. No, tuonhan olen tiennyt jo monta vuotta putkeen, mutta jos en ole tarpeeksi hyvä, niin sitten en ole.

Tuossa kun tuon inttikaverin facebook-kaverilistaa katsoo, niin siellä on n. 200 toinen toistaan kauniimpaa naishenkilöä. Mistähän mahtaa johtua? Niinpä niin, toiset vain ovat parempia ja enemmän naisten mieleen kuin toiset. Sen olen tässä muutaman kuukauden aikana huomannut. Että turha lähteä kilpailemaan, kun ei ole niin hyvä. Ja turha väittää, että joku on vain harjoitellut, kyllä siinä on ihan muut asiat kyseessä.

Olen vain itse sen verran huono, etten kykene samaan naisrintamalla. Mutta se ei tarkoita, että tyytyisin vähempään. Haluan, että myös itse olen ihan yhtä hyvä kuin tuo inttikaverini.

 

[eagle]

Olen vielä nuori, 22 vuotta. Elämä siis täysin edessä. Silti tuntuu että se oikea tuli ja meni.

Viime yönä tapahtui kuitenkin ratkaiseva käänne ainakin asenteeni kohdalta.

Näin hänestä aivan mahtavan unen. Sellaisen josta ei halua herätä. Aamulla yritin nukahtaa uudelleen saadakseni unen jatkumaan. Ei onnistunut. Nyt koko päivän olen ajatellut tehdä asialla jotain. Pitkään jatkuneen alakulon ja kaipuun on aika siirtyä syrjään, kun otan itseäni niskasta kiinni ja teen asialle jotain surkuttelun sijaan.

Wish me luck.

Ilman muuta oikea päätös. Ensinnäkin, et mitään voita sillä että mielessäsi asioita pyörittelet ja ajattelet. Ei sillä, etteikö varmasti olisi mukava tyttö miettiä. Kuitenkin parempi on nostaa kissa pöydälle ja katsoa mitä tapahtuu. Mitään ns. menetettäväähän sulla ei edes ole, jos tällä hetkellä/viime aikoina teidän "suhteenne" on ollut Facebookissa heitellä "niitänäitä". Monella kun on ollut tilanne jossa esim. ystävään tai muuhun vastaavaan on ihastunut ja pelänneet hyvän ystävyyssuhteen katkeamista/vaikeutumista.

Onnea siis yritykseen ja sitten ainakin tiedät missä mennään ja miten asiat ovat. Eikä niitä tarvitse pyöritellä päässä usein.

 

[Lämäri_lasse]

Tuossa kun tuon inttikaverin facebook-kaverilistaa katsoo, niin siellä on n. 200 toinen toistaan kauniimpaa naishenkilöä. Mistähän mahtaa johtua?

Sun kohdalla voi näin netin välityksellä ihan sanoa, että asia johtuu ainakin itsetunnosta. Ei naiset jaksa katso itseään surkuttelevaa miestä. Hoida itsetuntosi kuntoon ja mieti sitten vasta niitä naisia. Olet 22-vuotias, niin sulla ei ole vielä mitään kiirettä naisten suhteen. Itsetunto kuntoon ja sitten vasta markkinoille.

 

[CaptainSlow]

Sun kohdalla voi näin netin välityksellä ihan sanoa, että asia johtuu ainakin itsetunnosta. Ei naiset jaksa katso itseään surkuttelevaa miestä. Hoida itsetuntosi kuntoon ja mieti sitten vasta niitä naisia. Olet 22-vuotias, niin sulla ei ole vielä mitään kiirettä naisten suhteen. Itsetunto kuntoon ja sitten vasta markkinoille.

Tämä on totta. Jos jo valmiiksi menee juttelemaan naiselle asenteella "anteeksi, kun olen olemassa", niin voi olla aika varma, että kiinnostusta ei paljoa löydy.

 

[Palstalegenda]

Haluan, että myös itse olen ihan yhtä hyvä kuin tuo inttikaverini.

Hinttikaverisi, ei kun siis. Mitä vittua, 200 naiskaveria Facebookissa ja siis naisia. Siihen vielä miehet päälle. Kuulostaa perseilyltä. Minulla on 57 FB-kaveria ja heistä noin 10 on naisia. Kavereiden vaimoja ja kavereita, ei yhtä ainutta potentiaalista tyttökaverikandidaattia. Tosin, kyllä minä viestittelen naispuoleisten kanssa FB:n kautta mutta FB-kavereita ne eivät ole. Ei sinne nyt ketä tahansa päästetä, annetaan nyt ensin sellainen puolen vuoden koeaika niille, että onko pysyvyyttä.

Kuulostaa melko reppanalta se inttituttavasi. Ei saatana, pitää jossain FB:ssä jotain naisrevohkaa hollilla. Saisihan sitä semmoisen vaan mitä sillä tekisi, ahdistaa ajatuskin. Siinäpä sitten tsättää, kun me muut istumme sohvalla ja toples tuo olutta. Pidetään ne naiset siellä muualla mutta ei Facebookissa eikä varsinkaan kavereina. Taitaa olla kaappihomo se inttituttava.

 

[CaptainSlow]

Hinttikaverisi, ei kun siis. Mitä vittua, 200 naiskaveria Facebookissa ja siis naisia. Siihen vielä miehet päälle. Kuulostaa perseilyltä. Minulla on 57 FB-kaveria ja heistä noin 10 on naisia. Kavereiden vaimoja ja kavereita, ei yhtä ainutta potentiaalista tyttökaverikandidaattia. Tosin, kyllä minä viestittelen naispuoleisten kanssa FB:n kautta mutta FB-kavereita ne eivät ole. Ei sinne nyt ketä tahansa päästetä, annetaan nyt ensin sellainen puolen vuoden koeaika niille, että onko pysyvyyttä.

Kuulostaa melko reppanalta se inttituttavasi. Ei saatana, pitää jossain FB:ssä jotain naisrevohkaa hollilla. Saisihan sitä semmoisen vaan mitä sillä tekisi, ahdistaa ajatuskin. Siinäpä sitten tsättää, kun me muut istumme sohvalla ja toples tuo olutta. Pidetään ne naiset siellä muualla mutta ei Facebookissa eikä varsinkaan kavereina. Taitaa olla kaappihomo se inttituttava.

Toisaalta tuo parisataa naispuoleista kaveria ei ole välttämättä facebookiin edes paljoa. Siellähän suurinosa hyväksyy ja lähettelee kaveripyyntöjä, vaikka olisit suurinpiirtein kerran nähnyt kyseisen henkilön, etkä välttämättä ikinä puhunut sanaakaan. Mutta kyllähän se vähän niinkin on, että jos siellä alkaa useampi sata noita kavereita olemaan, niin niistä varmaan 2/3 on sellaisia, joille ei juttele koskaan.

 

[Palstalegenda]

Toisaalta tuo parisataa naispuoleista kaveria ei ole välttämättä facebookiin edes paljoa.

On se paljoa. Kaikki yli 20 eri sukupuolta olevaa FB-kaveria on paljon ja epäilyttävää. Kaikki joilla on ylipäänsäkin yli 200 FB-kaveria ovat lähtökohtaisesti epälilyttäviä ja heillä on joku suurempi viiraus. Ruskeakielisiä ainakin ovat ja selkäranka on löysä, niin pitää tukea jopa sadoilla FB-kavereilla.

 

[king of the jungle]

Olen vain itse sen verran huono, etten kykene samaan naisrintamalla. Mutta se ei tarkoita, että tyytyisin vähempään.

Suurin osa on kiinni asenteesta. Itseluottamus on tärkeä tekijä.

Itseluottamuksen avulla pääsee sosiaalisiin tilanteisiin naisten kanssa ja on myös tärkeä olla sujuvasanainen. Muistan kun joskus olin myöhässä tunnilta ja kaikki olivat jo luokassa opettajan jo pyörittäessä tuntia. Siinä sitten rynnin luokkaan ja kompastun kynnykseen. Äijä lattialle mahalteen ja kirjat lenteli minne sattuu. Siinä sitten ylös noustessa kysyin opettajalta pääsenkö kurssin läpi tyylipisteillä ja tokaisin luokalle että ens kerralla sitten tullaan telemark alastulolla. Luokka nauraa tokaisulle ja istun hymyillen paikalleni. Suurin osa olisi tuossa tilanteessa punastunut ja hiipinyt omalle paikalleen muiden tuijottaessa.
Itseluottamuksen avulla otin tuonkin tilanteen haltuun. Esimerkkejä olisi monia.

Onhan se selvää että ulkonäöllä, käytöksellä ja pukeutumisella on myös iso vaikutus etenkin ensivaikutelman antamisessa. Harvemminpa sitä itsekään poistun kotoa ilman peiliin katsomista. Urheilusuoritukset pois lukien.

Osa itseluottamusta on se kun tiedät näyttäväsi hyvältä. Kaupungilla helppo liikkua kun tietää että pitää yllään tyylikkäitä vaatteita ja on "tukka hyvin ja kello näkyy".

 

[Wod]

Ero tuli. Muutama päivä sitten sovittiin, että tämä on tässä. Yhdessä päätös tehtiin ja "hyvässä" hengessä. Kyllähän siinä molemmilta kyyneleet pääsi. Nainen oikeastaan teki aloitteen. Halusi rauhan itselleen, koska ei pystynyt elämään enään epätietoisuudessa ja siitä, että tuleeko tästä enään mitään. Aivan hajalla ollaan. Mieli täyttyy muistoista ja hyvistä hetkistä. Seuraavana päivän tyttö pyytää käymään kylässä. Käyn vaikka tiedän, että se ei ole järkevää. Tytön mieli onkin muuttunut. Hän sanoo, että voidaan jatkaa. Itse vaan mietin, että huijaako tyttö itseään vain vielä antamalla kaiken anteeksi. Ihankuin sormia napsauttamalla palattaisiin vanhaan. Sanoin sitten, että ei tämä ihan näin mene. Tunteethan tässä hajoaa, kun vaihdellaan päätöstä suunnasta toiseen.

Nyt sitten on "tauko" menossa. Eronneita tässä vielä ollaan, mutta onhan tämä sekavaa, kun ei tiedä enään missä mennään. Mietin vain, että tämä tulee vielä aiheuttamaan riitoja sun muita. Ei ole helppoa ei. Pari kertaa olemme olleet yhteydessä puhelimessa tuon jälkee. Puhelu päättyy aina naisen pettyneeseen äänensävyyn ja sitten saakin arvailla, että mikä sen olo nyt on.

Helvetin vaikeeta pitää taas olla...

 

[Kulkija]

Ero tuli. Muutama päivä sitten sovittiin, että tämä on tässä. Yhdessä päätös tehtiin ja "hyvässä" hengessä. Kyllähän siinä molemmilta kyyneleet pääsi. Nainen oikeastaan teki aloitteen. Halusi rauhan itselleen, koska ei pystynyt elämään enään epätietoisuudessa ja siitä, että tuleeko tästä enään mitään. Aivan hajalla ollaan. Mieli täyttyy muistoista ja hyvistä hetkistä. Seuraavana päivän tyttö pyytää käymään kylässä. Käyn vaikka tiedän, että se ei ole järkevää. Tytön mieli onkin muuttunut. Hän sanoo, että voidaan jatkaa. Itse vaan mietin, että huijaako tyttö itseään vain vielä antamalla kaiken anteeksi. Ihankuin sormia napsauttamalla palattaisiin vanhaan. Sanoin sitten, että ei tämä ihan näin mene. Tunteethan tässä hajoaa, kun vaihdellaan päätöstä suunnasta toiseen.

Nyt sitten on "tauko" menossa. Eronneita tässä vielä ollaan, mutta onhan tämä sekavaa, kun ei tiedä enään missä mennään. Mietin vain, että tämä tulee vielä aiheuttamaan riitoja sun muita. Ei ole helppoa ei. Pari kertaa olemme olleet yhteydessä puhelimessa tuon jälkee. Puhelu päättyy aina naisen pettyneeseen äänensävyyn ja sitten saakin arvailla, että mikä sen olo nyt on.

Helvetin vaikeeta pitää taas olla...

Nyt kyllä jaksamisia sinne päin! On tuollainen ihan henkisesti ja fyysisestikkin raskasta. Itse en kyllä noita "taukoiluita" ymmärrä. Tässä tapauksessa se on järkevin luultavammin, mutta yleisellä tasolla. Jos toinen haluaa pitää taukoa suhteesta hetkeksi, miksi se olisi sen jälkeen valmis sitoutumaan pysyvästi.

Kysyä jos saa minkä takia puhelut aina noin loppuu? Nainen ei lopettaa haluaisi vai mistä kyse? Jos yhteen vielä päädytte teidän täytyy sopia pelisäännöt koskien tuota tapausta. Hyvin helppoa se on aina riidan tullessa kaivaa ne toisen vanhat teot esille. On vain pidettävä kiinni siitä, että on hyväksynyt asiat ja antanut anteeksi.

 

[Cover]

Huhhuh, aina en ymmärrä naisia, eikä naisetkaan varmasti minua.

Tässä nyt on ollut viimevuoden puolelta asti juttua erään naisen kanssa, ja tässä jokunen aika sitten sain selville, että tämä nainen oli suudellut uutenavuotena erään kaverinsa kanssa, samassa paikassa, jossa minä olin paikanpäällä. Sain asian selville, ja kysyin naiselta, että mitä siellä tapahtui, ja hän esitti ettei tiedä mistä puhun, ja kertoi, että minua huijataan.

Vastasin että tiedän, koska hän kusee minua linssiin. Puolen tunnin keskustelun jälkeen, nainen myönsi huijaneensa minua, ja kertoi että tämä mieshenkilö oli yrittänyt suudella naista, ja tämän jälkeen hän oli poistunut paikalta, mutta kuulemma mitään ei ollut tehnyt.

Miksi hänen tarvitsisi huijata minua tässä, ja miksi hän sanoisi kahdelle ystävälleen, että tästä ei sitten kerrota minulle. Hän ei ollut syyllinen tapahtumaan, jos asiat noin menivät.

Hän sitten päätti kuitenkin huijata minua suoraan päin naamaa tässä asiassa, ja esitti niin tietämätöntä että.. Kun sain selville hänen huijanneen minua, minulta meni hermo, ja ilmoitin hänelle että muutamaan päivään ei ainakaan tarvitse olla yhteydessa, sillä en halua nähdä enkä kuulla hänestä mitään, menetin malttini.

Parin päivän päästä, naisen pahoiteltuaan asiaa minulle paljon, ja sanoneen että ymmärtää etten voi luottaa häneen välttämättä enään, sovin hänen kanssaan tapaamisen, jolloin puhutaan kaikki asiat läpi.

Asiat sovittiin, ja juteltiin normaalisti, joskin sanoin että toivottavasti hän ymmärtää että tämän jälkeen, en aina pysty luottamaan 100% häneen, ainakaan vielä, luottamus on saatava takaisin.

Tämän tapahtuman jälkeen, hän on alkanut keksiä juttuja että minulla olisi juttua muiden naisten kanssa, ja etten minä välittäisi hänestä yhtä paljon, kuin hän minusta. En ymmärrä? Ostin hänelle synttärilahjaksi kalliin lahjan, josta hän todella piti, olen jutellut hänen kanssaan mistä tahansa, ja kertonut aina kaikki, jos olen tehnyt jotain. Esimerkiksi kun eräs nainen yritti suudella minua kun oltiin tämän "naiseni" kanssa viettämässä iltaa eräissä juhlissa. Kerroin tapahtuneesta heti aamulla naiselleni, ja sanoin mitä kävi, ja kerroin että tein tälle naiselle selväksi etten halua häneltä mitään. ja kerroin että halusin kertoa ettei hän kuule sitä jostain muualta, ja kenties luule asian menneen jollain muulla tavalla, tämä siis tapahtui ennen tuota episodia, jossa naiseni kusetti minua päin naamaa.

Miksi hän yhtäkkiä alkaa epäillä, etten välittäisi hänestä, tai että minulla olisi joku toinen...? Osaako palstan naiset kertoa syitä käytökselle ? Minulla ei todellakaan ole aikomuksia keheenkään muuhun, ja olin todella pettynyt, kun tajusin että minua on kusetettu pahemman kerran linssiin, ja tämän tekee nainen, jonka kanssa minulla on juttua, ja joka on kertonut että välittää minusta, ja että minun seurassa on todella mukavaa, koska hän voi jutella kanssani mistä vain, ja voi luottaa minuun. Sen tiedän, että hän haluaa minusta enemmänkin kuin kaverin.

Mutta mistä nämä syytökset tulevat? Tuntuu kuin hän haluaisi tahalleen hajottaa juttumme, mutta sitten samalla hetkellä, hän kuitenkin haluaa olla kokoajan kanssani, ja aina kun jossain olemme, niin olemme suudelleet ja meillä on ollut erittäin kivaa.. Miksi hän siis alkaa epäillä että minulla olisi joku toinen, tai etten hänestä välittäisi ? =o

 

[Dynamo]

Huhhuh, aina en ymmärrä naisia, eikä naisetkaan varmasti minua...

Tässä nyt voi odottaa melkein mitä vain. Yksi veikkaus on seuraava: naisesi häpesi suutelukohtausta (hölmöilyn), ja halusi unohtaa sen heti, jotta asiasta ei nousisi numeroa. Kiinni jäi, ja nostit asiasta numeron. Nyt tilanne on sitten se, että hän ei koe olevansa tasaveroinen suhteessa suhun. Hän on mokannut ja sä et. Pelkona se, että kaivat tämän hölmöilyn aina tarvittaessa esiin, kun haluat muistuttaa hänen "huonommuudestaan". Eli naisesi ei taida oikein uskoa siihen, että asia on sovittu, ja hän ei täten ole tasaveroisessa suhteessa suhun. Jos jäisit jostain hölmöilystä kiinni, voisi hän sitten todeta, että ihan samanlainen olet itsekin, turhaan syyttelet. Nyt kun hänellä ei ole tätä korttia pelattavanaan, hän haluaa tämän kortin, jotta peli olisi hänen huonolla itsetunnollaan arvioituna tasapuolinen, ts. molemmilla samat kortit. Olipas nyt vaikeasti selostettu arvaus, mutta kai tästä jotain ymmärsit.

Lisäys: tähän on olemassa lääke. Päätät haluatko luottaa naiseen 100%. Jos, et, suosittelen eroa. Ei ole mitään järkeä seurustella henkilön kanssa johon ei täysin luota, siinä vaan polttaa itsensä henkisesti. Jos teet päätöksen luottaa naiseesi, sano se hänelle, ja sano myös, että asia on loppuun käsitelty.

 

[heskey #11]

Jospa sitä itsekin tulisi vähän ruikuttamaan...

Tässä on ollut juttua yhden naishenkilön kanssa puolisen vuotta. Eletään hyvin paljon samanlaisissa ajatusmaailmoissa, siksi tämä kolahtikin meikäläiseen yllättävän nopeasti. Ollaan pystytty keskustemaan ihan kaikesta ja vietetty aikaa paljon yhdessä. Sitten tämä nainen antoi vähän siimaa sen suhteen että tästä voisi tulla vaikka joku isompikin juttu, tartuin siimaan koska olin itse samaa mieltä. Tänä iltana viestiteltiin kuulumisia ja nainen ilmoitti että hän ei ymmärrä miehiä. Kyselin että mitä on tapahtunut ja hän vastaa että miettii millaselle miehelle voi antaa toisen mahdollisuuden. Tuo kommentti antoi mulle juuri syyn lähteä juomaan. Ei voi käsittää.

 

[Musta Nuoli]

Miksi hän siis alkaa epäillä että minulla olisi joku toinen, tai etten hänestä välittäisi ? =o

Yleensä se valitettavasti menee niin, että jos on itse taipuvainen pettämään (ja on kenties jo pettänyt ja ainakin valehdellut kuten tässä tapauksessa), niin silloin olettaa, että toinenkin pettää. Lisäksi syyllisyydentunne saa aikaan korostunutta toisen kyttäystä ja ajatusmallia tyyliin "varmaan on silläkin joku toinen, eikä se välitä, kyllä se minunkin pettämiseni/valehtelemiseni oli ihan oikeutettu". Toisin sanoen käytöksellä haetaan yleensä oikeutusta omille teoille, jotka asianomainen sisimmässään tietää vääriksi.

Tapauksia on tietysti monenlaisia, ja tässä asiassakin voi totuus olla mitä tahansa, mutta yleisesti ottaen tietyt todennäköisyydet ovat vastaavissa tilanteissa erittäin vahvoja. Usein sitä oikeastaan itsekin jo tietää missä mennään, mutta sitä ei vain halua myöntää itselleen, varsinkaan jos ei itse ole valehtelemiseen/pettämiseen taipuvaista sorttia ja haluaa epätoivoisesti uskoa toista ja olla tämän kanssa yhdessä. Jälkeenpäin sitä sitten ihmettelee, kuinka oli aikoinaan niin sokea eikä huomannut tiettyjä merkkejä tai halunnut uskoa pahinta ihmisestä, josta aidosti välitti.

Toki on sekin vaihtoehto, että et välitä mitä on tapahtunut tai saattanut tapahtua ja ainakin teeskentelet, että asia ei ollut sen kummempi. Moni parisuhdehan perustuu tietyntasoiseen itsepetokseen ja kykyyn olla liikaa pohtimatta puolison mahdollisia pettämisiä/kusetuksia. Vähän niin kuin jenkkiarmeijan taannoinen "don't ask - don't tell"-käytäntö, jossa alokkailta ei kysytty ovatko nämä homoja eivätkä nämä asiaa kertoneet, sillä homous oli armeijassa kielletty ja johti potkuihin. Kun ei kysele asioista, ei saa niihin epämiellyttäviä totuuksia.

 

[Musta Nuoli]

Nyt sitten on "tauko" menossa. Eronneita tässä vielä ollaan, mutta onhan tämä sekavaa, kun ei tiedä enään missä mennään. Mietin vain, että tämä tulee vielä aiheuttamaan riitoja sun muita. Ei ole helppoa ei. Pari kertaa olemme olleet yhteydessä puhelimessa tuon jälkee. Puhelu päättyy aina naisen pettyneeseen äänensävyyn ja sitten saakin arvailla, että mikä sen olo nyt on.

Helvetin vaikeeta pitää taas olla...

Hyvä palstaveli: tässä asiassa on oman itsesi ja henkisen hyvinvointisi kannalta parempi, että pistät nyt kerralla ja kunnolla poikki. Ei mitään "onko tauko, eikö ole, viittisitsä, etsä viittis"-soutamista ja huopaamista, ei mitään naisen armoilla tapahtuvaa keskustelua eikä jatkuvaa, hermoja raastavaa pohdintaa siitä, vieläkö teillä olisi tulevaisuutta ja muuttuuko tilanteenne johonkin suuntaan, eikä mitään oman mielen masentamista sillä, että kuuntelee naisen pettynyttä huokailua ja kenties kyyneliäkin.

Näissä tilanteissa on kokemukseni mukaan ja kaikkien ystävieni kokemuksien mukaan käytännössä välttämätöntä pistää kerralla poikki. Ei epämääräisyyksiin asti venyvää taukoa, eikä eron jälkeen myöskään joutavaa yhteydenpitoa, ei puheluihin vastaamista, ei tavoitettavissa olemista ainakaan vähään aikaan (muutama kuukausi nyt ensi alkuun). On mahdollista joissain tapauksissa saada myöhemmin neutraalimpi keskusteluyhteys, kenties jonkin sortin "kaveruuskin", mutta akuutissa ensivaiheessa on parempi tehdä kunnon irtiotto sen sijaan, että kiduttaa itseään henkisesti tilanteella. Se kirpaisee kyllä, en muuta väitä, mutta kirpaisu on hetkellistä, ei jatkuvaa vitutuksen/masennuksen välimaastossa seilaamista ja tilanteen pohtimista väkisinkin.

Mitä näihin "otetaan taukoa/haluan etäisyyttä/haluan omaa elämää/omaa tilaa/miettimisaikaa"-tapauksiin tulee, niin tiedän koko elämäni ajalta ja kaikki ystävät, tuttavat ja kumminkaimat lukien tasan yhden ja ainoan tapauksen, jossa "tauko" johti myöhemmin siihen, että taukoilijat palasivat yhteen. Tauko oli tulkintani mukaan lähinnä "taktinen tauko", johon ei sisältynyt olennaisesti mitään pettymystä toiseen tai epämääräistä soutamista ja huopaamista, lähinnä kyse tuntui olevan testistä, jossa testattiin, voivatko he elää omillaan ja erillään hetken aikaa. Kyse oli pariskunnasta, joka oli ollut yhdessä aina yläaste-ajoilta yliopisto-opiskelijoiksi ja asunut jo pidempään yhdessä. Tauko jäi lyhyeksi, ja pariskunta meni lyhyen ajan sisällä naimisiin (ja on edelleen naimisissa, kolmen lapsen kera).

 

[eagle]

Useimmiten näiden "taukojen" takanahan on joku ongelma suhteessa. Tärkeämpää kuin miettiä taukoja tms. on miettiä sitä ongelmaa/niitä ongelmia. Sitten miettiä onko niitä mahdollista ratkaista tai miten ne voisi ratkaista. Sen jälkeen kun nämä asiat miettii, niin voit heti todeta että se tauko on turha(useimmiten) tai joskus se on ollut juuri sen verran vain että on ne ongelmat saatu selville ja ne yhdessä ratkaistaan.

Jos siis on jo selvää että on isoja esteitä ja ei mitään keinoja/tapoja niitä ratkaista, niin ei siihen tauot auta ollenkaan. Turhaa venyttämistä molempien kannalta, kuten Musta Nuoli totesikin hyvässä tekstissä.

 

[vilperi]

Tuossa tuli taas äsken mietittyä, kuinka saamaton ja luuseri sitä voikaan ihminen olla naisasioissa. Kun miettii ihan oikeasti, että ikää meillä molemmilla on sama, 22 vuotta. Ja itsellä ei oikein yhtään kontaktia ole ollut naispuolisiin olentoihin. Siis yhtään mitään suutelua, seurustelua, koskettelua, ym. Kaikki ovat jääneet väliin.

Tiedän, mitä käyt läpi. Itse asiassa olen itsekin taivaltanut samanlaisen kärsimyksen tien. Vasta nyt olen löytämässä tietäni ulos tuolta tuskasta.

Olen 26-vuotias ja vasta tällä viikolla kävin elämäni ensimmäisilläni treffeillä. Tänään ohjelmassa seuraavat, illallistamisen merkeissä. Kauan se kesti, mutta en näe sitä ongelmana. Menneet ovat menneitä ja niitä on turha pohtia. Ehtiihän sitä vieläkin nauttimaan elämästään myös rakkausasioidenkin osalta.

Se, mikä on eniten myötävaikuttanut siihen, että vihdoin uskaltauduin treffeille naisen kanssa on selvästi kohentunut itseluottamukseni. Se, kun on tässä parin viime vuoden aikana noussut kohisten parantuneen ulkonäön (liikuntaa olen lisännyt paljon ja painoa pudottanut siinä ohessa noin 30 kiloa), runsaasti lisääntyneiden sosiaalisten tilanteiden, onnistumisten ja myös karvaiden pettymystenkin vuoksi.

Siinä, missä ennen lähinnä surkuttelin itseäni niin nyt voin katsoa peiliin ja sanoa suoraan olevani kova jätkä. Eikä siinä ole ollenkaan ylvästelyä mukana. Minulla oikeastaan olisi nykyään tiettyjen syiden vuoksi jopa varaa siihen ylpeilyynkin, mutta tahdon olla nöyrä. On pirun tärkeätä tiedostaa, että itsessä on sekä hyviä, mutta myös huonojakin puolia. Niitä huonoja puolia ei vain saa surkutella vaan itseään on kehitettävä. Elämä on jatkuvaa oppimista. Pettymyksiä ja munauksia sattuu alvariinsa myös naisasioissakin. Niiden jälkeen ei vaan saa jäädä enää paikoilleen surkuttelemaan vaan on pyrittävä eteenpäin. Vastoinkäymiset opettavat.

Tiedostan myös senkin, ettei tällä hetkellä tapailemani nainen ole mitään missilaatua. (Selvästi ylipainoinen, mutta positiivisena asiana sitten hyvinkin iso rintavarustus. :P Oikeastaan hän epäili jo ensimmäisessä tapaamisessamme minun katsekontaktiani. Oli lähellä etten todennut suoraan hänen käyttäytymistään oudoksi. Itsehän hän jumalaisilla meloneillaan eteeni asettui.) Tiedostan myös, että ulkonäölläni voisi saada paremman näköisenkin naisen. Sitä en vain sitten tiedä onko sillä siinä vaiheessa väliä, jos "kolahtaa" tämän naisen kanssa. Ei saa olla liian pinnallinen.

Sitä paitsi saan tästä ainakin tärkeätä kokemusta. Vaikka kuviot eivät nyt onnistuisikaan, niin tämä on itselleni olennainen askel eteenpäin tällä saralla. Ura on ainakin vihdoin aukaistu. Jos ei synkkaa, niin sitten vain uutta matoa koukkuun.

Olenhan niin kova jätkä, että löydän varmasti vielä itselleni naisenkin. Lause, jota en olisi edes tohtinut ajattelevani vielä vuosi sitten. Paljon positiivista on tapahtunut ja olen onnellinen jo sen vuoksi.

 

[eagle]

Elämä on jatkuvaa oppimista. Pettymyksiä ja munauksia sattuu alvariinsa myös naisasioissakin. Niiden jälkeen ei vaan saa jäädä enää paikoilleen surkuttelemaan vaan on pyrittävä eteenpäin. Vastoinkäymiset opettavat.

Tiedostan myös senkin, ettei tällä hetkellä tapailemani nainen ole mitään missilaatua. Sitä en vain sitten tiedä onko sillä siinä vaiheessa väliä, jos "kolahtaa" tämän naisen kanssa. Ei saa olla liian pinnallinen.

Erittäin hyviä ja tärkeitä huomioita. Eli todellakin jos joskus tulee pakit tai rukkaset, niin sitten pitää miettiä tekikö itse jotain väärin. Jos ei, niin sitten vain eteenpäin ja uusia kokemuksia kohden. Samoin pitää tiedostaa se, että varmasti jokaisessa löytyy jotain huonoja puolia, mutta niitä voi jonkun verran korjata ja ne mitä ei voi, niin niitä ei kannata surkutella.

Ulkonäkö on yksi kriteeri, mutta ei se itselleni ole koskaan ollut mikään ainoa ja absoluuttinen. Eri näköisissä naisissa on erilaisia mukavia puolia. Omat tapailu-/seurustelukokemukset ovat olleet sellaisia että naisten pituudetkin ovat vaihdelleet 145cm-183cm välillä. Samoin mukaan mahtunut hyvin hoikkaa, muodokkaampaa, pyöreätä, jne. Niin kauan kun toista ei tunne kunnolla, niin kuori voi aina toki muodostua merkittäväksi, mutta pidemmän päälle tyhjät kuoret on vain tyhjät kuoret.

 

[Kaivanto]

Mutta mistä nämä syytökset tulevat? Tuntuu kuin hän haluaisi tahalleen hajottaa juttumme

Tiivistit tässä itse todennäköisimmän syyn: toinen osapuoli haluaa pistää suhteen poikki ja yrittää tehdä siitä itselleen henkisesti helpompaa laittamalla eron jätettävän osapuolen syyksi. Hyvin tavallinen käyttäytymismalli ihmissuhteissa.

 

[ukkometso]

Eli naisen saaminen on edelleen erittäin hankalaa, jopa mahdotonta.

Voi hyvänen aika. Kyllä se nainenkin saa, jos on asiansa osaava ja ajatteleva partneri. Tekoja, ei teoriaa! Mutta synkkäähän tuo tuntuu olevan siellä HIFKn tietämillä. Katso peiliin!

 

[HIFK]

Voi hyvänen aika. Kyllä se nainenkin saa, jos on asiansa osaava ja ajatteleva partneri. Tekoja, ei teoriaa! Mutta synkkäähän tuo tuntuu olevan siellä HIFKn tietämillä. Katso peiliin!

Peilistä näkee kyllä heti ainakin yhden syyn, minkä takia naista ei ole.

Oikeastaan kun tarkemmin ajattelee, niin kun tietää olevansa ruma ja tyhmä, niin mahdotontahan se on komeaa ja fiksua esittää. Se vain paistaa koko ajan läpi.

Senpä takia pitäisi sitten vain etsiä sitä naisseuraa samanlaisista henkilöistä kuin itse olen. Mutta sitä en tee, koska sellaiset naiset eivät itseäni kiinnosta millään muotoa. Eilenkin tuossa käytiin katsomassa, kun paikkakunnalla oli varmaankin ensimmäistä kertaa strippari. Kaikki muut olivat ihan fiilareissa, paitsi itse. Todella säälittävää, että jotkut miehet saavat jotain kiksejä jostain stripparista. Kun tietävät, etteivät ikinä sänkyynsä sellaista seksikästä naista saa. Kilpaa kehuivat, kuinka hyvännäköinen ja muodokas nainen oli. Itse en ainakaan saanut minkäänäköisiä kiksejä siitä, koska tiedän, ettei minulla ole mahkuja tuollaiseen.

En mitään parisuhdetta tuollaisen kanssa haluaisi todellakaan, mutta yhdeksi yöksi tietenkin. Ja tuokaan nainen tuskin ilman seksiä elää. Kyllähän joku mies tuotakin naista saa. Ne paremmat, eivät itseni kaltaiset. Siinähän se onkin, etten itse kuulu siihen joukkoon.

 

[Jomppa_Koo]

Asiaa, HIFK. Turha tässä on tyytyä mihinkään vähempään, se nyt olisi täysin hullua tyytyä sellaiseen. Pitää vain muistaa yrittää sitä parasta. Jos ei onnistu, niin sitten vain mieluummin seurataan kateellisena sivusta näitä asioita, kuin yritetään jotain omatasoista ja tyhmää muijaa. Siinä nyt ei todellakaan olisi mitään järkeä. Se me sentään ymmärretään, vaikka tyhmiä ollaankin. Hyvä että edes jotain tajutaan näistä jutuista.

 

[CaptainSlow]

Suosittelen HIFK:ta lukemaan David DeAngelon kirjan "Double Your Dating". Siinä on niin paljon käyttökelpoista materiaalia ja niitä juttuja hyödyntämällä saat käännettyä tilanteen ylösalaisin. Sun pitäisi päästä pois tuosta ajatusmallista, että olet säälittävä luuseri, joka yrittää kauniita naisia. Pitäisi päätyä siihen ajatusmalliin, että nimenomaan SINÄ olet se saalis, jota naiset tavoittelevat, etkä ole koskaan se joka yrittää miellyttää naista, vaan naisten tehtävänä on yrittää miellyttää sinua. Oikeastaan nuokin kirjat ja muut ovat kuitenkin tässä vaiheessa aivan turhia, sillä ihan ensimmäiseksi sun pitäisi saada tuo sun itsetuntosi kuntoon. Tämä on sanottu sulle miljoona kertaa, mutta sanon vielä: Mene ihan oikeasti sinne ammattilaisen luo juttusille. Taitaa olla tällä hetkellä ainut mahdollisuus

Jotainhan sun on jumalauta pakko tehdä, sillä ei tuo sun juttus kummene sillä, että ruikutat täällä jatkoajassa omaa säälittävyyttäsi, etkä ota muiden neuvoja ollenkaan huomioon

 

[HIFK]

Onkohan tuota kirjaa suomeksi missään? Englannin taitoa ei itsellä juurikaan ole, joten aika hankalaa lukea tuota.

Jotkut miehet ovatkin niitä saaliita, totta. Mutta kaikista miehistä sellaiseksi ei ole. Vaikka kuinka ajattelisi ja haaveilisi, niin jos naiset eivät ole kiinnostuneita, niin eivät ole. Muutenhan kaikki miehet olisivat naisten keskuudessa ihan yhtä suosittuja ja haluttuja. Niin asia ei kuitenkaan ole.

Itsetuntoni on erittäin hyvä, voin sanoa, että varmasti parempi kuin monella muulla. Tiedän, mihin kykenen, tiedän, mitä osaan, jne. Itseluottamusta taasen ei hirveästi ole, mutta periaatteessa se on vain hyvä asia. Eipähän saa turpaansa niin montaa kertaa. Tällaisena tyyppinä kun menisi jonkun kauniin naisen luo juttelemaan, niin pakit tulisivat heti, kuten aina ennenkin.

Jos vielä tuosta itsetunnosta, niin siinähän ihminen tuntee itsensä. Siis mitä osaa, mihin kykenee, jne. Ja tiedän sen, etten ikinä milloinkaan koskaan pääse samalle tasolle naisasioissa, mitä esim. inttikaverini. Se on vain yksinkertaisesti mahdotonta, koska hän on täysin erilainen ihminen ulkonäöltään, taidoiltaan, jne. Hänessä yhdistyy oikeastaan kaikki, mitä naiset arvostavat ja kehuvat. Senpä takia tuolla miehellä niitä kauniita naisia riittää vaikka muille jakaisi. Kaikki miehet eivät tuollaiseen kykene, vaikka itseluottamus ja itsetunto olisi kuinka hyvä.

Ja kyllä, ennemmin ryven itsesäälissä, kuin hyväksyn sen, etten ole niin hyvä kuin haluaisin. Tiedän sen, etten naisia tule juuri lainkaan elämäni aikana saamaan. Nyt jo lähtökohta on todella huono. Olen erittäin paljon kateellinen niille miehille, jotka ovat minua parempia. Ja vaikka sitten ryven itsesäälissä. Sekin on paljon parempi.

Ja tiedän myös senkin, että minusta ei ikinä voi tulla sellaista miestä, kuin haaveilen. Kaikki riippuu paljolti geeneistä. Loput asiat voi ratkaista itse, mutta suurin osa tulee kuitenkin geeneistä. Ja itselläni ne geenit eivät ole yhtä hyviä.

Kuntosaliharjoittelun olen lopettanut jo aikaa sitten. Tulosta ei vain tullut ja tiedän, etten ikinä pysty mitenkään saavuttamaan esim. penkistä 200 kiloa. Jalkapallotreeneissä en tänään käynyt, luultavasti lopetan senkin. Monet henkilöt ovat pelanneet vähemmän kuin itse tuossa joukkueessa ja osaavat tehdä pallon kanssa paljon enemmän. Olen vain huonompi eikä ole mitään mieltä jatkaa.

Vähän off-topikkia, mutta kuitenkin.

Loppuun vielä kysymys, että mitä luulette, että siellä terapiassa oikeasti parannetaan, kun sitä kuitenkin kaikki tuntuvat suosittelevan? Ei tietääkseni mitään noista mistä olen puhunut. Komeutta, geenejä, älyllistä tasoa, paremmat valmiudet harrastaa liikuntaa, jne. Nuo ovat juuri niitä asioita, mitkä itselleni merkkaavat kaikista eniten, ja terapia on tähän juttuun todella olematon ratkaisu.

Vaikka yv-viesteillä voi laittaa, kun näihin ketjuihin ei hirveästi enää uskalla kirjoitella.

 

[Lohipoika]

Jotkut miehet ovatkin niitä saaliita, totta. Mutta kaikista miehistä sellaiseksi ei ole. Vaikka kuinka ajattelisi ja haaveilisi, niin jos naiset eivät ole kiinnostuneita, niin eivät ole. Muutenhan kaikki miehet olisivat naisten keskuudessa ihan yhtä suosittuja ja haluttuja. Niin asia ei kuitenkaan ole.

Ei se ulkonäkö oikeasti naisille merkkaa niin paljon kuin luullaan. Jos viestität olemuksellasi, että olet hyvä saalis, nainen alkaa ajatella, että oikeasti olet hyvä saalis.

Lataa vaikka netistä "Pickup Artist", niin voit saada käytännön vinkkejä tähän hommaan.