Jauhan luultavasti sitä samaa paskaa, mutta ainahan tämä helpottaa. Ymmärrän täysin miltä thegolta tuntee. Mitään syytä ei tullut minunkaan eroon. Oli vain tunteet hiipunut. Olimme kuitenkin tätä ennen viettänyt ihanimman kuukauden mihin kuului matkustelua, romanttisia koti-iltoja sun muuta. Hän jopa itse sanoi ettei koskaan ole ennen rakastanut toista kuten mua, mutta silti tunteet hiipuivat hiljalleen ja tunsi minut enään todella hyväksi ystäväksi. Eroahan edelsi pettäminen, kun hän oli suudellut intiimisti parhainta ystävääni. Ei tässä vielä mitään, mutta itsekkin olin samassa baarissa heidän kanssaan olin vain hetken ollut pois "näkyvistä". Tästähän sitten kului 2 viikkoa ja pyrin mahdollisemman hyvin antaa hänelle anteeksi, kunnes hän ilmoittaa ettei tästä tule enään mitään. Ensiksi hän satuttaa minua oikein kunnolla, jonka jälkeen vannoo ja lupailee ettei ikinä tule satuttamaan minua noin. Kukaan ei hänen pettämistään ymmärtänyt. Ei hän, minä, minun ystäväni tai hänenkään ystävät. Ero kuitenkin tuli.
Näin jälkiviisaanahan tämä olisi ollut helppoa. Pääni puhki mietittyäni on ollut aivan selvää, että hänen tunteensa olivat jo pitkäänkin viilentyneet ja tämä pettäminenkin on voinut olla vain keino erota. Pettäminen ja ero sattui todella, mutta kaikkein eniten sattui tieto, että hän tapailee kuukauden päästä erostamme jo uutta. Siinä hetken aikaan miettis, että onko hän koskaan edes rakastanut tai välittänyt. Ei kukaan voi päästä noin vain toisesta yli vaikka jättäjänä olisikin toiminut. Vitsillä voisi heittää, että olisi jo pitänyt siinä kohtaa pitänyt ymmärtää, kun seksin määrä väheni, että joku mättää. Naurettavinta oli se, että vaikka miten kyselin ja utelin vaivaako joku niin aina sama "ei oo mikään, stressiä vaan"