Naisasiat

[Ted Raikas]

Harmittava juttu sinänsä, mutta väkisin alkoi kiinnostaa, mitä sinä olet sitten olet tehnyt? Vedit housut kinttuun ja kikattelit naapuripöytiin?

Heh. Oma veikkaus on, että on vilperi ottanut liikaa häppää ja jutut muuttunu sekaviksi.

Oli tai ei, niin alkoholi on kyllä vähän sellainen juttu, minkä kanssa sopii olla varovainen varsinkin ekoilla trehveillä. Jutut ja sitä kautta käytös voi helpostikin lähteä käsistä kun saa tarpeeksi juomaa koneistoon. Vielä kun omat jutut monesti tuntuu ihan fiksuilta ja älykkäiltä humalapäissä, nainen ei ole välttämättä samaa mieltä.

Poikkeus vahvistaa säännön tässäkin, toki, riippuu myös vähän naisesta. Jos tämä on esim. itse juomaveikotar, niin ehkä homma sujuukin. Sanoisin, että runsaahkolla alkoholilla on silti turhankin helppo pilata juttu heti alkuunsa tai aiheuttaa kiusallisia tilanteita sitten jälkeenpäin.

Minuakin kyllä kiinnostaisi tietää miten vilperi mokasi jutun?

 

[pettter]

Meikäläisen veikkaus taas on, että...

-kä-kä-käytsä täällä usein?
..5min hiljaisuus..
-pelaatsä wowwia?
-no entäs call of duty?
-etkö ees battlefieldiä?

(Ja tää siis oli ihan vitsi.)

 

[ace]

On se jännää miten nuorempana hermoili ja stressasi aivan samanlaisten asioiden kanssa, mitä täällä nyt reilut 10 sivua on höpisty. Vähän kun on ikää tullut ja muutamia suhteita takana, ei sitä osaa naisasioista enää samanlailla stressata.

Viimeisen pitkän suhteen loppumisesta on jotakuinkin tasan vuosi ja vaikka se aika on aikamoista hiljaiseloa, erinäisistä syistä johtuen ollutkin, ei tässä mitään hätää ole. Tietysti aika ajoin kaipaisi, että saisi nukkua jonkun vieressä ja tuntea läheisyyttä. Tykkään kuitenkin yksinolosta niin paljon (ehkä vähän liikaakin) että vaikea olisi alkaa äkkiseltään arkea kenenkään kanssa jakamaan. Tämä edellinen suhde oli ajoittain sellaista paskaa, että epäilen jopa että se jätti minuun jonkinlaisen negatiivisen vaikutuksen tulevia suhteita ajatellen.

Mutta pieni ongelma kuitenkin: En ole mikään supliikkimies ja itsevarmuus naisasioissa on vähän niin ja näin, niin kysyisinkin, että miten mennä juttelemaan jollekkin ventovieraalle jonka näkee ensimmäistä kertaa? Nimittäin tänään näin salilla näin niin kauniin neitokaisen, että jos sana olisi hallussa, olisin varmasti juttusille mennyt. Kummasti hän on pyörinyt ajatuksissa koko illan. En tiedä onko vain minun toiveajattelua, mutta tuntuu että vähän siinä katseita vaihdettiin.

Miten siis aloittaa keskustelu, ilman että tekee itsestään typeryksen?

 

[vilperi]

Minulle kävi niin kuin välillä käy, kun olen tarpeeksi väsynyt. Tai toisaalta silloinkin, kun olen tarpeeksi viihdyttävässä seurassa. Tapa on varmasti outo, ärsyttävä ja se on syvältä, mutta hihittelen välillä turhissakin paikoissa. Ja niin tein noilla treffeilläkin eikä keskustelemisesta meinannut välillä tulla mitään.

Nyt kunnon yöunien jälkeen luulen kuitenkin, ettei tilanne ole niin huolestuttava. Ottaisi vaan päähän, jos tämä juttu kaatuisi naisen saamaan väärään mielikuvaan minusta. Enhän minä yleensä niin dorka ole käytökseltäni kuin sunnuntaina.

Toisaalta tuo nauraminen (oikeissa paikoissa), runsaasti viljelemäni huumorini uppoaminen ja rentous ovat sellaisia ominaisuuksia, joita naisesta on löydyttävä. Muuten minun olisi vaikeaa nähdä pidempää tulevaisuutta jutulla, sillä ei minunlaista immeistä muuten pidempään kestäisi. Enkä toisaalta tahtoisi luopuakaan huumorista. Ja tämän naisenhan kanssa meillä on hyvin hauskaa. Siksikin tykkään hänestä ja viihdyn hänen seurassaan.

No, en usko että homma sunnuntaiseen juttuun kusi. Ajattelin pistää perjantaina flikalle ruusun postissa ja siihen mukaan lapun, missä kysymys lähtisikö hän jonain päivänä kanssani kävelylle? Hullut ideat, kun ovat kuulemma asioita, jotka hänet sytyttävät.

 

[Timbit]

Minulla ei ole siis mitään sosiaalista elämää eikä näin ollen siis yhtäkään kaveria. Onko tämä naisten keskuudessa suurikin miinus? Entä onko se hyväksi minulle, että historiastani puuttuu veemäinen exä ja doku ex-bff?

Se, ettei ole sosiaalista elämää eikä kavereita, on todennäköisesti miinus sellaisten naisten silmissä, joilla noita on. Eli melkoisen suurelle osalle. Toisaalta, saatat olla ihannemies jollekin samankaltaiselle naiselle, joka siis ei viihdy ihmisten seurassa. Henkilökohtaisen historian plussa/miinus riippuu eniten siitä, minkä verran se historia vaikuttaa nykyiseen jokapäiväiseen elämääsi. Vittumainen exä, jota ei koskaa näe ja josta ei kuulu mitään, ei niinkään ole miinus, mutta vittumainen exä, joka pommittaa tekstiviesteillä ja käy välillä heittämässä koiranpaskaa ikkunaa, on miinus.

Tämä on oma näkemykseni asiaan. Naiset ovat sitten joko samaa mieltä tai eri mieltä tai jotain muuta mieltä, tai eivät mitään mieltä, ja se tilanne muuttuu koko ajan. Otapa siitä sitten selvä.

Mitä tulee kavereiden hankkimiseen, niin ei niitä hankita hankkimalla. Hakeudu sellaisen harrastuksen pariin, josta aidosti pidät. Sen parissa kun on ihmisiä, jotka myös aidosti pitävät siitä. Kas, tapaat ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita ainakin yhdestä samasta asiasta kuin sinä. Alku kaveruudelle on siinä.

 

[scholl]

Mulleki jäi nyt vähän epäselväksi, että miten treffeilä ylipäätään voi kämmätä, vaikka on naisen kanssa ihan kahdestaam...? Outoa, erittäin outoa.

Sitä minäkin. Jos esim. poliittiset keskuttelut tai jotkut muut väittelyt aiheuttavat treffeillä ongelmia, niin ei ole kysymys kämmäämisestä, vaan siitä, ettei mimmin pää kestä. Eriasia on sitten se, jos on tosiaan sellainen meininki, että nainen kyttää koko ajan tekeekö mies jonkun virheen. Ei siitä tule mitään, jos ei keskitytä siihen, mikä potentiaali positiivisessa mielessä on, vaan kytätään pelkästään jotain mahdollisia virheitä.

Edelleenkään en ymmärrä sitä, miten suutelu kännissä tuosta vain vahingossa tapahtuu. Tuleeko toisista kännissä jotain seksuaalisia ahdistelijoita?

 

[Prof. Puck]

Eli rauhota mieles, kohtaa naises, vastaa huutos ja muista, että sovintoseksi hakkaa rapulaseksinkin, kyllä se siitä.

Sovintoseksi on kyllä niin loistava juttu, että melkein sen vuoksi pelkästään kannattaa välillä riidellä....

Kaikkein parasta siinä tietysti on se, että nainen luulee 'rankaisevansa' rakastelemalla rajusti...

Erittäin tärkeä - ja aivan liian vähälle huomiolle - jäänyt nyanssi täällä naisasiat keskustelussa!

 

[Palstalegenda]

Vittumainen exä, jota ei koskaa näe ja josta ei kuulu mitään, ei niinkään ole miinus, mutta vittumainen exä, joka pommittaa tekstiviesteillä ja käy välillä heittämässä koiranpaskaa ikkunaa, on miinus.

Asiahan ei ole noin mustavalkoinen. Vittumainen exä, joka on riesana, voi olla jopa voimavara. Yhteinen vihollinen yhdistää, kysykää vaikka poliitikoilta. George tyhmemmänkin suosio oli korkeimmillaan silloin, kun yhteinen vihollinen oli vittuillut pommittamalla vähän muutenkin kuin tekstareilla. Onhan se alhaista yhdistyä yhteisen vihulaisen vuoksi mutta ihminen on luonteeltaan alhainen peto, syljeksittävä luopio, joten siksi logiikka toimii noin.

 

[Timbit]

Asiahan ei ole noin mustavalkoinen. Vittumainen exä, joka on riesana, voi olla jopa voimavara. Yhteinen vihollinen yhdistää, kysykää vaikka poliitikoilta.

Hyvä pointti. Lisäksi, näyttämällä miten kohtelee vittuimaista exää mies antaa näyttöä uudelle tyttöystävälleen siitä, miten käsittelee haasteita elämässä. Pistääkö pään pensaaseen, rähiseekö itsekseen, selättääkö haasteen, tuleeko nettiin itkemään maailmassaan olevia virheitä, vai miten.

Paitsi että kyllä se koiranpaska ikkunassa on aina miinus, siitä en tingi.

 

[julle-jr]

Paitsi että kyllä se koiranpaska ikkunassa on aina miinus, siitä en tingi.

Niin paitsi jos nainen on vaikkapa Petri Matikaisen sisko ja jos hänellä on samat arvot kuin veljellään.

 

[scholl]

(tai ainakin olen suunnitellut tekeväni niin) nämä tulevat kaverini jotenkin työni kautta.

Ei jumalauta, nyt vasta huomasin tämän. Ei tsiisus sentään. Kavereitahan ei nimenomaan hommata duunin kautta. Työ on työtä ja vapaa-aika vapaa-aikaa. Kuka hemmetti jaksaa hengata joidenkin työkavereiden kanssa vapaa-aikana. Sehän on sama kuin koulu, ihmiset ovat ikäänkuin sattumalta tai puolipakolla samassa ympäristössä, mutteivat välttämättä lainkaan samanhenkisiä.

 

[Ted Raikas]

Kuka hemmetti jaksaa hengata joidenkin työkavereiden kanssa vapaa-aikana. Sehän on sama kuin koulu, ihmiset ovat ikäänkuin sattumalta tai puolipakolla samassa ympäristössä, mutteivat välttämättä lainkaan samanhenkisiä.

Ymmärrän kyllä jokseenkin tuon, jos ei duunikavereitten kanssa halua sillä tapaa hengailla ja pitää juuri työasiat täysin erillään. Tuota koulujuttua taas en ymmärrä sitten yhtään. Näkisin, että suurin osa ihmisistä lapsuudessa ja nuoruudessaan hankkii ensimmäiset kunnon kaverit ja ystävät nimenomaan kouluelämästä ja ne sitten jää mukaan kuvioihin sen jälkeenkin jos on jäädäkseen. Toki sitä ennen voi esim. tarhasta ja esikoulusta jäädä tuttavuuksia (joista osa saattaa olla myöhemmin luokkakavereita), mutta silti.

Mistä oikein itse olet nuorempana hankkinut kaverisi, jos olet vältellyt koulussa toisia lapsia?

 

[vilperi]

Itsellänihän kaikki kaverit ovat liki pitäen työn kautta. Ja mainiosti minä heidän kanssaan viihdyn vapaa-ajallanikin. Töihin se vaan tuo lisäviihtyvyyttä, kun on frendejä työkavereina. Ymmärrän kyllä heitäkin, jotka eivät työkavereitaan kamuikseen halaja.

 

[scholl]

Ymmärrän kyllä jokseenkin tuon, jos ei duunikavereitten kanssa halua sillä tapaa hengailla ja pitää juuri työasiat täysin erillään. Tuota koulujuttua taas en ymmärrä sitten yhtään. Näkisin, että suurin osa ihmisistä lapsuudessa ja nuoruudessaan hankkii ensimmäiset kunnon kaverit ja ystävät nimenomaan kouluelämästä ja ne sitten jää mukaan kuvioihin sen jälkeenkin jos on jäädäkseen. Toki sitä ennen voi esim. tarhasta ja esikoulusta jäädä tuttavuuksia (joista osa saattaa olla myöhemmin luokkakavereita), mutta silti.

Mistä oikein itse olet nuorempana hankkinut kaverisi, jos olet vältellyt koulussa toisia lapsia?

En minä ole ketään vältellyt, mutta osaa olen sietänyt ikäänkuin olosuhteiden pakosta. Onhan se toki mahdollista koulustakin löytää samanhenkistä porukkaa, mutta se ei ole niin todennäköistä, koska usein samalle luokalle on joutunut vain siitä syystä, että asuu samalla seudulla. Henkilöt voivat olla keskenään hyvin erilaisia ja ei siellä ole sellaista vastaavaa vapaa-ajan viettoa kuin opiskeluaikana, jolloin henkilö on helpommin tekemisissä sellaistenkin ihmisten kanssa, joiden kanssa ei käy samoilla luennoilla.

Kavereita tuli toki ehkä osittain koulustakin, mutta heidän kanssaan en ollut kyllä tekemisissä kuin hyvin lyhyen ajan ja nykyisellään en ole tekemisissä kenenkään kanssa, joka olisi ollut samalla luokalla peruskoulussa tai lukiossa. Jonkun olen saattanut sattumalta ohimennen nähdä kaupungilla 15 vuotta sitten tms., mutta aika vähäistä se on ollut. Parhaat kaverit ovat tulleet Kauppakorkeakoulusta, viihteeltä (kavereiden kavereita), harrastusten parista ja opiskelijavaihdosta. Joskushan niitä voi tavata ihan sattumaltakin.

Ehkä se rinnastus työ ja koulu oli ehkä liian pitkälle viety tuossa yhteydessä, mutta halusin vain tuoda sen esille, että esimerkiksi peruskoulussa ollaan usein tekemisissä olosuhteiden pakosta, eikä välttämättä sen takia, että oltaisiin juuri sellaiset samanhenkiset hyvät tyypit. Toki joku voi löytää sieltä ystävyyssuhteita, jotka kestävät läpi elämän, mutta se on säkää. Paljon helpompaa niitä on löytää esim. opiskelijaelämästä, kun tietää, että sinne on jo alunperin hakeutunut samanhenkinen porukka ja jokainen puuhailee kuitenkin vähän omiaan, joten ei ole sellaista pakkoa olla keskenään tekemisissä kuten duunissa, vaan voi viettää yhdessä vapaa-aikaa sen takia, kun se on siistiä.

 

[CaptainSlow]

Minulle kävi niin kuin välillä käy, kun olen tarpeeksi väsynyt. Tai toisaalta silloinkin, kun olen tarpeeksi viihdyttävässä seurassa. Tapa on varmasti outo, ärsyttävä ja se on syvältä, mutta hihittelen välillä turhissakin paikoissa. Ja niin tein noilla treffeilläkin eikä keskustelemisesta meinannut välillä tulla mitään.

Tulipa tätä mieleeni, että itsekin tavallaan munasin kerran treffit aika pahasti, mutta se oli oikeastaan vaan ainakin omasta mielestäni hauskaa.

Oltiin käyty tytön kanssa ostoksilla ja kysyin, että haluaisiko tyttö käydä vielä jossain. Tyttö hieman empi ja ehdotin, että voitas käydä jossain paikassa ja käytiin nakkaamassa kassit mun autoon. Sitten tyttö aukaisi auton oven ja sanoi, että "voitko jättää auton käyntiin sillä välin, kun käyt siellä?". Sanoin, että no enhän minä nyt helvetti sinne yksin lähde ja koitin koko matkan pitää pokkaa, kun lähdettiin ajelemaan kotiin päin. Sitten nakkasin tytön kotiin ja lähdin itse ajelemaan omaa kotia kohti ja ihan oikeasti repeilin itsekseni tuolle tapahtuneelle. Tätä tuskin tarvitsee erikseen sanoa, mutta ei siitä vuosisadan rakkaustarinaa kehkeytynyt. :)

 

[scholl]

Tulipa tätä mieleeni, että itsekin tavallaan munasin kerran treffit aika pahasti, mutta se oli oikeastaan vaan ainakin omasta mielestäni hauskaa.

Minun käsitykseni mukaan tyttö tuon mokasi, etkä sinä.

Niitä on paljon tilanteita, missä jollain ei ole leikannut ja on jäänyt siksi hauskuus kokematta tai jotain ilman.

 

[CaptainSlow]

Minun käsitykseni mukaan tyttö tuon mokasi, etkä sinä.

Niitä on paljon tilanteita, missä jollain ei ole leikannut ja on jäänyt siksi hauskuus kokematta tai jotain ilman.

Itse asiassa mulla tuli tuota kirjoittaessa tämä sama asia mieleen. Tai siis huomasin, että eihän tämä nyt sitten niin paljoa mun vika ollutkaan, kun olin ajatellut. Mutta ollutta ja mennyttä.

EDIT: Olisi ollut vielä parempi, kun olisin tuossa tilanteessa vielä lähtenyt itsekseni sinne kauppaan kiertelemään. Sitten parin tunnin päästä tullut autolle ja nakannut tytön kotiin. Olisivat olleet varmasti parhaat treffit ikinä!

 

[Ted Raikas]

Ehkä se rinnastus työ ja koulu oli ehkä liian pitkälle viety tuossa yhteydessä, mutta halusin vain tuoda sen esille, että esimerkiksi peruskoulussa ollaan usein tekemisissä olosuhteiden pakosta, eikä välttämättä sen takia, että oltaisiin juuri sellaiset samanhenkiset hyvät tyypit. Toki joku voi löytää sieltä ystävyyssuhteita, jotka kestävät läpi elämän, mutta se on säkää.

Minustakin se on vähän turhan pitkälle viety rinnastus. Väittäisin, että lapsina ihmiset on keskimäärin samankaltaisempia ja esim. pojilla usein on samanlaiset temmellykset mielessä. Sitä kautta yhteistä löytyy enemmän. Eroja tulee kun lapsi varttuu teini-ikään, tällöin rupeaa enemmän kyseenalaistamaan, tulemaan tietoa ja kehittymään sellaiset omat intressit. Silloin ehkä alkaa ensimmäistä kertaa kunnolla haluta löytää samanhenkistä seuraa. Ihminen on kuitenkin tuossa vaiheessa vielä vaikutuksille altis ja yhteiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet voi tulla toisten suosituksista ja siitä, että lähtee vaan mukaan.

Jatko-opiskeluissa ja työelämässä sitten varmasti asiat on entistä enemmän sidoksissa siihen samanhenkisyyteen ja en ihmettele, jos ei välttämättä tempaudu niin mukaan vielä jos sattuu olemaan erityisen homogeeninen porukka kasassa. Tuon koin mm. AMK:ssa itse.

Sanoisin kuitenkin, että varsinkin ala-asteella ei samanhenkistä porukkaa pääsääntöisesti ole vaikea löytää omalta luokaltaan. Ongelmat tulee ehkä eniten siinä jos joutuu jatkuvan kiusaamisen kohteeksi, mutta aika samanlaiset leikit on suurimmalla osalle joka tapauksessa mielessä.

No, tämä ei liity Naisasioihin oikein mitenkään, joten tämä tästä. Tai jatkaa keskustelua jossain sopivammassa ketjussa.

Noin muuten kyllä selventävä kirjoitus sinulta ja olen joissain asioissa ihan samaa mieltäkin.

 

[thego]

Itse asiassa mulla tuli tuota kirjoittaessa tämä sama asia mieleen. Tai siis huomasin, että eihän tämä nyt sitten niin paljoa mun vika ollutkaan, kun olin ajatellut. Mutta ollutta ja mennyttä.

Näinhän se menee. Toihan oli ihan hyvä heitto siinä tilanteessa. Miten vitus se muija nyt voi odottaa et jätät sun auton tyhjäkäynnille sen takia?

Mitä nyt tulee treffeihin yms. yleensäki niin ite nuorempana hermoilin ihan saatanasti kahdesta syystä. 1) Huono itsetunto 2) Olin epätoivoinen.

Itsetunto kohosi ajan myötä ja kakkoskohta korjautui silloin kun oivalsin ettei mun ole pakko saada naista. Treffeille kannattee lähteä ihan sillä asenteella et kunhan nyt käyn vaan. Tutustun siihen ihmiseen, juon kahvia, keskustelen ja jos homma ei toimi niin sit se ei toimi. Suomessa on aika helvetin monta naista ja maailmassa vielä enemmän.

Nykyään nyt ylipäätään pystyn luontevasti juttelemaan naisen kuin naisen kanssa. En ota tilanteista mitään paineita. Jos se ajattelee et oon ihan idiootti ja kusipää äijä niin mitä sitten? Ei mua kiinnosta mitä joku mulle lähes tuntematon ihminen musta ajattelee. Pakko tosin myöntää et jos joskus pääsen juttusille jonku ihan oikeasti sairaan seksikkään naisen kanssa (sellaisen jota yleensä näkee vaan leffois yms.) niin kyllähän siinä jo vähän hermoilee. Silloinki vaan sen takia kun mielessä pyörii et ku tollasta pääsis painaan.

 

[scholl]

Minustakin se on vähän turhan pitkälle viety rinnastus. Väittäisin, että lapsina ihmiset on keskimäärin samankaltaisempia ja esim. pojilla usein on samanlaiset temmellykset mielessä. Sitä kautta yhteistä löytyy enemmän.

Osin noin, mutta osin myös niin, että kulutetaan vapaa-aikaa niinkuin muutkin kuluttavat. Pelataan tossulätkää tai futista, kun muutkin pelaavat. Eikä siinä mitään pahaa, mutta monet siinä porukassa ovat vain sen takia, kun sattuvat siinä olemaan, eikä sen takia, että olisivat hyviä ystäviä tai haluaa olla niiden kanssa kovin läheisessä tekemisissä. Okei voi kutsua 10v synttäreille ja saada nallipyssyn, karkkiaskin sekä 5 markkaa rahaa, mutta silti sellainen tyyppi on usein vain koulukaveri, ei ystävä. Sama homma töissä. Pitää muistaa Börjen merkkipäivä ja käydä töiden jälkeen porukalla yhdellä, vaikka tyyppi olisi kuin mikäkin tikunniellyt insinööri. Näinhän se usein menee.

Toki pienenä osa voi tuntua tosi hyviltäkin kavereilta, mutta myöhemmin vasta paljastuu, etteivät välttämättä olekaan. Siksi en itse ajatellut välttämättä ala-astetta tässä, vaan yläaste ja lukio vs. yliopisto tai korkeakoulu niin siinä on iso ero, minkälaiseen porukkaan tutustuu, koska luokka tekee ongelmalliseksi ja sisäänpäin lämpeäväksi yläasteen ja lukion. Sen sijaan korkeakouluissa on heti tuhatmäärin tyyppejä, josta voi valita seuransa ilman että pitää istua koko ajan samojen tyyppien kanssa luokassa. Toki onhan niitä toki korkeakoulussakin sellaisia tyyppejä, jotka haluavat olla kavereita, vaikka heti näkee, että jäykkä jätkä. Joskus näen kaupungilla vaikka jossain Teatterin kellobaarissa jotain tyyppejä, jotka ovat olleet joskus samoilla kursseilla ja tunkevat käyntikorttia ja sanovat: lähdetään joskus kaljalle. Arvaa soitanko ikinä.

No, tämä ei liity Naisasioihin oikein mitenkään, joten tämä tästä. Tai jatkaa keskustelua jossain sopivammassa ketjussa.

Kyllä tämä mielestäni liittyy naisasioihinkin. Se on tietyllä tavalla epäilyttävää, jos jollain ei ole kavereita. Naisillahan se on usein niin. Silloin alkaavat vahtimaan miestä. Ei saa mennä ulos tai pitää hauskaa, kun eivät tiedä, millaista se on, kun eivät itse koskaan harrasta relaamista. Yksi parhaista ystävistäni on naimisissa juuri sellaisen vätysnaisen kanssa. Eli mitä järkeä on ajatella, että hankkii frendejä sitten, kun on duunissa tai eläkkeellä. Miksei hanki nyt. Jos kirjoittaa vaikkapa jatkoaikaan niin miksei sopi tapaamista hallille ja tutustu siellä kymmeneen tyyppiin ja katso oliko joku niistä frendiainesta tai mene mukaan johonkin toiseen harrastukseen, missä tapaa samoja ihmisiä säännöllisesti. Mitä tulee sitten konkreettisemmin naisasioihin niin olennaista on se, että pitääkö jostakin naisesta, eikä sen pohtiminen, että onko joku detalji nyt mahdollisesti huonosti. Eli: jos diggaa jostain naisesta niin pitää pohtia sitä asiaa, eikä sitä, ettei ole kavereita ja jos ei diggaa kenestäkään naisesta niin ajan voi käyttää vaikkapa niiden kavereiden hankkimiseen. On aivan turha odottaa jotain työpaikkaa tai eläkeikää.

 

[ace]

Nykyään nyt ylipäätään pystyn luontevasti juttelemaan naisen kuin naisen kanssa. En ota tilanteista mitään paineita. Jos se ajattelee et oon ihan idiootti ja kusipää äijä niin mitä sitten? Ei mua kiinnosta mitä joku mulle lähes tuntematon ihminen musta ajattelee. Pakko tosin myöntää et jos joskus pääsen juttusille jonku ihan oikeasti sairaan seksikkään naisen kanssa (sellaisen jota yleensä näkee vaan leffois yms.) niin kyllähän siinä jo vähän hermoilee. Silloinki vaan sen takia kun mielessä pyörii et ku tollasta pääsis painaan.

Tänks thego!

Vaikkei tämä varmaan suoraan minulle ollutkaan, mutta antoi rohkaisua ongelmaani, mitä pohdin tuolla edellisellä sivulla. Noinhan sitä pitäisi asennoitua, mutta jostain syystä tuntuu ylivoimaiselta mennä "iskemään" jotain ventovierasta typyä.

Ravintolassa alkoholi tietysti helpottaa asiaa, mutta tämän kaunokaisen tapasin tosiaan salilla ja selvinpäin jutteleminen on tietysti vaikeampaa.

Ehkä ensi kerralla rohkaistun, jos tähän neitoon vielä törmään.

 

[sampio]

Jumankautsu, en olisi ikinä uskonut, että osun näin lähelle:

...mitä sinä olet sitten olet tehnyt? Vedit housut kinttuun ja kikattelit naapuripöytiin?

...hihittelen välillä...

Hullut ideat, kun ovat kuulemma asioita, jotka hänet sytyttävät.

 

[alwahla]

Ei jumalauta, nyt vasta huomasin tämän. Ei tsiisus sentään. Kavereitahan ei nimenomaan hommata duunin kautta. Työ on työtä ja vapaa-aika vapaa-aikaa. Kuka hemmetti jaksaa hengata joidenkin työkavereiden kanssa vapaa-aikana. Sehän on sama kuin koulu, ihmiset ovat ikäänkuin sattumalta tai puolipakolla samassa ympäristössä, mutteivat välttämättä lainkaan samanhenkisiä.

Sen verran vielä tuosta omasta tilanteestani, että tarkoitin sellaisia henkilöitä, jotka eivät työskentele samassa lafkassa kuin minä. Olen kyllä hankkinut jonkin verran (n. 20) tällaisia tyyppejä niin sanotuiksi hyvän päivän tutuiksi, mutta kavereiksi en luokittelisi heistä ainuttakaan. Ja suurin osa näistäkin tyypeistä asuu ihan eri maassa kuin minä. Tämä taas johtunee siitä, että tulen paremmin juttuun ulkomaalaisten kanssa.

Kaveri on mielestäni sellainen, jonka on tuntenut vähintään viiden vuoden ajan ja joka on kohtalaisen tiiviisti yhteyksissä ja jonka kanssa voi silloin tällöin viettää aikaa.
Ystävä-sana on tuttu enimmäkseen leffoista ja kirjoista.

 

[thego]

Vaikkei tämä varmaan suoraan minulle ollutkaan, mutta antoi rohkaisua ongelmaani, mitä pohdin tuolla edellisellä sivulla. Noinhan sitä pitäisi asennoitua, mutta jostain syystä tuntuu ylivoimaiselta mennä "iskemään" jotain ventovierasta typyä.

Ravintolassa alkoholi tietysti helpottaa asiaa, mutta tämän kaunokaisen tapasin tosiaan salilla ja selvinpäin jutteleminen on tietysti vaikeampaa.

Unohdat vaan kokonaan sen "iskemisen" ihan terminä ja ajatuksena. Ajattele et meet jutteleen sille naiselle ja haluat vaan tutustua siihen. Hermoilu tulee juuri siitä tarpeesta ja halusta saavuttaa tai saada jotain. Tässäki asiassa harjoitus tekee mestarin eli kunhan muutaman kerran uskaltautuu selvinpäin juttelee tuntemattomien kanssa niin se kyllä helpottaa kummasti. Asiaa auttaa aina jos on jotain yhteistä ja tapaa kyseisen henkilön vaikkapa harrastuksen parissa.

Ei myöskään kannate edetä liian nopeasti. Mieti vaik sieltä salilta joku juttu mistä voisit keskustella ja avaa siitä varovasti keskustelua. Eikä välttämättä ihan heti ekalla kerralla kannate pyytää treffeille/kahville tai mitään vaan otat sen ekan kerran jutustelun kannalta ja jos vaikuttaa hyvältä niin voit jo toisella kertaa ehdottaa esim. sitä kahvilla käyntiä. Mistään treffeistä ei kannate tässä vaiheessa puhua eikä ylipäätään vaikuttaa liian innokkaalta.

 

[Vanhapuuma]

Unohdat vaan kokonaan sen "iskemisen" ihan terminä ja ajatuksena. Ajattele et meet jutteleen sille naiselle ja haluat vaan tutustua siihen. Hermoilu tulee juuri siitä tarpeesta ja halusta saavuttaa tai saada jotain. Tässäki asiassa harjoitus tekee mestarin eli kunhan muutaman kerran uskaltautuu selvinpäin juttelee tuntemattomien kanssa niin se kyllä helpottaa kummasti. Asiaa auttaa aina jos on jotain yhteistä ja tapaa kyseisen henkilön vaikkapa harrastuksen parissa.

Olisin tässä samoilla linjoilla. En tiedä, käyttääkö jotkut oikeasti vieläkin joitakin iskurepliikkejä, mutta kyllähän niissä ongelmana on lähinnä se, että repliikin jälkeen tulisi jatkaa puhetta luontevasti. Ja myös "iskeminen" ainakin omasta mielestä on jostakin syystä ollut kovinkin vaikeaa hommaa ainakin sivusta seuranneena. Sen jotenkin pystyy haistelemaan niin tarkoitushakuiseksi, että nainen saattanee jo ajatella, että tuolle miehelle taitaa loppujen lopuksi olla ihan sama kenelle naiselle sitä juttelee kunhan iskurepliikit menevät vain läpi ja tavoitteeseen yöllä pääsee.

Erikoisinta tässä on se, että kun itse varattuna miehenä olen seuraillut muiden yrityksiä ja olen sitten osittain kohteliaisuudesta ja osin ihan omaksi huvikseni jutellut niitä näitä jonkun samassa porukassa olleen naisen kanssa, niin ne ovat joskus osoittaneet sitten kiinnostuksena minua kohtaan, kun olen puolihuolimattomasti ja jotenkin vähän jopa välinpitämättömästi höpötellyt niitä näitä ja heittänyt paskoja läppiä. Tästäpä johtopäätös, että ei kannata esittää liian kiinnostunutta (merkityksessä: seuraan sinua minne tahansa ja pyrin juttelemaan vaikka väkisin oudossakin paikassa), mutta oikeanlaisen kiinnostuksen osoittaminen sen sijaan toiminee (merkityksessä: kuuntelee mitä toinen sanoo ja pyrkii vastaamaan aiheeseen edes jollakin hämmentävällä tavalla siihen liittyen, mutta myös siten, että aihe on jotenkin yleistettävissä toisen osapuolen toimesta ja siitä voi jatkaa juttua).

Ja oma itsensä ei todellakaan kannata aluksi olla. Klisee ei pidä paikkaansa. Joskaan valehtelu omista saavutuksista tms. tuskin sekään auttanee asiaa.