Näinhän se varmaankin menee. Tyttö tosin jätti minut ensin ja en tiedä onko hänkään enään varma mitä hän haluaa? Sen takia tämä pani minut miettimään suhteen kannattuvuutta. Jos hän vaihteleekin päätöstä toiseen päivästä toiseen (Tottakai hänelläkin on tunteet sekaisin ja ehkä hän sitten sanoi sen hetken mielijohteesta tai jotain vaikea sanoa). En tosin tiedä mitä asiaa hänellä tänään on. Niin tosiaan olen itse nyt tullut siihen tulokseen, että tämä olisi tässä. Mietin vain jos sitä vielä koettaisi uudestaan suhdetta saada kuntoon. Miten siitäkin jatkettaisiin. Ihan niinkuin ennenkin. Varmaankin oikea vastaus tähän on "pikkuhiljaa". Myönnän tämän olevan ensimmäinen kunnon suhde mitä minulla on ollut.
Oh, vanhemman valtiomiehen neuvo on nyt, että jäitä hattuun. On itsestään selvää, että tyttöystäväsi reaktiot on tuossa tilanteessa vaistonvaraisia, niin olisi sunkin, jos moinen pajautettaisiin puun takaa päin naamaa. Jos suhteenne on muutoin toimiva ja onnellinen, ei lie yksi suutelo maailmaa voi kaataa.
Kaikissa suhteissa eteen tulee ne koetinkivensä, jotka sitten jalostaa, tai karsii elinkelvottomat muistoiksi.
Vähän tossa sun pohdinnoissa haisee semmonen mennään sieltä, missä aita on matalin, eli ei sitten oikeesti kohdata sitä aiheuttamaansa paskavibaa, vaan jätetään toinen siivoomaan paskat yksin (eikös se niin ollu, että välität niin paljon, ettet halua satuttaa enempää? Taidat kyllä noin toimien välittää lähinnä itsestäs)
Täällä saa melkeen tilanteeseen kuin tilanteeseen neuvoksi, että erotkaa, ei siitä mitään tuu - ei kannata uskoa. Suhteet, varsinkin jos niissä on tunteet mukana, sisältää aina niin paljon liikkuvia osia, ettei moinen ehdotus sisällä mitään ymmärrystä. Niistä suhteista taas, jossa tuo ehdotus on kurantti, ei juuri kukaan enää neuvoja kyselekään.
Edelleen palaan tuohon "pettämiskuvioon", tilanne, jossa homman nimi on toisen kanssa suutelu, ei ole sieltä fataaleimmasta päästä, muista että useasti elämässä tulee suhteissa tilanteita, joissa on erheiden vuoksi pohdittava lopettaako oikeasti pettämistä sisältäneen suhteen, eikä siihenkään voi antaa neuvoa suorilta käsiltä, että erotkaa, vaikka kova paikka se on kummallekin osuessaan.
Ymmärrän toki, että nuorina ollaan mustavalkoisia asioiden suhteen, mutta ei niin pidemmän päälle voi elää, kyllä vesi rantakivet muovaa. Sen sijaan, että kasvattaa kykyä kieltää tunteita, kannattais kasvattaa kykyä käsitellä tunteita, sitä taitoa elämässä eniten kaipaa.
Eli rauhota mieles, kohtaa naises, vastaa huutos ja muista, että sovintoseksi hakkaa rapulaseksinkin, kyllä se siitä.