Naisasiat

[Palstalegenda]

Jos minä seurustelisin niin sitä vapaa-aika, mikä meillä olisi käytettävissä siihen seurusteluun, en haluaisi käyttää missään hiton porukassa ja näyttäytyä, vaan kahdestaan ja sitten jos menisin viihteelle niin menisin jonkun kaverin kanssa ja juteltaisiini.

Sama homma. Taisin olla 29-vuotias, kun ensi kerran koskaan olin voimassa olleen tyttökaverini kanssa juomassa siten, että omat kaverini (tai naisen kaverit) olivat siinä mukana. Oli kesä ja jossain ulkosalla picnicillä, kuten paremmilla ihmisillä on tapana sanoa, ja meillä muilla: pussikaljaa joen äärellä juomassa, auringon lämmittäessä tunnelmaa ja joen viilentäessä juomia.

Esittelykappaleeksi en ole joutunut koskaan, koska en ole suostunut. Enkä kyllä ole omiakaan naisiani ollut esittelemässä kavereilleni. Tarinan Jari on kyllä niin säälittävä tapaus, että häneltä pitäisi viedä miesoikeudet joita hänellä ei näemmä ollutkaan, koska oli antanut ne pois.

 

[ukkometso]

Toki joskus harvoin täälläkin, mutta sellainen säännöllinen viihteellä käyminen alkoi tehdä minut sairaaksi sen jälkeen, kun tuota naisten suorittamaa poikaystävien kanssa viihteellä käymistä alkoi esiintyä vähän liikaa. Se on ihan käsittämätöntä. Jos minä seurustelisin niin sitä vapaa-aika, mikä meillä olisi käytettävissä siihen seurusteluun, en haluaisi käyttää missään hiton porukassa ja näyttäytyä.

Itse olen tämän ratkaissut niin, että vaimon kanssa käyn joskus baarissa, tai baareissa, sellaisissa, joissa voi tavata satunnaisesti joitain yhteisiä tuttuja tai (duuni)kavereita. Ja jutella hetken, ottaa muutaman.
Mutta tyttöystävän (ihan aikuinen nainen) kanssa ollaan vaan kotona, no joskus jossain muuallakin, mutta ei mennä nyt heilumaan baariin. Paljon mukavampaa laittaa safkaa ja saunoa, viettää hyvää aikaa.
Ja käyn joskus ihan yksisteni yhdellä, ja silloin hengitän.

 

[Lohipoika]

Itse olen tämän ratkaissut niin, että vaimon kanssa käyn joskus baarissa, tai baareissa, sellaisissa,

Mutta tyttöystävän (ihan aikuinen nainen) kanssa ollaan vaan kotona, no joskus jossain muuallakin, mutta ei mennä nyt heilumaan baariin.

Olet sinä kyllä aika äijä, kun samaan aikaan pyörität vaimoa ja tyttöystävää. Joo ei tuollaisessa tilanteessa kannatakaan hirveästi tyttöystävän kanssa julkisesti näyttäytyä, ettei jää kiinni.

 

[HIFK]

Avasin nyt keskustelun sen naisen kanssa. Alkuun oli ihan hyvin messissä, mutta sitten vain tuli esiin ne ongelmat. Eli kun en ole mikään kiinnostava henkilö, enkä osaakkaan sellainen olla.

Niin paljon vaikeuksia saada jutun juurta. Hirveän pitkiä taukoja tulee järjestään. Ei keksi yhtään mitään. Sitten kun jotain keksii, niin jotain kaavamaista tekstiä, missä ei ole yhtään mitään kiinnostavaa.

Välillä joku 10 minuuttia taukoa, kun ei vain keksi mitään. Naikkonen kyllä vastaili ihan hyvin, jopa yllättävän hyvin, ja useinkin vastasi heti kun jotain laitoin. Mutta sitten taas itse jäädyin moneen kertaan.

Hyvät yöt toivotin ja oli selvästikkin innoissaan ja toivotti onnea huomiseen päivään. Yllätyin positiivisesti. Eli ehkä se tästä kuitenkin.

 

[CaptainSlow]

Avasin nyt keskustelun sen naisen kanssa. Alkuun oli ihan hyvin messissä, mutta sitten vain tuli esiin ne ongelmat. Eli kun en ole mikään kiinnostava henkilö, enkä osaakkaan sellainen olla.

Niin paljon vaikeuksia saada jutun juurta. Hirveän pitkiä taukoja tulee järjestään. Ei keksi yhtään mitään. Sitten kun jotain keksii, niin jotain kaavamaista tekstiä, missä ei ole yhtään mitään kiinnostavaa.

Välillä joku 10 minuuttia taukoa, kun ei vain keksi mitään. Naikkonen kyllä vastaili ihan hyvin, jopa yllättävän hyvin, ja useinkin vastasi heti kun jotain laitoin. Mutta sitten taas itse jäädyin moneen kertaan.

Hyvät yöt toivotin ja oli selvästikkin innoissaan ja toivotti onnea huomiseen päivään. Yllätyin positiivisesti. Eli ehkä se tästä kuitenkin.

Tuohan meni sitten tosi hyvin! Siitä vain jatkamaan. Ainahan noissa keskusteluissa tahtoo tulla noita katkoja, että ei oikein keksi mitään, mutta ei se haittaa yhtään. Tuohan on hyvä, että myös nainen oli innokkaasti mukana keskustelemassa.

Muista kuitenkin, että ala aloita heti juttelemaan joka kerta, kun hän kirjautuu sisään. Se voi tuntua aika rasittavalta, vaikka mukava tyyppi olisikin kyseessä. Tosiaan, tuosta on kuitenkin tosi hyvä jatkaa! Tsemppiä paljon!

EDIT: Niin sellainen vielä, että kannattaa myös säästellä niitä juttuja vähän sitäkin varten, että sitten jos/kun menette sinne kahville, niin on sielläkin jotain puhuttavaa. Ettei ole harrastukset ym. puhuttu jo läpi siellä facebookissa.

 

[tiipii]

Avasin nyt keskustelun sen naisen kanssa. Alkuun oli ihan hyvin messissä, mutta sitten vain tuli esiin ne ongelmat. Eli kun en ole mikään kiinnostava henkilö, enkä osaakkaan sellainen olla.

Niin paljon vaikeuksia saada jutun juurta. Hirveän pitkiä taukoja tulee järjestään. Ei keksi yhtään mitään. Sitten kun jotain keksii, niin jotain kaavamaista tekstiä, missä ei ole yhtään mitään kiinnostavaa.

Välillä joku 10 minuuttia taukoa, kun ei vain keksi mitään. Naikkonen kyllä vastaili ihan hyvin, jopa yllättävän hyvin, ja useinkin vastasi heti kun jotain laitoin. Mutta sitten taas itse jäädyin moneen kertaan.

Hyvät yöt toivotin ja oli selvästikkin innoissaan ja toivotti onnea huomiseen päivään. Yllätyin positiivisesti. Eli ehkä se tästä kuitenkin.

No niin, hienoa.
Mistä päättelet ette ole kiinnostava henkilö? Kertoiko hän itse vai ajattelitko omassa päässä tämän asian.
Samalla tavalla avaat itse uudelleen keskustelun ja odottelet rauhassa vastauksia. Ei hän mihinkää ole karkaamassa kerran sinun kanssa keskusteli. Ei sillä keskustelun tasolla nyt ole niin väliä, olethan saanut jo yhteydenpidon alkuun. Kyllä ne asiat sieltä tulee kun on tullakseen ja ole kiinnostunut tytön tekimisistä ja kyselet häneltä niitä näitä, kunhan et heti ihan syvällisyyksiin mene.
Täältä peukut sinne, rennosti vaan ja ilman turhia paineita. Unohda myös turha itsekriittisyys, ei sinulla ole kuin yksi elämä elettävänä.

 

[Wallesmanni]

Jaaha. Tänään exä muutti pois yhteisestä kodista. Pirun vaikeeta oli kantaa tavaroita pois kotoa ja kantaa ne sit hänen uuteen kotiin. Ahdisti aivan törkeästi. Siinä sitten lopuksi halattiin, itkettiin ja lopussa tuli se viimeinen pusu, jonka jälkeen molemmat alkoivat itkeä vielä enemmän. Tämän jälkeen oli pakko lähteä pois ja kun tulin kotia, huoneet vain kaikuivat ja ammottivat tyhjyyttään. Oli pakko lähteä kaverin luokse saunomaan, ku en pystynyt kotona olemaan.

Nyt ku on taas kotona ollu, ni on jotenkin todella ristiriitaiset tunteet. Toisaalta olen todella surullinen ja rikki, mutta toisaalta olo on jotenkin helpottunut. Helpottunut ehkä sen takia, että enää ei tarvitse katsoa exää kotona ja rakastua häneen koko ajan uudestaan ja uudestaan. Sekin saattaa helpottaa, että parisuhteen jatkaminen ja ongelmien paikkaaminen ei ole enää minun käsissäni, vaan "kaikki" langat on exän käsissä. Tällä tarkoitan sitä, että ehkä välimatka voi kääntää hänen päänsä. Toivon, että näin kävisi, mutta en siihen usko. Mikäli kuitenkin näin käy, ei exäkään ihan sormia napsauttamalla saa minua takaisin! (Exän suvussa vain on sellaista, että erotaan ja sitten tajutaan jossain vaiheessa, että virhe on tapahtunut ja palattu yhteen.. Mutta mun kohdalla tuskin näin tulee tapahtumaan.)

Minua ärsytti vaan aivan törkeästi, että exä esitti koko tammikuun vahvaa ja piti tunteensa sisällä. Tuntui, että ero ja muutto olisi hänelle todella helppoa. Hän sanoi, että on tottunut vaikeissa asioissa näin tekemään ja kyllä se ahdistus ja suru jossain vaiheessa tulisi. No koko kuukauden sitä odotin ja eilen illalla se sitten tuli. Tuntui todella hyvältä nähdä, että ei tämä ero ollutkaan hänelle helppoa ja tajuta, että hänellä on paljon tunteita minua kohtaan. Se helpotti omaa oloa todella paljon, koska omat tunteeni olin hänelle näyttänyt monta kertaa.

Vaikka ero on ollut perhanan kipeä itselleni, niin on hienoa huomata kuinka paljon tämä on kasvattanut minua ihmisenä. Olen tehnyt jo monissa asioissa suuria muutoksia ja ne tuntuvat todella hyvältä. En välttämättä olisi näitä tajunnut korjata ilman kunnollista itsetutkistelua eron jälkeen. Täytyy olla kyllä tyytyväinen, että en hukuttanut suruani viinaan ja naisiin. Vaan annoin itselleni aikaa käydä tunteet kunnolla läpi.

 

[Trenchtown]

Tästä ei pitänyt avautua, mutta josko asia ei pyörisi niin paljon mielessä tämän jälkeen.

Olen nyt aika tarkkaan vuoden päivät ollut yhdessä tyttöystäväni kanssa. Muutettiin alkuvuodesta yhteiseen kotiin ja kaikki on muutenkin mallillaan. Toki välillä riidellään, mutta kukapa ei riitelisi. Eli siis koska huomenna on vuosi täynnä tätä suhdetta, on edellisestä erostani ehkä vuosi ja viikko. Nopeasti tuli silloin hypättyä uuteen kelkkaan, siitä olen muistaakseni tännekin tarinoinut.

Noh, exäni kanssa välit katkesivat hänen toimiensa takia jossain välissä lopullisesti. Tuli sanottua rumia asioita ja vaikka ne olivatkin totta, oli tarkoitus silti satuttaa. Long story short, kesän lopulla saimme välimme korjattua ja oltiin hyviäkin kavereita. En sano, että siinä vanha suola olisi janottanut, mutta onhan miehen hyvä tietää, että vaihtoehtoja, vaikkakin sitten huonoja, on olemassa.

Joka tapauksessa tuon exäni uuden miesvalinnan myötä hänen alamäkensä jyrkkeni rajulla kädellä. Tästä huolimatta aina kun käytiin vaikka kahvilla, oli tyttö selväpäinen ja elämänmyönteinen. Sitten syyskuun 16. päivä tipahti pommi niskaan, exäni oli menehtynyt sänkyynsä edellisenä yönä. Tyttö oli 24- vuotias, elämä oikeastaan vasta alkamassa. Ei, hän ei kuollut päihteisiin, vaikka niiden käyttöä taustalla olikin.

Jumalauta miten tyhjä olo siitä jäi. Luulin käsitelleeni asian suhteellisen helpostikin, mutta näköjään olin tyypilliseen tapaani ihan vitun väärässä. Nyt, mitä enemmän on hiljaisia ja yksinäisiä hetkiä, sitä useammin huomaan tätä naista ajattelevani. Entä jos sittenkin... mitä olisin voinut tehdä toisin... miksi hänen alamäkensä jyrkkeni, onko se mun vika, olisinko voinut auttaa enemmän, mulla on ikävä, entä jos jos jos. Tiedän kyllä, että tällaiset ajatukset kuuluvat läheisensä menettäneen päähän ja yritän kyllä pakottaa itseni rationaaliseen ajatteluun, mutta ei auta. Välillä ei tunne mitään ja välillä ylitse pyyhkäisee patoutuneiden tunteiden yhdeksänmetrinen tsunami.

Sairasta. Mun elämässä on kaikki mallillaan ja siitä, mistä mun loiva ylämäkeni alkoi, alkoi myös exäni hitaasti jyrkkenevä alamäki. Miten toinen, joka ei ole ihmisenä yhtään toista parempi, voi saada lähes kaiken haluamansa ja toinen nukkuu ikiunta. Kai mä olen onnellinen, tai ainakin voisin onnettomampikin olla. Exäni haamu kuitenkin varjostaa melko lailla omaa aurinkoani. Tiedän että aika, jos ei paranna, niin arpeuttaa haavat. Saisi vaan kulua nopeammin.

Ei tämä taitaisi oikeastaan edes tähän ketjuun kuulua, mutta tänne tämän nyt isken. Lepää rauhassa pikkuinen.

 

[anatsu]

Avasin nyt keskustelun sen naisen kanssa. Alkuun oli ihan hyvin messissä, mutta sitten vain tuli esiin ne ongelmat. Eli kun en ole mikään kiinnostava henkilö, enkä osaakkaan sellainen olla.

Niin paljon vaikeuksia saada jutun juurta. Hirveän pitkiä taukoja tulee järjestään. Ei keksi yhtään mitään. Sitten kun jotain keksii, niin jotain kaavamaista tekstiä, missä ei ole yhtään mitään kiinnostavaa.

Välillä joku 10 minuuttia taukoa, kun ei vain keksi mitään. Naikkonen kyllä vastaili ihan hyvin, jopa yllättävän hyvin, ja useinkin vastasi heti kun jotain laitoin. Mutta sitten taas itse jäädyin moneen kertaan.

Hyvät yöt toivotin ja oli selvästikkin innoissaan ja toivotti onnea huomiseen päivään. Yllätyin positiivisesti. Eli ehkä se tästä kuitenkin.

Öö, en halua mitään toiveita romuttaa, tai oikeastaan annankin neuvon. Saakeli muista varoa, että ette tule liian läheiseksi. Täällä jotkut varoittivat minua viime kesänä siitä ja ihan aiheesta. Nyt sitä chattaillaan varattujen nais(t)enkin kanssa moniakin tunteja välillä, vaikka hän voisi yhtä hyvin olla varattu jollekin muulle. Vaikka mulle, hö. :)

Trenchtown, osaanottoni. Muista, että jokainen tekee elämelleensä juuri niin kuin haluaa ja käyttää sen ainoan mahdollisuuden haluamallansa tavalla. Varmasti tällä naisella oli muitankin vaihtoehtoja kuin aloittaa päihteiden käyttö ja jos kuolema oli jokin sairaskohtaus, niin tuskin siinä paljoa oli tehtävissäkään. Älä masennu itsesyyttelyyn, vaan nautti siitä mitä sinulla nyt on. Tätä tilaisuutta ei tule toista kertaa.

 

[scholl]

Jos vaimo vaatii seksiä niin mies voi näköjään hakea poliisilta apua: Vaimo vaati liikaa seksiä - mies pakeni poliisiasemalle.

Onko muille käynyt samoin kuin tuolle turkkilaismiehelle?

 

[Kulkija]

....Jumalauta miten tyhjä olo siitä jäi. Luulin käsitelleeni asian suhteellisen helpostikin, mutta näköjään olin tyypilliseen tapaani ihan vitun väärässä. Nyt, mitä enemmän on hiljaisia ja yksinäisiä hetkiä, sitä useammin huomaan tätä naista ajattelevani. Entä jos sittenkin... mitä olisin voinut tehdä toisin... miksi hänen alamäkensä jyrkkeni, onko se mun vika, olisinko voinut auttaa enemmän, mulla on ikävä, entä jos jos jos. Tiedän kyllä, että tällaiset ajatukset kuuluvat läheisensä menettäneen päähän ja yritän kyllä pakottaa itseni rationaaliseen ajatteluun, mutta ei auta. Välillä ei tunne mitään ja välillä ylitse pyyhkäisee patoutuneiden tunteiden yhdeksänmetrinen tsunami.
....

Tuossa olet oikeastaan pystynyt kuvailemaan tuntemukseni oman eron jälkeen. Vaikka tässä tilanteessa nyt ollaankin hieman eri asioilla liikkeellä. Itsekin luulin käsitelleeni asian ja annoin olla. Mutta näinpä ei ollut ja parin viikon sisällä, kun omaa aikaa ollut ehkä liiankin paljon on tämä exä palannut päähän. Tästä jo kerroin tuossa pari sivua sitten, mutta silti vain vaivannut. Välillä ei edes muista kyseista henkilöä, mutta usein jokin sana, asia, tapahtuma tai biisi tuo hänet takaisin ja siinä sitä ollaan. Mietitään juurikin jos sitä olisi tehnyt, jos tätä ja milloin mitäkin. Tuolloin kyllä olen koittanut takoa päähän, että päätökseen en voinut päättää ja nykyiseen on totuttava. Vaikuttaa vain välillä tulevan sellaisia ahdistuneisuuskohtauksia, että tekisi mieli vain huutaa. Viimeksi tänä aamuna linja-autossa. Syynä tietenkin oli exän kämpän näkeminen ja valot sisällä. Toi ne kaikki hyvät muistot mieleen ja samalla muisti myös sen kaiken surkeuden.

Tiedän itse, että surkuttelu ja entisessä eläminen ei mihinkään johda vaan vie vain alemmas päin, mutta minkäs ihminen luonteelleen ja tunteilleen voi. Tästäkin olen varmaan kyllästyneisyyteen asti puhunut, mutta kerron vieläkin. Itse epäilen suurimmat syyt näihin epäselviin tunteisiin ja eron vaikeuteen olleen ovat juurikin se etten oikein kunnollista vastausta saanut mikä mätti. Vastaus vaihteli kärjistetysti päivittäin ja milloin oli mikäkin syynä. Harmittelen etten sitä silloin tajunnut kysyä kunnolla ja vaatia selvää vastausta. Näin lähes puolen vuoden jälkeen niitä on hieman turha kysellä. Etenkin, kun olen itsepäisesti ne sillat polttanu vaikka miten vanottiin ja luvattiin ettei niitä polteta. Ja oikeastaan pystyn kuvittelemaan vastaukset mun kysymyksiin jo. "Anna olla jo. Tiedän et tein väärin, mutta tehty mikä tehty. Tiedän, että sanoin, mutta nyt kävi näin" Voisin jopa lyödä vetoa siitä, että vastaus on mitä todennäköisemmin tuota luokkaa.

Huvittavinta tässä on, että luulisi ettei minulla nykyhetkestä ole valitettavaa. Sitä kuuluisaa täälläkin huudeltua pillua saan silloin kun haluan, mutta eniten kaipaan niitä hetkiä, kun sai toisen kanssa olla vaan ja käpertyä. Sitä tunnetta milloin tiesi toisen rakastavan itseään ja oli jollekkin rakas. Pienenä lisäyksenä, että pahinta tässä on se, että nykyiset bändit mikä kuuntelen ovat juurikin niitä mitä yhdessä kuunneltiin illoin ja keikoilla käytiin.

Eipä mulla muuta kuin Trenchtownille jaksamisia!

 

[TQoFE]

Entä jos sittenkin... mitä olisin voinut tehdä toisin... miksi hänen alamäkensä jyrkkeni, onko se mun vika, olisinko voinut auttaa enemmän, mulla on ikävä, entä jos jos jos.

Viestisi kosketti ja syvältä.

Mennään nyt aika kauas naisasioista, mutta tulin juuri hyvän ja rakkaan ystävän luota. Kohta kymmenen vuotta on pidetty yhtä ja pidelty toisiamme pystyssä, kun on ollut tarvis. Viime aikoina vaan mun takia jäänyt vähän vähille, koko ajan töitä ja pelejä ja reissuja böndelle miehen luo. Kyllä, on huono omatunto siitä.

Ystävä on yksi maailman parhaista ja kilteimmistä ja avuliaimmista ihmisistä, samoin kuin vanhempansa. Silti ystävän veli on ihan täys narkkari, eikä mikään päihde mitään kautta nautittuna ole hänelle vieras. Tällä hetkellä ko. veli on vangittuna, tulossa todennäköisesti useamman vuoden tuomio.

Lähinnä siis sitä yritän sanoa, että mikään määrä välittämistä ja rakkautta ja huolenpitoa ei ihmistä pelasta, jollei hän itse ole siihen valmis. Eli älä syytä itseäsi, lainkaan.

Voimia ♥

 

[CaptainSlow]

Mitenhän pääsisi ihastumisesta ylitse? Kun tuo tyttö nyt ei ilmeisesti ole kiinnostunut muuta kuin kaverimielessä ja koululla nähdään päivittäin. En ole enää ottanut ollenkaan yhteyttä, mutta tyttö siis haluaa jutella päivittäin. Kokoajan se jotain vinkkaileekin, mutta en ole enää noteerannut niitä mitenkään. Aivan perseestä, kun tässä ei voi oikeastaan tehdä mitään. Täydellinen välien katkaiseminenkin olisi tässä tilanteessa jotenkin outoa, joten sekään ei taida toimia.

 

[Ted Raikas]

Mitenhän pääsisi ihastumisesta ylitse?

Ajan kanssa. Lopetat yhteydenpidon kokonaan, otat kivun vastaan ja toivut siitä.

Muuta keinoa ei ole.

 

[Spiit]

Mitenhän pääsisi ihastumisesta ylitse? Kun tuo tyttö nyt ei ilmeisesti ole kiinnostunut muuta kuin kaverimielessä ja koululla nähdään päivittäin. En ole enää ottanut ollenkaan yhteyttä, mutta tyttö siis haluaa jutella päivittäin. Kokoajan se jotain vinkkaileekin, mutta en ole enää noteerannut niitä mitenkään. Aivan perseestä, kun tässä ei voi oikeastaan tehdä mitään. Täydellinen välien katkaiseminenkin olisi tässä tilanteessa jotenkin outoa, joten sekään ei taida toimia.

Eihän sulla oo kun kaks vaihtoehtoa. Joko jatkat nykyisellään ja nielet päivästä toiseen sen tosiasian, että haluat tytöstä jotain sellaista mitä et voi saada.. tämä ainakin niin kauan kun totut/hyväksyt, että tyttö on vaan kaveri ja omatkin fiilikset mihinkään suurempaan haihtuvat. Toinen vaihtoehto on sitten ilmoittaa ko. naisihmiselle, että haluat enemmän kuin mitä nyt on tarjolla, ja jatkuva yhteydenpito kirpaisee niin paljon, että parempi kulkea kokonaan omia teitä. Kumpi sitten on se helpompi ratkaisu? Siihen sinun täytyy vastata itse. Kumpaakin on kokeiltu, tosin tilanteetkin olivat täysin erilaisia.

 

[Chambza]

Tästä ei pitänyt avautua, mutta josko asia ei pyörisi niin paljon mielessä tämän jälkeen.
...
Tiedän että aika, jos ei paranna, niin arpeuttaa haavat. Saisi vaan kulua nopeammin.

Ei tässä muuta apua ole kuin aika. Ja vaikka aikaakin kuluu, niin sitten näkee jotain tuttua jossain, ei välttämättä edes tiedä mitä, mutta sitten taas täytyy ne samat kysymykset pyörittää mielessään.

Chambzalla on aika omakohtaista kokemusta vastaavasta. Tunnettiin jo ihan kersoina, yhdessä leikittiin, tutkittiin maailmaa, riideltiin, ja kasvettiin isommiksi. Välillä oltiin kuin sisko ja veli, välillä vain kavereita, välillä parhaita ystäviä, välillä jotain muuta eikä itsekään tiedetty mitä. Lapsista tuli nuoria aikuisia, ja vieläkin oltiin ihan yhtä pihalla. Vasta kun Chambza olikin lähdössä kauas etelään opiskeluidensa perässä, oli paikka niin tiukka että kortit oli lyötävä pöytään - mehän olimme kuin toisillemme tehdyt! Mutta kirkas hetki oli lyhyt, kun juna vei kuitenkin pojan etelään ja tyttö jäi pohjoiseen. Vielä kului aikaa melkein vuosi, ennen kuin se puhelu sitten tuli - tyttö oli päättänyt elämänsä unilääkkeillä.

Sanoisin, että meni vuosi pari ennen kuin kykeni katsomaan asioita vähän paremmin vain asioina, ja ymmärtämään edes jollain tasolla, ettei olisi itse kuitenkaan voinut toisen koko elämää hänen puolestaan korjata. Siitä huolimatta ne kysymykset täytyy käydä aina välillä läpi - olisiko voinut mennä vaikka käymään kun ensimmäisistä huolestuttavista merkeistä kuuli, olisiko voinut reagoida voimakkaammin kun viimeisen hämärän tekstiviestin sai.

Nyt aikaa on kulunut kai melkein kahdeksan vuotta, ja sillä välin Chambza on jatkanut elämäänsä. Nimimerkki on aina ollut aika passiivinen omissa naisasioissaan, osaltaan luonteenomaisesti, mutta varmasti tällä stoorilla on ollut osansa siinä, varsinkin alkuaikoina. Osittain nimimerkki halusi varmaankin vain suojella itseään, osittain muilla ei ollut edes mahdollisuuksia kun eihän haamuja voi päihittää.

Nyt nimimerkki katsoo kyllä jo suoraan eteenpäin, vaikka ei tämä näköjään vieläkään helppo aihe ole.

Tsemppiä Trenchtown, ei ole sullekaan niitä helpoimpia kortteja jaettu tähän eloon.

 

[CaptainSlow]

Eihän sulla oo kun kaks vaihtoehtoa. Joko jatkat nykyisellään ja nielet päivästä toiseen sen tosiasian, että haluat tytöstä jotain sellaista mitä et voi saada.. tämä ainakin niin kauan kun totut/hyväksyt, että tyttö on vaan kaveri ja omatkin fiilikset mihinkään suurempaan haihtuvat. Toinen vaihtoehto on sitten ilmoittaa ko. naisihmiselle, että haluat enemmän kuin mitä nyt on tarjolla, ja jatkuva yhteydenpito kirpaisee niin paljon, että parempi kulkea kokonaan omia teitä. Kumpi sitten on se helpompi ratkaisu? Siihen sinun täytyy vastata itse. Kumpaakin on kokeiltu, tosin tilanteetkin olivat täysin erilaisia.

Juuri olinkin tulossa sanomaan tuota, että taitaisi olla parasta kun kertoisin suoraan, että musta tuntuu niin helvetin pahalta, kun tunnen vahvemmin sitä tyttöä kohtaan kuin se mua kohtaan. Tietysti siinä olisi vaarana, että yhteydenpito loppuu kokonaan, mutta sekään nyt ei toisaalta hirveästi haittaisi. Ottaa niin rajusti päähän, kun se muka esittää niin saatanan kiinnostunutta, mutta sitten ei ilmeisesti sitä oikeasti olekaan.

 

[Stonewall]

Juuri olinkin tulossa sanomaan tuota, että taitaisi olla parasta kun kertoisin suoraan, että musta tuntuu niin helvetin pahalta, kun tunnen vahvemmin sitä tyttöä kohtaan kuin se mua kohtaan.

Minäkin suosittelen suoraan asian kertomista. Tietenkään sekään ei ole helppoa. Naamatusten moisen kertominen vaatii tiettyä pokkaa (voihan asian hoitaa toki netissä tai puhelimessakin). Mutta jos asia aiheuttaa suurta tuskaa, niin siitä tilasta on päästävä eteenpäin, eikö vaan? Asia voi tietenkin olla jonkinasteinen yllätyskin tytölle, ja yhteydenpito sen myötä saattaa hiipua. Mutta jos kiinnostuksenne on kovin eritasolla, tämä lienee helpottava asia.

 

[Trenchtown]

Nyt aikaa on kulunut kai melkein kahdeksan vuotta, ja sillä välin Chambza on jatkanut elämäänsä. Nimimerkki on aina ollut aika passiivinen omissa naisasioissaan, osaltaan luonteenomaisesti, mutta varmasti tällä stoorilla on ollut osansa siinä, varsinkin alkuaikoina. Osittain nimimerkki halusi varmaankin vain suojella itseään, osittain muilla ei ollut edes mahdollisuuksia kun eihän haamuja voi päihittää.

Nyt nimimerkki katsoo kyllä jo suoraan eteenpäin, vaikka ei tämä näköjään vieläkään helppo aihe ole.

Tsemppiä Trenchtown, ei ole sullekaan niitä helpoimpia kortteja jaettu tähän eloon.

Kiitos. Ei ole tosiaan mitään täyskättä tai edes suoraa kädessä, mutta satunnaisia pareja ja joissain jaoissa jopa kolmoset! Kuitenkin niillä korteilla pelataan, jotka elämän suuri jakaja käteen työntää.

Niinhän se taitaa olla, että tuon exän kuolema tulee, jos ei vainoamaan, niin ainakin jollain lailla kulkemaan mukana läpi elämän. On noilta naisolennoilta ennenkin tullut siipeen, joten tiedän sen ajan arpeuttavan haavat. Toisaalta, en ole koskaan menettänyt ketään noin läheistä, joten tämä prosessi on mulle uusi. Ehkä jonkin verran asian käsittelyä auttaa se, että tyttö ei omaa henkeänsä riistänyt, vaikka käytös olikin sellaista, että omaa elämää ei arvosteta eikä sitä kunnioiteta. Kynttilä paloi molemmista päistä. Kuolema oli kuitenkin eräänlainen sairaskohtaus, en nyt sen enempää täällä halua sanoa. Siitä, miten paljon veressä olleet aineet tuohon vaikuttivat, mulla ei ole tietoa. Enkä itse asiassa edes sitä tietoa taitaisi haluta.

Ei tässä oikein muuta voi, kun nostaa kaulukset pystyyn vaan ja puskea eteen päin. Mä olen kuitenkin tilanteeseen nähden onnellinen. Mulla on rakastava avovaimo, joka onneksi ymmärtää tilanteen ja tajuaa, että miksi mulla on ajoittain paha olla. En saa jäädä tähän vellomaan, koska menneisyys ei saa muuttaa tulevaisuutta. Totta kai minulle tapahtuneet asiat muokkaavat minua ja katsantokantojani, mutta ne eivät saa tulla "uuden" onneni tielle.

"kipu pitää suoda, pitää antaa haavojen vuotaa ja sit vasta työntää ne pois luotaan."

 

[CaptainSlow]

Minäkin suosittelen suoraan asian kertomista. Tietenkään sekään ei ole helppoa. Naamatusten moisen kertominen vaatii tiettyä pokkaa (voihan asian hoitaa toki netissä tai puhelimessakin). Mutta jos asia aiheuttaa suurta tuskaa, niin siitä tilasta on päästävä eteenpäin, eikö vaan? Asia voi tietenkin olla jonkinasteinen yllätyskin tytölle, ja yhteydenpito sen myötä saattaa hiipua. Mutta jos kiinnostuksenne on kovin eritasolla, tämä lienee helpottava asia.

Niin, en itse asiassa tarkkaan edes tiedä kuinka kiinnostunut se minusta on. Ilmeisesti ei kuitenkaan tarpeeksi kiinnostunut, kun ei ole sanonut mitään. Tai sitten on niin ujo ettei uskalla. Itse olen kyllä kertonut sen, joten luulisi kuitenkin, että tytön olisi helppo sanoa, jos kiinnostaa. Kovasti se kyllä harmittelee aina, kun ei pystytä näkemään, mutta enpä tiedä sitten. Kaippa mun täytyy vaan suoraan täräyttää se sille, niin siköhän tuo sitten itsekin sano taas mitä se haluaa tästä. Vahva veikkaus on, että tulee taas "en tunne sua tarpeeksi hyvin", mutta johan tässä on kohta 3kk tunnettu.

 

[Lämäri_lasse]

Captainslow, musta toi 3kk tuntuu aika lyhyeltä ajalta. Mihin sulla on kiire? Tunnut olevan kuitenkin aika nuori sälli. Nykyisen tyttöystävän kanssa ollaan lapsuudesta saakka oltu kavereita ja siltikin voin sanoa että parisuhde tapailun alettua en ensimmäiseen puoleen vuoteen voinut sanoa että tuleeko suhteessa lopun elämän oleva juttu vai pelkästään hetken huuma. Järjettömän ihastunut olin silloin, mutta en pystynyt sen enempää tunteistani sanomaan. Ihastus on tuskainen olotila, varsinkin kun toinen ei vastaa sinun haluamalla tavalla.

Jos tyttö pitää sinuun yhteyttä, niin sekin mielestäni kertoo jo jotain. Voi olla että hän vain pyörittelee sinua huvin vuoksi, mutta toisaalta hän voi olla vain epävarma ja pelokas heittäytymään suhteeseen. Tuo kommentti "en mä tunne sua tarpeeksi hyvin" aika vahvasti edellä mainitulta.

Mutta jos väkisin haluat nyt tietää, että ollaanko vai ei olla niin sit sun pitää vaan asiasta kysyä suoraan. Voi olla että isket kirvees kiveen ja tuhoat tulevaisuuden teiltä tai sit et saa tietää mitään uutta. That's life!

 

[CaptainSlow]

Captainslow, musta toi 3kk tuntuu aika lyhyeltä ajalta. Mihin sulla on kiire? Tunnut olevan kuitenkin aika nuori sälli. Nykyisen tyttöystävän kanssa ollaan lapsuudesta saakka oltu kavereita ja siltikin voin sanoa että parisuhde tapailun alettua en ensimmäiseen puoleen vuoteen voinut sanoa että tuleeko suhteessa lopun elämän oleva juttu vai pelkästään hetken huuma. Järjettömän ihastunut olin silloin, mutta en pystynyt sen enempää tunteistani sanomaan. Ihastus on tuskainen olotila, varsinkin kun toinen ei vastaa sinun haluamalla tavalla.

Jos tyttö pitää sinuun yhteyttä, niin sekin mielestäni kertoo jo jotain. Voi olla että hän vain pyörittelee sinua huvin vuoksi, mutta toisaalta hän voi olla vain epävarma ja pelokas heittäytymään suhteeseen. Tuo kommentti "en mä tunne sua tarpeeksi hyvin" aika vahvasti edellä mainitulta.

Mutta jos väkisin haluat nyt tietää, että ollaanko vai ei olla niin sit sun pitää vaan asiasta kysyä suoraan. Voi olla että isket kirvees kiveen ja tuhoat tulevaisuuden teiltä tai sit et saa tietää mitään uutta. That's life!

Tuo on kyllä ihan totta. Eihän tässä tietysti kiire ole mihinkään, mutta minun mielestä se on ainakin outoa, jos ei 3kk tuntemisen jälkeen jo osaa sanoa ihmisestä yhtään, että voisiko sen kanssa ehkäpä seurustella. Toisaalta tämä juttu tuli tytölle varmasti aikalailla puun takaa, kun itse olin jo yli kuukauden yrittänyt mennä puhumaan sille ja lopulta uskalsin, joten olen ehkäpä saanut enemmän "valmistautua".

Lupasin jo itselleni luovuttaa koko homman, mutta joku osa minussa kyllä sanoo edelleen, että nyt kannattaisi vaan rauhassa katsoa homma loppuun asti. En ole osannut, enkä toisaalta edes halunnut päästää irti.

 

[CaptainSlow]

Olisikohan muuten järkeä sanoa tytölle, että en halua olla muuta kuin kaveri sen kanssa? Sitten katsoisi vähän miten se tuohon reagoi. Saattaisi olla, että se ehkäpä alkaisi miettimään itsekin siinä vaiheessa, että mitä se haluaa musta. On kyllä ahdistava tilanne, kun tänäänkin mennyt 95% päivästä pelkästään miettiessä tätä säätöä. Kyllähän tästäkin taas oppi paljon uutta. Kaikista eniten ottaa päähän se, että menin sanovan liian aikaisin tuolle tytölle, että olen ihastunut siihen. Olisin vaan pitänyt kortit vielä käsissä ja jutellut ja pitänyt hauskaa, niin luulisin että tilanne saattaisi olla erilainen. Tai sitten ei, ihan turhaa jossitteluhan tämä kaikki on. Eiköhän tämä ollut viimeinen viesti mulla tästä aiheesta.

EDIT: Tai sanotaanko, että viimeinen viesti tästä tytöstä. :)

 

[Läskisalo]

Olisikohan muuten järkeä sanoa tytölle, että en halua olla muuta kuin kaveri sen kanssa?

Mun mielestä ei, kun et ilmeisesti oikeasti sitä halua? Mielestäni siinä vaiheessa annat avaimet tytölle. Jos tyttö vähääkään miettii noiden "kaveri" ja "enemmän kuin kaveri" vaihtoehtojen välillä, niin tuollainen kysymys on helppo pakoreitti. Tai vielä pahempaa, hän halaa sinua ja seuraavaksi haluaa miesnäkökulmaa siihen, miten olisi järkevä iskeä rinnakkaisluokan Tonza. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin haluaisit seurustella tytön kanssa? Sinuna miettisin valmiiksi, että haluatko/pystytkö olemaan tytön kaveri, jos kaverikortti heilahtaa. Viestiesi perusteella ulkopuolisin silmin minulla on sellainen kuva, että et pysty, ainakaan heti. Ja tässä tapauksessa, jos jahkailu rasittaa, kertoisin tytölle miten asiat on. Sinua kiinnostaa enemmän kuin kaveruus -> jos häntä ei kiinnosta, ja tunnet ettei se ole sinulle riittävästi, ja tunnet kituvasi kaverisuhteessa, niin siinä tapauksessa voit kohteliaasti sanoa "Älä ota yhteyttä minuun, otan yhteyttä, jos joskus saavutan mielentilan jossa kaverijuttu on ok."-> radiohiljaisuus ja haavojen nuoleminen. -> leuka rintaan jne.

Ja takaportiksi jää kuitenkin se, että jos likka on suhteellisen järjissään ja huomaakin hetken päästä, että enempi kuin kaveruus kiinnostaa, niin tuskinpa hän siinä tilanteessa tottelee pyyntöäsi olla ottamatta yhteyttä.

Ainakin henk.koht. tuollainen tilanne olisi aivan perseestä, enkä pääni kanssa jaksaisi siinä pitkään roikkua.

 

[CaptainSlow]

Mun mielestä ei, kun et ilmeisesti oikeasti sitä halua? Mielestäni siinä vaiheessa annat avaimet tytölle. Jos tyttö vähääkään miettii noiden "kaveri" ja "enemmän kuin kaveri" vaihtoehtojen välillä, niin tuollainen kysymys on helppo pakoreitti. Tai vielä pahempaa, hän halaa sinua ja seuraavaksi haluaa miesnäkökulmaa siihen, miten olisi järkevä iskeä rinnakkaisluokan Tonza. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin haluaisit seurustella tytön kanssa? Sinuna miettisin valmiiksi, että haluatko/pystytkö olemaan tytön kaveri, jos kaverikortti heilahtaa. Viestiesi perusteella ulkopuolisin silmin minulla on sellainen kuva, että et pysty, ainakaan heti. Ja tässä tapauksessa, jos jahkailu rasittaa, kertoisin tytölle miten asiat on. Sinua kiinnostaa enemmän kuin kaveruus -> jos häntä ei kiinnosta, ja tunnet ettei se ole sinulle riittävästi, ja tunnet kituvasi kaverisuhteessa, niin siinä tapauksessa voit kohteliaasti sanoa "Älä ota yhteyttä minuun, otan yhteyttä, jos joskus saavutan mielentilan jossa kaverijuttu on ok."-> radiohiljaisuus ja haavojen nuoleminen. -> leuka rintaan jne.

Ja takaportiksi jää kuitenkin se, että jos likka on suhteellisen järjissään ja huomaakin hetken päästä, että enempi kuin kaveruus kiinnostaa, niin tuskinpa hän siinä tilanteessa tottelee pyyntöäsi olla ottamatta yhteyttä.

Ainakin henk.koht. tuollainen tilanne olisi aivan perseestä, enkä pääni kanssa jaksaisi siinä pitkään roikkua.

Pelkästä kaveruudesta tuskin tulisi mitään, joten ehkäpä tuo ei ollutkaan niin hyvä idea. Muutenkaan tuo kaveruus ei taitaisi oikein toimia sellaisen likan kanssa, johon on niin helvetin ihastunut. Aikalaillahan tässä on peli menetetty ja olo on niin paska kuin vain voi olla. Nyt olen pitänyt hiljaisuutta jonkin aikaa ja muka elätellyt toiveita, että tyttö ehkäpä huomaisikin pitävänsä minusta tosissaan, mutta taitaapa olla vain omaa haihattelua.