Naisasiat

[TQoFE]

Fägärin merkki, jos mies suostuu tuollaiseen.

Dear Eki, olenko mä sitten lesbo, kun miehen ollessa täällä olen nähnyt kavereita ja ottanut miehen mukaan?

TerQuin,
Epätietoinen tytskä

Osa naisistahan juuri kontrolloi miehiään niin, etteivät saa ikinä nähdä kavereitaan ilman valvovaa silmää.

Tästähän nyt ei ollut kyse, vaan kavereiden tapaamisesta silloin KUN toinen on käymässä. Olisi melko epäkohteliasta jättää toinen yksinään ihmettelemään ja painella baanalle, kun toinen varta vasten on tullut käymään.

Jos elää kaukosuhteessa niin kyllähän silloin voi nähdä kavereitaan eri aikaan kuin sitä kumppania eli sopii tapaamiset kavereiden kanssa niille päiville tai viikoille, kun ei tapaa sitä kumppaniaan.

Tietenkin voi. Joskus vaan ko. ajankohtaan voi osua vaikka peli, jonka jälkeen on mukava mennä porukalla kaljalle ja vaihtaa muutama sana pelistä.

Joku muu voi tulla kertomaan positiiviset kokemuksensa kaukosuhteista, eiköhän jollakin sellaisiakin ole.

On positiivinen, voimassa oleva kokemus. Kaikki kaksi osapuolta ovat onnellisia =)

 

[scholl]

Sama. Kaikella hyvällä nimimerkki orpoa kohtaan: Vaikuttaa näin toisen puolen version tarinasta lukeneena siltä, että typyllä on joku uusi kierroksessa, tai jos ei kierroksessa, niin ainakin katsottuna. Toivon todella, että olen väärässä, mutta nuo syyt suhteen lopettamiseen/hyllylle nostamiseen vaikuttavat melko tukevalta häränpaskalta. Voihan se olla, että tyttö tuntee juuri noin kuin on sinulle kuvaillut, mutta ei kai kukaan hektisen elämäntilanteen ja stressin takia ensimmäisenä feidaa elämästään ihmistä josta tosissaan välittää. Vielä, kun olette kaukosuhteessa, niin yhdyn ihmettelyysi siitä, että miten muka voit viedä liikaa hänen aikaansa.

Eikös tuossa ollut taustalla juuri se tilanne, että nainen oli tullut jostain ulkomailta. Silloin voi nähdä asiat uudessa valossa. Itse muutin mutsin ja luota pois aikanaan nuorena Verbieriin suuntautuneen skimbamatkan jälkeen. Tajusin, että hitto vieköön, sehän on kivaa olla yksikseen. Tuossa voi olla ihan sama juttu. Nuori ihminen haluaa tehdä asioita oman aikataulunsa mukaan ja kyllähän opiskelu tai mikä tahansa voi aiheuttaa hektisyyttä tai stressiä. Riippuu tietysti kurssien määrästä, mutta jos ei esim. ehdi nukkua juuri ollenkaan ja menee koko ajan pää kolmantena jalkana niin ei sitä huvita tai jaksa miettiä sitä, mitä muille kuuluu. Lisäksi ihmisestä voi välittää, vaikkei häntä rakastaisi. Siinä iso ero. Jos vain välittää niin henkilö on helpompi feidata silloin, jos lähtee jonnekin tai haluaa elää omaa elämäänsä. Ei siinä tarvitse ainakaan miehellä mitään toista katsottuna tai kierrossa. Kysymyshän on siitä erosta, että haluaako olla yksin vai haluaako olla suhteessa. Se on samanlainen ero kuin haluaako olla henkilön A vai henkilön B kanssa. Se pitää ratkaista. Jos joku haluaa olla yksin niin ei se muuta asiaa, että välittää jostakin.

Dear Eki, olenko mä sitten lesbo, kun miehen ollessa täällä olen nähnyt kavereita ja ottanut miehen mukaan?

Naiset ovat enemmän laumaeläimiä. Haluavat esitellä, että heillä on mies. Se on statussymboli. Porukassa osalla ei ole miestä. Sen takia voi olla tärkeätä hankkia koko ajan joku mies ja esitellä häntä. Siihen kuuluu sekin, että pitää istua vierekkäin aika lähekkäin. Ei tule kuuloonkaan, että saa vaellella baarissa missä tahansa ja tsiigailla meininkiä, vaan pitää osallistua jossain loossissa tapahtuvaan ompeluseuraosaston illan viettoon siinä baarissa. Se on /ceestä.

 

[Ted Raikas]

Joku muu voi tulla kertomaan positiiviset kokemuksensa kaukosuhteista, eiköhän jollakin sellaisiakin ole.

Kaukosuhteista on kokemuksia kyllä... itseasiassa muunlaisista ei olekaan kokemuksia. En nyt tiedä onko ne suhteet kaatuneet siihen etäisyyteenkään, varsinkin jälkimmäisessä suhteessa yhteydet pääkaupunkiseudulla neidon kotikaupunkiin sujui aika mallikkaasti ja puhuttiin alle tunnin matkasta kuitenkin.

No, ensimmäinen suhde saattoi osaltaan tuohon etäisyyteenkin kaatua, mutta siinä tuli toinen mies kuvioihin hänellä, joten se lienee suurin syy... toki voidaan ajatella, että sen toisen miehen löytymistä edesauttoi se välimatkamme. Tiedä näistä. Ollutta ja mennyttä.

Iso epäilys, että kaukosuhteet voi tulla kuvioihin jatkossakin. Minulla on ollut vähän paha (?) taipumus aina tutustua sillä tavalla paremmin naisihmisiin jotka asuvat jossain kauempana Suomessa. Kumma juttu.

 

[HIFK]

En ole koko sinun tarinaasi täältä jaksanut lukea. Mutta jonkin pintapuolisen raapaisun viime aikojen tekemisistä olen saanut.
Se että nainen on FB:ssä mutta ei keskustele ei todellakaan tarkoita että välttelisis sinua, jokaisella on huono päivä. Itsekin olen Offlinessa FB:ssä kun ei kerta kaikkiaan kiinnosta jutella kenenkään kanssa, edes niiden kiinnostavien.
Et voi tietää että onko kiinnostus hävinnyt vai ei. Se selviää ainoastaan kysymällä eikä luomalla mielikuvia omaan päähäsi omilla ajatuksilla.
Naisten kanssa voi puhella myös niitä näitä, niistä ne hyvätkin keskustelut saavat alkunsa. Hieman itseluottamusta vaan peliin, et sinä siinä mitään häviä.

Nyt menet sinne FB:hen ja laitat vaikka yksityisviestin että mitenkä sen kahvin kanssa. Ei sinun tarvitse sinne mitään romaania raapustaa, pelkkä kysymys riittää. Omasta kokemuksesta voin kertoa ettei sinun tarvitse kummoinenkaan verbaalilahjakkuus olla kunhan vaan pidät itseluottamuksen korkealla.
Olen itse kokenut muutaman kerran sen että liika omien mielikuvien luominen ja jahkailu on sitten päättynyt siihen että toinen olisikin halunnut pitää yhteyttä mutta on ollut kiireinen ja kun itsekään en ole ottanut yhteyttä niin ajan kanssa homma on mennyt reisille.

Joten nyt kipinkapin sitä viestiä sille tytölle. Jos siitä ei mitään tule, olethan kumminkin yrittänyt ja varmasti olet tyytyväinen oli lopputulos mikä tahansa.

No kiireitä tällä naisella ei kyllä ole ollut, vaan esim. koko lauantaipäivän oli Facebookissa. Siis aamukahdeksasta iltakahteentoista. Eli tuskin mitään kiireitä on ollut sen suhteen? Milloin tahansa olisi voinut avata keskustelun.

Eikä offlinessa kyllä ollut vaan online-tilassa. Eli vähän mietityttää, että sitä kiinnostusta vain ei enää ole, kun tuskin kellään nyt niin kiirettä on, että yhtä viestiä ei ehtisi lähettää tai pari sanaa vaihtamaan.

Ja kun en ihan tungettelevaksi halua mennä, kun tiedän miten ärsyttää, kun jotkut henkilöt ottavat yhteyttä, joista ei todellakaan pidä. Tai ei kiinnosta enää.

 

[CaptainSlow]

Ja kun en ihan tungettelevaksi halua mennä, kun tiedän miten ärsyttää, kun jotkut henkilöt ottavat yhteyttä, joista ei todellakaan pidä. Tai ei kiinnosta enää.

Entäs jos se odottelee siellä ihan samaa kuin sinä? Eli katselee vaan, kun olet online, mutta ihmettelee kun et tee mitään. Saattaa luulla, että olet vaikkapa suuttunut, koska hän ei lähtenyt sun kanssa sinne kahville ekalla yrittämällä.

Ei se ole mun mielestä ollenkaan tungettelevaa, jos avaat keskustelun ja kyselet vaikka miten menee tai jotain vastaavaa. Jos tyttö vastailee hitaasti ja muutamalla sanalla, niin sitten voi olla ettei sitä kovin paljoa kiinnostakaan. Et saa kuitenkaan koskaan tietää, jos vaan voivottelet etkä tee asialle mitään! Kerran täällä vaan eletään.

 

[Ted Raikas]

Entäs jos se odottelee siellä ihan samaa kuin sinä? Eli katselee vaan, kun olet online, mutta ihmettelee kun et tee mitään.

Tuo on ihan mahdollista. Osa naisista odottaa, että mies tekee aloitteita ja on aktiivisempi osapuoli. En sitten tiedä kokevatko olevansa liian helppoja ja "kiinnostuneita" jos ovat aktiivinen osapuoli.

Olen jopa naisilta saanut rehellisiä tunnustuksia siitä, että odottavat miehen tulevan juttelemaan ja olemaan aloitteen tekijä mm. illanvieton suhteen.

 

[Jehovan Syyttäjä]

Tää sun stoorin luuleminen sai mut lähes huonovointiseksi. Näistä tapauksista on nimittäin niin paljon näyttöä, että ns. hellä/rakastavainen nainen päätyy moukkamaisen retkun partneriksi, ja sitten jos taas tulee hyvin kohdelluksi niin se alkaakin prinsessaa ahdistaa. Voi toki olla, ettei persoonallisuutenne kohdannut muutenkaan rittävästi mutta silti...hyi hitto, tämä on yksi niistä syistä miksi naiset ärsyttää välillä ihan miljoonasti. Sekopäitä.

Sanoppa muuta, en tiedä mitä jotkut tuommoisissa järjellä ajateltuna näkee. Aika romunahan tässä ollaan, eikä kyllä nyt ensi tuntumalta tee yhtään mieli säätää mitään kenenkään kanssa. Ei enää oikein jaksaisi pettymystä, pettymyksen perään.

Jatkoajan keskustelupalsta - Yksittäisen viestin lukeminen - Naisasiat

 

[scholl]

Tuo on ihan mahdollista. Osa naisista odottaa, että mies tekee aloitteita ja on aktiivisempi osapuoli. En sitten tiedä kokevatko olevansa liian helppoja ja "kiinnostuneita" jos ovat aktiivinen osapuoli.

Olen jopa naisilta saanut rehellisiä tunnustuksia siitä, että odottavat miehen tulevan juttelemaan ja olemaan aloitteen tekijä mm. illanvieton suhteen.

Eikös tuosta käytetä nimitystä lahna. Sopii myös sänkyasioihin. Osa vain makaa, eikä tee mitään.

Havainnollistan tässä nyt mitä tarkoittaa se, että lähtee tyttöystävän kanssa baariin. Olkoon se ompeluseuramafian pj. sari ja poikaystävä jari. Iltapäivä koittaa ja sari kirjoittaa fb-statukseksi: Illalla juodaan shampanjaa siskot (perään sydänmerkki, en tiedä miten sellainen laitetaan). Hän tykkää itse omaa statustaan ja kohta muutkin tykkäävät ja kirjoittavat siihen jonninjoutavaa, missä toistuvat sydän ja siskot. Illalla sitten ehkä tulevat ensin jarin ja sarin luo, jos eivät näe suoraan keskustassa. Paikalla ei ole jarin kavereita ollenkaan, joten häntä vituttaa. Hän ei kuitenkaan saa juoda edes pohjia himassa, koska naisilla on kiire. Pitää mennä aikaisin baariin näyttäytymään. Sitten porukka lähtee Meccaan, Teatteriin tai johonkin muuhun teennäiseen paikkaan. Siellä sitten mennään looshiin istumaan ja tilataan pari pulloa shampanjaa. Sitä sitten siemaillaan siinä hitaasti ja jutellaan ihan jonninjoutavia, lähinnä kauneudesta ja julkkiksista. Se ja sekin olin sen ja sen kanssa siellä. Jaria vituttaa, paikalla saattaa olla muitakin poikaystäviä, mutta ne ovat jäykkiä jätkiä, eikä niiden kanssa jaksa jutella mitään. Jari haluaa tilata drinksua. Siitä tulee ongelma. Sari alkaa marista: jari on aina humalassa, eikä huomioi mua. Sä oot juoppo jari. Jari haluaa hakata itseään vasaralla otsaan... Ainoa tapa kestää koko paikan ilmapiiriä ja sarin säälittävää porukkaa olisi humaltua ja sekin tie näyttää olevan tukossa. Jari lähtee vessaan ja tilaa matkalla äkkiä baaritiskillä joku 5kpl salmareita ja kiskaisee ne huiviin. Tarina jatkuisi vaikka kuinka kauan, mutta parempi lopettaa nyt. Miesten käyttäminen tuollaisena näyttelyesineenä tuli selväksi.

 

[Powerplay]

Tarina jatkuisi vaikka kuinka kauan, mutta parempi lopettaa nyt. Miesten käyttäminen tuollaisena näyttelyesineenä tuli selväksi.

Jätkä veti maton alta. Ei toi sun pointtis itse asiassa kiinnostanut, mutta miten Jarin ilta jatkui/loppui niiden salmarien jälkeen olisi kiinnostanut. Mä pidin Jarille peukkuja. Sari vituttaa vieläkin.

 

[CaptainSlow]

Tuo on ihan mahdollista. Osa naisista odottaa, että mies tekee aloitteita ja on aktiivisempi osapuoli. En sitten tiedä kokevatko olevansa liian helppoja ja "kiinnostuneita" jos ovat aktiivinen osapuoli.

Olen jopa naisilta saanut rehellisiä tunnustuksia siitä, että odottavat miehen tulevan juttelemaan ja olemaan aloitteen tekijä mm. illanvieton suhteen.

Kyllä, nimenomaan näin!

Mulla joskus viime vuoden puolella yksi tytteli oli todella tungetteleva tuolla facebookissa. Jopa niin tungetteleva, etten oikein käynytkään siellä enää, kun en jaksanut katella sitä tyttöä. Joka kerta, kun kirjauduin sisään, niin maksimissaan kesti kymmenen sekuntia ja se alkoi tilittään jotain omia juttujaan. Kunhan HIFK et ala tuollaiseksi, niin ei ole mitään ongelmaa. Ihan perusjuttelu on ihan ok ja sitten jos se tyttö tykkää, niin kysyt vaan kahville sitä.

Omasta tilanteesta taas sen verran, että nyt on heitetetty lopullisesti kirves kaivoon tämän homman kanssa. Sen vaan aistii, että tyttöä ei kiinnosta oikeasti muussa kuin kaverimielessä tämä juttu. Vielä se soittelee ja juttelee mulle facebookissa, mutta itse en ole enää tehnyt elettäkään mihinkään suuntaan. Koulullakin vielä hymyilee ja katselee, mutta mitä iloa siitä on, kun sitten aina saan vaan kuitenkin pettyä ja tulla nöyryytetyksi. En todellakaan anna enää yhdenkään kauniin sanan hämätä mua. Jospa meistä kuitenkin jonkinlaiset kaverit vielä tulisi. Vaikkapa sellaiset, että voi silloin tällöin kuulumiset vaihdella. Aivan syvältähän tämä on, mutta ei tässä auta kuin hyväksyä se, että aina ei voi voittaa.

 

[scholl]

Jätkä veti maton alta. Ei toi sun pointtis itse asiassa kiinnostanut, mutta miten Jarin ilta jatkui/loppui niiden salmarien jälkeen olisi kiinnostanut. Mä pidin Jarille peukkuja. Sari vituttaa vieläkin.

Eihän se voi päättyä mihinkään muuhun kuin perheriitaan, jossa saattaa olla monta naista jaria vastaan argumentoimassa. Kannattaa mennä katsomaan Helsingin yöelämään. Noita porukoita on siellä vaikka kuinka paljon. Toi on tositapahtumiin perustuva kertomus. Näin sivustakatsojana toi asetelma teki ainakin minut sairaaksi. Se ja huumeiden lisääntyminen keskustan baareissa johti ainakin omalta kohdaltani siihen, että lopetin käytännössä viihteellä käymisen Suomessa. Käyn yleensä vain Saksassa viihteellä parin kuukauden välein ja täällä treenaan urheilua. Toki joskus harvoin täälläkin, mutta sellainen säännöllinen viihteellä käyminen alkoi tehdä minut sairaaksi sen jälkeen, kun tuota naisten suorittamaa poikaystävien kanssa viihteellä käymistä alkoi esiintyä vähän liikaa. Se on ihan käsittämätöntä. Jos minä seurustelisin niin sitä vapaa-aika, mikä meillä olisi käytettävissä siihen seurusteluun, en haluaisi käyttää missään hiton porukassa ja näyttäytyä, vaan kahdestaan ja sitten jos menisin viihteelle niin menisin jonkun kaverin kanssa ja juteltaisiin politiikasta, urheilusta, taloudesta tai vaikkapa autoista ja juotaisiin ennen kaikkea brenkkua sen verran, että se nollaisi tilanteen ja jaksaisin taas parin päivän päästä keskittyä duuniin, treeniin ja muuhun normielämään täysipainoisesti.

 

[magnum37]

TerQuin,
Epätietoinen tytskä

Oletsä muuten Azul?

 

[FourForty]

Juuri tuollainen asioiden tulviminen medioitten kautta sekoittaa pakkaa, ihan samassa rytäkässä seksuaalisuuden ja seksikkyyden määritelmien kautta. Kuuluu kaikki siihen samaan vyyhtiin. Ei moista tulvaa ollut vuosikymmeniä sitten. Eikä samalla tavalla syrjäytyneitäkään ollut. Kyllä nuo liittyy selkeästi kaikki toisiinsa.

Mitä meinaat syrjäytyneillä, pariutumisessa heikoimmille jääneitä vai muuten yhteiskunnan kelkasta pudonneita? Kyllä sosiaalisia ongelmia ja syrjäytymistä oli 1960-70-luvullakin paljon, tämä selviää ihan jo aikakauden sanomalehtien rikosuutisia selailemalla.

 

[Palstalegenda]

Jos minä seurustelisin niin sitä vapaa-aika, mikä meillä olisi käytettävissä siihen seurusteluun, en haluaisi käyttää missään hiton porukassa ja näyttäytyä, vaan kahdestaan ja sitten jos menisin viihteelle niin menisin jonkun kaverin kanssa ja juteltaisiini.

Sama homma. Taisin olla 29-vuotias, kun ensi kerran koskaan olin voimassa olleen tyttökaverini kanssa juomassa siten, että omat kaverini (tai naisen kaverit) olivat siinä mukana. Oli kesä ja jossain ulkosalla picnicillä, kuten paremmilla ihmisillä on tapana sanoa, ja meillä muilla: pussikaljaa joen äärellä juomassa, auringon lämmittäessä tunnelmaa ja joen viilentäessä juomia.

Esittelykappaleeksi en ole joutunut koskaan, koska en ole suostunut. Enkä kyllä ole omiakaan naisiani ollut esittelemässä kavereilleni. Tarinan Jari on kyllä niin säälittävä tapaus, että häneltä pitäisi viedä miesoikeudet joita hänellä ei näemmä ollutkaan, koska oli antanut ne pois.

 

[ukkometso]

Toki joskus harvoin täälläkin, mutta sellainen säännöllinen viihteellä käyminen alkoi tehdä minut sairaaksi sen jälkeen, kun tuota naisten suorittamaa poikaystävien kanssa viihteellä käymistä alkoi esiintyä vähän liikaa. Se on ihan käsittämätöntä. Jos minä seurustelisin niin sitä vapaa-aika, mikä meillä olisi käytettävissä siihen seurusteluun, en haluaisi käyttää missään hiton porukassa ja näyttäytyä.

Itse olen tämän ratkaissut niin, että vaimon kanssa käyn joskus baarissa, tai baareissa, sellaisissa, joissa voi tavata satunnaisesti joitain yhteisiä tuttuja tai (duuni)kavereita. Ja jutella hetken, ottaa muutaman.
Mutta tyttöystävän (ihan aikuinen nainen) kanssa ollaan vaan kotona, no joskus jossain muuallakin, mutta ei mennä nyt heilumaan baariin. Paljon mukavampaa laittaa safkaa ja saunoa, viettää hyvää aikaa.
Ja käyn joskus ihan yksisteni yhdellä, ja silloin hengitän.

 

[Lohipoika]

Itse olen tämän ratkaissut niin, että vaimon kanssa käyn joskus baarissa, tai baareissa, sellaisissa,

Mutta tyttöystävän (ihan aikuinen nainen) kanssa ollaan vaan kotona, no joskus jossain muuallakin, mutta ei mennä nyt heilumaan baariin.

Olet sinä kyllä aika äijä, kun samaan aikaan pyörität vaimoa ja tyttöystävää. Joo ei tuollaisessa tilanteessa kannatakaan hirveästi tyttöystävän kanssa julkisesti näyttäytyä, ettei jää kiinni.

 

[HIFK]

Avasin nyt keskustelun sen naisen kanssa. Alkuun oli ihan hyvin messissä, mutta sitten vain tuli esiin ne ongelmat. Eli kun en ole mikään kiinnostava henkilö, enkä osaakkaan sellainen olla.

Niin paljon vaikeuksia saada jutun juurta. Hirveän pitkiä taukoja tulee järjestään. Ei keksi yhtään mitään. Sitten kun jotain keksii, niin jotain kaavamaista tekstiä, missä ei ole yhtään mitään kiinnostavaa.

Välillä joku 10 minuuttia taukoa, kun ei vain keksi mitään. Naikkonen kyllä vastaili ihan hyvin, jopa yllättävän hyvin, ja useinkin vastasi heti kun jotain laitoin. Mutta sitten taas itse jäädyin moneen kertaan.

Hyvät yöt toivotin ja oli selvästikkin innoissaan ja toivotti onnea huomiseen päivään. Yllätyin positiivisesti. Eli ehkä se tästä kuitenkin.

 

[CaptainSlow]

Avasin nyt keskustelun sen naisen kanssa. Alkuun oli ihan hyvin messissä, mutta sitten vain tuli esiin ne ongelmat. Eli kun en ole mikään kiinnostava henkilö, enkä osaakkaan sellainen olla.

Niin paljon vaikeuksia saada jutun juurta. Hirveän pitkiä taukoja tulee järjestään. Ei keksi yhtään mitään. Sitten kun jotain keksii, niin jotain kaavamaista tekstiä, missä ei ole yhtään mitään kiinnostavaa.

Välillä joku 10 minuuttia taukoa, kun ei vain keksi mitään. Naikkonen kyllä vastaili ihan hyvin, jopa yllättävän hyvin, ja useinkin vastasi heti kun jotain laitoin. Mutta sitten taas itse jäädyin moneen kertaan.

Hyvät yöt toivotin ja oli selvästikkin innoissaan ja toivotti onnea huomiseen päivään. Yllätyin positiivisesti. Eli ehkä se tästä kuitenkin.

Tuohan meni sitten tosi hyvin! Siitä vain jatkamaan. Ainahan noissa keskusteluissa tahtoo tulla noita katkoja, että ei oikein keksi mitään, mutta ei se haittaa yhtään. Tuohan on hyvä, että myös nainen oli innokkaasti mukana keskustelemassa.

Muista kuitenkin, että ala aloita heti juttelemaan joka kerta, kun hän kirjautuu sisään. Se voi tuntua aika rasittavalta, vaikka mukava tyyppi olisikin kyseessä. Tosiaan, tuosta on kuitenkin tosi hyvä jatkaa! Tsemppiä paljon!

EDIT: Niin sellainen vielä, että kannattaa myös säästellä niitä juttuja vähän sitäkin varten, että sitten jos/kun menette sinne kahville, niin on sielläkin jotain puhuttavaa. Ettei ole harrastukset ym. puhuttu jo läpi siellä facebookissa.

 

[tiipii]

Avasin nyt keskustelun sen naisen kanssa. Alkuun oli ihan hyvin messissä, mutta sitten vain tuli esiin ne ongelmat. Eli kun en ole mikään kiinnostava henkilö, enkä osaakkaan sellainen olla.

Niin paljon vaikeuksia saada jutun juurta. Hirveän pitkiä taukoja tulee järjestään. Ei keksi yhtään mitään. Sitten kun jotain keksii, niin jotain kaavamaista tekstiä, missä ei ole yhtään mitään kiinnostavaa.

Välillä joku 10 minuuttia taukoa, kun ei vain keksi mitään. Naikkonen kyllä vastaili ihan hyvin, jopa yllättävän hyvin, ja useinkin vastasi heti kun jotain laitoin. Mutta sitten taas itse jäädyin moneen kertaan.

Hyvät yöt toivotin ja oli selvästikkin innoissaan ja toivotti onnea huomiseen päivään. Yllätyin positiivisesti. Eli ehkä se tästä kuitenkin.

No niin, hienoa.
Mistä päättelet ette ole kiinnostava henkilö? Kertoiko hän itse vai ajattelitko omassa päässä tämän asian.
Samalla tavalla avaat itse uudelleen keskustelun ja odottelet rauhassa vastauksia. Ei hän mihinkää ole karkaamassa kerran sinun kanssa keskusteli. Ei sillä keskustelun tasolla nyt ole niin väliä, olethan saanut jo yhteydenpidon alkuun. Kyllä ne asiat sieltä tulee kun on tullakseen ja ole kiinnostunut tytön tekimisistä ja kyselet häneltä niitä näitä, kunhan et heti ihan syvällisyyksiin mene.
Täältä peukut sinne, rennosti vaan ja ilman turhia paineita. Unohda myös turha itsekriittisyys, ei sinulla ole kuin yksi elämä elettävänä.

 

[Wallesmanni]

Jaaha. Tänään exä muutti pois yhteisestä kodista. Pirun vaikeeta oli kantaa tavaroita pois kotoa ja kantaa ne sit hänen uuteen kotiin. Ahdisti aivan törkeästi. Siinä sitten lopuksi halattiin, itkettiin ja lopussa tuli se viimeinen pusu, jonka jälkeen molemmat alkoivat itkeä vielä enemmän. Tämän jälkeen oli pakko lähteä pois ja kun tulin kotia, huoneet vain kaikuivat ja ammottivat tyhjyyttään. Oli pakko lähteä kaverin luokse saunomaan, ku en pystynyt kotona olemaan.

Nyt ku on taas kotona ollu, ni on jotenkin todella ristiriitaiset tunteet. Toisaalta olen todella surullinen ja rikki, mutta toisaalta olo on jotenkin helpottunut. Helpottunut ehkä sen takia, että enää ei tarvitse katsoa exää kotona ja rakastua häneen koko ajan uudestaan ja uudestaan. Sekin saattaa helpottaa, että parisuhteen jatkaminen ja ongelmien paikkaaminen ei ole enää minun käsissäni, vaan "kaikki" langat on exän käsissä. Tällä tarkoitan sitä, että ehkä välimatka voi kääntää hänen päänsä. Toivon, että näin kävisi, mutta en siihen usko. Mikäli kuitenkin näin käy, ei exäkään ihan sormia napsauttamalla saa minua takaisin! (Exän suvussa vain on sellaista, että erotaan ja sitten tajutaan jossain vaiheessa, että virhe on tapahtunut ja palattu yhteen.. Mutta mun kohdalla tuskin näin tulee tapahtumaan.)

Minua ärsytti vaan aivan törkeästi, että exä esitti koko tammikuun vahvaa ja piti tunteensa sisällä. Tuntui, että ero ja muutto olisi hänelle todella helppoa. Hän sanoi, että on tottunut vaikeissa asioissa näin tekemään ja kyllä se ahdistus ja suru jossain vaiheessa tulisi. No koko kuukauden sitä odotin ja eilen illalla se sitten tuli. Tuntui todella hyvältä nähdä, että ei tämä ero ollutkaan hänelle helppoa ja tajuta, että hänellä on paljon tunteita minua kohtaan. Se helpotti omaa oloa todella paljon, koska omat tunteeni olin hänelle näyttänyt monta kertaa.

Vaikka ero on ollut perhanan kipeä itselleni, niin on hienoa huomata kuinka paljon tämä on kasvattanut minua ihmisenä. Olen tehnyt jo monissa asioissa suuria muutoksia ja ne tuntuvat todella hyvältä. En välttämättä olisi näitä tajunnut korjata ilman kunnollista itsetutkistelua eron jälkeen. Täytyy olla kyllä tyytyväinen, että en hukuttanut suruani viinaan ja naisiin. Vaan annoin itselleni aikaa käydä tunteet kunnolla läpi.

 

[Trenchtown]

Tästä ei pitänyt avautua, mutta josko asia ei pyörisi niin paljon mielessä tämän jälkeen.

Olen nyt aika tarkkaan vuoden päivät ollut yhdessä tyttöystäväni kanssa. Muutettiin alkuvuodesta yhteiseen kotiin ja kaikki on muutenkin mallillaan. Toki välillä riidellään, mutta kukapa ei riitelisi. Eli siis koska huomenna on vuosi täynnä tätä suhdetta, on edellisestä erostani ehkä vuosi ja viikko. Nopeasti tuli silloin hypättyä uuteen kelkkaan, siitä olen muistaakseni tännekin tarinoinut.

Noh, exäni kanssa välit katkesivat hänen toimiensa takia jossain välissä lopullisesti. Tuli sanottua rumia asioita ja vaikka ne olivatkin totta, oli tarkoitus silti satuttaa. Long story short, kesän lopulla saimme välimme korjattua ja oltiin hyviäkin kavereita. En sano, että siinä vanha suola olisi janottanut, mutta onhan miehen hyvä tietää, että vaihtoehtoja, vaikkakin sitten huonoja, on olemassa.

Joka tapauksessa tuon exäni uuden miesvalinnan myötä hänen alamäkensä jyrkkeni rajulla kädellä. Tästä huolimatta aina kun käytiin vaikka kahvilla, oli tyttö selväpäinen ja elämänmyönteinen. Sitten syyskuun 16. päivä tipahti pommi niskaan, exäni oli menehtynyt sänkyynsä edellisenä yönä. Tyttö oli 24- vuotias, elämä oikeastaan vasta alkamassa. Ei, hän ei kuollut päihteisiin, vaikka niiden käyttöä taustalla olikin.

Jumalauta miten tyhjä olo siitä jäi. Luulin käsitelleeni asian suhteellisen helpostikin, mutta näköjään olin tyypilliseen tapaani ihan vitun väärässä. Nyt, mitä enemmän on hiljaisia ja yksinäisiä hetkiä, sitä useammin huomaan tätä naista ajattelevani. Entä jos sittenkin... mitä olisin voinut tehdä toisin... miksi hänen alamäkensä jyrkkeni, onko se mun vika, olisinko voinut auttaa enemmän, mulla on ikävä, entä jos jos jos. Tiedän kyllä, että tällaiset ajatukset kuuluvat läheisensä menettäneen päähän ja yritän kyllä pakottaa itseni rationaaliseen ajatteluun, mutta ei auta. Välillä ei tunne mitään ja välillä ylitse pyyhkäisee patoutuneiden tunteiden yhdeksänmetrinen tsunami.

Sairasta. Mun elämässä on kaikki mallillaan ja siitä, mistä mun loiva ylämäkeni alkoi, alkoi myös exäni hitaasti jyrkkenevä alamäki. Miten toinen, joka ei ole ihmisenä yhtään toista parempi, voi saada lähes kaiken haluamansa ja toinen nukkuu ikiunta. Kai mä olen onnellinen, tai ainakin voisin onnettomampikin olla. Exäni haamu kuitenkin varjostaa melko lailla omaa aurinkoani. Tiedän että aika, jos ei paranna, niin arpeuttaa haavat. Saisi vaan kulua nopeammin.

Ei tämä taitaisi oikeastaan edes tähän ketjuun kuulua, mutta tänne tämän nyt isken. Lepää rauhassa pikkuinen.

 

[anatsu]

Avasin nyt keskustelun sen naisen kanssa. Alkuun oli ihan hyvin messissä, mutta sitten vain tuli esiin ne ongelmat. Eli kun en ole mikään kiinnostava henkilö, enkä osaakkaan sellainen olla.

Niin paljon vaikeuksia saada jutun juurta. Hirveän pitkiä taukoja tulee järjestään. Ei keksi yhtään mitään. Sitten kun jotain keksii, niin jotain kaavamaista tekstiä, missä ei ole yhtään mitään kiinnostavaa.

Välillä joku 10 minuuttia taukoa, kun ei vain keksi mitään. Naikkonen kyllä vastaili ihan hyvin, jopa yllättävän hyvin, ja useinkin vastasi heti kun jotain laitoin. Mutta sitten taas itse jäädyin moneen kertaan.

Hyvät yöt toivotin ja oli selvästikkin innoissaan ja toivotti onnea huomiseen päivään. Yllätyin positiivisesti. Eli ehkä se tästä kuitenkin.

Öö, en halua mitään toiveita romuttaa, tai oikeastaan annankin neuvon. Saakeli muista varoa, että ette tule liian läheiseksi. Täällä jotkut varoittivat minua viime kesänä siitä ja ihan aiheesta. Nyt sitä chattaillaan varattujen nais(t)enkin kanssa moniakin tunteja välillä, vaikka hän voisi yhtä hyvin olla varattu jollekin muulle. Vaikka mulle, hö. :)

Trenchtown, osaanottoni. Muista, että jokainen tekee elämelleensä juuri niin kuin haluaa ja käyttää sen ainoan mahdollisuuden haluamallansa tavalla. Varmasti tällä naisella oli muitankin vaihtoehtoja kuin aloittaa päihteiden käyttö ja jos kuolema oli jokin sairaskohtaus, niin tuskin siinä paljoa oli tehtävissäkään. Älä masennu itsesyyttelyyn, vaan nautti siitä mitä sinulla nyt on. Tätä tilaisuutta ei tule toista kertaa.

 

[scholl]

Jos vaimo vaatii seksiä niin mies voi näköjään hakea poliisilta apua: Vaimo vaati liikaa seksiä - mies pakeni poliisiasemalle.

Onko muille käynyt samoin kuin tuolle turkkilaismiehelle?

 

[Kulkija]

....Jumalauta miten tyhjä olo siitä jäi. Luulin käsitelleeni asian suhteellisen helpostikin, mutta näköjään olin tyypilliseen tapaani ihan vitun väärässä. Nyt, mitä enemmän on hiljaisia ja yksinäisiä hetkiä, sitä useammin huomaan tätä naista ajattelevani. Entä jos sittenkin... mitä olisin voinut tehdä toisin... miksi hänen alamäkensä jyrkkeni, onko se mun vika, olisinko voinut auttaa enemmän, mulla on ikävä, entä jos jos jos. Tiedän kyllä, että tällaiset ajatukset kuuluvat läheisensä menettäneen päähän ja yritän kyllä pakottaa itseni rationaaliseen ajatteluun, mutta ei auta. Välillä ei tunne mitään ja välillä ylitse pyyhkäisee patoutuneiden tunteiden yhdeksänmetrinen tsunami.
....

Tuossa olet oikeastaan pystynyt kuvailemaan tuntemukseni oman eron jälkeen. Vaikka tässä tilanteessa nyt ollaankin hieman eri asioilla liikkeellä. Itsekin luulin käsitelleeni asian ja annoin olla. Mutta näinpä ei ollut ja parin viikon sisällä, kun omaa aikaa ollut ehkä liiankin paljon on tämä exä palannut päähän. Tästä jo kerroin tuossa pari sivua sitten, mutta silti vain vaivannut. Välillä ei edes muista kyseista henkilöä, mutta usein jokin sana, asia, tapahtuma tai biisi tuo hänet takaisin ja siinä sitä ollaan. Mietitään juurikin jos sitä olisi tehnyt, jos tätä ja milloin mitäkin. Tuolloin kyllä olen koittanut takoa päähän, että päätökseen en voinut päättää ja nykyiseen on totuttava. Vaikuttaa vain välillä tulevan sellaisia ahdistuneisuuskohtauksia, että tekisi mieli vain huutaa. Viimeksi tänä aamuna linja-autossa. Syynä tietenkin oli exän kämpän näkeminen ja valot sisällä. Toi ne kaikki hyvät muistot mieleen ja samalla muisti myös sen kaiken surkeuden.

Tiedän itse, että surkuttelu ja entisessä eläminen ei mihinkään johda vaan vie vain alemmas päin, mutta minkäs ihminen luonteelleen ja tunteilleen voi. Tästäkin olen varmaan kyllästyneisyyteen asti puhunut, mutta kerron vieläkin. Itse epäilen suurimmat syyt näihin epäselviin tunteisiin ja eron vaikeuteen olleen ovat juurikin se etten oikein kunnollista vastausta saanut mikä mätti. Vastaus vaihteli kärjistetysti päivittäin ja milloin oli mikäkin syynä. Harmittelen etten sitä silloin tajunnut kysyä kunnolla ja vaatia selvää vastausta. Näin lähes puolen vuoden jälkeen niitä on hieman turha kysellä. Etenkin, kun olen itsepäisesti ne sillat polttanu vaikka miten vanottiin ja luvattiin ettei niitä polteta. Ja oikeastaan pystyn kuvittelemaan vastaukset mun kysymyksiin jo. "Anna olla jo. Tiedän et tein väärin, mutta tehty mikä tehty. Tiedän, että sanoin, mutta nyt kävi näin" Voisin jopa lyödä vetoa siitä, että vastaus on mitä todennäköisemmin tuota luokkaa.

Huvittavinta tässä on, että luulisi ettei minulla nykyhetkestä ole valitettavaa. Sitä kuuluisaa täälläkin huudeltua pillua saan silloin kun haluan, mutta eniten kaipaan niitä hetkiä, kun sai toisen kanssa olla vaan ja käpertyä. Sitä tunnetta milloin tiesi toisen rakastavan itseään ja oli jollekkin rakas. Pienenä lisäyksenä, että pahinta tässä on se, että nykyiset bändit mikä kuuntelen ovat juurikin niitä mitä yhdessä kuunneltiin illoin ja keikoilla käytiin.

Eipä mulla muuta kuin Trenchtownille jaksamisia!

 

[TQoFE]

Entä jos sittenkin... mitä olisin voinut tehdä toisin... miksi hänen alamäkensä jyrkkeni, onko se mun vika, olisinko voinut auttaa enemmän, mulla on ikävä, entä jos jos jos.

Viestisi kosketti ja syvältä.

Mennään nyt aika kauas naisasioista, mutta tulin juuri hyvän ja rakkaan ystävän luota. Kohta kymmenen vuotta on pidetty yhtä ja pidelty toisiamme pystyssä, kun on ollut tarvis. Viime aikoina vaan mun takia jäänyt vähän vähille, koko ajan töitä ja pelejä ja reissuja böndelle miehen luo. Kyllä, on huono omatunto siitä.

Ystävä on yksi maailman parhaista ja kilteimmistä ja avuliaimmista ihmisistä, samoin kuin vanhempansa. Silti ystävän veli on ihan täys narkkari, eikä mikään päihde mitään kautta nautittuna ole hänelle vieras. Tällä hetkellä ko. veli on vangittuna, tulossa todennäköisesti useamman vuoden tuomio.

Lähinnä siis sitä yritän sanoa, että mikään määrä välittämistä ja rakkautta ja huolenpitoa ei ihmistä pelasta, jollei hän itse ole siihen valmis. Eli älä syytä itseäsi, lainkaan.

Voimia ♥