Naisasiat

[ms.qvist]

Olet scholl oikeassa, että sinkkuudessa ei ole mitään huonoa ja olisi hyvä, jos ihminen osaisi nauttia siitä tilanteesta ja sopeutua siihen. Yksin pärjääminen ja siihen oppiminen ei ole mitenkään huono asia. Melkein sanoisin, että se tekisi kaikille hyvää kokea, mutta tietysti osalle se on mahdottomuus ja toisaalta osalla alkaa tiiviit parisuhdemeiningit jo teini-iässä ja jatkuu läpi aikuisiän ja siihenkin kasvaa helposti kiinni.

Jos asian ilmaisisi todella kärjistäen, olisi hyvä jos jokainen oppisi elämään aikansa sinkkuna eikä hetimmiten kotonaan lähdettyään lentäisi yhteen jonkun toisen ihmisen kanssa. Tällaisessa tilanteessa sitä oman itsensä oppiminen jää pakostakin puolitiehen ja sitten myöhemmin, kun kenties on jo myöhäistä, kirotaan tätä valintaa.

Lähes kaikki teinisuhteet on kuitenkin tuomittu epäonnistumaan, joten sellaisen varaan ei kannata liikoja laskea vaan sellaisessakin ollessaan, ja jos se on pysyvä vielä siinä vaiheessa kun kotoa pois lähtee, kannattaisi sitä omin siivin elämistä kokeilla edes sen verran, että oppii keittämään sitä kaurapuuroa jos oikein kova hätä tulee ruoan saamisen suhteen.

vlad.

 

[Sphinx]

Tässä yhteiskunnassa on tapahtunut joku järkyttävä muutos. Paine parisuhteeseen on nykyään jo parikymppisillä jannuilla jo näköjään käsittämättömän kova.

Sen sijaan joskus 60-70-lukujen taitteessa parikymppisenä tavattiin mennä jo naimisiin. Olihan silloin vielä vanhanpojan ja -piian vero, joka napsahti niille onnettomille, jotka vielä 24-vuotiaana olivat naimattomia ja lapsettomia.

 

[Ted Raikas]

Sen sijaan joskus 60-70-lukujen taitteessa parikymppisenä tavattiin mennä jo naimisiin. Olihan silloin vielä vanhanpojan ja -piian vero, joka napsahti niille onnettomille, jotka vielä 24-vuotiaana olivat naimattomia ja lapsettomia.

Silloin vielä todennäköisesti oli enemmän näitä pakkoavioliittoja, jotka oli solmittu kunhan jonkun kanssa vaan. Mitään suvun järjestämiä avioliittoja tuskin niinkään enää, mutta nekin pitää muistaa kun palataan ajassa tarpeeksi kauas taaksepäin. Luultavasti joku naisasioissaan reppanampi mies saattoi saada itselleen vaimon kun se vaan järjestettiin.

Tuollaisista asioista se kumpuaa edelleenkin, että osaa pelottaa olla "akattomana". Syvään iskostettua häpeää.

 

[scholl]

Kun tajusin sen, että yhteiskunta on väärässä niin sen jälkeen olen huomannut, että naisetkin näyttävät kauniimmilta. Luulin ensin, että otteeni ja kysymyslomakeanalysointini herpaantuu, mutta ei se ole niin. En harmistu yhtälailla enää, jos näen jollain naisella onnettomat kengät kuten vaikkapa jotkut ballerinatossut, vaan koska en ole mitään parisuhdetta hakemassa niin minun ei tarvitse naisiakaan analysoida yhtä tarkasti kuin ennen. Esim. viime lauantaina menin Esportiin katsomaan 24h juoksua. Aulassa tuli joku neitokainen Esport t-paita päällänsä markkinoimaan jotain maastojuoksukilpailua. Hän oli hyvännäköinen ja todella pirteä. Innostus näkyi silmistä. Ihan yksityiskohtana voisi mainita sen, että minua ihmetytti hieman se, ettei hän tiennyt juurikaan ko. tapahtumasta. Kyllä jos minä johonkin perehdyn niin teen kysymyksiä niin, että tiedän, millainen tapahtuma se on. Ehkä se on mahdollista promota jotain tapahtumaa myös niin, ettei tapahtuma henkilöä itseään kiinnosta ja silti olla pirteä ja innostunut. Joka tapauksessa kun en ole mitään hakemassa niin minun ei tarvinnut katsoa esim. kenkiä nyt ollenkaan. Saatoin lähteä siitä jatkamaan matkaani hyväntuulisena. En mennyt ikäänkuin liian pitkälle, jolloin nainen olisi paljastunut pettymykseksi.

Se on osoittautumassa hyväksi ajatukseksi tämä parisuhde- ja naisasioihin perehtyminen. Kirjallisuudesta oppii paljon, mutta osa asioista avautuu vasta ajan kanssa näköjään.

 

[scholl]

Sen sijaan joskus 60-70-lukujen taitteessa parikymppisenä tavattiin mennä jo naimisiin. Olihan silloin vielä vanhanpojan ja -piian vero, joka napsahti niille onnettomille, jotka vielä 24-vuotiaana olivat naimattomia ja lapsettomia.

Mentiin naimisiin, mutta ei linnoittauduttu kotiin samalla tavalla kuin tällä hetkellä. Ei sellaista kulttuuria, että pitää istua sohvalla ja katsoa Salkkareita sekä käydä vaimon kanssa Ikeassa ja supermarketissa, ole ennen ollut. Miehethän viettävät nykyään vapaa-aikaa kotosalla naismaisesti. Jopa urheilumatseihin on vaikea saada yleisöä, kavereita ei saa tavata, jopa liikemiehet joutuvat olemaan illat kotona ja marisemaan perhe-elämän ja työn yhteensovittamisen haasteista. Ennen oli normaalia, että faijat olivat myöhään duunissa ja sen jälkeen vielä kaupungilla ja sitten viikonloppuna oli aikaa tehdä asioita. Ei siitä maristu ollenkaan.

Toki siinä entisessä yhteiskunnassa naisilla ei ollut välttämättä kunnollista työuraa, joten eroaminen oli taloudellisesti mahdotonta - varsinkin kun yhteiskunta ei tullut samalla tavalla tukemaan kuin nyt. Niinpä aika monet saattoivat olla pitkäänkin naimisissa täysin onnettomassa avioliitossa.

 

[Jehovan Syyttäjä]

On nämä naiskuviot kyllä suhteellisen perseestä. Itsellä on NIIN monimutkainen homma takana, että hyvä jos itse pysyi enää kärryillä ja tiennyt oikeen mitä helvettiä tekisi. Onneksi tämä päivä avasi silmät.

Aloitetaan ihan alusta. Pari vuotta sitten tutustuin lapsuudenkaverini kautta kaveriin X ja hänen tyttöystävään, joiden kanssa ystävystyimme hyvin. Tiesin heti ensinäkemältä, että tämä nainen on varmasti hyväsydämmellisin ihminen jonka olen koskaan (tähän päivään mennessä) tavannut. Olin tietenkin iloinen kaverini X puolesta. Kaverista alkoi kuintenkin paljastua kaikennäköisiä uusia, ikäviä -puolia, joidenka johdosta tukeni ja sympatiat alkoi kaatumaan tämän neitokaisen puoleen... Pettämistä, välinpitämättömyyttä, huumausaineita jne...

Parhaani mukaan kuitenkin yritin auttaa kaveriani (en siis tätä neitokaista) ymmärtämään, että ota nyt jumalauta järki käteen, äläkä kadota tuota jokaisen miehen unelmanaista. Enkä puhu nyt ulkonäöstä (ei ole ollut minulle ikinä mikään meriitti) vaikka sekin oli tässä tapauksessa parempi kuin hyvä, vaan olemuksesta ja huolenpidosta toista kohtaan. Viime kesänä sitten ystävä X kävi ulkomailla tämän neitoikaisen lainaamilla rahoilla ja tottakai matkaan kuului huumausaineet ja punaisten lyhtyjen katu. Siitä meille muille "ystäville" tarinoitua ja kaiken maailman fantasioita kerrottua, vakuutti asioiden oltua heidän suhteessa hyvin. Tapasin sitten tämän neitokaisen muutamaa viikkoa myöhemmin ja kuulin muutamia totuuksia siitä, miten häntä on kohdeltu viimeaikoina ja viimeisenä vuotena. Nenä murrettu, petetty, paiskottu kohti esineillä jne. (pitkään kun olleet yhdessä niin nainen kuvitellut, että jokaiselle parille nyt vaan jollain tavalla vaikeuksia tulee suhteeseen ja olettanut että tämä on normaalia, heillä vain ollut hieman pahempia ja uskonut että tämä on ohi menevää.) Kerroin sitten tämän kuultua tästä ulkomaanmatkasta, joka oli viimeinen niitti heidän suhteelle ja tämä hyväuskoinen neito tajusi viimein jättää tuon paskiaisen. Entisen ystäväni.

Siinä vaiheessa kun tämä neito avautui sitten tästä tilanteesta ja mitä kaikkea on joutunut kokemaan sanoin suorilta tein, että minun ja entisen "ystäväni" välit on todellakin tullut tiensä päähän. En voi sietää väkivaltaa missään muodossa ja varsinkaan naisia kohtaan. Kuinka ollakkaan samana iltana kun kerroin ulkomaanmatkasta ja pettämisestä, tämä neito sitten kertoi, että on ollut oikeasti jo melkein vuoden ajan ihastunut meikäläiseen, mutta kieltänyt nämä tunteet itseltään koska on ollut kihloissa ja sen mukaan "lupautunut olemaan loppuelämän jonkun muun kanssa".

Siitä illasta sitten homma lähti käyntiin. Näin jälkikäteen sanottuna, pidempään yhdessä olleena, täytyy sanoa, että alkuun yhdessä olo oli lähinnä sympatiaa meikäläisen kohdalta tätä naista kohtaan ja varmaan naiselta tiettya turvan hakua minua kohtaan. Kohtelin tätä naista todellakin silkkihansikkain, ja nyt jälkeenpäin mietittynä oli jonkinmoinen halu näyttää, että hän ansaitsee paljon parempaa, kuin moisen paskiaisen. Voin sanoa että 99% naisista olisi kateellisia sille kuinka tätä neitokaista kohtelin. Välitin, autoin taloudellisesti ja yritin todellakin ymmärtää kaikkea sitä mitä hän oli joutunut kokemaan.

Itse sain vain aika pahasti siipeeni koko touhussa. Pitkän suhteen jälkeen kun suoraan hyppäsi meikäläisen matkaan, ei tullut kyllä kummallekkaan mietittyä hommia yhtään pidemmälle. Väliin mahtui todella vaikeita aikoja, ei minun puolesta vaan tämän naisen, kun turhan paljon mietti vanhaa elämää ja tulevaisuutta. Itse jouduin kokemaan aika paljon kylmyyttä ja miltä tuntuu tulla jälleen petetyksi. Paskempaa tunnetta tuskin onkaan. Kuitenkin tämän annoin anteeksi ja muutama kuukausi meni jälleen todella hyvin.

Tänään kuitenkin päätettiin että parempi kun lähdetään aivan eri suuntiin. Välitän ja olen jossain määrin rakastunut tähän neitiin edelleen vaikka, viimeiset pari viikkoa on ollutkin aika jäätäviä. Omalla kohdalla tietyllä tapaa harmittaa kun elämään jää jonkinlainen tyhjiö tämän naisen takia, mutta toisaalta taas ei hänen viimeaikaisen käytöksen takia. Tiedän että saan ansaitsemaani kohtelua varmasti sitten kun se "oikea" astuu esiin, mutta toisaalta harmittaa että tämä nainen varmasti miettii lopun ikäänsä, mitä on juuri tänään menettänyt.


Ei kannata sotkeutua "kavereiden" muijiin.

 

[tiipii]

Eipä ole naikkonen mitään yhteyttä pitänyt/ottanut. Aina vaikka Facebookissa samaan aikaan on, niin ei keskustelua avaa. Sen kahvillepyynnön jälkeen en ole itsekkään vaivautunut.

Taitaa aika lailla olla kiinnostus varmasti lähtenyt tai sitten sitä ei ollut lainkaan, näin luulisin. Vai onkohan tuossa taas joku juttu, että testaa olenko oikeasti kiinnostunut?

Ei meinaa hirveästi innosta alkaa juttelemaan niitä näitä, kun ei tiedä, alkaako enemmänkin ottamaan naista päähän, kun taas aloittaa.

En ole koko sinun tarinaasi täältä jaksanut lukea. Mutta jonkin pintapuolisen raapaisun viime aikojen tekemisistä olen saanut.
Se että nainen on FB:ssä mutta ei keskustele ei todellakaan tarkoita että välttelisis sinua, jokaisella on huono päivä. Itsekin olen Offlinessa FB:ssä kun ei kerta kaikkiaan kiinnosta jutella kenenkään kanssa, edes niiden kiinnostavien.
Et voi tietää että onko kiinnostus hävinnyt vai ei. Se selviää ainoastaan kysymällä eikä luomalla mielikuvia omaan päähäsi omilla ajatuksilla.
Naisten kanssa voi puhella myös niitä näitä, niistä ne hyvätkin keskustelut saavat alkunsa. Hieman itseluottamusta vaan peliin, et sinä siinä mitään häviä.

Nyt menet sinne FB:hen ja laitat vaikka yksityisviestin että mitenkä sen kahvin kanssa. Ei sinun tarvitse sinne mitään romaania raapustaa, pelkkä kysymys riittää. Omasta kokemuksesta voin kertoa ettei sinun tarvitse kummoinenkaan verbaalilahjakkuus olla kunhan vaan pidät itseluottamuksen korkealla.
Olen itse kokenut muutaman kerran sen että liika omien mielikuvien luominen ja jahkailu on sitten päättynyt siihen että toinen olisikin halunnut pitää yhteyttä mutta on ollut kiireinen ja kun itsekään en ole ottanut yhteyttä niin ajan kanssa homma on mennyt reisille.

Joten nyt kipinkapin sitä viestiä sille tytölle. Jos siitä ei mitään tule, olethan kumminkin yrittänyt ja varmasti olet tyytyväinen oli lopputulos mikä tahansa.

 

[Ted Raikas]

Eli parisuhde ei ole mulle mikään pakko jonkin ulkopuolisen paineen vuoksi, vaan haluan olla tässä koska mulla on kivaa tytön kanssa ja nautin hänen seurastaan.

Aivan, ei se välttämättä olekaan pakko ulkopuolisen paineen vuoksi. Paineita osaa ihminen asettaa ihan itsekin ja tuossa käytiin läpi eri syitä.

Väitän vahvasti edelleen, että osalle parisuhde on pakenemista jonnekin, missä ei tarvitse olla yksin ja missä saa arvostuksen - koska ei itse kunnolla pysty sitä itselleen antamaan.

Ei kaikille noin. Osalle parisuhteet tulee luonnollisesti kuvioihin elämään, useat näistä ihmisistä viihtyy hyvin itsekseen, mutta sitten ehkä osin juuri sen itsensä kanssa viihtymisen takia törmääkin ihmiseen kenen kanssa on kiva ja rento olla. Asiat johtaa toiseen ja hups, siinä ollaan.

Se pakonomainen etsintä ja yrittäminen ei yleensä tuota hyviä tuloksia. Näin itsestäänselvyytenä sanottu.

 

[magnum37]

.

Tää sun stoorin luuleminen sai mut lähes huonovointiseksi. Näistä tapauksista on nimittäin niin paljon näyttöä, että ns. hellä/rakastavainen nainen päätyy moukkamaisen retkun partneriksi, ja sitten jos taas tulee hyvin kohdelluksi niin se alkaakin prinsessaa ahdistaa. Voi toki olla, ettei persoonallisuutenne kohdannut muutenkaan rittävästi mutta silti...hyi hitto, tämä on yksi niistä syistä miksi naiset ärsyttää välillä ihan miljoonasti. Sekopäitä.

 

[TQoFE]

En vaan ymmärrä, että kuinka paljon vähemmän vien hänen aikaa koska näemme muutenkin n.kerran kuussa viikon tai pari kerrallaan ja silloinkin molemmat kyllä saa tehdä omia juttujaan ym.

(...)Edelleenki oon hänelle tärkeä, r-kas ym.

Toivon olevani väärässä, mutta bullshit detectorissa valot vilkkuu ja sireenit soi täysillä.

1) Jos rakastaa, ei lopeta parisuhdetta siksi, ettei muka olisi aikaa. Tämän ymmärrät varmaan itsekin, kun vähän mietit.

2) Oman kokemuksen mukaan kaukosuhteessa olevat ihmiset ovat helkkarin onnellisia silloin joskus, kun saavat olla yhdessä pidempään kuin viikonlopun kerrallaan. Se ei ahdista eikä vituta, ja kavereita kerkiää näkemään silloinkin, kun toinen on poissa. Tai vaihtoehtoisesti kavereita nähdään, mutta myös se oma kumppani lähtee mukaan. Jos kaukosuhteessa - tai tietty muutenkaan - yhdessä vietettävä aika on ahdistavaa pakkopullaa, suhteessa ei ole mitään, minkä vuoksi se ansaitsisi olla olemassa.

 

[scholl]

Tai vaihtoehtoisesti kavereita nähdään, mutta myös se oma kumppani lähtee mukaan.

Fägärin merkki, jos mies suostuu tuollaiseen. Osa naisistahan juuri kontrolloi miehiään niin, etteivät saa ikinä nähdä kavereitaan ilman valvovaa silmää. Jos elää kaukosuhteessa niin kyllähän silloin voi nähdä kavereitaan eri aikaan kuin sitä kumppania eli sopii tapaamiset kavereiden kanssa niille päiville tai viikoille, kun ei tapaa sitä kumppaniaan.

orpon kommenttiin siihen, että tytön kanssa on kiva olla sanoisin, että eihän sillä parisuhteen kanssa tarvitse olla mitään tekemistä. Voihan sitä olla yhtä lailla kivaa, vaikkei seurustelisikaan. Aina nousee esille se seurustelu. Harvoin on esim. mahdollista pitää kivaa jonkun naisen kanssa, josta tiedän heti, ettei hän ole parisuhdemateriaalia, kun jossain vaiheessa nousee se parisuhde- tai seurustelukortti esiin. Se on ihan ihmejuttu. Jokuhan siinä on taustalla.

 

[Trenchtown]

Toivon olevani väärässä, mutta bullshit detectorissa valot vilkkuu ja sireenit soi täysillä.

Sama. Kaikella hyvällä nimimerkki orpoa kohtaan: Vaikuttaa näin toisen puolen version tarinasta lukeneena siltä, että typyllä on joku uusi kierroksessa, tai jos ei kierroksessa, niin ainakin katsottuna. Toivon todella, että olen väärässä, mutta nuo syyt suhteen lopettamiseen/hyllylle nostamiseen vaikuttavat melko tukevalta häränpaskalta. Voihan se olla, että tyttö tuntee juuri noin kuin on sinulle kuvaillut, mutta ei kai kukaan hektisen elämäntilanteen ja stressin takia ensimmäisenä feidaa elämästään ihmistä josta tosissaan välittää. Vielä, kun olette kaukosuhteessa, niin yhdyn ihmettelyysi siitä, että miten muka voit viedä liikaa hänen aikaansa.

Oma kokemukseni kaukosuhteista on se klassinen: Kaukosuhde toimii hyvin niin kauan, kun kaikki neljä ovat onnellisia. Joku muu voi tulla kertomaan positiiviset kokemuksensa kaukosuhteista, eiköhän jollakin sellaisiakin ole.

Tsemppiä nyt kuitenkin, ei muuta kun kaulukset pystyyn ja nöyrästi päin pistimiä.

 

[TQoFE]

Fägärin merkki, jos mies suostuu tuollaiseen.

Dear Eki, olenko mä sitten lesbo, kun miehen ollessa täällä olen nähnyt kavereita ja ottanut miehen mukaan?

TerQuin,
Epätietoinen tytskä

Osa naisistahan juuri kontrolloi miehiään niin, etteivät saa ikinä nähdä kavereitaan ilman valvovaa silmää.

Tästähän nyt ei ollut kyse, vaan kavereiden tapaamisesta silloin KUN toinen on käymässä. Olisi melko epäkohteliasta jättää toinen yksinään ihmettelemään ja painella baanalle, kun toinen varta vasten on tullut käymään.

Jos elää kaukosuhteessa niin kyllähän silloin voi nähdä kavereitaan eri aikaan kuin sitä kumppania eli sopii tapaamiset kavereiden kanssa niille päiville tai viikoille, kun ei tapaa sitä kumppaniaan.

Tietenkin voi. Joskus vaan ko. ajankohtaan voi osua vaikka peli, jonka jälkeen on mukava mennä porukalla kaljalle ja vaihtaa muutama sana pelistä.

Joku muu voi tulla kertomaan positiiviset kokemuksensa kaukosuhteista, eiköhän jollakin sellaisiakin ole.

On positiivinen, voimassa oleva kokemus. Kaikki kaksi osapuolta ovat onnellisia =)

 

[scholl]

Sama. Kaikella hyvällä nimimerkki orpoa kohtaan: Vaikuttaa näin toisen puolen version tarinasta lukeneena siltä, että typyllä on joku uusi kierroksessa, tai jos ei kierroksessa, niin ainakin katsottuna. Toivon todella, että olen väärässä, mutta nuo syyt suhteen lopettamiseen/hyllylle nostamiseen vaikuttavat melko tukevalta häränpaskalta. Voihan se olla, että tyttö tuntee juuri noin kuin on sinulle kuvaillut, mutta ei kai kukaan hektisen elämäntilanteen ja stressin takia ensimmäisenä feidaa elämästään ihmistä josta tosissaan välittää. Vielä, kun olette kaukosuhteessa, niin yhdyn ihmettelyysi siitä, että miten muka voit viedä liikaa hänen aikaansa.

Eikös tuossa ollut taustalla juuri se tilanne, että nainen oli tullut jostain ulkomailta. Silloin voi nähdä asiat uudessa valossa. Itse muutin mutsin ja luota pois aikanaan nuorena Verbieriin suuntautuneen skimbamatkan jälkeen. Tajusin, että hitto vieköön, sehän on kivaa olla yksikseen. Tuossa voi olla ihan sama juttu. Nuori ihminen haluaa tehdä asioita oman aikataulunsa mukaan ja kyllähän opiskelu tai mikä tahansa voi aiheuttaa hektisyyttä tai stressiä. Riippuu tietysti kurssien määrästä, mutta jos ei esim. ehdi nukkua juuri ollenkaan ja menee koko ajan pää kolmantena jalkana niin ei sitä huvita tai jaksa miettiä sitä, mitä muille kuuluu. Lisäksi ihmisestä voi välittää, vaikkei häntä rakastaisi. Siinä iso ero. Jos vain välittää niin henkilö on helpompi feidata silloin, jos lähtee jonnekin tai haluaa elää omaa elämäänsä. Ei siinä tarvitse ainakaan miehellä mitään toista katsottuna tai kierrossa. Kysymyshän on siitä erosta, että haluaako olla yksin vai haluaako olla suhteessa. Se on samanlainen ero kuin haluaako olla henkilön A vai henkilön B kanssa. Se pitää ratkaista. Jos joku haluaa olla yksin niin ei se muuta asiaa, että välittää jostakin.

Dear Eki, olenko mä sitten lesbo, kun miehen ollessa täällä olen nähnyt kavereita ja ottanut miehen mukaan?

Naiset ovat enemmän laumaeläimiä. Haluavat esitellä, että heillä on mies. Se on statussymboli. Porukassa osalla ei ole miestä. Sen takia voi olla tärkeätä hankkia koko ajan joku mies ja esitellä häntä. Siihen kuuluu sekin, että pitää istua vierekkäin aika lähekkäin. Ei tule kuuloonkaan, että saa vaellella baarissa missä tahansa ja tsiigailla meininkiä, vaan pitää osallistua jossain loossissa tapahtuvaan ompeluseuraosaston illan viettoon siinä baarissa. Se on /ceestä.

 

[Ted Raikas]

Joku muu voi tulla kertomaan positiiviset kokemuksensa kaukosuhteista, eiköhän jollakin sellaisiakin ole.

Kaukosuhteista on kokemuksia kyllä... itseasiassa muunlaisista ei olekaan kokemuksia. En nyt tiedä onko ne suhteet kaatuneet siihen etäisyyteenkään, varsinkin jälkimmäisessä suhteessa yhteydet pääkaupunkiseudulla neidon kotikaupunkiin sujui aika mallikkaasti ja puhuttiin alle tunnin matkasta kuitenkin.

No, ensimmäinen suhde saattoi osaltaan tuohon etäisyyteenkin kaatua, mutta siinä tuli toinen mies kuvioihin hänellä, joten se lienee suurin syy... toki voidaan ajatella, että sen toisen miehen löytymistä edesauttoi se välimatkamme. Tiedä näistä. Ollutta ja mennyttä.

Iso epäilys, että kaukosuhteet voi tulla kuvioihin jatkossakin. Minulla on ollut vähän paha (?) taipumus aina tutustua sillä tavalla paremmin naisihmisiin jotka asuvat jossain kauempana Suomessa. Kumma juttu.

 

[HIFK]

En ole koko sinun tarinaasi täältä jaksanut lukea. Mutta jonkin pintapuolisen raapaisun viime aikojen tekemisistä olen saanut.
Se että nainen on FB:ssä mutta ei keskustele ei todellakaan tarkoita että välttelisis sinua, jokaisella on huono päivä. Itsekin olen Offlinessa FB:ssä kun ei kerta kaikkiaan kiinnosta jutella kenenkään kanssa, edes niiden kiinnostavien.
Et voi tietää että onko kiinnostus hävinnyt vai ei. Se selviää ainoastaan kysymällä eikä luomalla mielikuvia omaan päähäsi omilla ajatuksilla.
Naisten kanssa voi puhella myös niitä näitä, niistä ne hyvätkin keskustelut saavat alkunsa. Hieman itseluottamusta vaan peliin, et sinä siinä mitään häviä.

Nyt menet sinne FB:hen ja laitat vaikka yksityisviestin että mitenkä sen kahvin kanssa. Ei sinun tarvitse sinne mitään romaania raapustaa, pelkkä kysymys riittää. Omasta kokemuksesta voin kertoa ettei sinun tarvitse kummoinenkaan verbaalilahjakkuus olla kunhan vaan pidät itseluottamuksen korkealla.
Olen itse kokenut muutaman kerran sen että liika omien mielikuvien luominen ja jahkailu on sitten päättynyt siihen että toinen olisikin halunnut pitää yhteyttä mutta on ollut kiireinen ja kun itsekään en ole ottanut yhteyttä niin ajan kanssa homma on mennyt reisille.

Joten nyt kipinkapin sitä viestiä sille tytölle. Jos siitä ei mitään tule, olethan kumminkin yrittänyt ja varmasti olet tyytyväinen oli lopputulos mikä tahansa.

No kiireitä tällä naisella ei kyllä ole ollut, vaan esim. koko lauantaipäivän oli Facebookissa. Siis aamukahdeksasta iltakahteentoista. Eli tuskin mitään kiireitä on ollut sen suhteen? Milloin tahansa olisi voinut avata keskustelun.

Eikä offlinessa kyllä ollut vaan online-tilassa. Eli vähän mietityttää, että sitä kiinnostusta vain ei enää ole, kun tuskin kellään nyt niin kiirettä on, että yhtä viestiä ei ehtisi lähettää tai pari sanaa vaihtamaan.

Ja kun en ihan tungettelevaksi halua mennä, kun tiedän miten ärsyttää, kun jotkut henkilöt ottavat yhteyttä, joista ei todellakaan pidä. Tai ei kiinnosta enää.

 

[CaptainSlow]

Ja kun en ihan tungettelevaksi halua mennä, kun tiedän miten ärsyttää, kun jotkut henkilöt ottavat yhteyttä, joista ei todellakaan pidä. Tai ei kiinnosta enää.

Entäs jos se odottelee siellä ihan samaa kuin sinä? Eli katselee vaan, kun olet online, mutta ihmettelee kun et tee mitään. Saattaa luulla, että olet vaikkapa suuttunut, koska hän ei lähtenyt sun kanssa sinne kahville ekalla yrittämällä.

Ei se ole mun mielestä ollenkaan tungettelevaa, jos avaat keskustelun ja kyselet vaikka miten menee tai jotain vastaavaa. Jos tyttö vastailee hitaasti ja muutamalla sanalla, niin sitten voi olla ettei sitä kovin paljoa kiinnostakaan. Et saa kuitenkaan koskaan tietää, jos vaan voivottelet etkä tee asialle mitään! Kerran täällä vaan eletään.

 

[Ted Raikas]

Entäs jos se odottelee siellä ihan samaa kuin sinä? Eli katselee vaan, kun olet online, mutta ihmettelee kun et tee mitään.

Tuo on ihan mahdollista. Osa naisista odottaa, että mies tekee aloitteita ja on aktiivisempi osapuoli. En sitten tiedä kokevatko olevansa liian helppoja ja "kiinnostuneita" jos ovat aktiivinen osapuoli.

Olen jopa naisilta saanut rehellisiä tunnustuksia siitä, että odottavat miehen tulevan juttelemaan ja olemaan aloitteen tekijä mm. illanvieton suhteen.

 

[Jehovan Syyttäjä]

Tää sun stoorin luuleminen sai mut lähes huonovointiseksi. Näistä tapauksista on nimittäin niin paljon näyttöä, että ns. hellä/rakastavainen nainen päätyy moukkamaisen retkun partneriksi, ja sitten jos taas tulee hyvin kohdelluksi niin se alkaakin prinsessaa ahdistaa. Voi toki olla, ettei persoonallisuutenne kohdannut muutenkaan rittävästi mutta silti...hyi hitto, tämä on yksi niistä syistä miksi naiset ärsyttää välillä ihan miljoonasti. Sekopäitä.

Sanoppa muuta, en tiedä mitä jotkut tuommoisissa järjellä ajateltuna näkee. Aika romunahan tässä ollaan, eikä kyllä nyt ensi tuntumalta tee yhtään mieli säätää mitään kenenkään kanssa. Ei enää oikein jaksaisi pettymystä, pettymyksen perään.

Jatkoajan keskustelupalsta - Yksittäisen viestin lukeminen - Naisasiat

 

[scholl]

Tuo on ihan mahdollista. Osa naisista odottaa, että mies tekee aloitteita ja on aktiivisempi osapuoli. En sitten tiedä kokevatko olevansa liian helppoja ja "kiinnostuneita" jos ovat aktiivinen osapuoli.

Olen jopa naisilta saanut rehellisiä tunnustuksia siitä, että odottavat miehen tulevan juttelemaan ja olemaan aloitteen tekijä mm. illanvieton suhteen.

Eikös tuosta käytetä nimitystä lahna. Sopii myös sänkyasioihin. Osa vain makaa, eikä tee mitään.

Havainnollistan tässä nyt mitä tarkoittaa se, että lähtee tyttöystävän kanssa baariin. Olkoon se ompeluseuramafian pj. sari ja poikaystävä jari. Iltapäivä koittaa ja sari kirjoittaa fb-statukseksi: Illalla juodaan shampanjaa siskot (perään sydänmerkki, en tiedä miten sellainen laitetaan). Hän tykkää itse omaa statustaan ja kohta muutkin tykkäävät ja kirjoittavat siihen jonninjoutavaa, missä toistuvat sydän ja siskot. Illalla sitten ehkä tulevat ensin jarin ja sarin luo, jos eivät näe suoraan keskustassa. Paikalla ei ole jarin kavereita ollenkaan, joten häntä vituttaa. Hän ei kuitenkaan saa juoda edes pohjia himassa, koska naisilla on kiire. Pitää mennä aikaisin baariin näyttäytymään. Sitten porukka lähtee Meccaan, Teatteriin tai johonkin muuhun teennäiseen paikkaan. Siellä sitten mennään looshiin istumaan ja tilataan pari pulloa shampanjaa. Sitä sitten siemaillaan siinä hitaasti ja jutellaan ihan jonninjoutavia, lähinnä kauneudesta ja julkkiksista. Se ja sekin olin sen ja sen kanssa siellä. Jaria vituttaa, paikalla saattaa olla muitakin poikaystäviä, mutta ne ovat jäykkiä jätkiä, eikä niiden kanssa jaksa jutella mitään. Jari haluaa tilata drinksua. Siitä tulee ongelma. Sari alkaa marista: jari on aina humalassa, eikä huomioi mua. Sä oot juoppo jari. Jari haluaa hakata itseään vasaralla otsaan... Ainoa tapa kestää koko paikan ilmapiiriä ja sarin säälittävää porukkaa olisi humaltua ja sekin tie näyttää olevan tukossa. Jari lähtee vessaan ja tilaa matkalla äkkiä baaritiskillä joku 5kpl salmareita ja kiskaisee ne huiviin. Tarina jatkuisi vaikka kuinka kauan, mutta parempi lopettaa nyt. Miesten käyttäminen tuollaisena näyttelyesineenä tuli selväksi.

 

[Powerplay]

Tarina jatkuisi vaikka kuinka kauan, mutta parempi lopettaa nyt. Miesten käyttäminen tuollaisena näyttelyesineenä tuli selväksi.

Jätkä veti maton alta. Ei toi sun pointtis itse asiassa kiinnostanut, mutta miten Jarin ilta jatkui/loppui niiden salmarien jälkeen olisi kiinnostanut. Mä pidin Jarille peukkuja. Sari vituttaa vieläkin.

 

[CaptainSlow]

Tuo on ihan mahdollista. Osa naisista odottaa, että mies tekee aloitteita ja on aktiivisempi osapuoli. En sitten tiedä kokevatko olevansa liian helppoja ja "kiinnostuneita" jos ovat aktiivinen osapuoli.

Olen jopa naisilta saanut rehellisiä tunnustuksia siitä, että odottavat miehen tulevan juttelemaan ja olemaan aloitteen tekijä mm. illanvieton suhteen.

Kyllä, nimenomaan näin!

Mulla joskus viime vuoden puolella yksi tytteli oli todella tungetteleva tuolla facebookissa. Jopa niin tungetteleva, etten oikein käynytkään siellä enää, kun en jaksanut katella sitä tyttöä. Joka kerta, kun kirjauduin sisään, niin maksimissaan kesti kymmenen sekuntia ja se alkoi tilittään jotain omia juttujaan. Kunhan HIFK et ala tuollaiseksi, niin ei ole mitään ongelmaa. Ihan perusjuttelu on ihan ok ja sitten jos se tyttö tykkää, niin kysyt vaan kahville sitä.

Omasta tilanteesta taas sen verran, että nyt on heitetetty lopullisesti kirves kaivoon tämän homman kanssa. Sen vaan aistii, että tyttöä ei kiinnosta oikeasti muussa kuin kaverimielessä tämä juttu. Vielä se soittelee ja juttelee mulle facebookissa, mutta itse en ole enää tehnyt elettäkään mihinkään suuntaan. Koulullakin vielä hymyilee ja katselee, mutta mitä iloa siitä on, kun sitten aina saan vaan kuitenkin pettyä ja tulla nöyryytetyksi. En todellakaan anna enää yhdenkään kauniin sanan hämätä mua. Jospa meistä kuitenkin jonkinlaiset kaverit vielä tulisi. Vaikkapa sellaiset, että voi silloin tällöin kuulumiset vaihdella. Aivan syvältähän tämä on, mutta ei tässä auta kuin hyväksyä se, että aina ei voi voittaa.

 

[scholl]

Jätkä veti maton alta. Ei toi sun pointtis itse asiassa kiinnostanut, mutta miten Jarin ilta jatkui/loppui niiden salmarien jälkeen olisi kiinnostanut. Mä pidin Jarille peukkuja. Sari vituttaa vieläkin.

Eihän se voi päättyä mihinkään muuhun kuin perheriitaan, jossa saattaa olla monta naista jaria vastaan argumentoimassa. Kannattaa mennä katsomaan Helsingin yöelämään. Noita porukoita on siellä vaikka kuinka paljon. Toi on tositapahtumiin perustuva kertomus. Näin sivustakatsojana toi asetelma teki ainakin minut sairaaksi. Se ja huumeiden lisääntyminen keskustan baareissa johti ainakin omalta kohdaltani siihen, että lopetin käytännössä viihteellä käymisen Suomessa. Käyn yleensä vain Saksassa viihteellä parin kuukauden välein ja täällä treenaan urheilua. Toki joskus harvoin täälläkin, mutta sellainen säännöllinen viihteellä käyminen alkoi tehdä minut sairaaksi sen jälkeen, kun tuota naisten suorittamaa poikaystävien kanssa viihteellä käymistä alkoi esiintyä vähän liikaa. Se on ihan käsittämätöntä. Jos minä seurustelisin niin sitä vapaa-aika, mikä meillä olisi käytettävissä siihen seurusteluun, en haluaisi käyttää missään hiton porukassa ja näyttäytyä, vaan kahdestaan ja sitten jos menisin viihteelle niin menisin jonkun kaverin kanssa ja juteltaisiin politiikasta, urheilusta, taloudesta tai vaikkapa autoista ja juotaisiin ennen kaikkea brenkkua sen verran, että se nollaisi tilanteen ja jaksaisin taas parin päivän päästä keskittyä duuniin, treeniin ja muuhun normielämään täysipainoisesti.

 

[magnum37]

TerQuin,
Epätietoinen tytskä

Oletsä muuten Azul?

 

[FourForty]

Juuri tuollainen asioiden tulviminen medioitten kautta sekoittaa pakkaa, ihan samassa rytäkässä seksuaalisuuden ja seksikkyyden määritelmien kautta. Kuuluu kaikki siihen samaan vyyhtiin. Ei moista tulvaa ollut vuosikymmeniä sitten. Eikä samalla tavalla syrjäytyneitäkään ollut. Kyllä nuo liittyy selkeästi kaikki toisiinsa.

Mitä meinaat syrjäytyneillä, pariutumisessa heikoimmille jääneitä vai muuten yhteiskunnan kelkasta pudonneita? Kyllä sosiaalisia ongelmia ja syrjäytymistä oli 1960-70-luvullakin paljon, tämä selviää ihan jo aikakauden sanomalehtien rikosuutisia selailemalla.