Naisasiat

[CaptainSlow]

Mitenhän pääsisi ihastumisesta ylitse? Kun tuo tyttö nyt ei ilmeisesti ole kiinnostunut muuta kuin kaverimielessä ja koululla nähdään päivittäin. En ole enää ottanut ollenkaan yhteyttä, mutta tyttö siis haluaa jutella päivittäin. Kokoajan se jotain vinkkaileekin, mutta en ole enää noteerannut niitä mitenkään. Aivan perseestä, kun tässä ei voi oikeastaan tehdä mitään. Täydellinen välien katkaiseminenkin olisi tässä tilanteessa jotenkin outoa, joten sekään ei taida toimia.

 

[Ted Raikas]

Mitenhän pääsisi ihastumisesta ylitse?

Ajan kanssa. Lopetat yhteydenpidon kokonaan, otat kivun vastaan ja toivut siitä.

Muuta keinoa ei ole.

 

[Spiit]

Mitenhän pääsisi ihastumisesta ylitse? Kun tuo tyttö nyt ei ilmeisesti ole kiinnostunut muuta kuin kaverimielessä ja koululla nähdään päivittäin. En ole enää ottanut ollenkaan yhteyttä, mutta tyttö siis haluaa jutella päivittäin. Kokoajan se jotain vinkkaileekin, mutta en ole enää noteerannut niitä mitenkään. Aivan perseestä, kun tässä ei voi oikeastaan tehdä mitään. Täydellinen välien katkaiseminenkin olisi tässä tilanteessa jotenkin outoa, joten sekään ei taida toimia.

Eihän sulla oo kun kaks vaihtoehtoa. Joko jatkat nykyisellään ja nielet päivästä toiseen sen tosiasian, että haluat tytöstä jotain sellaista mitä et voi saada.. tämä ainakin niin kauan kun totut/hyväksyt, että tyttö on vaan kaveri ja omatkin fiilikset mihinkään suurempaan haihtuvat. Toinen vaihtoehto on sitten ilmoittaa ko. naisihmiselle, että haluat enemmän kuin mitä nyt on tarjolla, ja jatkuva yhteydenpito kirpaisee niin paljon, että parempi kulkea kokonaan omia teitä. Kumpi sitten on se helpompi ratkaisu? Siihen sinun täytyy vastata itse. Kumpaakin on kokeiltu, tosin tilanteetkin olivat täysin erilaisia.

 

[Chambza]

Tästä ei pitänyt avautua, mutta josko asia ei pyörisi niin paljon mielessä tämän jälkeen.
...
Tiedän että aika, jos ei paranna, niin arpeuttaa haavat. Saisi vaan kulua nopeammin.

Ei tässä muuta apua ole kuin aika. Ja vaikka aikaakin kuluu, niin sitten näkee jotain tuttua jossain, ei välttämättä edes tiedä mitä, mutta sitten taas täytyy ne samat kysymykset pyörittää mielessään.

Chambzalla on aika omakohtaista kokemusta vastaavasta. Tunnettiin jo ihan kersoina, yhdessä leikittiin, tutkittiin maailmaa, riideltiin, ja kasvettiin isommiksi. Välillä oltiin kuin sisko ja veli, välillä vain kavereita, välillä parhaita ystäviä, välillä jotain muuta eikä itsekään tiedetty mitä. Lapsista tuli nuoria aikuisia, ja vieläkin oltiin ihan yhtä pihalla. Vasta kun Chambza olikin lähdössä kauas etelään opiskeluidensa perässä, oli paikka niin tiukka että kortit oli lyötävä pöytään - mehän olimme kuin toisillemme tehdyt! Mutta kirkas hetki oli lyhyt, kun juna vei kuitenkin pojan etelään ja tyttö jäi pohjoiseen. Vielä kului aikaa melkein vuosi, ennen kuin se puhelu sitten tuli - tyttö oli päättänyt elämänsä unilääkkeillä.

Sanoisin, että meni vuosi pari ennen kuin kykeni katsomaan asioita vähän paremmin vain asioina, ja ymmärtämään edes jollain tasolla, ettei olisi itse kuitenkaan voinut toisen koko elämää hänen puolestaan korjata. Siitä huolimatta ne kysymykset täytyy käydä aina välillä läpi - olisiko voinut mennä vaikka käymään kun ensimmäisistä huolestuttavista merkeistä kuuli, olisiko voinut reagoida voimakkaammin kun viimeisen hämärän tekstiviestin sai.

Nyt aikaa on kulunut kai melkein kahdeksan vuotta, ja sillä välin Chambza on jatkanut elämäänsä. Nimimerkki on aina ollut aika passiivinen omissa naisasioissaan, osaltaan luonteenomaisesti, mutta varmasti tällä stoorilla on ollut osansa siinä, varsinkin alkuaikoina. Osittain nimimerkki halusi varmaankin vain suojella itseään, osittain muilla ei ollut edes mahdollisuuksia kun eihän haamuja voi päihittää.

Nyt nimimerkki katsoo kyllä jo suoraan eteenpäin, vaikka ei tämä näköjään vieläkään helppo aihe ole.

Tsemppiä Trenchtown, ei ole sullekaan niitä helpoimpia kortteja jaettu tähän eloon.

 

[CaptainSlow]

Eihän sulla oo kun kaks vaihtoehtoa. Joko jatkat nykyisellään ja nielet päivästä toiseen sen tosiasian, että haluat tytöstä jotain sellaista mitä et voi saada.. tämä ainakin niin kauan kun totut/hyväksyt, että tyttö on vaan kaveri ja omatkin fiilikset mihinkään suurempaan haihtuvat. Toinen vaihtoehto on sitten ilmoittaa ko. naisihmiselle, että haluat enemmän kuin mitä nyt on tarjolla, ja jatkuva yhteydenpito kirpaisee niin paljon, että parempi kulkea kokonaan omia teitä. Kumpi sitten on se helpompi ratkaisu? Siihen sinun täytyy vastata itse. Kumpaakin on kokeiltu, tosin tilanteetkin olivat täysin erilaisia.

Juuri olinkin tulossa sanomaan tuota, että taitaisi olla parasta kun kertoisin suoraan, että musta tuntuu niin helvetin pahalta, kun tunnen vahvemmin sitä tyttöä kohtaan kuin se mua kohtaan. Tietysti siinä olisi vaarana, että yhteydenpito loppuu kokonaan, mutta sekään nyt ei toisaalta hirveästi haittaisi. Ottaa niin rajusti päähän, kun se muka esittää niin saatanan kiinnostunutta, mutta sitten ei ilmeisesti sitä oikeasti olekaan.

 

[Stonewall]

Juuri olinkin tulossa sanomaan tuota, että taitaisi olla parasta kun kertoisin suoraan, että musta tuntuu niin helvetin pahalta, kun tunnen vahvemmin sitä tyttöä kohtaan kuin se mua kohtaan.

Minäkin suosittelen suoraan asian kertomista. Tietenkään sekään ei ole helppoa. Naamatusten moisen kertominen vaatii tiettyä pokkaa (voihan asian hoitaa toki netissä tai puhelimessakin). Mutta jos asia aiheuttaa suurta tuskaa, niin siitä tilasta on päästävä eteenpäin, eikö vaan? Asia voi tietenkin olla jonkinasteinen yllätyskin tytölle, ja yhteydenpito sen myötä saattaa hiipua. Mutta jos kiinnostuksenne on kovin eritasolla, tämä lienee helpottava asia.

 

[Trenchtown]

Nyt aikaa on kulunut kai melkein kahdeksan vuotta, ja sillä välin Chambza on jatkanut elämäänsä. Nimimerkki on aina ollut aika passiivinen omissa naisasioissaan, osaltaan luonteenomaisesti, mutta varmasti tällä stoorilla on ollut osansa siinä, varsinkin alkuaikoina. Osittain nimimerkki halusi varmaankin vain suojella itseään, osittain muilla ei ollut edes mahdollisuuksia kun eihän haamuja voi päihittää.

Nyt nimimerkki katsoo kyllä jo suoraan eteenpäin, vaikka ei tämä näköjään vieläkään helppo aihe ole.

Tsemppiä Trenchtown, ei ole sullekaan niitä helpoimpia kortteja jaettu tähän eloon.

Kiitos. Ei ole tosiaan mitään täyskättä tai edes suoraa kädessä, mutta satunnaisia pareja ja joissain jaoissa jopa kolmoset! Kuitenkin niillä korteilla pelataan, jotka elämän suuri jakaja käteen työntää.

Niinhän se taitaa olla, että tuon exän kuolema tulee, jos ei vainoamaan, niin ainakin jollain lailla kulkemaan mukana läpi elämän. On noilta naisolennoilta ennenkin tullut siipeen, joten tiedän sen ajan arpeuttavan haavat. Toisaalta, en ole koskaan menettänyt ketään noin läheistä, joten tämä prosessi on mulle uusi. Ehkä jonkin verran asian käsittelyä auttaa se, että tyttö ei omaa henkeänsä riistänyt, vaikka käytös olikin sellaista, että omaa elämää ei arvosteta eikä sitä kunnioiteta. Kynttilä paloi molemmista päistä. Kuolema oli kuitenkin eräänlainen sairaskohtaus, en nyt sen enempää täällä halua sanoa. Siitä, miten paljon veressä olleet aineet tuohon vaikuttivat, mulla ei ole tietoa. Enkä itse asiassa edes sitä tietoa taitaisi haluta.

Ei tässä oikein muuta voi, kun nostaa kaulukset pystyyn vaan ja puskea eteen päin. Mä olen kuitenkin tilanteeseen nähden onnellinen. Mulla on rakastava avovaimo, joka onneksi ymmärtää tilanteen ja tajuaa, että miksi mulla on ajoittain paha olla. En saa jäädä tähän vellomaan, koska menneisyys ei saa muuttaa tulevaisuutta. Totta kai minulle tapahtuneet asiat muokkaavat minua ja katsantokantojani, mutta ne eivät saa tulla "uuden" onneni tielle.

"kipu pitää suoda, pitää antaa haavojen vuotaa ja sit vasta työntää ne pois luotaan."

 

[CaptainSlow]

Minäkin suosittelen suoraan asian kertomista. Tietenkään sekään ei ole helppoa. Naamatusten moisen kertominen vaatii tiettyä pokkaa (voihan asian hoitaa toki netissä tai puhelimessakin). Mutta jos asia aiheuttaa suurta tuskaa, niin siitä tilasta on päästävä eteenpäin, eikö vaan? Asia voi tietenkin olla jonkinasteinen yllätyskin tytölle, ja yhteydenpito sen myötä saattaa hiipua. Mutta jos kiinnostuksenne on kovin eritasolla, tämä lienee helpottava asia.

Niin, en itse asiassa tarkkaan edes tiedä kuinka kiinnostunut se minusta on. Ilmeisesti ei kuitenkaan tarpeeksi kiinnostunut, kun ei ole sanonut mitään. Tai sitten on niin ujo ettei uskalla. Itse olen kyllä kertonut sen, joten luulisi kuitenkin, että tytön olisi helppo sanoa, jos kiinnostaa. Kovasti se kyllä harmittelee aina, kun ei pystytä näkemään, mutta enpä tiedä sitten. Kaippa mun täytyy vaan suoraan täräyttää se sille, niin siköhän tuo sitten itsekin sano taas mitä se haluaa tästä. Vahva veikkaus on, että tulee taas "en tunne sua tarpeeksi hyvin", mutta johan tässä on kohta 3kk tunnettu.

 

[Lämäri_lasse]

Captainslow, musta toi 3kk tuntuu aika lyhyeltä ajalta. Mihin sulla on kiire? Tunnut olevan kuitenkin aika nuori sälli. Nykyisen tyttöystävän kanssa ollaan lapsuudesta saakka oltu kavereita ja siltikin voin sanoa että parisuhde tapailun alettua en ensimmäiseen puoleen vuoteen voinut sanoa että tuleeko suhteessa lopun elämän oleva juttu vai pelkästään hetken huuma. Järjettömän ihastunut olin silloin, mutta en pystynyt sen enempää tunteistani sanomaan. Ihastus on tuskainen olotila, varsinkin kun toinen ei vastaa sinun haluamalla tavalla.

Jos tyttö pitää sinuun yhteyttä, niin sekin mielestäni kertoo jo jotain. Voi olla että hän vain pyörittelee sinua huvin vuoksi, mutta toisaalta hän voi olla vain epävarma ja pelokas heittäytymään suhteeseen. Tuo kommentti "en mä tunne sua tarpeeksi hyvin" aika vahvasti edellä mainitulta.

Mutta jos väkisin haluat nyt tietää, että ollaanko vai ei olla niin sit sun pitää vaan asiasta kysyä suoraan. Voi olla että isket kirvees kiveen ja tuhoat tulevaisuuden teiltä tai sit et saa tietää mitään uutta. That's life!

 

[CaptainSlow]

Captainslow, musta toi 3kk tuntuu aika lyhyeltä ajalta. Mihin sulla on kiire? Tunnut olevan kuitenkin aika nuori sälli. Nykyisen tyttöystävän kanssa ollaan lapsuudesta saakka oltu kavereita ja siltikin voin sanoa että parisuhde tapailun alettua en ensimmäiseen puoleen vuoteen voinut sanoa että tuleeko suhteessa lopun elämän oleva juttu vai pelkästään hetken huuma. Järjettömän ihastunut olin silloin, mutta en pystynyt sen enempää tunteistani sanomaan. Ihastus on tuskainen olotila, varsinkin kun toinen ei vastaa sinun haluamalla tavalla.

Jos tyttö pitää sinuun yhteyttä, niin sekin mielestäni kertoo jo jotain. Voi olla että hän vain pyörittelee sinua huvin vuoksi, mutta toisaalta hän voi olla vain epävarma ja pelokas heittäytymään suhteeseen. Tuo kommentti "en mä tunne sua tarpeeksi hyvin" aika vahvasti edellä mainitulta.

Mutta jos väkisin haluat nyt tietää, että ollaanko vai ei olla niin sit sun pitää vaan asiasta kysyä suoraan. Voi olla että isket kirvees kiveen ja tuhoat tulevaisuuden teiltä tai sit et saa tietää mitään uutta. That's life!

Tuo on kyllä ihan totta. Eihän tässä tietysti kiire ole mihinkään, mutta minun mielestä se on ainakin outoa, jos ei 3kk tuntemisen jälkeen jo osaa sanoa ihmisestä yhtään, että voisiko sen kanssa ehkäpä seurustella. Toisaalta tämä juttu tuli tytölle varmasti aikalailla puun takaa, kun itse olin jo yli kuukauden yrittänyt mennä puhumaan sille ja lopulta uskalsin, joten olen ehkäpä saanut enemmän "valmistautua".

Lupasin jo itselleni luovuttaa koko homman, mutta joku osa minussa kyllä sanoo edelleen, että nyt kannattaisi vaan rauhassa katsoa homma loppuun asti. En ole osannut, enkä toisaalta edes halunnut päästää irti.

 

[CaptainSlow]

Olisikohan muuten järkeä sanoa tytölle, että en halua olla muuta kuin kaveri sen kanssa? Sitten katsoisi vähän miten se tuohon reagoi. Saattaisi olla, että se ehkäpä alkaisi miettimään itsekin siinä vaiheessa, että mitä se haluaa musta. On kyllä ahdistava tilanne, kun tänäänkin mennyt 95% päivästä pelkästään miettiessä tätä säätöä. Kyllähän tästäkin taas oppi paljon uutta. Kaikista eniten ottaa päähän se, että menin sanovan liian aikaisin tuolle tytölle, että olen ihastunut siihen. Olisin vaan pitänyt kortit vielä käsissä ja jutellut ja pitänyt hauskaa, niin luulisin että tilanne saattaisi olla erilainen. Tai sitten ei, ihan turhaa jossitteluhan tämä kaikki on. Eiköhän tämä ollut viimeinen viesti mulla tästä aiheesta.

EDIT: Tai sanotaanko, että viimeinen viesti tästä tytöstä. :)

 

[Läskisalo]

Olisikohan muuten järkeä sanoa tytölle, että en halua olla muuta kuin kaveri sen kanssa?

Mun mielestä ei, kun et ilmeisesti oikeasti sitä halua? Mielestäni siinä vaiheessa annat avaimet tytölle. Jos tyttö vähääkään miettii noiden "kaveri" ja "enemmän kuin kaveri" vaihtoehtojen välillä, niin tuollainen kysymys on helppo pakoreitti. Tai vielä pahempaa, hän halaa sinua ja seuraavaksi haluaa miesnäkökulmaa siihen, miten olisi järkevä iskeä rinnakkaisluokan Tonza. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin haluaisit seurustella tytön kanssa? Sinuna miettisin valmiiksi, että haluatko/pystytkö olemaan tytön kaveri, jos kaverikortti heilahtaa. Viestiesi perusteella ulkopuolisin silmin minulla on sellainen kuva, että et pysty, ainakaan heti. Ja tässä tapauksessa, jos jahkailu rasittaa, kertoisin tytölle miten asiat on. Sinua kiinnostaa enemmän kuin kaveruus -> jos häntä ei kiinnosta, ja tunnet ettei se ole sinulle riittävästi, ja tunnet kituvasi kaverisuhteessa, niin siinä tapauksessa voit kohteliaasti sanoa "Älä ota yhteyttä minuun, otan yhteyttä, jos joskus saavutan mielentilan jossa kaverijuttu on ok."-> radiohiljaisuus ja haavojen nuoleminen. -> leuka rintaan jne.

Ja takaportiksi jää kuitenkin se, että jos likka on suhteellisen järjissään ja huomaakin hetken päästä, että enempi kuin kaveruus kiinnostaa, niin tuskinpa hän siinä tilanteessa tottelee pyyntöäsi olla ottamatta yhteyttä.

Ainakin henk.koht. tuollainen tilanne olisi aivan perseestä, enkä pääni kanssa jaksaisi siinä pitkään roikkua.

 

[CaptainSlow]

Mun mielestä ei, kun et ilmeisesti oikeasti sitä halua? Mielestäni siinä vaiheessa annat avaimet tytölle. Jos tyttö vähääkään miettii noiden "kaveri" ja "enemmän kuin kaveri" vaihtoehtojen välillä, niin tuollainen kysymys on helppo pakoreitti. Tai vielä pahempaa, hän halaa sinua ja seuraavaksi haluaa miesnäkökulmaa siihen, miten olisi järkevä iskeä rinnakkaisluokan Tonza. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin haluaisit seurustella tytön kanssa? Sinuna miettisin valmiiksi, että haluatko/pystytkö olemaan tytön kaveri, jos kaverikortti heilahtaa. Viestiesi perusteella ulkopuolisin silmin minulla on sellainen kuva, että et pysty, ainakaan heti. Ja tässä tapauksessa, jos jahkailu rasittaa, kertoisin tytölle miten asiat on. Sinua kiinnostaa enemmän kuin kaveruus -> jos häntä ei kiinnosta, ja tunnet ettei se ole sinulle riittävästi, ja tunnet kituvasi kaverisuhteessa, niin siinä tapauksessa voit kohteliaasti sanoa "Älä ota yhteyttä minuun, otan yhteyttä, jos joskus saavutan mielentilan jossa kaverijuttu on ok."-> radiohiljaisuus ja haavojen nuoleminen. -> leuka rintaan jne.

Ja takaportiksi jää kuitenkin se, että jos likka on suhteellisen järjissään ja huomaakin hetken päästä, että enempi kuin kaveruus kiinnostaa, niin tuskinpa hän siinä tilanteessa tottelee pyyntöäsi olla ottamatta yhteyttä.

Ainakin henk.koht. tuollainen tilanne olisi aivan perseestä, enkä pääni kanssa jaksaisi siinä pitkään roikkua.

Pelkästä kaveruudesta tuskin tulisi mitään, joten ehkäpä tuo ei ollutkaan niin hyvä idea. Muutenkaan tuo kaveruus ei taitaisi oikein toimia sellaisen likan kanssa, johon on niin helvetin ihastunut. Aikalaillahan tässä on peli menetetty ja olo on niin paska kuin vain voi olla. Nyt olen pitänyt hiljaisuutta jonkin aikaa ja muka elätellyt toiveita, että tyttö ehkäpä huomaisikin pitävänsä minusta tosissaan, mutta taitaapa olla vain omaa haihattelua.

 

[Stonewall]

Pelkästä kaveruudesta tuskin tulisi mitään, joten ehkäpä tuo ei ollutkaan niin hyvä idea. Muutenkaan tuo kaveruus ei taitaisi oikein toimia sellaisen likan kanssa, johon on niin helvetin ihastunut.

Eli ilmeisesti ihastumisesi takia roikut kiinni edes kaveruudessa. Elättelet pientä toivetta, että jutusta voisi jotain tulla. Tietenkin semmoinenkin on teoreettisesti mahdollista. Kumminkin pelkkä kaveruus aiheuttaa sekin tuskaa. Tilanne on kieltämättä ikävä. Tuli mieleeni, että voisitko ajatella kertovasi tytölle rehellisesti tilanteesi? Siinä olisi tietenkin se riski, että tyttö lähtee karkuun, mutta siinähän tilanne selviäisi. Kun on läpi ihastunut, on mahdotonta uskoa, että on muitakin naisia joiden kanssa kokee samanlaisen tunteen. Mutta trust me, kyllä niitä naisia vaan on yllättävän paljon, jopa sellaisiakin joihin ihastuu, ja jos munkki käy niin tunne on molemminpuolista.

 

[CaptainSlow]

Eli ilmeisesti ihastumisesi takia roikut kiinni edes kaveruudessa. Elättelet pientä toivetta, että jutusta voisi jotain tulla. Tietenkin semmoinenkin on teoreettisesti mahdollista. Kumminkin pelkkä kaveruus aiheuttaa sekin tuskaa. Tilanne on kieltämättä ikävä. Tuli mieleeni, että voisitko ajatella kertovasi tytölle rehellisesti tilanteesi? Siinä olisi tietenkin se riski, että tyttö lähtee karkuun, mutta siinähän tilanne selviäisi. Kun on läpi ihastunut, on mahdotonta uskoa, että on muitakin naisia joiden kanssa kokee samanlaisen tunteen. Mutta trust me, kyllä niitä naisia vaan on yllättävän paljon, jopa sellaisiakin joihin ihastuu, ja jos munkki käy niin tunne on molemminpuolista.

Näinhän se nimenomaan menee. :) On niin vaikea päästää irti, etenkin kun tuo tyttö itsekin puhuu välillä siihen malliin kuin sitä kiinnostaisi ehkä joku vakavempikin juttu. Tottahan se on, että jos tässä kaveriksi alkaisin, niin ei tästä pääsisi ikinä yli.

Rehellisesti jos tämän kertoisin, niin tämä saattaisi tulla tytölle ehkä hieman liian äkkiä. Se on painottanut alusta asti sitä, että se haluaisi katsella tätä juttua ihan rauhassa ja jos yhtäkkiä nyt sanoisin, että joko välit poikki tai sitten seurustellaan, niin mulla olisi aika pahat aavistukset tuosta. Mutta en kyllä ymmärrä, että mitä järkeä tässä on vain roikkua kaikessa epätietoisuudessa ja miettiä viikko tolkulla, että mitähän se musta haluaa?

Toivottavasti niitä muitakin naisia sitten on. Tämä vaan olisi ollut niin täydellinen kuin voi vain olla. En pienintäkään virhettä löytäisi, vaikka kuinka haluaisin. Jospa näitä sitten löytyisi joskus lisää, vaikka nyt ei todellakaan tunnu siltä.

EDIT: Niin ja oikein paljon kiitoksia kaikille kommenteista! Hyvä, että tästä voi puhua edes täällä keskustelupalstalla, niin helpottaa hieman tätä omaa oloa.

 

[TQoFE]

Vahva veikkaus on, että tulee taas "en tunne sua tarpeeksi hyvin", mutta johan tässä on kohta 3kk tunnettu.

Mutta en kyllä ymmärrä, että mitä järkeä tässä on vain roikkua kaikessa epätietoisuudessa ja miettiä viikko tolkulla, että mitähän se musta haluaa?

Hyvä, että tästä voi puhua edes täällä keskustelupalstalla, niin helpottaa hieman tätä omaa oloa.

... ei kohta halua tuon enempää tunteakaan, jos et vähän rauhoitu. Katso nyt nuo lainatut ja varsinkin boldatut kohdat ja mieti hetki, kuinka hätähousulta ja pakkomielteiseltä vaikutat.

Ihan kaikella hyvällä, mutta yksikään nainen (tai tyttö) ei innostu miehestä (tai pojasta), joka yliyrittää ja painostaa, ja on alle kolmen kuukauden tuntemisen jälkeen kehittänyt itselleen jo lähes pakkomielteen naisesta (tai tytöstä). Ajan kanssa nuo asiat selviävät, ja jos kyseessä on elämäsi nainen, ei sillä vanhainkodissa ole mitään väliä, vietättekö vuosipäivää helmikuussa vai elokuussa. Elokuu on toki siinä mielessä kiitollisempi, että se on kauempana joulusta, niin ei tarvitse keksiä kahta tapaa muistaa toista lyhyen ajan sisällä.

Suosittelen lämpimästi, että keksit itsellesi hetkeksi jotain muuta tekemistä. Tänään on kaunis päivä, käy vaikka höntsäilemässä ja ostamassa joku kiva miestenkäsityölehti.

 

[ProCoach]

Rehellisesti jos tämän kertoisin, niin tämä saattaisi tulla tytölle ehkä hieman liian äkkiä. Se on painottanut alusta asti sitä, että se haluaisi katsella tätä juttua ihan rauhassa ja jos yhtäkkiä nyt sanoisin, että joko välit poikki tai sitten seurustellaan, niin mulla olisi aika pahat aavistukset tuosta. Mutta en kyllä ymmärrä, että mitä järkeä tässä on vain roikkua kaikessa epätietoisuudessa ja miettiä viikko tolkulla, että mitähän se musta haluaa?

Mitä se susta haluaa? Se haluaa tutustua suhun. Edetä hitaasti, olla varma tunteistaan, pitääkö sua vaan kaverina vai ehkä joskus jonain muunakin. Kaikille ihastuminen ei suju sormia naksauttamalla -> suhteeseen ja sänkyyn kyhnyttämään toisen kainaloon. Itse olen ollut elämäni aikana kaksi kertaa todella vakavassa (pitkässä) suhteessa. Molempien kanssa tunnettiin yli vuosi ennen kuin tapahtui jotain liikettä ns. seurustelun suuntaan.

Ei sun tilanne mikään helppo ole, mutta et sä voi pakottaa toista ihastumaan suhun. Etkä myöskään esittää kysymystä "kannattaako mun viettää aika sun kanssa, alatko joskus tykkäämään musta tosissaan?"

 

[scholl]

Kun on läpi ihastunut, on mahdotonta uskoa, että on muitakin naisia joiden kanssa kokee samanlaisen tunteen. Mutta trust me, kyllä niitä naisia vaan on yllättävän paljon, jopa sellaisiakin joihin ihastuu, ja jos munkki käy niin tunne on molemminpuolista.

Turha antaa Captainslowlle vääriä kuvitelmia. Jos ihmiset on ohjelmoitu oikein niin niitä ihmisiä, joiden kanssa kokee samanlaisen tunteen, ei ole. Sehän on jonkinlainen ohjelmointivirhe, jos tuntee kenen kanssa tahansa.

Toivottavasti niitä muitakin naisia sitten on. Tämä vaan olisi ollut niin täydellinen kuin voi vain olla. En pienintäkään virhettä löytäisi, vaikka kuinka haluaisin. Jospa näitä sitten löytyisi joskus lisää, vaikka nyt ei todellakaan tunnu siltä.

Ei löydy. Olen melko varma siitä.

Ihan kaikella hyvällä, mutta yksikään nainen (tai tyttö) ei innostu miehestä (tai pojasta), joka yliyrittää ja painostaa, ja on alle kolmen kuukauden tuntemisen jälkeen kehittänyt itselleen jo lähes pakkomielteen naisesta (tai tytöstä).

Yrittää tai ei, mutta fakta on se, että ei siihen 3 kuukautta tarvita. Kyllä se pitää nähdä jo minuutissa tai viidessä minuutissa se tilanne. Ihmisethän on luotu toisilleen sopivaksi. Jos tapaa sen oikean henkilön niin sen tietää millisekunnissa ja muutamassa minuutissa asian ehtii käsitellä valmiiksi.

Toki on mahdollista, että CaptainSlow on nyt väärän naisen kanssa tekemisessä, mutta jos ei niin silloin joku kuvittelu, että sieltä löytyy joku toinen, on haihattelua. Ei nimittäin tule tapahtumaan.

 

[julle-jr]

Ihmisethän on luotu toisilleen sopivaksi.

Kuka ne ihmiset on luonut toisilleen sopiviksi? Oletko pystynyt jo kaikkien muiden saavutustesi lisäksi todistamaan jonkinlaisen jumalan olemassaolon, vai mistä olet saanut tuollaisen tiedon ihmisten luomisesta tietynlaisiksi?

 

[scholl]

Kuka ne ihmiset on luonut toisilleen sopiviksi? Oletko pystynyt jo kaikkien muiden saavutustesi lisäksi todistamaan jonkinlaisen jumalan olemassaolon, vai mistä olet saanut tuollaisen tiedon ihmisten luomisesta tietynlaisiksi?

Minulle on lapsena kerrottu, että se menee niin. Jos se ei olisi niin, olisi jonkinlainen rankinglista, josta jokainen yrittäisi saavuttaa sen korkeimmalle rankatun naisen. Mutta kun niin ei ole, vaan on tunteet mukana niin ihmiset on ohjelmoitu niin, että useimmille on joku. Joillekin ei ehkä ole ja he jäävät sitten ilman tai ottavat väärän ja joutuvat avioeroon tai onnettomaan suhteeseen. Eivät nuo love at the first sight -jutut ole tuulesta temmattuja. Jos tilaisuus menee ohi niin sen jälkeen se on mennyt ohi. Turha sitä kuvitella, että sieltä jotain vielä tulee.

 

[julle-jr]

Minulle on lapsena kerrottu, että se menee niin. Jos se ei olisi niin, olisi jonkinlainen rankinglista, josta jokainen yrittäisi saavuttaa sen korkeimmalle rankatun naisen. Mutta kun niin ei ole, vaan on tunteet mukana niin ihmiset on ohjelmoitu niin, että useimmille on joku. Joillekin ei ehkä ole ja he jäävät sitten ilman tai ottavat väärän ja joutuvat avioeroon tai onnettomaan suhteeseen. Eivät nuo love at the first sight -jutut ole tuulesta temmattuja. Jos tilaisuus menee ohi niin sen jälkeen se on mennyt ohi. Turha sitä kuvitella, että sieltä jotain vielä tulee.

Kaikki mitä eri ihmisille on lapsena kerrottu ei välttämättä ole totta.

Ihmisethän pyrkivätkin yleisesti ottaen saamaan itselleen parhaiten sopivan puolison. Kuitenkin ihmiset myös tiedostavat oman markkina-arvonsa parinmuodostuksessa, eivätkä sen takia kurkota liian korkealle, mikäli tavoitteena on saada puoliso. Olennaista on löytää riittävän hyvin sopiva vastakappale. Kaikkien kanssa ei kuitenkaan ehdi seurustelemaan, joten ei voi edes tietää onko kumppani kaikilla mittareilla mitattuna paras.

Tietenkään mitään yleistä ranking-listaa ei ole, koska maailmassa on miljardeja ihmisiä, eikä heidän kaikkien kaikkia ominaisuuksia tunneta. Lisäksi eri ihmiset arvostavat eri asioita, koska eri asiat sopivat eri tavoin yhteen ihmisten omien ominaisuuksien kanssa.

Kuka tämän ohjelmoinnin on suorittanut ja onko siitä jotain muuta lähdettä kuin vanhempiesi väite? Miksi et pyytänyt lapsena perusteluja tälle väitteelle?

 

[scholl]

Kuka tämän ohjelmoinnin on suorittanut ja onko siitä jotain muuta lähdettä kuin vanhempiesi väite? Miksi et pyytänyt lapsena perusteluja tälle väitteelle?

En muista missä se on kerrottu. En ole varma oliko kotona vai koulussa vai mistä olen sen kuullut. En ole perehtynyt hirveästi esim. geenitutkimukseen, mutta maailmassa on paljon ihmeellisiä asioita ja olen vakuuttunut siitä, että ihmiset on osattu rakentaa niin, että siellä on se mahdollinen pari valmiina. Kaikille ei ole, koska on fägäröintikin tehty mahdolliseksi ja sitten on toisille muita tehtäviä.

Tuo hyväksikäyttö, mitä esim. naiset harrastavat, on nykyajan ilmiö. Sinänsähän markkina-arvoista ei hirveästi tarvitse välittää, jos tajuaa, että on itse valmis maksamaan 50%. Jokainen, joka on esim. opiskellut kauppakorkeakoulussa, omaa sellaisen potentiaalin, että pystyy omat menonsa maksamaan. Ei tarvitse elää siivellä. Kyllä siinä kontekstissa silloin se pari voidaan muodostaa tuosta vain, jos puolisot ovat oikeat. Ei siinä tarvitse sen enempää pohdiskella. Kaikki harkitseminen ja arpominen on ihan turhaa. Neuvottelee vain hyvän sopimuksen.

 

[pettter]

Kyllä suomalaiset naiset ovat maailman parhaita, mutta vain kahdessa asiassa, lihoamisessa ja mököttämisessä.

 

[HIFK]

Tuossa äsken kaupassa käydessä (kyseinen naikkonen on siis siinä kaupassa töissä) törmättyä häneen ja aika iloisella päällä moikkas. Ts. ei koskaan kukaan toinen nainen ole tuolla tavalla minua kohtaan käyttäytynyt.

En tiedä sitten, että mikä on taustalla. Aika lailla samanlainen on muitakin tuntemiaan miehiä kohtaan eli ei ainakaan suoranaisesti voi mitään päätellä. Aika pirteä tapaus kuitenkin. Erikoisesti ei miesten kanssa aikaansa vietä, mutta hengaa sitten kavereiden kanssa eri paikoissa ja aika samanlainen on kaikkia miehiä kohtaan.

Voihan olla sitten, että hakee miestä sitten tavallaan kaveri/tuttavapiirin ulkopuolelta. Saattaa hyvinkin olla, että olenkin kiinnostava, mutta kun on niin vaikea reagoida tilanteeseen.

 

[SKA1946]

Tuossa äsken kaupassa käydessä (kyseinen naikkonen on siis siinä kaupassa töissä) törmättyä häneen ja aika iloisella päällä moikkas. Ts. ei koskaan kukaan toinen nainen ole .

Joo tää me on jo kuultu.