Useimmat varmaan tietävätkin tämän mieshenkilön, joka on hemmetin hyvä jäbä, ja aina messissä, kunnes tapaa naisen. Siis mitä helvettiä, kaverista ei kuulu enää pihaustakaan, ei vastaa kyselyihin kuin kieltävän arasti, ja tahtoo siis vaan viettää kaiken aikansa naisensa kanssa. Kaveri siis käytännössä hylkää kaverinsa totaalisesti ykkösen tullessa kehiin.
Hyväksyttävää? Rehtiä? Äijää? Normaalia? Mulkkua?
Sanoisin lähinnä, että surullista. Vaikka ihastuminen ja rakastuminen ovat voimallisia tunteita, ei ystäville pitäisi kääntää selkäänsä kokonaan. Hyvässä suhteessa sellaista ei vaadita eikä odoteta, eikä sen seurustelusuhteen kannalta moiseen kannata ryhtyä. Joskus nimittäin tulee aika, jolloin suhdekin hyötyisi siitä, että olisi niitä muita ystäviä.
Itselläni on pari vastaavaa ystävää, tai oikeastaan ex-ystävää - nykyisin pelkkiä tuttuja. Ovat ottaneet täydellisen irtioton koko ystäväpiiristä siinä vaiheessa, kun se oma kulta on löytynyt. Irtiotto on ollut tehokas: kaikkiin yhteisiin ehdotuksiin vastataan kielteisesti, tekstareihin ja maileihin ei yleensä vastata ollenkaan. Sieltä suunnasta ei yhteydenottoja tule ikinä.
Vähitellen kaikki oppivat, että kyseiselle henkilölle on turha laitella viestejäkään ja hän tippuu porukan ulkopuolelle. Joistakin näin kadonneista ei enää kuulu koskaan mitään, "moit" sanotaan, kun kadulla tai ruokakaupassa törmätään. Toinen porukka on sitten se, joka yhtäkkiä jopa 5-10 vuoden täydellisen hiljaiselon jälkeen yhtäkkiä tajuaa, että nyt se oma ihana suhde on siinä pisteessä, että olisi kiva, kun olisi läheinen tuttavapariskunta tai kaksi, joiden kanssa tehdä pariskuntina jotain yhdessä. Sitten yhtäkkiä herääkin kiinnostus vanhoja kavereita kohtaan, kun facebookistakin huomataan, että nehän kaikki seurustelevat tai ovat naimisissa. Oletetaan, että vanha ystävyys palautetaan siinä vaiheessa sormia napsauttamalla, mutta ei se enää niin mene. Kun elämissä on jopa 10 vuotta ollut kokonaan eri kuviot, ei paluuta vanhaan noin vain ole - ja itselläni ei tuollaisessa tilanteessa ole siihen niin paljon haluakaan. Minulla ja vaimolla kun on jo iso kaveripiiri, jossa on tuttavapariskuntiakin niin paljon, ettei kaikkia heitäkään ehdi näkemään niin paljon kuin haluaisi. Ei sinne mikään uusi pariskunta voi tunkea tuosta noin vaan sekaan silloin, kun heitä sattuu kiinnostamaan.
Nyt nämä pois pullahtaneet kaverit sitten toivottavasti ihmettelevät, että miten tässä näin kävi. Muut vanhasta kaveriporukasta kun ovat edelleen hyvissä väleissä keskenään, eikä jokaisen seurustelut tai naimisiinmenot ole vaikuttaneet ystävyyden laatuun, vaikka siviilisäädyn muuttumisen takia kavereiden kanssa vietetty aika onkin luonnollisesti vähentynyt.