Bongaat tästä
linkistä (Helsingin työväenopiston kurssitarjonta) itseäsi edes etäisesti kiinnostavan kurssi, jonne arvelet saapuvan myös paljon naisia. Sitten siellä esim. dreijaamisen lomassa alat reippaasti tutustua vieruskaveriin. Naiset eivät välttämättä ole omaa ikäryhmääsi eikä välttämättä muutenkaan polkaistavaksi sopivia, mutta samalla kun sivistyt itsellesi ennestään tuntemattomalla elämänalueella, saatat oppia kommunikoimaan vieraiden kanssa.
Muuten ehkä, mutta en itse asu Helsingissä päin lainkaan. Ja tuo tulisi aika lailla heti ilmi, että jotain naisia menisin sinne katsomaan. Ja edelleen kuten sanoin, niin koko olemus vain viestittää jotain ihan muuta kuin haluan. Ulkonäkö, jutut, jne.
Eli tuokaan ei ole lainkaan niin helppoa kuin miltä se näyttää. Toisille se varmasti olisikin, mutta täytyy ottaa huomioon se, että se ei ole sitä kaikille, esim. itselle. Itse vain en koskaan ole päässyt oikein mihinkään porukkaan sisälle. Futistreeneihn, armeijajuttuihin, opiskelijaelämään, työelämään, jne. En mihinkään porukkaan ole koskaan tuntunut kuuluvani. Kaikkia sanomisiani joko pilkataan tai vähätellään, kaikkia tekemisiäni paheksutaan, jne. Ja siitä sitten saan kuulla.
Tuolla oli juttua, että ei univormuilla naista saada. Totta, mutta se ei ollutkaan viestini tarkoitus. Vaan se, että minkä takia minä saan vähättelyä ja pilkkaamista osakseni, kun kerron hakeneeni rauhanturvaajaksi? Toiset sitten jotka menisivät esimerkiksi poliisikouluun, niin niitä kannustetaan ja kehutaan, että susta tulisikin hyvä poliisi, kun näytätkin siltä, jne. Mutta miksi juuri minä, siis juuri minä saan osakseni ympäristöltä paskaa ja vähättelyä ja naureskelua ja pilkkaa, kun kerron aikovani rauhanturvajoukkoihin?
Vastaukset on aina luokkaa, että et näytä sellaiselta. No nörtti ja pikkupoikanaama ketovatkin ihan jotain muuta. Tuollaista saan kuulla jatkuvasti. Tai miksi futisharrastustani ja salitreenaamistakin vähätellään melkein joka paikassa, mutta muut saavat hyväksynnän? Miksi juuri minä olen se, joka treenaa muiden ihmisten mielestä vääriä lajeja? Miksi muut eivät treenaa vääriä lajeja heidän mielestään? Miksi nuo asiat sopivat heille, mutta ei minulle?
Miksi juuri minä olen nörtti niistä ihmisistä, joilla on esim. tietotekniikan tutkinto? Itse asiassa tiedän tietokoneista vähemmän kuin moni muu tutkinnon suorittanut, pelkkiä ykkösiä oikeastaan noista tietokonekursseista. Miksi sitten juuri minä sovin siihen nörtti-imagoon ja muut eivät, vaikka pelaavat tietokoneidensa kanssa päivät pitkät? Hyvä kun töissä käyvät.
Tämä yh esimerkiksi (ja erittäin moni muukin naisihminen) ei pidä poliiseja tai järjestyksenvalvojia säälittävinä. Itse asiassa moni tulee niiden kanssa juttuun ravintolan ovella hyvinkin. Mutta miksi juuri minä olen säälittävä ihminen, kun haen rauhanturvajoukkoihin? Miksi juuri minä, kaikista vaihtoehdoista?
Eihän ammattiapu kuitenkaan vaikuta muiden ihmisten suhtautumiseen minuun itseeni. Eiväthän he voi muiden ihmisten tekemiselle mitään. Mielestäni esimerkiksi nuo kysymykset ovat niitä, jotka ensimmäiseksi pitäisi selvittää. Itse asiassa tiedänkin niihin vastaukset, mutta halusin nyt vain selventää asiaa. Kun terapia ei vain auta yhtään mihinkään, kun ihmisten suhtautuminen omiin tekemisiini on tuota luokkaa. Ja juuri tuon suhtautumisen haluan muuttaa täysin kokonaan ja se edellyttää aikas radikaaleja suunnanmuutoksia.