Mulla on pitkästä aikaa kaikki hyvin naisrintamalla.
Helmikuussa 2009 päättyi vajaan 3 vuoden suhde. Mun päätös, daami oli opiskelija, ja mä oon ravintola-alalla töissä. Teki kyllä keikkahommia samassa duunipaikassa, tavattiin siellä. Muutettiin yhteen vajaan vuoden seurustelun jälkeen, josta 6kk vietin intissä. Heti intin jälkeen kotoamuutto suoraan yhteen, olishan sitä pitänyt tietää että ei se elämä niin mukavaa ole kuin inttiviikonloppuina. Elokuussa 2008 lähdettiin puoleksi vuodeksi Hollantiin, hän vaihtoon ja minä baariin hommiin. Eihän siitä oikein mitään tullut, mimmi koittaa opiskella meidän 25 neliön yksiössä, ja minä örvellän himaan välillä töiden jälkeen (jurrissa klo 03) tai (jurrissa jatkojen jälkeen) klo 14. Suomessakin ollessamme oli sen verran määräilevä, että en saanut duunin jälkeen käydä yhdelläkään bissellä, koska "en kuitenkaan osaa jättää sitä siihen yhteen". Kavereita näki yleensä vain silloin, kun mimmi änki mukaan baariin. Noh, luojan kiitos osasin panna hommalle pisteen pari viikkoa Hollannista palaamisen jälkeen.
Siinä sitten menin parisen kuukautta vähän väliä jotain säätäen, parin kuukauden suhde (duunikaverin kanssa taas) siinä serkun sohvalla asustellessa, ei siinä mitään. Ihan mukavaa vaihtelua. Sen jälkeen säätöä parin muun duunikaverin kanssa.
Vapun maissa rupesin seurustelemaan taas toisen duunikaverin kanssa, kaikki meni loistavasti. Oltiin kuin luotu toisillemme. Siis sinänsä. Mimmi muutti kesäkuun alussa Lontooseen puoleksi vuodeksi, mikä toki oli tiedossa suhteen alkaessa jo. Kävin morjenstamassa häntä siellä, ja kaikki meni hyvin, kunnes hän ilmoitti että tahtoo vielä nähdä maailmaa ennen aloilleen asettumistaan. Ero oli siinä vaiheessa ehdottomasti paras ratkaisu molempien kannalta, turha odotella toista monta kuukautta takaisin, kun ei kuitenkaan voi rakentaa tulevaisuutta, no hard feelings. Hyvissä väleissä edelleen.
Tämän jälkeen alkoi ensimmäinen sinkkukausi aikuisiällä. Oh, boy! Oli kyllä hienoa elämää. Kukaan ei kysellyt, kukaan ei soitellut perään, kantisbaareista tuli lähdettyä jos kenenkin tutun/kaveri-mimmin matkaan, joista en edes luullu voivani unelmoida. Oli seksisuhdetta ja yhden illan juttua, mikä oli mulle mukavaa vaihtelua.
Eräänä heinäkuisena päivänä kävin entisessä duunissa, jossa paras (naispuolinen) kaverini oli töissä, ja vilkaisin erästä mimmiä tiskin takana. Jotenkin söpö ilmestys, huulirenkaineen kaikkineen. Sanoin kaverilleni, että on pantava ilmestys, ja tämähän samana iltana varoitti tätä mimmiä musta, että ei todellakaan kannata ryhtyä mihinkään, tai joutuu sänkyyn mun kanssa ja vain loukkaantuu (yleensä totta). No mimmi vastas että no HYI, ei todellakaan. Noh, menihän siinä vuorokausi sit.
Pari kuukautta säädettiin, lähes joka yö mun luona, mutta heti alkuun hän teki selväks että ei mitään vakavempaa. Fine, mietin, ja olin samaa mieltä, enhän mä vois lopettaa sinkkukauttani, kun oli kert mukavaa.
Kännisen illan päätteeks (yhtä juoppo ku minä, kjähähäh) päädyttiin seurustelemaan ihan "virallisesti", ja en kyllä ole katunut hetkeäkään. Kerrankin olen samalla aaltopituudella naisen kanssa! Molemmilla pitää olla omaa aikaa, jos on tyttöjen/kundien ilta, niin sitten on. "Tottakai sä meet sinne matsiin! Mikset menis? Kyllä mä tiedän, että mäkin saan mennä esimerkiks tyttöjen kanssa ulos, jos tahdon." Touché! Nainen, joka ajattelee kuin mies (ei millään pahalla naisia kohtaan, rakastan teitä).
Mimmi vääntää 5 päivää viikossa yötöitä, joten pääsee ulos vain su-ma. Mä väännän vuoden loppuun 3 yötä viikossa, pääsen ulos pe-ma. Aika turha mun on ruveta nokkaa koputtamaan näissä asioissa. Tässä selityksessä ole mitään järkeä!
Helvetti kun olis paljon puhuttavaa, mutta nyt ei enää jaksa. Punkut finaaliin ja kolmeen töihin. Paljon jäi pois, paljon ylimääräistä tuli juteltua. Kiitos ja näkemiin. En usko että kukaan sai tästä mitään rakentavaa palautetta tahi kannustusta omiin naisasioihin. Pahoittelen!
E: Pahoitteluni mahdollisista ajatusvirran katkoksista johtuvia poukkoiluja tekstissä.
