En ole minkään vertaa pahoittanut mieltäni. Siis minkään vertaa tarkoittaa tismalleen sitä, että en yhtään, joten ei ole tarvetta anteeksipyynnöllekään.
Minäpä kerron sinulle salaisuuden, älä kerro kenellekään.
Minusta naisasiat ovat niin tavallisia asioita, kuten kusella käynti (tälle "hehkutukselle" on jopa oma ketjunsa Jatkoajassa:
Mua kusettaa), pizzan tilaaminen (tälle "hehkutukselle" myös:
paras pizza?) tai Ikeasta uuden hyllyn ostaminen (tällekin:
IKEA ja muut huonekalukaupat), ettei naisasioissa ole mitään hehkuttamista sellaisenaan. Onhan sitä toki joskus aivan helvetinmoinen kusihätä ja sitten kun pääsee kuselle, niin voihan sitä olla tovin erikoisen hyvä mieli. Samoin joskus, etenkin ehkä krapulassa, saattaa syödä niin hyvän pizzan, että nautinto on erikoisen suuri. Ja kun vaimo(ke) katsoo vieressä, kun mies nikkaroi Ikean palapeliä hyllyksi, niin onhan sillä usein positiivisia kerrannaisvaikutuksia ja ollaan yhtä perhettä- fiilis voi olla erikoisen hyvä. Naisasioissakin voi olla joskus keskivertoa parempia kokemuksia.
Vaan noin muutoin pidän naisasioita niin tavallisina, että siksi niistä voi puhua
ihan vain tavallisesti suoraan. Totta helvetissä tiesin jo aikoinaan aloittaessani tällä palstalla, tässä ketjussa, että tällä tyylillä kerrottaessa aina välillä tulee vastaan niitä, joiden mielestä naisasiat ovat jotenkin niin erikoisia ja myyttisiä, että niistä ei saisi puhua kuin tietyn kaavan mukaan tai muuten hehkuttaa, leveilee tai on paskantärkeä kusipää. Mieluiten kaikkea tuota. Tuo "sallittu" kaava on joko sitä, että: a) ettei naisia ymmärrä ja kaikki, etenkin naisasiat on perseestä b) tykkään yhdestä mutta mitä teen ja sanon sille/niille, koska olen ruma, ujo ja vätys c) ollaan oltu kolmesataa vuotta yhdessä ja välillä on sitä ja tätä mutta onhan tämä ihan kivaa d) menkää pojat ulos tyttöjen pariin älkääkä täällä netissä yhtään mitään.
Minua oikeastaan pääasiassa enemmän häiritsee kertoa näistä mutta koska lukiossakin viittasin vain silloin jos joku muu ei sitä tehnyt, niin sama pätee tässäkin asiassa. Kun nuo naisasiat näyttävät olevan noin muka erikoisia, niin kertomalla suoraan muustakin
sallitun kaavan -tapauksista, haluan omalta hyvin pieneltä osaltani edesauttaa avoimuuden kulttuuria tässä mentaalisessa pohjoiskoreassa, Jatkoaika.comin naisasiaketjussa, vaikka toki ehkä kolmasosa tässä asiassa on minun mielestäni ihan pääkopaltaan kuosissakin.
Kertomalla hieman erikoisemmista paikoista ja tavoista tavata naisia, yritin näyttää mallia ja olla esimerkkinä muillekin vastaavia kokeneille, että kertoisivat niistä, että naisia voi tavata melkein missä tahansa, eikä olla niin jumittunut siihen malliin, että baarissa pitää mennä niitä paskantärkeimpiä bilehileitä kärkkymään, joille pitäisi kaavan mukaan olla joku ylirento hyppyritukka, jonka jutut ovat perseestä. Tai sitten ehkä toinen tapa eli Facebookissa tykätä tai tökätä. En suosittele pubiruusujakaan vaan noiden kahden esimerkkitapauksen ja äärilaidan väliin mahtuu monenlaista naisotusta. Ehkä se avartaisi naisrintaman nuorimpien taistelijoiden näkemystä siitä minne suuntaan sitä kannattaa lähteä ja minne ei, kun rikkoo kaavan.
Ja tosiaan omana itsenään kannattaa mennä ja unohtaa ne roolit. Minäkin olin joskus 18-22 -vuotiaana baarissa sen roolin vanki ja sitähän jäätyi kuin ryssä talvisodassa, enkä kertaakaan baarista saanut kuin krapulan seuraavalle päivälle. Sitten ns. unohdin naishommat baarissa ja menin baariin vain ryyppäämään ja unohdin yrittää mitään, niin jopahan tilanne muuttui ja naisia löytyi. Sataprosenttisesti omana itsenään ja rehellisesti. Paitsi jos nainen kysyy, että onko hänen uusi (ruma) kampauksensa nätti, onko hän lihonut tai muuta vastaavaa...
Tämäpä tästä ja täältä tähän, niin että tuota että silleen.
