Naisasiat

[HIFK]

Siis eikö ne naiset oikeasti olleetkaan kiinnostuneita vessanpöntöistä? Nyt tuli kyllä aika likainen olo!

Noin muuten voisin sanoa Hifkille, että lakkaa väkisin yrittämästä niitä nirppanokkia. Takaan, että saat niiden märinöitä vielä kuunnella kyllästymiseen asti. Nauti nykytilanteestasi kun vielä voit.

No sitten on aika lailla kaikki naiset täällä Suomen maassa nirppanokkia.

Muutenkin itse olen aika lailla sellaista vässykkäpoikaa. Kovasti olen siitä pyrkinyt eroon, mutta kyllähän se näkyy ja kuuluu kauas. Vaikka salilla käynkin ja sitä kautta saanut perusryhtiä ja asennetta mukaan, niin mamispuoli on itsellä aika vahva. Vaikka sitten tekisikin mitä, mutta se vässykkäpiirre on aika syvällä itsessä. Tietysti sekin jo karkottaa naiset pois. Harva kuitenkaan haluaa ujoa hiirtä kumppanikseen.

Eli todellakin yritän pyrkiä siitä pois, mutta erittäin hankalaa se on.

 

[Rööri]

No sitten on aika lailla kaikki naiset täällä Suomen maassa nirppanokkia.

Epäilen otannan kattavuutta.

Monet naiset pitävät ujoista pojista. Ei kaikkien tarvitse olla aina suuna päänä. Liika häslääminen ja "hauskuuttaminen"ärsyttää useita tyttösiä. Usko huviksesi.

 

[Ted Raikas]

Monet naiset pitävät ujoista pojista. Ei kaikkien tarvitse olla aina suuna päänä. Liika häslääminen ja "hauskuuttaminen"ärsyttää useita tyttösiä. Usko huviksesi.

Joo, se vaan voi olla vaikea törmätä näihin naisiin. Ehkä siksi, että ne ei ole välttämättä niin esillä tai tyrkyllä. Myös viihtyvät tietyissä yhteyksissä. Ei esim. välttämättä baareissa.

Usein samanhenkinen ihminen on se sopiva, ehkä mieltymykset toistensa suhteen kohtaa. Tällä en tarkoita, etteikö voisi olla vastakkaisuuksia, niitä nyt on aina. Ristiriidatkaan ei ole pahasta, jos niihin osaa suhtautua järkevästi ja hyväksyä toisessa erilaisuutta.

Kuitenkin se tietty samoissa "sfääreissä" liikkuminen on aika suotavaa jopa pakollista.

Sen takia itse esim. hakeudun kaikenlaisiin "hippihörhöporukoihin", koska sieltä voi löytyä joku toinen vähän epäbalanssissa oleva kosmokseen tähyilijä.

 

[BOL]

Muutenkin itse olen aika lailla sellaista vässykkäpoikaa. Kovasti olen siitä pyrkinyt eroon, mutta kyllähän se näkyy ja kuuluu kauas. Vaikka salilla käynkin ja sitä kautta saanut perusryhtiä ja asennetta mukaan, niin mamispuoli on itsellä aika vahva. Vaikka sitten tekisikin mitä, mutta se vässykkäpiirre on aika syvällä itsessä. Tietysti sekin jo karkottaa naiset pois. Harva kuitenkaan haluaa ujoa hiirtä kumppanikseen.

Eli olet siis ruma epätoivoinen väsykkä :)? Ja naiset ei osoita kiinnostusta? I wonder why?

Ei vaan, ihan kaikella kunnioituksella HIFK:ta (heh) kohtaan, lakkaa väheksymästä itseäsi. Ei se nappia painamalla onnistu, vaan kasvamalla. Siis henkisesti. Muutat pieniä asioita itsestäsi. Siis niitä jotka häiritsevät itseäsi ja kuvittelet niiden häiritsevän myös muita. Naisten kanssa "toimimista" opit parhaiten naispuolisten kavereiden kanssa. Pieniä juttuja, joita huomaat heidän tekevän tai kuulet heidän niistä puhuvan.

Äläkä oikeasti nyt vähään aikaan altista itseäsi pettymyksille, vaikka kovasti haluaisit tutustuakin baareissa naisiin. Keräät itseäsi vähän aikaa ja seuraat ympäristöä. Nettideittailu on sitten asia erikseen, koska niissä ympäristö on hieman toinen.

Ulkoisilla seikoilla on merkitystä, mutta ei ole olemassa mitään unelma-adonista, joka kainaloon kaikki naiset tulevat pääsemään, kunhan vain odottavat. Esim. monen ystäväni ihannemies teoriassa on aika samanlainen kuin itselläni, mutta käytännössä meillä kaikilla on kyllä kovasti paljon sekä toisistaan että tästä ihanteesta poikkeavat miehet. Ja kaikki ovat tyytyväisiä miestensä ulkonäköihin. Eivät kukaan ehkä pidä maailman komeimpina ilmestyksinä, mutta kuitenkin ihan hyvännäköisinä. Ja eihän sitä ulkonäön kanssa kukaan itseään kunnioittava ihminen seurustelekaan. Tapaamishetkellä tai tutustuessa ne muut pienet ja vähän suuremmatkin asiat ovat niitä, jotka kallistavat vaakaa positiivisen tai negatiivisen vaikutelman puolelle.

Ujous ei ole sama asia kuin vässykkä. Mullakin on ollut ujo poikaystävä joskus nuoruudessa, joka ei sitten ollutkaan niin ujo, kun tutustuttiin kunnolla. Myöhemmin sitten paljastui, että se olikin vähän vässykkä, mutta se johtui kyllä ihan muista syistä kuin ujoudesta. Ja itsehän olen kaikkea muuta kuin ujo, joten emme olleet edes "samasta puusta veistettyjä" hissukoita. Eli kyllä ne suhteeseen johtavat syyt ovat moninaisempia kuin pelkästään ulkoisia tai luonteenpiirteisiin liittyviä.

Lakkaa kelaamasta liikaa :)!

 

[Rööri]

Joo, se vaan voi olla vaikea törmätä näihin naisiin. Ehkä siksi, että ne ei ole välttämättä niin esillä tai tyrkyllä. Myös viihtyvät tietyissä yhteyksissä. Ei esim. välttämättä baareissa.

No näinpä. Silläpä yllyttäisinkin kaikkia päätään samaan seinään kuhmuavia könsikkäitä koettamaan onneaan vaikka kinkku-bingosta, kun tuo joulukin on jo kohta ovella.

Hippiporukoistahan ainakin ennenmuinoin irtosi pesää melko luonnikkaasti, tiedä sitten onko tyttäret vielä yhtä auliita jakamaan rakkaudensanomaa kuin äitinsä, mutta ehdottomasti olet jo jäljillä.

 

[JHOL]

Näin naisen näkökulmasta, nais-/miesrintamalla menestyminen riippuu hirveästi siitä, mitä etsii. Usein ihminen hakee "liian hyvää" itselleen, ja asettaa riman liian korkealle.

Esimerkiksi jollekin rumalle, mutta hauskalle ja supliikille miehelle kaunis naisystävä saattaa olla jopa jonkinasteinen todistelukysymyskin. "Oon mä oikeasti aika jees tyyppi, kun tällä naamalla saan tollaisen tytön." Toisaalta, monelle hyväitsetuntoiselle naiselle ja miehelle kelpaa vähän rumempikin tapaus rinnalle. Statuskysymys ei ole niin korkealla, vaan oikeasti tärkeät asiat merkisevät - luonne, miten hyvin kemiat kohtaavat, tavoitteet ja halut suhteelta jne. Ja varsinkin huonoitsetuntoiset naiset hakevat usein liian hyvän itsetunnon omaavaa miestä, vaikka he lähinnä tarvitsisivat jonkun kiltin ja mukavan, ja tällainen menevä ja suosittu mies saattaa aiheuttaa vain lisää itsetunto-ongelmia mustasukkaisuuden ym. takia.

Yleensähän sitä jumiudutaan johonkin tiettyyn ihmistyyppiin, vaikka kerta toisensa jälkeen tulisi turpaan. Harvoin sitä kuitenkaan pysähtyy miettimään, minkä takia ei onnista. Voisiko siis olla itseensä menemisen paikka?

Ja totuus on, että kaikilla meillä on erilaiset mieltymykset mitä tulee ihannekumppaniin. Joku tykkää rentuista, toinen ujoista. Ongelmia syntyykin siinä vaiheessa, kun ihanteet menevät ristiin, eli esimerkiksi ujo1 pitää ujo2:sta, vaikka tämä ujo2 pitää avoimemmista. Ruma pitää kauniista, vaikka kaunis haluaa vain komeita, jne. Harvemmin kukaan kuitenkaan pitää kenestäkään, kuka alati vähättelee itseään. Niskasta kiinni vain, ja lopettakaa omien virheiden etsiminen ja pinnalle nostaminen. Listatkaa vaikka omia hyviä puolia, ja korostakaa niitä.

 

[Ted Raikas]

Todella hyvää ja ennen kaikkea paikkaansapitävää tekstiä JHOL:lta. On iloa yhtyä (verbaalisesti) noihin näkemyksiin. Juuri noin se hyvin usein menee.

Ei se tosiaan tarkoita, että pitäisi laskea rimaa niin alas, että kelpuuttaa vierelleen ihmisen joka ulkoisesti tuntuu kaikella tapaa epämieluisalta, mutta tiettyä realityruuvia olisi hyvä säätää päässä. Eli ei elä sillä tapaa jossain fantasioissa ja odota saavansa vierelleen sellaista hehkeää tapausta mitä elokuvissa ja esim. pornoviihteessä tapaa. Tiedän, että hyvin monella miehellä ainakin jossain kohtaa elämää voi heittää todellisuudenkuva vähän sillä tapaa, että odotukset ja vaatimukset on toisen suhteen liian epärealistiset.

Ehkä jollain luontaisesti komealla ja vahvalla itsetunnolla varustetulla miehellä (tai vaihtoehtoisesti rikkaalla ja maineikkaalla) nyt tuo kaikki voi olla realistista. Meillä muilla pitäisi olla se vaatimustaso mieluiten luokkaa: normaali ja luonnollinen.

Itselleni esim. kelpaa ns. perusnätti naapurinflikka, saa olla "virheitä" myös. Ärsyttäviä asioita kuvailla ihmistä sinänsä kun se kauneuskin on häilyvä käsite, mutta kyllä se silti niin menee. Usein huomannut, että alkuun hiukan vaatimattomammalta vaikuttanut neiti ajan kanssa alkaakin näyttää viehättävämmältä ja viehättävämmältä. Eli ei se ensivaikutelma aina ulkonäönkään suhteen ole mikään kiveen taltattu totuus.

Tällä kaikella en nyt mitenkään osoittele ketään, tai esim. väitä, että nimimerkki HIFK elättelisi ainoastaan toiveita naisista jotka on ulottumattomissa. Kunhan yleisesti pähkäilin asioita joita on sivusta tullut huomattua ja myös omassa itsessä.

 

[Valioyksilö]

Itse tunnustan olevani melko vaativa mitä tulee ulkonäköön sekä muihin ominaisuuksiin. Toisaalta empiiristen tutkimuksieni mukaan (onneksi) oma ulkonäköihanteeni poikkeaa usein radikaalistikin esimerkiksi verrattuna useimpiin kavereihini, joilla targettina on blondit hiukset ja isot tissit.

Sanoo scholl mitä tahansa, niin kyllä mun mielestä Suomessa on helvetisti kauniita naisia. Päivittäin töissä näen kymmeniä tällaisia sekä useita todellisia valioyksilöitä. Ketä (muuta) kiinnostaa mitä niillä on päällä saatika jalassa? Hipit on tosi jees, jotkut keittiön verhot vaan päälle ja menoks!

Toden totta kauneus on vain puoliruokaa. Äärimmäisen harvoin tapaa oikeasti mielenkiintoisen tyypin. Tuntuu, että 99% on samalta liukuhihnalta vain pienillä variaatioilla. Tähän nuoreen ikään mennessä olen tavannut kolme (3) tyttöä, joiden kanssa voisin edes kuvitella seurustelevani vakavissaan. Yksi näistä toteutuikin. Muiden kanssa intressit ovat olleet puhtaasti seksuaaliset.

Jos en olisi koskaan tavannut ketään näistä kolmestä edellämainitusta, niin voi sitä epätoivon määrää. Nyt sentään tietää, että jotain todella spesiaalia voi löytyäkin. Harvoin, mutta kumminkin.

Sitä vaan ihmettelen, että miten ne 99 prosenttia edes jaksaa seurustella keskenään. Ehkä Teemu Tylsä ja Milla Mitäänsanomaton sitten täydentää toinen toistaan huikeampia charactereitaan.

En ole todellakaan mikään naistenmies, mutta kyllähän naisten iskemiseen toimii seuraava resepti: 1.) itsevarmuus 2.) hauskuus 3.) omaperäisyys ja 4.) pärstäkerroin sekä 5.) ajoitus. Oman kokemukseni mukaan tietynlainen röyhkeyskään ei ole pahasta.

 

[Major Julli]

Naisten kanssa vehtaamisessa pätee sama laki kuin monessa muussakin asiassa: kun tietää onnistuvansa niin onnistuu kun tietää epäonnistuvansa epäonnistuu. Samoin kannattaa hakea vauhtia ja perspektiiviä sarjatasoa alempaa, jos ei napsu Helsingin hipsteri-baareista niin pari viikonloppua hakee vauhtia Loimaan Seurahuoneelta niin johan kulkee.

Samoin totaalipaussin ottaminen auttaa kummasti.

 

[Bruno]

pari viikonloppua hakee vauhtia Loimaan Seurahuoneelta niin johan kulkee.

Tässä voisi olla aikaakin käväistä. Pitänee ottaa Jullin neuvosta vaari ja viettää vkl Loimaan Seurahuoneella.
Kyllähän tuo itsevarmuus on asia paistaa kilometrin päähän.
Huomaa jopa samaa sukupuolta olevista, jos itsevarmuus loistaa poissaolollaan.
Esimerkkinä kaveri, joka aina mankuu sitä, ettei pääse edes keskusteluasteelle naisten kanssa. Syynä nyt voi tietenkin olla tämä olematon itsevarmuus ja arkuus mennä juttelemaan kenenkään kanssa.
Aina pitää minun tai jonkun muun kaverin olla "käynnistelemässä" keskustelua niiden naisten kanssa.
Jostain syystä naiset eivät yllättäen kiinostukaan kaverista, kun joku on pedannu valmiin pöydän ja vaivihkaa häviävät takavasemmalle.

 

[rpeez]

En ole todellakaan mikään naistenmies, mutta kyllähän naisten iskemiseen toimii seuraava resepti: 1.) itsevarmuus 2.) hauskuus 3.) omaperäisyys ja 4.) pärstäkerroin sekä 5.) ajoitus. Oman kokemukseni mukaan tietynlainen röyhkeyskään ei ole pahasta.

Nostaisin esiin tästä Valioyksilön hyvästä listasta kohdan 3.) omaperäisyys, josta on apua niille jotka tuskailee ulkonäkönsä kanssa.
Se, että erottuu jotenkin joukosta, tietysti positiivisesti, on tärkeä pointti. Erilaisuus herättää naisen kiinnostuksen. Se voi olla esimerkiksi erikoinen olemus (vaatteet, hiukset), tai pikkasen paremmat kledjut kuin muilla siinä lähiöräkälässä, syvälliset ja kunnianhimoiset jutut, erityisen hyvät tavat (appiukkoni on tästä esimerkki=puhuu ja tarjoilee aina naisille ensin ikäjärjestyksessä yms), poikkeuksellisen hyvä tanssitaito,...onhan niitä.

 

[Vanha Len]

Naisten kanssa vehtaamisessa pätee sama laki kuin monessa muussakin asiassa: kun tietää onnistuvansa niin onnistuu kun tietää epäonnistuvansa epäonnistuu.

Aivan...ja kun olet varattu niin onnistuu ja kun sinkku niin epäonnistuu. Mistä vitusta tuo johtuu...?

.

 

[Squit]

Mitä tuohon HIFK:n tekstiin tulee, niin tulee mieleen oma nuoruus aika. Kyllä meikäpoikaa vietiin niin tyttöjen toimesta ja pitkän aikaan vietiinkin. Sai kokea pettämistä, leikittelyä, valehtelua, seläntakana puukottamista ja vaikka mitä. Silti aina ihmettelin, että mikä on kun ei kelpaa muille. Mikä minussa on vialla? No minä olin vialla, kun suostuin tuollaiseen alistukseen. Nuori, liian kiva ja sinisilmäinen puhdas pulmunen kun olin. Ajattelin ihmisistä liikaa hyvää jne. Viimeisen kerran kun meikäläistä vietiin niin tuli mitta täyteen. Ääni sisälläni sanoi, että ei kiinnostaa enään v*ttuakaan ja lopetin etsimisen. Noh sitten tuli hengailtua kavereiden kanssa, pidettyä hauskaa ja eipä ollut paineita enään. Sitten myöhemmin kun aika oli kypsä niin naisasiakin loksahti paikalleen aivan itsekseen. Mikä minussa muuttui? Noh kaikesta paskasta mitä naikkoset jakoivat nahka paksuuntui ja "liian hyvään" luonteeseen tuli pieni ripaus kusipäätä. Tuo kusipäisyys on ollut mielestäni tärkein ominaisuus mitä sain. En nyt ole mikään mahti virtsapää millään lailla, mutta pieni annos ei oikeasti haittaa tässä maailmassa. Loppupeleissä jokaisella on vain yksi joka katsoo sinun perään ja kuinka sinua kohdellaan ja se olet juurikin sinä itse!

Minusta tärkein asia olisi HIFK:lle oppia ottamaan iskuja ja oppimaan niistä. Valitettavasti maailmassa tulee sarjatulena paskaa niskaan, joillekin vähemmän, joillekkin enemmän. Kivat pojat ja tytöt saavat hieman enemmän ja toiset taas hiukan vähemmän. Mutta tärkeintä ei ole se iskujen määrä, vaan kuinka ne otetaan vastaan. Älä HIFK anna sellaisten ihmisten aiheuttavan sinulle mielipahaa jotka eivät edes tunne sinua. Loppupeleissä olet varmasti parempi ihmisenä kuin he.

 

[Ted Raikas]

Mikä minussa muuttui? Noh kaikesta paskasta mitä naikkoset jakoivat nahka paksuuntui ja "liian hyvään" luonteeseen tuli pieni ripaus kusipäätä. Tuo kusipäisyys on ollut mielestäni tärkein ominaisuus mitä sain. En nyt ole mikään mahti virtsapää millään lailla, mutta pieni annos ei oikeasti haittaa tässä maailmassa. Loppupeleissä jokaisella on vain yksi joka katsoo sinun perään ja kuinka sinua kohdellaan ja se olet juurikin sinä itse!

Tässä kohdassa (toki muuallakin viestissä) puhutaan ihan asiaa. Hienosti ja hyvin maanläheisellä tavalla kerrottu. Pisteet siitä.

Silkalla hyväsydämisyydellä ja kiltteydellä ei valitettavasti tässä maailmassa pääse helpolla. Erittäin arvostettavia ja hienoja ominaisuuksia, monessa tilanteessa arvossa arvaamattomassa, mutta niillä on kyllä ominaista saada lokaa niskaan ja kaltoinkohtelua. Osa ihmisistä on petoja, pedoiksi syntyneitä ja petoina pysyvät. Silloin ei häikäillä ja silloin sorretaan. Se on vaan juttu joka pitää hyväksyä osana läsnäolevaa todellisuutta, vaikka kuinka ruusunpunaisin lasein haluaisi nähdä kaikki maailman ihmiset halailemassa toisiaan ja tanssimaan niityllä.

Tiedän tuon kaiken, koska olen itse juurikin vähän turhan kiltti ja ystävällinen ihminen. Toki omat paskamaiset piirteeni, mutta sitä tervettä kusipäisyyttä ei ole juuri ollut, eikä varmaan ole edelleenkään. Ei edes siitä huolimatta, että Squitin kuvailemat tosiasiat ymmärrän... siedän edelleenkin turhan paljon epäreilua paskaa, valitettavasti. No, omapahan on tappioni. Ehkä mitta tulee täyteen vielä joku päivä.

Onhan noista ominaisuuksista huolimatta toki naisjuttuja ollut, ei siinä mitään. Vaan on niissä ollut ongelmiakin, mutta en usko niiden olevan pelkästään tuosta kiinni, että olen "liian kiva."

Ne on ehkä sitten vähän toisen ketjun heiniä ne...

 

[HIFK]

Minusta tärkein asia olisi HIFK:lle oppia ottamaan iskuja ja oppimaan niistä. Valitettavasti maailmassa tulee sarjatulena paskaa niskaan, joillekin vähemmän, joillekkin enemmän. Kivat pojat ja tytöt saavat hieman enemmän ja toiset taas hiukan vähemmän. Mutta tärkeintä ei ole se iskujen määrä, vaan kuinka ne otetaan vastaan. Älä HIFK anna sellaisten ihmisten aiheuttavan sinulle mielipahaa jotka eivät edes tunne sinua. Loppupeleissä olet varmasti parempi ihmisenä kuin he.

Tuossa juuri tänään tein aika lailla selväksi uudessa työpaikassa, että meikäläistä ei ihan voi joka nurkkaan potkia. Työpisteessä, johon minut oli palkattu, ei oikein hommat sujuneet. Pomot sitten pistivät hieman alhaisempaan hommaan ja kun sekään ei onnistunut, niin sitten siihen kaikkein paskimpaan, jossa oli siivousala työntekijöitä töissä. Itse totesin, että minut on palkattu siihen ensimmäiseen työpisteeseen ja siitä on hyvä pitää kiinni. Tuollaiseen paskahommaan en yksinkertaisesti suostu, kolmatta viikkoa töissä ja heti alkoi pomojen puolelta vittuilu. Toki siihen ehkä aihetta olikin, mutta joko teen niitä normaaleja hommia, missä on ihan suunniteltu työpiste tai sitten potkikaa pois. Tammisen sanoin, tulkaa sitten joukolla sanomaan, että ette halua meikäläistä tänne enää.

Pomot tietenkin yrittivät keksiä kaikenlaisia kankeita tekosyitä, mutta suostuivat kuitenkin, että olen siinä suunnitellussa työpisteessä loppuviikon. Ja ensi viikolla sitä siivoustyötä. Loppuviikon ainakin sitten olen vielä paikalla. Kukaan ei aiemmin ole siinä työpaikassa tehnyt tuota paskahommaa vaan sinne siis jouduin sen takia, että työt eivät sujuneet.

Taas mentiin aika pitkälle ohi aiheen, mutta sainpahan tämänkin sanotuksi.

 

[Squit]

Ei edes siitä huolimatta, että Squitin kuvailemat tosiasiat ymmärrän... siedän edelleenkin turhan paljon epäreilua paskaa, valitettavasti. No, omapahan on tappioni. Ehkä mitta tulee täyteen vielä joku päivä.

Onhan noista ominaisuuksista huolimatta toki naisjuttuja ollut, ei siinä mitään. Vaan on niissä ollut ongelmiakin, mutta en usko niiden olevan pelkästään tuosta kiinni, että olen "liian kiva."

Noh kyllä minäkin edelleen joudun sietämään epäreilua paskaa, mutta olen ottanut sen niin, että se on osa luonnettani. Mutta osaan sanoa myös jos tuntuu kohtuuttomalta. Kumminkin astia täytyy aina jossain vaiheessa ja epäonnistumisia jos tulee useasti niin siihen turtuu ja ei enää niin ota itteensä jos saa paskaa niskaansa.

Vaikka hiukan kärjistin niin ei tietenkään "liian kiva" luonne ole huono juttu. Tai se riippuu vähän, että minkä ikärakenteen naisiin se uppoaa. Teinivuosina kun yritin tyttöjä iskeä, niin melkein aina jouduin "kaveri vyöhykkeelle". Koska olin liian hyvä ystävä, eikä kukaan halunnut pilata kaveruutta jonkun suhteen takia. Tämä on varmasti tuttu teksti monellekkin täällä. Kumminkin nuori naisenalku ei ole vielä oppinut itsenäisyyttä eikä tiedä mitä haluaa (huom. en ollut minäkään itsenäinen enkä tiennyt mitä haluan). Tällöin huomasin, että hiukan dominoivampi, määrätietoisempi ja ehkä "kusipäisempi" kaveri sai tytön, koska tälläisen kaverin siivellä on tytön helpompi mennä. Nuori naisenalku ei halua kuulla liian kivalta tyypiltä "minne haluaisit mennä?", vaan haluaa tältä toiselta tyypiltä kuulla "nyt mennään sinne" (toivottavasti ymmärsitte pointin). Tälläisen kaverin kautta he tuntevat ehkä enemmän sitä turvallisuutta mitä nainen aina tarvitsee. Nykyään kun tulee vuosia lisää niin huomaan kysynnän kasvaneen koko ajan. Nykyään omassa ikähaarukassa olevat ovat itsenäisiä naisia joilla on jo pitkä suhde tai pari takana. Mitä enemmän naiselle tulee ikää, niin sitä enemmän tuntuu arvostavan "liian kiva" tyyppisiä kavereita. Nykyinen kihlattuni joka on minua jonkinverran vanhempi sanoo tuntevansa turvallisuutta minun kanssani, koska osaan ilmaista tunteeni häntä kohtaan sanoin ja teoin vilpittömästi ja että otan hänet huomioon ja olen rehellinen. Eli kyllä sille "liian kivalle" luonteelle sitten tilausta loppu peleissä oli.

EDIT: tekstissäni on paljon kärjistystä ja toivottavasti kukaan ei tule sanomaan, että ei pidä paikkaansa jne. En osannut paremmin ajatuksiani sanoiksi pukea, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä hain takaa kirjoituksellani. :)

 

[SamSpade]

Nykyään kun tulee vuosia lisää niin huomaan kysynnän kasvaneen koko ajan. Nykyään omassa ikähaarukassa olevat ovat itsenäisiä naisia joilla on jo pitkä suhde tai pari takana. Mitä enemmän naiselle tulee ikää, niin sitä enemmän tuntuu arvostavan "liian kiva" tyyppisiä kavereita. Nykyinen kihlattuni joka on minua jonkinverran vanhempi sanoo tuntevansa turvallisuutta minun kanssani, koska osaan ilmaista tunteeni häntä kohtaan sanoin ja teoin vilpittömästi ja että otan hänet huomioon ja olen rehellinen. Eli kyllä sille "liian kivalle" luonteelle sitten tilausta loppu peleissä oli.

Hyvin kirjoitettu ja totta. Kyllähän se on selvä että ns perheen perustamisiässä olevat naiset arvostavat usein juuri tuota. Rentut ja "alfa urokset" on siinä vaiheessa kokeiltu, huonoiksi havaittu ja asioista otettu oppia. Tosin on niitäkin naisia sitten jotka ihmettelevät miksi aina menee pieleen, tulee petetyksi jne. ja silti aina ihastuu samanlaisiin "renttuihin" ja aloittaa taas suhteen samanlaisen kanssa. No tekevät miehetkin samoin, kangistuvat kaavaan ja eivätkä opi kantapään kautta asioista.

Alfauroksista (tai oikeastaan mitä useimmat kuvittelevat sen tarkoittavan) vielä lisää, nämä sliipatut, treenatut, kaljupäiset, agressiivisesti käyttäytyvät miehet kuvittelevat olevansa alfauroksia. EI, betauroksia ovat.
Oikea alfauros on "lauman johtaja" ja asema on saavutettu kovalla työllä ja näytöillä. Näiden oikeiden alfaurosten ei tarvi tapella, todistella mitään, karisma paistaa kauas. Betaurokset jotka virheellisesti kuvittelevat olevansa alfoja käyttäytyvät juuri kuten betat käyttäytyvät oikeasti, eli ovat näyttämisen haluisia, esiintyvät, todistelevat. Kaiken takana on halu nousta alfan asemaan joskus.

Kun betat ottavat yhteen ja pätevät, oikea alfa makaa naaraan vieressä ja nauttii olostaan ja seuraa vähän huvittuneena betojen toimintaa.

Sitten kun beta kohtaa sen oikean alfan ja alkaa pätemään ja haastamaan riitää sille, pari sekuntia ja beta on ruodussa ja poistuu häntä koipien välissä pois.
Näin siis eläinmaailmassa, vaikkapa susien kanssa ja näin se menee myös oikeassa elämässä. Ei niitä oikeita alfoja kasva joka oksalla. Ja betat ovat betoja ja usein myös pysyvät sellaisina.

Tämä lähinnä sen vuoksi että alkoi ottamaan nuppiin kun usein kuulee puhuttavan aflauroksista ja sitten kuvaillaan juuri tyypillistä betaa.

 

[J-Ko]

Tuota nettideittailua olen kokeillut aika moneen kertaan, mutta sielläkin vaaditaan lähes poikkeuksetta kuva. Kun olen sen lähettänyt, niin homma on tyssännyt aina siihen. Alkuun naisella on saattanut olla paljonkin kiinnostusta, mutta sitten kuvan lähettämisen jälkeen on yhteydenpito katkennut kokonaan naisen osalta. Eli kuvien lähettämisen jälkeen ei ole mitään halua enää mihinkään tapaamisiin.

Nettideittailu on tietyllä tapaa miinasodankäyntiä. Kun tiputat sata palloa mereen niin niistä saattaa 1-2 räjähtää.
Niinhän se menee että voit ottaa viestillä yhteyttä vaikka 10 naiseen. 2-3 niistä jättää kokonaan vastaamatta syystä tai toisesta. Liki kaikki jäljellä olevat tahtovat nähdä kuvan. Sanotaan vaikka että 3 putoaa pois tässä vaiheessa, mutta veikkaan että naisen kuvasta päätellen itsekin osaat arvata kenestä ei enää kuulu mitään. Tosin voi käydä positiivinenkin yllätys ja joku ns. oikein hyvä mimmi jatkaakin jutustelua. Sen jälkeen pitäisi tavata livenä. Kymmenestä naisesta on vielä muutama jäljellä. Jos tapaat livenä vaikka kolmea, voi olla että pari näistä ei tahdo nähdä toista kertaa jostain syystä. Syy voi olla sinussa tai naisessa. Kannattaa ajatella että tulipahan kokemusta ja sai mahdollisesti hauskan illan ja aina se deiteillä oleminen on parempaa kun JA:n refresh-buttonin hakkaaminen. Muutama kymppi voi mennä hukkaan jos vaikka leffalipun ja parit tuopit tarjoaa, mutta onhan se kiva itsekin käydä elokuvissa ja kukapa ei juomisesta pitäisi?

Montakos meillä on jäljellä? Oisko yksi? Siitä sitten vaan yrittämään ja toivomaan parasta, nimenomaan siltä kantilta että sinäkin olisit tästä naisesta kiinnostunut? Ethän vaan huoli ketä tahansa sopimatonta koska "mulla on pakko olla joku"?
Tähän lisätään vielä se että nämä potentiaaliset naiset saattavat ehtiä tavata jonkun toisen tämän kirjoittelu-treffailu-prosessin aikana.

Ai monimutkaista? No todellakin!

Ja loppukanootiksi että mitäs minä näistä tiedän...

 

[moby]

Muutama kymppi voi mennä hukkaan jos vaikka leffalipun ja parit tuopit tarjoaa, mutta onhan se kiva itsekin käydä elokuvissa ja kukapa ei juomisesta pitäisi?

Vielä kerran tästä asiasta. Maksatteko oikeasti treffikumppaneiden bissejä jne.? Jos maksatte, niin miksi?

Yksilläkään treffeillä ei nainen ole olettanut minun maksavan, enkä olisi maksanutkaan. Mielestäni naisen kustannusten maksaminen treffeillä ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin tai ole jotenkin "herrasmiehen" käytöstä.

 

[benicio]

Vielä kerran tästä asiasta. Maksatteko oikeasti treffikumppaneiden bissejä jne.? Jos maksatte, niin miksi?

Yksilläkään treffeillä ei nainen ole olettanut minun maksavan, enkä olisi maksanutkaan. Mielestäni naisen kustannusten maksaminen treffeillä ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin tai ole jotenkin "herrasmiehen" käytöstä.

Mit vit, kyllä mä ainakin olisin ihan tyytyväinen kun joku nainen tarjoaa ruuat&juomat, en kokisi itseäni mitenkään alistetuksi, tarjoaisin sitten joskus takasin. Ja jos ei nainen vaadi saavansa tarjota treffeillä, niin sitten mies tarjoaa, vaikea kuvitella että kukaan haluaisikaan seurustella naisen kanssa, joka ei jossain vaiheessa tajuaisi puolestaan tarjota ruokia.
Muutenkin ravintolassa kustannusten jako pöytäläisten kesken on minusta jotenkin teinin oloista. Jos tilaus tehdään kerralla niin se maksetaankin kerralla.

 

[Bruno]

Liki kaikki jäljellä olevat tahtovat nähdä kuvan. Sanotaan vaikka että 3 putoaa pois tässä vaiheessa, mutta veikkaan että naisen kuvasta päätellen itsekin osaat arvata kenestä ei enää kuulu mitään..

Totta kai kaikki haluavat nähdä kuvan. Mutta tässä vaiheessa esiin nousee se, miksei kuvaa voisi olla esillä jo heti alusta lähtien? Ainakin huhujen mukaan kuvalliset ilmoitukset saavat enemmän vastauksia, kuin kuvattomat. Loogistahan se toki on.
En itsekään viitsisi vastata kuvattomaan ilmoitukseen, vaikka kuinka kivalta ilmoitukselta tuntuu. Ilmoitusta voi rukata vaikka viikon "hyvännäköiseksi" ja sitten lyödä sen nettiin.

 

[Squit]

Vielä kerran tästä asiasta. Maksatteko oikeasti treffikumppaneiden bissejä jne.? Jos maksatte, niin miksi?

No itse toimin sillä lailla, että jos minä pyydän, niin minä myös maksan. Tämä pätee niin treffeihin, kuin myös kaveriporukkaan. Minulle pyytäminen on sama kuin tarjoaminen. Kavereiden kanssa tämä toimii loistavasti molempiin suuntiin, koska he ajattelevat asiasta samalla lailla. Jos pyydetään vaikka laivalle, niin silloin tarjotaan matka. Jos pyydetään kaveria leffaan, niin maksetaan lippu. Hyvin yksinkertaista ja toimivaa. Toki ei toimi silloin, jos kaveri porukkaan kuuluu näitä pihejä jätkiä jotka laskevat joka pennin "muistatko kolme vuotta sitten kun tarjosin tuopin sulle. Maksa heti takasin!". Toki tälläiset kaverit potkitaan heti suorana pihalle kaveri piiristä. Mikään ei ole rasittavampaa, kuin aikuinen jätkä joka laskee pummattuja tupakkeja ja joka muistaa joka sentin jonka on tarjonnut. Mutta enivei, pointti tuli selväksi. Mutta jos nainen ehdottaa treffejä, niin en odota hänen tarjoavan, koska en usko hänen tietävän periaatettani. Kun puhutaan herrasmiesmäisyydestä, niin oma herrasmies sääntöni on, että kieltäydyn naista tarjoamasta vaan maksan omani (eikä se että aina minä tarjoan). Myös silloin kun suunnitellaan yhdessä treffejä niin molemmat maksaa omansa.

Tosin nykyisen kihlattuni (emme asu yhdessä) kanssa se maksaa jolla on lampakko kädessä. Emme ikinä maksa erikseen omia juttuja, vaan aina nopeampi maksaa molemmat. Eikä meillä mitään vuorotella eikä lasketa, että kuka on maksanut mitä ja milloinkin. Kihlatullani on myös omat periaatteet. Hänelle ei esimerkiksi käynyt se, että olisin ostanut molemmat kihlasormukset, vaan hän halusi ostaa minulle sormuksen (ja minä ostin tietysti hänelle). Tämä sääntö oli häneltä ehdoton ja hän sanoi "se menee näin tai sitten ei mene ollenkaan". Tämä on yksi hieno asia hänessä.

Muutenkin ravintolassa kustannusten jako pöytäläisten kesken on minusta jotenkin teinin oloista. Jos tilaus tehdään kerralla niin se maksetaankin kerralla.

Amen!

 

[moby]

Mit vit, kyllä mä ainakin olisin ihan tyytyväinen kun joku nainen tarjoaa ruuat&juomat, en kokisi itseäni mitenkään alistetuksi, tarjoaisin sitten joskus takasin. Ja jos ei nainen vaadi saavansa tarjota treffeillä, niin sitten mies tarjoaa, vaikea kuvitella että kukaan haluaisikaan seurustella naisen kanssa, joka ei jossain vaiheessa tajuaisi puolestaan tarjota ruokia.
Muutenkin ravintolassa kustannusten jako pöytäläisten kesken on minusta jotenkin teinin oloista. Jos tilaus tehdään kerralla niin se maksetaankin kerralla.

Ymmärsin tuosta alkuperäisestä tekstistä asian niin, että jamppa lähtee nettitreffeille tuntemattoman naisen kanssa ja on varautunut maksamaan myös naisen kustannukset(leffaliput+juomaa). Tosin leffa onkin yksi huonoimpia paikkoja mennä tutustumaan ihmiseen.

Tokihan baarissa on helpompi hakea vaikkapa vuorotellen juomaa. Ravintolaan syömään en nettitreffeille lähtisi, sillä siellä on turha notkua turhaan, jos homma ei miellytä.

 

[Läskisalo]

Vielä kerran tästä asiasta. Maksatteko oikeasti treffikumppaneiden bissejä jne.? Jos maksatte, niin miksi?

Mitä väliä? Jos joku haluaa rahansa käyttää toisen ihmisen juoman maksamiseen, niin entä sitten? Ostatko lahjoja toiselle? Käytätkö lahjaksi saamiasi tavaroita? Syötkö toisen ihmisen ostamaa ruokaa? Poltatko toisen ihmisen röökejä? Lähdetkö kaverin kausikortilla lätkämatsiin?

Lopulta on kyse vain jokaisen omista rahoista, ja jos niitä tällä tavoin käyttän saa itselleen paremman olon, niin miksi tällä tavoin ei ole soveliasta toimia? Kyllä ainakin itse tarjoan joskus kaverille kaljan, ja ei, en odota sitä koskaan saavani takaisin. Olen vain ystävällinen ja se on minusta mukavaa.

 

[J-Ko]

Vielä kerran tästä asiasta. Maksatteko oikeasti treffikumppaneiden bissejä jne.? Jos maksatte, niin miksi?

Tarvittaessa, kyllä. Jos olen jonkun naisen pyytänyt kahville, leffaan tjsp. voin hyvin maksaa tästä koituvat pienet kustannukset. Tietty jos nainen heti ehdottaa "mä käyn sitten seuraavat" ropisee siitä pisteitä ko. neitosen laariin kun näyttää heti ettei ole mikään elätti. Vai onko sinusta parempi alkaa pummaamaan sitä viittä euroa jonka neidin sidukka maksaa kun lähdet tiskiltä sitä hakemaan? Tämä tietysti vain ekoilla ja varauksella tokilla treffeillä. Sen jälkeen saisi mennä aika tasan mutta jos nyt senkin jälkeen jään kahvin silloin toisen tällöin tappiolle niin ei haittaa koska olen niin saatanan varakas.

Tuosta kuvallisesta ilmoituksesta. Kuvattomuuteen saattaisi käsittääkseni olla vaikka se syy, että ei pidä itseään niin viehättävänä että se kuva kannattaisi heti laittaa. Toisin sanoen voi luottaa siihen että jo ekassa/ekoissa viesteissä saa tekstin keinoin tehtyä niin jäätävän ensivaikutelman että se pehmentää mahdollista kuvan aiheuttamaa pettymystä. Toimiiko käytännössä? Varmaankin harvemmin.

edit: Täysin samaa mieltä tuosta leffatreffailusta, ei paljon paskempaa paikkaa voisi olla. Eihän siellä mitään voi tutustua ja jos siitä menee vaikka syömään niin ruoka suussa ei saa puhua ja se olikin sitten siinä.
Tuntuu silti olevan suosittua. Se on varma valinta, toki jonkun muun keksiminen ainakin erottaa massasta. Olisin silti varovainen mihinkään taidenäyttelyyn menemistä jos ei tajua paskaakaan mistään taiteista. Omana itsenä oleminen varmaan on se päivän sana myös siinä paikan valinnassa.