Naisasiat

[verikuut]

Mutta haluaisin kysyä, että naisesi on tuhansien kilometrien päässä, että lähettikö hän jostain lomareissulta nuo sanat vai mitä?

Ai että nainen ja kaikki kaverit ovat yhtäaikaisesti lomareissulla ja vain RajatOn on jäänyt yksikseen pohjolaan? Ettei vain olisi toistepäin.

 

[RajatOn]

Ensiksi pahoittelen pirusti, että näin kävi. Tuo on aina perkeleen rankkaa. Mutta haluaisin kysyä, että naisesi on tuhansien kilometrien päässä, että lähettikö hän jostain lomareissulta nuo sanat vai mitä? Anteeksi että kysyin, mutta kiinnosti vain.

Kyllähän sitä kysyä saa. Ite oon tosiaan ulkomailla töissä ja kaikki muut Suomessa. Tosin kyllä tilanne alkaa näyttään, että itekin ihan just Suomeen suuntaan takasin. Kyllä sitä ihan naamatusten juteltiin, kun viimeks lomilla olin Suomessa. Ja vieläkin lähes joka päivä yhteyttä on pidetty. On nyt hiukan siinä ja siinä miten tässä käy...

 

[scholl]

Olen löytänyt oikean naistyypin. Piti yksi ilta asiasta kirjoittaa, mutta 15 tunnin hektisen rupeaman jälkeen olin tilassa, jossa pystyin tuottamaan vain englanninkielistä tekstiä, joten jätin väliin. Fakta on kuitenkin se, että Fortune magazinesta (en muista mikä issue) bongasin sen oikean naistyypin. Yksilö on samantekevä, koska hän ei kiinnosta ja yleistettävyyden vuoksi (selvitän ovatko kaikki naiset ns. pahiksia) se naistyyppi on olennainen.

Fucking awesome -huudahdukset ja ilmaan hyppiminen tosiaan johtui siitä, että selvitin sellaisen naistyypin olemassaolon, joka on lahjakas tai älykäs, kunnianhimoinen, omaa sisäisen intohimon menestyä. Eikä hyväksikäytä muita, pummi drinksuja tai pyri hyötymään miehestä. Amerikassa ilmeisesti sellaisia naisia on. Olen tiedemies, ikäänkuin uusi laji olisi nyt löytynyt jostain viidakosta, huhhuh.

 

[Squit]

Fucking awesome -huudahdukset ja ilmaan hyppiminen tosiaan johtui siitä, että selvitin sellaisen naistyypin olemassaolon, joka on lahjakas tai älykäs, kunnianhimoinen, omaa sisäisen intohimon menestyä. Eikä hyväksikäytä muita, pummi drinksuja tai pyri hyötymään miehestä. Amerikassa ilmeisesti sellaisia naisia on. Olen tiedemies, ikäänkuin uusi laji olisi nyt löytynyt jostain viidakosta, huhhuh.

Hyvä että bongasti Sarah Palinin jo nyt. Pistä viestiä, se on just sulle sopivaa tyyppiä.

 

[Metukka]

Fakta on kuitenkin se, että Fortune magazinesta (en muista mikä issue) bongasin sen oikean naistyypin.

Lienee aivan turhaa kysyä saako sen lehden sivuja enää avattua?
Tänä päivänä kun kaikki on tai ainakin pitäisi olla kirkossa sallittua, niin miksi et voisi mennä naimisiin lehtesi kanssa. Ameriikoissa pitäisi senkin onnistua.

 

[kharon]

Nyt on aika tyhjä olo. Reilu kolmen vuoden suhde päättyi juuri, virallisesti joitakin tunteja sitten. Jos sitä pari kaljaa. Itse kyllä jätin hänet, outo olo. Jotenkin vapaa, mutta toisaalta suree naisen puolesta, otti eron aika raskaasti. Turhaan pitkitin, piti kai kerätä rohkeutta, tapoihin kun ei tekstiviestit kuulu.

Itse kävin tuon kuvailemasi tilanteen läpi n. kuukausi sitten. Mikäli kaava on sama, on lähi viikot ahdistavi kunnes toinekin osapuoli on saanut asian käsiteltyä. Kerkesittekö jo yhdessä asumaan?

Meillä nyt tilanne siinä mielessä hyvä, että molemat ovat saaneet perusasiat omille raiteilleen (asumiset yms) ja välit ovat hyvät. Jos suhde loppuu, niin miksi ystävyyden pitäisi? No tottakai loppumistapa vaikuttaa ystävyyteen ja joissain tapauksissa toinen osapuoli ei anna muuta vaihtoehtoa kun katkaista välit.

Onko muilla palstalaisilla millaiset suhteet ex-puolisoihin?

Omalta kohdalta tuntuu oudolta olla sinkku noin viiden vuoden tauon jälkeen. Koti tuntuu tyhjältä, mutta kaupasta saa sinnekin täytettä.

 

[Worrell]

Tulipa käytyä treffeillä tänään. Nainen pisti viestiä, että haluanko lähteä kahvilaan ja tulihan sitä sitten mentyä. Oli kyllä erittäin mukava ilta ja hyvin siinä pari tuntia kului. Juttua kyllä tuli paljon ja vaikutti hyvinkin luontevalta meidän keskustelut. Eikä hän ollut pahan näköinen lainkaan. Enpä kyllä odottanut moista yhteydenottoa näin pian. Neitonen on kyllä sanonut, että olen mukava ja näin, mutta enpä tiedä sitten. Näin treffien jälkeen ei ikinä tiedä, että miten se toinen meikäläiseen suhtautuu jälkikäteen.

Kyllähän me jopa halattiin kun tavattiin ja lähdettiin omille teillemme ja kyllä hän vähän vihjaili, että voitaisiin ehkä nähdä jatkossa. Aika näyttää... Katsellaan tilannetta pikku hiljaa, että mihin tämä johtaa vai johtaako.

 

[Red Label]

Mulla on pitkästä aikaa kaikki hyvin naisrintamalla.

Helmikuussa 2009 päättyi vajaan 3 vuoden suhde. Mun päätös, daami oli opiskelija, ja mä oon ravintola-alalla töissä. Teki kyllä keikkahommia samassa duunipaikassa, tavattiin siellä. Muutettiin yhteen vajaan vuoden seurustelun jälkeen, josta 6kk vietin intissä. Heti intin jälkeen kotoamuutto suoraan yhteen, olishan sitä pitänyt tietää että ei se elämä niin mukavaa ole kuin inttiviikonloppuina. Elokuussa 2008 lähdettiin puoleksi vuodeksi Hollantiin, hän vaihtoon ja minä baariin hommiin. Eihän siitä oikein mitään tullut, mimmi koittaa opiskella meidän 25 neliön yksiössä, ja minä örvellän himaan välillä töiden jälkeen (jurrissa klo 03) tai (jurrissa jatkojen jälkeen) klo 14. Suomessakin ollessamme oli sen verran määräilevä, että en saanut duunin jälkeen käydä yhdelläkään bissellä, koska "en kuitenkaan osaa jättää sitä siihen yhteen". Kavereita näki yleensä vain silloin, kun mimmi änki mukaan baariin. Noh, luojan kiitos osasin panna hommalle pisteen pari viikkoa Hollannista palaamisen jälkeen.

Siinä sitten menin parisen kuukautta vähän väliä jotain säätäen, parin kuukauden suhde (duunikaverin kanssa taas) siinä serkun sohvalla asustellessa, ei siinä mitään. Ihan mukavaa vaihtelua. Sen jälkeen säätöä parin muun duunikaverin kanssa.

Vapun maissa rupesin seurustelemaan taas toisen duunikaverin kanssa, kaikki meni loistavasti. Oltiin kuin luotu toisillemme. Siis sinänsä. Mimmi muutti kesäkuun alussa Lontooseen puoleksi vuodeksi, mikä toki oli tiedossa suhteen alkaessa jo. Kävin morjenstamassa häntä siellä, ja kaikki meni hyvin, kunnes hän ilmoitti että tahtoo vielä nähdä maailmaa ennen aloilleen asettumistaan. Ero oli siinä vaiheessa ehdottomasti paras ratkaisu molempien kannalta, turha odotella toista monta kuukautta takaisin, kun ei kuitenkaan voi rakentaa tulevaisuutta, no hard feelings. Hyvissä väleissä edelleen.

Tämän jälkeen alkoi ensimmäinen sinkkukausi aikuisiällä. Oh, boy! Oli kyllä hienoa elämää. Kukaan ei kysellyt, kukaan ei soitellut perään, kantisbaareista tuli lähdettyä jos kenenkin tutun/kaveri-mimmin matkaan, joista en edes luullu voivani unelmoida. Oli seksisuhdetta ja yhden illan juttua, mikä oli mulle mukavaa vaihtelua.

Eräänä heinäkuisena päivänä kävin entisessä duunissa, jossa paras (naispuolinen) kaverini oli töissä, ja vilkaisin erästä mimmiä tiskin takana. Jotenkin söpö ilmestys, huulirenkaineen kaikkineen. Sanoin kaverilleni, että on pantava ilmestys, ja tämähän samana iltana varoitti tätä mimmiä musta, että ei todellakaan kannata ryhtyä mihinkään, tai joutuu sänkyyn mun kanssa ja vain loukkaantuu (yleensä totta). No mimmi vastas että no HYI, ei todellakaan. Noh, menihän siinä vuorokausi sit.

Pari kuukautta säädettiin, lähes joka yö mun luona, mutta heti alkuun hän teki selväks että ei mitään vakavempaa. Fine, mietin, ja olin samaa mieltä, enhän mä vois lopettaa sinkkukauttani, kun oli kert mukavaa.

Kännisen illan päätteeks (yhtä juoppo ku minä, kjähähäh) päädyttiin seurustelemaan ihan "virallisesti", ja en kyllä ole katunut hetkeäkään. Kerrankin olen samalla aaltopituudella naisen kanssa! Molemmilla pitää olla omaa aikaa, jos on tyttöjen/kundien ilta, niin sitten on. "Tottakai sä meet sinne matsiin! Mikset menis? Kyllä mä tiedän, että mäkin saan mennä esimerkiks tyttöjen kanssa ulos, jos tahdon." Touché! Nainen, joka ajattelee kuin mies (ei millään pahalla naisia kohtaan, rakastan teitä).
Mimmi vääntää 5 päivää viikossa yötöitä, joten pääsee ulos vain su-ma. Mä väännän vuoden loppuun 3 yötä viikossa, pääsen ulos pe-ma. Aika turha mun on ruveta nokkaa koputtamaan näissä asioissa. Tässä selityksessä ole mitään järkeä!

Helvetti kun olis paljon puhuttavaa, mutta nyt ei enää jaksa. Punkut finaaliin ja kolmeen töihin. Paljon jäi pois, paljon ylimääräistä tuli juteltua. Kiitos ja näkemiin. En usko että kukaan sai tästä mitään rakentavaa palautetta tahi kannustusta omiin naisasioihin. Pahoittelen!

E: Pahoitteluni mahdollisista ajatusvirran katkoksista johtuvia poukkoiluja tekstissä.

 

[Blue J]

Jos suhde loppuu, niin miksi ystävyyden pitäisi? No tottakai loppumistapa vaikuttaa ystävyyteen ja joissain tapauksissa toinen osapuoli ei anna muuta vaihtoehtoa kun katkaista välit.

Onko muilla palstalaisilla millaiset suhteet ex-puolisoihin?

Ystävinä erosimme tuossa vuosi takaperin viiden vuoden suhteen jälkeen. Muutaman kuukauden satunnaisen(suunnilleen kerran kuussa) "mitä kuuluu"-viestittelyn jälkeen tuli yllättäen ilmoitus, ettei nainen voi olla enää kaverini. Semmoinen käytös on mielestäni jotenkin lapsellista, mutta tapansa kait kullakin. Totesin vaan siinä vaiheessa itsekseni, että olipahan hyvä että erottiin. Pienisieluisen ihmisen kanssa elo ei olisi kuitenkaan tämmöisellä taiteilijaluonteella toiminut pidemmän päälle.

 

[Mats Bedö]

Itse Onko muilla palstalaisilla millaiset suhteet ex-puolisoihin?

Taa on mielenkiintoinen aihe. Noita ex:ia kun on matkanvarrelle kertynyt, niin jokunen niista on jaanyt "ystaviksi", lahinna nyt tuonne Facebookin puolelle. Nama on niita keiden kanssa ei mitaan isompia riitoja ym tullut suhteen lopuksi, vaan keiden kanssa se suhde vaan kuitui tai kasvettiin ulos siita. Nama ex:t on kaikki myos aitini hyvia ystavia (onko se sitten hyva vai huono juttu?).

Muutama ex on sitten niiiiiin vittuuntunut, etta heidan kanssa ei ole ollut mitaan tekemista eron jalkeen. Tai no, se normaali sankysuhde jatkui ehka sen suhteen jalkeen viela hetken, mutta muuten ei. Ja vaikka ne on hauilla loytyneet Facesta, niin eipa kummallakaan nayta olevan mitaan tarvetta yhteydenpitoon. Ja hyva niin.

Niiden, keiden kanssa tuli oltua myos ystavia niissa suhteissa, niin niiden kanssa nayttais taa suhteiden jalkeinen elamakin luonnistua ihan hyvin. Ne keiden kanssa tuli oltua lahinna seksin takia tai muuten vaan, niin niille ei ole kylla mitaan sanomista enaa. Molemmin puolin.

 

[anatsu]

Menee vähän päin vittua tällä hetkellä nämä hommat. Eikä tämä tarkoita sitä, että olisin saannut jotain varttuneempaa naista. Ihan vain kansan tiedoksi.

 

[Sambody]

Menee vähän päin vittua tällä hetkellä nämä hommat. Eikä tämä tarkoita sitä, että olisin saannut jotain varttuneempaa naista. Ihan vain kansan tiedoksi.

Sama! Tiedä sitten onko jotain kaamosmasennusta vai mitä, mutta ei jaksa oikein panostaa näihin juttuihin. Olisi yksi lupaava alku, joka alkoi yhdistä kotibileistä ja toinen hieman kinkkisempi tilanne, mutta ei vaan jaksa. Kaiken kukkuraksi ja melko tragikoomiseksi päätökseksi perjantainen baari-ilta päättyi kyllä erään neitokaisen kainaloon vain todetakseni että tuli ostettua liian pieniä kumeja. Oli vähän vitsit vähissä!

 

[Spiit]

Vähän samalla linjalla jatketaan.. Viime aikoina on tullut pohdittua paljon sellaista seikkaa, että mitä helvettiä meikäläinen tällä hetkellä naisista oikein haluaa? Ei niin mitään hajua.. Olen nyt ollut puolisentoista vuotta sinkkuna parin vuoden suhteen jälkeen ja päähän hiipii kohtuullisen usein toive uudesta parisuhteesta, kunhan sopiva nainen osuisi kohdalle. Yksinäisyys vituttaa. Toisaalta tiedän, että jos sopiva nainen kävelisi vastaan ja hyppäisin parisuhteeseen, melko pian varmasti nousisi pintaan fiilikset siitä, että en ole vielä kokenut ja nähnyt tarpeeksi sitoutuakseni yhteen tiettyyn ihmiseen.

Joitain kuukausia sitten tapailin vähän aikaa erästä ihan mukavaa ja kivannäköistä (kyllä, molemmat ominaisuudet samassa paketissa) tapausta, mutta homma kaatui moniin muihin ongelmiin. Mutta jo tuonakin aikana ehdin miettimään, että tähänkö sitä jämähdetään ja mitä kaikkea muuta maailmalla olisi vielä Spiitille tarjota.

Tältä pohjalta on helppo todeta, että ei muuta kuin naisia jahtaamaan ja sitä rataa.. mutta tässä se ongelma vasta tuleekin esille. Aikaisemmin olin sitä mieltä, että pitää olla vähintään joku Supermies jos vaikkapa yöelämästä meinaa saada naisia. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että kyllä sieltä yöstä melkein joka kerta jotain seuraa löytää jos vain haluaa, mutta kun ”ei vaan kiinnosta tarpeeksi”. Kaveripiirissä on monia sellaisia, jotka eivät tuossa kohtaa pahemmin jää miettimään vaan heittäytyvät tilanteeseen ja antavat mennä. Joskus on pieni morkkis seuraavana päivänä, useimmiten ei, ja lähes aina on kuitenkin jälkikäteen ollut helvetin hauskaa naureskella tilanteille. Tuskin tarvitsee miettiä kymmenen vuoden päästä, että olisiko sittenkin pitänyt elää enemmän täysillä. Loppujen kavereiden kanssa sitten ihaillaan vierestä ja suurin piirtein heitetään yläfemmoja, että on se jumalauta kova jätkä. Mikä vittu siinä on, että 90% ajasta haaveilee naisten perään ja hokee itselleen sitä, että ei ole vielä nähnyt ja kokenut tarpeeksi, mutta kun niitä tilaisuuksia tarjotaan niin jäätyy joka kerta. ”Äh, ei kiinnosta… en mä voi.. ei mun kuulu tehä niin.. ei huvita.. ei toi ole tarpeeksi hyvä” jne. Siitä sitten yksin kotiin synkistelemään, että taaskaan ei irronnut.. eihän koko touhussa ole mitään tolkkua. Samantyyppisiä juttuja löytyy myös muilta elämänalueilta, ei pelkästään naisasioista. Moni toteutettavissa oleva juttu ja haave jää toteuttamatta nimenomaan siksi, että ei heittäydy tilanteisiin täysillä ja elä sataprosenttisesti itseään varten.

Olen koittanut pohtia, että missä helvetissä sitten on vika? Kuvittelenko haluavani asioita, joita en kuitenkaan todellisuudessa halua.. vai eikö mulla vaan ole tarpeeksi munaa toteuttaa juttuja, jotka edes vähän rikkovat niitä rajoja joiden mukaan olen aiemmin tottunut toimimaan? Vaikea sanoa.. eihän näihin vastauksia tietystikään löydy mistään muualta kuin omasta itsestä, mutta kun asioita kirjoittaa virtuaalipaperille Jatkoaikaan ne monesti tuppaavat jäsentymään myös omassa päässä paremmin. Tällaista tänään.

 

[Jomppa_Koo]

Pitikö se nyt niin "hyvin" sattua, että tuli törmättyä tänään siihen "elämäni naiseen", josta jauhoin tällä foorumilla pitkään viime vuonna. Sai vain todella paskan mielen siitä hyvästä... Kun ei ole mitään tunteita toisella osapuolella, niin sitten ei ole. Ei voi mitään. Kylmästi vaan kävellään ohi, eikä edes moikata. Kyllä se minut huomasi. Sitten itsekään ei uskalla moikata, kun törmättiin ihan sattumalta. Perseestä. Muutenkin niin vitun vaikea unohtaa tuo nainen. Vaikeeta.

 

[Ted Raikas]

Pitkästä aikaa jotain omaa asiaa tänne.

Phuuh, pää aikaslailla sekaisin yhdestä naisesta. Tutustuttiin taannoin (netissä totta kai) ja juteltu suhteellisen tiiviisti. Vaikea ihan toisesta vielä sanoa, mutta itse olen pitkästä aikaa ihan 100% mukana. On tässä jo mennytkin aikaa, ettei ole sillä tapaa "kolahtanut".

Mitä ilmeisimmin tämä kyseinen neiti-ihminen haluaisi edetä mahdollisimman rauhallisesti (mikä on ihan hyvä piirre!) ja eihän tässä ole vielä ehtinyt tavatakaan, vähän kauempana kuin asuu. Itse en anna sen olla kyllä este.

Sellainen vahva fiilis vaan, että olisi kyseessä aika lailla täydellisyys omaan makuun. Ulkonäkö on enemmän kuin ok, ajatusmaailma, elämänarvot, intressit ja monet muut olennaiset jutut täsmää. Tuntuu melkein älyttömältä, että tuollainen nainen on kyseessä.

Koen, että mielenkiintoa on molemmilta puolin, joten katsotaan miten Raikkaan pojan käy. =)

Joko sitten seuraavissa viesteissä olen jossain taivaankannella leijailemassa tai sitten vajonnut alimpaan helvettiin. Ei ole kuin nuo kaksi vaihtoehtoa olemassa.

Kassellaan.

 

[Noosebleed 68686]

Mitä ilmeisimmin tämä kyseinen neiti-ihminen haluaisi edetä mahdollisimman rauhallisesti (mikä on ihan hyvä piirre!) ja eihän tässä ole vielä ehtinyt tavatakaan, vähän kauempana kuin asuu. Itse en anna sen olla kyllä este.

Näissä asioissa kannattaa muistaa se, että liika huolettomuus tai huolellisuus ovat paheita.

Mutta omiin asioihini... Ensimmäistä kertaa vuosiin nainen saa minut tuntemaan jotain jännää tunnetta. Mutta mutta... Hänpä ei satu olemaan tältä puolelta planeettaa, ja kohta lähtee takaisin Meksikoon! Jokseenkin turhautunut olo... Tosin tuo nainen on sellainen, jonka luokse voisi muuttaa vaikka kuuhun. Hänkin sen tietää, mutta "pelottaa" että on tullut sekin ilmoitettua liian selvästi. Saas nyt nähdä mitä tästä tulee. Jännä olo kun on onnellisimmillaan ja surullisimmillaan samaan aikaan.

 

[HIFK]

Ite nyt taas saanu seurata kun kaikenlaiset pässinpäät (siis en ketään tällä palstalla olevaa tarkoita, vaan omasta kotikunnasta tuttuja) saavat naisia rinnalleen, ainakin osa. Tietysti nämä naiset eivät ihan sieltä järkevimmästä päästä ole juurikaan mutta kuitenkin.

Tuossa samassa keikkatyöpaikassa on yksi naikkonen, mutta mitä häntä tunnen ja olen tekemisissä ollut, niin ei kiitos. Järkeä ei siellä päässä vain ole yhtään. Hygieniastaan ei välitä, jne.

Kyllä vähän alkaa uskomaan tuota tohtori Housen juttua, että ykköset nai ykkösiä, vitoset vitosia, jne. Itselläkään tuolla järjen juoksuradalla ei oikein mitään ole, niin se sitten houkuttelee samanlaisia naisiakin. Tai siis ei houkuttele, vaan jos tällaiseen tutustuu, niin saattaa kiinnostuakin.

Kiikarissa olisi sellainen yh-äippä, joka ei vissiinkään ketään miestä itselleen etsi, mutta kuitenkin. Ihan fiksun oloinen, vaikka viihteellä ollessaan onkin mitä sattuu.

Tietysti hankalahan tuollaista on tällaisena tyyppinä yrittää, mutta olisi ainakin itselle rehellisesti ottaen sellainen, kenen kanssa voisin ollakkin. Kun sitten jos taas madalluttaa vaatimuksiaan, (jotka nyt itsellä ei hirveän suuret kuitenkaan ole), niin ei se oikein rehellistä ole kyseistä naista kohtaan. Että ottaa jonkun toisenlaisen kun ei parempaakaan saa.

 

[Kulttimörkö]

Pitkästä aikaa jotain omaa asiaa tänne.

Phuuh, pää aikaslailla sekaisin yhdestä naisesta. Tutustuttiin taannoin (netissä totta kai) ja juteltu suhteellisen tiiviisti. Vaikea ihan toisesta vielä sanoa, mutta itse olen pitkästä aikaa ihan 100% mukana. On tässä jo mennytkin aikaa, ettei ole sillä tapaa "kolahtanut".

Mitä ilmeisimmin tämä kyseinen neiti-ihminen haluaisi edetä mahdollisimman rauhallisesti (mikä on ihan hyvä piirre!) ja eihän tässä ole vielä ehtinyt tavatakaan, vähän kauempana kuin asuu. Itse en anna sen olla kyllä este.

Sellainen vahva fiilis vaan, että olisi kyseessä aika lailla täydellisyys omaan makuun. Ulkonäkö on enemmän kuin ok, ajatusmaailma, elämänarvot, intressit ja monet muut olennaiset jutut täsmää. Tuntuu melkein älyttömältä, että tuollainen nainen on kyseessä.

Koen, että mielenkiintoa on molemmilta puolin, joten katsotaan miten Raikkaan pojan käy. =)

Nyt oli pakko lainata näin laajalti, koska tämä on kuin meikäläisen näppikseltä. Parhaillaan siis netistä bongattu erittäin mukava nainen, joka on toiselta paikkakunnalta. Hän haluaa edetä rauhallisesti ja tosiaan... Ääh, mitäs hittoa mä toistelen kun niin samanlaista tekstiä olisi multa tulossa.

Toivotaan että meillä molemmilla asiat hoituu parhaimmin päin.

 

[Rocket Richard]

Eilen päättyi kolmen ja puolen vuoden suhde. Ja nyt olo on helpottunut. Jo aiemmin tässä ketjussa jo kertasin suhteeni vaiheita, kun kesällä tuli jo sellainen fiilis, että eroon tämä tulee ennemmin tai myöhemmin päättymään. Ja viime tiistaina tein asiasta yötä yksin valvoessani lopullisen päätöksen. Olen niin nuori vielä, että haluan kulkea tuolla kaduilla kuin vilkas ketun poikanen; häntä pystyssä ja valmis tutustumaan mahdollisimman moniin uusiin tuttavuuksiin.

Nyt olen vihdoin vapaa taas. Saan tehdä kaikkea lain rajoissa, joka vaan mieleen tulee. Helpottava tunne. Innolla odotan, mitä tämä sinkkuelämä tuo taas tullessaan. Edellisellä kerralla se ainakin oli pirun kivaa. Asun nykyään Helsingissä, joka on monellakin tapaa sinkkumiehen paratiisi. Naisia riittää.

Vielä ei oikein tapahtumaa edes ymmärrä, mutta pääasiallinen tunne on kuitenkin helpotus. Joten ei se silloin kovin pahasti pieleen voi mennä.

 

[Chiesa di Totti]

Kyllä vähän alkaa uskomaan tuota tohtori Housen juttua, että ykköset nai ykkösiä, vitoset vitosia, jne. Itselläkään tuolla järjen juoksuradalla ei oikein mitään ole, niin se sitten houkuttelee samanlaisia naisiakin. Tai siis ei houkuttele, vaan jos tällaiseen tutustuu, niin saattaa kiinnostuakin.

Katseleppa vähän ympärillesi, niin huomaat, että monella "rumalla" miehellä on kaunis nainen. Se johtuu siitä, ettei rumilla ole mitään menetettävää, ja siksi uskaltavat laittaa itsensä likoon.

Ja onhan nuo roolit olemassa, mutta itseään voi kehittää. Osa syntyy voittajiksi, osa kasvaa voittajiksi, suurin osa tyytyy kohtaloonsa.

Omista naiskuvioista sen verran, että menimpä syvästi ihastumaan uskomattomaan naiseen, joka on tietysti varattu. Ja hän ihastui minuun. The end. Olipa outo kokemus.

 

[Ted Raikas]

Nyt oli pakko lainata näin laajalti, koska tämä on kuin meikäläisen näppikseltä. Parhaillaan siis netistä bongattu erittäin mukava nainen, joka on toiselta paikkakunnalta. Hän haluaa edetä rauhallisesti ja tosiaan... Ääh, mitäs hittoa mä toistelen kun niin samanlaista tekstiä olisi multa tulossa.

Kunhan ei ole sama nainen kyseessä!

***

Jutun etenemisestä:

Hiukan on sitä kuuluisaa kaverikorttia jo väläytelty, mikä tuntuu vähän oudolta, kun ei ole ollut edes saumaa tavata. Kyseessä voi kuitenkin olla varovaisuus (olen keskustellut tästä naisen psykologian ammattilaisten, eli toisten naisten kanssa) ja halu edetä askel kerrallaan, haluaa siis tietää mikä olen miehiäni. Ei kuulemma jaksa yhtään mitään naistennaurattajia. Sinänsä tuo kuvio sopii, koska en ns. tyttöystäväainesta ole koskaan kauhean helpoissa tapauksissa nähnyt. Pitää olla jotain tavoiteltavaa. Lisäksi juuri tuo älykkyys ja tarkkuus miehen luonteen suhteen on jokseenkin viehättävää.

Välillä kyllä tahtoo iskeä jo epätoivo, että elättelenkö turhaan toiveita, mutta en meinaa kyllä tässä vielä luovuttaa. Pitää vaan osata olla itsekin nyt sopivan etäinen. Mikä on välillä vaikeaa, koska olen vähän sellaista "heittäytyjätyyppiä" olemassani.

Tapaamista kyseinen neiti ei kuitenkaan ole kieltänyt, joka on positiivinen juttu ja edelleenkin puhuu meikämandoliinosta vaan hyvää, joten katsotaan.

 

[tant gredulin]

Montako sanaa kertoo kuva, jossa on sanoja?

Olen pahoillani puolestasi. Tuntuu varmasti kurjalta, vaikka tiesikin tuon tulevan. Voimia.

 

[Gentleman]

Montako sanaa kertoo kuva, jossa on sanoja?

Voimia, omasta erosta on nyt puolisen vuotta ja vieläkin risoo. Ei ero sinänsä, vaan entisen vaimon käytös erityisesti eroprosessin aikana.

 

[moby]

Voimia, omasta erosta on nyt puolisen vuotta ja vieläkin risoo. Ei ero sinänsä, vaan entisen vaimon käytös erityisesti eroprosessin aikana.

Risoo se vielä neljä vuotta eronkin jälkeen,nimittäin exää. Älkää pojat lähtekö mukaan noihin exien höpöhöpö juttuihin. Exiä vituttaa eniten nykyinen. Parempi vielä jos niitä nykyisiä on useampi. Sigh...

 

[Samsonov]

Tunnen suurta vetoa itseä vanhempia naisia kohtaan. Olen työharjoittelussa paikassa jonka jätän nyt kertomatta. Työpaikkaohjaajani on 41v yksinhuoltajaäiti ja olen aivan korviani myöten sen naisen pauloissa. "Leena" (nimi muutettu) on ollut mulle selvästi kaikista läheisin työpaikkaohjaaja ja ainoa jonka kanssa olen puhunut muistakin asioista kuin opiskelusta ja töistä. Puhutaan päivät pitkät elämästä muutenkin, tiedän hänen lapsistaan jo yhtä sun toista ja hän tietää minun elämästäni hyvinkin paljon. Olemme jo jääneet jopa ylitöihin joka ei ollut minulle mikään ongelma, päinvastoin sillä nautin joka hetkestä jonka saan tehdä töitä Leenan kanssa. Mietin nykyään vapaa-ajallakin jo Leenaa, sitä kuinka viihdyn hänen kanssaan niin hyvin. Olen päättänyt mennä kesätöihin tuonne paikkaan (ottavat minut, olen niin hyvä). Tämä ei ole ilmiönä ainutkertaista, sillä olen aina tuntenut kiintymystä itseäni selvästi vanhempia naisia kohtaan, mutta en ikinä näin voimakasta. Reilu 40v on se paras ikä. Seurustelen kyllä ihan omanikäisen parikymppisen naisen kanssa.

Oskari, nimi ja ääni muutettu.