Naisasiat

[Ted Raikas]

Mikä minussa muuttui? Noh kaikesta paskasta mitä naikkoset jakoivat nahka paksuuntui ja "liian hyvään" luonteeseen tuli pieni ripaus kusipäätä. Tuo kusipäisyys on ollut mielestäni tärkein ominaisuus mitä sain. En nyt ole mikään mahti virtsapää millään lailla, mutta pieni annos ei oikeasti haittaa tässä maailmassa. Loppupeleissä jokaisella on vain yksi joka katsoo sinun perään ja kuinka sinua kohdellaan ja se olet juurikin sinä itse!

Tässä kohdassa (toki muuallakin viestissä) puhutaan ihan asiaa. Hienosti ja hyvin maanläheisellä tavalla kerrottu. Pisteet siitä.

Silkalla hyväsydämisyydellä ja kiltteydellä ei valitettavasti tässä maailmassa pääse helpolla. Erittäin arvostettavia ja hienoja ominaisuuksia, monessa tilanteessa arvossa arvaamattomassa, mutta niillä on kyllä ominaista saada lokaa niskaan ja kaltoinkohtelua. Osa ihmisistä on petoja, pedoiksi syntyneitä ja petoina pysyvät. Silloin ei häikäillä ja silloin sorretaan. Se on vaan juttu joka pitää hyväksyä osana läsnäolevaa todellisuutta, vaikka kuinka ruusunpunaisin lasein haluaisi nähdä kaikki maailman ihmiset halailemassa toisiaan ja tanssimaan niityllä.

Tiedän tuon kaiken, koska olen itse juurikin vähän turhan kiltti ja ystävällinen ihminen. Toki omat paskamaiset piirteeni, mutta sitä tervettä kusipäisyyttä ei ole juuri ollut, eikä varmaan ole edelleenkään. Ei edes siitä huolimatta, että Squitin kuvailemat tosiasiat ymmärrän... siedän edelleenkin turhan paljon epäreilua paskaa, valitettavasti. No, omapahan on tappioni. Ehkä mitta tulee täyteen vielä joku päivä.

Onhan noista ominaisuuksista huolimatta toki naisjuttuja ollut, ei siinä mitään. Vaan on niissä ollut ongelmiakin, mutta en usko niiden olevan pelkästään tuosta kiinni, että olen "liian kiva."

Ne on ehkä sitten vähän toisen ketjun heiniä ne...

 

[HIFK]

Minusta tärkein asia olisi HIFK:lle oppia ottamaan iskuja ja oppimaan niistä. Valitettavasti maailmassa tulee sarjatulena paskaa niskaan, joillekin vähemmän, joillekkin enemmän. Kivat pojat ja tytöt saavat hieman enemmän ja toiset taas hiukan vähemmän. Mutta tärkeintä ei ole se iskujen määrä, vaan kuinka ne otetaan vastaan. Älä HIFK anna sellaisten ihmisten aiheuttavan sinulle mielipahaa jotka eivät edes tunne sinua. Loppupeleissä olet varmasti parempi ihmisenä kuin he.

Tuossa juuri tänään tein aika lailla selväksi uudessa työpaikassa, että meikäläistä ei ihan voi joka nurkkaan potkia. Työpisteessä, johon minut oli palkattu, ei oikein hommat sujuneet. Pomot sitten pistivät hieman alhaisempaan hommaan ja kun sekään ei onnistunut, niin sitten siihen kaikkein paskimpaan, jossa oli siivousala työntekijöitä töissä. Itse totesin, että minut on palkattu siihen ensimmäiseen työpisteeseen ja siitä on hyvä pitää kiinni. Tuollaiseen paskahommaan en yksinkertaisesti suostu, kolmatta viikkoa töissä ja heti alkoi pomojen puolelta vittuilu. Toki siihen ehkä aihetta olikin, mutta joko teen niitä normaaleja hommia, missä on ihan suunniteltu työpiste tai sitten potkikaa pois. Tammisen sanoin, tulkaa sitten joukolla sanomaan, että ette halua meikäläistä tänne enää.

Pomot tietenkin yrittivät keksiä kaikenlaisia kankeita tekosyitä, mutta suostuivat kuitenkin, että olen siinä suunnitellussa työpisteessä loppuviikon. Ja ensi viikolla sitä siivoustyötä. Loppuviikon ainakin sitten olen vielä paikalla. Kukaan ei aiemmin ole siinä työpaikassa tehnyt tuota paskahommaa vaan sinne siis jouduin sen takia, että työt eivät sujuneet.

Taas mentiin aika pitkälle ohi aiheen, mutta sainpahan tämänkin sanotuksi.

 

[Squit]

Ei edes siitä huolimatta, että Squitin kuvailemat tosiasiat ymmärrän... siedän edelleenkin turhan paljon epäreilua paskaa, valitettavasti. No, omapahan on tappioni. Ehkä mitta tulee täyteen vielä joku päivä.

Onhan noista ominaisuuksista huolimatta toki naisjuttuja ollut, ei siinä mitään. Vaan on niissä ollut ongelmiakin, mutta en usko niiden olevan pelkästään tuosta kiinni, että olen "liian kiva."

Noh kyllä minäkin edelleen joudun sietämään epäreilua paskaa, mutta olen ottanut sen niin, että se on osa luonnettani. Mutta osaan sanoa myös jos tuntuu kohtuuttomalta. Kumminkin astia täytyy aina jossain vaiheessa ja epäonnistumisia jos tulee useasti niin siihen turtuu ja ei enää niin ota itteensä jos saa paskaa niskaansa.

Vaikka hiukan kärjistin niin ei tietenkään "liian kiva" luonne ole huono juttu. Tai se riippuu vähän, että minkä ikärakenteen naisiin se uppoaa. Teinivuosina kun yritin tyttöjä iskeä, niin melkein aina jouduin "kaveri vyöhykkeelle". Koska olin liian hyvä ystävä, eikä kukaan halunnut pilata kaveruutta jonkun suhteen takia. Tämä on varmasti tuttu teksti monellekkin täällä. Kumminkin nuori naisenalku ei ole vielä oppinut itsenäisyyttä eikä tiedä mitä haluaa (huom. en ollut minäkään itsenäinen enkä tiennyt mitä haluan). Tällöin huomasin, että hiukan dominoivampi, määrätietoisempi ja ehkä "kusipäisempi" kaveri sai tytön, koska tälläisen kaverin siivellä on tytön helpompi mennä. Nuori naisenalku ei halua kuulla liian kivalta tyypiltä "minne haluaisit mennä?", vaan haluaa tältä toiselta tyypiltä kuulla "nyt mennään sinne" (toivottavasti ymmärsitte pointin). Tälläisen kaverin kautta he tuntevat ehkä enemmän sitä turvallisuutta mitä nainen aina tarvitsee. Nykyään kun tulee vuosia lisää niin huomaan kysynnän kasvaneen koko ajan. Nykyään omassa ikähaarukassa olevat ovat itsenäisiä naisia joilla on jo pitkä suhde tai pari takana. Mitä enemmän naiselle tulee ikää, niin sitä enemmän tuntuu arvostavan "liian kiva" tyyppisiä kavereita. Nykyinen kihlattuni joka on minua jonkinverran vanhempi sanoo tuntevansa turvallisuutta minun kanssani, koska osaan ilmaista tunteeni häntä kohtaan sanoin ja teoin vilpittömästi ja että otan hänet huomioon ja olen rehellinen. Eli kyllä sille "liian kivalle" luonteelle sitten tilausta loppu peleissä oli.

EDIT: tekstissäni on paljon kärjistystä ja toivottavasti kukaan ei tule sanomaan, että ei pidä paikkaansa jne. En osannut paremmin ajatuksiani sanoiksi pukea, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä hain takaa kirjoituksellani. :)

 

[SamSpade]

Nykyään kun tulee vuosia lisää niin huomaan kysynnän kasvaneen koko ajan. Nykyään omassa ikähaarukassa olevat ovat itsenäisiä naisia joilla on jo pitkä suhde tai pari takana. Mitä enemmän naiselle tulee ikää, niin sitä enemmän tuntuu arvostavan "liian kiva" tyyppisiä kavereita. Nykyinen kihlattuni joka on minua jonkinverran vanhempi sanoo tuntevansa turvallisuutta minun kanssani, koska osaan ilmaista tunteeni häntä kohtaan sanoin ja teoin vilpittömästi ja että otan hänet huomioon ja olen rehellinen. Eli kyllä sille "liian kivalle" luonteelle sitten tilausta loppu peleissä oli.

Hyvin kirjoitettu ja totta. Kyllähän se on selvä että ns perheen perustamisiässä olevat naiset arvostavat usein juuri tuota. Rentut ja "alfa urokset" on siinä vaiheessa kokeiltu, huonoiksi havaittu ja asioista otettu oppia. Tosin on niitäkin naisia sitten jotka ihmettelevät miksi aina menee pieleen, tulee petetyksi jne. ja silti aina ihastuu samanlaisiin "renttuihin" ja aloittaa taas suhteen samanlaisen kanssa. No tekevät miehetkin samoin, kangistuvat kaavaan ja eivätkä opi kantapään kautta asioista.

Alfauroksista (tai oikeastaan mitä useimmat kuvittelevat sen tarkoittavan) vielä lisää, nämä sliipatut, treenatut, kaljupäiset, agressiivisesti käyttäytyvät miehet kuvittelevat olevansa alfauroksia. EI, betauroksia ovat.
Oikea alfauros on "lauman johtaja" ja asema on saavutettu kovalla työllä ja näytöillä. Näiden oikeiden alfaurosten ei tarvi tapella, todistella mitään, karisma paistaa kauas. Betaurokset jotka virheellisesti kuvittelevat olevansa alfoja käyttäytyvät juuri kuten betat käyttäytyvät oikeasti, eli ovat näyttämisen haluisia, esiintyvät, todistelevat. Kaiken takana on halu nousta alfan asemaan joskus.

Kun betat ottavat yhteen ja pätevät, oikea alfa makaa naaraan vieressä ja nauttii olostaan ja seuraa vähän huvittuneena betojen toimintaa.

Sitten kun beta kohtaa sen oikean alfan ja alkaa pätemään ja haastamaan riitää sille, pari sekuntia ja beta on ruodussa ja poistuu häntä koipien välissä pois.
Näin siis eläinmaailmassa, vaikkapa susien kanssa ja näin se menee myös oikeassa elämässä. Ei niitä oikeita alfoja kasva joka oksalla. Ja betat ovat betoja ja usein myös pysyvät sellaisina.

Tämä lähinnä sen vuoksi että alkoi ottamaan nuppiin kun usein kuulee puhuttavan aflauroksista ja sitten kuvaillaan juuri tyypillistä betaa.

 

[J-Ko]

Tuota nettideittailua olen kokeillut aika moneen kertaan, mutta sielläkin vaaditaan lähes poikkeuksetta kuva. Kun olen sen lähettänyt, niin homma on tyssännyt aina siihen. Alkuun naisella on saattanut olla paljonkin kiinnostusta, mutta sitten kuvan lähettämisen jälkeen on yhteydenpito katkennut kokonaan naisen osalta. Eli kuvien lähettämisen jälkeen ei ole mitään halua enää mihinkään tapaamisiin.

Nettideittailu on tietyllä tapaa miinasodankäyntiä. Kun tiputat sata palloa mereen niin niistä saattaa 1-2 räjähtää.
Niinhän se menee että voit ottaa viestillä yhteyttä vaikka 10 naiseen. 2-3 niistä jättää kokonaan vastaamatta syystä tai toisesta. Liki kaikki jäljellä olevat tahtovat nähdä kuvan. Sanotaan vaikka että 3 putoaa pois tässä vaiheessa, mutta veikkaan että naisen kuvasta päätellen itsekin osaat arvata kenestä ei enää kuulu mitään. Tosin voi käydä positiivinenkin yllätys ja joku ns. oikein hyvä mimmi jatkaakin jutustelua. Sen jälkeen pitäisi tavata livenä. Kymmenestä naisesta on vielä muutama jäljellä. Jos tapaat livenä vaikka kolmea, voi olla että pari näistä ei tahdo nähdä toista kertaa jostain syystä. Syy voi olla sinussa tai naisessa. Kannattaa ajatella että tulipahan kokemusta ja sai mahdollisesti hauskan illan ja aina se deiteillä oleminen on parempaa kun JA:n refresh-buttonin hakkaaminen. Muutama kymppi voi mennä hukkaan jos vaikka leffalipun ja parit tuopit tarjoaa, mutta onhan se kiva itsekin käydä elokuvissa ja kukapa ei juomisesta pitäisi?

Montakos meillä on jäljellä? Oisko yksi? Siitä sitten vaan yrittämään ja toivomaan parasta, nimenomaan siltä kantilta että sinäkin olisit tästä naisesta kiinnostunut? Ethän vaan huoli ketä tahansa sopimatonta koska "mulla on pakko olla joku"?
Tähän lisätään vielä se että nämä potentiaaliset naiset saattavat ehtiä tavata jonkun toisen tämän kirjoittelu-treffailu-prosessin aikana.

Ai monimutkaista? No todellakin!

Ja loppukanootiksi että mitäs minä näistä tiedän...

 

[moby]

Muutama kymppi voi mennä hukkaan jos vaikka leffalipun ja parit tuopit tarjoaa, mutta onhan se kiva itsekin käydä elokuvissa ja kukapa ei juomisesta pitäisi?

Vielä kerran tästä asiasta. Maksatteko oikeasti treffikumppaneiden bissejä jne.? Jos maksatte, niin miksi?

Yksilläkään treffeillä ei nainen ole olettanut minun maksavan, enkä olisi maksanutkaan. Mielestäni naisen kustannusten maksaminen treffeillä ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin tai ole jotenkin "herrasmiehen" käytöstä.

 

[benicio]

Vielä kerran tästä asiasta. Maksatteko oikeasti treffikumppaneiden bissejä jne.? Jos maksatte, niin miksi?

Yksilläkään treffeillä ei nainen ole olettanut minun maksavan, enkä olisi maksanutkaan. Mielestäni naisen kustannusten maksaminen treffeillä ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin tai ole jotenkin "herrasmiehen" käytöstä.

Mit vit, kyllä mä ainakin olisin ihan tyytyväinen kun joku nainen tarjoaa ruuat&juomat, en kokisi itseäni mitenkään alistetuksi, tarjoaisin sitten joskus takasin. Ja jos ei nainen vaadi saavansa tarjota treffeillä, niin sitten mies tarjoaa, vaikea kuvitella että kukaan haluaisikaan seurustella naisen kanssa, joka ei jossain vaiheessa tajuaisi puolestaan tarjota ruokia.
Muutenkin ravintolassa kustannusten jako pöytäläisten kesken on minusta jotenkin teinin oloista. Jos tilaus tehdään kerralla niin se maksetaankin kerralla.

 

[Bruno]

Liki kaikki jäljellä olevat tahtovat nähdä kuvan. Sanotaan vaikka että 3 putoaa pois tässä vaiheessa, mutta veikkaan että naisen kuvasta päätellen itsekin osaat arvata kenestä ei enää kuulu mitään..

Totta kai kaikki haluavat nähdä kuvan. Mutta tässä vaiheessa esiin nousee se, miksei kuvaa voisi olla esillä jo heti alusta lähtien? Ainakin huhujen mukaan kuvalliset ilmoitukset saavat enemmän vastauksia, kuin kuvattomat. Loogistahan se toki on.
En itsekään viitsisi vastata kuvattomaan ilmoitukseen, vaikka kuinka kivalta ilmoitukselta tuntuu. Ilmoitusta voi rukata vaikka viikon "hyvännäköiseksi" ja sitten lyödä sen nettiin.

 

[Squit]

Vielä kerran tästä asiasta. Maksatteko oikeasti treffikumppaneiden bissejä jne.? Jos maksatte, niin miksi?

No itse toimin sillä lailla, että jos minä pyydän, niin minä myös maksan. Tämä pätee niin treffeihin, kuin myös kaveriporukkaan. Minulle pyytäminen on sama kuin tarjoaminen. Kavereiden kanssa tämä toimii loistavasti molempiin suuntiin, koska he ajattelevat asiasta samalla lailla. Jos pyydetään vaikka laivalle, niin silloin tarjotaan matka. Jos pyydetään kaveria leffaan, niin maksetaan lippu. Hyvin yksinkertaista ja toimivaa. Toki ei toimi silloin, jos kaveri porukkaan kuuluu näitä pihejä jätkiä jotka laskevat joka pennin "muistatko kolme vuotta sitten kun tarjosin tuopin sulle. Maksa heti takasin!". Toki tälläiset kaverit potkitaan heti suorana pihalle kaveri piiristä. Mikään ei ole rasittavampaa, kuin aikuinen jätkä joka laskee pummattuja tupakkeja ja joka muistaa joka sentin jonka on tarjonnut. Mutta enivei, pointti tuli selväksi. Mutta jos nainen ehdottaa treffejä, niin en odota hänen tarjoavan, koska en usko hänen tietävän periaatettani. Kun puhutaan herrasmiesmäisyydestä, niin oma herrasmies sääntöni on, että kieltäydyn naista tarjoamasta vaan maksan omani (eikä se että aina minä tarjoan). Myös silloin kun suunnitellaan yhdessä treffejä niin molemmat maksaa omansa.

Tosin nykyisen kihlattuni (emme asu yhdessä) kanssa se maksaa jolla on lampakko kädessä. Emme ikinä maksa erikseen omia juttuja, vaan aina nopeampi maksaa molemmat. Eikä meillä mitään vuorotella eikä lasketa, että kuka on maksanut mitä ja milloinkin. Kihlatullani on myös omat periaatteet. Hänelle ei esimerkiksi käynyt se, että olisin ostanut molemmat kihlasormukset, vaan hän halusi ostaa minulle sormuksen (ja minä ostin tietysti hänelle). Tämä sääntö oli häneltä ehdoton ja hän sanoi "se menee näin tai sitten ei mene ollenkaan". Tämä on yksi hieno asia hänessä.

Muutenkin ravintolassa kustannusten jako pöytäläisten kesken on minusta jotenkin teinin oloista. Jos tilaus tehdään kerralla niin se maksetaankin kerralla.

Amen!

 

[moby]

Mit vit, kyllä mä ainakin olisin ihan tyytyväinen kun joku nainen tarjoaa ruuat&juomat, en kokisi itseäni mitenkään alistetuksi, tarjoaisin sitten joskus takasin. Ja jos ei nainen vaadi saavansa tarjota treffeillä, niin sitten mies tarjoaa, vaikea kuvitella että kukaan haluaisikaan seurustella naisen kanssa, joka ei jossain vaiheessa tajuaisi puolestaan tarjota ruokia.
Muutenkin ravintolassa kustannusten jako pöytäläisten kesken on minusta jotenkin teinin oloista. Jos tilaus tehdään kerralla niin se maksetaankin kerralla.

Ymmärsin tuosta alkuperäisestä tekstistä asian niin, että jamppa lähtee nettitreffeille tuntemattoman naisen kanssa ja on varautunut maksamaan myös naisen kustannukset(leffaliput+juomaa). Tosin leffa onkin yksi huonoimpia paikkoja mennä tutustumaan ihmiseen.

Tokihan baarissa on helpompi hakea vaikkapa vuorotellen juomaa. Ravintolaan syömään en nettitreffeille lähtisi, sillä siellä on turha notkua turhaan, jos homma ei miellytä.

 

[Läskisalo]

Vielä kerran tästä asiasta. Maksatteko oikeasti treffikumppaneiden bissejä jne.? Jos maksatte, niin miksi?

Mitä väliä? Jos joku haluaa rahansa käyttää toisen ihmisen juoman maksamiseen, niin entä sitten? Ostatko lahjoja toiselle? Käytätkö lahjaksi saamiasi tavaroita? Syötkö toisen ihmisen ostamaa ruokaa? Poltatko toisen ihmisen röökejä? Lähdetkö kaverin kausikortilla lätkämatsiin?

Lopulta on kyse vain jokaisen omista rahoista, ja jos niitä tällä tavoin käyttän saa itselleen paremman olon, niin miksi tällä tavoin ei ole soveliasta toimia? Kyllä ainakin itse tarjoan joskus kaverille kaljan, ja ei, en odota sitä koskaan saavani takaisin. Olen vain ystävällinen ja se on minusta mukavaa.

 

[J-Ko]

Vielä kerran tästä asiasta. Maksatteko oikeasti treffikumppaneiden bissejä jne.? Jos maksatte, niin miksi?

Tarvittaessa, kyllä. Jos olen jonkun naisen pyytänyt kahville, leffaan tjsp. voin hyvin maksaa tästä koituvat pienet kustannukset. Tietty jos nainen heti ehdottaa "mä käyn sitten seuraavat" ropisee siitä pisteitä ko. neitosen laariin kun näyttää heti ettei ole mikään elätti. Vai onko sinusta parempi alkaa pummaamaan sitä viittä euroa jonka neidin sidukka maksaa kun lähdet tiskiltä sitä hakemaan? Tämä tietysti vain ekoilla ja varauksella tokilla treffeillä. Sen jälkeen saisi mennä aika tasan mutta jos nyt senkin jälkeen jään kahvin silloin toisen tällöin tappiolle niin ei haittaa koska olen niin saatanan varakas.

Tuosta kuvallisesta ilmoituksesta. Kuvattomuuteen saattaisi käsittääkseni olla vaikka se syy, että ei pidä itseään niin viehättävänä että se kuva kannattaisi heti laittaa. Toisin sanoen voi luottaa siihen että jo ekassa/ekoissa viesteissä saa tekstin keinoin tehtyä niin jäätävän ensivaikutelman että se pehmentää mahdollista kuvan aiheuttamaa pettymystä. Toimiiko käytännössä? Varmaankin harvemmin.

edit: Täysin samaa mieltä tuosta leffatreffailusta, ei paljon paskempaa paikkaa voisi olla. Eihän siellä mitään voi tutustua ja jos siitä menee vaikka syömään niin ruoka suussa ei saa puhua ja se olikin sitten siinä.
Tuntuu silti olevan suosittua. Se on varma valinta, toki jonkun muun keksiminen ainakin erottaa massasta. Olisin silti varovainen mihinkään taidenäyttelyyn menemistä jos ei tajua paskaakaan mistään taiteista. Omana itsenä oleminen varmaan on se päivän sana myös siinä paikan valinnassa.

 

[benicio]

Tuosta kuvallisesta ilmoituksesta. Kuvattomuuteen saattaisi käsittääkseni olla vaikka se syy, että ei pidä itseään niin viehättävänä että se kuva kannattaisi heti laittaa. Toisin sanoen voi luottaa siihen että jo ekassa/ekoissa viesteissä saa tekstin keinoin tehtyä niin jäätävän ensivaikutelman että se pehmentää mahdollista kuvan aiheuttamaa pettymystä. Toimiiko käytännössä? Varmaankin harvemmin.

On siinä vielä varmaan sekin, että jos ilmoitukseen laittaa kuvan, niin samantien voisi sitten laittaa oman nimensäkin, tai siis ilmoituksesta tulee heti julkisempi ja joku voi tunnistaa. En tiedä onko noissa nettipalveluissa joku rekisteröitymispakko, ennenkuin kuvan näkee tms.

Mutta kyllä melkein joka persenaamasta luulisi saavan sellaisen kuvan, joka ei karkota saman kaliiberin neitoja samantien pois. Eli kuvaa ei ehkä kannata ottaa kaula pitkänä webbikameralla, eikä 9-luokan koulukuvaa tai sotilaspassikuvaa jne. Joku casuaali pose olis kiva.

 

[moby]

On siinä vielä varmaan sekin, että jos ilmoitukseen laittaa kuvan, niin samantien voisi sitten laittaa oman nimensäkin, tai siis ilmoituksesta tulee heti julkisempi ja joku voi tunnistaa. En tiedä onko noissa nettipalveluissa joku rekisteröitymispakko, ennenkuin kuvan näkee tms.

Ymmärrän tietysti tämän jos on vanhas masa, mutta onko sillä jotain väliä tunnistaako joku? Ilmeisesti on, koska monet selittävät, että eivät voi duunin etc. takia laittaa kuvaa. Olishan se kauheata jos joku saisi tietää, että miestä/naista on hakusessa.

 

[oiler99]

Minulla oli oikeastaan aika pitkäänkin sama tilanne kuin jäsen HIFK:lle. Ei vaan tärpännyt vaikka kuinka yritti. Sitten opin vähitellen kokemusten kautta ottamaan rennosti, osittain kv-tutorpestinkin kautta ja menin yksiin ulkomaisten kotibileisiin. Kuinka ollakaan, siellä alkoi nätti vaihtarityttö flirttailla minulle. Ja taidettiin kumpikin ihastua oikein kunnolla, kun sen jälkeen tavattiin aika useinkin ja oltiin kirjeenvaihdossa tytön palattua takaisin kotimaahansa.

No, sitten kävi niin että tyttö lähti kesällä 2008 New Yorkiin neljäksi kuukaudeksi, tapasi siellä uuden miehen ja minä olinkin yhtäkkiä historiaa. Sitä ennen oli kerennyt sanoa rakastavansa minua ja kutsunut omaksi enkelikseen ja ties miksi. Tuon jälkeen olin pitkään todella paskana, kun ne kaikki lepertelyt eivät merkinneetkään yhtään mitään loppupeleissä. Vähän tämän jälkeen huomasin, että lukiolaistytöt vislailevat minulle ohi kävellessä (näytän aika nuorelta)

Mutta opin noiden vuosien aikana olemaan itseni ja olemaan ottamatta turhia paineita siitä, vaikkei aina onnistukaan tai oma naamataulu ei jotain naista miellyttäisikään. So what. Ei sitä kannata niin vakavasti ottaa.

Naiset on niin erilaisia yksilöitä. Vaikka yhdelle ei kelpaisikaan, niin ennen pitkää löytyy kyllä joku jolle kelpaa.

 

[Worrell]

Mutta opin noiden vuosien aikana olemaan itseni ja olemaan ottamatta turhia paineita siitä, vaikkei aina onnistukaan tai oma naamataulu ei jotain naista miellyttäisikään. So what. Ei sitä kannata niin vakavasti ottaa.

Komppaan, kun on oma itsensä, niin naisetkin katsovat ihan eri tavalla. Maailma on kuitenkin naisia täynnä, niin ei sitä kannata maatansa myydä, jos joku nainen ei olekkaan kiinnostunut. Kyllä sieltä joku tulee kuitenkin joskus vastaan silloin, kun sitä vähiten odottaa.

Mitä omiin naisasioihini tulee, niin ihan hyvällä tolalla ne tällä hetkellä ovat. Ketään ei ole ja hyvä niin. Eipä hirveämmin innosta ketään edes yrittää. Olen taas kerran oppinut pitämään tästä sinkkuna olemisesta ja siitä, että ei ole tilivelvollinen kenellekkään. Pitää nyt nauttia tästä kun voi tehdä mitä haluaa ja eiköhän sieltä kuitenkin joku nainen tule vastaan, mikäli on tullakseen.

 

[ukkometso]

Muutenkin ravintolassa kustannusten jako pöytäläisten kesken on minusta jotenkin teinin oloista. Jos tilaus tehdään kerralla niin se maksetaankin kerralla.

Aivan. Eihän tämä elämä ole kiinni muutamista kympeistä. Kun tilaat, myös maksat. Oli pöydässä yksin, tai kaksin, tai vaikka ryhmä.Jos porukassa on vaikka kahdeksan osallistujaa, niin lasku ei varmaan yli 250 eken mene. Jokainen vuorollaan, tai sitten ei. Minä ainakin maksan aina koko setin, jos olen ns kutsujana, tai sanon mitä otetaan. Tosin Scholl on tietenkin eri mieltä, ellei kyselykaavaketta ole täytetty.

 

[Palstalegenda]

Mullakin on rahaa ja ylitöitä. 200 tuntia viikossa vikellän. Maksan aina koko baarille, koska olen työmies ja suomalainen rehti pöllimetsän sahuri.

Lunastan ihmisyyteni rahalla. Yyveistä 5 egeä kaikille.

Naisasioita.

 

[J-Ko]

^Heh, joo. Täällä keskustelupalstoilla on aina hauskaa lueskella kun ihmiset kertovat miten ei ole mitään väliä jos nyt kavereille sattuu tarjoamaan 250 euron sapuskat. Maksaa kuka kerkiää, mitäs tuosta.
Tosielämässä kuitenkin näkee ihan normaalia sakkia jotka kännykän kanssa räpläävät laskun saatuaan mikä kuuluu kenellekin eikä sitä kukaan pidä pahana.
Kohta joku suuttuu kun tultiin vihjailemaan paskanjauhajaksi. Naisasioita.

 

[BOL]

Mä lähden siitä, että mä maksan omat menoni, mies omansa. Siis ihan "tunnusteluvaiheessa". Jos tilanne on se, että toinen osapuoli sanoo, ettei voi esim. rahapulan vuoksi lähteä ulos syömään, mietitään jotain muuta. Toki,jos itsestä siltä tuntuu, voisin hyvinkin tarjota hänelle safkat. Riippuu siitä, olenko itse aloitteellisempi tapaamisen järjestämisessä. Mutta en mä kyllä oleta, että kukaan mulle tarjoaa mitään siksi, että olen nainen.

Maailmassa on paljon asioita, joita voi tehdä ilman rahaakin. Paikkoja, jossa tavata ilmaiseksi. Lokkeilu on mulle nou-nou, vaikka tarjoankin ystäville hanakasti. Pointti ei olekaan siinä raha tai sen menetys, vaan periaate. Sellaista tyyppiä en ole vielä tavannutkaan, joka olisi mua fiksumpi ja saisi musta irti yhtään mitään, ilman että itse tajuan tulleeni esim. maksaneeksi koko lystin. Kaikki lähtee omasta tahdosta. Virheitä ja juttuja, jotka olisi voinut jättää tekemättä suhteessa on tullut tehtyä, mutta niihinkin olen tietoisesti sillä hetkellä itse suostumukseni antanut. Turha niitä on jälkikäteen muistella.

Kauniit käytöstavat ovatkin sitten asia, millä saa huomioni. Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi itse avata itselleni ovea tms., mutta mulle tuollainen kertoo enemmänkin siitä, että toinen HALUAA olla kohtelias ja ottaa toisen huomioon. Niillä erotutaan muista. Ihan sama sitten päinvastoin. Jos antaa naisen avata kaikki ovet ja kävelee itse sisään muina miehinä, niillä erottuu negatiivisesti. Mutta ei noillakaan suurta merkitystä ole ekoilla tapaamiskerroilla, koska ihminenhän ei aina oikein ole oma itsensä. Toiset jännittää kovastikin ja energiaa voi mennä siihen, ettei esim. kompastu omiin jalkoihinsa :).

Kaikkein tärkeintä toisessa ihmisessä on vibat, mitkä hän aiheuttaa. Toiset aiheuttaa frendiviboja, toiset jotain muuta. Joskus käy niin, että toinen vie jalat alta. Eikä sitä osaa aina selittää, mistä se johtuu. Toisten kanssa kestää pidempään. Kaikkein tärkeintä on se, että vibat eivät ole mihinkään suuntaan negatiivisia. Vaikka olisi kuinka hauska ihminen ja tultaisiin hyvin toimeen, ei siitä hommasta parisuhdetta saa, jos on vähänkään negatiivisia viboja. Neutraaleilla viboilla on sentään jotain toivoa :).

 

[Palstalegenda]

Kummallisimmat paikat, josta on saatu

Mistäköhän sitä ihmiset ovat saaneet lempeä. Minulla tuli muutama erikoisempi paikka mieleen. Sitä kun moni täällä miettii, että mistä löytäisi seuraa, niin ehkä näistä esimerkeistä on apua.

- Joulun jälkeen vuonna 2001 katselin kaverini luona Oulussa MTV3:n teksti-tv:n chattiä ja vastasin jonkun naisen viestiin. Siitä 2-3 tuntia ja olin sen minua hieman nuoremman naisen luona keskiyöllä noin 100 km:n päässä. Pantiin kerrran eikä sen jälkeen ole nähty. Siihen aikaan nuo chatit eivät vissiin olleet ihan niin "pornoja" kuin nykyisin ovat.

- Pari vuotta sitten vaalikoneeni ykkösen luonne piti selvittää ja lopultahan sitä olin tuon alle kolmikymppisen naisen kanssa kämpilläni, käsi lanteella sohvallani, kun oltiin ensin jokunen viikko Facebook-chattailty. Itse asiassa hänen vuokseen liityin koko Facebookiin.

- Jääkiekkopelin katsomossa tapasin erään ja seurustelimmekin sitten semmoiset rapia 4 vuotta. Vei poikuutenikin, en tehnyt varkausilmoitusta.

- Urheiluhallilla tapasin kerran erään. Siitä sitten kuviot kuntoon ja jotenkin sain hänet lopulta kämpillenikin, kymmeniä kertoja. Jutusta on 10 vuotta aikaa ja vieläkin ollaan hyviä kavereita. Hän on jo naimisissa ja lapsiakin ja on kuitenkin enemmän siskoni kuin siskoni.

- Taisi olla kesä 2002, kun olin to-aamuna neljältä kusemassa Oulussa porttikongiin. Joku hieman puumempi nainen huiskutteli sen reviirinmerkintätalon noin neljännestä kerroksesta. Siitä sitten seurasi noin tunnin "parisuhde". Ei ole sen jälkeen nähty.

- Tämä lähentelee tavanomaisuutta, kun kyseessä olivat tavalliset bileet, mutta olin yliopisto-opiskelijoiden vaihtareiden pippaloissa ja olin muka saksalainen, kun joku minua siksi luuli. Olin sitten sakemanni koko illan, ainakin sille yhdelle vosulle, jonka saatillekin lopulta pääsin. Saksaa en puhunut koko aikana, sillä "halusin oppia paremmin englantia ja suomeakin".

Tästä listauksesta taitaisikin tulla sen verran pitkä, että olkoot nämä nyt tässä. Kannattaa siis kusta seinään tai olla puhumatta saksaa, niin voi saada pesää. Noilla päässee alkuun.

LISÄYS: Taksijonossa tosiaan. Tuossa toissa talvena Nordealla oli katkos enkä saanut mistään taksirahaa eikä käteistä ollut yhtään. Pakkasta oli kuin Talvisodassa ja oma korsuni sijaitsi 7 km siitä kohtaa missä olin kännissä ja aamuyöllä. Menin rahattomana taksijonoon ja valitsin yhden naisen, katsoin suoraan silmiin ja sanoin: "minäpä kuule tulen teille". Ja otin kädestä kiinni. Sinnepä sitten mentiin ja nainen kaiken lisäksi ajoi minut autollaan aamulla kämpilleni. Piti sitten nähdä toistekin, ettei yhden illan suhteeksi mennyt...

 

[Major Julli]

Tohon voisi jatkaa lisävinkkinä, että seuraavien ehtojen täyttyessä voi vaikka saadakin:

- tarpeeksi myöhä
- nainen humalassa
- vähän kilpailevia vaihtoehtoja
- et oksenna, et ainakaan naisen nähden
- olet samaa mieltä kaikesta minkä nainen sanoo (siis näyttelet olevasi, oikeasti syystähtiyö ei ole mikään romanttinen vaan vitun kylmä)
- naisella mennyt juuri poikki edellinen suhde

Useimmiten nämä ehdot toteutuvat taksijonossa, joten rohkeasti kiinni vaan. Tämä siis oletuksena ettet etsi parisuhdetta.

 

[Haidekkeri]

Edit.

 

[Haidekkeri]

Aivan...ja kun olet varattu niin onnistuu ja kun sinkku niin epäonnistuu. Mistä vitusta tuo johtuu...?

.

Ihan puhtaasti siitä että kun olet varattu, niin olet usein huomattavasti itsevarmemman oloinen.

 

[Theone]

- Joulun jälkeen vuonna 2001 katselin kaverini luona Oulussa MTV3:n teksti-tv:n chattiä ja vastasin jonkun naisen viestiin. Siitä 2-3 tuntia ja olin sen minua hieman nuoremman naisen luona keskiyöllä noin 100 km:n päässä.

Joku siis oikeasti jaksaa lukea ja vieläpä vastata noihin viesteihin. Plussaa vielä siitä, että kehtaat myöntää sen.

Olisi voinut muuten hieman vituttaa siellä 100km päässä, jos olisikin ollut jonkun kännisen äijäporukan "hauska pila".

Itse sain muuten kerran (se ainoa kerta), kun ajelin Ferrarillani Köyliöllä pitkin metsätietä. Joku sienestäjä, oli muuten ihan Karita Tykän näköinen, pysäytti ja tuli kysymään: "mahdatko tietää minkä näköinen on herkkutatti?". Siitä se sitten lähti. En ole sen jälkeen nähnyt.