Naisasiat

[Jymäkkä]

Sitten tuohon leikittelmääsi älykkyys/viisaus- kysymykseen. Tyhmyyden vastakohdaksi näen viisauden. Sopiiko tämä termi ja jos ei niin keksi parempi. Schollin mukaan valtaosa syntyy tyhminä. Onko toinen vaihtoehto sitten "syntyä viisana"? Vastaa nyt sitten Schollin puolesta kun kerran aloitit. Meikäläinen kun ei tiedä, mitä kaveri näillä tarkoitti.

Mä vastaan Schollin puolesta, ainakin yritän. Itse olen ainakin osallistunut keskusteluun siltä pohjalta, että vastakohdat ovat älykäs ja tyhmä. Sekä tyhmä että älykäs henkilö voivat kyllä olla viisaita, viisaushan on enemmänkin tällaista tiedon ja elämänkokemuksen tuomaa "näkemystä asioista". Viisaus ei ole periytyvää, toisin kuin älykkyys ja tyhmyys, joskin tässä on otettava huomioon sitten kaikki nämä periytymisen erilaiset variaatiot, ei tyhmän lapsi tietenkään ole aina tyhmä ja niin pois päin.

 

[Vanha Len]

Mä vastaan Schollin puolesta, ainakin yritän. Itse olen ainakin osallistunut keskusteluun siltä pohjalta, että vastakohdat ovat älykäs ja tyhmä.

Sovitaan, että termi on sitten älykäs. Ei tuo muuta mitenkään kuitenkaan sitä, mitä kirjoituksellani hain takaa.

 

[Dynamo]

Olen miettinyt, mutta fakta on se, etten pidä lapsista, joten se rajaa minut tuon kuvion ulkopuolelle. Se on mielestäni myöskin luonnollista. Jos on hieman älykkäämpi yksilö niin ei pidä lapsista. Toisaalta en osaa antaa mitään älykkyyden raja-arvoja sille, koska joku on liian älykäs ja koska ei.
-clips-
Hyvä pohtia näitä asioita tosiaan vähän laajemmin. Kyllä niitä hyviäkin naisia tosiaan on, mutta ne ovat kiven alla.

Mä olen nyt kyllä vähän pettynyt. Jotenkin olen saanut susta suoraselkäisen, porvarillisen, koti, uskonto ja isänmaa -kuvan. (Jätetään se uskonnon ja järjen välinen sivujuonne nyt tästä keskustelusta.) Kuitenkin, olen ajatellut sua sillälailla velvollisuudentuntoisena kirjoittajana, joka silloin tällöin ottaa paskaa niskaan, jos se kerran on jonkun tehtävä. Kuten kunnon porvari nyt ottaa vastuuta asioista, kun se nyt vaan kuuluu asiaan. Tuon kirjoittamasi valossa mulle tulee ensimmäisenä mieleen toisenlainen kuva, kuva hedonistisesta kermaperseestä, joka ei sormiaan likaa, ellei just kaikki hyvä tule omaksi henkilökohtaiseksi hyödyksi. Mitä jos vielä vähän pohtisit tätä ihmiskunnan geenipoolia ja velvollisuuttasi sitä kohtaan? Ei lapsiesi tulevan äidin tarvitse täydellinen nainen olla, valitset vaan niistä harvoista hyvistä vaan jonkun.

 

[Cemetery Gates]

Joko tän yhen nimeltämainitsemattoman nimimerkin voisi pudottaa tämän ketjun keskustelusta? Kyseisellä keijukaisella on yhtä paljon tekemistä naisten kanssa kuin Marja Tyrnillä huumorin kanssa.

Omakohtaisesti on pakko ihmetellä, että miten voikin ajaa itsensä naikkosten kanssa umpikujaan, kun tarkoitus on ollut lähinnä vältellä kaikkia vosuja. Vituiksihan tää näyttää taas menevän sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti. Ei näin, ei samoja vanhoja virheitä, uusia olla pitää.

 

[Kirjoittelija]

Jos vastaat Scollin puolesta niin yritä olla hänen tekstiensä tasalla.

Kyllä mä schollin jutuissa olen kärryillä pysynyt, mutta tästä seuraavasta en löytänyt päätä enkä häntää:

Scholl heittikin kiistattomana totuutena, että valtaosa lapsista tulee huonosi koulutettuihin perheisiin ja kehitysmaihin ja tämän vuoksi väestö keskimäärin tyhmistyy. Ympäri maapalloa kuitenkin syntyy jatkuvasti uusia ihmisiä eli Schollin mukaan nämä kuuluvat hänen luokittelemaan kategoriaan.

Ensinnäkin, mua jäi ihmetyttämään tuon "kuitenkin"-sanan funktio. Sana "kuitenkin" tarkoittaa yleensä samaa kuin "siitä huolimatta". Oletko siis sitä mieltä, että jatkuvat uusien ihmisten syntymät ovat jotenkin ristiriidassa sen väitteen kanssa, että valtaosa ihmisistä syntyisi kouluttamattomiin perheisiin ja kehitysmaihin ja täten väestö tyhmenisi? Tämä logiikka ei aukea minulle.

Toiseksi kirjoitat, että "Schollin mukaan nämä uudet ihmiset kuuluvat hänen luokittelemaan (sic) kategoriaan" Tällä "kategorialla" viittaat ilmeisesti ihmisiin, jotka syntyvät kehitysmaihin kouluttamattomiin perheisiin. Scholl ei kuitenkaan väittänyt, että ihmiset syntyvät noihin oloihin, vaan että valtaosa ihmisistä syntyy noihin oloihin. Tämä taas ei ole mikään schollin näkemys, vaan silkka fakta.

 

[Rommeli]

Jotenkin tuntuu, että tässä ollaan taas astuttu isoon miinaan... Virtuaalihahmo provoaa ja toiset (allekirjoittanut mukaan lukien) astuvat suoraan miinaan. Ei tuollaisia voi oikeasti olla olemassa.

 

[Kirjoittelija]

Voisikohan tämä kenties johtua siitä, että usein noilla koulutetuimmilla naisilla menevät lapsentekoon otollisimmat vuodet juurikin tuon koulutuksen takia ns. sivu suun?

Näinhän se tietysti on.

Älykkyyteen tuolla tuskin on mitään yhteyttä, vaikka joku täällä sellaistakin väittää.

Minä puolestani uskon vakaasti, että koulutustaso ja äo korreloivat vahvasti keskenään. Siksi voisi olla ihan yhteiskunnankin kannalta edullista pyrkiä poliittisin päätöksin ehkäisemään sitä, että monella fiksulla naisella menee parasta ennen -päiväys umpeen koulun penkkiä kuluttaessa.

Ja vielä palaan vähän tuohon äly vs. viisaus -vääntöön. Minun mielestäni älykkyys on sitä, että pärjää Mensan testissä, ja viisaus puolestaan sitä, että pärjää elämässä.

 

[Rommeli]

Ja vielä palaan vähän tuohon äly vs. viisaus -vääntöön. Minun mielestäni älykkyys on sitä, että pärjää Mensan testissä, ja viisaus puolestaan sitä, että pärjää elämässä.

Periaatteessa tuo pitää kyllä paikkansa, mutta esimerkiksi nuo Mensan testit eivät välttämättä juurikaan mittaa ihmisen älykkyyttä. Niissä testeissä, kuten melkeinpä kaikissa muissakin vastaavissa, pärjää kuitenkin erittäin hyvin ihan vaan opiskelemalla esimerkiksi lukusarjoja matematiikassa. Varmasti nuo antavat hyvin suuntaa, mutta uskaltaisin kuitenkin väittää, että harjoittelemalla noita tuloksia pystyy roimasti parantamaan.

 

[axe]

Jotenkin tuntuu, että tässä ollaan taas astuttu isoon miinaan... Virtuaalihahmo provoaa ja toiset (allekirjoittanut mukaan lukien) astuvat suoraan miinaan. Ei tuollaisia voi oikeasti olla olemassa.

Provoaa tai ei, mutta onhan scholl ihan huikea henkilöhahmo. Schollin ajatusmaailmaan pohjautuvista seikkailuista saisi huikean elokuvan tyyliin Patrick Bateman meets Mr. Bean.

 

[Paul Kemp]

Onkohan kellään täällä kokemuksia siitä, että naisystävälle puhkeaa masennus tjsp? Aika rankkaa tuppaa olemaan, kun parempi puolisko ei jaksa kuin nukkua tai maata apaattisena sohvalla ja eikä vastaile kysymyksiin kuin ynähtämällä(tai toisinaan jopa yhdellä sanalla). Sitten jos jostain tulee puhe, niin se on hänen arvottomuuden tunteestaan, muka turvonneisuudestaan tai mistä milloinkin aivan absurdista ongelmasta, jota ei ulospäin nähtynä edes ole.

On sitä itselläkin ollut tosi pahojakin aikoja, jolloin ollut aivan totaalisen down, mutta eivät ne viikkotolkulla sentään ole kestäneet. Ja hivenen toivottomalta kuulostaa sekin, kun oma kulta nukkumaan käydessä filosofoi, kuinka ihanaa olisikaan, jos ei koskaan tartteisi enää herätä. Mulla on aika pitkät hermot, mutta pakko myöntää, että en tiä kuinka kauan tätä touhua jaksaa katsella.

 

[Gentleman]

Onkohan kellään täällä kokemuksia siitä, että naisystävälle puhkeaa masennus tjsp? Aika rankkaa tuppaa olemaan, kun parempi puolisko ei jaksa kuin nukkua tai maata apaattisena sohvalla ja eikä vastaile kysymyksiin kuin ynähtämällä(tai toisinaan jopa yhdellä sanalla). Sitten jos jostain tulee puhe, niin se on hänen arvottomuuden tunteestaan, muka turvonneisuudestaan tai mistä milloinkin aivan absurdista ongelmasta, jota ei ulospäin nähtynä edes ole.

On sitä itselläkin ollut tosi pahojakin aikoja, jolloin ollut aivan totaalisen down, mutta eivät ne viikkotolkulla sentään ole kestäneet. Ja hivenen toivottomalta kuulostaa sekin, kun oma kulta nukkumaan käydessä filosofoi, kuinka ihanaa olisikaan, jos ei koskaan tartteisi enää herätä. Mulla on aika pitkät hermot, mutta pakko myöntää, että en tiä kuinka kauan tätä touhua jaksaa katsella.

On jotain tämäntapaista ollut kun toisella on itsetunto mennyt, olen yrittänyt sitä kohentaa luomalla tilanteita, joissa toinen on saanut onnistumisen elämyksiä ja muistuttaa elämän iloisista puolista. Noissa vaan pitää olla tarkkana, että elämykset ovat aitoja ja todella onnistuvat.

Positiivinen palaute harkitusti pienistäkin asioista ja osoituksia välittämisestä ilman holhousta ja teennäisyyttä. On nämä joskus onnistuneetkin.

 

[Fordél]

Ja hivenen toivottomalta kuulostaa sekin, kun oma kulta nukkumaan käydessä filosofoi, kuinka ihanaa olisikaan, jos ei koskaan tartteisi enää herätä. Mulla on aika pitkät hermot, mutta pakko myöntää, että en tiä kuinka kauan tätä touhua jaksaa katsella.

Olisikohan jo aika ammattiavun kera sun tuen?

 

[Leon]

Eiköhän masennuksen iskiessä ole syytä käydä lääkärissä? Jos kyseessä on siis ihan oikea masennus, eikä mikään keskimääräistä huonompi päivä. Jos diagnoosi on kaksisuuntainen mielialahäiriö, siihen lienee löydettävissä sopiva lääkitys. Tämäkin kommentti tuli ihan kansakoulupohjalta. Ei saa käyttää referenssinä.

 

[ferro]

Onkohan kellään täällä kokemuksia siitä, että naisystävälle puhkeaa masennus tjsp? Aika rankkaa tuppaa olemaan.

Rankkaahan tuo, ja molemmille.

Suosittelen teitä tekemään yhdessä Masennusklinikan nettisivujen masennustesti. Klinikan sivuilta löytyy myös paljon muutakin infoa ja neuvoja.

 

[Palstalegenda]

Onkohan kellään täällä kokemuksia siitä, että naisystävälle puhkeaa masennus?

Jos suhde on kovin alkutaipaleella, niin minä lähtisin omille teilleni mutta jos kyse on vuosien mittaisesta suhteesta (muistelen, ettei sinun kohdallasi niin ole), niin toki olisin tukena. Lyhyemmässäkin suhteessa voisin olla kaverina ns. lähimmäisenä tukena mutta en enää parisuhteessa semmoisen kanssa, jolla päästä heittää jo ihan alkutaipaleella, sillä semmoinen heittely nyt ei varsinaisesti ole hyvä signaali pitempää parisuhdetta ajatellen. Varsinkin kun siinä alkutaipaleella vähän niin kuin asiaan kuuluisi olla ihastunut eikä varsinkaan masentunut.

Joo joo, tiedän, että masennus voi iskeä muka milloin vain jne.

 

[Fordél]

Joo joo, tiedän, että masennus voi iskeä muka milloin vain jne.

Muka? Siis mielestäsi se ei voi iskeä kaikkiin?

 

[Morgoth]

On sitä itselläkin ollut tosi pahojakin aikoja, jolloin ollut aivan totaalisen down, mutta eivät ne viikkotolkulla sentään ole kestäneet. Ja hivenen toivottomalta kuulostaa sekin, kun oma kulta nukkumaan käydessä filosofoi, kuinka ihanaa olisikaan, jos ei koskaan tartteisi enää herätä. Mulla on aika pitkät hermot, mutta pakko myöntää, että en tiä kuinka kauan tätä touhua jaksaa katsella.

Huonot päivät ja välilä olevat vaikeat ajat ovat osa normaalia elämää, mutta toive että ei heräisi ovat ihan tyypillisiä masennusoireita. Masentunutta voi tietysti olla kovin vaikea saada menemään lääkäriin, mutta ainoa mitä tehdä kannattaa on mennä lääkäriin, saada lääkitystä ja mahdollisesti terapia yms. Masennuksesta paraneminen ei tapahdu hetkessä (lääkkeiden vaikutuksen alkaminen kestää noin 2-4 viikkoa) , joten mitään ihmeparantumista ei kannata odottaa. Ei edes sen kuukauden tai parinkaan jälkeen. Se vie aikansa. Ilman hoitoa se tuskin paranee vaan johtaa vain isompiin ongelmiin ja pahimmassa tapauksessa itsemurhaan.

Emmä nyt osaa muuta sanoa kuin ajattele, että kumppanisi on sairas, ihan kuin mihin tahansa muuhun vähän vakavampaa tautiin ja tarvitsee tukea, mutta älä kuitenkaan kuvittele että pystyt häntä yksin parantamaan. Uskon, että masentuneen ihmisen kanssa eläminen on välillä todella raskasta. Olen itse ollut mm. masentunut ja vaikeaa se on lähimmäisille.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Onkohan kellään täällä kokemuksia siitä, että naisystävälle puhkeaa masennus tjsp?

Kuten moni on jo tuonut esille, niin ulkopuolisen ammattiavun etsiminen vaikuttaisi olevan nyt oikea tapa edetä. Tämä voi tuntua asianosaisesta vaikealta, mutta tässä jos missä läheisten merkitys on korvaamaton.

Oma neuvoni on, että älä kuluta omaa energiaasi ja teidän molempien aikaa asioiden kahdenkeskiseen vatvomiseen (tai vieressä ihmettelemiseen, mikäli nainen ei juuri mitään puhu). Kuviohan on jatkunut jo aika pitkään, liekö vastaavaa ollut hänellä aiemminkin. Ota pikimmiten yhteyttä ammatti-ihmiseen naisen puolesta ja kysy miten kannattaa edetä.

 

[HIFK]

Joo, välttämättä ei pelkkä tuen antaminen ja mukanaolo riitä, vaikka toki tärkeää onkin. Masennusta on eriasteisia ja jos toivoo, ettei jonain päivänä heräisi, on se jo aika hälyttävää. Vielä ei varmasti kuitenkaa suurempaan huoleen ole aihetta, jos tuota on vain vähän aikaa ollut. Mutta mahdollisimman ennaltaehkäisevä apu on aina parasta, asioilla kun on tapana paheta, jos niitä ei hoideta kunnolla.

Sitten omaan, hieman mitättömämpään asiaan. Eli niin paljon on alkanut potuttaa tekemättömät aloitteet, yms.

Sonisphere-festareilla näin jonkun ulkomaalaisen (ainakin puheesta päätellen) naikkosen, ehkä oman ikäisen, ehkä vanhemman. Viereisessä kahvijonossa oli kupposta hakemassa heti myrskyn jälkeen ja heti kiinnitti huomioni. Musta stetsoni päässä ja kauniit kasvot, vapiskaa mitäänsanomattomat vanhojen tanssipuvut!!! Katseli kyllä aivan muualle ja yksin näkyi olevan. Sitten about puoli tuntia ennen Maidenin esitystä kyseinen naikkonen ilmestyi taakseni, melkein eturivissä. Yritin salakavalasti vilkuille sivuille koko ajan, että näkisin, mitä hän touhuaa. Siinä ihmisryppäässä sitten huomasin selkeästi hänen matkivan tekemisiäni. Kun aloin yksinäni taputtelemaan, hän teki saman jutun. Joka kerta, vaikka kukaan muu ei olisi taputtanut. Ja kun lopetin, hänkin lopetti. Hän sitten jossain vaiheessa keikan aikana poistui näkyvistä.

Aina kun yritin katsoa häneen, hän katsoi aina muualle. Englannin kielellä tilasi ainakin kahvin, en tiedä muuasta kielitaidosta (ymmärtäkää, miten haluatte) mitään, mutta itse hyvällä Englannin kielen taidolla olisin keksinyt vaikka mitä sanottavaa esim. hänen hatustaan. Ja muustakin pukeutumisesta. En tiedä, tarkoittiko kyseinen henkilö käytöksellään mitään, mutta näin olen ajatellut.

Ongelma oli vain siinä, että siinä helvetinmoisessa helteessä oli itsellä tuskakuuma ja hiki virtasi. Vielä kun oli satanut, niin t-paita varsinkin haisi hirveältä. Kun hiuksia kokeili, niin paksu rasvakerros tuntui selvästi. Itsellä lyhyet hiukset kylläkin, mutta kuitenkin. Hampaita en ollut missään vaiheessa festarin aikana päässyt pesemään. En vain tuollaisena uskaltanut/viitsinyt ottaa mitään kontaktia. Varmasti olisi ymmärtänyt tilanteen, mutta kuitenkin, sen verran hygieniaihmisiä olen.

Nyt kaduttaa, että en edes luurinumeroa tarjonnut. Törkeätähän se olisi ollut tyrkyttää jotain paperia, mutta edes parempi kuin ei mitään.

 

[Jomppa_Koo]

Pitäisi varmaan päivittää tilannetta. Mutta lyhyesti vain, koska ajatukset on niin sekaisin, että ei kannata aloitella kirjoittelemaan pitkää tarinaa. Eilen tavattiin ensimmäistä kertaa erään tytön kanssa, johon olin tutustunut kesän aikana facebookissa. Kai se ihan ok alku oli. Jännitti aivan pirusti ja tyttö kysyikin, että "onko paniikki?" Minä vaan, että "joo, arvasin että tulee pieni paniikki..." Hän siis kysyi tämän siitä syystä, koska tietää minusta sellaisen asian, josta en ole muille puhunut. Halattiin jopa ennen juttelua sekä juttelun jälkeen. Ja voin kyllä sanoa, että sydämestä otti kun juoksin halaamaan häntä. Se jos mikä halaus tuli koko sydämestä. Lopuksi toivotettiin hyvät viikonloput ja sanoin että maanantaina nähdään. Olo on kuin olisi lyöty pölkyllä päähän! Minullako naisasiat näin hyvällä mallilla, ottaen huomioon mikä oli tilanne viime kesänä?!

Pääasia on varmaan, että uskalsin sopia tapaamisen ja mennä tapaamaan häntä. Nyt kaikki on varmasti helpompaa, kun ensitapaaminen on takana.

 

[HJL]

Onkohan kellään täällä kokemuksia siitä, että naisystävälle puhkeaa masennus tjsp?

On.
Vaimo muuttui täysin passiiviseksi ja hän sai itsensä vaivoin sängystä ylös aamuisin. Aloin pikkuhiljaa pakkailla kamojani, kunnes viime hetkellä sain hänet lääkäriin.

Oikea lääkitys muutti vaimoni taas siksi naiseksi, johon rakastuin. Tilanne oli todella paha jossain vaiheessa, enkä itse osannut tarpeeksi ajoissa ohjata masentunutta lääkäriin.

Eli jos nyt uskaltaa minkäänlaista neuvoa antaa, niin lääkärin puheille mahd. pian. Masennus ei parane itsestään. Vai?

 

[Jomppa_Koo]

Kirjoittelen PS3:n netiltä, joten kaikki tarina ei mahtunut samaan viestiin...

Todellisuudessa tämän jutun kestävyys mitataan kunnolla vasta sitten, kun valmistun koulusta ehkä n. neljän kuukauden kuluttua. Sen jälkeen ei ole mahdollista nähdä niin useasti, koska meillä on tuota välimatkaa niin paljon. Näistä asioista toki vielä jutellaan sopivan tilaisuuden tullen. Kai se nyt pitää vaan ottaa kaikki mahdollinen ilo irti tästä kaikesta? Tärkeintä on nyt se, että sain vihdoin sanat suusta naisen edessä. Nyt kaikki on minulle helpompaa, kun ensitapaaminen on ohi. Ensitapaaminen on aina ollut minulle se vaikein pala nieltäväksi. Selvisin siitä. Kun ajattelee kuitenkin pidemmän päälle asioita, niin mitä mieltä täällä ollaan etäsuhteesta? Välimatkaa ei ole satoja kilometrejä, mutta kuitenkin riittävästi siihen, että ikävä iskee.

 

[alwahla]

Mikä on paras paikka kohdata jos ei nyt elämäni suurin rakkaus, niin ainakin sellainen nainen, joka ei kyllästy turpaani viikon kuluttua?

En käy baareissa, festareilla enkä kaupungilla ylipäänsä kello kuuden jälkeen. En polta, en rellestä, en käytä mitään lääkkeitä. Minulla ei ole ainuttakaan kaveria, jonka kanssa viettäisin aikaa, ja ainoa kontaktini ulkomaailmaan on Facebook.

Olen muutamilta FB-kavereiltani kysynyt neuvoa näissä asioissa, mutta koska olen luonteeltani huomattavan paljon erilaisempi kuin he, en voi tukeutua heidän neuvoihinsa.

Minulla on erittäin heikko luottamus ihmisiin, mutta olen parantelemassa sitä hiljalleen. Luottamusta on enemmän naisiin, miehiin ei ollenkaan. En todellakaan halua mennä joidenkin ukkojen (taatusti niitä täällä on, ollaanhan sentään Stadissa) kanssa kännäämään ja jahtaamaan vosuja yömyöhään, vaan olen liikkeellä 100-prosenttisesti tositarkoituksella. Olen syrjäänvetäytyvä, siististi pukeutunut, minulla ei ole sekopäisiä exiä, olen varsin sivistynyt, hyvää juttuseuraa, enemmän kansainvälinen kuin pieniin piiriin keskittynyt, naisia kunnioittava, mutta lapsia vihaava, tarpeeksi vanha mies. En halua esittää kellekään roolia, joka on oma vastakohtani. Olen toisinaan erittäin herkkä, mutta kiitos HIFKin viime vuosien kompuroinnin, sekin asia on muuttumassa.

 

[ms.qvist]

Eli jos nyt uskaltaa minkäänlaista neuvoa antaa, niin lääkärin puheille mahd. pian. Masennus ei parane itsestään. Vai?

Mikäli todellakin kyseessä on masennus sairauksena eikä mikään muutaman päivän kestävä alavireisyys (tässä nimenomaisessa tapauksessa tilanne vaikuttaa masennukselta) sairauden syynä on yleisimmin aivokemiallinen häiriö ja masennus on mielialahäiriöiden ryhmään kuuluva psykiatrinen sairaus, joka parantuu useimmiten oikealla lääkityksellä (tai lääkekombinaatiolla). Lisäksi usein masennuksen alkuvaiheessa masentunut tarvitsee myös terapiaa, toisinaan terapian tarve voi olla pidempiaikaistakin - jolloin puhutaan lähinnäkin supportiivisesta terapiasta. Masennuksen voi myös aiheuttaa fyysinen trauma tai jokin muu syy (hermostollinen sairaus).

Masennus on siis sairaus ja sairaudesta parantumiseen tarvitaan yleisimmin - masennuksesta puhuttaessa lähes aina - jonkin sortin hoitoa.

vlad.

 

[Nebula]

Todellisuudessa tämän jutun kestävyys mitataan kunnolla vasta sitten, kun valmistun koulusta ehkä n. neljän kuukauden kuluttua. Sen jälkeen ei ole mahdollista nähdä niin useasti, koska meillä on tuota välimatkaa niin paljon. Näistä asioista toki vielä jutellaan sopivan tilaisuuden tullen. Kai se nyt pitää vaan ottaa kaikki mahdollinen ilo irti tästä kaikesta? Tärkeintä on nyt se, että sain vihdoin sanat suusta naisen edessä. Nyt kaikki on minulle helpompaa, kun ensitapaaminen on ohi. Ensitapaaminen on aina ollut minulle se vaikein pala nieltäväksi. Selvisin siitä. Kun ajattelee kuitenkin pidemmän päälle asioita, niin mitä mieltä täällä ollaan etäsuhteesta? Välimatkaa ei ole satoja kilometrejä, mutta kuitenkin riittävästi siihen, että ikävä iskee.

No kunhan et liikaa keskustele heti alussa. Liikaa häslinkiä kannattaa välttää suhteen alussa mun mielestä. Teet juuri kuten sanoit kysymysmerkin kanssa eli otat ilon vaan irti tuosta kaikesta ja annat asioitten rullata omalla painollaan.

Välimatkahan ei ole paha asia jos suht säännöllisesti pystytte tapaamaan, oli se sitten kerran viikossa tai kahdessa. Omasta mielestäni pieni välimatka on jopa hyvästä varsinkin suhteen alussa. Tai ainakin itse tykkään todella paljon jos tapailen jotain miellyttävää naista ja hän on toiselta paikkakunnalta kotoisin. Alussa kuitenkin tulee usein nähtyä joka päivä jos samalla paikkakunnalla asuu ja siinä on kyllästymisen riski isompi.

Joten, itse en näkisi tuota välimatkaa minään mörkönä jos vaan tiedätte, miten pystytte toisianne tapaamaan.