Monesti olen miettinyt itsekin kirjoittavani tähän kyseiseen ketjuun, ja nyt ajattelin sen tehdäkin.
reilu viisi vuotta sitten tapasin naisen, jonka kanssa kaikki tuntui hyvältä. Ei tuntunut palavaa rakkautta, mutta kuitenkin välittämistä, joka toista ihmistä kohtaan tuntuu. Välimatkaa oli reilusti, mutta lähes joka viikonloppu nähtiin ja puhelimessa meni aikaa. No, meni kuukausi, toinenkin ja alettiin puhumaan jo omasta talosta yms. Muutto yhteen tapahtui 3kk tuntemisen jälkeen ja oma asunto oli pari kuukautta myöhemmin. Kaikki tuntui edelleen hyvältä, vaikka moni asia tuntui nopealta. Varsinkin kun olin tuolloin ihminen joka usein mietti asioita moneen kertaan ennen toteuttamista. Toki riitoja oli ja itse olin niin herkkä, että monesti otin asioista myös itseeni. No, puoli vuotta myöhemmin tilanne oli siinä pisteessä, että on perustettu myös oma yritys, vanha talo myyty ja uusi paikka ostettu. Kaikki tuntui hyvältä.
Tietyssä vaiheessa alkoivat sitten ongelmat. Puoliso oli luonteeltaan tempperamenttinen ja monesti asiat menivät siihen pisteeseen, että mielummin olin hiljaa kuin puhuin tärkeistä asioista. Koskivat asiat sitten rahaa, rakkautta tai jotain muuta. Elämä meni vain valehteluksi ja suhde platoniseksi, "kämppäkaveruudeksi". Koitin kulkea päivätyössäni ja hoitaa yritystä, puoliso hoiti yritystä ja eläimiä. Samalla raha-asiat menivät vain huonompaan suuntaan.
Tätä riitti sitten useamman vuoden, ja paine omassa päässä kasvoi. En ole koskaan ollut alkoholin kanssa kaveri, joten pulloon en sitä painetta purkanut vaan enemmän se jäi hautumaan omaan päähän. Sitten tässä muutama kuukausi sitten tapahtui se, mikä muutti koko asian. Tapasin sattumalta toisen naisen, jonka kanssa juttu alkoi luistamaan heti alkuunsa. Puhuttiin sitten koirista tai elämästä yleensä. Huomasin purkavani sitä painetta hänelle, puhuin asioista suoraan, tuntemuksistani tilanteisiin ja miltä minusta oli riitatilanteet tuntuneet. Samalla huomasin, että tunteeni puolisoa kohtaan olivat kuolleet, ja kaiken lisäksi ihastuin tähän toiseen ihmiseen, hänen välittömyyteensä ja kykyyn kuunnella ja neuvoa. Samoin kävi ilmi, että hänellä on myös tunteita minua kohtaan. Elämä tuntui näyttävän auringonsäteitä vuosien harmaan jälkeen. Toki en voi väittää, että puolison kanssa kaikki oli harmaata, meillä oli hyvät hetkemme eikä niitä voi sivuuttaakaan. Tiesin kuitenkin että hän ei ollut se henkilö, jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää.
Tätä kesti muutaman kuukauden, tapailin salaa toista ja elin toisen kanssa illat. Varsinaista kaksoiselämää siis, tosin uudempi tuttavuus tiesi toisen kanssa koetut tilanteet täysin ja toiselle salailin kaikki. Sain puhuttua myös puolison kanssa jonkin verran asioista, halustani erota ja samalla kävi ilmi, että hänellä on yhä tunteita minua kohtaan. Hän oli paljolti pitänyt minua itsestäänselvyytenä, ja hän heräsi oikeasti elämään. Omat tunteeni olivat vaan kuolleet, toki välitin, ja välitän yhä, hänestä kaverina mutta parisuhdetta en enää halunnut. Puoliso halusi yrittää kyllä uudestaan, mutta itse en sitä halunnut, sillä huomasin silti puhumisen olevan todella vaikeaa minulle.
Tajusin kyllä tilanteen mahdottomuuden ja tilanne kärjistyikin jokin aika sitten lopulliseksi. Puolisoni löysi tiedon tästä toisesta ja puolisostani tuli lähes samalla sekunnilla ex-puoliso. Samoin tila meni myyntiin ja tavarat jakoon, kunhan tila on myyty. Mieli oli raskas mutta osa minusta oli myös helpottunut, että tilannetta ei tarvinnut enää samalla tavalla salata. Lisäksi sain tietää paljon suhteemme aikana tapahtuneita asioita, mitä ei minulle voitu kertoa tuolloin. Tiesin näistä jotakin ja kysyinkin suhteeemme aikana, mutta minulle näitä ei voitu silloin myöntää. Nämä olivat vastaavanlaisia asioita, mitä olin itsekin salannut, ja jäänyt niistä kiinni. Ihmetys oli että kuinka tekemäni virheet pystyi vetämään joka riidassa esiin vaikka itsekin oli tehnyt ne samat virheet.
Emme edelleenkään ole uuden tuttavuuden kanssa parisuhteessa, mutta elämä näyttää kuitenkin sitä aurinkoista puolta. Olen kuitenkin kiitollinen ex-puolisolleni siitä reilusta viidestä vuodesta, minkä vietimme yhdessä. Moni asia olisi kokematta ja itse kasvoin monessa asiassa. Nyt täytyy vaan kääntää kasvot kohti uusia tuulia!