No ei se nyt todellakaan näin mene. Kyllä täällä on kaupungissa kuin kaupungissa ja lähes kaupassa kuin kaupassa huomioitu ystävänpäivä. Ei ehkä samalla volyymilla kuin USA:ssa, mutta kyllä tuonkin päivän lähestymisen huomaa.
Ehkä helpompi ostaa Bud Light -ostosten yhteydessä jotain pientä ja vaaleanpunaista jolla toisen saa onnelliseksi kun taas Suomessa saa kompassin kanssa etsiä jonkun yhden kaupan josta saa jotain aiheeseen liittyvää.
Ystävänpäivä. Jossain iltapäivälehdissähän oli miehiä alistettu jollain feministilistalla, jossa mussutettiin siitä, etteivät miehet huomioi ystävänpäivää.
Tämähän se ongelma on. Aina ei niitä ongelmia välttämättä ole, vaan niitä koittaa väkisin ehkä keksimällä keksiä. Onhan sekin tavallaan oiretta suhteesta jossa ei oikeastaan tapahdu mitään. Toiset ovat tyytyväisiä tähänkin. Jollain tapaa ei kuitenkaan tekisi vielä välttämättä tyytyä suhteeseen mikä on vain vakaa. Se on sitä kun ei kokemusta tämmöisistä tilanteista ole, silloin ei osaa arvostaa tilaa missä kaikki toimii miten pitääkin ilman nikottelua.
Kirjoittamalla seuraavan en tarkoita, että sinun pitäisi alkaa periaatteessa luopumaan yhtään mistään. Kuitenkin: Oletko miettinyt miksi olet valmis luopumaan noista paljon suuremmista ja merkittävämmistä asioista elämässä, mutta et tuosta "1-3 oluesta lauantai-iltana"?Ei tää muuten niin pahaa edes olis, mutta minä kun satun rakastamaan tuota perkeleen muijaa. Kysymykseni on, miten voin osoittaa tuolle rakastamalleni, mielestäni parhaalle ihmiselle jota olen koskaan kohdannut, että rakastan häntä yhtä paljon kuin aina ennenkin. Ja vielä enemmän. Ja että olen valmis hänen takiaan luopumaan urastani ja asettumaan Suomeen kehnolle palkalle tai elämään varsin pienillä osingoilla?
Mutta kun minä juon. En ole selvänä hänen seurassa. Juon yhden tai vaikka 20, lopputulos aina sama. Hänen mielestään.
Pari kysymystä tuli mieleeni 1) tuossa aiemminkin jo esitetty: onko se nyt sitten niin vaikeaa luopua niistä parista oluesta? 2) Onko naisesi mahdollisesti alkoholistiperheestä? Traumat lapsuudesta/nuoruudesta saattaisivat selittää tuota. 3) Joillakin ihmisillä pari kaljaa muuttaa käytöstä aika paljon, ei tietysti kaikilla, mutta entä miten sinulla?Meidän ongelma on nyt sitten MINUN ALKOHOLINKÄYTTÖNI. Millään ole paskankaan väliä, jos minä haluan esim. kahden viikon ulkomaanreissun jälkeen juoda ns. KOTONA 1-3 olutta lauantai-iltana. Minä olen kuulemma juoppo, kun päivittäin kokouksissa juon niin paljon, ettei kotona tarvi enää ottaa. (Joku vastaavassa asemassa oleva tietää, ettei siellä pakko ole juoda, kunhan esittää vaikka tappaen kokooushuoneen kukat tyhjentämällä lasia).
Aika paljon olet valmis uhraamaan tuon naisen takia. Ehkä liikaa? Rakkaus tietysti edellyttää uhrautumista puolin ja toisin, mutta kuulostaa aika paljolta tuo. OK, jos tarkoituksena on perustaa perhe ja lapsien kanssa asua Suomessa niin sitten tuo ajatus käy, jos se sinulle sopii.Ei tää muuten niin pahaa edes olis, mutta minä kun satun rakastamaan tuota perkeleen muijaa. Kysymykseni on, miten voin osoittaa tuolle rakastamalleni, mielestäni parhaalle ihmiselle jota olen koskaan kohdannut, että rakastan häntä yhtä paljon kuin aina ennenkin. Ja vielä enemmän. Ja että olen valmis hänen takiaan luopumaan urastani ja asettumaan Suomeen kehnolle palkalle tai elämään varsin pienillä osingoilla?
Naisesi ei taida itse juoda ollenkaan? Hmmm... olisiko se nyt sitten niin vaikea olla kokonaan juomatta, ainakaan hänen seurassaan. Tällä hetkellä sulla ilmeisesti on sen verran tuota ulkomaankeikkaa, että pahimman janon voinet sammuttaa hänen silmiensä ulottumattomissa.Mutta kun minä juon. En ole selvänä hänen seurassa. Juon yhden tai vaikka 20, lopputulos aina sama. Hänen mielestään.
Kuulostaa siltä, että sulla on paha olla myös muista syistä kuin tästä "ei paria kaljaa edes kotona" -miksi? Voisiko tässä olla syy, joka heijastuu tähän naisesi kielteiseen alkoholin suhtautumiseen?Tiedän, että tämä kuulostaa ääliömäiseltä, ja että mulla on ollu syntyessäni kultalusikka suussa ja blaa blaa jne. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että minäkin olen ihminen, ja että mulla voi olla paha olla se, joka olen.
(Ex-)tyttöystävän kaikki entiset miehet ovat olleet tyyppejä, joille esimerkiksi autojen rassaaminen on ollut koko elämä.
Hm... luulisi, että se olisi toisinpäin. Aika monet naiset tuntuu nimenomaan siksi olevan tuosta kiinnostuneita, koska eivät halua ketään auton rassaajaa elämäänsä.
Siinä sitten ehdotin, että voisi lopettaa kirjoittelun, niin nainen vastasi, että ei halua ja että ei minulla ole mitään huolta tästä asiasta. Mielestäni suhteen lopettaminen tälläisen takia on silti tyhmin asia mitä tiedän. Mutta en silti oikein tykkää, että hän kirjoittelee jollekkin mies kaverilleen n. 10 kertaa, joskus 20 kertaa päivässä, tietäen miehen motiivin.
Mielestäni voit ihan hyvin vaatia naistasi lopettamaan tuollaisen vehkaamisen. Ei sillä, etteikö häneen voisi välttämättä luottaa, mutta ei tuo nyt ole normaalia käytöstä missään parisuhteessa. Saahan niitä vastakkaisen sukupuolen kamuja olla, mutta mikäli toinen osapuoli ei osaa käyttäytyä kunnolla (eli kuten tässä tapauksessa tuo mies joka alkoi heruttamaan), on vaan korrektia ja oikein viilentää välejä. Niin tässäkin pitäisi olla ja voit ihan hyvin vaatia sitä. Se, ettei naisesi sitä ole itse tajunnut tehdä, on hänelle kyllä iso miinus.
Vaatia voi, mutta näin naisena ahdistuisin suunnattomasti, jos mieheni vaatisi minulta katkaisemaan yhteyden "turhan" takia.
Hyvät keskustelut ovat naisille tärkeitä. Jos tässä toisessa miehessä ykköspointti on hyvät keskustelut, keskusteluyhteyden katkaiseminen ahdistaisi kovasti. Mikäli keskusteluissa on jotain ylimääräistä värinää, sen voi lopettaa välittömästi. Mikäli oma suhde on siis yhtään tärkeä.
Vaatiminen on vähän hankala asia. Mielestäni pyytää voi, vaatia ei. Asian kun esittää asiallisesti ja perustelee epäilyksensä, pitäisi se toiselle mennä jakeluun ja kompromissin voi löytää. Mikäli nimenomaan tätä nainen ei ymmärrä, se on naiselle iso miinus. Siinä tehdään hallaa kaikille. Olikohan tässä mitään logiikkaa?
Vai turhan takia? Siis Squitin seurustelukumppani viestittelee jopa 10-20 kertaa päivässä miehelle, joka on sanonut olevansa naiseen ihastunut ja tekee välillä "ehdotuksia". Ja sinusta naisena on ahdistavaa jos seurustelukumppanisi vastaavassa tilanteessa vaatisi lopettamaan tekstailun?
Tsiisus, kokeile edes sekunniksi asettua Squitin asemaan. Miesystäväsi viestittelisi jatkuvasti häneen ihastuneen naisen kanssa ja vielä kertoisi naisen tekevän hänelle "ehdotuksia". Tuntuiko olosi tuon sekunnin aikana yhtään ahdistavalta? Siis niinku naisena?
En ymmärrä ollenkaan mitä tekemistä sukupuolella tämän asian kanssa on. Mutta toisen kunnioittamisen ja huomioonottamisen kanssa on paljonkin.
No-joo. Olen nyt päälle 2 vuotta ollut etäsuhteessa. Nainen on ihana ja yhteistä tulevaisuutta mietitään monesti.
tiedä sitten tarviko mies avautua jollekkin ja rupesi kirjoittelemaan naiselleni. Noin pari kuukautta sitten hän paljasti, että tämä mies on ihastunut häneen ja että mies haluaisi jotain sutinaa (mies on naimissa ja kolme lasta).
Mutta en silti oikein tykkää, että hän kirjoittelee jollekkin mies kaverilleen n. 10 kertaa, joskus 20 kertaa päivässä, tietäen miehen motiivin. Noh kattellaan
Vai turhan takia? Siis Squitin seurustelukumppani viestittelee jopa 10-20 kertaa päivässä miehelle, joka on sanonut olevansa naiseen ihastunut ja tekee välillä "ehdotuksia". Ja sinusta naisena on ahdistavaa jos seurustelukumppanisi vastaavassa tilanteessa vaatisi lopettamaan tekstailun?
En ymmärrä ollenkaan mitä tekemistä sukupuolella tämän asian kanssa on. Mutta toisen kunnioittamisen ja huomioonottamisen kanssa on paljonkin.
burning heart kirjoitti:Mielestäni pyytää voi, vaatia ei. Asian kun esittää asiallisesti ja perustelee epäilyksensä, pitäisi se toiselle mennä jakeluun ja kompromissin voi löytää.
Se mitä burning heart kirjoitti on varmana aika lähellä sitä, mitä naiseni ajattelee...
...Mitä tulee tähän mieheen ja miettii omia naiskaveri suhteita, niin kyllä mies on sellainen, että aika usein ihastuu naiskaveriinsa jollain tasolla ja siitä muistuttelee tai ei. Näin on käynyt ainakin itselleni. Toivoisin vain, että jollain tasolla naiseni tietää miltä minusta tuntuu jne. ja tekisi sitten omat päätelmänsä.