Naisasiat

[Trenchtown]

Avaudun vaihteeksi omista asioistani, koska sitä ei ole tullut hetkeen tehtyä:

Seurustelin siis vajaan vuoden exäni kanssa, joka on suloinen ja ihana ihminen. Kuitenkaan kemiamme eivät oikeastaan missään vaiheessa kohdanneet niin kuin ne nyt yleensä kohtaavat ja lopun alkuahan se oli varmaan loppuvuodesta lähtien.

Suhde oli siis kiihkeä ja räiskyvä, ääntä tai kyyneleitä ei turhaan säästelty, mutta hyviä aikojakin riitti. Kuitenkin tiesimme varmasti molemmat, että tämä ei tule kestämään. Hetken aikaa roikuin suhteessa mukana, kunnes ymmärsin, että se ei ole ketään kohtaan oikein. Eroon itsessään ei liittynyt draamaa, se oli vaan yksi "turha riita" lisää, joka kamelin selän lopulta katkaisi. Hyvät välit säilyivät, ainakin toistaiseksi, tuntuu vitusti helpommalta olla vaan kaveri. Pystyn jopa nauttimaan hänen seurastaan, mikä tuon räiskyvän suhteen loppuaikoina ei todellakaan ollut mikään oletusarvo.

Mutta ettei menisi liian tylsäksi, here comes the twist:

Vanha frendini erosi tyttöystävästään tuossa jokin aika sitten ja tuo nainen on kai jollain tasolla kiinnostanut jo pidemmän aikaa. Itse asiassa ihastumiseni häneen näkivät monet muut ihmiset jo kauan ennen kuin itse ymmärsin avata silmäni. Kiinnostus oli kuin olikin molemminpuolista ja hänenkin kavereistaan moni ainakin väittää tienneensä, että meidän välillämme tulee tapahtumaan jotain.

Ja nyt on sitten tapahtunut. Omituista on se, että homma on tuolle frendilleni, eli siis nykyiseni entiselle täydellisen ok, samoin kuin omalle exälleni. Luulin, että tämä kuvio tulee olemaan ruma, pitkä ja kiemurainen, mutta nyt pääni on vallannut ajatus, että voiko kaikki todella mennä noin kivuttomasti. Toivottavasti voi. Niin ja mainittakoon, että kaverini seurustelee nykyään exänsä, eli siis minun preesens -tyttöystäväni parhaan kaverin kanssa. Tämä on suhteellisen iso kaupunki, mutta niin se vain näköjään piiri pieni pyörii...

Exästäni ei mulla ole oikeastaan pahaa sanottavaa. On kuitenkin niin, että tämän nykyisen seurassa koen sellaista yhteenkuuluvuutta, joka ei ole ihan jokapäiväistä, ei edes jokavuotista. Tunsimme siis toisiamme kohtaan vetoa, oli se sitten tiedostettua tai ei, jo kauan ennen kuin mitään tapahtui, kuitenkin niin, että emme puhuneet asiasta emmekä toimineet millään lailla.

Nyt on puhuttu ja toimittu ja pitää sanoa, että oli se oikeastaan sen tiedostamattoman odotuksen arvoista. Haastetta tuossa naisessa tulee olemaan, mutta niitähän minä en pelkää, ennemminkin pyydän. Kemiat toimivat, ulkonäössään ei todellakaan ole vikaa, päät pelaavat hienosti yhteen ja maailmankatsomus on pelottavan samanlainen. En uskonut löytäväni ketään, joka ei ainoastaan ymmärrä minua, vaan jopa kannustaa toimimaan omien mallieni mukaan. En missään nimessä ole helppo ihminen, mutta ei sitä ole tuo nainenkaan.

Tulen tänne sitten vinkumaan, kun kaikki ei mennytkään niin kuin elokuvissa. Siihen asti olen tyytyväinen löydettyäni ihmisen, joka välittää minusta juuri sellaisena kuin olen, vikoineen päivineen. Se vaan on tytöt ja pojat niin, että käsissäni on kultakimpale, josta en halua päästää irti.

 

[Nuggumatti]

Trenchtown... henkilökohtaisesti olen iloinen puolestasi että löytyy tälläkin palstalla niitä joilla menee hyvin... ei sillä ettäkö että kaikilla muilla olisi asiat huonosti mutta harva siitä kirjoittaa :D!!

Keep it up!!

 

[ukkometso]

Ilmoittaudun tähän "hyvin kaikin puolin" -osastoon. Tosin se ei ihan totuutta kerro, mutta näillä mennään. Tulevaisuutta kohti, sittenhän sen näkee, millä puolin. Odotellaan.

 

[AnaKonda]

Monesti olen miettinyt itsekin kirjoittavani tähän kyseiseen ketjuun, ja nyt ajattelin sen tehdäkin.

reilu viisi vuotta sitten tapasin naisen, jonka kanssa kaikki tuntui hyvältä. Ei tuntunut palavaa rakkautta, mutta kuitenkin välittämistä, joka toista ihmistä kohtaan tuntuu. Välimatkaa oli reilusti, mutta lähes joka viikonloppu nähtiin ja puhelimessa meni aikaa. No, meni kuukausi, toinenkin ja alettiin puhumaan jo omasta talosta yms. Muutto yhteen tapahtui 3kk tuntemisen jälkeen ja oma asunto oli pari kuukautta myöhemmin. Kaikki tuntui edelleen hyvältä, vaikka moni asia tuntui nopealta. Varsinkin kun olin tuolloin ihminen joka usein mietti asioita moneen kertaan ennen toteuttamista. Toki riitoja oli ja itse olin niin herkkä, että monesti otin asioista myös itseeni. No, puoli vuotta myöhemmin tilanne oli siinä pisteessä, että on perustettu myös oma yritys, vanha talo myyty ja uusi paikka ostettu. Kaikki tuntui hyvältä.

Tietyssä vaiheessa alkoivat sitten ongelmat. Puoliso oli luonteeltaan tempperamenttinen ja monesti asiat menivät siihen pisteeseen, että mielummin olin hiljaa kuin puhuin tärkeistä asioista. Koskivat asiat sitten rahaa, rakkautta tai jotain muuta. Elämä meni vain valehteluksi ja suhde platoniseksi, "kämppäkaveruudeksi". Koitin kulkea päivätyössäni ja hoitaa yritystä, puoliso hoiti yritystä ja eläimiä. Samalla raha-asiat menivät vain huonompaan suuntaan.

Tätä riitti sitten useamman vuoden, ja paine omassa päässä kasvoi. En ole koskaan ollut alkoholin kanssa kaveri, joten pulloon en sitä painetta purkanut vaan enemmän se jäi hautumaan omaan päähän. Sitten tässä muutama kuukausi sitten tapahtui se, mikä muutti koko asian. Tapasin sattumalta toisen naisen, jonka kanssa juttu alkoi luistamaan heti alkuunsa. Puhuttiin sitten koirista tai elämästä yleensä. Huomasin purkavani sitä painetta hänelle, puhuin asioista suoraan, tuntemuksistani tilanteisiin ja miltä minusta oli riitatilanteet tuntuneet. Samalla huomasin, että tunteeni puolisoa kohtaan olivat kuolleet, ja kaiken lisäksi ihastuin tähän toiseen ihmiseen, hänen välittömyyteensä ja kykyyn kuunnella ja neuvoa. Samoin kävi ilmi, että hänellä on myös tunteita minua kohtaan. Elämä tuntui näyttävän auringonsäteitä vuosien harmaan jälkeen. Toki en voi väittää, että puolison kanssa kaikki oli harmaata, meillä oli hyvät hetkemme eikä niitä voi sivuuttaakaan. Tiesin kuitenkin että hän ei ollut se henkilö, jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää.

Tätä kesti muutaman kuukauden, tapailin salaa toista ja elin toisen kanssa illat. Varsinaista kaksoiselämää siis, tosin uudempi tuttavuus tiesi toisen kanssa koetut tilanteet täysin ja toiselle salailin kaikki. Sain puhuttua myös puolison kanssa jonkin verran asioista, halustani erota ja samalla kävi ilmi, että hänellä on yhä tunteita minua kohtaan. Hän oli paljolti pitänyt minua itsestäänselvyytenä, ja hän heräsi oikeasti elämään. Omat tunteeni olivat vaan kuolleet, toki välitin, ja välitän yhä, hänestä kaverina mutta parisuhdetta en enää halunnut. Puoliso halusi yrittää kyllä uudestaan, mutta itse en sitä halunnut, sillä huomasin silti puhumisen olevan todella vaikeaa minulle.

Tajusin kyllä tilanteen mahdottomuuden ja tilanne kärjistyikin jokin aika sitten lopulliseksi. Puolisoni löysi tiedon tästä toisesta ja puolisostani tuli lähes samalla sekunnilla ex-puoliso. Samoin tila meni myyntiin ja tavarat jakoon, kunhan tila on myyty. Mieli oli raskas mutta osa minusta oli myös helpottunut, että tilannetta ei tarvinnut enää samalla tavalla salata. Lisäksi sain tietää paljon suhteemme aikana tapahtuneita asioita, mitä ei minulle voitu kertoa tuolloin. Tiesin näistä jotakin ja kysyinkin suhteeemme aikana, mutta minulle näitä ei voitu silloin myöntää. Nämä olivat vastaavanlaisia asioita, mitä olin itsekin salannut, ja jäänyt niistä kiinni. Ihmetys oli että kuinka tekemäni virheet pystyi vetämään joka riidassa esiin vaikka itsekin oli tehnyt ne samat virheet.

Emme edelleenkään ole uuden tuttavuuden kanssa parisuhteessa, mutta elämä näyttää kuitenkin sitä aurinkoista puolta. Olen kuitenkin kiitollinen ex-puolisolleni siitä reilusta viidestä vuodesta, minkä vietimme yhdessä. Moni asia olisi kokematta ja itse kasvoin monessa asiassa. Nyt täytyy vaan kääntää kasvot kohti uusia tuulia!

 

[Nuggumatti]

Tuohon voisin sanoman että huonosti hoidettu tuo ero...
Tarkoitan että olisi voinut katkaista edellisen suhteen ennen uuden aloittamista, mutta jotenkin ymmärtää kyl.

Toinen sitten on semmonen homma että kun tapaa jonkun toisen ja se tuntuu niin paljon paremmalta
kuin se jonka kanssa nyt on, olisi hyvä pitää mielessä että se voi olla sen toisen kanssa melkein samanlaista - historialla on tapa toistaa itseään.

Eli pidä tässä uudessa suhteessa se mielessä, että pitää puhua ongelmista vaikka niiden sanominen tuntuisi kuinka pahalta tahansa.
Itselläni on tällä hetkellä melkein sama tilanne kuin sinulla oli. Toinen on temperamenttinen, enkä jaksa puhua asioista kun tuntuu että siitä ei ole apua...
takana on elämää suurempia ongelmia mutta uskon että niistä jotenkin nyt selvitään. köhän tämä tästä!

Onnea uudelle suhteelle!

 

[AnaKonda]

Tuohon voisin sanoman että huonosti hoidettu tuo ero...
Tarkoitan että olisi voinut katkaista edellisen suhteen ennen uuden aloittamista, mutta jotenkin ymmärtää kyl.

Toinen sitten on semmonen homma että kun tapaa jonkun toisen ja se tuntuu niin paljon paremmalta
kuin se jonka kanssa nyt on, olisi hyvä pitää mielessä että se voi olla sen toisen kanssa melkein samanlaista - historialla on tapa toistaa itseään.

Eli pidä tässä uudessa suhteessa se mielessä, että pitää puhua ongelmista vaikka niiden sanominen tuntuisi kuinka pahalta tahansa.
Itselläni on tällä hetkellä melkein sama tilanne kuin sinulla oli. Toinen on temperamenttinen, enkä jaksa puhua asioista kun tuntuu että siitä ei ole apua...
takana on elämää suurempia ongelmia mutta uskon että niistä jotenkin nyt selvitään. köhän tämä tästä!

Onnea uudelle suhteelle!

Totta, olisi pitänyt pystyä puhumaan asioista aikoinaan, mutta nyt sitä on turha murehtia. Eikä tarkoitus ollut edes aloittaa uutta suhdetta, ja varsinaisesti ei vielä suhteessa eletäkään. Virheitä tein ja niistä aion oppia ja pyrin puhumaan myös vaikeista asioista. Minua on kyllä helppo lukea ihmisenä, joten toinen osaa myös kysyä kun näkee jonkun minua painavan.

Tiesin entisellä olevan menneisyydessä asioita, jotka painoivat ja vaikuttivat ja tiedän myös monien nykyisten asioiden stressanneen taustalla. Olisi pitänyt itsekin osata lukea ihmistä paremmin ja koittaa kysellä ja puhua. Nämä ovat aina kahden ihmisen juttuja, ja molemmat meistä teki asioissa virheitä. Ja toki toivon entiseni löytävän itselleen ihmisen johon voi luottaa ja jonka kanssa löytää onnen. Valitettavasti minä en ollut se mutta eipä elämä aina mene siten kuin toivoo.

 

[Carl-Sean Berg]

On nämä vaan ihme hommia. Muutaman vuoden pituisen, mielettömän hienon suhteen päätyttyä ilman dramatiikkaa kuvittelin, ettei tää jätkä vähään aikaan säädä naisten kanssa mitään kummempaa.
Nyt kuitenkin pientä, orastavaa ihastusta pukkaa. Hieno tunnehan tää on, mutta hätäjarrun sijainti on onneksi tiedossa.

Katsellaan.

 

[Fordél]

Hieno tunnehan tää on, mutta hätäjarrun sijainti on onneksi tiedossa.

Kerrotko vielä meille muillekin, että missä se hätäjarru sijaitsee kun itse en ole sitä löytänyt? Tosin en löytänyt aikanaan Alatalon laulamaa taikanappiakaan polvestani.

 

[Carl-Sean Berg]

Kerrotko vielä meille muillekin, että missä se hätäjarru sijaitsee kun itse en ole sitä löytänyt? Tosin en löytänyt aikanaan Alatalon laulamaa taikanappiakaan polvestani.

Ihmisen anatomiaa opiskelemaan vain ;D

Se on melko häilyvä sijainti... Tällä hetkellä se löytyy tuolta jostain pään sisältä, mutta luultavasti (lue: varmasti) jonkun rajan yli mentäessä se katoaa.
Ja Alatalon polvet taitaa kyllä olla ainoat laatuaan.

 

[Ted Raikas]

Ei kenenkään miehen (eikä toki naisenkaan) tarvitse sietää parisuhdetta, jossa ei seksiä ja ennen kaikkea läheisyydentunnetta ole piiruakaan. Voisin itse kuvitella, että seksistä on jonkinmoisia taukoja, etenkin jos suhde on ollut pitkään kasassa, mutta jos edes mitään lähelläolemista ja koskettelua ei löydy, niin jossain mättää ja pahasti.

Kyllä nuo asiat nyt vaan kuuluu niin olennaisena osana parisuhdetta, että ei pidä ruveta tinkimään siitä. Ymmärrän tuon kiltteyden ja sen, ettei tahdo pahoittaa toisen mieltä, mutta ei tuollainen iiborin mainitsema suhde kovinkaan tasapuolinen ole. Ei ole oikein, että toinen pitää toista jonain itsestäänselvyytenä joka on siinä vaikka suhde olisi kuinka paikoilleen näivettynyt, eikä itse tarvitse panostaa mitenkään.

En tällä meinaa, että pitäisi väkisin jakaa vakoa toisen mieliksi, koska ei se nyt ole oikein, että suostuu seksiin ja kosketteluun jos se todellakaan tee mieli. Siinä kohtaa pitäisi vaan sellaisella henkilölläkin olla kykyä asettua toisen asemaan ja tajuta, mitä hän kenties haluaa ja kaipaa ja keskustella yhdessä, onko suhteessa mitään mieltä. Näin ei tietysti usein käy, kun eihän se ole helppoa tietenkään.

Sinuna ottaisin kissan pöydälle ja kertoisit rehellisesti tunteistasi ja tunnelmistasi elämäntilanteenne suhteen.

 

[Chambza]

Olen nyt reilu 1,5 vuotta seurustellut nykyisen tyttöystäväni kanssa. <snip> Lisäksi seksiä meillä ei ole ollut viimeiseen kolmeen kuukauteen yhtään, ja ennen sitä edellistä kertaakin meni joku pari kuukautta.

Lähde nyt hyvä mies meneen kun vielä ehdit. Kolmannes koko suhteen kestosta puutteessa? On eri asia jos seksi vähenee pitkässä parisuhteessa mm. mukuloiden ja työkiireiden jne takia, mutta jos parikymppisenä on samassa vaiheessa niin suhteella ei ole hyvää tulevaisuutta.

Sääli ja "käytännön seikat" ovat täysin vääriä syitä jäädä parisuhteeseen. Autat kumppaniasikin eniten, kun laitat homman siististi poikki (ennen kuin petät). Kilttinä ja kunnollisena miehenä voit olla potkaisematta neitiä ulos heti ensimmäisenä irtisanomispäivänä, ja vaikka tarjoutua auttamaan muutossa.

Sen verran on toki syytä miettiä, ettet pelkän hetkellisen ihastuksen takia ole nykyistä jättämässä. Mutta jos viestisi oli todenmukaisesti kirjoitettu, niin ei tässä ole mitään muita vaihtoehtoja kuin ero, oli seuraava hollilla tai ei. Ja tytölle tervemenoa terapiaan.

 

[MunkADunk]

Chambza tuntui kirjoittavan minun ajatukseni lähes sanasta sanaan. Kannattaa kuitenkin varoa suhteesta ihastukseen hypätessä, että väliinkin voi tippua. Kerran olen sen tehnyt puhtaalla intuitiolla ja väliin putosin kun ei siitä ihastuksesta mitään kehkeytynyt. Mutta toisella kerralla mietin asiaa pidemmän aikaa ja tässä sitä ollaan, melki 4 vuotta ihastumisen jälkeen erittäin hyvässä ja toimivassa parisuhteessa. Itselleni tuollaisessa tilanteessa kyllä kelpaisi ihan sinkkuna olokin.

 

[Creed Bratton]

Sen verran on toki syytä miettiä, ettet pelkän hetkellisen ihastuksen takia ole nykyistä jättämässä. Mutta jos viestisi oli todenmukaisesti kirjoitettu, niin ei tässä ole mitään muita vaihtoehtoja kuin ero, oli seuraava hollilla tai ei. Ja tytölle tervemenoa terapiaan.

Tätä itsekin mietin, ettei kuitenkaan kannata tuon pikaisen ihastuksen takia lähteä suhdetta katkaisemaan, mutta toisaalta se mitä kerroit nykyisen suhteesi tilasta, niin se taas kehottaisi eroamaan kerran jos se on jo 1,5 vuodessa muuttunut sellaiseksi "kaveri"suhteeksi.

Ja joka tapauksessa muista se, että itseäsi varten tätä elämää elät, et sitä nykyistä puolisoasi varten.

 

[Ted Raikas]

Itselleni tuollaisessa tilanteessa kyllä kelpaisi ihan sinkkuna olokin.

Nimenomaan, koska jos on kykyä löytää seuraa ja pienet irtokarkkien maistelut ei omaatuntoa paina, niin ainakin sitä läheisyyspuolta voi hankkia. Eikä ole syyllisyyttä, että pettäisi ketään.

Vaan ei se eroaminen tuollaisenkaan ajan jälkeen välttämättä helppoa ole, kun kiintymystä voi olla syntynyt monella tasolla. Ihmiset reagoi niin eri tavoin sen eroamisen myötä, joillain tuon aikaa oltua, ei ole mitään ongelmia irtautua. Osalla voi mennä pitkään päästä yli.

 

[Cemetery Gates]

On vain puhunut aina, että vituttaa kuulemma mun rahatilanne niin paljon ettei tee edes mieli. Kuulostaa edelleen todella huonolta tekosyyltä, jos multa kysytään.

Jestas, tota en ollukaan aiemmin kuullu. Dumppaa se mahd. pian ja kehota ottamaan yhteyttä esim. Hjallikseen. Tai scholliin.

 

[fiftyeight]

Jestas, tota en ollukaan aiemmin kuullu. Dumppaa se mahd. pian ja kehota ottamaan yhteyttä esim. Hjallikseen. Tai scholliin.

Sama kävi mielessä kuin iiborin kertomusta luin. Mimmi on keksinyt mielestään oivan keinon kiristää yhtä sun toista iiborilta. Hetken kuluttua hän saa päähänsä, että pitää ostaa kämppä. Hänen rahoillaan. Ja auto, sellainen perhefarkku. Sitten kun iibor muuttaa siihen kämppään, joka tietysti on sisustettu mimmin rahoilla, onkin edessä pakollinen lapsen hankinta ja sitä rataa. Lopulta muija dumppaa 5-6 vuoden päästä iiborin ja hyvä mies ratkeaa ryyppäämään ja sillan alle. Siinä sitten lapsi myöhemmin tilittää, miksi isäni ei pitänyt yhteyttä.

Jos iibor, sinulla on (kuten ymmärsin) vakituinen työpaikka, ei kun kunnan velkaneuvojalle, raha-asiat hoitoon ja muija pihalle. Turha noiden perään on jäädä nuoren miehen itkemään.

 

[Hanskaaja]

Täällä ollaan nyt siirrytty nykyaikaan ja tutustutaan naiseen facebookin välityksellä. Ystävävän työkaveri jonka muutamia kertoja nähnyt hänen työpaikallaan. Tosin tuntuu vähän pelottavalta jo tässä vaiheessa kun ikäeroa on 6v

 

[fiftyeight]

- - -
Kaikkein vaikeintahan tässä on mulle se, etten tiedä miten aloitan tämän keskustelun? Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta olen oikeasti ihan hukassa, miten aloitetaan kertomaan toiselle, että jätät tämän?

Noh, älä nyt ainakaan ala siitä että Jatkiksen isot pojat neuvoivat.. :-)

Aikuisten oikeasti suorin tie on paras. Yksinkertaisesti sanot suoraan mitä ajattelet. Sanoja ei voi toisen suuhun laittaa, mutta kerrot rehellisesti mitä mieltä olet siitä, ettei teidän sänkyhommat suju ja että muitakin virityksiä on olemassa.

Siinähän sitten mimmi aukoo suutaan, joko äänen kanssa tai ilman, mutta sen jälkeen homma on ainakin selvä. My way, or two ways. Saattaahan siinä sulle, iibor, hetken ajaksi käydä hieman ankeammat ajat, siis taloudellisesti ja ehkä henkisestikin, mutta lopussa kiitos seisoo.

 

[Krupieeri]

Kaikkein vaikeintahan tässä on mulle se, etten tiedä miten aloitan tämän keskustelun? Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta olen oikeasti ihan hukassa, miten aloitetaan kertomaan toiselle, että jätät tämän?

Kyllä tossa nyt ehkä kannattaa aloittaa ihan noista ongelmien esille tuomisesta. Voi olla helpompaa myös itsellesi, että sen sijaan, että aloitat keskustelun fraasilla "Aattelin jättää sut.." niin aloitatkin "Mun mielestä meillä on isoja ongelmia ja mä haluan puhua niistä...". Sitten keskustelu (toivon mukaan) lähtee käyntiin ja kuka tietää, vaikka tuohon hommaan tulisi joku muutoskin ja voisitte jatkaa. Tietysti tuon kertomasi perusteella ko. nainen vaikuttaa aika erikoiselta tapaukselta, mutta kuitenkin.

Ja sitten jos esim. viikonkin jälkeen ahdistaa, keskustelu ei ole edennyt tai junnaa paikallaan jne. niin sitten nokitat tuolla erokortilla. Tuohon nykyiseen tilaan ei kyllä kannata jäädä, se on ihan selvä.

 

[Squit]

Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta olen oikeasti ihan hukassa, miten aloitetaan kertomaan toiselle, että jätät tämän?

No ostat sille sydämen muotoisen suklaakonvehti boxin, syöt suklaat, pistät lapun sisään jossa lukee "se on poikki nyt"! Sitten annat sen muijalles ja sanot "tää on suoraan mun sydämestä".

No joo, ei ihan. Mitä minulla tulee mieleen tuosta, niin en tiedä oletko vielä kovin vakuuttunut omista tunteistasi. Nosta kissa pöydälle, puhu nämä asiat mitkä mieltäsi painaa, katso kuinka hän reagoi. Yritä saada hänet miettimään asioitasi sinun asemassasi ja myös toisin päin. Toisen ymmärtäminen on iso juttu, silloin tietää heti, että voiko jotain pelastaa, vaiko kuopata suhde samantien. Jos molempien silmät avautuu, että tästä ei tule mitään, niin voitte erota ystävinä ja rauhassa. Voi tosin käydä niinkin, että molemmat huomaatte, että on vielä annettavaa suhteelle ja haluatte korjata asiat. Jos taas reagointi ei ole mieleinen, että hän syyttää sinua asioista, älä alennu samaan, vaan ota etäisyyttä. Mene vaikka v-loppuna porukoille punkkaamaan tai kavereille, sano että tarvitset miettimisaikaa ja rauhaa. Täytyy herätellä nainen, että olet nyt tosissasi ja särkeä hänen kuvansa sinusta itsestäänselvyytenä. Sitten uudelleen yritätte puhua jos onnistuu. Jos ei homma toimi ja riitelette ja syyttelette toisianne, ettekä pääse samalla aaltopituudelle, niin jossain vaiheessa tulee vain raja vastaan ja sanot väkisinkin kiitos hei. Tämä on tosin se riitaisa vaihtoehto, mutta valitettavasti yleinen siinä vaiheessa, kun molemmat ajaa omia asioita ja asiat ovat todella solmussa.

 

[Ted Raikas]

Sanoja ei voi toisen suuhun laittaa, mutta kerrot rehellisesti mitä mieltä olet siitä, ettei teidän sänkyhommat suju ja että muitakin virityksiä on olemassa.

En kyllä itse puhuisi noista muista virityksistä, etenkään jos sellaisia ei todella ole. En nyt tiedä, mutta iiborin mukaan tuon laivatytön kanssa ei mitään varsinaisia virityksiä siis ole, toimi vaan silmien avaajana. No, kuitenkin.

Ei ehkä kannata lähteä puhumaan pelkästään siitä, että sänkyhommat ei pelitä, koska siinä antaa ainakin tuonlaisen naisen silmissä todella pinnallisen raadollinen kuva itsestään. Mistä voi taas seurata pahempaakin rähinää ja sättimistä, että pelkän panemisen tai pikemmin sen puutteen takia jättää vaikka on kaikkea yhteistä jo tuolta ajalta jne. Tietty jos asia ei itseään haittaa, että noin jyrkällä iskulla lähtee liikenteeseen, niin mikäpä siinä. Mielestäni olisi kyllä hyvä sanoa, että siinä klikkaa aika monella osa-alueella, tuntuu epämieluisalta nalkuttaminen ja marttyyriasenne raha-asioissa, yhteishenki on kadoksissa, toki myös se fyysisen läheisyyden ja hellyyden puute (nimenomaan korostaen tota, ei niinkään panemista) vaivaa. Kyllä niitä asioita piisaa. Pitää vaan iskeä sen verran monta korttia pöytään, ettei päästä vetoamaan, että jonkin tietyn "pinnallisen" asian takia on heittämässä suhdetta roskikseen.

Toisaalta mistäs minä mitään tiedän, en ole ollut jättävänä osapuolena koskaan, mutta yritän jotenkin järkeillä, miten asian voisi hoitaa perusteellisesti. Jostain yhdestä tietystä syystä jättäminen voi tuntua tylyltä ja itselläni ainakin omatunto soimaisi jos lähtisin siihen. Lisäksi kun en usko, että se on vain se yksi syy mistä kaikki johtuu. Se, että seksi ja läheisyys puuttuu, ei ole pelkästään oire fyysisellä puolella, vaan luottamuksessa ja yhteishengessä. Näin itse näen.

Joka tapauksessa iiborille tsemppiä!

 

[Creed Bratton]

Vakituinen työ löytyy, ja vielä Helsingin kaupungin palveluksesta. Velat alkaa pikkuhiljaa olemaan mennyttä, kun tuota varsinaista pankin velkaa on enää tuollaiset reilu 2000e jäljellä, sitten olisi vielä opintolainan takaisinmaksu, opintotukien takaisinmaksu ja jonkun verran vanhemmillekin oon velkaa, mutta sillä ei onneksi ole niin kiire.

Kaikkein vaikeintahan tässä on mulle se, etten tiedä miten aloitan tämän keskustelun? Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta olen oikeasti ihan hukassa, miten aloitetaan kertomaan toiselle, että jätät tämän?

Opintolaina on sellasta pilipalilainaa ettei siitä mitään stressiä kannata ottaa, makselet vaikka 50€ kuukaudessa 55vuotiaaksi asti. Joten ne asiat kyllä järjestyy.

Jokainen itse kehittää sanat, mutta kannattaa varmaankin ihan rehellisesti kertoa tilanne. Itse aloittaisin varmaankin, että "Tiedät varmaan miten meillä on viime aikoina mennyt ja mä en enää jaksa. Siitä johtuen mun mielestä on parempi, että jne...", jotenkin tuohon tyyliin. Itse kylläkin jättäisin ne muut viritykset kertomatta, toisin vanhempi herra 58 neuvoi, mutta kaiken muun oleellisen kertoisin. Tuo ihan siltä varuilta, että en tiedä minkälainen nainen on kyseessä, mutta useat naiset kilahtavat viimeistään siinä kohtaa kun kerrot niistä virityksistä ja viimeiset hetket (lue viikot) yhdessä ennen muuttoa onkin varsin... noh mielenkiintoisia.

 

[Vanha Len]

No joo, suorin tie se on kyllä kieltämättä varmaankin paras tapa.

Syyllistä itsesi eli marttyroi. Tämä tarkoittaa sitä, että katkaiset suhteen vaikka seuraavan kaltaisella säkeellä:

"En kykene katsomaan kun kärsit heikon rahatilanteeni vuoksi. On parempi, että tiemme eroavat. Empähän sitten ainakaan enää tuota minulle läheiselle ihmiselle murheita. Omakin rakkauteni sinuun on karissut koska tunnen itseni totaalisesti epäonnistuneeksi".

Tuota kun muuntelet itsellesi sopivaksi ja hiot asiaa päässäsi niin homma on siinä.

 

[masaman]

No joo, suorin tie se on kyllä kieltämättä varmaankin paras tapa.

No perhana, haet beate uhsesta uudet katalookit täyttä tavaraa ja sanot mimmille, että ei kai häiritte jos katton hetken pornoa. Muista äänet ja ääntelyt. Parasta olisi vielä kehaista, että "vittu ku teki gutaa! Onks mitää ruokaa?"

Jos ei mimmii kiinnosta niin ala sä pihtaamaan. Ruikit pitkin kattoja vaan!

Sitte jos se kysyy, että "ootko muistanu tiskata tänään?" niin vastaat: "en ehtiny kun tuli justiinsa netistä pornoo!"

Tästä seuraa se, että joko se rupeaa pakkailemaan kamoja tai sitten se tajuaa olleensa todella töykeä parisuhteessa ja sakset aukeaa.

 

[BOL]

No joo, suorin tie se on kyllä kieltämättä varmaankin paras tapa. Sitä en tiedä, kannattaako kertoa sitä että nukuin toisen naisen vieressä laivalla... Ja siitä olen varma, tämän naisen temperamentin tuntien, että huutoa tulee riittämään ja voin melkein kuvitella mitä sieltä tulee, jotain veloista todennäköisesti taas, sehän on hyväks havaittu tekosyy kaikkeen.

Älä nyt ainakaan sano siitä, että nukuit toisen vieressä! Varsinkaan, kun mitään ei tapahtunut. Tai mitään ja mitään, onhan tuokin jo "paha juttu" ja epäkunnioittavaa käytöstä toista kohtaan. Mutta ei tuosta kannata mainita mitään, koska sen julkituominen mutkistaa asioita ja voi olla, että minkäänlaisia mahdollisuuksia asioiden korjaamiseen ei ole, eikä tule. Ja tällöin koko suhteen ongelmat vääristyvät ja kilpistyvät siihen, että sä nukuit toisen kanssa. Ja sehän ei näytä olevan lähelläkään koko totuutta.

Mitä tulee siihen, että nainen ei velkojesi takia halua kanssasi seksiä, kuulostaa vahvalta tekosyyltä. Joskus ei vain yksinkertaisesti enää halua toista. Ei sen tarvitse johtua mistään erityisestä syystä. Aika ajaa suhteen ja seksuaalisen halun ohi ja that´s it. Silloin ei tarvitsisi keksiä tekosyitä, vaan kertoa niin kuin asiat ovat. Se vaatii kanttia, mutta sitähän ihmissuhteet vaativat.

Velkasi eivät omiin korviini kuulosta mitenkään ylitsepääsemättömiltä. Varsinkaan, jos olet työssä. Ehkäpä voisit omalta osaltasi yrittää pitää huolta siitä, että sinun velkasi ovat sinun velkojasi, eivätkä mitenkään kuulu naiselle. Jos sulla rahat eivät riitä velanmaksuun, tarvitset neuvontaa, et naisesi rahoja. En tiedä, miten velkasi käytännössä vaikuttavat naisesi elämään, mutta lienee selvää, ettet velkojesi vuoksi pystyisi elämään, niin kuin niitä ei olisikaan. Naisesi ei ole velvollinen velkojasi hoitamaan millään tavalla. Ja jos hän niitä omasta vapaasta tahdostaan hoitaa, tavalla tai toisella, se on hänen oma valintansa. Silloin on syytä pitää suunsa supussa. Tai jos hän on itse tyytymätön siihen, miten asiat käytännössä menee, hänen pitää puhua asiasta. Jos hän on joskus sanonut voivansa auttaa sinua velkojesi kanssa, hänellä on täysi oikeus muuttaa mieltään. Mutta kyllä siitä pitää toista informoida, eikä vain vetää hernettä nenään.

Mitä tulee ylipäänsä naisen seksuaaliseen halukkuuteen, ei ole olemassa mitään yksiselitteistä vastausta. Toiset haluavat enemmän, toiset vähemmän. Toiset voisivat olla vaikka millaisia petoja eri miehen kanssa, mutta ehkäpä ovat sulkeneet sen vaihtoehdon mielestään, jos kuitenkin haluavat noin muuten olla toisen kanssa. Mutta se on selvää, että kyllä seksi parisuhteeseen kuuluu. Kuin myös läheisyys.

Toisille läheisyydeksi riittää se, että nukkuu toisen vieressä, toiset haluavat enemmän halauksia ja suukkoja. Väsyneenä monet ihmiset reagoivat toisen lähestymisyrityksiin suhteellisen kylmästi. Itse huomaan tekeväni tätä, vaikka en edes tarkoita sitä. Meillä tosin asiaan vaikuttaa se, että kaksi lasta vaativat jatkuvasti huomiota ja jompikumpi on lähes aina iholla. Se ei saisi vaikuttaa parisuhteen fyysiseen kanssakäymiseen mitenkään, mutta valitettavasti se vaikuttaa. Ei vain yksinkertaisesti halua ketään lähelleen, koska itse on niin väsynyt. Mutta tämäkin menee sykleittäin. Välillä itse tekee mieli roikkua miehessä kiinni kuin takiainen, mutta toisella saattaa olla meneillään jakso, missä se lähinnä ärsyttää. Siinä pitää sitten vain yrittää molempien luovia, koska varsinaisesti mitään ongelmia parisuhteessa ei ole. Ja jos ei tunnu hyvältä, ei tunnu hyvältä. Ja korostan, että tässä ei useinkaan ole kysymys siitä, että toinen tuntuisi pahalta. Ainoastaan siitä, että itsestä ei tunnu hyvältä.

Ehdotan, että puhut ongelmista ja ajatuksistasi suoraan naisellesi. Rauhassa ja viimeiseen asti syyttelemistä vältellen. Jos hän ottaa marttyyrin roolin ja syyttää sinua ja tekemisiäsi kaikesta, se kertoo jo paljon. Tällöin voit miettiä, onko toinen oikeasti halukas olemaan kanssasi. Valitettavan usein on vain helpompi jäädä kuin lähteä. Ei halua loukata toista, vaikka jäämällä usein loukkaa toista vielä enemmän. Kuin myös itseään.

Jokaisella on vain yksi elämä. Sitä ei kannata viettää epätyydyttävässä parisuhteessa. Joskus seksin merkitys on suurempi kuin muiden asioiden, joskus taas pienempi. Kokonaisuus ratkaisee. En usko, että jokainen on aina tyytyväinen parisuhteensa joka suhteessa, mutta jos on suorastaan tyytymätön, on aika nostaa kissa pöydälle ja pyrkiä saamaan muutosta aikaan.