Naisasiat

[Fordél]

Lankesin taas perisyntiini ja sekaannuin työkaveriin. Ei mitään sinänsä, kiva tyttö, saman ikäinenkin kuin minä ja kaikki toimi loistavasti ja pidetään toisistamme. Ollaan oltu kavereita jonkun aikaa jo, ja tekemisissä vapaalla muutenkin ja nyt vaan kävi näin, melkein vahingossa.

Mutta joo, ans kattoo kuin käy. Daami on kuitenkin periaatteessa mun esimieskin, niin ei nyt parane ihan hirveästi tätä ryssiä. Muutenkin mulla on kyllä niin synkkä saldo työkavereista, että oikein itteäänkin hirvittää. Mut eipä sille mitään voi, ja näissä hommissahan tuo kuormasta syönti on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Eihän tossa mitään ongelmaa ole. Samahan se on mistä sen naisen löytää. Jos se on hyvä tapaus niin ei muuta kuin täyttä höyryä etiäpäin. Ongelmallista on kuitenkin se, että sitten jos ihan seurustellaan, ei kannata olla samassa työpaikassa, varsinkaan jos toinen on esimiesasemassa sinuun nähden. Tuollainen lähes 24h yhdessäelo ei ainakaan omaan korvaan kuulosta hyvälle ja aiheuttaa melko varmasti erinäisiä ongelmia.

 

[Footless]

Missäs hommissa olet kun "kuormasta syönti on enemmän sääntö kuin poikkeus".

Rafla-alalla. Naisvoittoinen ala, ja kundeistakin monet homoja. Lisätään päälle runsas ulkona käyminen, niin hommahan on valmis. Ja lisäksi vielä epämääräiset työajat (ja juopotteluajat), joita perus arkirytmissä elävät ei aina meinaa ymmärtää.

Eihän tossa mitään ongelmaa ole. Samahan se on mistä sen naisen löytää. Jos se on hyvä tapaus niin ei muuta kuin täyttä höyryä etiäpäin. Ongelmallista on kuitenkin se, että sitten jos ihan seurustellaan, ei kannata olla samassa työpaikassa, varsinkaan jos toinen on esimiesasemassa sinuun nähden. Tuollainen lähes 24h yhdessäelo ei ainakaan omaan korvaan kuulosta hyvälle ja aiheuttaa melko varmasti erinäisiä ongelmia.

Jep, aiheuttaa ongelmia kyllä. Exän kanssa oltiin samassa tilanteessa, silloin niin päin että mä olin esimieshommissa ja se muka mun alaisena. Asuttiin vielä kimpassa, niin rupes välillä ahdistamaan se touhu aika pahasti. Pitkälti varmaan sen takia onkin ex.

Ja onhan tässä niitä ongelmia parikin. Kuten pari tarjoilijatyttöä jotka on ihastunut muhun palavasti ja on tän daamin kavereita. Ja toinen kundi töistä joka on taas ihan rakastunut tähän tyttöön. Aika matalaa profiilia pitää pitää tän homman kanssa pidemmän aikaa, ja käry ei oikein saa käydä, muuten tulee taas ristiriitoja töissä.

Noh, katellaan miten käy. Yleensä mä oon ollut kyllä melko hyvä ryssimään näitä, joten eiköhän se ole se perus pari kuukautta, max. puoli vuotta ja homma on taas ihan päin helvettiä.

 

[Fordél]

Mikähän siinä mahtaa olla kun aina kuvittelee että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolen? Tuskin tämä ihan yksilöllistä kuitenkaan on, mutta hieman alkaa masentamaan kun silloin tällöin tulee kausia jolloin olettaa että yksikseen olisi mukavampaa. Vai onko se sitä kun ensimmäinen vakava suhde menossa, niin ei ole vielä kokenut sitä sinkkuna oloa.

Silloin tällöin tulee jonkinlaisia ihastumista tai jonkinasteista kiinnostumista jotakuta muuta kuin sitä omaa naista kohtaan ja eihän se kivalta tunnu. Nytkin tavallaan jonkinasteista kiinnostumista aika mahdotonta kohdetta kohtaan, ei niinkään välttämättä suoraa ihastumista mutta todellakin tekisi mieli ottaa selvää tästä henkilöstä. Ei taas tiedä mitä tekisi, mikäli tämä nyt alkaa käymään ylivoimaiseksi (siis että pystyy pitämään itsensä "aisoissa").

Taitaa olla jonkinlaista oireilua nykyisestä suhteesta vai onko se tuo ensimmäinen kerta on aina tuhoon tuomittua?

Välillähän se ruoho on vihreämpää toisella puolella, toisinaan taas ei. Ongelmatonta elo ei ole koskaan aidan toisella puolellakaan ja arki se on sielläkin edessä. Toisaalta jos omalla puolella aitaa on ihan selkeitä ongelmia, joista ei pääse yli, voi toisen puolen kurkkaaminen olla ihan aiheellista. Kuitenkaan pelkästä kurkistamisen halusta ei kannata lähteä aitaa ylittämään, koska sieltä on harvoin paluuta menneeseen.

Siitä ei kannata pelästyä, jos seurustellessa tuntee vetoa toista naista kohtaan. Se on ihan inhimillistä eikä siinä ole mitään väärää. Harva meistä pystyy olemaan ajatustasollakin täysin uskollinen toiselle. Keskeisintä on se, ryhtyykö ajatuksista myös toimeen.

Suosittelen kuitenkin selvittämään aina asiat nykyisen kanssa ja katsomaan se kortti loppuun. Suhteita kuitenkin menee ja tulee eikä huonossa kannata loputtomiin roikkua. Kuitenkin monen naisen kanssa pelaaminen samaan aikaan on kaikin puolin typerää toimintaa, joka kosahtaa jossain vaiheessa omaan nilkkaan. Ei sitä pysty täysillä nauttimaan uudestakaan tapauksesta, jos on asiat levällään vanhan kanssa.

 

[cosmic_rodeo]

Naiset. Siinäpä vasta mysteeri, jota poikaparan on mahdoton ymmärtää.

Mjahas, piti kirjoittaa pitkä kirjoitelma naisystävän temppuilusta ja täysin yksinkertaisen asian dramaattisesta paisuttelusta, mutta juuri saapuneen viestin mukaan tyttöystäväni joutuu nyt miettimään, onko hän tässä elämänvaiheessa valmis minkäänlaiseen suhteeseen.

Kummallista. Minusta meillä meni ihan hyvin. Noh, ei voi mitään. Jos ei kelpaa niin ei kelpaa.

Mulla on kaljaa ja baarit on tänäänkin auki. Kuka lähtee naisiin?

edit: No voi saatana, nyt siellä ei ollakaan varmoja, että halutaanko seurustella vai eikö haluta. Ihme venkoilua. Minä kyllä olisin valmis jatkamaan vaikka samantien, mutta pakkohan se on toisenkin mielipide huomioon ottaa.

Oma arvioni on kyllä se, että sinkuksi tässä taas päädyttiin. Vaikea uskoa, että tämä enää tästä hyväksi muuttuisi.

Pitäisköhän ryhtyä joksikin vitun munkiksi tai vaikka homoksi. Ei jaksaisi taas ryhtyä naisia metsästämään. Aikaavievää ja raskasta touhua se ja aina homma päättyy joko huonosti tai todella huonosti.

 

[Teho Ton]

Onneton parisuhde, useampaan kertaan on mm. naikkonen käskenyt lähteä helvettiin asunnosta. Tienaa myös minua enemmän, ja omistaa enemmän omaisuudestamme kuten myös vuokrasopimukset jne. kaikki hänen nimissään. Tyttö on vasta 23, ja pelottaa millainen hirmu tuosta mahtaa kasvaa myöhemmin, kun merkit ovat melko pahat jo nyt.
Joo, en varmasti ole ollut mitenkään hyvä puoliso myöskään, mutta olen kuitenkin rauhallinen ja yrittänyt hoitaa ruutuni. Nyt on sitten viime aikoina ollut enemmänkin vientiä, mihin en ole tarttunut vaikka mieli on tehnyt.

Oikeastaan 3 kivaa naikkosta on enemmän kuin valmiina, jos vain tekisin jotain. Yksi näistä on myös todella mukava tapaus. En vain tiedä oikein mitään, en oikein osaa/uskalla jättää nykyistä vaikka mieli tekisi. Kaikki rakkaus/romantiikka on kadonnut jo aikoja sitten, ja oikeastaan riidellessä menee kaikki aika. (Lue = tyttö huutaa, Teho Ton kuuntelee musiikkia ja vittuuntuu)

Haluaisin kovasti asua yksin ja olla pitkästä aikaa sinkku. Olen vakavasta suhteesta vakavaan suhteeseen pujotellut koko aikuisiän tähän asti. Ikää nyt ei vielä niin mainittavasti ole, mutta 1/4 vuosisataa elämänkokemusta joista jokainen vuosi varattuna kahden eri tytön kanssa aikuisiällä. En oikein tiedä onko vika minussa, vai tuossa tytsyssä. Ehkä haluan liikaa vapautta, ehkä daami on liian mustasukkainen ja vaativa. En osaa sanoa, mutta tuo on kyllä loistava tapa ajaa minut toiseen syliin. Jos sen laita pillejä pussiin tai saa selvitettyä asioita, se tulee tapahtumaan. Arh. Siltikin välitän tuosta pienestä urpostani todella paljon.

 

[cosmic_rodeo]

No niin, (huonosti) nukutun yön jälkeenkin tilanne on sama kuin illalla ja ihan perseestähän tämä on.

Niinkin vähän aikaa kuin 72 tuntia sitten tilanne oli vielä kokolailla täydellisen onnellisessa muodossa. Tuossa noin kahden metrin päässä olevassa sängyssä nukuimme mukavasti sujuneen edellisillan jäljiltä.

Lauantai-iltana hieman kylmempää ja etäistä kohtelua, sunnuntaina sitten jo selkeästi lopun alkua. Ja nyt en tajua mistään mitään.

Viimeisessä häneltä eilen saamassani tekstiviestissä hän kertoi, ettei tiedä mitä tältä jutulta haluaa. Toisaalta viestissä esiintyivät myös klassikkolauseet "en halua satuttaa sua" ja "mä tarvitsen nyt aikaa". Lienee melko selvää, että se oli siinä sitten.

Missähän vaiheessa ja miksi tytön pää kääntyi tuollaisille asetuksille. Onkohan hän kokenut suhteemme olevan näin epävarmalla pohjalla jo pitkäänkin. Olikohan se mukavasti ja läheisesti sujunut torstai-perjantai pelkkää näytelmää hänen osaltaan. Hyvin näytelty jos näin oli, minä en ainakaan arvannut mitään.

Olisi tavallaan aika hauskaa, jos kaiken takana olisi toinen mies. Olisi nimittäin neljäs kerta putkeen, kun minut jätetään toisen miehen takia. Edellinen kerta oli kaikessa hirveydessään jopa koominen: tuolloinen seurustelukumppanini sai viettämämme romanttisen illan aikana tekstiviestin joltain jampalta ja ilmoitti samantien, että tämä onkin sitten viimeinen iltamme yhdessä, hän vaihtaa leiriä. Eipä siinä voinut muuta sanoa, kuin aijaa. Se oli suoraa ja rehellistä toimintaa, jota on pakko arvostaa.

Oikeastaanhan en tiedä tämän nykyisen (vai exän?) seurusteluhistoriasta mitään. Voihan tämä olla hänelle aivan normaalia käytöstä. Hyvin menee noin puoli vuotta ja sitten ei enää kiinnostakaan. Hän on kieltämättä hieman ailahteleva luonne, vaikka tavattoman fiksu ja mukava muuten onkin. Voi kai sitä järkeväkin ihminen sekoilla.

Jonkin kriisin eri vaiheita kuvaavan teorian mukaan lyhytkestoista shokkivaihetta seuraa reaktiovaihe. Odotankin innolla, millaisia reaktioita tästä seuraa. Annan itselleni jo nyt luvan käyttäytyä vähän huonosti, kunhan en vain muihin ihmisiin pettymystäni pura. Mielenkiintoisia aikojako luvassa...

 

[cosmic_rodeo]

Onpa muuten lähes identtiset nämä meidän tilanteet tai ainakin helvetin monta yhtäläisyyttä.

Pitää muuten paikkansa. Aika lailla jokainen kohta kirjoituksessasi tuntuu juuri nyt erittäin tutulta, siis jos pienimmät yksityiskohdat jätetään huomioimatta. Tsemppiä sinne!

Onneksi tänään selvisi sekin, että opiskelumenestykseni kyllä kestää pienen sekoilun. Siksi aionkin ottaa parhaita kotimaisia miesten tunteidenkäsittelytapoja kunnioittavat itsesäälikännit. Kyseessä on nolo, jopa säälittävä ratkaisu, eli juuri sitä mitä tässä nyt kaivataankin.

 

[cosmic_rodeo]

Vaikkakin itsellä on pirun vaikeaa kuvitella itseään kenenkään toisen naisen seuraan, sen verran kovaa kolahti tämä "nykyinen" neito. Ja tähän ikään sitä on jo ehtinyt näkemään jos jonkinlaista naista, joten paljon saa tapahtua että parempi vielä osuisi kohdalle. Mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Tosin tällä hetkellä tuo sanonta tarkoittaa itselle lähinnä sitä, että kaikki kääntyy vielä parhain päin tämän neidon kanssa. Katsellaan kuin äijän käy, oddsit eivät kyllä taida olla puolellani, mutta jokin sauma lienee kuitenkin olemassa...

Heh, tyyppi kyllä pukee sanoiksi meikäläisenkin tämänhetkisiä tuntemuksia siihen malliin, että tarvetta omalle ajatustyölle ei juurikaan ole. Kiitos siitä.

Toivottavasti asianne kääntyvät vielä parhain päin.

 

[Musta Nuoli]

Pitäisköhän ryhtyä joksikin vitun munkiksi tai vaikka homoksi. Ei jaksaisi taas ryhtyä naisia metsästämään. Aikaavievää ja raskasta touhua se ja aina homma päättyy joko huonosti tai todella huonosti.

Homoksi ei varmaan niin vain heittäydytä heteropohjalta, mutta jos naishommat menevät kunnolla ns. puihin, suosittelen hetkellistä "munkkina" oloa, yksin asumista ja yksin olemista ilman välitöntä uutta naisenmetsästystä. Parisuhde- ja naisasioihin tulee etäisyyttä, eikä vain heilahda riippuvuussuhteesta toiseen tai pakkomielteisesti juoksentele ns. pimperon perässä baari-illasta toiseen.

Myös mahdollisia omia heikkouksia ja vahvuuksiaan sekä edellisen suhteen ongelmia voi analysoida paremmin, kun etäännyttää itsensä hetkellisistä "momentumeista" (Tamia lainatakseni) ja tunnepuolen heilahduksista. Vähän ajan päästä voi jopa huomata, että edellinen ero oli sittenkin kummallekin paras ratkaisu, jolloin siitä voi kasvaa henkisesti yli ja ohi. Monihan ei kestä olla yksin ja roikkuu tämän takia tuhoon tuomituissa parisuhteissa yksi toisensa perään, vaikka olisi terveempää olla tietty aika omillaan.

Omillaan asumisessa monivuotisen parisuhteen jälkeen on kyllä sellainen "haitta", että yksin oleminen ja henkinen riippumattomuus muuttuu nopeasti varsin mukavaksi, eikä enää tee mieli muuttaa hätiköidysti kenenkään kanssa yhteen ilman järkiperäistä harkintaa.

 

[Ridiculous]

Menee ehkäpä ohi aiheen, mutta mitäs jengi on ajatellut ostaa/hankkia tyttöystäville/vaimokkeille ja vaimoille ystävänpäivälahjaksi? Vai muistetaanko ollenkaan?

Itselläni on jokaisen lahjan ideoimisessa vaikeuksia, eikä karttunut kokemuskaan ole tuonut sitä varmuutta hommaan - toista samanlaista lahjaa kun ei välttämättä kannate hankkia... Mieleen tuli kuitenkin tällä kertaa käydä tyttöystävän kanssa kylpylässä, sekä syödä hyvää ruokaa. Toimiiko vaiko eikö toimi?

 

[koo]

Menee ehkäpä ohi aiheen, mutta mitäs jengi on ajatellut ostaa/hankkia tyttöystäville/vaimokkeille ja vaimoille ystävänpäivälahjaksi? Vai muistetaanko ollenkaan?

Toki muistetaan. Täällä Jatkoajassa on tyttöystäville/vaimoille perinteisesti hankittu kahvimuki omalla kuvalla, Ankka-taulu, kukkia ja päälle päätteeksi vielä laitettu 20€ kirjekuoreen rakkausrunon kera.

Terveisin koo

 

[lenno]

Menee ehkäpä ohi aiheen, mutta mitäs jengi on ajatellut ostaa/hankkia tyttöystäville/vaimokkeille ja vaimoille ystävänpäivälahjaksi? Vai muistetaanko ollenkaan?

Minä en ole ajatellut hankkia mitään, ihan yhteisestä sopimuksesta. Joulu- ja synttärilahjoissa oli jo pulaa ideoista. Mutta jos nyt lahjan kuitenkin aikoo hankkia, niin suosittelen samaa jota eräs tuttu, eli hän osti vaimolleen synttärilahjaksi yhden hengen kylpyläviikonlopun.

 

[JypFabu]

Toki muistetaan. Täällä Jatkoajassa on tyttöystäville/vaimoille perinteisesti hankittu kahvimuki omalla kuvalla, Ankka-taulu, kukkia ja päälle päätteeksi vielä laitettu 20€ kirjekuoreen rakkausrunon kera.

Terveisin koo

Eikös se ollutkaan 5 euroa? Miten mulla on tämmönen muistiskuva...

Tässä ois kyllä vaimoparka riuhtaissut aamutakin ystävänpäivänä seinille ja esittänyt beatles tribuutin can't buy my love, koreografialla kaulimen kanssa. Kiitos Koo, taas sää pelastit mun.

 

[TQoFE]

Menee ehkäpä ohi aiheen, mutta mitäs jengi on ajatellut ostaa/hankkia tyttöystäville/vaimokkeille ja vaimoille ystävänpäivälahjaksi? Vai muistetaanko ollenkaan?

Omasta mielestäni ystävänpäivä- ja vuosipäivälahjat sun muut ovat melko turhia. Korkeintaan kukkia ja yhdessä ulos syömään. Mutta kotona loikoilu ja pizzan tilaaminen käy ihan yhtä hyvin, pointti on yhdessä tekemisessä. Vaikken ainakaan itse pidä noita päiviä mitenkään kovin merkityksellisinä, olisi silti mukavampaa, että tuolloin mies on mun seurassa, kuin että olisi baarissa kavereidensa kanssa.

Mulla on kaljaa ja baarit on tänäänkin auki. Kuka lähtee naisiin?

Mitä sä baariin asti, etkös sä jo tehnyt vaikutuksen siihen naapurin rouvaan? ;) Ps. Tsekkaa yyveesi.

 

[Evil]

Menee ehkäpä ohi aiheen, mutta mitäs jengi on ajatellut ostaa/hankkia tyttöystäville/vaimokkeille ja vaimoille ystävänpäivälahjaksi? Vai muistetaanko ollenkaan?

Ystävänpäivä on ihan perseestä, en minä sitä mitenkään huomioi eikä vaimo edes sellaista odota. Hääpäivän toki muistan (helposti, kun se on oma nimipäiväni!) ja kukkia ostan + jotain muuta kivaa. Yleensä ruusuja yhtä monta kuin aviovuosia on täynnä. Tänä vuonna tulee 8.

 

[Nakke]

Ei noista naisista ota selvää, itselläkin tilanne tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Välihuomautuksena totean, että tämä on surullisen kuuluisa tilanne: mies sanoo, että ero tuli täytenä yllätyksenä. Todellisuudessa tilanne on niin, että nainen on kuukausia, ellei vuosia, yrittänyt puhua ja puhua, välillä nätisti ja välillä vähemmän nätisti. Minä en sano, että tämä olisi kellään teistä tilanteena, mutta toi taitaa olla yleisin "tapa", jolla pitkät suhteet/avioliitot päättyvät. Tiedänpä tapauksia, joissa nainen on lopulta huutanut kurkku punaisena miehen edessä ja yrittänyt saada toisen huomaamaan, että asiat ei ole ihan ok (siis kun mikään muu ei ole auttanut) ja asioille nyt "tartteis tehrä jotain", mutta mies on elänyt siinä "kaikki hyvin" -maailmassa, laput silmillä, korvat tukossa.

Surullista. Voi että kun pariskunnat oppisivat puhumaan, ja ennen kaikkea, kuuntelemaan.

NK

P.S. Mielestäni Ystävänpäivää ei tarvitse muistaa mitenkään. Se ei ole suomalainen juhla, vaan väkisin tänne tuotu, kaupallinen juhla. Eli meillä ei vietetä. En ota kuitenkaan vastuuta, jos jonkun puolisko suuttuu, jossei sitä muisteta ;)

 

[Cemetery Gates]

Vaikken ainakaan itse pidä noita päiviä mitenkään kovin merkityksellisinä, olisi silti mukavampaa, että tuolloin mies on mun seurassa, kuin että olisi baarissa kavereidensa kanssa.

Täh? Onpas nyt kovin itsekästä sulta. Ystävänpäivähän on sitä varten, nimensä mukaisesti, että pyhitetään se hyville ystäville. Ja missäs muualla niitä ystäviä muka on kuin baarissa? Taas on naisen logiikka ihan persiillään...

Täällä Jatkoajassa on tyttöystäville/vaimoille perinteisesti hankittu kahvimuki omalla kuvalla, Ankka-taulu, kukkia ja päälle päätteeksi vielä laitettu 20€ kirjekuoreen rakkausrunon kera.

Nämä koon mainitsemat vermeet ovat toki supisuomalaisen Valentiinuksen päivän ykköstuotteet, jotka pääsevät loppumaan kaupoista alta aikayksikön, eli esim. tunnin, joten olkaahan, pojat & miehet, ajoissa liikenteessä, jompat syö hitaat. Ja samalla kertaa sitten lahjat sekä vaimolle että tyttöystäville.

 

[TQoFE]

Tiedänpä tapauksia, joissa nainen on lopulta huutanut kurkku punaisena miehen edessä ja yrittänyt saada toisen huomaamaan, että asiat ei ole ihan ok (siis kun mikään muu ei ole auttanut) ja asioille nyt "tartteis tehrä jotain", mutta mies on elänyt siinä "kaikki hyvin" -maailmassa, laput silmillä, korvat tukossa.

Ja tässä yksi lisää. Mun mielestä vika ei enää ole minussa, että olisin jotenkin vaikeasti ymmärrettävissä tai en sanoisi tarpeeksi suoraan, kun kyyhötän sohvannurkassa itkemässä ja huudan suoraa huutoa, että "vittu mä en jaksa tätä, mä olen ihan lopussa, mä en kestä enää sekuntiakaan". Ja toinen osapuoli ei kuulemma tajunnut yhtään, että mä olen lähdössä. Yeah, right.

Täh? Onpas nyt kovin itsekästä sulta. Ystävänpäivähän on sitä varten, nimensä mukaisesti, että pyhitetään se hyville ystäville. Ja missäs muualla niitä ystäviä muka on kuin baarissa? Taas on naisen logiikka ihan persiillään...

Veli Simon, sä olet niin hellyyttävä ♥

Eikös sen oman naisen kuuluisi olla myös hyvä ystävä?

 

[Prof. Puck]

Ja samalla kertaa sitten lahjat sekä vaimolle että tyttöystäville.

Tämä on kyllä kätevä tapa, mutta jos ostat sekä vaimolle, että rakastajatterelle samanlaiset lahjat, niin älä anna kummankaan saada sitä selville! Naiset voivat ovat mustasukkaisia pirulaisia tuollaisistakin pikkuasioista!

Vanha vitsihän sen jo tietää, että toimivassa parisuhteessa kaikki kolme ovat tyytyväisiä...

A husband and wife were having dinner at a very fine restaurant when
absolutely stunning young woman comes over to their table, gives
the husband a big open mouthed kiss, then says she'll see him later and
walks away. The wife glares at her husband and says, "Who the hell was
that?"

"Oh," replies the husband, "she's my mistress."

"Well, that's the last straw," says the wife. "I've had enough, I want a
divorce!"

"I can understand that," replies her husband, "but remember, if we get a
divorce it will mean no more shopping trips to Paris , no more wintering
in Barbados , no more summers in Tuscany , no more Porsche or X-Type Jag in the garage and no more yacht club. But the decision is yours."

Just then, a mutual friend enters the restaurant with a gorgeous babe on
his arm.

"Who's that woman with Jim?" asks the wife.

"That's his mistress," says her husband.

"Ours is prettier," she replies!

 

[Cemetery Gates]

Eikös sen oman naisen kuuluisi olla myös hyvä ystävä?

Joo joo, mutta sen kanssa tulee kuitenki nyhjättyä ihan riittävästi muutenkin. Sitä pitää kuitenkin yrittää muistaa ja helliä niillä samoilla rakkausluritusten ja jokusen euron sisältävillä kirjekuorilla synttärinä, nimipäivänä, jouluna, seurustelun vuosipäivänä jne., joten ystävänpäivänä voi sitte rauhassa keskittyä muihin ystäviin. Antaa muijan nauttia rahoistaan ja runoistaan yksin himassa.

 

[Leicester]

Välihuomautuksena totean, että tämä on surullisen kuuluisa tilanne: mies sanoo, että ero tuli täytenä yllätyksenä. Todellisuudessa tilanne on niin, että nainen on kuukausia, ellei vuosia, yrittänyt puhua ja puhua, välillä nätisti ja välillä vähemmän nätisti.

Juurikin näin. Itse olen seurannut sivusta kaveria ja hänen vaimoaan, jotka ovat asuneet nyt pari kuukautta erillään viiden vuoden suhteen jälkeen. Kaverilla ei riittänyt aikaa vaimolleen ja alkoholin käytöstäkin oli erimielisyyttä. No kaverille riitti aina kun sai sammutettua tulipalot eli jotenkin riidat ratkottua, mutta mikään ei vuosien varrella muuttunut. Pari kertaa aiemmin vaimo jo uhkasi poismuutolla, mutta kaveri lyttäsi ne taloudellisesti mahdottomina. Sitten kun vaimo viimein muutti, niin kyllä oli kaveri ihmeissään. Mielestäni vaimo teki aivan oikein. Ja tällä tavalla saa mahdollisesti jopa suhteen pelastettua.

Isoin syyhän taustalla voi olla täysin erilainen suhtautuminen parisuhteeseen. Kaverini on itsellenikin yllätykseksi paljastanut erittäin konservatiiviseksi. Hänen mielestään taloudellinen turva on lähes tärkein. Vaimolla on aika lailla toisenlaiset mietteet. Mutta tämä on asia, joka on jäänyt todennäköisesti käsittelemättä. Vaikka mielestäni he muuten osaavat suht hyvin kommunikoida.

Mutta kyllähän ero voi tulla toiselle yllätyksenä nimenomaan sen takia, kun jättävä osapuoli on itse prosessoinut eron jo valmiiksi ja sitten vain ilmoittaa päätöksestä toiselle osapuolelle. Itse olen noin kerran toiminut, mutta toivottavasti en tee sitä toista kertaa.

 

[koo]

Eikös se ollutkaan 5 euroa? Miten mulla on tämmönen muistiskuva...

Kyllä vaan syksyllä naisen 5€ oli miehen 20€ mutta siihen on kaikessa hiljaisuudessa tehty indeksikorotus, vuoden alussa. Niin, että laitapa vaan sinäkin reippaasti 20egee kuoreen, tiedä minkälaista kissapolkkaa teilläkin sitten tanssahdellaan...

Terveisin koo

 

[cosmic_rodeo]

Ajattelin olla romanttinen nostalgikko ja käydä Viitaniemen uimarannalla katsomassa paikkoja, jossa tuoreen exäni kanssa ensimmäiset kunnon treffimme vietimme.

Siinä ensisuudelmamme tapahtumapaikalla en voinut todeta muuta kuin sen, että ei täällä voi tämän helvetin lumisen talven vuoksi muuta tehdä kuin kusta hankeen ja kääriä sätkiä erittäin epäergonomisessa asennossa.

Mies seisoo keskellä talvea tyhjällä uimarannalla mulkku kädessä pajupusikossa juomassa siideriä. Romantiikkaa.

 

[scholl]

Ystävänpäivä. Jossain iltapäivälehdissähän oli miehiä alistettu jollain feministilistalla, jossa mussutettiin siitä, etteivät miehet huomioi ystävänpäivää. Itselläni on kyllä ystäviä ilman mitään päivääkään.

En usko, että saan mitään lahjoja ystävänpäivänä. En ole tosin pyytänytkään. En suoraan sanottuna rahasta kaveruussuhteillani.

Enkä myöskään lahjoja ostele ystävänpäiväksi. En naisille, enkä miehille.

Suoraan sanottuna voisin väittää, että se on homojen keksimä päivä. Kukaan muu ei voisi keksiä yhtä idioottimaista ideaa. Vähän kuin naisten päivä.

 

[Tommy]

Ystävänpäivä. Jossain iltapäivälehdissähän oli miehiä alistettu jollain feministilistalla, jossa mussutettiin siitä, etteivät miehet huomioi ystävänpäivää. Itselläni on kyllä ystäviä ilman mitään päivääkään.

Niin, hiukan ristiriitaista. Halutaan kaupallistaa ystävänpäivä USA:n tyyliin, mutta silti Stockmannin muutamaa hassua sydämenmuotoista suklaarasiaa ei ole mitään aiheeseen liittyvää myynnissä.

Toista se on USA:ssa, olen nyt kaksi ystävänpäivää (tai lähestyvää) viettänyt täällä ja kaupat olivat jo viime viikosta pullollaan kaikkea vaaleanpunaista, sydämenmuotoista ja hellyyttävää.

Ehkä helpompi ostaa Bud Light -ostosten yhteydessä jotain pientä ja vaaleanpunaista jolla toisen saa onnelliseksi kun taas Suomessa saa kompassin kanssa etsiä jonkun yhden kaupan josta saa jotain aiheeseen liittyvää.