Naisasiat

[Morgoth]

Aika raju väite. Miksi naiset, joita kiinnostaa menestyneet, lahjakkaat miehet olisivat tunne-elämältään köyhiä? En todellakaan ymmärrä tätä logiikkaa. Luuletko oikeasti, että nämä naiset ovat pääasiassa näiden miesten kanssa maineen ja rahan vuoksi? Veikkanpa itse, että näiden miehen menestyksellä on syynsä, ja naista viehättävät ne piirteet, jotka ovat vieneet nämä miehet menestykseen. Ei menestys itsessään. Menestys on kiinni tavoitteiden asettamisesta ja kovasta työnteosta enemmän kuin onnesta. Siinä ei todellakaan ole mitään negatiivista.

Asiaa voi tietysti olla vaikea ymmärtää, jos elämän näkee vain suurena kilpailuna ja kaikki on suorittamisesta kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ensin pitää saada mahdollisimman hyvä opiskelupaikka, sitten työpaikka ja sen jälkeen vielä 'paras mahdollinen nainen' ja sen jälkeen paras mahdollinen lapsi, josta pitää tulla vähintään Nobel-voittaja tai ainakin edes rikas ettei isä joudu häpeään.

Homma on kiinni lähinnä pelistragista ja näyttelijän lahjoista, joita voi vuosien mittaan sitten kehitellä (ajatelle miten paljon vuodessa voit oppia uutta) ja hioa ajoitusta huippuunsa jolloin todeta "Mä rakastan sua",´ jonka jälkeen pajatso tyhjenee ja vuosisadan rakkaustarina alkaa ja koittaa se täydellinen parisuhde, johon laadittu tarkat tavoitteet ja asetettu tarpeeksi kunnianhimoiset tavoitteet siihen ja samassa käsikädessä etenee myös oma ura täydellisesti ennakkoon laadittujen kunnianhimoisten suunnitelmien mukaisesti ja elämä on täydellistä. Don't Settle!

 

[Kental]

Jos et kelpaa tämänhetkisenä itsenäsi jollekulle, voit olla vuoden päästä eri ihminen, jos näin haluat. Se ei ole esittämistä.

Saman kaverin, joka valittaa täällä että tunteista puhuminen kumppanin kanssa on hyväksynnän hakemista, mielestä "itsensä kehittäminen" voi käynnistyä korjaamaan sitä, kun ei kelpaa jollekulle? Right. Itsensä kehittäminen on toki tärkeä asia elämän monilla osa-alueilla, mutta jos ei tuo ole hyväksynnän hakemista niin ei sitten mikään.

 

[koo]

kaikki maratoonarit vetävät arvokisoissa matkan reippaasti alle kolmen tunnin, mutta en kuitenkaan miellä noita rimppakinttuja mitenkään maskuliinisiksi hahmoiksi.

Ihan vaan tämäkin sivuhuomautuksena. Vaatteet päällä nuo rimppakintut ovat kovinkin jees ja aivan maskuliinisiä hahmoja, siis katsella.

Terveisin koo

 

[julle-jr]

Maailmassa on 6 miljardia ihmistä ja ne on paritettu jollain tavalla luomisprosessissa.

Onko sulla joku lähde väitteelle, jonka mukaan luomisprosessissa on tapahtunut jonkinlainen ihmisten paritus? Onko maailmassa muka tasan sama määrä naisia ja miehiä? Tai no, pitäähän samasta sukupuolesta kiinnostuneet huomioida myös, mutta kuitenkin.

 

[Rommeli]

Eikös scholl ole hiljattain kertonut palstalla elopainonsa huitelevan 65 kilon nurkilla? Siinä sitä on maskuliinisuutta vaikka muille jakaa. Tietty jos mielenkiinto kohdistuu anorektisiin mallitytsyihin, voi löytyäkin joku itseään kevyempi nainen. Onneksi scholl on kaiketi massimiehiä, aina löytyy fyrkan perässä kirmaavia neitokaisia. Tarpeeksi ison setelitukun kun laittaa kepin nokkaan ja sopivan etäisyyden päähän, voipi nainenkin laukata sen maratonin alle kolmeen tuntiin.

Alle 65 kiloinen nainen on siis anorektinen mallitytsy? Kuvailisin moisen normaalivartaloiseksi, jos pituus on kuitenkin keskiarvon lähellä.

 

[TosiFani]

Kun nyt on taas tätä ketjua lukenut niin pitää tunnustaa, että on käynyt aivan vitun hyvä tuuri naisasioiden kanssa. Ei pelaamisia, arvailuja, mököttämisiä, sotia tai kuivia kausia makkarissa.

Ja avioliittoa takana 15 vuotta.

Tuntuu, että suhde sen kuin paranee. Ollaan helkkarin hyviä kamuja ja tiedetään jo toistemme vahvuudet ja heikkoudet. Lapset ovat jo isoja eli nyt on meidän vuoro leikkiä hiekkalaatikolla ja 40+ nainen on tähän aktiviteettiin helvetin hyvä kaveri. Sietää meikäläiseltäkin enemmän hullutuksia.

Jos taas miettii näitä pelien pelaamisia niin pätee miesnäkökulmasta varmasti nuoriin naisiin. Kokeneiden neitosten kanssa ei tarvitse pelata pelejä. Kertoo ainoastaan suoraan, mitä itse haluaa ja mitä haluaa antaa. Elämää kokenut nainen kyllä osaa käsitellä nämä asiat ja kertoo vastaukset kiertelemättä. Suoraa puhetta siis. Ei ole hankalaa.

Näinhän asia on, kirjoituksesi on kuin suoraan itseltäni. Kannustan kyllä rehellisyyteen näissä suhteissa, tulevaisuus on vaan paljon helpompi tämän jälkeen. Ymmärrän, että junnuna täytyy esittää soidintansseja vastakkaiselle sukupuolelle, mutta kannattaa aina muistaa että se arki koittaa. Eli on energiaa esittää jotain muuta mitä on.

 

[Cemetery Gates]

Alle 65 kiloinen nainen on siis anorektinen mallitytsy?

No ei. Paitsi jos naikkosella on pituutta pari metriä. Eikä se paino varmastikaan yksin määritä sitä, onko ns. mallitytsy vai ei. Kunhan huvittaa schollin jupinat jostain maskuliinisuudesta. Tai no, yleensäkin ko. jätkän jutut naisiin liittyen. Tai no, yleensäkin ko. jätkän jutut liittyen ihan mihin vaan.

 

[Cannibal]

Ei ole ei, mutta menestyksen tavoitteluun liittyy myös niin paljon sellaisia arvoja, mitä en itse allekirjoita. Minkä vuoksi ruskeakieliseksi oppineen kylmän laskelmoijan (sitähän menestyminen vaatii rutkasti työnteon ja onnen ohella) ominaisuudet olisivat ne, jotka naista kiinnostavat? Sen vuoksi, että nainen tietää saavansa tällaiselta ihmiseltä varauksettoman ja kyseenalaistamattoman huomion, kun tietää, että on miehelle tavoite? Pitää varmaan kaivaa se parisuhteen kehityskeskustelu -linkki jostakin esille, niin tulee tämä pakollinen ratakisko-osuuskin hoidettua.

Ei tarvitse olla ruskeakieli menestyäkseen. Ei todellakaan. En usko, että ne ihmiset ovat niitä todellisia menestyjiä. Oikeat menestyjät eivät ole tehneet kompromisseja tai nuolleet kenenkään persettä, vaan tehneet sitä mitä rakastavat intohimoisesti ja sen lisäksi hirveän määrän työtä ja heillä on ollut kristallinkirkkaana tavoite, mihin he ovat tähdänneet. He ovat lähtökohtaisesti ansainneet kaiken mitä ovat tavoitelleet ja ovat ihmisinä todella harvassa ja ilman muuta todella kiinnostavia naisen näkökulmasta. Tällainen mies ei anna naiselle varauksetonta huomiota, koska hänen elämässään on niin paljon muutakin.

Parisuhteen ei pitäisi olla työ- eikä opiskelupaikka, jossa pingotetaan. Tasapainoisen parisuhteen pitäisi olla satama, jossa ladataan akkuja arjen koitoksiin, olipa kyseessä sitten opiskelut tai työ. Mikäli työn ulkopuolella joutuu kunnianhimoissaan pingottamaan ja tekemään helvetisti onnensa eteen töitä, niin jossakin kohti on kyllä tehty vääriä valintoja.

En näin väittänytkään. Sen pitäisi olla rentouttavaa, hauskaa. Lähinnä olenkin puhunut siitä, mikä saa ihmisen kiinnostumaan toisesta, enkä niinkään parisuhteen onnellisuudesta. Toisaalta kaiken hyvän eteen pitää tehdä työtä, ja eiköhän se sama päde myös parisuhteeseen.

Mitä minuun tulee, niin ongelmia itseni kanssa on ollut ja jokainen, joka ei pysty omia ongelmiaan myöntämään, tarvitsee hoitoa. Kiitos tästä arvokkaasta konsultaatiosta, voinet paukutella loppupäivän henkseleitäsi. Ja sä-passiivista suosittelen pääsemään eroon, jos haluat kuulostaa uskottavammalta.

Okei, luovutaan sä-passiivista, jottei täysin Mika Häkkiseltä kuulostettaisi. En ymmärrä miksi lähdet viemään tän keskustelun henkilökohtaiselle tasolle. En ole sivunnut sanallakaan sinun ongelmistasi tai niiden puutteesta. En ole mitään henkseleitä paukutellut enkä todellakaan väittänyt, että itse olisin edes hyvä näissä asioissa. Mutta ne asiat, joista olen puhunut ovat sellaisia, joihin uskon ja joiden olen huomannut toimivan joko omalla kohdalla tai jonkun muun jota olen läheltä seurannut.

Homma on kiinni lähinnä pelistragista ja näyttelijän lahjoista, joita voi vuosien mittaan sitten kehitellä (ajatelle miten paljon vuodessa voit oppia uutta) ja hioa ajoitusta huippuunsa jolloin todeta "Mä rakastan sua",´ jonka jälkeen pajatso tyhjenee ja vuosisadan rakkaustarina alkaa ja koittaa se täydellinen parisuhde, johon laadittu tarkat tavoitteet ja asetettu tarpeeksi kunnianhimoiset tavoitteet siihen ja samassa käsikädessä etenee myös oma ura täydellisesti ennakkoon laadittujen kunnianhimoisten suunnitelmien mukaisesti ja elämä on täydellistä. Don't Settle!

Sen sijaan, että lauot näitä sarkastisia heittoja, voisit keskittää energiasi oikeasti keskusteluun tästä asiasta, jos sulla on heittää parempi argumentti kehiin. Edelleen olen sitä mieltä, että itseään pitää kehittää ja ihmissuhdetaidot ovat yksi asia muiden joukossa, jota voi kehittää. Se tuntuu olevan monelle kovin arka/tabu aihe ja moni elää siinä uskossa, että on se yksi oikea ja se intuitiivinen tapa on ainoa oikea. Tarkoitan sillä sitä, että teet sitä mikä tuntuu oikealta ilman, että ajattelet asiaa sen pidemmälle.

Olisi mukava ajatella, että ei tarvitsisi sen enempää ajatella asiaa ja olla vain oma itsensä ja mennä ja sanoa miltä milloinkin tuntuu. Ainoa ongelma vaan on se, että...se ei toimi. Sen takia haluaisin tehdä sellaisia asioita, jotka toimii. Kysykää naisilta miltä heistä tuntuu kun mies tulee vuodattamaan tunteitaan. Takaan, että vastaus ei ole: "se on ihanaa". Tästähän tämä keskustelu lähti liikkeelle. Pysytään siinä eikä mennä parisuhdeteorioihin, vaikka niissä oliskin aika paljon samoja elementtejä.

Mun mielestä ei ikinä ole väärin tavoitella hyvää. Vaikka parasta jos niin haluaa, kunhan tavoite on edes jossain määrin realistinen ja sen eteen on valmis tekemään töitä. Don't settle on sellainen lause, josta olen valmis pitämään kiinni loppuun asti. Siinä ei ole mitään kyseenalaista tai negatiivista. Se pätee yhtä lailla työssä kuin ihmissuhteissakin.

Saman kaverin, joka valittaa täällä että tunteista puhuminen kumppanin kanssa on hyväksynnän hakemista, mielestä "itsensä kehittäminen" voi käynnistyä korjaamaan sitä, kun ei kelpaa jollekulle? Right. Itsensä kehittäminen on toki tärkeä asia elämän monilla osa-alueilla, mutta jos ei tuo ole hyväksynnän hakemista niin ei sitten mikään.

En väitä, että tunteista puhuminen on välttämättä hyväksynnän hakemista. Se saattaa olla toisen hyväksikäyttämistä varsinkin, jos sitä tekee liian usein. Tunteista voi mielestäni puhua, mutta sitäKIN pitäisi harjoittaa kohtuudella. Enkä myöskään sanonut, että itseään kehitetään jonkun tietyn ihmisen takia. Itseään kehitetään oman itsensä takia. Ehkä se tavallaan onkin hyväksynnän hakemista, mutta nyt mennään jo aika filosofiselle alueelle. Se on eri tavalla hyväksynnän hakemista. Toisaalta voisin nähdä asian niin, että henkinen kasvu (eli se itsensä kehittämisen tavoiteltu lopputulos) tekee sinusta onnellisen missä tahansa elämäntilanteessa. Silloin ei tarvitse hyväksyntää, ja se johtaa rentoutumiseen ja kaikkeen positiiviseen...myöskin ihmissuhteissa.

 

[Miguel]

Hieman myöhässä vastataan...

En todellakaan vierittänyt mitään naisten niskoille. Nämä vastaukset ovat täysin luonnollisia tilanteessa, jossa tunnetta ei ole (koska mies on omalla toiminnallaan sen tappanut). Jälleen kerran, tunne ei synny tietoisen toiminnan pohjalta. Toi sun teksti ei varsinaisesti liity itse aiheeseen, mutta se tunteen puuttuminen johtuu monesti juuri siitä, että ei ymmärretä, mitkä asiat ajavat kiinnostusta ja seksuaalista jännitettä ihmisissä (naisissa varsinkin koska miehinä nyt puhutaan tästä). Tietysti pitää hyväksyä myös se, että vaikka tekisi kaikki asiat oikein, aina ei onnistu silti. Kaikki ei ole omissa käsissä, mutta hyvin iso osa on.

"Mies on omalla toiminnallaan tunteen tappanut." Häh? Mitä on "miehen oma toiminta" tässä tapauksessa? Missä minä olen sellaisesta puhunut, ja miten se liittyy mihinkään?

Ja tekstini liittyy itse aiheeseen kyllä. Esimerkkitilanteessani pitää selittää, miksi suhdetta ei pidä jatkaa, vaikka kaikki tekeminen tuntuu periaatteessa hyvältä. Vika voi olla jokseenkin tiedostamattomalla tasolla. Silloin mainitsemiasi "klassikoita" on kohtuullisen vaikea välttää, koska viesti pitää pystyä muotoilemaan siten, ettei tulisi loukanneeksi vastapuolta tarpeettomasti. (rautalangalla vielä sanottakoon, että "viesti" ei tässä tilanteessa tarkoita tekstiviestiä, vaan keskustelu on aina parasta hoitaa kasvokkain)

Älä kaada sitä paskaa sen niskaan, jonka kanssa pitäisi pikemminkin pitää hauskaa ja säilyttää se tuhanteen kertaan mainittu jännite.

Nyt en puhu omasta kokemuksesta, mutta eihän tuollainen argumentti ole missään määrin tolkullinen, jos takana on vaikkapa 15 vuoden avioliitto ja yhteisiä lapsia. Jos siinä vaiheessa ykkösjuttuna on jännitteen pitäminen eikä osaa puolisolleen puhua, niin täytyy olla aika pahasti tunnevammainen.

Ei tarvitse olla ruskeakieli menestyäkseen. Ei todellakaan. En usko, että ne ihmiset ovat niitä todellisia menestyjiä. Oikeat menestyjät eivät ole tehneet kompromisseja tai nuolleet kenenkään persettä, vaan tehneet sitä mitä rakastavat intohimoisesti ja sen lisäksi hirveän määrän työtä ja heillä on ollut kristallinkirkkaana tavoite, mihin he ovat tähdänneet. He ovat lähtökohtaisesti ansainneet kaiken mitä ovat tavoitelleet ja ovat ihmisinä todella harvassa ja ilman muuta todella kiinnostavia naisen näkökulmasta. Tällainen mies ei anna naiselle varauksetonta huomiota, koska hänen elämässään on niin paljon muutakin.

Joopa joo. Nykyaikaisen uraohjuksen CV:ssä saattaa olla lyhyeltä aikaväliltä ties kuinka monta eri työnantajaa ja usein vielä eri liiketoiminta-aloilta. Siitä urakehityksestä voi helposti todeta "intohimon" "omaa juttua" kohtaan. Kyllä, omaa egoa kohtaan. Ketjun aiheeseen tämä ei juurikaan taida liittyä, mutta pistipä noin pumpulinen näkemys silmään.

 

[Morgoth]

Sen sijaan, että lauot näitä sarkastisia heittoja, voisit keskittää energiasi oikeasti keskusteluun tästä asiasta, jos sulla on heittää parempi argumentti kehiin.

Noh, ei luulisi olevan vaikea ymmärtää ilman sarkasmiakaan, että jos jollakin on paljon rahaa tai vaikkapa toimii vaikutusvaltaisessa asemassa, niin totta kai sellainen ihminen kerää sellaisten ihmisten huomioon, jotka ovat valmiita naimakauppoihin vain paksun lompakon vuoksi. Tämä tietysti hivelee itsetuntoa, kun huomiota tulee joka puolelta ja sen saattaa tulkita väärin, että juuri hänen persoonaansa ihailtaisiin, vaikka ainoa kiinnostuksen kohde on paksu lompakko. Lisäksi jos toinen on selvä "uraohjus", niin saattapa toinen ajatella, että onko tämä ihminen ihan "parisuhde ihminen" ja kiinnostusta tulee juuri ei-toivoituilta ihmisiltä.

Maailma on aika raadollinen paikka ja jotenkin aistin sun kirjoituksista vähän turhan idealistisen ja naivin käsityksen, että kun teet töitä kovasti kuten Steve Jobs ja vähän kehität itseäsi (treenailet iskurepliikkejä baaritiskiä varten) ja esität vaikeasti saattavaa niin taivaan ja ties mitä portit aukeavat parisuhdepuolellakin...

Edelleen olen sitä mieltä, että itseään pitää kehittää ja ihmissuhdetaidot ovat yksi asia muiden joukossa, jota voi kehittää.

Ihmissuhdetaitoja joo, mutta persoonansa tuskin, joka kai kuitenkin on se ratkaisevampi asia? Jos se toinen ei nyt ole ihan lapsi, niin hän osaa nähdä sen ulkokuoren läpi ja vaikka toinen nyt olisi vähän kömpölökin ilmaisemaan asiaansa, niin eiköhän hän näe 'sisimpään' näe, joten en oikein jaksa ymmärtää että keskitytään hirveästi näihin detaileihin, vaikka tietysti luultavasti ne ovat sitä tärkeämpiä mitä nuoremmat ovat kyseessä.

Olisi mukava ajatella, että ei tarvitsisi sen enempää ajatella asiaa ja olla vain oma itsensä ja mennä ja sanoa miltä milloinkin tuntuu.

Mitä nuoremmista on kyse sitä vaikeampaa se on ja sitä typerämpää pelleilyä ne suhteet yleensä ovatkin, koska molemmat ovat melko keskenkasvuisia.

Ainoa ongelma vaan on se, että...se ei toimi. Sen takia haluaisin tehdä sellaisia asioita, jotka toimii. Kysykää naisilta miltä heistä tuntuu kun mies tulee vuodattamaan tunteitaan. Takaan, että vastaus ei ole: "se on ihanaa".

Sä puhut jostakin baaritiskillä tapahtuvasta pariutumisriitin ensivaiheesta? Toivottavasti ainakin.

 

[lautamies]

Ei perkele pojat---ja tytöt, ei tule hittoakaan, täällä on nyt 370 sivua jauhettu lähes täyttä paskaa. Ei se parisuhde ja sen solmiminen ja siinä suhteessa eläminen ole mitään tähtitiedettä. Se on yhdessä asioiden kokemista ja elämistä, keskusteluja ja kompromisseja, omista vaatimuksista ja arvoista periksiantamista JA yhteisten periaatteiden ja toimimisen sopimista. Kun sellainen sielujen sympatia on saatu aikaan, niin ne kavereiden kanssa tehtävät peli-, kaljoittelu-, kala-, ulkomaanreissut kyllä onnistuvat.
Luottamuksen ja yhteistyön täytyy toimia molempiin suuntiin ja kummankin osapuolen on oltava sitten luottamuksen arvoinen, aina se ei toteudu ja silloin on TODELLISTEN keskustelujen aika.

Vanha Len jo tuolla aiemmin kertoi kuinka asiat voivat olla ja olen täysin samaa mieltä. Se parisuhde vain paranee vanhetessaan, minun nuoruudessani vanha kansa sanoi, että avioliiton 7 ensimmäistä vuotta ovat vaikeimmat.

Ja kaikki tuo tieto on karttunut 38.n avioliittovuoden aikana!

 

[Kental]

Enkä myöskään sanonut, että itseään kehitetään jonkun tietyn ihmisen takia. Itseään kehitetään oman itsensä takia. Ehkä se tavallaan onkin hyväksynnän hakemista, mutta nyt mennään jo aika filosofiselle alueelle. Se on eri tavalla hyväksynnän hakemista. Toisaalta voisin nähdä asian niin, että henkinen kasvu (eli se itsensä kehittämisen tavoiteltu lopputulos) tekee sinusta onnellisen missä tahansa elämäntilanteessa. Silloin ei tarvitse hyväksyntää, ja se johtaa rentoutumiseen ja kaikkeen positiiviseen...myöskin ihmissuhteissa.

Kuten sanoin, ymmärrän kyllä ja pidän tärkeänä itsensä kehittämistä, eikä siinä ole normisyistä todellakaan mitään hyväksynnän hakemiseen liittyvää, se on sitä elämän perusprosessia joka vain tehostuu kun asian tiedostaa. Mutta ensimmäiseen lauseeseesi tyydyn vastaamaan että sanoitpas. Eikö se, että kehittää itseään "Jos et kelpaa tämänhetkisenä itsenäsi jollekulle" ole synonyymi sille että "itseään kehitetään jonkun tietyn ihmisen takia"?

Tosin minä kyllä myös mielsin että sinä menit alunperin henkilökohtaisuuksiin tinkezionea - jonka älähdykseen vastaat viestissäsi kiistämällä henkilökohtaisuudet - kohtaan, joten ehkä ilmaisemme vain asioita hyvin eri tavalla.

 

[sampio]

Ei perkele pojat---ja tytöt, ei tule hittoakaan, täällä on nyt 370 sivua jauhettu lähes täyttä paskaa. Ei se parisuhde ja sen solmiminen ja siinä suhteessa eläminen ole mitään tähtitiedettä. Se on yhdessä asioiden kokemista ja elämistä, keskusteluja ja kompromisseja, omista vaatimuksista ja arvoista periksiantamista JA yhteisten periaatteiden ja toimimisen sopimista.

En nyt väittäisi paskaksi koko satsia, kun otetaan huomioon palstan ikäjakauma. Ja olipa keskustelijat minkä ikäisiä tahansa, ei varmasti ole huono juttu virittää keskustelua näistä asioista, vaikka se välillä menisi hiukan liian kikkailuksi.

Tuohon jälkipuoliskoon en voi kuin nyökytellä, hyvin sanottu sieltä vasemmalta.

Luottamuksen ja yhteistyön täytyy toimia molempiin suuntiin ja kummankin osapuolen on oltava sitten luottamuksen arvoinen, aina se ei toteudu ja silloin on TODELLISTEN keskustelujen aika.

Mutta kuka määrittelee, mikä on todellista keskustelua? Pitääkö silloin olla parisuhde vaakalaudalla, vai voiko lievemmistäkin asiaoista keskustella vakavasti? Tietenkin voi.

Ja kaikki tuo tieto on karttunut 38.n avioliittovuoden aikana!

Onneksi olkoon, itse tulen reilu kolme vuosikymmentä perässä.

 

[Cannibal]

"Mies on omalla toiminnallaan tunteen tappanut." Häh? Mitä on "miehen oma toiminta" tässä tapauksessa? Missä minä olen sellaisesta puhunut, ja miten se liittyy mihinkään?

Niin siis viittasin jälleen siihen hyväksyntää hakevaan käytökseen ja ylitunteellisuuteen, koska sinä väitit minun syyllistävän naisia tilanteessa, joissa he sanovat nämä kliseiset lauseet kun kiinnostus loppuu miestä kohtaan. Niin en todellakaan väittänyt.

Nyt en puhu omasta kokemuksesta, mutta eihän tuollainen argumentti ole missään määrin tolkullinen, jos takana on vaikkapa 15 vuoden avioliitto ja yhteisiä lapsia. Jos siinä vaiheessa ykkösjuttuna on jännitteen pitäminen eikä osaa puolisolleen puhua, niin täytyy olla aika pahasti tunnevammainen.

Joo siis olen kanssasi samaa mieltä siitä, että eihän se tosiaan sama asia olekaan enää 15 tai edes muutaman avioliittovuoden jälkeen (ja enpäs pysty itsekään kokemuksesta puhumaan joten sekin vielä). Mutta viittasin siis suhteen alkuvaiheeseen, ihan ekoihin viikkoihin tai kuukauteen tms. Siitä tämä koko keskustelu lähti liikkeelle, että miten se alkujännite luodaan ja saadaan joku kiinnostumaan itsestä. Toisaalta uskoisin, että ne alitajuiset mekanismit, mitä ikinä ovatkaan, jotka luovat sitä kuuluisaa jännitettä ja kiinnostusta, pysyvät suht koht samanlaisina läpi elämän. Ehkä ne vain saadaan esiin eri tavalla eri elämänvaiheissa?

Joopa joo. Nykyaikaisen uraohjuksen CV:ssä saattaa olla lyhyeltä aikaväliltä ties kuinka monta eri työnantajaa ja usein vielä eri liiketoiminta-aloilta. Siitä urakehityksestä voi helposti todeta "intohimon" "omaa juttua" kohtaan. Kyllä, omaa egoa kohtaan. Ketjun aiheeseen tämä ei juurikaan taida liittyä, mutta pistipä noin pumpulinen näkemys silmään.

Mutta eihän se ole mikään merkki siitä, ettei ole intohimoa tai tavoitteita! On täysin normaalia vaihtaa työpaikkaa muutaman vuoden välein. Elinkaari-teorian mukaan työssä(kin) on alkuvaiheensa, kasvuvaihe, sitten se kypsyysvaihe ja lopulta lasku. Ennen laskua pitäisi joko vaihtaa hommia saman organisaation sisällä (ylennys tms) tai vaihtaa työpaikkaa, jotta oma kehitys jatkuu eikä leipiinny. Tämän laskuvaiheen on muistaakseni laskettu tulevan 2-3 vuoden sisällä normaalisti. Ja muutenkin, se, että vaihtaa paikkaa saattaa olla myös merkki siitä, että ei ole vielä löytänyt aidosti sitä, mistä pitää tai ei ole ollut tyytyväinen työpaikkaan. (Don't settle). Ja jos omalla egolla tarkoitat tavoitteiden saavuttamista ja siitä saatua mielihyvää ja/tai itsensä kehittämistä (tässä tapauksessa työmarkkinoilla) niin miksei voisikin sanoa, että omaa egoa kohtaan. Mutta en näe ristiriitaa siinä, etteikö tällaisilla ihmisillä ole myöskin intohimoa sitä "omaa juttua" kohtaan. Kova väite samantien tuomita urallaan menestyneet itsekkäiksi egoisteiksi (ja itse asiassa tässä väitteessä on jotain hyvin perisuomalaista)...

Noh, ei luulisi olevan vaikea ymmärtää ilman sarkasmiakaan, että jos jollakin on paljon rahaa tai vaikkapa toimii vaikutusvaltaisessa asemassa, niin totta kai sellainen ihminen kerää sellaisten ihmisten huomioon, jotka ovat valmiita naimakauppoihin vain paksun lompakon vuoksi. Tämä tietysti hivelee itsetuntoa, kun huomiota tulee joka puolelta ja sen saattaa tulkita väärin, että juuri hänen persoonaansa ihailtaisiin, vaikka ainoa kiinnostuksen kohde on paksu lompakko. Lisäksi jos toinen on selvä "uraohjus", niin saattapa toinen ajatella, että onko tämä ihminen ihan "parisuhde ihminen" ja kiinnostusta tulee juuri ei-toivoituilta ihmisiltä.

Okei, voi olla joidenkin kohdalla näinkin, että vain raha kiinnostaa, mutta miksei se voisi yhtälailla olla persoona, joka on joutunut olemaan aika monessa asiassa suhteellisen hyvä/lahjakas päästäkseen siihen asemaan? Todella vaikea mun on tulla todistamaan, että nämä naiset eivät ole vain paksun lompakon perään mutta yhtälailla vaikea sun on sanoa, että heitä ei takuuvarmasti kiinnosta mikään muu näissä miehissä. Eli eihän tätä voi lopulta kukaan tietää, mutta mä heitin oman näkemykseni soppaan, koska uskon, että pelkkä raha tai maine ei yleensä riitä, vaan jotta haluat olla jonkun kanssa, siinä pitää oikeasti olla muutakin. Mun mielestä tavallisen tallaajan on helppo leimata monen ihmisen menestys egoismiksi ja tunteettomaksi, epäeettiseksi toiminnaksi sen sijaan että ajattelisi taustalla voivan olla muutakin.

Maailma on aika raadollinen paikka ja jotenkin aistin sun kirjoituksista vähän turhan idealistisen ja naivin käsityksen, että kun teet töitä kovasti kuten Steve Jobs ja vähän kehität itseäsi (treenailet iskurepliikkejä baaritiskiä varten) ja esität vaikeasti saattavaa niin taivaan ja ties mitä portit aukeavat parisuhdepuolellakin...

Mun mielestä taas idealistista ja naivia on ajatella, että kaikki loksahtaa kohdilleen täysin luonnollisesti ja itsestään, eikä näitä asioita tarvitsisi ajatella, JA ettet muka pystyisi tekemään oman onnesi eteen mitään! Itseni/itsesi kehittäminen ei ole iskurepliikkien treenaamista koska se on juuri sitä esittämistä, joka lopulta näkyy läpi, mutta puhuinkin kokonaisvaltaisemmasta muuttumisesta, joka on kylläkin todella vaikeaa, mutta mahdollista. Ja kyllä Steve Jobs mielestäni on hyvä esikuva :)

Sä puhut jostakin baaritiskillä tapahtuvasta pariutumisriitin ensivaiheesta? Toivottavasti ainakin.

Juuri siitä vaiheesta puhun ja puhuin aiemminkin. Tää jotenkin lipsahti aiheesta vähän enemmän pitkäaikaisten parisuhteiden toimivuuteen, josta ei ollut tarkoitus puhua niinkään.

Kuten sanoin, ymmärrän kyllä ja pidän tärkeänä itsensä kehittämistä, eikä siinä ole normisyistä todellakaan mitään hyväksynnän hakemiseen liittyvää, se on sitä elämän perusprosessia joka vain tehostuu kun asian tiedostaa. Mutta ensimmäiseen lauseeseesi tyydyn vastaamaan että sanoitpas. Eikö se, että kehittää itseään "Jos et kelpaa tämänhetkisenä itsenäsi jollekulle" ole synonyymi sille että "itseään kehitetään jonkun tietyn ihmisen takia"?

Ehkä sanoin sen sitten huonosti. Hain sitä, että jos teet jotain mikä ei selkeästi toimi, jossain vaiheessa olisi hyvä harkita asioiden muuttamista, joka tässä tapauksessa tarkoittaa itsensä kehittämistä. En tarkoittanut, että se tehtäisiin jonkun tietyn ihmisen takia.

Tosin minä kyllä myös mielsin että sinä menit alunperin henkilökohtaisuuksiin tinkezionea - jonka älähdykseen vastaat viestissäsi kiistämällä henkilökohtaisuudet - kohtaan, joten ehkä ilmaisemme vain asioita hyvin eri tavalla.

Pahoittelen, jos menin. Se on asia, jota yritän viimeiseen asti välttää..tosin en ymmärrä missä vaiheessa sen tein.

Vanha Len jo tuolla aiemmin kertoi kuinka asiat voivat olla ja olen täysin samaa mieltä. Se parisuhde vain paranee vanhetessaan, minun nuoruudessani vanha kansa sanoi, että avioliiton 7 ensimmäistä vuotta ovat vaikeimmat.

Olen kuullut nämä aikaisemminkin ja pitää varmasti paikkansa. Uskoisin, että 99 % haluaisi päästä tilanteeseen elämässään, jossa Vanha Len mainitsi olevansa. Toivottavasti siellä joskus ollaan.

 

[Kental]

Ehkä sanoin sen sitten huonosti. Hain sitä, että jos teet jotain mikä ei selkeästi toimi, jossain vaiheessa olisi hyvä harkita asioiden muuttamista, joka tässä tapauksessa tarkoittaa itsensä kehittämistä. En tarkoittanut, että se tehtäisiin jonkun tietyn ihmisen takia.

Jep, tästä samaa mieltä. Se oli nimenomaan tuo ilmaus ("ei kelpaa jollekulle") joka särähti korvaan tuossa.

 

[Miguel]

Niin siis viittasin jälleen siihen hyväksyntää hakevaan käytökseen ja ylitunteellisuuteen, koska sinä väitit minun syyllistävän naisia tilanteessa, joissa he sanovat nämä kliseiset lauseet kun kiinnostus loppuu miestä kohtaan. Niin en todellakaan väittänyt.

OK, väärinymmärrys. Case closed.

Joo siis olen kanssasi samaa mieltä siitä, että eihän se tosiaan sama asia olekaan enää 15 tai edes muutaman avioliittovuoden jälkeen (ja enpäs pysty itsekään kokemuksesta puhumaan joten sekin vielä). Mutta viittasin siis suhteen alkuvaiheeseen, ihan ekoihin viikkoihin tai kuukauteen tms. Siitä tämä koko keskustelu lähti liikkeelle, että miten se alkujännite luodaan ja saadaan joku kiinnostumaan itsestä. Toisaalta uskoisin, että ne alitajuiset mekanismit, mitä ikinä ovatkaan, jotka luovat sitä kuuluisaa jännitettä ja kiinnostusta, pysyvät suht koht samanlaisina läpi elämän. Ehkä ne vain saadaan esiin eri tavalla eri elämänvaiheissa?

Tässäkin puhuttu näemmä eri asioista. Minä tarkoitin miesten pidättyväisyyttä tunteiden ilmaisemisessa yleisesti, kun alettiin kaivaa esiin kortteja "hautajaisissa miehet eivät itke". Ja kyllä, parisuhteen virittelyvaiheessa ei kannata joka asiasta avautua vastapuolelle, mutta ei kyllä kannata kätkeäkään omaa tunteellista puoltaan tai mahdollisia henkisiä painolasteja. Jos ne tulevat esiin myöhemmin jokseenkin yllättäen, niin kumppanille voi tulla "tunnenko minä tuota ihmistä ollenkaan?" -fiilis.

Mutta eihän se ole mikään merkki siitä, ettei ole intohimoa tai tavoitteita! On täysin normaalia vaihtaa työpaikkaa muutaman vuoden välein. Elinkaari-teorian mukaan työssä(kin) on alkuvaiheensa, kasvuvaihe, sitten se kypsyysvaihe ja lopulta lasku. Ennen laskua pitäisi joko vaihtaa hommia saman organisaation sisällä (ylennys tms) tai vaihtaa työpaikkaa, jotta oma kehitys jatkuu eikä leipiinny. Tämän laskuvaiheen on muistaakseni laskettu tulevan 2-3 vuoden sisällä normaalisti.

Kyllä tuollainen asenne kertoo luontaisesta lojaliteetin puutteesta. Sopeutumiskyvyn osalta meno voi kertoa siitä, että joko ihminen sopeutuu aina uusiin ympäristöihin erinomaisesti, tai sitten hän ei sopeudu niihin ollenkaan. Toivottavasti olen väärässä kyynisyyteni kanssa, mutta minun on vaikea kuvitella, etteikö samankaltainen asenne siirtyisi jossain määrin myös ihmis- ja parisuhdeajatteluun. On mukamas tervettä etsiä aina uutta intohimoisesti, päivittää brunetti välillä blondiin ja vanhempi välillä nuorempaan jne. Se on sitä kuuluisan jännitteen etsimistä ikuisesti jatkuvalla kierrolla. Eikä se ole pidemmän päälle tervettä, siinä voi särkeä useita sydämiä, mukaan lukien lopulta omansa.

Tavallaan tuokin asenne voi toimia, jos elää onnellisesti parisuhteessa itselleen sopivan ihmisen kanssa, ja molemmat osapuolet tietävät tai eivät välitä, jos toinen/molemmat käy välillä vieraissa. Ei kyllä ole ihan suositeltavin tapa, koska ne kolmannet osapuolet saattavat sotkea homman aivan täysin, vaikka kumppanukset olisivat sinut asian kanssa.

 

[Cannibal]

Tässäkin puhuttu näemmä eri asioista. Minä tarkoitin miesten pidättyväisyyttä tunteiden ilmaisemisessa yleisesti, kun alettiin kaivaa esiin kortteja "hautajaisissa miehet eivät itke". Ja kyllä, parisuhteen virittelyvaiheessa ei kannata joka asiasta avautua vastapuolelle, mutta ei kyllä kannata kätkeäkään omaa tunteellista puoltaan tai mahdollisia henkisiä painolasteja. Jos ne tulevat esiin myöhemmin jokseenkin yllättäen, niin kumppanille voi tulla "tunnenko minä tuota ihmistä ollenkaan?" -fiilis.

Tavallaan kyllä, mutta itselle tulee sellainen ajatus mieleen, että jos sellaisia henkisiä painolasteja elämässä on, niin sellaisille kannattaisi varmaan yrittää tehdä jotain jo ennenkuin on tilanteessa, jossa niistä pitäisi avautua juuri tapaamalleen ihmiselle. Mitä vähemmän suhteessa on henkisen puolen "ongelmia" kummallakaan, sen parempi, eikö näin voisi sanoa? Eihän se nainen nyt kuitenkin missään vaiheessa suhdetta mikään terapeutti halua olla. MUTTA älä nyt kuitenkaan tätä niin käsitä, etteikö mistään voisi puhua.

Kyllä tuollainen asenne kertoo luontaisesta lojaliteetin puutteesta. Sopeutumiskyvyn osalta meno voi kertoa siitä, että joko ihminen sopeutuu aina uusiin ympäristöihin erinomaisesti, tai sitten hän ei sopeudu niihin ollenkaan. Toivottavasti olen väärässä kyynisyyteni kanssa, mutta minun on vaikea kuvitella, etteikö samankaltainen asenne siirtyisi jossain määrin myös ihmis- ja parisuhdeajatteluun. On mukamas tervettä etsiä aina uutta intohimoisesti, päivittää brunetti välillä blondiin ja vanhempi välillä nuorempaan jne. Se on sitä kuuluisan jännitteen etsimistä ikuisesti jatkuvalla kierrolla. Eikä se ole pidemmän päälle tervettä, siinä voi särkeä useita sydämiä, mukaan lukien lopulta omansa.

Olen sitä mieltä, ettei todellakaan tarvitse olla millenkään työnantajalle lojaali, joskin rehellisyys on eri asia. Kukin meistä elää omaa elämäänsä juuri niinkuin parhaaksi näkee eikä sitä pitäisi mun mielestä elää kenenkään muun odotuksien mukaan. Sen takia lojaalisuudesta jollekin firmalle ei missään nimessä pitäisi jäädä töihin, vaan mennä omalla uralla eteenpäin aina kun on siinä tilanteessa, missä se on mahdollista ja tuntuu oikealta. Hyvät työnantajat arvostavat tällaista ajattelua, ja pyrkivät luomaan mahdollisuuksia edetä saman organisaation sisällä, jotta pystyisivät pitämään menestyjät firmassa. Sillä tavallahan se onnistuu, eikä vetoamalla mihinkään lojaliteettiin.

Mutta sitä mieltä en välttämättä ole, että sama asenne pitäisi olla parisuhteessa. JOSKIN, jos ei ole oloonsa tyytyväinen, silloin pitäisi kyllä lähteä, mutta en mä sitä usko, että parisuhteessakin olisi joku 2-3 vuoden elinkaari :) Se olis aika raakaa ajattelua. Loppupeleissä kuitenkin on jokaisen oma ratkaisu minkälaista elämää haluaa elää. Jotenkin mulle tuli heti Jari Kurri mieleen tosta vanhemman nuorempaa vaihtamisesta. Ei näissä ole oikeaa tai väärää vastausta, paitsi se, että on rehellinen itselleen ja kulkee omaa polkua eikä kenenkään muun. Se on oma mielipide asiaan.

 

[Leon]

Niin se maailma muuttuu. Ennen herrasmiehet ja hiukan rentummatkin tappelivat naisista verissäpäin ja osa taisi taistoissa kuolla kupsahtaakin. Nyt jannut tappelevat naisasioista teoriatasolla Jatkoajan naisasiaketjussa. Noh, tuleepahan vähemmän ruumiita.

 

[Vanha Len]

Noh, tuleepahan vähemmän ruumiita.

Monelle henkiset vammat näistä naisasioista taitaa olla pahempi vaihtoehto kuin kuolema:D

No joo...ennen tapeltiin naisista verissäpäin mutta samasta naisesta. Täällä ongelmana on oma tyttöystävä tai tuleva sellainen. Pitäisikö olla ketju Parisuhdeongelmat...? Tai onko tuollainen. Ei viitsi kaivaa.

 

[Footless]

Huoh, vois suosiolla jättää naisasiat ihan kokonaan väliin, kun ei ne tunnu vaan onnistuvan. Rupeais vaikka munkiksi.

Pidemmän aikaa ollut jo peliä yhden tytön kanssa ja jonkinasteista molemminpuolista kiinnostusta on ollut havaittavissa. Pari kertaa ollaan yötäkin vietetty samassa osoitteessa. Kaikki tuntui etenevän ihan mukavasti, kunnes päätin taas tehdä homman vähän haastavammaksi. Panin sen kämppistä. Vittu mikä kuningasidea. Ei paljon kehtaa naamaansa näyttää kyllä sillä suunnalla, jos missään.

Olis menny kyllä vitutusketjuunkin heittämällä, on fiilikset ollu sitä luokkaa.

 

[Vanha Len]

Kaikki tuntui etenevän ihan mukavasti, kunnes päätin taas tehdä homman vähän haastavammaksi. Panin sen kämppistä. Vittu mikä kuningasidea. Ei paljon kehtaa naamaansa näyttää kyllä sillä suunnalla, jos missään.

On myös totaalisesti Mille naurat juuri nyt- ketjun tuotosta. Ai saakeli kun on hyvää settiä.

 

[julle-jr]

Pidemmän aikaa ollut jo peliä yhden tytön kanssa ja jonkinasteista molemminpuolista kiinnostusta on ollut havaittavissa. Pari kertaa ollaan yötäkin vietetty samassa osoitteessa. Kaikki tuntui etenevän ihan mukavasti, kunnes päätin taas tehdä homman vähän haastavammaksi. Panin sen kämppistä.

Nämä on varmaan näitä tapauksia, joissa mietitään, että "ei tää ollut tarkoitus, se vaan jotenkin tapahtui, yksi asia johti toiseen jne."

 

[Beagle Boy]

Pidemmän aikaa ollut jo peliä yhden tytön kanssa ja jonkinasteista molemminpuolista kiinnostusta on ollut havaittavissa. Pari kertaa ollaan yötäkin vietetty samassa osoitteessa. Kaikki tuntui etenevän ihan mukavasti, kunnes päätin taas tehdä homman vähän haastavammaksi. Panin sen kämppistä. Vittu mikä kuningasidea.

Nyt vain luotat siihen, että kämppis pitää suunsa kiinni ja otat lungisti. Jatkat kämppiksen siis sen mielittysi liehittelyä ja katsot mihin hommat etenee.

 

[Blunttis]

Nyt vain luotat siihen, että kämppis pitää suunsa kiinni ja otat lungisti. Jatkat kämppiksen siis sen mielittysi liehittelyä ja katsot mihin hommat etenee.

Aivan, on näitä selviytymistarinoita siskoista että äideistä, että ei tämä nyt o mikään pahin tapaus. Mitä enemmän kusessa, sitä enemmän pokalla.

 

[teemu_s]

Pidemmän aikaa ollut jo peliä yhden tytön kanssa ja jonkinasteista molemminpuolista kiinnostusta on ollut havaittavissa. Pari kertaa ollaan yötäkin vietetty samassa osoitteessa. Kaikki tuntui etenevän ihan mukavasti, kunnes päätin taas tehdä homman vähän haastavammaksi. Panin sen kämppistä. Vittu mikä kuningasidea. Ei paljon kehtaa naamaansa näyttää kyllä sillä suunnalla, jos missään.

Kunnia menee mutta maine kasvaa. Jätkähän on Panomies! ;)

Ja sitten omat naisasiani: viime talvi ja kevät ja kesä meni suht hiljaisesti. Tässä syksyn tullen, talvea odotellessa on taas pientä sutinaa tapahtumassa. Eilenkin oli kivat treffit naapurikaupungissa, romanttisissa merkeissä meni ne. Nainen on eroamassa oleva 25-vuotias parin lapsen äiti, mielestäni aivan mukavan oloinen nainen ja ulkomuotokin miellyttää. Illalla tulee viestiä että tässä voi olla yks pikku mutka edessä. Ja tänäänhän se selvisi: tässä asumiseroon lähdön ja minun tapaamisen välissähän on kerinnyt jo yksi "tyyppi" käväistä "pesällä". Tapahtui siis puhdasverinen siitältäminen. Eli mamma on paksuna. Tarvitseeko tässä enää miettiä mitä tekee?