Naisasiat

[Cannibal]

Kysymys kuuluu: mitä ihmettä minä teen? En voi millään tietää miten kauan ensimmäisen tytön odotusaika kestää, matalalla profiililla mennään. Jälkimmäinen taas olisi heti valmis vaikka mihin, mutta häntä kohtaan minulla ei ole sen kummempia tunteita (ainakaan vielä) kuten tätä toista.. miten voi 27-vuotias mies olla näin hukassa!! En kerta kaikkiaan keksi mikä tässä nyt olisi järkevä siirto..

Oma mielipide on seuraava: Ilman muuta pidat niin paljon hauskaa kuin vain voit/haluat tan uuden kanssa. Jos kerran mitaan ei ole tuon aiemmin mainitsemasi kanssa sovittu, niin mikset voisi tapailla vaikka kymmenta naista samaan aikaan. Ja miksi sun oikeastaan edes pitaisi sanoa etta tapailet toista ellei jompikumpi sita kysy? Tilannehan on hyva, sulla on vaihtoehtoja. Voi hyvinkin kayda myos niin, etta tuo ensimmainen tapaus kiinnostuu sinusta huomattavasti enemman jos kuulee, etta olet tapaillut muita. Tamahan sivuaa tuota ketjussa aiemmin mainittua "miksi naiset haluavat varattua"-teemaa. Siksi koska heilla on vaihtoehtoja, he kayttaytyvat eri tavalla (rennommin) yms yms...

Kuulosti muuten jokseenkin arveluttavalta tuo etta nainen avautui sulle noista ongelmistaan parisuhteissa ja perheensa kanssa. Oletko hanelle terapeutti? Ehka tassa tapauksessa kyseisen daamin pitaisi ensin hoitaa nama patoutumat pois ennenkuin ylipaansa aloittaa mitaan uutta suhdetta...tai no ehka han on sita parhaillaan tekemassakin.

 

[Fordél]

Cannibalin kanssa samoilla linjoilla. Ensimmäinen nainen vaikuttaa siis todella potentiaaliselta tapaukselta, joten se kortti kannattaa ehdottomasti vielä katsoa. Se ei kuitenkaan mielestäni estä sitä, ettetkö voisi tapailla myös sitä toista naista, koska et ole tälle ensimmäiselle luvannut yhtään mitään. Jos itse et etsi pelkkää seksiä (näin oletan) niin varmasti kannattaa tämän jälkimmäisenkin kanssa edetä ihan rauhassa niin pysyy urheilutermein "pakka hyvin kasassa". Samalla selviää sen toisen naisen motiivitkin eli haluaako hän vain seksiä vai kenties jotain muuta.

Mitä tulee taas muuten tuohon ekaan tapaukseen niin annan samantyylisen neuvon kuin Cannibal eli älä sorru siihen ajatukseen, että voisit/sun tarvis jotenkin pelastaa tuo kyseinen nainen tai olla hänen terapeuttinsa. Se ei nimittäin ole hyvä lähtökohta parisuhteelle. Pitää vain odottaa, että hän saa itse asiansa kuntoon (tietysti voit tätä prosessia tukea) ja vasta sitten kannattaa tosiaan lähteä syventämään suhdetta. Siinä ei ole mitään vikaa, että nainen on avautunut sulle asioistaan, koska itse ottaisin sen luottamuksen osoituksena ja sen puolesta tuossa suhteessa voisi olla potentiaalia (kuhan nainen saa asiat kuntoon).

 

[Rod Weary]

En ole edellisten linjalla. Tuo ensimmäinen tapaus ei todennäköisesti kykene kovin äkkiä pitkään parisuhteeseen. Ja jos sellaisen saatte aikaiseksi, homma tyssää ensimmäiseen mahdolliseen tekosyyhyn, jonka motiivia voit vain arvailla. Eli anna palaa tuon jälkimmäisen kanssa, mutta unohda se ensimmäinen.

Paitsi jos haluat katsoa sen kortin loppuun asti, unohda tuo kiihkeämpi tapaus. Mitään multitablausta ei tässä lajissa kannata harrastaa.

 

[moby]

En ole edellisten linjalla. Tuo ensimmäinen tapaus ei todennäköisesti kykene kovin äkkiä pitkään parisuhteeseen. Ja jos sellaisen saatte aikaiseksi, homma tyssää ensimmäiseen mahdolliseen tekosyyhyn, jonka motiivia voit vain arvailla. Eli anna palaa tuon jälkimmäisen kanssa, mutta unohda se ensimmäinen.

Tässä ketjussa on aikaisemminkin pohdittu näitä potentiaalisia kumppaneja, joilla ei korvien välissä kaikki ole kunnossa. En muista yhtään tapausta, jossa tuollainen homma olisi toiminut.

Koska minullakin on jonkun verran kokemusta näistä naisista, jotka potevat jonkunlaisia traumoja, neuvoisin jättämään tuon naisen rauhaan. Nuo traumat eivät ehkä koskaan parane täysin ja ne pulpahtavat pinnalle aina, kun suhteessa tai elämässä törmätään samanlaisiin teemoihin. Monessa tilanteessa nämä tapaukset voivat sanoa: "Niinmutku mun isä sitä ja niinmutku mun exä tätä" Mieti haluatko vatvoa noita traumoja jopa vuosia?

Eli minun neuvoni on myös, että jätä tuo ensimmäinen nainen rauhaan ja panosta tuohon jälkimmäiseen, joka vaikuttaa aidosti innostuneelta sinusta. Pitäisin hyvänä juttuna, ettet heti mennyt höyläämään ko. tapausta, jos kiinnostusta on muuhunkin kuin hauskanpitoon.

 

[Surukuku]

Muutamia elämän tosiasioita PataJaskalle.
Ensinnäkin, jokaisella meistä ihmisistä on omat traumaattiset kokemuksemme lapsuudesta/nuoruudesta ja jokaisella meistä on oma kykymme selvitä niistä - paremmin tai huonommin. Edelleen, useimmat meistä eivät tunnista noita ongelmiaan kovin varhain vaan vasta siinä keski-iän kynnyksellä, mutta nuo mainitut kokemuksemme ovat ohjanneet toimintaamme läpi koko siihenastisen elämämme.
Pitkä johdatus - ja entäs sitten...
No, nyt tämä ensiksi mainittu tyttölapsi on jo joutunut kärsimään lapsuutensa traumasta "sortumalla" mainitun narsistin kynsiin, mutta on myös tunnistanut ongelmaansa, ehkä juuri sitä kautta ja on näin kykenevä tekemäänkin sille jotakin - mahdollisesti. Kuten jo sanottuakin, sinun ei tietenkään pidä heittäytyä hänen terapeutikseen, mutta kuten aina parisuhteessa, puolisot ovat enemmän tai vähemmän toistensa vertaistukihenkilöitä - ja se lienee koko parisuhteen yksi tarkoituskin: ei tarvitse olla yksin ongelmissaan. Lisääntyminen ja maan täyttäminen kersoilla lienee kuitenkin se selkeästi voimakkaampi tarve...
Eli - tämän ensimmäisen "tapauksen" kanssa sinulla on jo tiedossa hänen henkilökohtaisia ongelmiaan, joita joudutte väistämättä käsittelemään mahdollisella yhteisellä taipaleellanne - btw, how about yours?
Mitä sinä tiedät sitten tästä jälkimmäisestä muuta kuin, että hänen mielestänsä sinun silmäsi ovat kauniit - ovatko ne sitä kuinka kauan ja kaikissa tilanteissa...
No, eihän mikään - ei varsinkaan parisuhdeasioissa - ole mitenkään näin suoraviivaista, mutta kirjoittamasi perusteella tuo ensimmäinen tapaus vaikuttaa yht'aikaa sekä realistiselta että kovin herkältä ja haavoittuvaiselta ja tämä jälkimmäinen taas rohkealta ja päämäärätietoiselta - ehkä myös romantikoltakin.
Mikä siis neuvoksi?
Sinuna pysähtyisin miettimään ja kysyisin nyt itseltäni, mikä näissä kummassakin tapauksessa erityisesti pysäyttää, miellyttää ja mikä on SE juttu, joka saa sinut tuntemaan helliä tunteita heitä kohtaan. Onko se toisaalta "saavuttamattomuus" ja taas toisaalta imartelu...
Otan osaa ;-)

 

[Fordél]

Surukukulta erittäin hyvä kirjoitus ja olen asiasta tismalleen samaa mieltä.

Moby tuossa jo tuomitsi nämä ongelmatapausnaiset, mutta itse en ole vielä sellaista naista tavannut, jolla ei olisi jotain hässäkkää taustalla. Kyllä, meillä kaikilla on sellaisia ja itse arvostan sitä, että tämä nainen on tuonut ne rohkeasti esille. Se kertoo jo jotain tapauksesta. Okei, ehkä hän voi hakea terapeuttia PataJaskasta, mutta toisaalta kun kerran haluaa ottaa asiat nyt todella rauhallisesti, kertoo se siitä, että ongelmat ja niiden vakavuus on selkeästi tunnistettu. Se on jo paljon se! Eli en todellakaan lähtisi dissaamaan tätäkään tapausta.

 

[PataJaska]

Kiitoksia miljoonasti joka ikiselle palstatoverille ajatuksistaan, kaikki olivat omalla tavallaan arvokkaita..

Cannibalin kanssa samoilla linjoilla. Ensimmäinen nainen vaikuttaa siis todella potentiaaliselta tapaukselta, joten se kortti kannattaa ehdottomasti vielä katsoa. Se ei kuitenkaan mielestäni estä sitä, ettetkö voisi tapailla myös sitä toista naista, koska et ole tälle ensimmäiselle luvannut yhtään mitään. Jos itse et etsi pelkkää seksiä (näin oletan) niin varmasti kannattaa tämän jälkimmäisenkin kanssa edetä ihan rauhassa niin pysyy urheilutermein "pakka hyvin kasassa". Samalla selviää sen toisen naisen motiivitkin eli haluaako hän vain seksiä vai kenties jotain muuta.

Mitä tulee taas muuten tuohon ekaan tapaukseen niin annan samantyylisen neuvon kuin Cannibal eli älä sorru siihen ajatukseen, että voisit/sun tarvis jotenkin pelastaa tuo kyseinen nainen tai olla hänen terapeuttinsa. Se ei nimittäin ole hyvä lähtökohta parisuhteelle. Pitää vain odottaa, että hän saa itse asiansa kuntoon (tietysti voit tätä prosessia tukea) ja vasta sitten kannattaa tosiaan lähteä syventämään suhdetta. Siinä ei ole mitään vikaa, että nainen on avautunut sulle asioistaan, koska itse ottaisin sen luottamuksen osoituksena ja sen puolesta tuossa suhteessa voisi olla potentiaalia (kuhan nainen saa asiat kuntoon).

Tämä on kuitenkin ehkä se kokonaisuutena puhuttelevin kirjoitus. Haluaisin nimittäin todella sydämestäni katsoa tämän ensimmäisen kortin, sillä noin potentiaalisia tapauksia harvemmin eteen sattuu. Mutta, mutta.. nimenomaan tapasin sitten tämän jälkimmäisen neidin nyt viikonloppuna, ja edelleen oli vihreä valo päällä meikäläisen suhteen, nyt kuitenkin aavistuksen hillitymmällä otteella vaikka kiihkeitä suudelmia vaihdoimmekin (mutta edelleenkään siis mitään "sellaista" ei tapahtunut). Mutta jokin hänessä ei vain silti puhuttele lainkaan niin paljon kuin tuossa ensimmäisessä tytössä..

Näistä teksteistä rohkaistuneena, koska olemme ensimmäisen kanssa tekemisissä taas tällä viikolla kait kasvokkainkin, taidan siis ottaa kissan pöydälle..

 

[Fordél]

Haluaisin nimittäin todella sydämestäni katsoa tämän ensimmäisen kortin, sillä noin potentiaalisia tapauksia harvemmin eteen sattuu.

Tämä oli aika helposti aistittavissa tuosta tekstistäsi ja uskaltaisin väittää, että jos et tätä tapausta katso kunnolla, tulet pitkään jossittelemaan sillä. Näin ollen voipi olla, että sen toisen naisen kanssa eivät hommat toimi kunnolla ilman, että tämä ensimmäinen kortti on katsottu. On vaikea heittäytyä täysillä mukaan, jos on koko ajan sellainen tunne, että "mitä jos".

Kissan nostamisen suhteen täytyy vain toivottaa onnea matkaan. Lopputuloksena lienee kaksi vaihtoehtoa: suhteenne alkaa syvenemään tai sitten hän kokee sen ahdistavana hoputteluna. Elät varmasti jännittäviä aikoja ja jaksamisia tämän koko homman suhteen!

 

[moby]

Moby tuossa jo tuomitsi nämä ongelmatapausnaiset, mutta itse en ole vielä sellaista naista tavannut, jolla ei olisi jotain hässäkkää taustalla. Kyllä, meillä kaikilla on sellaisia ja itse arvostan sitä, että tämä nainen on tuonut ne rohkeasti esille. Se kertoo jo jotain tapauksesta. Okei, ehkä hän voi hakea terapeuttia PataJaskasta, mutta toisaalta kun kerran haluaa ottaa asiat nyt todella rauhallisesti, kertoo se siitä, että ongelmat ja niiden vakavuus on selkeästi tunnistettu. Se on jo paljon se! Eli en todellakaan lähtisi dissaamaan tätäkään tapausta.

Onhan sitä jokaisella ihmisellä kaikenlaista hässäkkää, mutta nainen sanoo, että luottamus koko miessukukuntaa kohtaan on täysin tuhoutunut. Minun kohtaamani traumat ovat olleet huomattavasti lievempiä, mutta ovat liittyneet juuri isäsuhteisiin, jotka ovat olleet hieman samanlaisia mitä PataJaska omassa kirjoituksessaan mainitsi.

Itsellänikin on ollut vaikeuksia suhteessa omaan isään, enkä päässyt niistä yli ennenkuin selvitin asian isäni kanssa. Tässä tapauksessa kerroin hänelle mitä mieltä hänestä olen ja annoin hänelle mahdollisuuden korjata asioita. Tuohon tilaisuuteen hän ei tarttunut. Case closed.

Kokemukseni mukaan omiin vanhempiin liittyvät ongelmat ovat niitä vaikeimmin korjattavia, koska yleensä näissä tapauksissa vanhempien ja lasten asemat eivät ole tasavertaisia. Nuo vähättelevät ja väkivaltaiset isät antavat muiden ymmärtää, että he ovat vahvoja ja ovat joka paikassa esillä, mutta sisimmässään he ovat epävarmoja ja eivät voi sietää sitä, että esim. lapset tai vaimo ovat fiksumpia tai saavat enemmän huomiota ja siksi turvautuvat henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan.

PataJaskan kannattaa nyt oikeasti miettiä positiivisia ja negatiivisia puolia molemmissa naisissa. En haluaisi tuomita mutta, niin kauan kun noita traumoja ei selvitetä joko osapuolien kesken tai ammattiauttajan avulla jokainen sana ja jokainen teko, jonka tuon naisen isä tai isään liittyvät henkilöt tekevät, tuo nuo traumat pintaan. Samoin olen huomannut, että valitettavan usein nämä alistetut naiset toisenlaisen miehen kohdatessaan hakevat ihan alitajuisesti itse valta-asemaan.

Nämä eivät tosiaan ole mitään stereotypioita, vaan asioita, joita olen omassa elämässäni havainnoinut.

PataJaskalta haluaisin vielä kysyä, että mikä tuossa ensimmäisessä naisessa sitten tuntuu niin potentiaaliselta ja mikä heti kolahti? Tunteileenhan kukaan ei mitään voi, mutta sen verran jäitä kannattaa hattuun pistää, että yrittää saada hyvän kokonaiskuvan ihmisestä.

Minä esimerkiksi olen joutunut naisen dumppaamaan niinkin "vähäpätöisen" asian vuoksi, että vaikka hänellä itsellä oli lapsia, hän ei osannut niitä kasvattaa. Minulle taas lapset ovat elämän tärkein asia, enkä voi kuvitella että laiskuuttani en omille lapsilleni soisi parasta kasvatusta ja opastusta mihin olen kykeneväinen.

 

[Surukuku]

...

Kokemukseni mukaan omiin vanhempiin liittyvät ongelmat ovat niitä vaikeimmin korjattavia, koska yleensä näissä tapauksissa vanhempien ja lasten asemat eivät ole tasavertaisia. Nuo vähättelevät ja väkivaltaiset isät antavat muiden ymmärtää, että he ovat vahvoja ja ovat joka paikassa esillä, mutta sisimmässään he ovat epävarmoja ja eivät voi sietää sitä, että esim. lapset tai vaimo ovat fiksumpia tai saavat enemmän huomiota ja siksi turvautuvat henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan.

...

Niin - itse asiassa kuvittelen, että lähes kaikki muu on korjattavissa, jos lapsi-isä/äiti-suhteet ovat kunnossa ja vanhemmat ymmärtävät vastuunsa kasvattajina OIKEIN - omakohtainen kokemus puhuu tässäkin... Ikävä kyllä.
En lähde yksilöimään erilaisia tapoja "vahingoittaa" tuota elintärkeää suhdetta, mutta niin usein - aina(?) - syynä ko. käytökseen on tuo "raamatullinen" syndrooma isien/äitien pahoista teoista, jotka kertautuvat sukupolvelta toiseen; vanhemmat eivät ole saanet itse kasvaa tarpeeksi vahvoiksi/kypsiksi kantamaan vastuutaan omista lapsistaan, "pelkäävät pahinta ja toivovat parasta" aiheuttaen epävarmuudellaan hirvittävää tuhoa.

Sanoisinkin PataJaskalle vielä, että ainoa teoria, mitä parisuhteeseen voisi edes yrittää soveltaa on kaaosteoria, jossa todellisuus tulee ymmärtää dynaamiseksi, monimuotoiseksi ja ennustamattomaksi. Parisuhteen kaoottisuudelle on ominaista, että sen lopputulosta ei voida ennustaa sen alkutilasta => olennaista on siis kaiken säännöllisyyden puuttuminen.
Käytännössä omat lapsuutemme traumat vain "sopeutuvat" tilanteeseen saaden "ruokaa" ko. parisuhteen omista ominaisista ongelmista => ei ennustettavuutta.
Mutta - silti ihmiset voivat elää onnellisessa parisuhteessa, kun jaksavat keskustella ja pitää yllä suhdettaan = käsitellä omia ja yhteisiä ongelmiaan - ja tuon prosessin kulmakiviä on keskinäinen syvä luottamus ja kunnioitus...

 

[Cannibal]

Näistä teksteistä rohkaistuneena, koska olemme ensimmäisen kanssa tekemisissä taas tällä viikolla kait kasvokkainkin, taidan siis ottaa kissan pöydälle..

Hmmm, nyt tuli taas tää juttu esille. En tiedä luitko meidän väittelyä aiemmin tässä ketjussa tästä asiasta, mutta olen edelleen hyvin vahvasti sitä mieltä (ja tulen aina olemaan), että suoraan tunteidensa kertominen naiselle liian aikaisessa vaiheessa on huono idea...paitsi jos tämä on sen keskustelun avannut, kuten ehkä tässä nyt on kyse? Fordél sen sanoi: "ahdistavana hoputteluna"...juuri näin moni nainen tuollaiset kokee. Mutta sinähän sen parhaiten tiedät kenen kanssa olet tekemisissä. Mutta ole varovainen näiden rakkaudentunnustusten kanssa. Muutenkin tosiaan tuntuu, kuten moni on sanonut, että kerjäät ongelmia tämän ensimmäisen tapauksen kanssa. Toisaalta ehkä, jos sulla vahvoja tunteita on, sun on vain joka tapauksessa kuljettava se tie mikä tuntuu oikealta ja mahdollisesti kestää sitten ne seuraukset. Helppohan se täältä on huudella...

 

[Samsonov]

Tulipa päätettyä tässä yks ihmissuhde aika "hienotunteisesti". Eihä tää nättiä ole ikinä. Mutta minkäs teet, mua ei vaan napannu ja emmä osaa sitä kovin kauniisti kertoa. Rehellinen on kuitenkin oltava toiselle ja loppupeleissä itselleen. Harmi vaan kun toinen puoli oli hommassa jo aika tiukasti kiinni kun ei ollut mulla ajoissa munaa selvittää tätä asiaa. Ja tälle naiselle valehtelin jo päivittäin niin paljon että hävettää, mutta hän ei olis kyllä kestäny ihan koko totuutta, joka on jäänyt vähän pimentoon kun oon yrittäny olla vähän jotain muuta vaan miellyttääkseni.

 

[Fordél]

Toisaalta ehkä, jos sulla vahvoja tunteita on, sun on vain joka tapauksessa kuljettava se tie mikä tuntuu oikealta ja mahdollisesti kestää sitten ne seuraukset. Helppohan se täältä on huudella...

Juuri näin, koska vaihtoehtona on hyvin pitkä jossittelu, jonka aikana on hyvin vaikea rakentaa jonkun toisen kanssa toimivaa parisuhdetta. Silti vaikka tuolle tielle lähtisi, kannattaa tarkkaan tosiaan harkita se, missä vaiheessa lyö kortit avoimesti pöytään ja kertoo tunteensa. Sen jälkeen ei nimittäin ole enää mitään aseita ja suojapanssareita käytettävissä vaan sitten ollaan ihan aseettomana ja "alasti" toisen edessä. Valta siirtyy sille toiselle.

Itse olen aina uskonut siihen, että kannattaa olla mahdollisimman avoin ja rehellinen. Kuitenkin sen verran tämä maailma on kovettanut ja kolhinut, että jonkin verran pitää olla pelisilmää noidenkin asioiden suhteen. Naiset eivät nimittäin etsi pelkästään sitä tulevaa aviomiestä, jolle tuollainen avoimuus sopisi. Naiset etsivät myös sitä tapausta, jonka kanssa pitää hauskaa, joka on hieman vaarallinen jne. Lisäksi moni nainen ahistuu jos saa kaiken liian helposti ja nopeasti. Eli melkoista tasapainoilua nuo ihmissuhdehässäkät ovat ja tuo kaaosteoria sopii hyvin niihin.

 

[Surukuku]

Juuri näin, koska vaihtoehtona on hyvin pitkä jossittelu, jonka aikana on hyvin vaikea rakentaa jonkun toisen kanssa toimivaa parisuhdetta. Silti vaikka tuolle tielle lähtisi, kannattaa tarkkaan tosiaan harkita se, missä vaiheessa lyö kortit avoimesti pöytään ja kertoo tunteensa. Sen jälkeen ei nimittäin ole enää mitään aseita ja suojapanssareita käytettävissä vaan sitten ollaan ihan aseettomana ja "alasti" toisen edessä. Valta siirtyy sille toiselle.

Itse olen aina uskonut siihen, että kannattaa olla mahdollisimman avoin ja rehellinen. Kuitenkin sen verran tämä maailma on kovettanut ja kolhinut, että jonkin verran pitää olla pelisilmää noidenkin asioiden suhteen. Naiset eivät nimittäin etsi pelkästään sitä tulevaa aviomiestä, jolle tuollainen avoimuus sopisi. Naiset etsivät myös sitä tapausta, jonka kanssa pitää hauskaa, joka on hieman vaarallinen jne. Lisäksi moni nainen ahistuu jos saa kaiken liian helposti ja nopeasti. Eli melkoista tasapainoilua nuo ihmissuhdehässäkät ovat ja tuo kaaosteoria sopii hyvin niihin.

Minun on vaikea kuvitella voimakkaampia aseita parisuhteessa kuin avoimuus ja rehellisyys. Valta on juuri sillä, joka uskaltaa olla oma itsensä avoimesti ja rehellisesti - ei tarvitse pelata mitään parisuhde-, tms. pelejä.
Aivan toinen asia on sitten, miten tuo toinen osapuoli osaa suhtautua tuollaiseen; luuleeko hän oman käyttäytymisensä pohjalta toisenkin teeskentelevän, peittelevän, tms. Ahdistus toisen avoimuudesta ja rehellisyydestä johtuukin vain omien kykyjensä rajallisuudesta ja halusta tällä alueella ja se alitajuisesti kanavoidaan usein toisen heikkoudeksi vaikka asia on juuri päinvastoin.
Eli - jos ihmiset olisivat avoimempia toisilleen heti orastavan suhteen alussa, he nopeasti huomaisivat, kannattaako ko. suhdetta jatkaa ja säästäisivät toisiaan turhilta pettymyksiltä ja suruilta. Mutta - kuten hyvin itsemmekin tuntien, kukaan ei ehkä kykene olemaan täysin avoin toiselle - jo pelkästään kohteliaisuussyistä, mutta ei siitä silti mitään eroa suurempaa vahinkoa ainakaan koituisi.

 

[Fordél]

Minun on vaikea kuvitella voimakkaampia aseita parisuhteessa kuin avoimuus ja rehellisyys. Valta on juuri sillä, joka uskaltaa olla oma itsensä avoimesti ja rehellisesti - ei tarvitse pelata mitään parisuhde-, tms. pelejä..

Kyllä, avoimuus ja rehellisyys ovat varmasti voimakkaimmat aseet. A.W. Yrjänän ytimekästä runoa "Totuuden takana ei ole mitään" mukaillen rehellisyyden jälkeen ei ole mitään minkä taakse piiloutua. Tätä tarkoitin tällä alastomuudella ja asettomuudella. Siinä sitä sitten ollaan ja odotellaan "tuomiota", kun on lyöty rehellisesti ja avoimesti faktat pöytään (esim. näytetty tunteet).

 

[moby]

Palaan vielä yhden viestin verran tähän PataJaskan tilanteeseen. Kyllä tuossa tilanteessa avoimesti tunteidensa paljastamista voi verrata itsemurhaan. Nainen joka on menettänyt kaiken luottamuksensa miehiin, tuskin on kovin otettu mistään rakkaudentunnustuksista. Ovat tunteneet kuukauden ja tavanneet pari kertaa...

Jotenkin tuntuu, että miehillä on samanlainen tarve lyödä kätensä paskaan näiden ongelmanaisten kanssa kuin naisilla on tarve lyöttäytyä yhteen sen kovimman naistenhakkaajan kanssa. Siperia opettaa realismia molemmille sukupuolille tasapuolisesti. Toisille tulee fyysisiä mustelmia ja toisille mahdollisesti henkisiä sellaisia.

Minulle riittää ihan normaali nainen ilman tarvetta pidempiaikaisiin terapointeihin. Noissakin on ihan tarpeeksi tekemistä ja selviytymistä pidemmän päälle.

 

[Surukuku]

Kyllä, avoimuus ja rehellisyys ovat varmasti voimakkaimmat aseet. A.W. Yrjänän ytimekästä runoa "Totuuden takana ei ole mitään" mukaillen rehellisyyden jälkeen ei ole mitään minkä taakse piiloutua. Tätä tarkoitin tällä alastomuudella ja asettomuudella. Siinä sitä sitten ollaan ja odotellaan "tuomiota", kun on lyöty rehellisesti ja avoimesti faktat pöytään (esim. näytetty tunteet).

Ymmärrän/ymmärsin kyllä varmaankin hyvin ajatuksesi - ehkä minun käsitykseni tuosta "tuomiolla olosta" silti hieman poikkeaa sinun ajatuksestasi. Eli - jos on kyllin vahva ja tasapainoinen ihminen olemaan avoin ja rehellinen parisuhteessaan, se kertonee myös eräänlaisesta riippumattomuudesta ja tietysti vahvuudesta olla oma itsensä.
Tilannetta voisi verrata siihen, kuin joku antaisi toiselle ikään kuin tehtävän, josta odottaa tämän selviävän - on siis lähtökohtaisesti jo "vahvoilla". Riippuen sitten tämän tehtävän saaneen halusta ja kyvyistä, tämä joko hymyhuulin/taistellen/helposti/hitaasti, jne. selvittää sen, tai perääntyy pelästyneenä/pettyneenä/arvostellen/raivoissaan, jne...
Joka tapauksessa tehtävän antanut voi vain kiitellä itseään kaukonäköisyydestään ja suoraselkäisyydestään - ja nauttia niiden hedelmistä.

No, eihän elämä ihan näin helppoa ole, ei koskaan eikä ainakaan parisuhteessa, mutta avoimuudella ja rehellisyydellä siitä voi(-si) tehdä hieman helpompaa itselleen (hymiö).

 

[Fordél]

Ymmärrän/ymmärsin kyllä varmaankin hyvin ajatuksesi - ehkä minun käsitykseni tuosta "tuomiolla olosta" silti hieman poikkeaa sinun ajatuksestasi. Eli - jos on kyllin vahva ja tasapainoinen ihminen olemaan avoin ja rehellinen parisuhteessaan, se kertonee myös eräänlaisesta riippumattomuudesta ja tietysti vahvuudesta olla oma itsensä.

Samaa mieltä ja kyse on vain mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Tottakai se osoittaa suurta vahvuutta olla oma itsensä, kun pystyy avoimesti ja rehellisesti puhumaan omista tunteistaan ja heittämään itsensä täysillä peliin. Paljon helpompaa on mennä erilaisten asioiden taakse piiloon kuin avata itsensä. Toisaalta suhteessa toiseen henkilöön, hän riisuu itseltään aseet heittäessään kaikki faktat pöytään. Se vaatii vahvuutta, mutta sen jälkeen asiat eivät ole enää omissa käsissä.

 

[Surukuku]

Samaa mieltä ja kyse on vain mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Tottakai se osoittaa suurta vahvuutta olla oma itsensä, kun pystyy avoimesti ja rehellisesti puhumaan omista tunteistaan ja heittämään itsensä täysillä peliin. Paljon helpompaa on mennä erilaisten asioiden taakse piiloon kuin avata itsensä. Toisaalta suhteessa toiseen henkilöön, hän riisuu itseltään aseet heittäessään kaikki faktat pöytään. Se vaatii vahvuutta, mutta sen jälkeen asiat eivät ole enää omissa käsissä.

Oikeassa olet, asiat eivät ole omissa käsissä sen suhteen, mitä se toinen ajattelee ja miten reagoi heijasteena omalle avoimelle, rehelliselle käytökselle, mutta tässä nimenomaisessa asiassahan sillä ei pitäisi olla muuta väliä kuin että tuo toinen henkilö joutuu nimenomaan itse päättämään, miten vastata moiseen (outoon?) käytökseen ja osaako/uskaltaako/haluaako kunnioittaa sellaista.
Ja kuitenkin lopulta, tässäkin tilanteessa, päätös kaikesta on meillä itsellämme eli kuinka taas reagoimme hänen vastaukseensa.

Voimme tietysti ohjailla toista omalla käytöksellämme - ainakin tiettyyn rajaan asti, mutta se lienee hyve ja suositeltavaa lähinnä jossain kilpailutilanteessa kuten vaikkapa korttipöydässä, tms., ei mielestäni parisuhteen solmimista koskevissa kysymyksissä.

Mutta - kiitän sinua tässä vaiheessa ao. keskustelusta ja mielipiteistäsi - kuin myös muitakin. Jatkakaamme...

 

[Cannibal]

Oikeassa olet, asiat eivät ole omissa käsissä sen suhteen, mitä se toinen ajattelee ja miten reagoi heijasteena omalle avoimelle, rehelliselle käytökselle, mutta tässä nimenomaisessa asiassahan sillä ei pitäisi olla muuta väliä kuin että tuo toinen henkilö joutuu nimenomaan itse päättämään, miten vastata moiseen (outoon?) käytökseen ja osaako/uskaltaako/haluaako kunnioittaa sellaista.

Tässä puhutaan taas samasta asiasta mistä väännettiin aiemmin tässä ketjussa kättä, ja mun mielestä nyt unohdetaan taas yksi asia kun puhutaan tästä rehellisenä olemisesta ja tunteidensa näyttämisestä. Se asia on seuraava: ihmiset eivät koe tunteita järjellisen itsetutkiskelun seurauksena. Sinä tai kukaan muukaan ei VOI vaikuttaa siihen, miltä itsestä tuntuu. Ne tunteet luodaan täysin alitajuisesti, ja siksi on tärkeää yrittää ymmärtää mitkä ärsykkeet saavat aikaan nämä tunteet. Olen itse viimeisen päälle darwinisti, ja uskon todella vahvasti, että nämä asiat ovat kehittyneet evoluution seurauksena, eli kaikelle on tarkoitus, ja nykyään ihmiset yrittävät piiloutua nyky-yhteiskunnan normien ja eettisten ajatusmallien taakse! Onhan se hieno tapa olla rehellinen jne jne, mutta luoko se tunteita??! Näillä eettisillä arvoilla ei minun mielestäni ole mitään tekemistä sen asian kanssa, mitkä lopulta saavat ihmisen tuntemaan jotain toista ihmistä kohtaan.

Oma, pelkistetty ajatusmallini on jotakuinkin seuraava, maskuliinisuus viehättää naisia miehessä (ehkä siksi nämä vaimonhakkaajat ovat monesti suosiossa?) ja samaten tietynlainen hallitsemattomuus. Jos sitten mietitään miksi, voisi ehkä ajatella, että suvunjatkamisen ja geenien kannalta tällaiset miehet voivat tuottaa vahvoja jälkeläisiä yms yms. Maskuliinisuuteen ei ainakaan lähtökohtaisesti kuulu mikään ylitsevuotava tunteellisuus, joskin tämä ei mielestäni tarkoita sitä, etteikö voisi tai pitäisi olla rehellinen...ehkä kyse on siitä MITEN sen tekee. Maskuliinisuus on myös monesti yhdistetty johtamiseen, itsevarmuuteen, kilpailuhenkisyyteen jne. Sen takia ei tule suurena yllätyksenä se, että kun mies alkaa vuodattaa tunteitaan naiselle, tältä katoaa kiinnostus. Ja ei varmasti tietoisen ajattelun seurauksena...varmaan kyseinen henkilö itsekin miettii miksi näin kävi, mutta nimenomaan tiedostamattomien, ihmislajiin evoluution kautta kehittyneiden vaistojen seurauksena.

Eli lyhyesti, mun mielestä pitäisi ajatella enemmänkin sitä mikä luo niitä tunteita kuin sitä miten joku reagoi päällisin puolin näihin asioihin. Tunteilleen ihminen ei yleensä mitään voi.

Fordelilla oli hyvin samanlaisia mietteita tuossa, kun tämä puhui "alastomuudesta". Juuri näin. Itseään ei kannata (varsinkaan alussa) paljastaa liikaa. Ole enemmän haaste ja mielenkiintoinen tapaus...se luo mielestäni enemmän tunnetta.

 

[tinkezione]

Joo joo. Eiköhän tää sun kantasi ole Cannibal tullut jo selväksi. Tuollaisella "minimum effort, maximum gain" ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla mahdollista saada aikaiseksi toimivaa parisuhdetta, koska kaikki pyörii vain sen ympärillä, miten annat itsestäsi (tuon kirjoittamasi näkemyksesi perusteella, oikeasta elämästä en tiedä miten siellä toimit) mahdollisimman epämääräisen kuvan ja onnistut silti kaivamaan mahdolliset tunteet vastapuolesta esiin muilla ansioilla. Millä ihmeellä oma mahdollinen (en ole tarkistanut aiemmista postauksistasi, onko sinulla sellainen) parisuhteesi pyörii päivittäin ja viikoittain eteenpäin, jos ei tunteella? Rahalla ja fyysisellä voimalla?

Oletan kuitenkin sinun olevan jo reippaasti aikuinen mies tekstisi laadun perusteella noin muutoin ja luulisi niin muodoin tuon saalistuksen ja pelaamisen olevan jo takanapäin.

Sen takia ei tule suurena yllätyksenä se, että kun mies alkaa vuodattaa tunteitaan naiselle, tältä katoaa kiinnostus. Ja ei varmasti tietoisen ajattelun seurauksena...varmaan kyseinen henkilö itsekin miettii miksi näin kävi, mutta nimenomaan tiedostamattomien, ihmislajiin evoluution kautta kehittyneiden vaistojen seurauksena.

Ei hyvää päivää.

 

[Fordél]

Se asia on seuraava: ihmiset eivät koe tunteita järjellisen itsetutkiskelun seurauksena. Sinä tai kukaan muukaan ei VOI vaikuttaa siihen, miltä itsestä tuntuu. Ne tunteet luodaan täysin alitajuisesti, ja siksi on tärkeää yrittää ymmärtää mitkä ärsykkeet saavat aikaan nämä tunteet. Olen itse viimeisen päälle darwinisti, ja uskon todella vahvasti, että nämä asiat ovat kehittyneet evoluution seurauksena, eli kaikelle on tarkoitus, ja nykyään ihmiset yrittävät piiloutua nyky-yhteiskunnan normien ja eettisten ajatusmallien taakse! Onhan se hieno tapa olla rehellinen jne jne, mutta luoko se tunteita??! Näillä eettisillä arvoilla ei minun mielestäni ole mitään tekemistä sen asian kanssa, mitkä lopulta saavat ihmisen tuntemaan jotain toista ihmistä kohtaan.

Cannibalilta hyvin mielenkiintoinen näkökulma asiaan. Tuollainen darwinistinen näkökanta on itselle aika vieras, mutta hyviä pointtejanhan oli tuossakin.

Tottahan se on, että tunteisiinsa ei voi vaikuttaa, ja on todella tärkeää tiedostaa, mitkä lopulta saavat ihmisen tuntemaan juuri kyseistä henkilöä kohtaan jotain. Se opettaa paljon itsestäänkin, kun ymmärtää omat tarpeensa. Joka tapauksessa rehellisyydellä tarkoitin tässä kohdin ihan vain sitä, että uskaltaa rehellisesti näyttää tunteensa. Se vaatii vahvuutta, joten ei se ole mielestäni mitenkään maskuliinisuudesta pois. Kyse on lähinnä siitä, miten ne näyttää. Maskuliinisuus on siis aika pitkälle tapa tehdä asioita. Rehellisyys, vastuunkanto ja suoraselkäisyys ovat mielestäni myös maskuliinnisia asioita. Ja tunteet eivät tosiaan synny itsessä minkään järjellisen prosessin myötä, jossa ollaan rehellisiä itselleen vaan ne kumpuavat aivan jostain muualta. Täytyy vain olla rehellinen niille syntyneille omille tunteilleen ja rehellisesti välittää ne toiselle sitten kun aika on sille kypsä.

Maskuliinisuuteen ei ainakaan lähtökohtaisesti kuulu mikään ylitsevuotava tunteellisuus, joskin tämä ei mielestäni tarkoita sitä, etteikö voisi tai pitäisi olla rehellinen...ehkä kyse on siitä MITEN sen tekee.

Tässä sitä ollaan asian ytimessä. Muutenkin oli hyviä ajatuksia maskuliinisuudesta ja sen vaikutuksesta naisiin, mutta tosiaan mielestäni lopulta tärkeintä on se miten kaiken tekee. Eivät naisetkaan jaksa loputtomiin tunteettomia pökkelöitä, joista ei saa mitään irti. Täytyy siis osata puhua tunteistaan ja tarjota naisille myös tätä puolta.

 

[Palstalegenda]

Sinä tai kukaan muukaan ei VOI vaikuttaa siihen, miltä itsestä tuntuu.

Tämä on niin yleinen väärä tieto, että pakkohan tähän on jo puuttua, kun sitä toistetaan näemmä jo tässäkin ketjussa.

Tunteille todellakin voi paljonkin. Miksi olisi olemassa vaikkapa vihanhallintakursseja. Voi olla, että aluksi sellaisilla kursseilla pyritään saamaan kontrolli omaan vihaan mutta lopulta esimerkiksi monissa psykologian tohtoreiden kirjojen neuvoissa mennään niin pitkälle, että opetetaan suhtautumaan moniin asioihin siten, ettei sitä vihaa enää edes synny. Ja näin saadaan prosessi, jossa ihminen lopulta ohjaa tunteitaan. Osa ohjaa osaa tunteistaan, jotkut lähes kaikkia. Vastaanottokykyinen ja kehityskelpoinen ihminen voi järkeilemällä opetella uusia suhtautumistapoja moniin eri asioihin, eikä vain vihaan. Ja kun suhtautumistapa muuttuu, tunnereaktiot muuttuvat. Monille tunteilleen voi siis paljonkin!

Tuo Cannibalin tapa toimii ja ei toimi. Se toimii yleensä 15-25-vuotiaiden keskuudessa useinkin. Silloin kaivataan itsensä markkina-arvomittauksia, jännitystä ja nuoruuden itsekeskeisyys on niin vahva, ettei varmempia rakkauksia osata arvostaa ja markkina-arvomittaukset ovat etusijalla, ruokkien itsekeskeisyydestä saatavaa sosiaalista palkintoa. Olen ollut tuossa asiassa kummallakin puolella, pääasiassa sillä puolella, jossa minusta ei saanut mitään otetta ja nainen 2,5 vuoden jälkeen sanoikin juuri niin, että "sinusta ei jotenkin kummasti saa oikein mitään otetta". Samoin sitä edeltänyt 4,5 vuoden ajan ollut tyttöni oli sanonut minusta samoin. No ei varmasti saanut otetta, kun olin urheilu-uraan keskittyvä itsekeskeinen paskiainen, jolla ei aitoa rakkautta voinut olla parisuhdekumppaniaan kohtaan, vaikka molemmat mukavia olivatkin ja näennäisesti meillä meni mukavasti mutta kyllä sen toinen aistii jos toinen ei anna itsestään kaikkea. Onneksi jätin molemmat, pääsivät molemmat helpommalla.

Vaan kun ihminen kypsyy, aikuistuu, tilanne muuttuu. Minua ei kiinnosta pätkääkään mitata markkina-arvoja tai elää epävarmuudessa siitä, onko se toinen oikeasti kiinnostunut vaiko ei. Saalistusrefleksi ja sillä pelaaminen kuuluu henkisesti keskenkasvuisimmille. Samoin itse en halua olla toiselle niin vittupäisen itsekeskeinen, että jättäisin osoittamatta sen, tykkäänkö aidosti, vaiko en. Usein asia kylläkin on niin, että kun on vielä itsekeskeisyysvaiheessa, niin silloin ei aidosti voikaan rakastaa toista eikä silloin olekaan tunteistaan paljon kerrottavaa.

Sain naiseltani pari viikkoa sitten sähköpostin, jossa hän totesi mm. seuraavanlaisen asian: "Olet niin puhdassydäminen, rehellinen ja ajattelevainen ihminen - sielu, joita ei kovin montaa tässä maailmassa vaella". Jep, olen ihan tyytyväinen tuosta lausumasta. Cannibalin keinoilla tuollaista ei kuulisi. Mielestäni suhde on paljon terveellisemmällä pohjalla, kun nainen sanoo noin, eikä ahdistuneena kerro kuinka miehestä ei saa oikein otetta, kuten minulle sanottiin 10 ja 13 vuotta sitten.

Joten Cannibal on scoutattu ja sikäli ymmärrän mielipiteesi, vaikka ne ovatkin vain tiettyihin ihmisiin sopivia käytäntöjä. Olet "ihmissyöjävaiheessa" elävä ihminen mutta ehkä se ajan myötä muuttuu sinullakin tuo suhtautuminen. Ei se tosin kaikilla muutu.

 

[Surukuku]

...
ihmiset eivät koe tunteita järjellisen itsetutkiskelun seurauksena. Sinä tai kukaan muukaan ei VOI vaikuttaa siihen, miltä itsestä tuntuu. Ne tunteet luodaan täysin alitajuisesti, ja siksi on tärkeää yrittää ymmärtää mitkä ärsykkeet saavat aikaan nämä tunteet. Olen itse viimeisen päälle darwinisti, ja uskon todella vahvasti, että nämä asiat ovat kehittyneet evoluution seurauksena, eli kaikelle on tarkoitus, ja nykyään ihmiset yrittävät piiloutua nyky-yhteiskunnan normien ja eettisten ajatusmallien taakse! Onhan se hieno tapa olla rehellinen jne jne, mutta luoko se tunteita??! Näillä eettisillä arvoilla ei minun mielestäni ole mitään tekemistä sen asian kanssa, mitkä lopulta saavat ihmisen tuntemaan jotain toista ihmistä kohtaan.

...

Minunkin täytyy nyt esittää tähän täysin eriävä mielipide, jonka sinä tässä samaisessa kappaleessa itse asiassa vahvistatkin.

Kuten kaikki olemme jo todenneetkin, ihmiset muodostavat mielipiteitään, ajatuksiaan, tunteitaan ALITAJUISESTI jostain tapahtumasta, ihmisestä, jne. Mutta - tämä taas tapahtuu sen mukaan, miten he ovat kuluneen elämänsä aikana oppineet käsittelemään eri tilanteita => tunteiden EVOLUUTIO on vain ihmisen oman elämänsä mittainen kokemusperäinen tarina.
Eli - tilanteet, asiat, toiset ihmiset eivät aiheuta meille esim. stressiä. Niissä ei ole MITÄÄN, ei feromoneja, ei adrenaliinia, tms. joka siirtyisi kaikkiin lähellä oleviin ihmisiin. Erilaisia tunnetiloja, mm. stressiä, aiheuttaa sen sijaan se, miten asioita ja ihmisiä tulkitsemme ja tuo tulkinta ajatusten muodossa johtaa suoraan TUNTEISIIN, kielteisiin tai myönteisiin.
Edelleen, näitä, kullekin yksilölle ominaisia (pinttyneitä, haitallisia, etc.) ajattelutapoja voi siis korjata samoin kuin esim. kiekkoilija harjoittelee, korjaa vaikka huonoa laukaustaan: toistoja ja harjoittelua, mutta kun sen sitten oppii, se uusi tapa tuntea taas tulee alitajuisesti.

Ihminen siis VOI ja on joskus pakkokin vaikuttaa siihen, miltä itsestä tuntuu - ja mikä vielä parempaa: ihmisellä on VAPAUS VALITA, kun sen vain oikein oivaltaa!!! Tähän faktaan perustuu esim. nykyaikainen kognitiivinen psykoterapia.

Mitä taas tulee etiikkaan ja tunteisiin, en edes huomannut ajatella niitä yhdessä tässä kysymyksessä, sillä minusta(-kin) on eettisesti oikein olla rehellinen toista kohtaan - se vain on enempi elämänasenne kuin laskelmoitua käytöstä.
Ihmisen käytös aiheuttaa toisessa ihmisessä aitoja tunteita; miksi niitä ei siis voisi luoda omalla avoimella ja rehellisellä käytöksellä??? Ja - voihan joku olla aidosti kusipääkin...

 

[Fordél]

No nythän täällä alkaa keskustelun taso nousta todella kovalle tasolle! Kiitos vaan näistä hajatelmista arvon Käyttäjänimetön ja arvon Surukuku!

Tuohon viestiisi voisi ottaa moneen kohtaan kiinni, koska siinä on niin paljon tuttua allekirjoittaneen kohdalta. Itsellä on tuo markkina-arvonmittaus jäänyt vähälle, mutta aina välillä se on nostanut päätään. Nyt tuntuu, että on tapahtunut sen verran kasvua, että se jatkossa tuskin kauheesti enää tulee pintaan. Olen kuitenkin lähes aina pystynyt heittäytymään suhteisiin ja antanut itsestäni kaiken, joten uskon, että musta on saanut ainakin otteen eikä se ole mun kohdalla ongelma. Eriasia on sitten se, että onko siitä otteesta pidetty vai ei. Tähän mennessä ei ole. Itse olen myös kohdannut sellaisia tapauksia, joista tuota otetta ei saa ja niistä viisastuneena kierrän ne jatkossa kaukaa.

Melko huimaa kasvua siis tapahtuu vielä senkin jälkeen, kun on lain mukaan aikuinen. Tuntuu, että siihen asti kasvetaan fyysisesti ja sen jälkeen alkaa vasta henkinen kasvu, joka tuskin loppuu koskaan. Ehkä se on kuitenkin siinä 20-30 ikävuoden kohdalla kovimmillaan, tai ainakin sellaisen havainnon olen tehnyt. Jotenkin tuo 25 ikävuosi on jonkinlainen taitekohta, jonka jälkeen alkaa jonkinlainen järkevöityminen. Ja tietysti erilaisten kriisien aikana tapahtuu myös kovia kasvupyrähdyksiä, ikään katsomatta.