Sinä tai kukaan muukaan ei VOI vaikuttaa siihen, miltä itsestä tuntuu.
Tämä on niin yleinen väärä tieto, että pakkohan tähän on jo puuttua, kun sitä toistetaan näemmä jo tässäkin ketjussa.
Tunteille todellakin voi paljonkin. Miksi olisi olemassa vaikkapa vihanhallintakursseja. Voi olla, että aluksi sellaisilla kursseilla pyritään saamaan kontrolli omaan vihaan mutta lopulta esimerkiksi monissa
psykologian tohtoreiden kirjojen neuvoissa mennään niin pitkälle, että opetetaan suhtautumaan moniin asioihin siten, ettei sitä vihaa enää edes synny. Ja näin saadaan prosessi, jossa ihminen lopulta ohjaa tunteitaan. Osa ohjaa osaa tunteistaan, jotkut lähes kaikkia. Vastaanottokykyinen ja kehityskelpoinen ihminen voi järkeilemällä opetella uusia suhtautumistapoja moniin eri asioihin, eikä vain vihaan. Ja kun suhtautumistapa muuttuu, tunnereaktiot muuttuvat. Monille tunteilleen voi siis paljonkin!
Tuo Cannibalin tapa toimii ja ei toimi. Se toimii yleensä 15-25-vuotiaiden keskuudessa useinkin. Silloin kaivataan itsensä markkina-arvomittauksia, jännitystä ja nuoruuden itsekeskeisyys on niin vahva, ettei varmempia rakkauksia osata arvostaa ja markkina-arvomittaukset ovat etusijalla, ruokkien itsekeskeisyydestä saatavaa sosiaalista palkintoa. Olen ollut tuossa asiassa kummallakin puolella, pääasiassa sillä puolella, jossa minusta ei saanut mitään otetta ja nainen 2,5 vuoden jälkeen sanoikin juuri niin, että "sinusta ei jotenkin kummasti saa oikein mitään otetta". Samoin sitä edeltänyt 4,5 vuoden ajan ollut tyttöni oli sanonut minusta samoin. No ei varmasti saanut otetta, kun olin urheilu-uraan keskittyvä itsekeskeinen paskiainen, jolla ei aitoa rakkautta voinut olla parisuhdekumppaniaan kohtaan, vaikka molemmat mukavia olivatkin ja näennäisesti meillä meni mukavasti mutta kyllä sen toinen aistii jos toinen ei anna itsestään kaikkea. Onneksi jätin molemmat, pääsivät molemmat helpommalla.
Vaan kun ihminen kypsyy, aikuistuu, tilanne muuttuu. Minua ei kiinnosta pätkääkään mitata markkina-arvoja tai elää epävarmuudessa siitä, onko se toinen oikeasti kiinnostunut vaiko ei. Saalistusrefleksi ja sillä pelaaminen kuuluu henkisesti keskenkasvuisimmille. Samoin itse en halua olla toiselle niin vittupäisen itsekeskeinen, että jättäisin osoittamatta sen, tykkäänkö aidosti, vaiko en. Usein asia kylläkin on niin, että kun on vielä itsekeskeisyysvaiheessa, niin silloin ei aidosti voikaan rakastaa toista eikä silloin olekaan tunteistaan paljon kerrottavaa.
Sain naiseltani pari viikkoa sitten sähköpostin, jossa hän totesi mm. seuraavanlaisen asian: "Olet niin puhdassydäminen, rehellinen ja ajattelevainen ihminen - sielu, joita ei kovin montaa tässä maailmassa vaella". Jep, olen ihan tyytyväinen tuosta lausumasta. Cannibalin keinoilla tuollaista ei kuulisi. Mielestäni suhde on paljon terveellisemmällä pohjalla, kun nainen sanoo noin, eikä ahdistuneena kerro kuinka miehestä ei saa oikein otetta, kuten minulle sanottiin 10 ja 13 vuotta sitten.
Joten Cannibal on scoutattu ja sikäli ymmärrän mielipiteesi, vaikka ne ovatkin vain tiettyihin ihmisiin sopivia käytäntöjä. Olet "ihmissyöjävaiheessa" elävä ihminen mutta ehkä se ajan myötä muuttuu sinullakin tuo suhtautuminen. Ei se tosin kaikilla muutu.
