Naisasiat

[sampio]

Ei perkele pojat---ja tytöt, ei tule hittoakaan, täällä on nyt 370 sivua jauhettu lähes täyttä paskaa. Ei se parisuhde ja sen solmiminen ja siinä suhteessa eläminen ole mitään tähtitiedettä. Se on yhdessä asioiden kokemista ja elämistä, keskusteluja ja kompromisseja, omista vaatimuksista ja arvoista periksiantamista JA yhteisten periaatteiden ja toimimisen sopimista.

En nyt väittäisi paskaksi koko satsia, kun otetaan huomioon palstan ikäjakauma. Ja olipa keskustelijat minkä ikäisiä tahansa, ei varmasti ole huono juttu virittää keskustelua näistä asioista, vaikka se välillä menisi hiukan liian kikkailuksi.

Tuohon jälkipuoliskoon en voi kuin nyökytellä, hyvin sanottu sieltä vasemmalta.

Luottamuksen ja yhteistyön täytyy toimia molempiin suuntiin ja kummankin osapuolen on oltava sitten luottamuksen arvoinen, aina se ei toteudu ja silloin on TODELLISTEN keskustelujen aika.

Mutta kuka määrittelee, mikä on todellista keskustelua? Pitääkö silloin olla parisuhde vaakalaudalla, vai voiko lievemmistäkin asiaoista keskustella vakavasti? Tietenkin voi.

Ja kaikki tuo tieto on karttunut 38.n avioliittovuoden aikana!

Onneksi olkoon, itse tulen reilu kolme vuosikymmentä perässä.

 

[Cannibal]

"Mies on omalla toiminnallaan tunteen tappanut." Häh? Mitä on "miehen oma toiminta" tässä tapauksessa? Missä minä olen sellaisesta puhunut, ja miten se liittyy mihinkään?

Niin siis viittasin jälleen siihen hyväksyntää hakevaan käytökseen ja ylitunteellisuuteen, koska sinä väitit minun syyllistävän naisia tilanteessa, joissa he sanovat nämä kliseiset lauseet kun kiinnostus loppuu miestä kohtaan. Niin en todellakaan väittänyt.

Nyt en puhu omasta kokemuksesta, mutta eihän tuollainen argumentti ole missään määrin tolkullinen, jos takana on vaikkapa 15 vuoden avioliitto ja yhteisiä lapsia. Jos siinä vaiheessa ykkösjuttuna on jännitteen pitäminen eikä osaa puolisolleen puhua, niin täytyy olla aika pahasti tunnevammainen.

Joo siis olen kanssasi samaa mieltä siitä, että eihän se tosiaan sama asia olekaan enää 15 tai edes muutaman avioliittovuoden jälkeen (ja enpäs pysty itsekään kokemuksesta puhumaan joten sekin vielä). Mutta viittasin siis suhteen alkuvaiheeseen, ihan ekoihin viikkoihin tai kuukauteen tms. Siitä tämä koko keskustelu lähti liikkeelle, että miten se alkujännite luodaan ja saadaan joku kiinnostumaan itsestä. Toisaalta uskoisin, että ne alitajuiset mekanismit, mitä ikinä ovatkaan, jotka luovat sitä kuuluisaa jännitettä ja kiinnostusta, pysyvät suht koht samanlaisina läpi elämän. Ehkä ne vain saadaan esiin eri tavalla eri elämänvaiheissa?

Joopa joo. Nykyaikaisen uraohjuksen CV:ssä saattaa olla lyhyeltä aikaväliltä ties kuinka monta eri työnantajaa ja usein vielä eri liiketoiminta-aloilta. Siitä urakehityksestä voi helposti todeta "intohimon" "omaa juttua" kohtaan. Kyllä, omaa egoa kohtaan. Ketjun aiheeseen tämä ei juurikaan taida liittyä, mutta pistipä noin pumpulinen näkemys silmään.

Mutta eihän se ole mikään merkki siitä, ettei ole intohimoa tai tavoitteita! On täysin normaalia vaihtaa työpaikkaa muutaman vuoden välein. Elinkaari-teorian mukaan työssä(kin) on alkuvaiheensa, kasvuvaihe, sitten se kypsyysvaihe ja lopulta lasku. Ennen laskua pitäisi joko vaihtaa hommia saman organisaation sisällä (ylennys tms) tai vaihtaa työpaikkaa, jotta oma kehitys jatkuu eikä leipiinny. Tämän laskuvaiheen on muistaakseni laskettu tulevan 2-3 vuoden sisällä normaalisti. Ja muutenkin, se, että vaihtaa paikkaa saattaa olla myös merkki siitä, että ei ole vielä löytänyt aidosti sitä, mistä pitää tai ei ole ollut tyytyväinen työpaikkaan. (Don't settle). Ja jos omalla egolla tarkoitat tavoitteiden saavuttamista ja siitä saatua mielihyvää ja/tai itsensä kehittämistä (tässä tapauksessa työmarkkinoilla) niin miksei voisikin sanoa, että omaa egoa kohtaan. Mutta en näe ristiriitaa siinä, etteikö tällaisilla ihmisillä ole myöskin intohimoa sitä "omaa juttua" kohtaan. Kova väite samantien tuomita urallaan menestyneet itsekkäiksi egoisteiksi (ja itse asiassa tässä väitteessä on jotain hyvin perisuomalaista)...

Noh, ei luulisi olevan vaikea ymmärtää ilman sarkasmiakaan, että jos jollakin on paljon rahaa tai vaikkapa toimii vaikutusvaltaisessa asemassa, niin totta kai sellainen ihminen kerää sellaisten ihmisten huomioon, jotka ovat valmiita naimakauppoihin vain paksun lompakon vuoksi. Tämä tietysti hivelee itsetuntoa, kun huomiota tulee joka puolelta ja sen saattaa tulkita väärin, että juuri hänen persoonaansa ihailtaisiin, vaikka ainoa kiinnostuksen kohde on paksu lompakko. Lisäksi jos toinen on selvä "uraohjus", niin saattapa toinen ajatella, että onko tämä ihminen ihan "parisuhde ihminen" ja kiinnostusta tulee juuri ei-toivoituilta ihmisiltä.

Okei, voi olla joidenkin kohdalla näinkin, että vain raha kiinnostaa, mutta miksei se voisi yhtälailla olla persoona, joka on joutunut olemaan aika monessa asiassa suhteellisen hyvä/lahjakas päästäkseen siihen asemaan? Todella vaikea mun on tulla todistamaan, että nämä naiset eivät ole vain paksun lompakon perään mutta yhtälailla vaikea sun on sanoa, että heitä ei takuuvarmasti kiinnosta mikään muu näissä miehissä. Eli eihän tätä voi lopulta kukaan tietää, mutta mä heitin oman näkemykseni soppaan, koska uskon, että pelkkä raha tai maine ei yleensä riitä, vaan jotta haluat olla jonkun kanssa, siinä pitää oikeasti olla muutakin. Mun mielestä tavallisen tallaajan on helppo leimata monen ihmisen menestys egoismiksi ja tunteettomaksi, epäeettiseksi toiminnaksi sen sijaan että ajattelisi taustalla voivan olla muutakin.

Maailma on aika raadollinen paikka ja jotenkin aistin sun kirjoituksista vähän turhan idealistisen ja naivin käsityksen, että kun teet töitä kovasti kuten Steve Jobs ja vähän kehität itseäsi (treenailet iskurepliikkejä baaritiskiä varten) ja esität vaikeasti saattavaa niin taivaan ja ties mitä portit aukeavat parisuhdepuolellakin...

Mun mielestä taas idealistista ja naivia on ajatella, että kaikki loksahtaa kohdilleen täysin luonnollisesti ja itsestään, eikä näitä asioita tarvitsisi ajatella, JA ettet muka pystyisi tekemään oman onnesi eteen mitään! Itseni/itsesi kehittäminen ei ole iskurepliikkien treenaamista koska se on juuri sitä esittämistä, joka lopulta näkyy läpi, mutta puhuinkin kokonaisvaltaisemmasta muuttumisesta, joka on kylläkin todella vaikeaa, mutta mahdollista. Ja kyllä Steve Jobs mielestäni on hyvä esikuva :)

Sä puhut jostakin baaritiskillä tapahtuvasta pariutumisriitin ensivaiheesta? Toivottavasti ainakin.

Juuri siitä vaiheesta puhun ja puhuin aiemminkin. Tää jotenkin lipsahti aiheesta vähän enemmän pitkäaikaisten parisuhteiden toimivuuteen, josta ei ollut tarkoitus puhua niinkään.

Kuten sanoin, ymmärrän kyllä ja pidän tärkeänä itsensä kehittämistä, eikä siinä ole normisyistä todellakaan mitään hyväksynnän hakemiseen liittyvää, se on sitä elämän perusprosessia joka vain tehostuu kun asian tiedostaa. Mutta ensimmäiseen lauseeseesi tyydyn vastaamaan että sanoitpas. Eikö se, että kehittää itseään "Jos et kelpaa tämänhetkisenä itsenäsi jollekulle" ole synonyymi sille että "itseään kehitetään jonkun tietyn ihmisen takia"?

Ehkä sanoin sen sitten huonosti. Hain sitä, että jos teet jotain mikä ei selkeästi toimi, jossain vaiheessa olisi hyvä harkita asioiden muuttamista, joka tässä tapauksessa tarkoittaa itsensä kehittämistä. En tarkoittanut, että se tehtäisiin jonkun tietyn ihmisen takia.

Tosin minä kyllä myös mielsin että sinä menit alunperin henkilökohtaisuuksiin tinkezionea - jonka älähdykseen vastaat viestissäsi kiistämällä henkilökohtaisuudet - kohtaan, joten ehkä ilmaisemme vain asioita hyvin eri tavalla.

Pahoittelen, jos menin. Se on asia, jota yritän viimeiseen asti välttää..tosin en ymmärrä missä vaiheessa sen tein.

Vanha Len jo tuolla aiemmin kertoi kuinka asiat voivat olla ja olen täysin samaa mieltä. Se parisuhde vain paranee vanhetessaan, minun nuoruudessani vanha kansa sanoi, että avioliiton 7 ensimmäistä vuotta ovat vaikeimmat.

Olen kuullut nämä aikaisemminkin ja pitää varmasti paikkansa. Uskoisin, että 99 % haluaisi päästä tilanteeseen elämässään, jossa Vanha Len mainitsi olevansa. Toivottavasti siellä joskus ollaan.

 

[Kental]

Ehkä sanoin sen sitten huonosti. Hain sitä, että jos teet jotain mikä ei selkeästi toimi, jossain vaiheessa olisi hyvä harkita asioiden muuttamista, joka tässä tapauksessa tarkoittaa itsensä kehittämistä. En tarkoittanut, että se tehtäisiin jonkun tietyn ihmisen takia.

Jep, tästä samaa mieltä. Se oli nimenomaan tuo ilmaus ("ei kelpaa jollekulle") joka särähti korvaan tuossa.

 

[Miguel]

Niin siis viittasin jälleen siihen hyväksyntää hakevaan käytökseen ja ylitunteellisuuteen, koska sinä väitit minun syyllistävän naisia tilanteessa, joissa he sanovat nämä kliseiset lauseet kun kiinnostus loppuu miestä kohtaan. Niin en todellakaan väittänyt.

OK, väärinymmärrys. Case closed.

Joo siis olen kanssasi samaa mieltä siitä, että eihän se tosiaan sama asia olekaan enää 15 tai edes muutaman avioliittovuoden jälkeen (ja enpäs pysty itsekään kokemuksesta puhumaan joten sekin vielä). Mutta viittasin siis suhteen alkuvaiheeseen, ihan ekoihin viikkoihin tai kuukauteen tms. Siitä tämä koko keskustelu lähti liikkeelle, että miten se alkujännite luodaan ja saadaan joku kiinnostumaan itsestä. Toisaalta uskoisin, että ne alitajuiset mekanismit, mitä ikinä ovatkaan, jotka luovat sitä kuuluisaa jännitettä ja kiinnostusta, pysyvät suht koht samanlaisina läpi elämän. Ehkä ne vain saadaan esiin eri tavalla eri elämänvaiheissa?

Tässäkin puhuttu näemmä eri asioista. Minä tarkoitin miesten pidättyväisyyttä tunteiden ilmaisemisessa yleisesti, kun alettiin kaivaa esiin kortteja "hautajaisissa miehet eivät itke". Ja kyllä, parisuhteen virittelyvaiheessa ei kannata joka asiasta avautua vastapuolelle, mutta ei kyllä kannata kätkeäkään omaa tunteellista puoltaan tai mahdollisia henkisiä painolasteja. Jos ne tulevat esiin myöhemmin jokseenkin yllättäen, niin kumppanille voi tulla "tunnenko minä tuota ihmistä ollenkaan?" -fiilis.

Mutta eihän se ole mikään merkki siitä, ettei ole intohimoa tai tavoitteita! On täysin normaalia vaihtaa työpaikkaa muutaman vuoden välein. Elinkaari-teorian mukaan työssä(kin) on alkuvaiheensa, kasvuvaihe, sitten se kypsyysvaihe ja lopulta lasku. Ennen laskua pitäisi joko vaihtaa hommia saman organisaation sisällä (ylennys tms) tai vaihtaa työpaikkaa, jotta oma kehitys jatkuu eikä leipiinny. Tämän laskuvaiheen on muistaakseni laskettu tulevan 2-3 vuoden sisällä normaalisti.

Kyllä tuollainen asenne kertoo luontaisesta lojaliteetin puutteesta. Sopeutumiskyvyn osalta meno voi kertoa siitä, että joko ihminen sopeutuu aina uusiin ympäristöihin erinomaisesti, tai sitten hän ei sopeudu niihin ollenkaan. Toivottavasti olen väärässä kyynisyyteni kanssa, mutta minun on vaikea kuvitella, etteikö samankaltainen asenne siirtyisi jossain määrin myös ihmis- ja parisuhdeajatteluun. On mukamas tervettä etsiä aina uutta intohimoisesti, päivittää brunetti välillä blondiin ja vanhempi välillä nuorempaan jne. Se on sitä kuuluisan jännitteen etsimistä ikuisesti jatkuvalla kierrolla. Eikä se ole pidemmän päälle tervettä, siinä voi särkeä useita sydämiä, mukaan lukien lopulta omansa.

Tavallaan tuokin asenne voi toimia, jos elää onnellisesti parisuhteessa itselleen sopivan ihmisen kanssa, ja molemmat osapuolet tietävät tai eivät välitä, jos toinen/molemmat käy välillä vieraissa. Ei kyllä ole ihan suositeltavin tapa, koska ne kolmannet osapuolet saattavat sotkea homman aivan täysin, vaikka kumppanukset olisivat sinut asian kanssa.

 

[Cannibal]

Tässäkin puhuttu näemmä eri asioista. Minä tarkoitin miesten pidättyväisyyttä tunteiden ilmaisemisessa yleisesti, kun alettiin kaivaa esiin kortteja "hautajaisissa miehet eivät itke". Ja kyllä, parisuhteen virittelyvaiheessa ei kannata joka asiasta avautua vastapuolelle, mutta ei kyllä kannata kätkeäkään omaa tunteellista puoltaan tai mahdollisia henkisiä painolasteja. Jos ne tulevat esiin myöhemmin jokseenkin yllättäen, niin kumppanille voi tulla "tunnenko minä tuota ihmistä ollenkaan?" -fiilis.

Tavallaan kyllä, mutta itselle tulee sellainen ajatus mieleen, että jos sellaisia henkisiä painolasteja elämässä on, niin sellaisille kannattaisi varmaan yrittää tehdä jotain jo ennenkuin on tilanteessa, jossa niistä pitäisi avautua juuri tapaamalleen ihmiselle. Mitä vähemmän suhteessa on henkisen puolen "ongelmia" kummallakaan, sen parempi, eikö näin voisi sanoa? Eihän se nainen nyt kuitenkin missään vaiheessa suhdetta mikään terapeutti halua olla. MUTTA älä nyt kuitenkaan tätä niin käsitä, etteikö mistään voisi puhua.

Kyllä tuollainen asenne kertoo luontaisesta lojaliteetin puutteesta. Sopeutumiskyvyn osalta meno voi kertoa siitä, että joko ihminen sopeutuu aina uusiin ympäristöihin erinomaisesti, tai sitten hän ei sopeudu niihin ollenkaan. Toivottavasti olen väärässä kyynisyyteni kanssa, mutta minun on vaikea kuvitella, etteikö samankaltainen asenne siirtyisi jossain määrin myös ihmis- ja parisuhdeajatteluun. On mukamas tervettä etsiä aina uutta intohimoisesti, päivittää brunetti välillä blondiin ja vanhempi välillä nuorempaan jne. Se on sitä kuuluisan jännitteen etsimistä ikuisesti jatkuvalla kierrolla. Eikä se ole pidemmän päälle tervettä, siinä voi särkeä useita sydämiä, mukaan lukien lopulta omansa.

Olen sitä mieltä, ettei todellakaan tarvitse olla millenkään työnantajalle lojaali, joskin rehellisyys on eri asia. Kukin meistä elää omaa elämäänsä juuri niinkuin parhaaksi näkee eikä sitä pitäisi mun mielestä elää kenenkään muun odotuksien mukaan. Sen takia lojaalisuudesta jollekin firmalle ei missään nimessä pitäisi jäädä töihin, vaan mennä omalla uralla eteenpäin aina kun on siinä tilanteessa, missä se on mahdollista ja tuntuu oikealta. Hyvät työnantajat arvostavat tällaista ajattelua, ja pyrkivät luomaan mahdollisuuksia edetä saman organisaation sisällä, jotta pystyisivät pitämään menestyjät firmassa. Sillä tavallahan se onnistuu, eikä vetoamalla mihinkään lojaliteettiin.

Mutta sitä mieltä en välttämättä ole, että sama asenne pitäisi olla parisuhteessa. JOSKIN, jos ei ole oloonsa tyytyväinen, silloin pitäisi kyllä lähteä, mutta en mä sitä usko, että parisuhteessakin olisi joku 2-3 vuoden elinkaari :) Se olis aika raakaa ajattelua. Loppupeleissä kuitenkin on jokaisen oma ratkaisu minkälaista elämää haluaa elää. Jotenkin mulle tuli heti Jari Kurri mieleen tosta vanhemman nuorempaa vaihtamisesta. Ei näissä ole oikeaa tai väärää vastausta, paitsi se, että on rehellinen itselleen ja kulkee omaa polkua eikä kenenkään muun. Se on oma mielipide asiaan.

 

[Rod Weary]

Niin se maailma muuttuu. Ennen herrasmiehet ja hiukan rentummatkin tappelivat naisista verissäpäin ja osa taisi taistoissa kuolla kupsahtaakin. Nyt jannut tappelevat naisasioista teoriatasolla Jatkoajan naisasiaketjussa. Noh, tuleepahan vähemmän ruumiita.

 

[Vanha Len]

Noh, tuleepahan vähemmän ruumiita.

Monelle henkiset vammat näistä naisasioista taitaa olla pahempi vaihtoehto kuin kuolema:D

No joo...ennen tapeltiin naisista verissäpäin mutta samasta naisesta. Täällä ongelmana on oma tyttöystävä tai tuleva sellainen. Pitäisikö olla ketju Parisuhdeongelmat...? Tai onko tuollainen. Ei viitsi kaivaa.

 

[Footless]

Huoh, vois suosiolla jättää naisasiat ihan kokonaan väliin, kun ei ne tunnu vaan onnistuvan. Rupeais vaikka munkiksi.

Pidemmän aikaa ollut jo peliä yhden tytön kanssa ja jonkinasteista molemminpuolista kiinnostusta on ollut havaittavissa. Pari kertaa ollaan yötäkin vietetty samassa osoitteessa. Kaikki tuntui etenevän ihan mukavasti, kunnes päätin taas tehdä homman vähän haastavammaksi. Panin sen kämppistä. Vittu mikä kuningasidea. Ei paljon kehtaa naamaansa näyttää kyllä sillä suunnalla, jos missään.

Olis menny kyllä vitutusketjuunkin heittämällä, on fiilikset ollu sitä luokkaa.

 

[Vanha Len]

Kaikki tuntui etenevän ihan mukavasti, kunnes päätin taas tehdä homman vähän haastavammaksi. Panin sen kämppistä. Vittu mikä kuningasidea. Ei paljon kehtaa naamaansa näyttää kyllä sillä suunnalla, jos missään.

On myös totaalisesti Mille naurat juuri nyt- ketjun tuotosta. Ai saakeli kun on hyvää settiä.

 

[julle-jr]

Pidemmän aikaa ollut jo peliä yhden tytön kanssa ja jonkinasteista molemminpuolista kiinnostusta on ollut havaittavissa. Pari kertaa ollaan yötäkin vietetty samassa osoitteessa. Kaikki tuntui etenevän ihan mukavasti, kunnes päätin taas tehdä homman vähän haastavammaksi. Panin sen kämppistä.

Nämä on varmaan näitä tapauksia, joissa mietitään, että "ei tää ollut tarkoitus, se vaan jotenkin tapahtui, yksi asia johti toiseen jne."

 

[Beagle Boy]

Pidemmän aikaa ollut jo peliä yhden tytön kanssa ja jonkinasteista molemminpuolista kiinnostusta on ollut havaittavissa. Pari kertaa ollaan yötäkin vietetty samassa osoitteessa. Kaikki tuntui etenevän ihan mukavasti, kunnes päätin taas tehdä homman vähän haastavammaksi. Panin sen kämppistä. Vittu mikä kuningasidea.

Nyt vain luotat siihen, että kämppis pitää suunsa kiinni ja otat lungisti. Jatkat kämppiksen siis sen mielittysi liehittelyä ja katsot mihin hommat etenee.

 

[Blunttis]

Nyt vain luotat siihen, että kämppis pitää suunsa kiinni ja otat lungisti. Jatkat kämppiksen siis sen mielittysi liehittelyä ja katsot mihin hommat etenee.

Aivan, on näitä selviytymistarinoita siskoista että äideistä, että ei tämä nyt o mikään pahin tapaus. Mitä enemmän kusessa, sitä enemmän pokalla.

 

[teemu_s]

Pidemmän aikaa ollut jo peliä yhden tytön kanssa ja jonkinasteista molemminpuolista kiinnostusta on ollut havaittavissa. Pari kertaa ollaan yötäkin vietetty samassa osoitteessa. Kaikki tuntui etenevän ihan mukavasti, kunnes päätin taas tehdä homman vähän haastavammaksi. Panin sen kämppistä. Vittu mikä kuningasidea. Ei paljon kehtaa naamaansa näyttää kyllä sillä suunnalla, jos missään.

Kunnia menee mutta maine kasvaa. Jätkähän on Panomies! ;)

Ja sitten omat naisasiani: viime talvi ja kevät ja kesä meni suht hiljaisesti. Tässä syksyn tullen, talvea odotellessa on taas pientä sutinaa tapahtumassa. Eilenkin oli kivat treffit naapurikaupungissa, romanttisissa merkeissä meni ne. Nainen on eroamassa oleva 25-vuotias parin lapsen äiti, mielestäni aivan mukavan oloinen nainen ja ulkomuotokin miellyttää. Illalla tulee viestiä että tässä voi olla yks pikku mutka edessä. Ja tänäänhän se selvisi: tässä asumiseroon lähdön ja minun tapaamisen välissähän on kerinnyt jo yksi "tyyppi" käväistä "pesällä". Tapahtui siis puhdasverinen siitältäminen. Eli mamma on paksuna. Tarvitseeko tässä enää miettiä mitä tekee?

 

[ferro]

Nainen on eroamassa oleva 25-vuotias parin lapsen äiti, mielestäni aivan mukavan oloinen nainen ja ulkomuotokin miellyttää. Illalla tulee viestiä että tässä voi olla yks pikku mutka edessä. Ja tänäänhän se selvisi: tässä asumiseroon lähdön ja minun tapaamisen välissähän on kerinnyt jo yksi "tyyppi" käväistä "pesällä". Tapahtui siis puhdasverinen siitältäminen. Eli mamma on paksuna. Tarvitseeko tässä enää miettiä mitä tekee?

Itse nostaisin kytkintä enkä katsoisi peileihin.

 

[teemu_s]

Itse nostaisin kytkintä enkä katsoisi peileihin.

Juurikin näin.

Uutta matoa koukkuun vaan.

 

[Paul Kemp]

Itse nostaisin kytkintä enkä katsoisi peileihin.

Kyllä, ja lujaa..

 

[palle fontän]

Kyllä, ja lujaa..

Liian lujaa jos nostaa kytkintä, niin saattaa auto sammahtaa ja käydä jopa huonosti.

 

[Vietävä]

Omina kultaisina nuoruusvuosinani 24h huoltikset saivat myydä olutta vuorokauden läpi, joten täydennys oli helppo suorittaa selväpäisen kuskin avulla.

Omina nuoruusvuosinani sai ratsastaa umpikännissä karva-Opelilla merenrantaan ja ostaa trokareilta saaremaan pontikkaa. Ainoa hankaluus oli vältellä susilaumoja, jos nimittäin sattuivat iholle pääsemään, oli ainoina aseina rantakallioon teräviksi hiotut hampaat.

Naisia oli silloin jo. Yhden kanssa lapsenkin sain. Erohan siitä tuli, mutta nyt alkaa taas elämä skulaamaan. Ex-vaimo taas kuvioissa mukana pojan kasvattajana, yhteistä eloa ei kyllä tule.

Kiitos Jyp-fabulle ja Fordelille pohdinnoista. Antoi kummasti perspektiiviä pohtia tuota itsekkyyttä. Tosin, itsekkyydestä kai en eroon pääse, mutta tuo (olikos se Jyp-fabun vai Fordelin tekstissä) jo mainittu panssari kai sen piilottaa nykyisiltä hoidoilta. Hyvää seksiä saa kyllä enemmän, kuin hyviä parisuhteita. Toki se on peiliin katsottava jos siihen muutosta haluaisi. Jotenkin vain se isyyden ja parinhaun sovittaminen ei ollut eikä ole itseäni varten. Vittuakos siitäkään tulisi jos ties mitkä kolmenkuukauden kokeilut rassaisivat.

Ja vielä reunahuomautuksena: Vaikka sitä hyvää seksiä saankin enemmän kuin parisuhteita, ei se tarkoita siltikään kovin paljoa. Itseasiassa helvetin harvoin. Paskaa siitä on leijonanosa.

 

[dimmu]

Pidemmän aikaa ollut jo peliä yhden tytön kanssa ja jonkinasteista molemminpuolista kiinnostusta on ollut havaittavissa. Pari kertaa ollaan yötäkin vietetty samassa osoitteessa. Kaikki tuntui etenevän ihan mukavasti, kunnes päätin taas tehdä homman vähän haastavammaksi. Panin sen kämppistä.

Vähän sama homma Rahikaisella. Viikonloppuna olimme baarissa tytön kanssa, kenen kanssa tässä nyt on ollu hetken aikaa jonkinlaista peliä ilmassa. Noh, siinä sitten illan aikana tuli pientä sanomista jostain, eli tyttö suuttui jostain hieman. No, kännissä tietenkin ajattelin että ihan sama, ja iskin sitten toisen muijan siitä vähän niinkuin vahingossa. Tai hän iski minut. No, mukaanhan tämä tyttö tietenkin lähti, kuka minut siitä iski. Mikäs sen hienompaa, tämä tyttö oli tämän toisen tytön serkku. Ei vittu.

 

[SeitsemäsPakki]

Voi perkeles. Tästähän ketjusta saa hyvät naurut :). Itelle kävi kans vähän samantyyppinen homma. Olin kuulemma baarissa puhunut tuhmia ehdotteluja erään tyttären korvaan. Myöhemmin selvisi, että tämä tyttö oli silloisen muijani kaverin pikkusisko. Voin kertoa, että sanomista tuli...

Tällä hetkellä pakilla on ihan jees tilanne naisten suhteen. Yhtä nättiä kimalaista käyn ajamassa tasaiseen tahtiin ja tyttö haluaa kuitenkin pysyä ihan kaveri pohjalla! Nähdään silloin kun molemmille sopii, eikä omia menoja tarvitse muutella.Olenko päässyt siis täydelliseen asemaan? Kunhan vain nyt ei ihastuisi liikaa...

 

[Palstalegenda]

Kyllähän sitä saa olla varovainen keneen sitä sotkeutuu.

Kerran muinoin olin tapaillut pari kertaa erään vähän yli 20-vuotiaan neitokaisen kanssa, joka sitten oli Hollannissa käymässä kuukauden opetusharjoittelussa ja meidän oli aikomus tavata sen reissun jälkeen kolmannenkin kerran ja sen jälkeen varmaankin neljännenkin kerran jne. Minä sitten menin tuolloin oululaiseen baariin ja muuan (känni)arviolta 32-vuotias nainen alkoi juttelemaan ja selvästikin oli yhteisiä hetkiä tavoittelemassa. Siinä sitten lopulta kämpillensä, jossa satuin huomaamaan kirjahyllyn ja valokuvat. Jahas, se sillä hetkellä tapailemani Hollannissa olevan parikymppisen neidon kuva oli kirjahyllyssä. Äitiinsä siinä olin sitten näemmä sattumoisin kohtsillään tutustumassa.

Alkoi siinä homma naurattamaan sen verta, että jäi sitten nuo hommat siihen. Mitään en kummallekaan tunnustanut, enkä heitä enää sen koommin halunnut nähdä. Se känniarviokin meni mukavasti pieleen, eli eiköhän se äitinsä ollut siellä vähintäänkin 40 vuoden tienoilla.

 

[JZZ]

Kaikki tuntui etenevän ihan mukavasti, kunnes päätin taas tehdä homman vähän haastavammaksi. Panin sen kämppistä.

Siinä missä amatööri näkee nyt ongelman, näkee tosiammattilainen mahdollisuuden kolminpeliin. Tilanne on aivan liian herkullinen, että tämä kannattaisi jättää käyttämättä.

 

[Niilo]

Pidemmän aikaa ollut jo peliä yhden tytön kanssa ja jonkinasteista molemminpuolista kiinnostusta on ollut havaittavissa. Pari kertaa ollaan yötäkin vietetty samassa osoitteessa. Kaikki tuntui etenevän ihan mukavasti, kunnes päätin taas tehdä homman vähän haastavammaksi. Panin sen kämppistä. Vittu mikä kuningasidea. Ei paljon kehtaa naamaansa näyttää kyllä sillä suunnalla, jos missään.

Siinä missä amatööri näkee nyt ongelman, näkee tosiammattilainen mahdollisuuden kolminpeliin. Tilanne on aivan liian herkullinen, että tämä kannattaisi jättää käyttämättä.

Niin no no niin, tilanne ei kyllä taida olla ihan se paras mahdollinen, mutta kuten JZZ mainitsi, joku voisi kehitellä tästä jos jonkinlaisen "casen".
Mitenkähän mahtaa olla tietääkö tämä tyttö jonka kanssa sulla on ollut peliä, että kairasit sen kämppistä ? Kämppis tuskin menee kertomaan mitä sun ja hänen välillä tapahtui, mutta tää eka tyttö varmaankin alkaa ihmetteleen, että miksi sua ei siellä näy ?

 

[Footless]

Niin no no niin, tilanne ei kyllä taida olla ihan se paras mahdollinen, mutta kuten JZZ mainitsi, joku voisi kehitellä tästä jos jonkinlaisen "casen".
Mitenkähän mahtaa olla tietääkö tämä tyttö jonka kanssa sulla on ollut peliä, että kairasit sen kämppistä ? Kämppis tuskin menee kertomaan mitä sun ja hänen välillä tapahtui, mutta tää eka tyttö varmaankin alkaa ihmetteleen, että miksi sua ei siellä näy ?

Ei tietenkään tiedä, eikä saakaan tietää. Hyviä kavereita ovat, enkä usko että sitä lähtee tää toinen vaarantamaan. Ja mä nyt tietysti pidän turpani kiinni.

Nojoo, aika kiven alla piilossa -fiilis on nyt ollut, eikä sinne suuntaan ole paljoa tullut oltua yhteydessä. Ja kun sit tuli morkkiksissa lähdettyä tuon jälkeisenä iltana baariin, eikä sekään varsin vahvasti mennyt, niin ei nyt oikein kyllä kiinnostakaan olla missään tekemisissä kenenkään kanssa... Onneks nyt on ihan helvetisti töitä, niin ei kerkeä ehkä enempää ryssimään. Toki aina on työkaverit, ja sekin on vahvasti menossa päin helvettiä...

 

[Jeffrey]

Tällä hetkellä pakilla on ihan jees tilanne naisten suhteen. Yhtä nättiä kimalaista käyn ajamassa tasaiseen tahtiin ja tyttö haluaa kuitenkin pysyä ihan kaveri pohjalla! Nähdään silloin kun molemmille sopii, eikä omia menoja tarvitse muutella.Olenko päässyt siis täydelliseen asemaan? Kunhan vain nyt ei ihastuisi liikaa...

Itselläni oli samanmoinen tilanne tossa, joka päättyi nyt keväällä kimalaisen alettua seurustelemaan. Me seurusteltiin kimalaisen kanssa vain se noin 6kk, mutta ilta-ajelut jatkuivat n. 1,5 vuotta sen päättymästä. Itse voin sanoa, että mulle kävi jo vähän pitkästyttämään. Alkoi samat jutut ja temput toistamaan itseään. Vaikka kyseinen kimalainen oli jopa tämän palstan äänestyksissä ihan korkealle sijoittunut ja palsta veljistä arviolta n. 99,99% (kaikki paitsi Scholl) olisi valmis antamaan toisen kiveksensä, ja useimmat (ainakin Scholl) jopa molemmat siitä hyvästä, että pääsisi tyttöön käsiksi. Niin ei sitä vaan millään sitten pitemmän päälle jaksanut.

Olihan se joo kiva kun baarissakaan ei tarvinnut ajatella, että keneltä sitä tänään saisi, vaan asian pystyi hoitamaan ilmoitusluontoisella tekstiviestillä. Ja kyllä sitä chewbaccaa sai ihmetellä niin paljon kuin ikinä jaksoi. Itseäni pidetään aikalailla erittäin kyltymättömänä saalistajana, mutta tyttö oli jo sen luokan nymfomaanikko, että kävi jopa niin, että itse jätin useamman erän väliin kuin kimalainen. Rupisella kyrvällä on vittumainen luistella.

Toisaalta näin jälkeenpäin kaikki omat hyvät (noh ne kaikki kaks) seksisuhteet ovat tyssänneet siihen, että tylleröt ovat lämmenneet liikaa. Jotenkin tuntuu, että aina on käynyt niin ja siinävaiheessa yleensä itse olen jättänyt asiat sikseen. Nykyisin paneskelen vakituisesti vain niin rumia ja lentokyvyttömiä kimalaisia, että he ymmärtävät sen itsekkin, että he eivät voi keneltäkään saada mitään muuta kuin vaihtelevaa känniseksiä.

Toinen näistä hyvistä suhteista jäi myös siihen, että tyttö ei puhunut kuin heikosti suomea. Nyt pari vuotta viisastuttua tuo suhde vituttaakin niin armottomasti, tai siis se, että jätin sen kesken. Tytön isä kun sattui olemaan rikas. Tai siis ei rikas vaan ihan saatanan rikas. Alkaapa oikeen harmittamaan. Sen verran tässä on nyt järkeä saanut päähän, että tyttö joka on a) hyvännäköinen b) tykkäisi syylärihommista c) On aivan mielettömän rikas ja sitten vielä se, että ei käytännössä puhu samaa kieltä! Eli elättäisi, mutta ei olisi kykeneväinen nalkuttamaan! Sehän olisikin ollut ihan unelma tyttö! Vittu...




Saatana, että alkoi vituttamaan...