Naisasiat

[Teal]

Varmaan suurin virhe olis kysyä asiaa suoraan.

En ehkä ole viisaampi, mutta sen verran on tullut ymmärrettyä, että varmaan tyhmintä olis jos et kysyis suoraan! Hei CAMA! Et menetä mitään..

 

[Veikko40]

Miten muuten koette parisuhdeasioissa sellaisen käsitteen kuin valta? Täytyykö toimivassa parisuhteessa olla valta aina tasan molemmilla? Entä miten olette kokeneet suhteet, joissa teillä on ollut valta tai sellaiset, joissa valta on ollut pääosin toisella?

Sehän menee ihan maun mukaan kuka dominoi ja ketä/mitä.

Meillä valta on aikalailla tasan. Mä päätän luonnollisesti joistain yhteisistä asioista kokonaan, vaimo taas toisista asioista.
Eikä tässä ole kyse, että toiselle jää vaan paskajuttujen vastuu vaan kyl päätäntävaltaa riittää molemmille tärkeissä asioissa.
Kummatkin on valmiita sekä lyömään nyrkkiä pöytään ja toisaalta antamaan periksi. Homma toimii niinsanotusti.

Kaverilla taasen nainen oli päällepäsmäri (vasten omaa tahtoaan - osittain) ja päätti kaiken. Asunnonhankinnan ja kaikki.
Tosin heppu on miehenä sellanen vaahtomuovi ettei osaa tehdä kovanluokan ratkasuja. Ero tuli.

Varmasti on sellasiakin pareja joissa suhde toimii toisen johtamana ja toinen tulee tyytyväisenä siivellä.
Ite en sellaseen muottiin kykenis, luonto ei anna mulla periks. Mutta olis stressaavaa olla koko ajan vallankahvassa, joskus on mukavaa "just go with the flow".

 

[Cannibal]

En ehkä ole viisaampi, mutta sen verran on tullut ymmärrettyä, että varmaan tyhmintä olis jos et kysyis suoraan! Hei CAMA! Et menetä mitään..

Niin no. En väitä tietäväni hirveästi näistä, mutta mun mielestä on ylipäänsäkin virhe kertoa suoraan tunteistaan jollekulle PAITSI tietysti sitten jos on JO suhteessa. Mutta jos liian aikaisessa vaiheessa sen tekee, sillä on luultavasti käänteinen vaikutus. Jos ajatellaan ihan miten ihmisen mieli toimii. Siinä tekee itsestään liian "helpon" jos näin voisi ajatella. Ehkä olis parempi tehdä tuo sama asia selväksi hieman eri tavalla. Pyytää ulos, pitää hauskaa, sitten taas olla hetki hiljaa pitämättä yhteyttä...eiköhän tuossaKIN tapauksessa suht nopeasti selviä jos toinen haluaa olla seurassa. Varsinkin sitten jos vakituisesti taas asuu Suomessa.

Mietin vaan, että täältä käsin en kyllä lähde mitään rakkaudentunnustuksia kirjoittamaan. Parempi tehdä ne päätökset sitten kun on samassa maassa kyseisen ihmisen kanssa.

Tosiaan jos jollain on samanlaisia kokemuksia niin mielellään kuulisin mitä te teitte ja miten asian suhteen lopulta kävi...

 

[Trenchtown]

Noh, välillämme kuitenkin on tunteita ja aikaa on loppuelämä.

Pakko tulla sen verran mainitsemaan, että kyllä se kärsivällisyys sentään joskus palkitaan. Tässä viestissä tuon tilanteeni selitin aiemmin ja tuli vaan tarve raportoida nykytilanteesta, koska kerrankin kaikki meni hienosti. Tai no, ainakin toistaiseksi kaikki on mennyt hienosti. Meidän seurustelumme on jo tavallaan "julkista tietoa", eikä koko ajan tarvitse miettiä, että mitä voi sanoa ja missä.

Yöt ja päivät vietetään melko tiiviisti yhdessä. Tykätään samoista asioista ja ajatellaan maailman menosta melko samalla lailla. Vielä kun nainen on kaunis, hauska, seksikäs ja kaikin puolin muutenkin hyvää seuraa, niin mikäs tässä on ollessa. Nyt joku irvileuka tietenkin tulee ilmoittamaan, että kaikissa naisissa on jotain vikaa. Noh, se pitääkin varmasti paikkansa, mutta tämän naisen vikaa en ole vielä löytänyt. Jos joskus sellainen ilmenee, katsellaan mahdollisia vaihtoehtoja silloin. Nyt ei jaksa ressata.

Joka tapauksessa, mukavaa tuntea olonsa onnelliseksi ihan liian pitkän tauon jälkeen. En tiedä, että kestääkö tämä suhde tulevat elämän ylämäet ja pomput, mutta aion ainakin yrittää. Mitään hävittävää ei ole, kun taas voitettavaa on paljonkin. Tästä mä yritän pitää kiinni.

 

[Alamummo]

Niin, viime keskiviikkona se sitten tapahtui, mistä oli ollut jo jonkin aikaa puhetta. RR kihlasi tyttöystävänsä...

Onneksi olkoon, hieno juttu!

 

[Palstalegenda]

Kun olin 20-25 -vuotias tulin katsoneeksi naisia usein kovinkin ystävällisesti ja tuntemattomien vastaantulleiden kanssa katseita vaihdeltiin usein ja pidempään. Siis flirttiä oli usein ilmassa, etenkin kesäisin. Naiset tuntuivat tuolloin jotenkin pidättyväisemmiltä tässä asiassa. Sitten hiljalleen siirryin sille linjalle, että hittoako noita katselemaan, liikaa vaivaa ja kaikki tissit, perseet ja naamat on jo nähty. En kaivannut sitä jännitettä, että hymyileekö se kohtaamani nainen takaisin. Jos menen baariin, menen sinne juomaan ja kavereiden kanssa jauhamaan paskaa. Naisia en siellä oikeastaan katsele, häiritsisi vain olennaista jos heitä ryhtyisi vilkuilemaan (mukahassuttelijoille tiedoksi, etten katsele miehiäkään). Tai kadulla, mietin muita juttuja, kuin pidän tissi- ja persetutkan päällä. En enää tuon noin 25-27 -ikävuoden jälkeen ole suuremmin vilkuillut satunnaisia kohtaamiani naisia, siis flirttimielessä. No toki Johanna Halkoahoa tuijotan aina, pitäähän se joku poikkeus olla. Pakkohan sitä noin muutoin on toki jotenkin muutkin huomioida, ettei vaikkapa kävele päin jne. Ja jos jonkun naisen halusi itselleen pysyvämmin, niin niissä harvoissa tapauksissa tietysti piti lähestyä tutustumisen merkeissä. Nyt 32-vuotiaana olen huomannut, että naiset käytönnössä joka päivä heittävät pitkiä katseita minua kohtaan, sikäli kun satun ihmisten keskuudessa olemaan. Ei, minulla ei nykyisin ole hammastahnaa suupielessä tai sepalus unohtunut auki tms.

Kysymys kuuluukin, onko flirttailukulttuurissamme tapahtunut jokin muutos, siis että naiset ovat käyneet huomattavasti hyökkäävämmiksi tässä asiassa? Sinkkuelämää -sarja yhtenä on varmastikin osaltaan vaikuttanut siihen, että naiset ovat ehkä käyneet rohkeammiksi. Ovatko palstaveljet huomanneet saman seikan, siis selkeän muutoksen vaikkapa 10 vuoden takaiseen kulttuuriin? Tai palstasiskot. Tiedossa on, että muutosta on tapahtunut, mutta nykyisin se muutos entiseen tuntuu niin suurelta, että se on alkanut jo hämmentämään.

Joku voi kysyä, että mistä tiedän, että ne naiset vilkuilevat, kun en heitä katso mutta kyllä sitä aistii ns. sivusilmällä ne pitkät katseet ja sellaisia tulee sitten siinä vaiheessa vaistomaisesti salamannopeasti vilkaistua, tosin ilman paluuflirttiä.

Vai onko meikäläisestä tullut poikamaisuuden sijaan iän myötä niin miehekkään charmantti, että tämä muutos pitemmissä katseissa johtuu vain siitä, ehhehe. Eihän minua toki haittaa ne pitkät katseet, kunhan aidon vilpittömästi ihmettelen muutosta, ilman mitään itsetunnon nostattamistarvetta. Enemmänkin juuri muiden kokemukset tästä edm. aiheesta kiinnostaisivat.

 

[Stevie]

Tällä hetkellä näyttäis aikas hyvältä erään neitoikaisen suhteen, eli ei näköjään aina voi näitäkään asioita kusta. Miten muuten jokos J_K on sen yhden kisulin itelleen pokannut.. ? tai edes treffeillä käväissy, en oo nyt vähään aikaan lueskellu tätä ketjuu

 

[Linjatuomari]

Miten muuten jokos J_K on sen yhden kisulin itelleen pokannut.. ? tai edes treffeillä käväissy, en oo nyt vähään aikaan lueskellu tätä ketjuu

Jompalla taitaa valitettavasti vieläkin olla voimassa pelikielto vapaan puolelle. Näin ollen tilanne on täysin hämärän peitossa.

 

[Pavlikovsky]

Kysymys kuuluukin, onko flirttailukulttuurissamme tapahtunut jokin muutos, siis että naiset ovat käyneet huomattavasti hyökkäävämmiksi tässä asiassa?

Omien kenttähavaintojen mukaan tässä on kyllä kurssi nousussa. Toki paljonhan se riippuu siitä miehestä ketä naiset lähestyvät/katselevat ja myös toki ympäristöstä. Yökerho-olosuhteissa varsinkin tämä naisten lisääntynyt rohkeus tulee tietyllä tapaa selvästi esille riippuen myös ikähaarukasta. Milffeillä kyllä nämä jutut on hallinnassa.
Se lähestyminen meitä miehiä kohtaan ei ole aina niin suoraakaan vaan siihen liittyy paljon huomion hakemista ja testailua, mutta joissain poikkeuksissa kyllä varmaan ihan suoraakin toimintaa. Päiväsaikaan tätä myös tapahtuu, mutta ehkä jo hieman harvemmin.

Tuo on kyllä totta mitä Käyttäjänimetön myös raportoi eli kun menee ravitsemusliikkeisiin ihan vain jätkäseurassa kiinnittämättä kottaraisiin mitään huomiota niin silloin tuntuu, että näitä katseita ja lähestymisiä naisseurueista tulee paljon enemmän.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Jompalla taitaa valitettavasti vieläkin olla voimassa pelikielto vapaan puolelle. Näin ollen tilanne on täysin hämärän peitossa.

Koska näin on, niin ollaan korvat höröllä. Raportoikaamme tänne, jos joku lähipiiriin kuuluva nuori nainen saa äkkiarvaamatta postista rahalähetyksen tai jonkin kukkopillin tms.

 

[Palstalegenda]

Koska tämä on ilmeisesti mennyt monilta ohi, niin tässä viestissä 8 päivää sitten BoredOldLady tiesi kertoa Jompan tilanteesta jotakin. Tuostahan on kyllä jo vierähtänyt niin pitkään, että eihän sitä tiedä, vaikka Jomppa olisi tässä asiassa ties kuinka pitkällä.

 

[Nakkikastike]

Itse olen etuoikeutetussa asemassa ja mulla on oikeesti tietoa Jompan tilanteesta.. Jomppa on mennyt asiassa eteenpäin ja on tehnyt seuraavat siirtonsa.. Katsotaan mitä tapahtuu.. Ja nyt voidaan viimeistään lopettaa puheet naurettavista rahalähetyksistä. Jomppa teki jotain paljon radikaalimpaa, hooceempää ja hienompaa mitä uskottekaan.

 

[Raatelurakki]

Itse olen etuoikeutetussa asemassa ja mulla on oikeesti tietoa Jompan tilanteesta.. Jomppa on mennyt asiassa eteenpäin ja on tehnyt seuraavat siirtonsa.. Katsotaan mitä tapahtuu.. Ja nyt voidaan viimeistään lopettaa puheet naurettavista rahalähetyksistä. Jomppa teki jotain paljon radikaalimpaa, hooceempää ja hienompaa mitä uskottekaan.

No hemmetti miksi pidät meitä jännityksessä? Kerro jo toki miten Jatkoajan historian suurin rakkaussaaga on edennyt.

Itseasiassa jonkun tv-käsikirjoittajan pitäisi ottaa Jomppaan yhteyttä ja kirjoittaa saippua tästä tarinasta. Olisi katsojia enemmän kuin salkkareilla.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Itse olen etuoikeutetussa asemassa ja mulla on oikeesti tietoa Jompan tilanteesta.. Jomppa on mennyt asiassa eteenpäin ja on tehnyt seuraavat siirtonsa.. Katsotaan mitä tapahtuu..

Ei kun otat Jomppaan yhteydettä ja pyydät lupaa referoida olennaiset asiat tänne. Oletan että tämä ei ole JA:n moderoinnista vastaavien mielestä sääntörike tai ei ainakaan vakava sellainen (?), mutta voinet varmistaa tämänkin seikan heiltä etukäteen.

Hienoa on kuulla että Jomppa on ottanut aloitteen käsiinsä, eikä nähtävästi ole soveltanut mitään ilmiselvästi tuhoon tuomittuja friikkikonsteja. Toivon ja uskon että moni muukin täällä toivoo Jompalle vilpittömästi menestystä pyrinnöissään.

 

[Moderaattorit]

Itse olen etuoikeutetussa asemassa ja mulla on oikeesti tietoa Jompan tilanteesta.. Jomppa on mennyt asiassa eteenpäin ja on tehnyt seuraavat siirtonsa.. Katsotaan mitä tapahtuu.. Ja nyt voidaan viimeistään lopettaa puheet naurettavista rahalähetyksistä. Jomppa teki jotain paljon radikaalimpaa, hooceempää ja hienompaa mitä uskottekaan.

Tiedoksi palstalaisille, että pelikiellossa olevan terveisiä ei välitetä palstalle. Sillä saattaa hankkia itselleenkin pelikiellon.

Moderaattorit

 

[Uleåborgir]

Mitähän tässä pitäisi tehdä, kun muija kohtelee mua kuin ilmaa. Meillä oli melkoinen kriisi tuossa viitisen viikkoa sitten, ja ehtoja jaeltiin ettei avioeroa tulisi. Yksi ehdoista oli olla juomatta kuukauteen. Muutenkaan en ole kuukausiin ollut kiinnostunut juomisesta, mikä näkyy esim. loistamisestani poissaololla KKK:ssa. Viina ei kiinnosta.

No totta kai kun kuukausi oli kulunut, ja mulla oli ollut lauantaina 8.8. kolme tenttiä samana päivänä, lämpötila ulkona 28 astetta, niin hakaisin lähikaupasta kennelin Koffia. Sitten vaihe seli-seli: väsymys + pitkä pätkä juomattomuutta takana + stressin laukeaminen ja auringopaahde tekivät tehtävänsä, ja olin simona soosissa. "No niin, pari viikkoa sait käyttäydyttyä kunnolla" (viisi viikkoa ryyppäämättä Uleåb. huom.), "ootko nyt ylpeä", "kannattiko". Koko kriisin jälkeisen ajan olen hoitanut koiran, pessyt astiat, pessyt (ainakin omat) pyykit, alkanut harrastaa urheilua, käynyt kauppareissut, väsännyt safkat, huollattanut ja katsastuttanut auton. Eukon ei ole juuri tarvinnu laittaa tikkua ristiin. Sitten vedin kerran nakit silmille turvallisesti kotona.

Vain koira suhtautuu minuun empaattisesti tässä valtavassa 45 neliön kaksiossa. Olen itse yrittänyt olla hyvä ja ystävällinen, mutta nyt alkaa pikku hiljaa itelläkin pinna paukkua. Olisiko pieni räjähdys poikaa, pitäisikö itse hoitaa eropaperit ja pitää ylpeytensä, kuin olla tossun ja vittuilun alla sekä lopulta tulla jätetyksi? Vai olisiko jollakin keinoa pelastaa tilanne? Vinkkejä otetaan vastaan niin palstalla kuin yv-sektorillakin.

 

[Palstalegenda]

...

En nyt viitsi tähän pidempää postausta laittaa mutta niin omituisia ovat naiset, ihmiset, että tuolla harjoittamallasi keinolla et ainakaan saa avioliittoa pelastettua. Kun naista ei tuossa tilanteessa huomioi, hänen saalistusviettinsä saattaa herätä ja pian uleåborgirlandiassa olisi kaikki melko hyvin. Jos se alistuminen auttaisi, mikäpä siinä, vaan kun se ei auta. Kokeilepas ensi viikko olla rötvänä ja kun nainen vittuilee, nin sanot rauhallisesti, että "viesti ymmärretty, kiitos palautteesta, jatkan nyt tätä rötväilyäni kera oluen, ja viitsisitkö kuitenkin siirtyä tv:n edestä, jotta näkisin katsella noita naisten kiekonheiton karsijoita!".

Elämä on elämää. Paska on paskaa. Paras huume on parasta huumetta. Paska avioliitto on paska avioliitto.

 

[obi-wan]

Eilen tuli sitten hankittua valkoinen tiskikone, tehtyä kissasta lehmä jne.

Eli neidistä joka minua on kymmenen vuotta kahtellut tuli rouva.

On muuten aikas hjuvat fiilikset

 

[banaaninviljelijä]

Kokeilepas ensi viikko olla rötvänä ja kun nainen vittuilee, nin sanot rauhallisesti, että "viesti ymmärretty, kiitos palautteesta, jatkan nyt tätä rötväilyäni kera oluen, ja viitsisitkö kuitenkin siirtyä tv:n edestä, jotta näkisin katsella noita naisten kiekonheiton karsijoita!".

En todellakaan suosittele tätä menetelmää. Kokeiltu on ja akka otti ja lähti sekä haki avioeron ja vei lapset mennessään. Tosin, en minä ihan sanatarkasti noin sanonutkaan. Mutta joo, Å tietää minun tarinan, niin tietää myös, ettei mikään toimi niin kuin haluaisi.

 

[Palstalegenda]

En todellakaan suosittele tätä menetelmää. Kokeiltu on ja akka otti ja lähti sekä haki avioeron ja vei lapset mennessään. Tosin, en minä ihan sanatarkasti noin sanonutkaan.

Jos tuo ehdottamani keino ei tuossa tilanteessa toimi, niin sitten ei toimi mikään muukaan keino, joten se ero ei välttämättä johdu siitä, että tuo keino ei tuossa tilanteessa olisi toimivin, vaan siitä, ettei mikään keino enää auttaisi. Sehän on aivan eri asia, jos on sanonut tylysti, ettei kiinnosta vaimon toivomukset, kuin tuo mainitsemani kohteliaasti palautteen antaminen. Perkeleenmoisia määräilijöitä sitä elämässä onkin, etenkin sellaiset, jotka ovat alkaneet olemaan yhdessä noin 13-23 ikävuoden välillä. Se parisuhteissa tapahtuva vapaudenriisto pitäisi kriminalisoida.

Nyt ajattelin mennä antamaan semikrapulaiselle naiselleni päänahkahierontaa. Ihan pyytämättä ja yllättäen, ilman suoria tai vihjailevia määräyksiä näin toimin. Jos käskisi tai pyytäisi siihen malliin, että pahastuu jos en hieroisi, niin en hieroisi. Toista ei saa käskeä ja se periaate menee kaiken edelle.

 

[Pottakameli]

On kyllä ottanut viime aikoina päähän aika urakalla. Eniten ottaa päähän että suunnilleen jokainen päivä on täynnä jotain ihmeen draamaa. Perkele, kun yksi päivä olisi edes viikossa rauhallinen. Tuo nainen latoo vihaisena suustaan ihan mitä sylki suuhun tuo ja sitten katuu jälkeen päin. Muuttaisi sitten itsekseen, kun aina jaksaa sitä hokea.

Syynä on se että hän joutuu sanojensa mukaan kärsimään, koska ensi kuussa tilanne on se että hän joutuu käyttämään enemmän rahaa ja tavallaan kustantamaan jotain minun juttujani. Perkele, jos tilanne olisi toisinpäin niin ei oli ongelmaa minun puoleltani. Itse en ole edes mitään apua pyytänyt tai halunnut... Tuohon lisäksi päälle "mulla ei oo ees vaatteita" -itkut niin hohhoijaa. Jos joka hiton kuu tulee satasen edestä vaatteita kotiin. Mihin helvettiin ne aina katoaa? Ainii, ne on vanhoja...tai sitten hän ei halua ostaa vaatteita tarpeeseen vaan koska haluaa ostaa vaatteita. Vielä kun tulee uskomattomia mielialan vaihteluja ihan laidasta laitaan niin en ymmärrä.

En ole minäkään ole asioitani hoitanut niin hyvin kuin olisi pitänyt, mutta kyllä nuo samat piirteet on ollut aistittavissa ihan aina. Nyt ne tuntuu pahenevan vaan. Jotenkin en syty siihen että nainen paiskoo ja potkii kaikkea eteen sattuvaa sen takia että hän ei löydä jotain itse hukkaamaansa asiaa.

 

[El Lude]

Mitähän tässä pitäisi tehdä, kun muija kohtelee mua kuin ilmaa. -clip- Vai olisiko jollakin keinoa pelastaa tilanne?

Jos teidän suhteenne on niin solmussa, että omin avuin ei solmut aukene, niin oletteko harkinneet ulkopuolista apua? Aviopareillehan on tarjolla vapaaehtoista sovittelua. Ehkä siitä voisi olla teille apua. Edellyttäen, että olette valmiita sitä ulkopuolista apua vastaanottamaan.
Voihan olla, että siitä ei ole hyötyä, mutta kaikki keinot kannattaa käyttää, jos vielä on halua ja tahtoa liiton pelastamisen suhteen.

Muuta en osaa sanoa - paitsi tsemppiä ja onnea.

 

[TQoFE]

On kyllä ottanut viime aikoina päähän aika urakalla. Eniten ottaa päähän että suunnilleen jokainen päivä on täynnä jotain ihmeen draamaa. Perkele, kun yksi päivä olisi edes viikossa rauhallinen.

Passitapas ihan ensimmäiseksi naisesi gynekologille juttelemaan ehkäisystä. Tietyissä hormonivalmisteissa pitoisuudet ovat niin kovia, että saavat herkemmän mielen heittämään kuperkeikkaa. Esimerkiksi e-pillereiden vaihtamisesta ehkäisyrenkaaseen voi olla apua.

Toinen kikka, joka meillä on testattu ja toimivaksi havaittu, on sopia erikseen, että esimerkiksi seuraavaan viiteen päivään ei saa riidellä, vaikka mikä olisi ja kuinka vituttaisi. Tuosta on apua silloin, kun kiukutteluvaihde on tavallaan "jäänyt päälle" - eikä tulee riideltyä hyvään aikaan enää senkään jälkeen, kun sovittu aika on kulunut umpeen.

Kolmas vaihtoehto on sitten ihan ammattiapu.

 

[BOL]

Olen itse yrittänyt olla hyvä ja ystävällinen, mutta nyt alkaa pikku hiljaa itelläkin pinna paukkua. Olisiko pieni räjähdys poikaa, pitäisikö itse hoitaa eropaperit ja pitää ylpeytensä, kuin olla tossun ja vittuilun alla sekä lopulta tulla jätetyksi? Vai olisiko jollakin keinoa pelastaa tilanne?

Kun en vaimoasi tunne ja tilanteestanne enemmän tiedä, en voi kommentoida muuten kuin yhden naisen näkökulmasta.

Vaikuttaa siltä, että vaimollasi on ns. kivi kengässä ja se hiertää jatkuvasti. Jos se on pidemmän aikaa hiertänyt, haava ei parane hetkessä. Jos ongelmat juontavat juurensa juomisestasi, on selvää, että koko asia on vaimollesi herkkä paikka ja siihen liittyy usein paljon asioita, joista ei puhuta suoraan ääneen.

Juominen aiheuttaa monissa läheisissä sekä pelkoa toisesta osapuolesta että tietynlaista avuttomuutta tilanteen edessä. Moni käsittää teoriassa, että jokainen tekee omat valintansa itse ja jeppe juo, jos jeppe haluaa. Ei siinä useinkaan toisten itkut ja vetoomukset auta. Mutta samalla se on juuri siksikin hyvin loukkaavaa, koska jokainen haluaisi olla toiselle sellainen ihminen, jonka vuoksi tekisi mitä vain. Ja tavallaan se, että toinen ei halua tai pysty olemaan juomatta, vaikka se toista ärsyyttääkin, saa monet ihmiset miettimään, kuinka suuresta ongelmasta onkaan kysymys. Siinä joutuu tavallaan perimmäisten kysymysten äärelle, koska alkoholiongelma tuo mukanaan myös muita ongelmia. Ongelmia, jotka koskevat itseä, mutta joihin ei paljonkaan aina itse kykene vaikuttamaan.

Monella ihmisellä on lähipiirissä alkoholiongelmainen henkilö. Jokaisella on omat keinonsa selvitä asiasta. Toiset ovat välinpitämättömiä, toiset yliherkkiä, suurin osa jotain siltä väliltä. Itse kuulun siihen ihmisryhmään, joka on oman osansa tästä alkoholiongelmaisten joukosta saanut ja siksi en ole ollenkaan halukas vetämään itseäni yhtään syvempään suohon kuin on pakko. Vanhempien tai sisarusten alkoholinkäyttöön ei pysty (valitettavasti) vaikuttamaan, mutta parisuhdeasioissa molemmilla on aina vaihtoehto.

Mä suosittelen, että puhut vaimosi kanssa avoimesti asiasta. Ole nöyrä, (nöyristellä ei tietenkään pidä) ja pyydä vaimoasi kertomaan niistä tuntemuksista, mitä hän kokee juomisestasi ja myös muista. En usko, että vaimosi kohdalla kyse oli niinkään siitä, että joit ne kaljasi, vaan pikemminkin siitä, että stressi tms. laukesi juuri juomalla. Sillä hetkellä, kun oli "hyvä syy", sanoit piut paut sille pitkälle juomattomalle kaudellesi. Vaimosi silmissä todennäköisesti luottamus meni taas. Sitä on aika vaikea selittää, millaista se käytännössä on, kun juomisen vuoksi menee luottamus. Omalla kohdallani kyse ei niinkään ole juuri siitä käsillä olevasta hetkestä, vaan enemmänkin siitä mitä tuleman pitää.

Osa musta ymmärtää vaimoasi ja hänen reaktioitaan erinomaisesti. Osa taas sinua. Mun mielestäni sinä et kuitenkaan voi mennä sen taakse, että olet tehnyt yksin kaiken viime aikoina ja vaimo ei osoita kiitollisuutta sitä kohtaan, vaan vittuilee juomisestasi. Mun mielestäni tässä on kysymys kahdesta eri asiasta. Jos odotat jotakin "vastuuvapautta" juomiselle kaikkien tehtyjen askareiden vuoksi, saat odottaa sitä katkeraan loppuun asti. Ymmärrän, että haluat saada kiitosta ja arvostusta tekemisistäsi. Kaikkihan sitä haluavat. Ja sinun kuuluisi toki se saadakin.

Mä uskoisin, että tässä asiassa on kysymys vain ja ainoastaan luottamuksesta. Mieti tarkkaan, mitä kaikkea olet valmis tekemään säilyttääksesi avioliittosi. Onko juominen kuinka tärkeällä sijalla elämässäsi? Onko vaimosi käytös erilaista, kun olet ollut juomatta pidempiä kausia? Mitä haluat elämältäsi? Entäpä mitä uskot vaimosi haluavan? Juttele avoimesti vaimosi kanssa ja miettikää yhdessä, onko toiveenne ja odotuksenne samalla tasolla. Jos on, miettikää, minkälaisia ponnistuksia teidän pitää tehdä päästäksenne haluamaanne pisteeseen. Jos tuntuu, että ponnistukset ovat uhrauksia ja työtä on liikaa, miettikää olisiko parempi muuttaa vaikka vähäksi aikaa eri osoitteisiin. Mutta pyrkikää pysymään sovussa ja ihan oikeasti kuuntelemaan ja sisäistämään, mitä toinen sanoo. Jutelkaa parin päivän päästä uudelleen asioista ja katsokaa, onko toinen ymmärtänyt. Kirjoittakaa vaikka toisillenne kirjeet, missä vuodatatte kaikki asiat, mitkä vaivaavat. Olkaa avoimia, mutta kunnioittakaa toisianne. Vaikka tienne eroaisivatkin jossain vaiheessa, ei maailma siihen kaadu. Joskus käy niin. Olisi kuitenkin hienoa, jos keskinäinen kunnioitus säilyisi loppuun asti.

Vähän sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti pointti aukesi...

 

[Uleåborgir]

Vaimosi silmissä todennäköisesti luottamus meni taas. Sitä on aika vaikea selittää, millaista se käytännössä on, kun juomisen vuoksi menee luottamus.

Tämä voi olla säälittävää selittelyä, mutta olin sovitun ajan täysin tipaton, enkä siten rikkonut mitään sopimusta.

Mun mielestäni sinä et kuitenkaan voi mennä sen taakse, että olet tehnyt yksin kaiken viime aikoina ja vaimo ei osoita kiitollisuutta sitä kohtaan, vaan vittuilee juomisestasi. Mun mielestäni tässä on kysymys kahdesta eri asiasta. Jos odotat jotakin "vastuuvapautta" juomiselle kaikkien tehtyjen askareiden vuoksi, saat odottaa sitä katkeraan loppuun asti.

Ei. Siitä ei ole kysymys - vastuuvapaudesta. En ole keräämässä papukaijamerkkejä palkintoa odotellen. En luojan kiitos ole alkoholisti, ainakaan siitä päätellen, että viinaa ei tee mieli juoda, ei ollenkaan. Mutta: olen kuitenkin juonut meidänkin yhteiselomme aikana aivan tarpeeksi. Yritän tällä hetkellä toimia kuin mies konsanaan, ja tässä on nyt pidettävä korkki kiinni ainakin kotiolosuhteissa. Kohtuukäytön vaimoni ymmärtää, mutta aina kun mä juon, se menee perslärvien puolelle. Ja se ei ole vaimosta ollenkaan hauskaa. Eikä muuten minustakaan.

Mä uskoisin, että tässä asiassa on kysymys vain ja ainoastaan luottamuksesta. Mieti tarkkaan, mitä kaikkea olet valmis tekemään säilyttääksesi avioliittosi. Onko juominen kuinka tärkeällä sijalla elämässäsi? Onko vaimosi käytös erilaista, kun olet ollut juomatta pidempiä kausia? Mitä haluat elämältäsi? Entäpä mitä uskot vaimosi haluavan? Juttele avoimesti vaimosi kanssa ja miettikää yhdessä, onko toiveenne ja odotuksenne samalla tasolla. Jos on, miettikää, minkälaisia ponnistuksia teidän pitää tehdä päästäksenne haluamaanne pisteeseen. - -

Vähän sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti pointti aukesi...

Olen valmis menemään hyvinkin pitkälle avioliittoni säilyttämiseksi. Kuten jo ylempänä mainitsin, on viina hyppinyt estradilla enemmän kuin tarpeeksi ja yleisö huutaa we want more. Mutta nyt ovat encoret käyneet vähiin. Viina ei siis ole ykkösprioriteetti. Viina pilaa kaiken paitsi astian, sanoi jo pappani rest in peace. (Ja ihan pakko vielä sanoa, että en ole pettänyt luottamusta sanan varsinaisessa merkityksessä.)

Kun olen ollut alkoholitta, on vaimoni silminnähden piristynyt ja jutellut ihan eri tavalla, kun mököttävänä Mutta nyt pitää taas rakennella sitä huteraa korttitaloa, kun tuli edellinen kaadettua.

Suurin pointti, jonka älysin tekstistäsi oli se, että viinankäyttö saattaa tosiaan huolestuttamisen lisäksi jopa pelottaa kumppania. Kun itse ajattelee olevansa muijan sijassa katsomassa sammuvaa Uleåborgiria niin voi vittu. Olen tähän mennessä ajatellut vain itseäni tässä asiassa. Ihan sama kunhan vain on pää turtana jne. Vaarallinen en ole onneks koskaan ollut.

Tekstisi ei ollut sekavaa, vaan erinomaista ja viisasta. Kiitoksia Sinulle BoredOldLady. Samoin muille viestiini vastanneille jatkoaikalaisille.