Naisasiat

  • 7 587 777
  • 26 609

Raatelurakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Liverpool, Jokerit.
Itse olen etuoikeutetussa asemassa ja mulla on oikeesti tietoa Jompan tilanteesta.. Jomppa on mennyt asiassa eteenpäin ja on tehnyt seuraavat siirtonsa.. Katsotaan mitä tapahtuu.. Ja nyt voidaan viimeistään lopettaa puheet naurettavista rahalähetyksistä. Jomppa teki jotain paljon radikaalimpaa, hooceempää ja hienompaa mitä uskottekaan.

No hemmetti miksi pidät meitä jännityksessä? Kerro jo toki miten Jatkoajan historian suurin rakkaussaaga on edennyt.

Itseasiassa jonkun tv-käsikirjoittajan pitäisi ottaa Jomppaan yhteyttä ja kirjoittaa saippua tästä tarinasta. Olisi katsojia enemmän kuin salkkareilla.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Itse olen etuoikeutetussa asemassa ja mulla on oikeesti tietoa Jompan tilanteesta.. Jomppa on mennyt asiassa eteenpäin ja on tehnyt seuraavat siirtonsa.. Katsotaan mitä tapahtuu..
Ei kun otat Jomppaan yhteydettä ja pyydät lupaa referoida olennaiset asiat tänne. Oletan että tämä ei ole JA:n moderoinnista vastaavien mielestä sääntörike tai ei ainakaan vakava sellainen (?), mutta voinet varmistaa tämänkin seikan heiltä etukäteen.

Hienoa on kuulla että Jomppa on ottanut aloitteen käsiinsä, eikä nähtävästi ole soveltanut mitään ilmiselvästi tuhoon tuomittuja friikkikonsteja. Toivon ja uskon että moni muukin täällä toivoo Jompalle vilpittömästi menestystä pyrinnöissään.
 
Itse olen etuoikeutetussa asemassa ja mulla on oikeesti tietoa Jompan tilanteesta.. Jomppa on mennyt asiassa eteenpäin ja on tehnyt seuraavat siirtonsa.. Katsotaan mitä tapahtuu.. Ja nyt voidaan viimeistään lopettaa puheet naurettavista rahalähetyksistä. Jomppa teki jotain paljon radikaalimpaa, hooceempää ja hienompaa mitä uskottekaan.

Tiedoksi palstalaisille, että pelikiellossa olevan terveisiä ei välitetä palstalle. Sillä saattaa hankkia itselleenkin pelikiellon.

Moderaattorit
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Mitähän tässä pitäisi tehdä, kun muija kohtelee mua kuin ilmaa. Meillä oli melkoinen kriisi tuossa viitisen viikkoa sitten, ja ehtoja jaeltiin ettei avioeroa tulisi. Yksi ehdoista oli olla juomatta kuukauteen. Muutenkaan en ole kuukausiin ollut kiinnostunut juomisesta, mikä näkyy esim. loistamisestani poissaololla KKK:ssa. Viina ei kiinnosta.

No totta kai kun kuukausi oli kulunut, ja mulla oli ollut lauantaina 8.8. kolme tenttiä samana päivänä, lämpötila ulkona 28 astetta, niin hakaisin lähikaupasta kennelin Koffia. Sitten vaihe seli-seli: väsymys + pitkä pätkä juomattomuutta takana + stressin laukeaminen ja auringopaahde tekivät tehtävänsä, ja olin simona soosissa. "No niin, pari viikkoa sait käyttäydyttyä kunnolla" (viisi viikkoa ryyppäämättä Uleåb. huom.), "ootko nyt ylpeä", "kannattiko". Koko kriisin jälkeisen ajan olen hoitanut koiran, pessyt astiat, pessyt (ainakin omat) pyykit, alkanut harrastaa urheilua, käynyt kauppareissut, väsännyt safkat, huollattanut ja katsastuttanut auton. Eukon ei ole juuri tarvinnu laittaa tikkua ristiin. Sitten vedin kerran nakit silmille turvallisesti kotona.

Vain koira suhtautuu minuun empaattisesti tässä valtavassa 45 neliön kaksiossa. Olen itse yrittänyt olla hyvä ja ystävällinen, mutta nyt alkaa pikku hiljaa itelläkin pinna paukkua. Olisiko pieni räjähdys poikaa, pitäisikö itse hoitaa eropaperit ja pitää ylpeytensä, kuin olla tossun ja vittuilun alla sekä lopulta tulla jätetyksi? Vai olisiko jollakin keinoa pelastaa tilanne? Vinkkejä otetaan vastaan niin palstalla kuin yv-sektorillakin.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
En nyt viitsi tähän pidempää postausta laittaa mutta niin omituisia ovat naiset, ihmiset, että tuolla harjoittamallasi keinolla et ainakaan saa avioliittoa pelastettua. Kun naista ei tuossa tilanteessa huomioi, hänen saalistusviettinsä saattaa herätä ja pian uleåborgirlandiassa olisi kaikki melko hyvin. Jos se alistuminen auttaisi, mikäpä siinä, vaan kun se ei auta. Kokeilepas ensi viikko olla rötvänä ja kun nainen vittuilee, nin sanot rauhallisesti, että "viesti ymmärretty, kiitos palautteesta, jatkan nyt tätä rötväilyäni kera oluen, ja viitsisitkö kuitenkin siirtyä tv:n edestä, jotta näkisin katsella noita naisten kiekonheiton karsijoita!".

Elämä on elämää. Paska on paskaa. Paras huume on parasta huumetta. Paska avioliitto on paska avioliitto.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Eilen tuli sitten hankittua valkoinen tiskikone, tehtyä kissasta lehmä jne.

Eli neidistä joka minua on kymmenen vuotta kahtellut tuli rouva.

On muuten aikas hjuvat fiilikset
 
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Kokeilepas ensi viikko olla rötvänä ja kun nainen vittuilee, nin sanot rauhallisesti, että "viesti ymmärretty, kiitos palautteesta, jatkan nyt tätä rötväilyäni kera oluen, ja viitsisitkö kuitenkin siirtyä tv:n edestä, jotta näkisin katsella noita naisten kiekonheiton karsijoita!".

En todellakaan suosittele tätä menetelmää. Kokeiltu on ja akka otti ja lähti sekä haki avioeron ja vei lapset mennessään. Tosin, en minä ihan sanatarkasti noin sanonutkaan. Mutta joo, Å tietää minun tarinan, niin tietää myös, ettei mikään toimi niin kuin haluaisi.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
En todellakaan suosittele tätä menetelmää. Kokeiltu on ja akka otti ja lähti sekä haki avioeron ja vei lapset mennessään. Tosin, en minä ihan sanatarkasti noin sanonutkaan.
Jos tuo ehdottamani keino ei tuossa tilanteessa toimi, niin sitten ei toimi mikään muukaan keino, joten se ero ei välttämättä johdu siitä, että tuo keino ei tuossa tilanteessa olisi toimivin, vaan siitä, ettei mikään keino enää auttaisi. Sehän on aivan eri asia, jos on sanonut tylysti, ettei kiinnosta vaimon toivomukset, kuin tuo mainitsemani kohteliaasti palautteen antaminen. Perkeleenmoisia määräilijöitä sitä elämässä onkin, etenkin sellaiset, jotka ovat alkaneet olemaan yhdessä noin 13-23 ikävuoden välillä. Se parisuhteissa tapahtuva vapaudenriisto pitäisi kriminalisoida.

Nyt ajattelin mennä antamaan semikrapulaiselle naiselleni päänahkahierontaa. Ihan pyytämättä ja yllättäen, ilman suoria tai vihjailevia määräyksiä näin toimin. Jos käskisi tai pyytäisi siihen malliin, että pahastuu jos en hieroisi, niin en hieroisi. Toista ei saa käskeä ja se periaate menee kaiken edelle.
 

Pottakameli

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
On kyllä ottanut viime aikoina päähän aika urakalla. Eniten ottaa päähän että suunnilleen jokainen päivä on täynnä jotain ihmeen draamaa. Perkele, kun yksi päivä olisi edes viikossa rauhallinen. Tuo nainen latoo vihaisena suustaan ihan mitä sylki suuhun tuo ja sitten katuu jälkeen päin. Muuttaisi sitten itsekseen, kun aina jaksaa sitä hokea.

Syynä on se että hän joutuu sanojensa mukaan kärsimään, koska ensi kuussa tilanne on se että hän joutuu käyttämään enemmän rahaa ja tavallaan kustantamaan jotain minun juttujani. Perkele, jos tilanne olisi toisinpäin niin ei oli ongelmaa minun puoleltani. Itse en ole edes mitään apua pyytänyt tai halunnut... Tuohon lisäksi päälle "mulla ei oo ees vaatteita" -itkut niin hohhoijaa. Jos joka hiton kuu tulee satasen edestä vaatteita kotiin. Mihin helvettiin ne aina katoaa? Ainii, ne on vanhoja...tai sitten hän ei halua ostaa vaatteita tarpeeseen vaan koska haluaa ostaa vaatteita. Vielä kun tulee uskomattomia mielialan vaihteluja ihan laidasta laitaan niin en ymmärrä.

En ole minäkään ole asioitani hoitanut niin hyvin kuin olisi pitänyt, mutta kyllä nuo samat piirteet on ollut aistittavissa ihan aina. Nyt ne tuntuu pahenevan vaan. Jotenkin en syty siihen että nainen paiskoo ja potkii kaikkea eteen sattuvaa sen takia että hän ei löydä jotain itse hukkaamaansa asiaa.
 

El Lude

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kvanttimobikki kolmessa eri ulottuvuudessa
Mitähän tässä pitäisi tehdä, kun muija kohtelee mua kuin ilmaa. -clip- Vai olisiko jollakin keinoa pelastaa tilanne?

Jos teidän suhteenne on niin solmussa, että omin avuin ei solmut aukene, niin oletteko harkinneet ulkopuolista apua? Aviopareillehan on tarjolla vapaaehtoista sovittelua. Ehkä siitä voisi olla teille apua. Edellyttäen, että olette valmiita sitä ulkopuolista apua vastaanottamaan.
Voihan olla, että siitä ei ole hyötyä, mutta kaikki keinot kannattaa käyttää, jos vielä on halua ja tahtoa liiton pelastamisen suhteen.

Muuta en osaa sanoa - paitsi tsemppiä ja onnea.
 

TQoFE

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK, FREE SCHOLL!
On kyllä ottanut viime aikoina päähän aika urakalla. Eniten ottaa päähän että suunnilleen jokainen päivä on täynnä jotain ihmeen draamaa. Perkele, kun yksi päivä olisi edes viikossa rauhallinen.

Passitapas ihan ensimmäiseksi naisesi gynekologille juttelemaan ehkäisystä. Tietyissä hormonivalmisteissa pitoisuudet ovat niin kovia, että saavat herkemmän mielen heittämään kuperkeikkaa. Esimerkiksi e-pillereiden vaihtamisesta ehkäisyrenkaaseen voi olla apua.

Toinen kikka, joka meillä on testattu ja toimivaksi havaittu, on sopia erikseen, että esimerkiksi seuraavaan viiteen päivään ei saa riidellä, vaikka mikä olisi ja kuinka vituttaisi. Tuosta on apua silloin, kun kiukutteluvaihde on tavallaan "jäänyt päälle" - eikä tulee riideltyä hyvään aikaan enää senkään jälkeen, kun sovittu aika on kulunut umpeen.

Kolmas vaihtoehto on sitten ihan ammattiapu.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Olen itse yrittänyt olla hyvä ja ystävällinen, mutta nyt alkaa pikku hiljaa itelläkin pinna paukkua. Olisiko pieni räjähdys poikaa, pitäisikö itse hoitaa eropaperit ja pitää ylpeytensä, kuin olla tossun ja vittuilun alla sekä lopulta tulla jätetyksi? Vai olisiko jollakin keinoa pelastaa tilanne?

Kun en vaimoasi tunne ja tilanteestanne enemmän tiedä, en voi kommentoida muuten kuin yhden naisen näkökulmasta.

Vaikuttaa siltä, että vaimollasi on ns. kivi kengässä ja se hiertää jatkuvasti. Jos se on pidemmän aikaa hiertänyt, haava ei parane hetkessä. Jos ongelmat juontavat juurensa juomisestasi, on selvää, että koko asia on vaimollesi herkkä paikka ja siihen liittyy usein paljon asioita, joista ei puhuta suoraan ääneen.

Juominen aiheuttaa monissa läheisissä sekä pelkoa toisesta osapuolesta että tietynlaista avuttomuutta tilanteen edessä. Moni käsittää teoriassa, että jokainen tekee omat valintansa itse ja jeppe juo, jos jeppe haluaa. Ei siinä useinkaan toisten itkut ja vetoomukset auta. Mutta samalla se on juuri siksikin hyvin loukkaavaa, koska jokainen haluaisi olla toiselle sellainen ihminen, jonka vuoksi tekisi mitä vain. Ja tavallaan se, että toinen ei halua tai pysty olemaan juomatta, vaikka se toista ärsyyttääkin, saa monet ihmiset miettimään, kuinka suuresta ongelmasta onkaan kysymys. Siinä joutuu tavallaan perimmäisten kysymysten äärelle, koska alkoholiongelma tuo mukanaan myös muita ongelmia. Ongelmia, jotka koskevat itseä, mutta joihin ei paljonkaan aina itse kykene vaikuttamaan.

Monella ihmisellä on lähipiirissä alkoholiongelmainen henkilö. Jokaisella on omat keinonsa selvitä asiasta. Toiset ovat välinpitämättömiä, toiset yliherkkiä, suurin osa jotain siltä väliltä. Itse kuulun siihen ihmisryhmään, joka on oman osansa tästä alkoholiongelmaisten joukosta saanut ja siksi en ole ollenkaan halukas vetämään itseäni yhtään syvempään suohon kuin on pakko. Vanhempien tai sisarusten alkoholinkäyttöön ei pysty (valitettavasti) vaikuttamaan, mutta parisuhdeasioissa molemmilla on aina vaihtoehto.

Mä suosittelen, että puhut vaimosi kanssa avoimesti asiasta. Ole nöyrä, (nöyristellä ei tietenkään pidä) ja pyydä vaimoasi kertomaan niistä tuntemuksista, mitä hän kokee juomisestasi ja myös muista. En usko, että vaimosi kohdalla kyse oli niinkään siitä, että joit ne kaljasi, vaan pikemminkin siitä, että stressi tms. laukesi juuri juomalla. Sillä hetkellä, kun oli "hyvä syy", sanoit piut paut sille pitkälle juomattomalle kaudellesi. Vaimosi silmissä todennäköisesti luottamus meni taas. Sitä on aika vaikea selittää, millaista se käytännössä on, kun juomisen vuoksi menee luottamus. Omalla kohdallani kyse ei niinkään ole juuri siitä käsillä olevasta hetkestä, vaan enemmänkin siitä mitä tuleman pitää.

Osa musta ymmärtää vaimoasi ja hänen reaktioitaan erinomaisesti. Osa taas sinua. Mun mielestäni sinä et kuitenkaan voi mennä sen taakse, että olet tehnyt yksin kaiken viime aikoina ja vaimo ei osoita kiitollisuutta sitä kohtaan, vaan vittuilee juomisestasi. Mun mielestäni tässä on kysymys kahdesta eri asiasta. Jos odotat jotakin "vastuuvapautta" juomiselle kaikkien tehtyjen askareiden vuoksi, saat odottaa sitä katkeraan loppuun asti. Ymmärrän, että haluat saada kiitosta ja arvostusta tekemisistäsi. Kaikkihan sitä haluavat. Ja sinun kuuluisi toki se saadakin.

Mä uskoisin, että tässä asiassa on kysymys vain ja ainoastaan luottamuksesta. Mieti tarkkaan, mitä kaikkea olet valmis tekemään säilyttääksesi avioliittosi. Onko juominen kuinka tärkeällä sijalla elämässäsi? Onko vaimosi käytös erilaista, kun olet ollut juomatta pidempiä kausia? Mitä haluat elämältäsi? Entäpä mitä uskot vaimosi haluavan? Juttele avoimesti vaimosi kanssa ja miettikää yhdessä, onko toiveenne ja odotuksenne samalla tasolla. Jos on, miettikää, minkälaisia ponnistuksia teidän pitää tehdä päästäksenne haluamaanne pisteeseen. Jos tuntuu, että ponnistukset ovat uhrauksia ja työtä on liikaa, miettikää olisiko parempi muuttaa vaikka vähäksi aikaa eri osoitteisiin. Mutta pyrkikää pysymään sovussa ja ihan oikeasti kuuntelemaan ja sisäistämään, mitä toinen sanoo. Jutelkaa parin päivän päästä uudelleen asioista ja katsokaa, onko toinen ymmärtänyt. Kirjoittakaa vaikka toisillenne kirjeet, missä vuodatatte kaikki asiat, mitkä vaivaavat. Olkaa avoimia, mutta kunnioittakaa toisianne. Vaikka tienne eroaisivatkin jossain vaiheessa, ei maailma siihen kaadu. Joskus käy niin. Olisi kuitenkin hienoa, jos keskinäinen kunnioitus säilyisi loppuun asti.

Vähän sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti pointti aukesi...
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Vaimosi silmissä todennäköisesti luottamus meni taas. Sitä on aika vaikea selittää, millaista se käytännössä on, kun juomisen vuoksi menee luottamus.

Tämä voi olla säälittävää selittelyä, mutta olin sovitun ajan täysin tipaton, enkä siten rikkonut mitään sopimusta.

Mun mielestäni sinä et kuitenkaan voi mennä sen taakse, että olet tehnyt yksin kaiken viime aikoina ja vaimo ei osoita kiitollisuutta sitä kohtaan, vaan vittuilee juomisestasi. Mun mielestäni tässä on kysymys kahdesta eri asiasta. Jos odotat jotakin "vastuuvapautta" juomiselle kaikkien tehtyjen askareiden vuoksi, saat odottaa sitä katkeraan loppuun asti.

Ei. Siitä ei ole kysymys - vastuuvapaudesta. En ole keräämässä papukaijamerkkejä palkintoa odotellen. En luojan kiitos ole alkoholisti, ainakaan siitä päätellen, että viinaa ei tee mieli juoda, ei ollenkaan. Mutta: olen kuitenkin juonut meidänkin yhteiselomme aikana aivan tarpeeksi. Yritän tällä hetkellä toimia kuin mies konsanaan, ja tässä on nyt pidettävä korkki kiinni ainakin kotiolosuhteissa. Kohtuukäytön vaimoni ymmärtää, mutta aina kun mä juon, se menee perslärvien puolelle. Ja se ei ole vaimosta ollenkaan hauskaa. Eikä muuten minustakaan.

Mä uskoisin, että tässä asiassa on kysymys vain ja ainoastaan luottamuksesta. Mieti tarkkaan, mitä kaikkea olet valmis tekemään säilyttääksesi avioliittosi. Onko juominen kuinka tärkeällä sijalla elämässäsi? Onko vaimosi käytös erilaista, kun olet ollut juomatta pidempiä kausia? Mitä haluat elämältäsi? Entäpä mitä uskot vaimosi haluavan? Juttele avoimesti vaimosi kanssa ja miettikää yhdessä, onko toiveenne ja odotuksenne samalla tasolla. Jos on, miettikää, minkälaisia ponnistuksia teidän pitää tehdä päästäksenne haluamaanne pisteeseen. - -

Vähän sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti pointti aukesi...

Olen valmis menemään hyvinkin pitkälle avioliittoni säilyttämiseksi. Kuten jo ylempänä mainitsin, on viina hyppinyt estradilla enemmän kuin tarpeeksi ja yleisö huutaa we want more. Mutta nyt ovat encoret käyneet vähiin. Viina ei siis ole ykkösprioriteetti. Viina pilaa kaiken paitsi astian, sanoi jo pappani rest in peace. (Ja ihan pakko vielä sanoa, että en ole pettänyt luottamusta sanan varsinaisessa merkityksessä.)

Kun olen ollut alkoholitta, on vaimoni silminnähden piristynyt ja jutellut ihan eri tavalla, kun mököttävänä Mutta nyt pitää taas rakennella sitä huteraa korttitaloa, kun tuli edellinen kaadettua.

Suurin pointti, jonka älysin tekstistäsi oli se, että viinankäyttö saattaa tosiaan huolestuttamisen lisäksi jopa pelottaa kumppania. Kun itse ajattelee olevansa muijan sijassa katsomassa sammuvaa Uleåborgiria niin voi vittu. Olen tähän mennessä ajatellut vain itseäni tässä asiassa. Ihan sama kunhan vain on pää turtana jne. Vaarallinen en ole onneks koskaan ollut.

Tekstisi ei ollut sekavaa, vaan erinomaista ja viisasta. Kiitoksia Sinulle BoredOldLady. Samoin muille viestiini vastanneille jatkoaikalaisille.
 

Pottakameli

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Passitapas ihan ensimmäiseksi naisesi gynekologille juttelemaan ehkäisystä. Tietyissä hormonivalmisteissa pitoisuudet ovat niin kovia, että saavat herkemmän mielen heittämään kuperkeikkaa. Esimerkiksi e-pillereiden vaihtamisesta ehkäisyrenkaaseen voi olla apua.

Toinen kikka, joka meillä on testattu ja toimivaksi havaittu, on sopia erikseen, että esimerkiksi seuraavaan viiteen päivään ei saa riidellä, vaikka mikä olisi ja kuinka vituttaisi. Tuosta on apua silloin, kun kiukutteluvaihde on tavallaan "jäänyt päälle" - eikä tulee riideltyä hyvään aikaan enää senkään jälkeen, kun sovittu aika on kulunut umpeen.

Kolmas vaihtoehto on sitten ihan ammattiapu.

Pillerit ei ole ollut mukana vähään aikaan, joten ei varmaan ole kyse siitä. Suht ailahteleva luonne ollut aina...

Onhan noita riidattomia aikoja ollut ihan mukavasti, mutta sitten kyllä räjähtää ja lujaa. Vähän liiankin lujaa. Nyt taas sitten hiertää ihan kaikki mahdollinen ja pahasti.
 

Fordél

Jäsen
Vaikka tässä varttuu ja kokemusta karttuu niin vaikeahan naisista on ottaa tolkkua. Kaikkien kanssa tuntuu pelaavan aivan omat sääntönsä ja jokainen vaatii ihan oman kohtelunsa. Ja jokaisen kohdalla pitää melkeimpä aloittaa aina ihan alusta. Edellisen suhteen jutuista ei juuri hyötyä ole muuta kuin siinä, että oppii itsestään aina uusia puolia ja koko ajan tähdentyy paremmin päähän se, millainen on se unelmanainen ja mitä ominaisuuksia häneltä haluaa. Ja koko ajan on tullut selvemmäksi, että ulkoisilla ominaisuuksilla ei pitkälle pötkitä. Niihin voi ihastua, mutta rakastuminen tapahtuu persoonaan.

Nyt kun on ero takana, on hyvin vaikea taas nähdä mitään valoa tunnelin päässä. Lisäksi ei ole oikein voimiakaan lähteä mihinkään. Ajan kanssa ne voimat tietysti palautuu ja kyllähän Suomessa naisia riittää. Harmi vaan, että kun on sitä ihmissorttia, joka haluaisi juuri sen tietyn, jossa on koko paketti kunnossa. Tiedän, että sellainen on olemassa, mutta vituiksihan sekin menisi. Parempi nyt vain kärvistellä, toipua ja ehkä sitten joskus taas kenties jos luoja suo.
 

Worrell

Jäsen
Suosikkijoukkue
RIP Coyotes 1996-2024
Piece of Mind

Ajattelinpa pikkupäissään koota tänne ajatuksia nykyisestä parisuhteestani, kun en ole aikoihin tätä päivitellyt.

Olen siis ollut seurustelusuhteessa ihanan naikkosen kanssa puoli vuotta. Kaikenlaista mukavaa tässä on tullut koettua. Viime helmikuun jälkeen en ole ollut yksin kuin lähinnä arkipäivät, tyttö kun opiskelee eri kaupungissa.

Yhdessä vaiheessa meikäläisellä oli enemmän tai vähemmän isoja pelkotiloja toisen luotettavuudesta, kun aiemmissa suhteissa tuli sen verran paskaa niskaan... Aikanaan näistä sitten selvisin ihan itsekseni järkeistäen näitä ajatuksia päässäni.

Hyvältä tää on kokonaisuudessaan maistunut ja mennyt kesäloma vietettiin tiiviisti yhdessä, joka vain vahvisti molempien osapuolien tunteita. En pahemmin ole naisesta huonoja puolia löytänyt, ainoa miinus tuntuu olevan se, että muija tuntuu välillä stressaavan helposti.

Yhteen muutosta ollaan paljon puhuttu, ja se tullee tapahtumaan viimeistään ensi kesänä. Mikäli siis kaikki menee hyvin, eikä mitään mutkia tule matkaan. Kaikinpuolin olen tyytyväinen tilanteeseen. Mitä nyt vaimoketta nyt välillä stressaa opiskelut ja meikäläistä vituttaa anoppi.
 
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Sen jälkeen, kun tuon naisen nimi ilmestyi myös tuohon oveen, niin melkeinpä vähintään kerran päivässä on tapahtunut jonkin sortin "marttyyrikuolema". Meinaa hivenen riipoa tuommoinen käytös. Kyseessä on kumminkin muuten kaikin puolin mukava kypsä nainen, mutta herne sujahtaa sinne nenukkaan välillä aivan uskomattoman herkästi ja parasta siinä usein on, että mulla ei ole harmainta aavistustakaan että miksi. Olen yrittänyt kysyä miksi ja välillä olen saanutkin vastauksia, mutta ei niistä oikein riitä joka päiväiseksi syyksi. Jos itse olisin pitkävihasta sorttia, niin noin ei tietenkään tapahtuisi, koska olisin puhumatta ollut jo tovin. :)
 

verikuut

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suonen Veto
Nyt tarvittaisiin jäitä ja hattu. Mieluusti päähine, HIFK:n maalivahtia ei viitsisi päähän vetää. Olen sen luontoinen, että innostun helposti ja sitä kautta pettymyksetkin paisuvat ylisuuriksi, nyt yritän saada hillittyä itseni.

Eilen eräs tyttö ilmoitti olevansa nykyään sinkku, ilmoitus tapahtui mesen kautta. Illemmalla tämä sama naikkonen, jonka kanssa meillä on aikoinaan ollut sutinaa, soitti ja ehdotti tapaamista. Sekä hotellihuonetta. Päivällä ilmoituksen jälkeen mietin, liekö hänellä mitään tuntoja minua kohtaan. Enää en sitä kysymystä pohdi. Noh, enköhän minä tämän "uuden yrityksen" onnistu ryssimään, viimeksi sen tein aikailemalla liikaa.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Sen jälkeen, kun tuon naisen nimi ilmestyi myös tuohon oveen, niin melkeinpä vähintään kerran päivässä on tapahtunut jonkin sortin "marttyyrikuolema". Meinaa hivenen riipoa tuommoinen käytös. Kyseessä on kumminkin muuten kaikin puolin mukava kypsä nainen, mutta herne sujahtaa sinne nenukkaan välillä aivan uskomattoman herkästi ja parasta siinä usein on, että mulla ei ole harmainta aavistustakaan että miksi. Olen yrittänyt kysyä miksi ja välillä olen saanutkin vastauksia, mutta ei niistä oikein riitä joka päiväiseksi syyksi. Jos itse olisin pitkävihasta sorttia, niin noin ei tietenkään tapahtuisi, koska olisin puhumatta ollut jo tovin. :)

Siitä se taas lähtee. Itse en viitsisi kysellä syitä moiseen käytökseen. Ignorelistalle vaan. Ei tule tuo käytös ymmärtämällä paranemaan.
 

Fordél

Jäsen
Naisasioissa on kyllä se mielenkiintoinen ja samalla myös ongelmallinen seikka, että parisuhdehan on mitä parhain ympäristö tutustua itseensä. Parisuhteessa mennään tunnetiloissa niin laidasta laitaan, että sitä oppii väkisinkin uusia puolia itsestään. Ymmärtää omia rajojaan, tarpeitaan, halujaan jne.

Samalla kun tutustuu itseensä, monesti se minäkuvakin muuttuu sen verran, että ymmärtää ettei tuo toinen ehkä olekaan minua varten vaan tarvitsen jotain muuta. Siinä se kait on ainakin osyy miksi harvoin ne ensirakkaudet onnistuvat. Jotkut tosin jopa löytävät itsestään sen, etteivät ole edes parisuhdetyyppiä. Itse en kaikista vastoinkäymisistä huolimatta suostu uskomaan tähän. Pakko se on luottaa, että nyt on ihmisenä kasvanut niin paljon, että on parisuhteessakin entistä valmiimpi. Myös sen tässä on tajunnut (ei onneksi konkretian kautta vaan itse funtsimalla), että ruoho ei ole toisella puolella enää yhtä vihreää, koska siellä on sen alkuhuuman jälkeen edessä lähes samat ongelmat. Ruohon vihreys ei siis ole monesti todellista.

Jep, että sellaisia hajatelmia tällä kertaa.
 

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
Siitä se taas lähtee. Itse en viitsisi kysellä syitä moiseen käytökseen. Ignorelistalle vaan. Ei tule tuo käytös ymmärtämällä paranemaan.

Ei varmasti tule. Olen itsekin omaa helvetin lyhytpinnaista ammaani koittanut sietaa reilut kaksi vuotta....kun ei taalta oikein viitsisi vittuunkaan lahtea kun on yksi yhteinen muksu ja aika vahiin jaisi sen jalkeen tekemiset sen kanssa jos asuisin atlantin toisella puolen. Mutta kylla se usein mielessa kay, ei tuollaista pelleilya kenenkaan tarvitse sietaa vaikka mika olisi tilanne.

Tanaan on syntymapaivani, sain vaimolta lahjaksi avokammenta ja sylkea naamaan. Ensimmainen kerta toki, mutta saa olla myos viimeinen tai olen hyvin nopeasti sellaisen nappaimiston vieressa jossa toimii suomalaiset aakkoset.

Vittu kun olisin saanut syntymalahjaksi temperamentin ja vahajarkisyyden, olisin nyt sellissa, mutta helvetin levea virne naamalla.
 
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Siitä se taas lähtee. Itse en viitsisi kysellä syitä moiseen käytökseen. Ignorelistalle vaan. Ei tule tuo käytös ymmärtämällä paranemaan.

Taidan laittaa ignorelistalle vain tuon ajoittaisen "kouhkaamisen", muuten kun kyseessä on erittäin hyvä nainen. Sen kun tiedän, että minun kanssa ei kenenkään ole kovin helppo asua, minä kun olen aika diktaattori, vaikka sitä en tietoisesti teekään. Ja minun diktaattorivalmiuksiin kun lisätään minun mittakaavassa pitkä pätkä yksin asumista, niin saattaa olla vielä vaikeampaa antaa toiselle "siimaa" kuin ennen. Eli pitää varmaan ottaa silmä omaan käteen. (ja en ole saanut pesää edellisen viestin jälkeen)
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Taidan laittaa ignorelistalle vain tuon ajoittaisen "kouhkaamisen

Juuri tätä tarkoitin. Kun kohkaaminen ei aiheuta sinussa niitä reaktioita joita nainen hakee, hän lopettaa sen turhana toimintana. Kannattaa tarkkailla mikä tuon kohkaamisen liipaisee käyntiin. Jos tosiaan olet hieman diktaattorityyppinen, voi nainen kapinoida ja kokeilla rajojaan, jos hän ei ole moiseen tottunut.
 

magnum37

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevaisuuden Sport
Vaikka tässä varttuu ja kokemusta karttuu niin vaikeahan naisista on ottaa tolkkua.

Harmi vaan, että kun on sitä ihmissorttia, joka haluaisi juuri sen tietyn, jossa on koko paketti kunnossa.

Olen myös pienen ikäni yrittänyt selvittää tätä Mitä nainen todella haluaa -mysteeriä, ennen ja jälkeen poikamiesvuosien. Välillä on tuntunut että pääsen jäljille, huomatakseni taas miten paljon asiaan liittyy niitä muuttuvia tekijöitä, joita ei taas tahdokaan ymmärtää. Ehkä olisi jo tällä iällä parasta myöntää itselleen, ettei tämä kyky ymmärtää naista pähkäilemällä parane. Ehkäpä sen jälkeen seurauksetkin olisivat paremmat, kun ei liikoja yritä. Oma persoonallisuus tässä vaan laittaa vastaan, koska olen tiedonjanoinen ja analyyttinen luonne, ja mikäpä olisi sen upeampaa kuin tietää ja ymmärtää kaikki mahdollinen naisista. Se nyt vaan kuitenkin näyttää olevan mission impossible.

Jokainen kai sitä toivoisi parisuhteelta sellaista vakaata yhteisymmärrystä, jota kuitenkin harvemmin toisistamme löydämme, edes pitkään jatkuneen yhdessäolon jälkeen. Ja kun kaksi epätäydellistä ihmistä viettää kaikki päivänsä yhdessä niin silloin korostuvat erityisesti ne ärsyttävät erot. Senkin johdota kaikki on aina helpompaa alussa kun seurustelee ja asuu eri osoitteessa, eikä näe toista edes joka päivä. Ehkä tässä ajassa niin miesten kuin naistenkin taito elää sen toisen kanssa siinä arjessa on jotenkin alentunut. Toisaalta juuri arjen sietämisen nimissä se onkin tärkeää, että toinen olisi arvomaailmaltaan mahdollisimman lähellä sitä omaa. Sen jälkeen ei esimerkiksi toisen tapa mennä rannekello päällä nukkumaan ärsytä niin paljon.

En kuitenkaan oikein usko enää siihen, ettäkö voisi saada kaikki toivotut ominaisuudet "samassa paketissa". Ts. ei ole sitä yhtä oikeaa kumppania, vaan monta hyvin soveltuvaa kumppaniehdokasta. Tällöin kaiken järjen mukaan, niitä toivottavia ominaisuuksia löytyy kuitenkin enemmän kuin niitä huonoja. Kyllä niitä maagisen yhteyden omaavia sielunkumppaneitakin on, mutta saattaa mennä elämä ohitse siinä odotellessa.

verikuut kirjoitti:
Nyt tarvittaisiin jäitä ja hattu.

Eilen eräs tyttö ilmoitti olevansa nykyään sinkku, soitti ja ehdotti tapaamista. Sekä hotellihuonetta.

Ja sä tarvitset todella jäitä hattuun, ja paljon, mikäli suunnittelet vakavaa suhdetta naisen kanssa, joka ehdottelee tuollaisia törkeyksiä!-) Taitaa olla tytöllä vaan lihat mielessä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös