Olen myös pienen ikäni yrittänyt selvittää tätä Mitä nainen todella haluaa -mysteeriä, ennen ja jälkeen poikamiesvuosien. Välillä on tuntunut että pääsen jäljille, huomatakseni taas miten paljon asiaan liittyy niitä muuttuvia tekijöitä, joita ei taas tahdokaan ymmärtää. Ehkä olisi jo tällä iällä parasta myöntää itselleen, ettei tämä kyky ymmärtää naista pähkäilemällä parane. Ehkäpä sen jälkeen seurauksetkin olisivat paremmat, kun ei liikoja yritä. Oma persoonallisuus tässä vaan laittaa vastaan, koska olen tiedonjanoinen ja analyyttinen luonne, ja mikäpä olisi sen upeampaa kuin tietää ja ymmärtää kaikki mahdollinen naisista. Se nyt vaan kuitenkin näyttää olevan mission impossible.
Jokainen kai sitä toivoisi parisuhteelta sellaista vakaata yhteisymmärrystä, jota kuitenkin harvemmin toisistamme löydämme, edes pitkään jatkuneen yhdessäolon jälkeen. Ja kun kaksi epätäydellistä ihmistä viettää kaikki päivänsä yhdessä niin silloin korostuvat erityisesti ne ärsyttävät erot. Senkin johdota kaikki on aina helpompaa alussa kun seurustelee ja asuu eri osoitteessa, eikä näe toista edes joka päivä. Ehkä tässä ajassa niin miesten kuin naistenkin taito elää sen toisen kanssa siinä arjessa on jotenkin alentunut. Toisaalta juuri arjen sietämisen nimissä se onkin tärkeää, että toinen olisi arvomaailmaltaan mahdollisimman lähellä sitä omaa. Sen jälkeen ei esimerkiksi toisen tapa mennä rannekello päällä nukkumaan ärsytä niin paljon.
Hyviä ajatuksia ja näin näen itsekin asiat öpaut. Olen vain viime aikoina alkanut miettimään tätä naisen ymmärtämis-yhtälöä vähän toisesta suunnasta. Eli sen sijaan, että koittaa ymmärtää naista, on parempi koittaa ymmärtää itseään. Sen myötä tietää koko ajan paremmin mitä haluaa toisesta, mihin on valmis, mitä heikkouksia itsessään voi kehittää, jollloin yhteiselo naisen kanssakin helpottuu kummasti. Parisuhteessa, jos jossain, tuo itsensä ymmärtäminen kehittyy. Itse olen ainakin viime vuosina löytänyt itsestäni uusia puolia, ymmärtänyt omat heikkouteni ja ne tarpeetkin on terävöitynyt. Kaikki tämä pitkälle sen takia, että parisuhteessa ollessa sitä on niin lähellä toista ja antaa itsestään niin paljon, jolloin oppii todella paljon myös itsestään. Se oma kuva ja käyttäytyminen heijastuu nimittäin toisesta takaisin. Okei, en ehkä ihan osaa vielä selittää mitä tarkoitan..
En kuitenkaan oikein usko enää siihen, ettäkö voisi saada kaikki toivotut ominaisuudet "samassa paketissa". Ts. ei ole sitä yhtä oikeaa kumppania, vaan monta hyvin soveltuvaa kumppaniehdokasta. Tällöin kaiken järjen mukaan, niitä toivottavia ominaisuuksia löytyy kuitenkin enemmän kuin niitä huonoja. Kyllä niitä maagisen yhteyden omaavia sielunkumppaneitakin on, mutta saattaa mennä elämä ohitse siinä odotellessa.
En itsekään usko enää yhteen ainoaan oikeaan. Toisaalta jaksan edelleen uskoa, että on olemassa se, jossa nuo ominaisuudet ovat. Tai no vaihdetaan tuon uskomisen tilalle tietäminen eli tiedän, että hän on olemassa. Tämä pitkälle juuri sen takia, että olen viime aikoina taas ymmärtänyt yhä enemmän itsestäni, ja tiedän aina vaan paremmin mitä tarvitsen ja haluan.