Passitapas ihan ensimmäiseksi naisesi gynekologille juttelemaan ehkäisystä. Tietyissä hormonivalmisteissa pitoisuudet ovat niin kovia, että saavat herkemmän mielen heittämään kuperkeikkaa. Esimerkiksi e-pillereiden vaihtamisesta ehkäisyrenkaaseen voi olla apua.
Toinen kikka, joka meillä on testattu ja toimivaksi havaittu, on sopia erikseen, että esimerkiksi seuraavaan viiteen päivään ei saa riidellä, vaikka mikä olisi ja kuinka vituttaisi. Tuosta on apua silloin, kun kiukutteluvaihde on tavallaan "jäänyt päälle" - eikä tulee riideltyä hyvään aikaan enää senkään jälkeen, kun sovittu aika on kulunut umpeen.
Kolmas vaihtoehto on sitten ihan ammattiapu.
Sen jälkeen, kun tuon naisen nimi ilmestyi myös tuohon oveen, niin melkeinpä vähintään kerran päivässä on tapahtunut jonkin sortin "marttyyrikuolema". Meinaa hivenen riipoa tuommoinen käytös. Kyseessä on kumminkin muuten kaikin puolin mukava kypsä nainen, mutta herne sujahtaa sinne nenukkaan välillä aivan uskomattoman herkästi ja parasta siinä usein on, että mulla ei ole harmainta aavistustakaan että miksi. Olen yrittänyt kysyä miksi ja välillä olen saanutkin vastauksia, mutta ei niistä oikein riitä joka päiväiseksi syyksi. Jos itse olisin pitkävihasta sorttia, niin noin ei tietenkään tapahtuisi, koska olisin puhumatta ollut jo tovin. :)
Siitä se taas lähtee. Itse en viitsisi kysellä syitä moiseen käytökseen. Ignorelistalle vaan. Ei tule tuo käytös ymmärtämällä paranemaan.
Siitä se taas lähtee. Itse en viitsisi kysellä syitä moiseen käytökseen. Ignorelistalle vaan. Ei tule tuo käytös ymmärtämällä paranemaan.
Taidan laittaa ignorelistalle vain tuon ajoittaisen "kouhkaamisen
Vaikka tässä varttuu ja kokemusta karttuu niin vaikeahan naisista on ottaa tolkkua.
Harmi vaan, että kun on sitä ihmissorttia, joka haluaisi juuri sen tietyn, jossa on koko paketti kunnossa.
verikuut kirjoitti:Nyt tarvittaisiin jäitä ja hattu.
Eilen eräs tyttö ilmoitti olevansa nykyään sinkku, soitti ja ehdotti tapaamista. Sekä hotellihuonetta.
Olen myös pienen ikäni yrittänyt selvittää tätä Mitä nainen todella haluaa -mysteeriä, ennen ja jälkeen poikamiesvuosien. Välillä on tuntunut että pääsen jäljille, huomatakseni taas miten paljon asiaan liittyy niitä muuttuvia tekijöitä, joita ei taas tahdokaan ymmärtää. Ehkä olisi jo tällä iällä parasta myöntää itselleen, ettei tämä kyky ymmärtää naista pähkäilemällä parane. Ehkäpä sen jälkeen seurauksetkin olisivat paremmat, kun ei liikoja yritä. Oma persoonallisuus tässä vaan laittaa vastaan, koska olen tiedonjanoinen ja analyyttinen luonne, ja mikäpä olisi sen upeampaa kuin tietää ja ymmärtää kaikki mahdollinen naisista. Se nyt vaan kuitenkin näyttää olevan mission impossible.
Jokainen kai sitä toivoisi parisuhteelta sellaista vakaata yhteisymmärrystä, jota kuitenkin harvemmin toisistamme löydämme, edes pitkään jatkuneen yhdessäolon jälkeen. Ja kun kaksi epätäydellistä ihmistä viettää kaikki päivänsä yhdessä niin silloin korostuvat erityisesti ne ärsyttävät erot. Senkin johdota kaikki on aina helpompaa alussa kun seurustelee ja asuu eri osoitteessa, eikä näe toista edes joka päivä. Ehkä tässä ajassa niin miesten kuin naistenkin taito elää sen toisen kanssa siinä arjessa on jotenkin alentunut. Toisaalta juuri arjen sietämisen nimissä se onkin tärkeää, että toinen olisi arvomaailmaltaan mahdollisimman lähellä sitä omaa. Sen jälkeen ei esimerkiksi toisen tapa mennä rannekello päällä nukkumaan ärsytä niin paljon.
En kuitenkaan oikein usko enää siihen, ettäkö voisi saada kaikki toivotut ominaisuudet "samassa paketissa". Ts. ei ole sitä yhtä oikeaa kumppania, vaan monta hyvin soveltuvaa kumppaniehdokasta. Tällöin kaiken järjen mukaan, niitä toivottavia ominaisuuksia löytyy kuitenkin enemmän kuin niitä huonoja. Kyllä niitä maagisen yhteyden omaavia sielunkumppaneitakin on, mutta saattaa mennä elämä ohitse siinä odotellessa.
PaHyviä ajatuksia ja näin näen itsekin asiat öpaut. Olen vain viime aikoina alkanut miettimään tätä naisen ymmärtämis-yhtälöä vähän toisesta suunnasta. Eli sen sijaan, että koittaa ymmärtää naista, on parempi koittaa ymmärtää itseään. Sen myötä tietää koko ajan paremmin mitä haluaa toisesta, mihin on valmis, mitä heikkouksia itsessään voi kehittää, jollloin yhteiselo naisen kanssakin helpottuu kummasti.
Nyt alat olla mielestäni asian ytimessä tuon itsesi ymmärtämisen kanssa.
Kun alat oikeasti ymmärtämään itseäsi, motiivejasi, alkaa muutkin solmut yllättäen aukeamaan. Tuon itsensä ymmärtämisen kanssa on vain yksi huono puoli, se on pirun vaikeaa koska oma mieli suojelee itseään ja kaunistelee asioita. Ns pervo rehellisyys itseään kohtaan on avainsana tässä.
Käväistiin tänään maistraatissa ja näin avokista tuli rouva Toejoen Veikko.
Paljon onnea. Onko vielä kirkkosiunauksia tulossa? Meillä tehtiin niin, että ensin mentiin maistraatissa ja seuraavana päivänä pidettiin kirkkosiunaus. Itse en kirkkoon kuulu, joten siellä ei voinut vihkiä.
Käväistiin tänään maistraatissa ja näin avokista tuli rouva Toejoen Veikko.
Onneksi olkoon sinulle ja osanotto tuoreelle vaimolle... ;) Ei mutta jos ihan vakavissaan, niin paljon onnea!
En itsekään usko enää yhteen ainoaan oikeaan. Toisaalta jaksan edelleen uskoa, että on olemassa se, jossa nuo ominaisuudet ovat. Tai no vaihdetaan tuon uskomisen tilalle tietäminen eli tiedän, että hän on olemassa. Tämä pitkälle juuri sen takia, että olen viime aikoina taas ymmärtänyt yhä enemmän itsestäni, ja tiedän aina vaan paremmin mitä tarvitsen ja haluan.
Kun alat oikeasti ymmärtämään itseäsi, motiivejasi, alkaa muutkin solmut yllättäen aukeamaan. Tuon itsensä ymmärtämisen kanssa on vain yksi huono puoli, se on pirun vaikeaa koska oma mieli suojelee itseään ja kaunistelee asioita. Ns pervo rehellisyys itseään kohtaan on avainsana tässä.
Täytyy sanoa, että tämä on niin totta. Kuten tuossa jo aiemmin kirjoitinkin, että tiedän olevani kovin diktaattoriluonne, mutta ei sitä millään tahdo myöntää itsensä olevan sellainen.
Se tässä vaan ihmetyttää, että mielestäni raportoit vasta äskettäin vaimokkeen muutosta samaan osoitteeseen ja nyt jo olette ongelmissa. Ei kai tuo luonteenpiirteesi voinut tulla mitenkään yllätyksenä?