Naisasiat

  • 7 587 755
  • 26 609

ozo

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Latvia, Dinamo Riga
Pakko myöntää, että itseäni ei aina ikävä niin kalvanut ja välillä tuli vähän semmoinen olo joskus lauantaina, kun tiesi illalla olevan jotain erikoista menoa, että soitetaan nyt äkkiä tämä puhelu, niin pääsee lähtemään.

Mutta sen oman suhteen arvo alkaa nostaa päätään siinä vaiheessa, kun kaikki ei olekaan enää niin uutta ja kiehtovaa.

Tietenkin jokainen suhde on vähän erilainen, mutta itse kun olin poissa ja vaikka kuinka hauskaa uudessa paikassa oli, niin silti ikävä tuli aika nopeasti.

Vaihdon parasta aikaa olikin silloin, kun hän oli käymässä. Kukaan noista ns. Erasmus-frendeistä ei kuitenkaan sytyttänyt yhtä paljon kuin oma tyttöystävä, ja totta on, että vaihdon jälkeen oppi vain arvostamaan lisää suhdettamme. Tuli kierrettyjä aika paljon Keski-Eurooppaa ja Sveitsiä yhdessä (2 kk), joten voi sanoa että vaihto oli positiivinen kokemus aika lailla molemmille eikä ainoastaan vaihtoon lähteneelle.
 

Hiilikuitu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport
Kiitos vaan pernaveikko ihan asiallista tekstiä, sellasen joka on tuon saman joskus kokenut osaa sen selittää.

Ainakin toistaiseki yhteydenpito ei oo hiipunu. Suunnilleen kaks kertaa päivässä soitellaan ja tekstiviestejä tulee aika tiuhaan tahtiin. Kuulemma on ollut vaikeata saada unta ensimmäiset yöt kun on joutunut totuttelemaan siihen että sängyssä nukkuu vaan yksi ihminen. (Hyvä niin)

Siellä on tosin talvi tällä hetkellä ja juuri siitä syystä en sinne vielä lähdekkään. Itse kun satun kuulumaan siihen joukkoon joka inhoaa sadetta ja pimeyttä. Mutta syksyllä lähden varmasti sinne pariks päiväks käymään ja keväällä luultavasti vielä uudestaan.

Mutta eiköhän tämä tästä, maanantain on taas paluu arkeen ja töihin. Saa vaihteeks jotain muuta ajateltavaa, niin ei ehkä muista ikävöidä aivan yhtä paljon.
Niin ja tosiaan uusi mielenkiintoinen kiekkokausikin on tuloillaan.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Joskus aikaisemmin muistaakseni kirjoitin tänne omista "naisasioistani", kuinka minä viihdyn yksin vähän liiankin hyvin enkä oikein aktiivisesti edes ole etsinyt parisuhdetta. Ja kuinka olen ajatellut aina että en halua tehdä oman elämäni suhteen mitään kompromisseja ennen kuin kohtaan sellaisen naisen joka ihan oikeasti vie jalat alta ja olen varma siitä että elämä parisuhteessa tulee olemaan parempi vaihtoehto kuin elämä yksin. Kriteerit on siis aika korkealla mutta koska tosiaan viihdyn yksin niin hyvin ja se ei ole minulle mikään ongelma, niin en ole katsonut tarpeelliseksi joustaa noista kriteereistä. Kyllähän minä kovasti naisista pidän ja jotain yhden yön juttuja on ollut, mutta en ole koskaan ollut mitenkään kovin herkästi ihastuvaa sorttia ja tuollaista "jalat alta" -efektiä ei kyllä ihan vähässä kummassa tule. Kerran on aikaisemmin tullut ja sen minä ryssin aivan itse.

Mutta nyt sitten tänään tapasin kyllä sellaisen tytön että pää on vieläkin pyörällä ja ajatukset sekaisin. Ihan sattumalta ajauduin juttusille erittäin viehättävän nuoren naisen kanssa, ja niin siinä vaan kävi että monta tuntia meni jutellessa ja homma synkkasi enemmän kuin hyvin. Ei ollut mikään bimbo tämä tyttö vaan oikeasti fiksun tuntuinen nuori nainen, ja jutut vaan jotenkin meni aika lailla yksiin. Yleensä olen aika sulkeutunut enkä kovin herkästi "avaudu" uusille ihmisille, vaan se vaatii yleensä todella pitkän ajan ennen kuin sellainen luottamus syntyy että pystyn avautumaan. Mutta tämän tytön kanssa oli vaan niin pirun helppoa puhua kaikesta ja tuntui että hän ymmärsi minua aika hyvin. Ja kun tämä tyttö vielä aika lailla vastaa naisihannettani noin ulkoisestikin, niin tulee vähän sellainen fiilis että "liian hyvää ollakseen totta".

Sormusta en hänen sormessaan nähnyt mutta se jäi epäselväksi että onko hänellä joku vai onko ihan sinkku. Mikäli en ihan väärin lukenut niin jonkinlaista kiinnostusta havaitsin hänenkin puoleltaan, joten välttämättä hänellä ei ketään tällä hetkellä ole. Mutta kun keskustelu ei missään vaiheessa mennyt siihen suuntaan niin ajattelin että en vielä halua sitä suoraan kysyä mikä hänen tilanteensa on. Enkä muutenkaan halua sen kummemmin kiiruhtaa tilanteen suhteen, pitää tässä yrittää ensin jokunen päivä selvitellä omaa pyörällä olevaa päätä... Mutta hitto vie, on kyllä paljon aikaa siitä kun on viimeksi ollut tällainen olo jonkun tytön tapaamisen jälkeen. Pitää tässä tosiaan katsella ja kuulostella jokunen päivä ja miettiä sitten minkälaisen siirron seuraavaksi tekee. Tällä kertaa kuitenkaan en ajatellut tehdä samaa virhettä ja odottaa niin kauan että se on jo sitten liian myöhäistä tehdä mitään. Meni syteen tai saveen niin kyllä minä ainakin nyt selvitän, jahka saan ajatukseni kunnolla kasaan, että onko tuon tytön puolelta mitään kiinnostusta. Eipähän tarvitse ainakaan loppuelämäänsä harmitella ja jossitella että "olisiko sittenkin pitänyt..."
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Suunnilleen kaks kertaa päivässä soitellaan ja tekstiviestejä tulee aika tiuhaan tahtiin.

Vaikka se kuulostaisikin raskaalta, niin järki käteen tähän.

Kaverin uusi tyttö lähti Kiinaan kuukaudeksi ja siinä ajassa tuli yli tuhannen euron lasku puhelinyhtiöltä. Firma maksoi sen puhuttelun jälkeen.

On todella ikävä, mutta reaalimaailma pitää muistaa.
 

Niilo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara
Ei muutakuin tsemppiä vaan Hiilikuidulle. Ei mikään mukava tilanne kun oma rakas on toisella puolella maailmaa ja vielä noin pitkään.
Vaikea sanoa mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa, ehkä lähtisin perään ja koettaisin saada jotain duunia sieltä. Austraalia vaan ei ole niitä helpoimpia paikkoja ulkomaalaiselle saada hommia jos olen oikein ymmärtänyt.

Se mitä pernaveikko kommentoi mahdollisesta isosta puhelin laskusta niin sellainen voi olla tulossa, mutta mitä sitä turhia murehtiin.
Kuten tässä ketjussa on mainittu on olemassa jos jotain skypee ja mesee ym millä voi pitää yhtetyttä ilmatteeksi mutta jokainen taplatkoon tyylillään.

Niin ja pari sanaa omista naisasioista. Tai no niissä ei ole kommentoitavaa, taitaa olla edessä muutto jonnekkin munkkiluostariin tai vastaavaan paikkaan.
Ketään ei saa edes lähteen mukaansa leffaan tai syömään...
 

kananlento

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Pittsburgh Penguins, ManU, NP Ice Hawks
Se mitä pernaveikko kommentoi mahdollisesta isosta puhelin laskusta niin sellainen voi olla tulossa, mutta mitä sitä turhia murehtiin.
Kuten tässä ketjussa on mainittu on olemassa jos jotain skypee ja mesee ym millä voi pitää yhtetyttä ilmatteeksi mutta jokainen taplatkoon tyylillään.

Kyllä tässä kannattaa tosiaan pitää järki mukana, skypen kautta tekstiviestin lähetys kännykkään Australiassa maksaa vain n. 8 senttiä. Puheluiden hinnat riippuvat siitä, minkälaisen kännykkäliittymän tyttösi hommaa Australiasta. Hinnat liikkuvat todennäköisimmin kuitenkin 2 sentin paikkeilla per minuutti.

Eli ihan vaan vinkkinä, ettei ihan pilviin nouse puhelinlaskut. Alla Skypen hinnat Australiaan.

http://www.skype.com/intl/en/prices/smsrates/
http://www.skype.com/intl/en/prices/callrates/#allRatesTab
 

Chambza

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Flyers
Joskus aikaisemmin muistaakseni kirjoitin tänne omista "naisasioistani", kuinka minä viihdyn yksin vähän liiankin hyvin enkä oikein aktiivisesti edes ole etsinyt parisuhdetta. Ja kuinka olen ajatellut aina että en halua tehdä oman elämäni suhteen mitään kompromisseja ennen kuin kohtaan sellaisen naisen joka ihan oikeasti vie jalat alta ja olen varma siitä että elämä parisuhteessa tulee olemaan parempi vaihtoehto kuin elämä yksin. Kriteerit on siis aika korkealla mutta koska tosiaan viihdyn yksin niin hyvin ja se ei ole minulle mikään ongelma, niin en ole katsonut tarpeelliseksi joustaa noista kriteereistä. Kyllähän minä kovasti naisista pidän ja jotain yhden yön juttuja on ollut, mutta en ole koskaan ollut mitenkään kovin herkästi ihastuvaa sorttia ja tuollaista "jalat alta" -efektiä ei kyllä ihan vähässä kummassa tule. Kerran on aikaisemmin tullut ja sen minä ryssin aivan itse.

Mutta hitto vie, on kyllä paljon aikaa siitä kun on viimeksi ollut tällainen olo jonkun tytön tapaamisen jälkeen. ...
Yllä oleva, viestisi ensimmäinen kappale olisi voinut olla sanasta sanaan suoraan omalta näppäimistöltäni. Toki itsenäisyys, oman rauhan ja ajan tarve sekä halu baareissa yms. viettää sitten aika niiden kavereiden kanssa eikä tyhjänpäiväisiä tsirbuloita metsästäen, nämä kaikki vaikuttavat ylipäätään pariutumismahdollisuuksiin pienentävästi, mutta silti on aina tuntunut ihmeelliseltä miten helppoa toisille on etsiä, kohdata, ihastua ja aloittaa suhde.

Tsemppiä rillipäälle, ja kuten itsekin toteat, niin nyt kannattaa toimia eikä aikailla!
 
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Kihloihin

Niin, viime keskiviikkona se sitten tapahtui, mistä oli ollut jo jonkin aikaa puhetta. RR kihlasi tyttöystävänsä. Vietimme oikein mukavan päivän ja vein illan päätteeksi tuoreen kihlattuni oopperaan. Ei kaduta yhtään, pikemminkin päinvastoin. Hän on ollut elämäni valo viimeset kaksi vuotta ja on toivottavasti sitä myös jatkossa.

Olo on sanoin kuvailemattoman onnellinen.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Nyt kuitenkin mieli vaeltaa jotain käsittämättömästä syystä uudelleen kyseiseen iltaan ja kuulisin mieluusti kokeempien näkemyksiä/oddseja mahdollisen jatkon suhteen.

Eipä sitä elämässä voi koskaan tietää, enne kuin kokeilee. Se nyt on varmaa, että kannattaa jonkinasteista kontaktia yrittää, muuten homma jää kaihertamaan lopuksi ikää. Naamakirjassa voi vaikka aluksi heittää, että oli hauskaa bileissä, milloin juhlitaan taas tms. Kyllä se siitä selviää.
 

Dynamo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Naamakirjassa voit kiitellä hyvistä bileistä, järjestelyistä yms, näin on kohteliasta muutoinkin tehdä, vaikkei emäntää olisi pokaamassakaan.

Sitten jää 2 vaihtoehtoa. 1) Olet ystävällinen em. tavalla, ja annat ajan hoitaa asian esim. seuraavissa bileissä. Kyllä se nainen ui sun liiveihin toistekin, jos kiinnostusta löytyy, etkä pakkeja ole antanut. 2) Keräät rohkeutesi ja pyydät kahville/jäätelölle/pussikaljalle. Ei treffeille! (Nehän on sama asia, mutta naiset ovat allergisia tuolle "treffit" -sanalle.
 

Cannibal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Vanha Len kirjoitti:
Kyse on kuitenkin loppupeleissä tunnepitoisista jutuista vaikka sovittaisiin pelkästä seksistä. Pelkkä seksi sopii loistavasti huoriin ja nettipanoihin. Tunne tulee mukaan jos jutellaan jostain...siis mistä tahansa...seksiä ennen/jälkeen.

Nyt osuit kyllä niin hyvin naulan kantaan, että on pakko kommentoida. Näin sitä itsekin luuli tuossa joku aika sitten, että kun sovitaan, että pidetään hauskaa ilman mitään sitoumuksia, kaikki on loistavasti. Ja niinhän se olikin. Mutta sitten kun siihen lisää elämänmuutoksen, joka siis tavallaan lopettaa tämän "vapaan" suhteen (eli oman muuton Sydneyyn...sattuipa sekin ketjun teemaan sopivasti), niin soppa on valmis.

Ehkä kuukauden verran pyöri tuo asia/henkilö mielessä, kunnes unohtui jollain asteella. Suht vähän yhteyttä siinä vaiheessa pidettiin. Vittu tätä facebookkien maailmaa...se on maailman huonoin väline unohtamiseen. Sieltähän sitä saatana pystyy stalkkaamaan joka päivä jokaisen sinne lisätyn ihmisen elämää. Ei hyvä. Noh, sitten pariks viikoks "kesälomalle" ja sama juttu yllättäen jatkui taas parin tapaamisen muodossa. Just kun oli unohtanut. Nyt taas takas täällä ja takaisin samassa tilanteessa.

Mulla on sellainen TUNNE, että tässä ei ole mitään järkevää tulevaisuutta vaikka jostain helvetin syystä sellaista voisin ehkä haluta. Toisin sanoen en usko toisella osapuolella olevan mitään sen suurempia tunteita. Rivien välistä voi tietysti lukea ihan mitä haluaa, positiivista tai negatiivista. Tosin olisiko asia toisin jos en olisi ikinä minnekään muuttanut? Varmaan suurin virhe olis kysyä asiaa suoraan.

Kysymys viisaammille. Pitäisikö oikeasti unohtaa täysin koko juttu vai kokeilla kepillä jäätä jouluna kun täältä (ehkä) palataan lopullisesti takaisin? Oikeastaan eniten vituttaa se, että tällainen asia pyörii mielessä vaikkei näin todellakaan pitänyt käydä.

Tulipahan sanottua.

Cheers.
 

Fordél

Jäsen
Kysymys viisaammille. Pitäisikö oikeasti unohtaa täysin koko juttu vai kokeilla kepillä jäätä jouluna kun täältä (ehkä) palataan lopullisesti takaisin? Oikeastaan eniten vituttaa se, että tällainen asia pyörii mielessä vaikkei näin todellakaan pitänyt käydä.

Se, että tuo asia pyörii koko ajan päässäsi, kertoo tietysti aika paljon. Mutta noin yleisesti ottaen kannattaa aina katua jotain mitä on tehnyt kuin sellaista, jonka on jättänyt tekemättä. Jossittelu on harvinaisen typerää puuhaa, joten jos nainen tosiaan pyörii koko ajan sun päässä ja aiheuttaa tuhansien kilsojenkin päässä ihan fyysisiäkin tuntemuksia niin ei muuta kuin kokeilemaan. Ei siinä mitää häviä.

Miten muuten koette parisuhdeasioissa sellaisen käsitteen kuin valta? Täytyykö toimivassa parisuhteessa olla valta aina tasan molemmilla? Entä miten olette kokeneet suhteet, joissa teillä on ollut valta tai sellaiset, joissa valta on ollut pääosin toisella?
 

Veikko40

Jäsen
Suosikkijoukkue
HC TPS, FC Ilves, SC Classic, BC Pyrintö
Miten muuten koette parisuhdeasioissa sellaisen käsitteen kuin valta? Täytyykö toimivassa parisuhteessa olla valta aina tasan molemmilla? Entä miten olette kokeneet suhteet, joissa teillä on ollut valta tai sellaiset, joissa valta on ollut pääosin toisella?

Sehän menee ihan maun mukaan kuka dominoi ja ketä/mitä.

Meillä valta on aikalailla tasan. Mä päätän luonnollisesti joistain yhteisistä asioista kokonaan, vaimo taas toisista asioista.
Eikä tässä ole kyse, että toiselle jää vaan paskajuttujen vastuu vaan kyl päätäntävaltaa riittää molemmille tärkeissä asioissa.
Kummatkin on valmiita sekä lyömään nyrkkiä pöytään ja toisaalta antamaan periksi. Homma toimii niinsanotusti.

Kaverilla taasen nainen oli päällepäsmäri (vasten omaa tahtoaan - osittain) ja päätti kaiken. Asunnonhankinnan ja kaikki.
Tosin heppu on miehenä sellanen vaahtomuovi ettei osaa tehdä kovanluokan ratkasuja. Ero tuli.

Varmasti on sellasiakin pareja joissa suhde toimii toisen johtamana ja toinen tulee tyytyväisenä siivellä.
Ite en sellaseen muottiin kykenis, luonto ei anna mulla periks. Mutta olis stressaavaa olla koko ajan vallankahvassa, joskus on mukavaa "just go with the flow".
 

Cannibal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Teal kirjoitti:
En ehkä ole viisaampi, mutta sen verran on tullut ymmärrettyä, että varmaan tyhmintä olis jos et kysyis suoraan! Hei CAMA! Et menetä mitään..

Niin no. En väitä tietäväni hirveästi näistä, mutta mun mielestä on ylipäänsäkin virhe kertoa suoraan tunteistaan jollekulle PAITSI tietysti sitten jos on JO suhteessa. Mutta jos liian aikaisessa vaiheessa sen tekee, sillä on luultavasti käänteinen vaikutus. Jos ajatellaan ihan miten ihmisen mieli toimii. Siinä tekee itsestään liian "helpon" jos näin voisi ajatella. Ehkä olis parempi tehdä tuo sama asia selväksi hieman eri tavalla. Pyytää ulos, pitää hauskaa, sitten taas olla hetki hiljaa pitämättä yhteyttä...eiköhän tuossaKIN tapauksessa suht nopeasti selviä jos toinen haluaa olla seurassa. Varsinkin sitten jos vakituisesti taas asuu Suomessa.

Mietin vaan, että täältä käsin en kyllä lähde mitään rakkaudentunnustuksia kirjoittamaan. Parempi tehdä ne päätökset sitten kun on samassa maassa kyseisen ihmisen kanssa.

Tosiaan jos jollain on samanlaisia kokemuksia niin mielellään kuulisin mitä te teitte ja miten asian suhteen lopulta kävi...
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Noh, välillämme kuitenkin on tunteita ja aikaa on loppuelämä.

Pakko tulla sen verran mainitsemaan, että kyllä se kärsivällisyys sentään joskus palkitaan. Tässä viestissä tuon tilanteeni selitin aiemmin ja tuli vaan tarve raportoida nykytilanteesta, koska kerrankin kaikki meni hienosti. Tai no, ainakin toistaiseksi kaikki on mennyt hienosti. Meidän seurustelumme on jo tavallaan "julkista tietoa", eikä koko ajan tarvitse miettiä, että mitä voi sanoa ja missä.

Yöt ja päivät vietetään melko tiiviisti yhdessä. Tykätään samoista asioista ja ajatellaan maailman menosta melko samalla lailla. Vielä kun nainen on kaunis, hauska, seksikäs ja kaikin puolin muutenkin hyvää seuraa, niin mikäs tässä on ollessa. Nyt joku irvileuka tietenkin tulee ilmoittamaan, että kaikissa naisissa on jotain vikaa. Noh, se pitääkin varmasti paikkansa, mutta tämän naisen vikaa en ole vielä löytänyt. Jos joskus sellainen ilmenee, katsellaan mahdollisia vaihtoehtoja silloin. Nyt ei jaksa ressata.

Joka tapauksessa, mukavaa tuntea olonsa onnelliseksi ihan liian pitkän tauon jälkeen. En tiedä, että kestääkö tämä suhde tulevat elämän ylämäet ja pomput, mutta aion ainakin yrittää. Mitään hävittävää ei ole, kun taas voitettavaa on paljonkin. Tästä mä yritän pitää kiinni.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Kun olin 20-25 -vuotias tulin katsoneeksi naisia usein kovinkin ystävällisesti ja tuntemattomien vastaantulleiden kanssa katseita vaihdeltiin usein ja pidempään. Siis flirttiä oli usein ilmassa, etenkin kesäisin. Naiset tuntuivat tuolloin jotenkin pidättyväisemmiltä tässä asiassa. Sitten hiljalleen siirryin sille linjalle, että hittoako noita katselemaan, liikaa vaivaa ja kaikki tissit, perseet ja naamat on jo nähty. En kaivannut sitä jännitettä, että hymyileekö se kohtaamani nainen takaisin. Jos menen baariin, menen sinne juomaan ja kavereiden kanssa jauhamaan paskaa. Naisia en siellä oikeastaan katsele, häiritsisi vain olennaista jos heitä ryhtyisi vilkuilemaan (mukahassuttelijoille tiedoksi, etten katsele miehiäkään). Tai kadulla, mietin muita juttuja, kuin pidän tissi- ja persetutkan päällä. En enää tuon noin 25-27 -ikävuoden jälkeen ole suuremmin vilkuillut satunnaisia kohtaamiani naisia, siis flirttimielessä. No toki Johanna Halkoahoa tuijotan aina, pitäähän se joku poikkeus olla. Pakkohan sitä noin muutoin on toki jotenkin muutkin huomioida, ettei vaikkapa kävele päin jne. Ja jos jonkun naisen halusi itselleen pysyvämmin, niin niissä harvoissa tapauksissa tietysti piti lähestyä tutustumisen merkeissä. Nyt 32-vuotiaana olen huomannut, että naiset käytönnössä joka päivä heittävät pitkiä katseita minua kohtaan, sikäli kun satun ihmisten keskuudessa olemaan. Ei, minulla ei nykyisin ole hammastahnaa suupielessä tai sepalus unohtunut auki tms.

Kysymys kuuluukin, onko flirttailukulttuurissamme tapahtunut jokin muutos, siis että naiset ovat käyneet huomattavasti hyökkäävämmiksi tässä asiassa? Sinkkuelämää -sarja yhtenä on varmastikin osaltaan vaikuttanut siihen, että naiset ovat ehkä käyneet rohkeammiksi. Ovatko palstaveljet huomanneet saman seikan, siis selkeän muutoksen vaikkapa 10 vuoden takaiseen kulttuuriin? Tai palstasiskot. Tiedossa on, että muutosta on tapahtunut, mutta nykyisin se muutos entiseen tuntuu niin suurelta, että se on alkanut jo hämmentämään.

Joku voi kysyä, että mistä tiedän, että ne naiset vilkuilevat, kun en heitä katso mutta kyllä sitä aistii ns. sivusilmällä ne pitkät katseet ja sellaisia tulee sitten siinä vaiheessa vaistomaisesti salamannopeasti vilkaistua, tosin ilman paluuflirttiä.

Vai onko meikäläisestä tullut poikamaisuuden sijaan iän myötä niin miehekkään charmantti, että tämä muutos pitemmissä katseissa johtuu vain siitä, ehhehe. Eihän minua toki haittaa ne pitkät katseet, kunhan aidon vilpittömästi ihmettelen muutosta, ilman mitään itsetunnon nostattamistarvetta. Enemmänkin juuri muiden kokemukset tästä edm. aiheesta kiinnostaisivat.
 

Stevie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tällä hetkellä näyttäis aikas hyvältä erään neitoikaisen suhteen, eli ei näköjään aina voi näitäkään asioita kusta. Miten muuten jokos J_K on sen yhden kisulin itelleen pokannut.. ? tai edes treffeillä käväissy, en oo nyt vähään aikaan lueskellu tätä ketjuu
 

Linjatuomari

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Miten muuten jokos J_K on sen yhden kisulin itelleen pokannut.. ? tai edes treffeillä käväissy, en oo nyt vähään aikaan lueskellu tätä ketjuu

Jompalla taitaa valitettavasti vieläkin olla voimassa pelikielto vapaan puolelle. Näin ollen tilanne on täysin hämärän peitossa.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Kysymys kuuluukin, onko flirttailukulttuurissamme tapahtunut jokin muutos, siis että naiset ovat käyneet huomattavasti hyökkäävämmiksi tässä asiassa?

Omien kenttähavaintojen mukaan tässä on kyllä kurssi nousussa. Toki paljonhan se riippuu siitä miehestä ketä naiset lähestyvät/katselevat ja myös toki ympäristöstä. Yökerho-olosuhteissa varsinkin tämä naisten lisääntynyt rohkeus tulee tietyllä tapaa selvästi esille riippuen myös ikähaarukasta. Milffeillä kyllä nämä jutut on hallinnassa.
Se lähestyminen meitä miehiä kohtaan ei ole aina niin suoraakaan vaan siihen liittyy paljon huomion hakemista ja testailua, mutta joissain poikkeuksissa kyllä varmaan ihan suoraakin toimintaa. Päiväsaikaan tätä myös tapahtuu, mutta ehkä jo hieman harvemmin.

Tuo on kyllä totta mitä Käyttäjänimetön myös raportoi eli kun menee ravitsemusliikkeisiin ihan vain jätkäseurassa kiinnittämättä kottaraisiin mitään huomiota niin silloin tuntuu, että näitä katseita ja lähestymisiä naisseurueista tulee paljon enemmän.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Jompalla taitaa valitettavasti vieläkin olla voimassa pelikielto vapaan puolelle. Näin ollen tilanne on täysin hämärän peitossa.
Koska näin on, niin ollaan korvat höröllä. Raportoikaamme tänne, jos joku lähipiiriin kuuluva nuori nainen saa äkkiarvaamatta postista rahalähetyksen tai jonkin kukkopillin tms.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Koska tämä on ilmeisesti mennyt monilta ohi, niin tässä viestissä 8 päivää sitten BoredOldLady tiesi kertoa Jompan tilanteesta jotakin. Tuostahan on kyllä jo vierähtänyt niin pitkään, että eihän sitä tiedä, vaikka Jomppa olisi tässä asiassa ties kuinka pitkällä.
 

Nakkikastike

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Mikko Pukka & Valencia CF
Itse olen etuoikeutetussa asemassa ja mulla on oikeesti tietoa Jompan tilanteesta.. Jomppa on mennyt asiassa eteenpäin ja on tehnyt seuraavat siirtonsa.. Katsotaan mitä tapahtuu.. Ja nyt voidaan viimeistään lopettaa puheet naurettavista rahalähetyksistä. Jomppa teki jotain paljon radikaalimpaa, hooceempää ja hienompaa mitä uskottekaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös