Olen ollut oikeassa etäsuhteessa (ei siis näitä voi ei tyttö muutti Tampereelle kahden tunnin junamatkan päähän, miten tästä eteenpäin) yhteensä parisen vuotta, kahteen eri otteeseen, saman tytön kanssa.
Lähteminen on aina helpompaa kuin jääminen, sehän on selvää, itse olin se lähtijä. Uudessa paikassa on niin paljon kaikkea jännää, uudet kaverit jne, joten valitettava totuus on, että mitään kolmen tunnin Skype-sessioita ei tule. Sekin tapahtunee, että ne päivittäiset yhteydenotot hieman harvenee.
Vaan mitäpä siitä, totuus on myös se, että pettää voi vaikka kauppareissulla, jos se siitä on kiinni. Luonnollisesti australialaisissa opiskelijabileissä (uskoisin kyseessä olevan vaihto-opiskelun) mahdollisuuksia on enemmän, mutta peruskuvio on kuitenkin sama. Jos asiat ovat kunnossa sillä ei ole merkitystä missä toinen on.
Pakko myöntää, että itseäni ei aina ikävä niin kalvanut ja välillä tuli vähän semmoinen olo joskus lauantaina, kun tiesi illalla olevan jotain erikoista menoa, että soitetaan nyt äkkiä tämä puhelu, niin pääsee lähtemään. Semmoista se vain on.
Nykyään olemme naimissa, en halua mitenkään pelotella sinua. Sinun pitää vain ymmärtää se tosiasia, että tämä on tytölle aika ainutlaatuinen mahdollisuus ja siitä pitää ottaa kaikki irti. Toivottavasti hän ei edes harkinnut jättävänsä lähtemättä sinun takia. Se olisi muuttunut katastrofiksi jo lähiaikoina, kun uutiset pukkaavat Australia-uutisia ja tyttö miettisi miksi helvetissä en lähtenyt. Asia toimii toisinkinpäin, sinä voit viettää melkein täydellistä sinkkuelämää. Älä väitä, että se ei muka yhtään kiehdo, kunhan tajuat tilanteen.
Jonkunlaisia hehkutusviestejä varmasti tulee, kun siellä on kesä ja itse tarvot töihin aamulla loskassa, mutta niistä ei pidä masentua. Ja tosiaan, rahaa se vain on, samantien lentoja metsästämään. Muutenkin vuosi on lyhyt aika, kohta alkaa kiekkokausi, sitten on jo joulu. Tulee pääsiäinen ja kevät ja sitten huomaatkin meneväsi jo lentokentälle vastaan.