Naisasiat

[Squit]

Samaa mieltä, eli ihan hyvä vaan jos menee poikki. Jos ei luottamusta ole niin myös omasta mielestä on hyvä lopettaa. Jatkuva epäileminen on lopulta helvetin raskasta ja se repii sisältä, kun ei enään luota toisen sanomisiin. Raskastahan tuo on, joten tsemppiä sinne.

 

[Rocket Richard]

Miehen kanssako hommat pystyy hoitamaan nopeammin? Voihan se olla, onhan kakkonen tietysti varmaan useassa tapauksessa tiukempikin. Toisaalta kuulostaa kummalliselta, että (miespuolinen) kumppani olisi tullut kolme kertaa, jos olet porannut sitä kakkoseen. Vai tarkoitatko, että naisen kanssa onnistuu nopeammin ja miehen kanssa hitaammin? Tämän uskon kyllä.

En ole kyllä miehen kanssa kokeillut, mutta epäilisin, että miehen kanssa tämä toimitus saattaisi kestää aika tovin. Naisen kanssa hommat pystyy hoitamaan aika nopeastikin ja vieläpä niin, että nainenkin tulee tästä tyytyväiseksi. Tai... ainakin väittää ja näyttää tulevan tyytyväiseksi.

Mutta... ehkä tämä aihe on syytä lopettaa täältä tähän, ettei juttu saa liian isoja mittakaavoja. Tähän vaikka hymiö.

 

[Squit]

Tässä tuli mieleen yksi juttu johon kaipaisin naisnkökulmaa. Eräällä kaverillani on ollut vaikeaa naisensa kanssa ja nainen on tokaissut hänelle "En halua mitään fyysistä kontaktia, koska olen sisältä tyhjä".

Mikäs tuollaisen tyhjän olon selittää ja mitä nainen haluaa tällä sanoa?

 

[Ted Raikas]

Mikäs tuollaisen tyhjän olon selittää ja mitä nainen haluaa tällä sanoa?

Ei ole tunteita miestä kohtaan. Voi olla, ettei ketään. Useasti masennuksen ja erilaisten mielenterveysongelmien myötä voi tulla olotiloja, ettei pysty kiintymään oikein kenenkään ihmiseen. Sitä kautta ei myöskään fyysinen läheisyys tunnu miltään, eikä kiinnosta seksikään.

Tuttua menneestä suhteestani, missä toinen oli masentunut ja fyysinen kanssakäyminen minun kanssani muodostui mahdottomaksi.

 

[Trenchtown]

Tuttua menneestä suhteestani

Tuttua nykyisestä elämästäni. Edellisen parisuhteen päätyttyä ei mikään ole tuntunut miltään. Kuvioissa on sellaisiakin naisia, joihin voisin ihastua helpostikin, mikäli pystyisin tuntemaan jotain. Tuon tyhjän olon määrä ei ole mitenkään vakio, välillä on helpompaakin. Pystyn elämään elämääni täysin normaalisti, en ole masentunut ja muutenkin hommat tulee hoidettua, mutta muuten on pelkkää tyhjää. Paneminen on "ihan kivaa", mutta ei missään nimessä minkäänlaisia tunteita herättävää.

Se tyhjyys on melkoisen kuluttavaa, kun usein joutuu miettimään, että miksi ei henkinen viisari värähdä, vaikka kaikki tarpeellinen siihen on olemassa. Jos Squitin mainitsema tyhjyys on vähänkään samanlaista kuin mitä itse tunnen, on tuo parisuhde viimeistään noilla sanoilla paketoitu. Siitä irti päästäminen ei siltikään ole helppoa, ei vaikka miten tietäisi sen olevan oikein. Ihminen kun on sellainen eläin, että kiinni pitäminen, vaikka väkisin, on pirusti helpompaa.

Kylmäverisesti sinun- sarjassa Esko Nikkari sanoo sen hyvin:

"Tarttuminen, se on ihmisen ensimmäinen refleksi. Loppuelämä onkin sitten irti päästämisen opiskelua".

 

[dimmu]

Samaa mieltä, eli ihan hyvä vaan jos menee poikki. Jos ei luottamusta ole niin myös omasta mielestä on hyvä lopettaa. Jatkuva epäileminen on lopulta helvetin raskasta ja se repii sisältä, kun ei enään luota toisen sanomisiin. Raskastahan tuo on, joten tsemppiä sinne.

Poikki pistin jo. Sitä minä sanoinkin hänelle, että onko fiksua seurustella jos ei voi luottaa? Vastaus: "emmätiä ei kai sit." Muutenkin kun kyselin kaikenlaista, tuli taas uutta tietoa erilaisista seikkailuista jne.. Onneksi ei mitään pettämistä ollut ilmassa, se olisi syönyt miestä.

.... Itse ainakin ajattelen niin, että luottamuksen mennessä on parisuhde lähestulkoon tuhoon tuomittu.
Eikä kukaan valehtele luonnostaan, ellei nyt sitten satu olemaan täysin patologinen valehtelija. ...
Tsemppiä kuitenkin kovasti, aina ne karikot sattuu ja kovaa.

Eihän se ihan samanlaista ollut sen viime riidan jälkeen. Huomasi hyvin, että luottamus puuttui lähes kokonaan. Tai no viime aikoina rupesin jälleen luottamaan, mutta se romahti kyllä nopeasti. Sama kun maan tasalle hakattu yrittää nousta ylös, pääsee polvilleen ja jälleen joku tulee ja vetää jalat alta tai potkasee päähän, että taas ollaan sielä makaamassa.

Eiköhän tämä tästä nopeasti mene ohi, kun tajuaa, että kaikki on paremmin ilman tätä mammaa.

Mieleeni tuli, että miehiä syytetään useammin pelimiehiksi jne. Tällä hetkellä tiedän monta suhdetta, jossa nainen pelaa miehen takana kaikenlaista peliä, tapailee toista jätkää lähes päivittäin, eikä kerro miehellensä mitään. Nyt taas ei tule yhtään mieleen, jossa mies tekisi näin... Ihmettelenpä vaan, että miehiä syytetään, ja naiset ovat puhtaita pulmusia...

 

[Fordél]

Ei ole tunteita miestä kohtaan. Voi olla, ettei ketään. Useasti masennuksen ja erilaisten mielenterveysongelmien myötä voi tulla olotiloja, ettei pysty kiintymään oikein kenenkään ihmiseen. Sitä kautta ei myöskään fyysinen läheisyys tunnu miltään, eikä kiinnosta seksikään.

Tuttua menneestä suhteestani, missä toinen oli masentunut ja fyysinen kanssakäyminen minun kanssani muodostui mahdottomaksi.

Näinhän se menee jos on masennusta taustalla. Ensimmäisenä sellaiset asiat sitten näkyvät fyysisessä kanssakäymisessä, joka hankaloituu tai loppuu jopa kokonaan. On vain paljon helpompi olla ilman kuin lähteä mihinkään mukaan. Ei ole helppoja tapauksia, mutta tietysti jos ja kun toisesta välittää niin jaksaa kyllä odottaa. Siis olettaen, että tämä ongelman omaavalla on kuitenkin edelleen tunteita toista kohtaan. Kärsivällisyyttä ja mielellään ammattiapua. Tosin jälkimmäistä saa yhtä helposti kun kädellisiä rightin pakkeja.

 

[Ted Raikas]

Ei ole helppoja tapauksia, mutta tietysti jos ja kun toisesta välittää niin jaksaa kyllä odottaa. Siis olettaen, että tämä ongelman omaavalla on kuitenkin edelleen tunteita toista kohtaan. Kärsivällisyyttä ja mielellään ammattiapua. Tosin jälkimmäistä saa yhtä helposti kun kädellisiä rightin pakkeja.

Jep. Itse jaksoinkin odottaa ja olisin jaksanut yrittää suhdetta pidemmälle, vaikka se aikamoiseksi taaperrukseksi alkoi muodostua käsittämättömine tilanteineen. Toinen vaan pisti poikki ja hankki äijän lähempää (se oli etäsuhde meillä). No, siihen liittyi kaikenlaista ja en jaksa kantaa kaunaa, koska itsessänikin oli vikaa. Muutenkaan jauhaa menneistä, ainakaan tässä kohtaa.

Tässä tulee kuitenkin kohta puoli vuotta täyteen tätä nykyistä suhdetta ja olen tyytyväinen. =)

 

[Fordél]

Jep. Itse jaksoinkin odottaa ja olisin jaksanut yrittää suhdetta pidemmälle, vaikka se aikamoiseksi taaperrukseksi alkoi muodostua käsittämättömine tilanteineen. Toinen vaan pisti poikki ja hankki äijän lähempää (se oli etäsuhde meillä). No, siihen liittyi kaikenlaista ja en jaksa kantaa kaunaa, koska itsessänikin oli vikaa. Muutenkaan jauhaa menneistä, ainakaan tässä kohtaa.

Tässä tulee kuitenkin kohta puoli vuotta täyteen tätä nykyistä suhdetta ja olen tyytyväinen. =)

Ei kuulosta kovinkaan toimivalta ratkaisulta jos on etäsuhde ja siihen päälle vielä toisella kasa ongelmia. Tossa tilanteessa kyllä pitäisi olla toista lähellä tai muuten tulee melko varmasti noutaja. Eli sillai kyllä "ymmärtää" tuon ratkaisun, että hankki toisen miehen lähempää vaikkakin tottakai tässä pidetään mielummin toisen jatkislaisen puolta:) Ja hyvinhän se näköjään kävi teikäläiselläkin kun on uusi suhde käynnissä.

 

[tahtookirjoittaa]

En seurustele, mutta silti on viime aikoina mennyt naisten takia hermot kerta toisensa jälkeen.

Tänäänkin yksi about 25-vuotias prinsessa etuili tyylipuhtaasti ja härskisti minua kassajonossa.

Naiset voisivat pikku hiljaa opetella käytöstapoja yleisestikin. Alkavat pikkuhiljaa kyllästyttää etuilut baarijonoissa ja baaritiskeillä, drinkkien pummaamiset tai kebab-annosten pummaamiset baari-iltojen jälkeen. Lisäksi naiset voisivat joskus osallistua sen baarista kotiin -taksimatkan kustannuksiin, eikä aina odottaa, että heidät kotiin tuova "ritari" ainoana raottaa lompakkoaan. Jos nainen joutuu maksamaan taksimatkasta oman osuutensa, niin piparia ei kyllä takuulla irtoa sinä yönä. Mikä ihmeen velvollisuus miehillä muka on aina olla se maksaja?

Ja annas olla, kun nainen juo itsensä humalaan. No ei kai tarvitse erikseen mainita, että viimeisetkin käytöstapojen rippeet ovat tällöin muisto vain. Monin verroin pahempia ovat känniset noin 40-vuotiaat akat kuin isoimmankaan kaljamahan omistavat 40-vuotiaat Tepat karjalahuuruissaan lähiöpubissa.

 

[Palstalegenda]

Kerrankin voin sanoa että meikäläisellä pyyhkii hameväen kanssa hyvin!

Viitaten pappavainaani moneen tilanteeseen käyttämään sanontaan: "Kyllä se siitä huonommaksi muuttuu, kunhan jaksaa odotella". Hymiö.

 

[Ender00]

Sivulla 280 on pohjatiedot tähän juttuun.

Nyt emme ole naiseni kanssa nähneet noin viikkoon, kun hän on asunut ystävänsä luona. Yhden tekstiviestin olen saanut, jossa ilmoitti jatkavansa edelleen asumista siellä.

Kohta on myös ollut kaksi viikkoa aikaa ajatella, pohtia ja miettiä asioita. Ja erityisesti miettiä niitä sen keskustelumme pohjalta.

Mieleeni alkaa kirkastua ajatus, että ehkä meidän on tosiaan parasta viheltää peli poikki ja päättää suhteemme. Saa nähdä mihin johtopäätöksiin nainen on tullut omissa pohdinnoissaan. Hän ilmoittaa minulle sitten kun haluaa minut nähdä. Menemme ehkä jonnekin "puolueettomalle" maaperällä keskustelemaan.

Kaikenlaista tässä on ehtinyt kelaamaan ja miettimään.

Kun takana on näinkin pitkä suhde niin miten sitä osaa taas olla sinkkuna, vieläkö hallitsee nuo sinkkumanööverit, löytääkö (tilapäistä) seuraa, saako seksiä..vai jääkö kokonaan yksin. Ajatuksena on kyllä yrittää pysyä sosiaalisissa ympyröissä mukana, ongelma voi tulla lähinnä siinä, että miten niihin sosiaalisiin ympyröihin pääsee sisälle.

Enhän minä edes tiedä vaikka koko ns. sinkkuskene olisi muuttunut ja nykyään asiat toimisivat toisin kuin viime vuosituhannella. Kuulemma ainakaan tanssiravintoloissa ei enää juurikaan päätetä iltaa viimeisiin hitaisiin, mikä kuulostaa aika kurjalta sillä se oli yksi tehokkaimmista tavoistani löytää seuraa sinkkuaikoina.

Vai olisiko nykyaikaa se, että ne suhteet luotaisiin netin kautta, chateissa tai deittipalstoilla ja sitten homma vain viimeisteltäisiin esim. baarien yössä.

Olen myöskin miettinyt, että haluanko enää tämänkaltaista vakituista, yksinoikeussuhdetta saman katon alla. Olisiko sittenkin parempi rakentaa laajempaa naisystävyysverkkoa joille soisi aikaa, sydäntä, ystävyyttä, mutta ei lupautuisi yksin kenellekään. Vaan kuinka pitkään tuo kävisi näille naisille, jos käykin niin, että oikeasti ihastuvat minuun niin pelko on siitä, että sitten haluavat yksinoikeutta ja minun tulisi hylätä muut.

Kaikenlaista sekavaa on päässä pyörinyt. Itseäni hieman huolestuttaa, kun joudun aloittamaan tavallaan nollapisteestä. Naisen kaverit ovat automaattisesti poissa laskuista tulevissa ihmiskontakteissa ja muutenhan minulla ei naispuolisia tuttavia tällä paikkakunnalla edes ole. Tänne kun aikanaan muutin niin olin jo suhteessa naiseni kanssa.

Kuitenkin, eiköhän asiat siitä selviydy ja aikaa myöten sopeudun sinkkuuteen. Kipeiten varmasti kaipaisi sellaista signaalia joltain naiselta, että olen hänestä viehättävä. Tämä antaisi itseluottamusta ja uskoa tulevaan huomattavissa määrin. Nyt suhteen ongelmissa, kun on tuo itseluottamus ja itsevarmuus hieman rapissut, toisaalta muutama hyvä kokemus voisi sen palauttaa.

Kaikkinensa tämä aika yksin kotona on saanut kyllä ajattelemaan ja ehkä tosiaan päätymään ratkaisuunkin, joka tuntuu juuri nyt oikealta. Mutta onhan tämä asunto hiton tyhjä ilman häntä.

 

[tiipii]

Ajattelin tässä itse nyt kertoa oman näkemykseni täällä taistelun alla olleesta YH-äitien tapauksista.

Itselläni on eräs tällainen ollut ja näen että nämä yh-äidit ovat kyllä itselläni olleet huomattavan paljon parempia kuin aivan lapsettomat ihmiset. Näillä on jo näkemys asioista toisellakin tapaa. YH-ädit ovat kumminkin samanlaisia ihmisiä kuin muutkin ihmiset, ei se välttämättä ole niiden vika että ovat yksinhuoltajia. Siihen voi olla monia syitä.

Nämä YH-äitien dissaajat voi siinä vaiheessa miettiä asiaa uudelleen kun eroavat nykyisestä kumppanistaan ja tapaavat vanhemmalla iällä yh-äidin joka iskee kuin miljoona volttia.

Itselleni kohdalle tulleet yh-äidit ovat pikemminkin ylpeitä siitä että ovat pystyneet kasvattamaan hyviä lapsia ja eivät tarvitse siihen rahallista tai muutakaan apua, vaan ovat pärjänneet omilla voimavaroillaan.
Ei ne kyllä mitenkään ole olleet sellaisia että tarvitsevat jonkun jakamaan rahojaan heille, pikemminkin haluavat että joku jakaa heille varauksetonta rakkautta.

Itse kun olen jo yli kolmenkymmenen niin näen että yh-äiti on luotettavampi kumppani kuin lapseton. Yh:t kun haluavat elämäänsä samalla tavalla jonkun jakamaan ilot ja surut sekä haluavat edelleen tuntea rakkautta.
Tämä nyt on vaan minun mielipide eikä absoluuttinen totuus. Otanta on kumminkin pieni, mutta sitten minulle on tullut vaan vastaan ne kultaisimmat ja ihanimmat yh:t.
Tälläkin hetkellä on ennemmin hakusessa YH, kuin lapseton.

 

[tahtookirjoittaa]

No ei YH nyt varmasti sen huonompi ihminen ole kuin lapsetonkaan. Itselläni on enimmäkseen positiivisia kokemuksia yh-äideistä. Eräälläkin kahden lapsen äidillä, jonka baarista pokasin (tai oikeastaan hän pokasi minut), oli erittäin selvä näkemys tilanteestaan ja järki matkassa; hän sanoi suunnilleen heti keskustelun aluksi, että lapset ovat hänelle tärkein asia maailmassa. Teki toisin sanoen heti selväksi meikäläiselle, että jos hänen kanssaan johonkin aion ryhtyä, niin lasten ehdoilla mennään. Näinhän sen pitää olla, asioista puhutaan niiden omilla nimillään, eikä (mahdollisen) epätoivon, eli seurustelusuhteen kaipuun, anneta missään tapauksessa mennä lasten hyvinvoinnin edelle. Tuo nainen teki minuun todellakin vaikutuksen terveellä aseenteellaan. Arvostan tuollaista rehellisyyttä erittäin paljon.

Minulle taas koko juttu olisi ollut vain yhden yön juttu, joten tajusin, että minun on vetäydyttävä mieluummin heti kuin liian myöhään. Oltiin jo menossa samaan taksiin, mutta sitten kohteliaasti kieltäydyin kutsusta viettämään yötä hänen luokseen. En olisi halunnut tuottaa pettymystä aamulla lähtiessäni kälppimään naisen luota. Minulle olisi ollut ylivoimaista ensinnäkin jo seurustelu sinällään, sekä ennen kaikkea noiden kahden lapsen kohtaaminen - ajatus ei tuntunut hyvältä.

Mutta siis, niitä järkevästi ajattelevia yksinhuoltajanaisia on todellakin olemassa, onneksi. Toki olen tavannut niitäkin, jotka salaavat koko äitiytensä niin pitkään, kuin mahdollista. En oikein tiedä, mitä sellaisista pitäisi ajatella.

 

[TM]

Eräälläkin kahden lapsen äidillä, jonka baarista pokasin (tai oikeastaan hän pokasi minut), oli erittäin selvä näkemys tilanteestaan ja järki matkassa; hän sanoi suunnilleen heti keskustelun aluksi, että lapset ovat hänelle tärkein asia maailmassa.

Jep jep

 

[leivoja]

Jos minä olisin sinä, niin kysyisin kyllä ihan suoraan, että miksi profiilissa lukee sinkku, vaikka tyttö on väittänyt olevansa tosissasi sinun kanssa ja seurustelette(?). Nämä tälläiset kaiken maailman galleriat sun muut hömpötykset (sortsi nyt vaan) ovat kuitenkin oma maailmansa ja siellä ihminen viestii käsitykseni mukaan omasta elämäntilanteestaan aika paljonkin.

Mitä tämä neitonen haluaa sitten itsestään viestiä tällä sinkku-tekstillä, sitä tässä kannattaa miettiä. Vähäpätöinen asiahan tuo tavallaan on, mutta ei kuitenkaan täysin merkityksetön.

Ei se ole merkityksetön, mielestäni. Perusteena se, että varsin moni ihminen kommunikoi "ainoastaan" FB:n kautta ja kuluttaa siellä aikaansa huomattavasti enemmän kuin puhelimessa tai muissa kommunikoinneissa. FB halutaan pitää ajantasalla.

Itse törmäsin vastaavaan tilanteeseen seuraavassa tapauksessa:

Ex-kumppani on monesti sanonut kuinka olen hänen paras ystävänsä edelleen, ja kuinka minulle voi kertoa ensimmäisenä kaikki. Kyselin jossain välissä, että sutiseeko rintamalla, ei kuulemma sutissut. Viikko tästä luin FB:n profiilista, että status on muuttunut sinkusta parisuhteeseen.

Minä siis, joka olen se, jolle kerrotaan asioista ensimmäisenä, ja jolle halutaan pelkkää hyvää ja onnellisuutta, kuulin asiasta viimeisenä. Tai siis pikemminkin luin asiasta, muut olivat kuulleet asianomaisen suusta ko. päivityksen. ehkä olisin sulattanut asiasta viimeisenä kuulemisen/lukemisen, mutta jos viikkoa aikaisemmin sanotaan, ettei mitään sutinaa ole, niin aika vahvasti paskapuhe-osastolle kalahti.

"It's the little things that kill" - Gavin Rossdale (Bush)

 

[leivoja]

Vai olisiko nykyaikaa se, että ne suhteet luotaisiin netin kautta, chateissa tai deittipalstoilla ja sitten homma vain viimeisteltäisiin esim. baarien yössä.

Tuo on hyvä tapa, mutta vaatii samalla tavalla vahvaa itsetuntoa kuin elävä markkinointi. Itse törmäsin useasti melkoiseen ulkonäkörasismiin noilla deittipalstoilla, jota en sitten huonolla itsetunnolla varustettuna kestänyt, vaan vedin profiilini pois. Jokainen saamaton vastaus lisäsi tuskaa oman olemattoman itsetunnon kanssa painiessa.

Onneksi kaikki eivät ole samanlaisia kuin minä, joten suositeltava tapa tutustua ihmisiin.

Sosiaaliset kanssakäymiset itselläni kuivuivat lähes tyystin eron jälkeen. Seksistä nyt on turha edes puhua, kun ei muista miltä naisen tissit näyttävät.Sitä on niin helppo lukkiutua kotiin ja sanoa irti kaikki sosiaalinen toiminta. En edes käy fanimatkoilla enää...

Älä vaan tee samaa virhettä kuin minä!!

 

[Matsku]

Heitetäänpäs ilmoille tällanen kysymys: Mites jatkislaiset suhtautuu kaverin tai jonkun tutun ex-tyttöystävään koskemiseen? Että pidetäänkö kiinni moraalisista periaatteista vaikka kyseessä olisi erittäin viehättävä laatuyksilö? Eli olisi hauska tietää miten tämä toimii käytännössä, vaikka perussääntönä onkin, että "kaverin entisiin ei kosketa".

 

[Steegil]

Heitetäänpäs ilmoille tällanen kysymys: Mites jatkislaiset suhtautuu kaverin tai jonkun tutun ex-tyttöystävään koskemiseen? Että pidetäänkö kiinni moraalisista periaatteista vaikka kyseessä olisi erittäin viehättävä laatuyksilö? Eli olisi hauska tietää miten tämä toimii käytännössä, vaikka perussääntönä onkin, että "kaverin entisiin ei kosketa".

En suosittele missään nimessä. Mutta, jos laitat sen muijan kaveris edelle niin sitten siitä vaan.

 

[Ted Raikas]

Riippuu vähän ihmisistä tietysti. En kyllä itse oikein tajua tuota, miksei jonkun kaverin ex-muijan kanssa voisi seurustella. Luulisi, että se kaveri on päästänyt siitä jo irti, ettei olisi tarve nostaa jotain äläkkää jos kaksi ihmistä kiintyy? Eihän se ole häneltä mitään pois.

Vai onko siinä tausta-ajatuksena se, että jotain peliä on ollut jo aiemmin käynnissä kun kaveri on vielä seurustellut sen naisen kanssa?

Omasta mielestäni asian ei pitäisi erityisemmin ketään vaivata, etenkin jos on päässyt irti siitä menneestä suhteesta. Ongelmaa ei synny, jos ongelmaa ei ole.

 

[scholl]

Todellisia laatuyksilöitä noi jotka pyörivät jossain kaveriporukoissa kiertopalkintoina. Usein niihin liittyy kimppasettejä ja muuta hämärää. En todellakaan suosittele sille tielle lähtemistä.

 

[Fordél]

Heitetäänpäs ilmoille tällanen kysymys: Mites jatkislaiset suhtautuu kaverin tai jonkun tutun ex-tyttöystävään koskemiseen? Että pidetäänkö kiinni moraalisista periaatteista vaikka kyseessä olisi erittäin viehättävä laatuyksilö? Eli olisi hauska tietää miten tämä toimii käytännössä, vaikka perussääntönä onkin, että "kaverin entisiin ei kosketa".

Typerä sääntö ja jos tosiaan mitään ei ole tapahtunut silloin kun kyseinen nainen oli vielä kaverisi kanssa niin ei tossa ole moraalisestikaan mitään ongelmaa. I

tse kyllä suosittelisin sitä, että ennen kuin ryhdyt mihinkään toimiin niin tiedustelisit vielä tältä kaverilta/tutulta, että onko hänellä mitään asiaa vastaan. Näin ollen ei sitten tule mikään yllätyksenä vaan pelataan koko ajan avoimin kortein. Lisää luottamusta sun ja kaverin välille, jonka myötä helpompi lähteä myös kokeilemaan tämän exän kanssa.

 

[Killeri]

Heitetäänpäs ilmoille tällanen kysymys: Mites jatkislaiset suhtautuu kaverin tai jonkun tutun ex-tyttöystävään koskemiseen? Että pidetäänkö kiinni moraalisista periaatteista vaikka kyseessä olisi erittäin viehättävä laatuyksilö? Eli olisi hauska tietää miten tämä toimii käytännössä, vaikka perussääntönä onkin, että "kaverin entisiin ei kosketa".

"Ei niin hyvää kaveria, ettei sen muijaa vois panna" tuumasi Lappeenrantailen kaiffari mulle kesällä.......

 

[Palstalegenda]

Heitetäänpäs ilmoille tällanen kysymys: Mites jatkislaiset suhtautuu kaverin tai jonkun tutun ex-tyttöystävään koskemiseen

Tässä asiassa suosittelen noudattamaan sääntöä, että kyseisissä tilanteissa pidetään suhteen mittainen karenssiaika. Eli jos kaverisi oli sen nykyisen exänsä kanssa esimerkiksi 4 vuotta, niin neljän vuoden päästä se ex on kavereidellensakin ns. vapaa agentti. Tämä on kohteliasta kaikille osapuolille, eikä kaverikaan voi siitä enää pahastua ja jos pahastuukin, niin se on sitten hänen ongelmansa.

Itsehän aikoinani panin kaverini tulevaa vaimoa. Tosin he eivät tuolloin vielä seurustelleet mutta kaverini tulevan vaimonsa siskoa yritti samaan aikaan muutaman metrin päässä, tosin tuloksetta. Itse sitten menin sinä yönä antamaan sille kaverin tulevalle vaimolle, sen ainoan kerran, kun kerran niin kännihimoissaan niin vonkasi siinä. Vaan eivätpä nuo tosiaan seurustelleet vielä vuoteen, niin mikäpä siinä. Olin muuten tuon kaverini bestmaninä viime kesänä kun he menivät naimisiin. Se vaimon siskokin meni samassa tilaisuudessa naimisiin jonkun retaleen kanssa.

 

[tahtookirjoittaa]

Tässä asiassa suosittelen noudattamaan sääntöä, että kyseisissä tilanteissa pidetään suhteen mittainen karenssiaika. Eli jos kaverisi oli sen nykyisen exänsä kanssa esimerkiksi 4 vuotta, niin neljän vuoden päästä se ex on kavereidellensakin ns. vapaa agentti.

Jep, ja tuo kaverin ex-naikkonen on varmasti vielä vapaata riistaa neljän vuoden kuluttua? Eiköhän tuo jonkun jolpin eukoksi päädy viimeistään kuukausi suhteen päättymisen jälkeen.

Muuten ihan hyvä sääntö.