Sivulla 280 on pohjatiedot tähän juttuun.
Nyt emme ole naiseni kanssa nähneet noin viikkoon, kun hän on asunut ystävänsä luona. Yhden tekstiviestin olen saanut, jossa ilmoitti jatkavansa edelleen asumista siellä.
Kohta on myös ollut kaksi viikkoa aikaa ajatella, pohtia ja miettiä asioita. Ja erityisesti miettiä niitä sen keskustelumme pohjalta.
Mieleeni alkaa kirkastua ajatus, että ehkä meidän on tosiaan parasta viheltää peli poikki ja päättää suhteemme. Saa nähdä mihin johtopäätöksiin nainen on tullut omissa pohdinnoissaan. Hän ilmoittaa minulle sitten kun haluaa minut nähdä. Menemme ehkä jonnekin "puolueettomalle" maaperällä keskustelemaan.
Kaikenlaista tässä on ehtinyt kelaamaan ja miettimään.
Kun takana on näinkin pitkä suhde niin miten sitä osaa taas olla sinkkuna, vieläkö hallitsee nuo sinkkumanööverit, löytääkö (tilapäistä) seuraa, saako seksiä..vai jääkö kokonaan yksin. Ajatuksena on kyllä yrittää pysyä sosiaalisissa ympyröissä mukana, ongelma voi tulla lähinnä siinä, että miten niihin sosiaalisiin ympyröihin pääsee sisälle.
Enhän minä edes tiedä vaikka koko ns. sinkkuskene olisi muuttunut ja nykyään asiat toimisivat toisin kuin viime vuosituhannella. Kuulemma ainakaan tanssiravintoloissa ei enää juurikaan päätetä iltaa viimeisiin hitaisiin, mikä kuulostaa aika kurjalta sillä se oli yksi tehokkaimmista tavoistani löytää seuraa sinkkuaikoina.
Vai olisiko nykyaikaa se, että ne suhteet luotaisiin netin kautta, chateissa tai deittipalstoilla ja sitten homma vain viimeisteltäisiin esim. baarien yössä.
Olen myöskin miettinyt, että haluanko enää tämänkaltaista vakituista, yksinoikeussuhdetta saman katon alla. Olisiko sittenkin parempi rakentaa laajempaa naisystävyysverkkoa joille soisi aikaa, sydäntä, ystävyyttä, mutta ei lupautuisi yksin kenellekään. Vaan kuinka pitkään tuo kävisi näille naisille, jos käykin niin, että oikeasti ihastuvat minuun niin pelko on siitä, että sitten haluavat yksinoikeutta ja minun tulisi hylätä muut.
Kaikenlaista sekavaa on päässä pyörinyt. Itseäni hieman huolestuttaa, kun joudun aloittamaan tavallaan nollapisteestä. Naisen kaverit ovat automaattisesti poissa laskuista tulevissa ihmiskontakteissa ja muutenhan minulla ei naispuolisia tuttavia tällä paikkakunnalla edes ole. Tänne kun aikanaan muutin niin olin jo suhteessa naiseni kanssa.
Kuitenkin, eiköhän asiat siitä selviydy ja aikaa myöten sopeudun sinkkuuteen. Kipeiten varmasti kaipaisi sellaista signaalia joltain naiselta, että olen hänestä viehättävä. Tämä antaisi itseluottamusta ja uskoa tulevaan huomattavissa määrin. Nyt suhteen ongelmissa, kun on tuo itseluottamus ja itsevarmuus hieman rapissut, toisaalta muutama hyvä kokemus voisi sen palauttaa.
Kaikkinensa tämä aika yksin kotona on saanut kyllä ajattelemaan ja ehkä tosiaan päätymään ratkaisuunkin, joka tuntuu juuri nyt oikealta. Mutta onhan tämä asunto hiton tyhjä ilman häntä.