Pistetäänpä tähän jotain käsittämätöntä jargonia omasta elosta.
Aikanaan nuorena janarina olin umpirakastunut yhteen neitoseen, se tuntui silloin siltä ja näin jälkikäteenkin ajateltuna sitä se olikin. Kerran tämä neitonen teki virheen ja petti minua, tästä huolimatta jatkoimme ja hän kyllä huomasi tehneensä ison virheen eikä sitä toistanut. Kuitenkaan en tuota pystynyt koskaan lopulta unohtamaan enkä anteeksiantamaan ja olisiko mennyt puolisen vuotta kun pistin poikki. Tuon jälkeenkin moneen kertaan mietin/mietimme uutta yritystä kun tunteita molemmilla oli. Mutta paluuta ei tullut lopulta tehtyä. Vaikka neito olikin uudessa suhteessa jo toista vuotta, hän olisi vieläkin ollut valmis yrittämään uudestaan. Ei se kaukana ollutkaan, mutta tuntuu näin jälkeenpäin ajateltuna että olisikohan suhde niin yksi avioinen ollutkaan kun neito olisi mukaani pitkähköstä suhteesta huolimatta lähtenyt. Tietysti on mahdollista että olin hänelle "se ainoa", mutta tätä ei tullut koskaan sitten koettua. Tuo uutukainen mies oli eräs tuttuni, niin ehkä en senkään takia uutta yritystä ottanut.
Oma elämä on mennyt likipitäen loistavasti ja uskon etten onnellisemmassa suhteessa edes voisi olla missä nyt olen. Varmaankin tämmöiset ketjut pistää edes pohtimaan noita vanhoja asioita, niistä nimittäin on jo aikaa...
Pointti oli, jos sitä ikinä olikaan, että luottamus on pakko olla kohdallaan muuten ei parisuhteesta tule yhtään mitään. Ainakaan mulla.
Aikanaan nuorena janarina olin umpirakastunut yhteen neitoseen, se tuntui silloin siltä ja näin jälkikäteenkin ajateltuna sitä se olikin. Kerran tämä neitonen teki virheen ja petti minua, tästä huolimatta jatkoimme ja hän kyllä huomasi tehneensä ison virheen eikä sitä toistanut. Kuitenkaan en tuota pystynyt koskaan lopulta unohtamaan enkä anteeksiantamaan ja olisiko mennyt puolisen vuotta kun pistin poikki. Tuon jälkeenkin moneen kertaan mietin/mietimme uutta yritystä kun tunteita molemmilla oli. Mutta paluuta ei tullut lopulta tehtyä. Vaikka neito olikin uudessa suhteessa jo toista vuotta, hän olisi vieläkin ollut valmis yrittämään uudestaan. Ei se kaukana ollutkaan, mutta tuntuu näin jälkeenpäin ajateltuna että olisikohan suhde niin yksi avioinen ollutkaan kun neito olisi mukaani pitkähköstä suhteesta huolimatta lähtenyt. Tietysti on mahdollista että olin hänelle "se ainoa", mutta tätä ei tullut koskaan sitten koettua. Tuo uutukainen mies oli eräs tuttuni, niin ehkä en senkään takia uutta yritystä ottanut.
Oma elämä on mennyt likipitäen loistavasti ja uskon etten onnellisemmassa suhteessa edes voisi olla missä nyt olen. Varmaankin tämmöiset ketjut pistää edes pohtimaan noita vanhoja asioita, niistä nimittäin on jo aikaa...
Pointti oli, jos sitä ikinä olikaan, että luottamus on pakko olla kohdallaan muuten ei parisuhteesta tule yhtään mitään. Ainakaan mulla.