Tuosta nalkuttamisesta olen minäkin saanut osani. Onneksi pääosin edellisissä suhteissa. Nalkuttaminenhan on pääasiassa sellaista jatkuvaa huomauttelua ja oikaisemista tai patistelua ja komentamista. Se voi ilmetä miehen tekemisten jatkuvana vähättelynä tai vertailulla naapurin reippaaseen Ristoon. Välillä se on ihan suoraa haukkumista ja solvaamista miehen ominaisuuksia tai suoraan henkilöä kohtaan. Pahinta on juuri julkinen mollaaminen, joita muutamien kavereideni muijat harrastaa. Kiusallista on sellaista seurata. Se ei oikeastaan ole enää edes nalkuttamista vaan parisuhteen epätervettä vallankäyttöä ja henkistä julmuutta. Välillä olen miettinyt, että tuo muija pitäisi viedä hoitoon, mutta tullut siihen lopputulokseen, että se jätkä sinne pipokuurille joutaisi, kun tuollaista kuuntelee.
Tapoja nalkuttaa lienee äärettömästi, mutta oleellista on, ettei se lopu koskaan. Se muodostuu helposti sellaiseksi elämän jumputtavaksi taustakohinaksi. Vähän kuin olisi koko kesän ruohonleikkuri käynnissä. Jo vuosikymmeniä yhdessä olleille pariskunnille nalkuttaminen ei vaikuta olevan ongelma, vaan siitä on usein muodostunut parisuhteen kommunikaation kulmakivi. Kokenut kaksilahkeinen voi aavistaa oikealla äänenpainolla sanotussa moitteessa hellyyttä. Oleellista nalkutuksen haitallisuudessa on tasapaino. Nalkuttavalle akalle valikoituu sietokykyinen mies. Toisilla on lehmän hermot ja toisten malja ylivuotaa pienemmästäkin vittuilusta, ja tällainen kaveri ei nalkuttamiseen enemmän taipuvaisen naisen kanssa viihdy. Enemmän taipuvaisen sen vuoksi, että taipuvaisia ne ovat kaikki. Nalkutusta aiheuttava geeni löytyy kaikilta naarailta.
Omalta osaltani olen onnekas ja nalkutukselliseti hyvässä avioliitossa. Tiedän toki, että nalkutus ei suinkaan vähene liiton kestäessä, mutta lähtötilanne on hyvä. Anopin teorian mukaan juuri turha nalkutus aiheuttaa ryyppäämistä, pettämistä ja turpaanvetoa ja anoppi on myös tyttärensä tämän teoriansa saloihin vihkinyt. Nalkuttaa voi (kun ei voi olla nakuttamattakaan), mutta vain asiasta. "Et sitten imuroinut tänäänkään." on täysin siedettävä nalkutus, jos imurointinakki on tehnyt tuloaan jo hetken aikaa. Yleispirskahteleva luonne noin muutoin kyllä tasapainottaa tilannetta. Siitä onnellisissa parisuhteissa lieneekin kysymys. Tasapainosta. Siitä, että löytyy se oikea puolikas, jossa on sellaisia koloja ja pehmeitä kohtia, joihin minun särmäni ja muhkurani mahtuvat.
