Naisasiat

[Soolo]

Vähintäänkin lieväasteista nalkutusta joutunee kuuntelemaan suurin osa parisuhteessa elävistä miehistä, ja itsekin saan välillä kuulla kunniani jos olen tehnyt jonkin pienen virheen kuten unohtanut laittaa maidon jääkaappiin tai jotain tuollaista. Mutta, kunhan tietty raja ei ylity niin tämä on täysin siedettävää ja ymmärrettävääkin. Siinäpähän marisee.

Julkista teilaamista taas ihmettelen. En voisi itse sietää ollenkaan jos vaimoni pompottelisi tai alistaisi minua tuttavien seurassa tai vaikkapa Anttilan matto-osastolla. Silloin mennään jo aika raskaan luokan nöyryyttämisen puolelle jolla on seurauksia pitkällä aikavälillä. Ehkäpä siitä olisi hyvä aloittaa palautteen antaminen näistä asioista toiselle osapuolelle.

"Kulta hei, jos on valittamista niin tehdään se kotona eikä koko maailman nähden, sovitaanko näin?"

 

[Niilo]

Minä joudun ihmettelemään samaa erään ystäväni kohdalla. Hän on erittäin tietoinen tilanteesta, mutta toteaa vain, että ne hyvät hetket korvaavat sen jatkuvan nalkutuksen.

Mikäpä siinä sitten.

Niin ne hyvät hetket takuulla kumoavat kaiken sen p*skan jota niskaan on satanut. Lapsiperheessä ilta kahdestaan kun lapset nukkuvat, hyvää punaviiniä, yhdessä tehty illallinen, saunomista ja sohvalla vaan kaksitaan oleilua...

Aina on hyviä ja huonoja hetkiä ja eiköhän se kuitenkin loppupeleissä ole niin, että molemmissa on sitä vikaa. Ihmisiähän me vaan olla, ja meitä on moneen junaan ja loput tulee resinalla perässä. Jokainen miestä tekee toisen mielestä virheitä, oli ne sitten kuinka pieniä tahansa, joku mainitsi maitopurkin pöydälle jättämisen. Jonkun mielestä kenkien jättäminen eteisen laittialle kenkäkaapin sijasta saa käämit palamaan. Elämä on kuitenkin parisuhteessa yhteiseen hiileen puhaltamista, välillä liekki voi lepattaa ja välillä se uhkaa sammua.

Te joilla se oma kulta on siellä kotona ja sen voi kaapata omaan kainaloon: Nauttikaa tilanteestanne, olkaa onnellisia sillä kaikilla ei ole sitä omaa kultaa vaikka olisi tehnyt mitä tahansa sen eteen että sellainen olisi. Rakastakaa ja hellikää armastanne. Kyllä niitä hyviä hetkiä teille vielä tulee...

No joo aika p*skaa taisin jauhaa.

 

[Aristos Ratakaitos]

Mikä vittu noita kauniimman sukupuolen edustajia riivaa?

Ei se voi olla niin vitun vaikeeta sanoa "ei kiitos, ei nappaa" tai edes "suksi vittuun". Vittu ku kahville pyytää ja vinkkaa silmää ni vastaus on kyllä ja sit jätetään kylmäks pyörimään ku hullun kyrpä halvan huoran perseessä jossain hevonvitun länsirannikon kaupungissa. Ei voi vittu edes tekstiviestiin vastata että sori läski en oo tulossa. Sehän on se meikäläisellekin helpoin tapa perua sovittuja juttuja (tosin en sano naisia läskeiksi).

Kertokaa nyt naiset miks ei voi puhua suoraan vaan pitää yrittää olla kiltti? Loppupeleissä suoraan sanominen vituttaa (satuttaa?) vähemmän.

-Teiniangsti

Minulle kävi tässä taannoin sillä tavalla, että eräs friidu ei saapunutkaan toisille treffeille ja lukuisten turhien soittoyritysteni jälkeen ajattelin, että hän teki vain oharit. Alkuunhan tuo kiukutti, mutta myöhemmin.. noin parin kuukauden kuulin, että hän oli kuollut samaisena päivänä, kun piti tavata toistamiseen.
Tuo on sen verran opettanut, että en tuomitse naisia ihan heti.

 

[Miguel]

Mahtaakohan moni luulla, että naisten läsnäolo miesvaltaisen porukan pippaloissa on molemmille osapuolille vaivaannuttavaa?

Olin tällä viikolla konsernimme kesäduunariporukalla viettämässä iltaa aika reippaalla meiningillä. Porukka oli huomattavan naisvaltainen, esimerkiksi alkuillasta yli kymmenen hengen seurueessa oli minun lisäkseni vain yksi mies. Kun tämä koostumus tuli puheeksi, neitokaisista useampikin alkoi puhua, että yleensä miesvaltaisessa porukassa tulee paremmat pippalot. "Ja niin kaikki muutkin sanoo!"

Monet kerrat olen pohtinut, kun vanhan kaveriporukkamme illanvietoissa on tyttöystäviä mukana, että miten he kestävät kaikki ne tuhnuiset kehää kiertävät inside-jutut, pirskahtelevat ala-arvoiset alatyylin heitot sekä muut miehisen kulttuurin kukkaset. Kai se lopulta niin on, että naiset tarvitsevat elämäänsä vähän miehistä äksöniä. Ainakin sivusta seurattavaksi.

Kun tätä aihetta rupesin syvemmin pohtimaan, aloin muistella naisten järjestämiä illanviettoja, joissa olen ollut mukana. Haaleita olivat muistot. Niissä tilaisuuksissa keskustelevuudelle on runsaammin tilaa eikä siinä mitään vikaa, mutta mun mielestä omissa miesvaltaisissakin kaveriporukoissani keskustelevuuden saa ainakin jossain vaiheessa iltaa hyvälle tasolle. Ympäristö on sitten muuten paljon viihtyisämpi.

Toki jokaisella on varmasti sellaisia iltoja, kun tyttöystävä on parempi jättää kotiin, mutta ylisuojelevaksi ei kannata aina heittäytyä. Turhaa sukupuolten välistä poteroitumista.

 

[Dante]

Tuosta nalkuttamisesta olen minäkin saanut osani. Onneksi pääosin edellisissä suhteissa. Nalkuttaminenhan on pääasiassa sellaista jatkuvaa huomauttelua ja oikaisemista tai patistelua ja komentamista. Se voi ilmetä miehen tekemisten jatkuvana vähättelynä tai vertailulla naapurin reippaaseen Ristoon. Välillä se on ihan suoraa haukkumista ja solvaamista miehen ominaisuuksia tai suoraan henkilöä kohtaan. Pahinta on juuri julkinen mollaaminen, joita muutamien kavereideni muijat harrastaa. Kiusallista on sellaista seurata. Se ei oikeastaan ole enää edes nalkuttamista vaan parisuhteen epätervettä vallankäyttöä ja henkistä julmuutta. Välillä olen miettinyt, että tuo muija pitäisi viedä hoitoon, mutta tullut siihen lopputulokseen, että se jätkä sinne pipokuurille joutaisi, kun tuollaista kuuntelee.

Tapoja nalkuttaa lienee äärettömästi, mutta oleellista on, ettei se lopu koskaan. Se muodostuu helposti sellaiseksi elämän jumputtavaksi taustakohinaksi. Vähän kuin olisi koko kesän ruohonleikkuri käynnissä. Jo vuosikymmeniä yhdessä olleille pariskunnille nalkuttaminen ei vaikuta olevan ongelma, vaan siitä on usein muodostunut parisuhteen kommunikaation kulmakivi. Kokenut kaksilahkeinen voi aavistaa oikealla äänenpainolla sanotussa moitteessa hellyyttä. Oleellista nalkutuksen haitallisuudessa on tasapaino. Nalkuttavalle akalle valikoituu sietokykyinen mies. Toisilla on lehmän hermot ja toisten malja ylivuotaa pienemmästäkin vittuilusta, ja tällainen kaveri ei nalkuttamiseen enemmän taipuvaisen naisen kanssa viihdy. Enemmän taipuvaisen sen vuoksi, että taipuvaisia ne ovat kaikki. Nalkutusta aiheuttava geeni löytyy kaikilta naarailta.

Omalta osaltani olen onnekas ja nalkutukselliseti hyvässä avioliitossa. Tiedän toki, että nalkutus ei suinkaan vähene liiton kestäessä, mutta lähtötilanne on hyvä. Anopin teorian mukaan juuri turha nalkutus aiheuttaa ryyppäämistä, pettämistä ja turpaanvetoa ja anoppi on myös tyttärensä tämän teoriansa saloihin vihkinyt. Nalkuttaa voi (kun ei voi olla nakuttamattakaan), mutta vain asiasta. "Et sitten imuroinut tänäänkään." on täysin siedettävä nalkutus, jos imurointinakki on tehnyt tuloaan jo hetken aikaa. Yleispirskahteleva luonne noin muutoin kyllä tasapainottaa tilannetta. Siitä onnellisissa parisuhteissa lieneekin kysymys. Tasapainosta. Siitä, että löytyy se oikea puolikas, jossa on sellaisia koloja ja pehmeitä kohtia, joihin minun särmäni ja muhkurani mahtuvat.

 

[Sera]

"Kulta hei, jos on valittamista niin tehdään se kotona eikä koko maailman nähden, sovitaanko näin?"

Kannatan. Julkinen läksyttäminen on nöyryyttävää. Joskus on vaan niin jumalattoman vaikea pitää naamavärkkinsä peruslukemilla, kun jotain huomauttamisen arvoista tapahtuu. Ja yleensähän ihminen ei kovasti edes ajattele asiaa, kun jo täräyttää arvionsa julki. Maltti on valttia ja siihen pyritään. Itsehän en ole nalkuttavaista sorttia muuten kuin pikaisina pyrähdyksinä paineenalaisena tai muuten ärsytettynä.

Ihmettelen kyllä itsekin ihan näin naisimmeisenä, miten joissain parisuhteissa yksinomaan se frouva päättää minne mennään, miten mennään ja mitä tehdään. Joskus epäilen, ettei mieheltä edes kysytä, kun vastaus tulee molempien puolesta. Mies toki pääsee varmasti huomattavasti helpomalla, kun vaan noudattaa annettua suunnitelmaa eikä turhia vikuroi. Mutta eikö näillä naisilla koskaan käy mielessä, että he päsmäröivät ukkonsa ihan pilalle?

 

[Ted Raikas]

Ehkä sellaiset naiset sitten haluaakin miehen, jolla ei ole selkärankaa ja omaa tahtoa. Saavat nautintoa pomputtamisesta ja siitä, että elämä on säädetty hänen tahtonsa mukaan. Se on vähän sitä kun on tottunut tietynlaiseen elämäntyyliin, eikä suostu tekemään kompromisseja. Silloin on kai hankittava vierelleen ihminen joka ei valita ja ole pahemmin toista mieltä?

Tosin noissakin suhteissa on se riski, että se toinen poljettu osapuoli saa ajan myötä tarpeekseen ja kilahtaa. Yleensä jokaisella ihmisellä kulkee se raja jossain, miten paljon sulattaa asioita ja sietää.

 

[Leon]

"Et sitten imuroinut tänäänkään." on täysin siedettävä nalkutus, jos imurointinakki on tehnyt tuloaan jo hetken aikaa.

Usein kyse on vivahteista ja niiden tulkinnoista. Meillä on jo onneksi yhteisymmärrys siitä, mitä eroa on ilmaisuilla "voisit joskus viedä roskat ulos" ja "voisit edes joskus viedä roskat". Seuraavana mahdollisesti vuorossa vastausten "ihan ok" ja "aivan sama" erot stadilaisessa ja hämäläisessä kulttuurissa.

 

[Cassu]

Onko tuollaisia naisia oikeasti olemassa? Eivät kuuntele miestään ollenkaan vaan kaikki asiat on niin kuin nainen sanoo? Eihän se ole elämää enää edes! Miten joku mies voi sietää edes tuollaista käytöstä? Ehkä mä olen sitten lapsi vielä enkä ymmärrä aikuisten ajatusmaailmaa, mutta mies jolla ei omaa tahtoa ole ei ole mies enää. Kyllä mä ainakin haluan miehen, joka antaa takasin eikä alennu ihan kaikkeen

 

[Alamummo]

Onko tuollaisia naisia oikeasti olemassa? Eivät kuuntele miestään ollenkaan vaan kaikki asiat on niin kuin nainen sanoo? Eihän se ole elämää enää edes! Miten joku mies voi sietää edes tuollaista käytöstä? Ehkä mä olen sitten lapsi vielä enkä ymmärrä aikuisten ajatusmaailmaa, mutta mies jolla ei omaa tahtoa ole ei ole mies enää. Kyllä mä ainakin haluan miehen, joka antaa takasin eikä alennu ihan kaikkeen

Ei ole kommentti Cassulle, mutta vaihdetaanpa miehen ja naisen osa toistepäin.

Onko tuollaisia miehiä oikeasti olemassa? Eivät kuuntele naistaan ollenkaan vaan kaikki asiat on niin kuin mies sanoo? Eihän se ole elämää enää edes! Miten joku nainen voi sietää edes tuollaista käytöstä? Ehkä mä olen sitten lapsi vielä enkä ymmärrä aikuisten ajatusmaailmaa, mutta nainen jolla ei omaa tahtoa ole ei ole nainen enää.

Kuullostaako tavalliselta? Tällaisia naisia on maailma täynnä ja kukaan ei ole huolissaan tai jeesustele heidän miestensä käytöksestä. Tällaisia naisiako täällä halutaan?

Toivottavasti kuitenkin valtaosa täällä kirjoittavista miehistä ajattelee kuitenkin: Kyllä mä ainakin haluan naisen, joka antaa takasin eikä alennu ihan kaikkeen.

 

[TosiFani]

Olen edelleen onnellinen, koska en löydä itseäni tai vaimoani näistä nalkutus keskusteluista. Miksi olla parisuhteessa, joka onkin alistussuhden?

 

[Ted Raikas]

Kuullostaako tavalliselta? Tällaisia naisia on maailma täynnä ja kukaan ei ole huolissaan tai jeesustele heidän miestensä käytöksestä. Tällaisia naisiako täällä halutaan?
]

Jeps, piti mainita, että onhan nuo asiat toki usein toisinpäinkin. Sitä en uskalla sanoa, mikä on yleisempää. Kyllä molemmat sukupuolet sen kyykyttämisen osaa, jos toinen osapuoli on liian kiltti ja nöyrä.

En nyt jaksa uskoa, että täällä kovinkaan moni mies sellaista kotihiirtä haluaa, joka tekee ja menee kuten määrätään ihan kaikessa. Itse en ainakaan haluaisi, koska ei se olisi mistään kotoisin. Kyllä ihmisellä oma tahto ja määräämisoikeus itsestään tulee olla. Tietty jos toinen osapuoli huomioi, niin ehkä sellainen ihminen sitten tulee varmemmaksi itsestään. Toki voi olla sellaisiakin ihmisiä myös, jotka jossain määrin haluaakin sitä määräilyä, koska siitä tulee tunne, että joku hallitsee tilanteet ja pystyy hoitamaan vaikeatkin asiat. Meitä on niin monenlaisia tapauksia olemassa.

Vähän hassusti kuitenkin sanottuna sinulta, ettei olla huolissaan tai jeesustella. Totta hitossa se on väärin jos mies sortaa naista. Ei toista sanaa. Ei nyt kannata mitään feminismiä iskeä tähän kohtaan. Minusta ihan asiallista pohdintaa ns. pirttihirmuista, joiksi kyseisenlaiset kyykyttäjänaiset määrittelisin.

 

[Squit]

Tällaisia naisia on maailma täynnä ja kukaan ei ole huolissaan tai jeesustele heidän miestensä käytöksestä. Tällaisia naisiako täällä halutaan?

Itsellä oli joskus orastava suhteenalku tälläisen naisen kanssa. Tosi kaunis, mutta nainen oli koko ajan kuin häpeäisi itseään. Aina kun kerroin että olisi kiva tehdä sitä ja tätä, että mitä mieltä hän olisi, niin aina sama "no jos sulle käy" tai sellainen lempeä "ihan sama". Oli hirveätä kun ei tiennyt mitä toinen haluaa. Aina sama vastaus, olisi sitten kysynyt "Miten olisi romanttinen illallinen jossain kalliissa kermaperse paikassa?" taikka "Mitä jos silpoisin p*llusi juustoraastimella?" niin aina samalla äänensävyllä "no jos sulle käy".

Yritin tytön itsetuntoa pönkittää, mutta nopeasti ihastus vaihtui sääliksi tätä naista kohtaan. Poikki pistäminen oli helvetin vaikeata, uskokaa pois. Ei varmaan auttanut hänen luontoaan, mutta se oli pakko mikä pakko. Olen kuullut että on päässyt vakituiseen suhteeseen myöhemmin ja olin todella iloinen tästä asiasta. Kunhan ei vaan hänen heikkouttaan käytettäisi hyväksi.

 

[Ted Raikas]

Yritin tytön itsetuntoa pönkittää, mutta nopeasti ihastus vaihtui sääliksi tätä naista kohtaan.

Niin, tuossahan se on. Ei välttämättä auta, vaikka olisit huomaavainen, jos et saa toista ihmistä varmemmaksi ja ilmaisemaan itseään selvästi. Syitä voi miettiä, miksi jotkut kasvaa niin tahdottomiksi ja epävarmoiksi. Osoittelu ja syyttelyhän siinä ei auta, mutta murheellista se kuitenkin on kaikin puolin.

Tuollaisille ihmisille on juuri suuri riski, että joku dominoiva kusipää ottaa henkisen yliotteen ja käyttää hyväkseen kaikessa mahdollisessa. Voisin melkeinpä veikata, että sellainen itsevarma komentelija voi alkuun tuollaiselle heikkotahtoiselle ihmiselle olla kuin siunaus, koska tämä luo suuntaa hänen elämälleen. Pian kuitenkin käynnistyy sortokoneisto ja siinä sitä sitten ollaan pahan armoilla.

Näin voi siis käydä monellekin miehelle ja naiselle. Alleviivataan ihan, ettei tule kellekään fiilistä, että tässä surkutellaan vaan miesten kohtaloa. ;)

 

[Timbit]

Kuullostaako tavalliselta? Tällaisia naisia on maailma täynnä ja kukaan ei ole huolissaan tai jeesustele heidän miestensä käytöksestä. Tällaisia naisiako täällä halutaan?

Hyvin harva mies tuollaista naista haluaa, tai siis haluaa yhteiselon naisen kanssa olevan tuollaista. Mutta jos puhutaan naisasioista ja suurin osa keskustelijoista on miehiä, niin on ihan ymmärrettävää, että pirttihirmu-naiset ovat useammin tapetilla kuin diktaattori-miehet. Ei näistä naisista keskustelu ole mitään jeesustelua, eikä se, ettei joka viestissä muisteta myös joidenkin miesten olevan sortajia suhteissa tarkoita, etteikö miesten sorron kohteina olevista naisista oltaisi huolissaan.

Suurin osa niin miehistä kuin naisistakin haluaa ainakin suunnilleen tasa-arvoisen suhteen, jossa asioista keskustellaan ja sovitaan yhdessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita jatkuvaa diplomaattista neuvottelua asiasta kuin asiasta. Laiskana ihmisenä en tätä kuitenkaan ala selittää tätä sen enempää, vaan luotan siihen, että leijonanosa lukijoista ymmärtää pointtini. Kyllä te itse tiedätte, mitä haluatte.

 

[Vaughan]

Toivottavasti kuitenkin valtaosa täällä kirjoittavista miehistä ajattelee kuitenkin: Kyllä mä ainakin haluan naisen, joka antaa takasin eikä alennu ihan kaikkeen.

En nyt malta olla puuttumatta tähän, että miksi pitäisi olla jotain "takaisin annettavaa"? Eivätkö ihmiset osaa kohdella toisiaa, niin että sellaisia tilanteita syntyisi äärimmäisen harvoin (toki muistaen, että kaikkihan meistä tekevät virheitä joskus)?

Ainakin minä koen olevani hyvin oikeudentuntoinen ja varmasti kiltti ihminen. Jopa pienen ylimielisyyden uhallakin uskallan väittää, minun seurassani harvoin toisen täytyy puolustaa itseään. Toki vaadin itse hyvin tiukasti samaa - että minua kohdellaan oikeudenmukaisesti ja kunnioittavasti.

Kaveruus- ja sukulaissuhteissa tämä onkin toiminut erittäin hyvin, vaikka myönnän että joskus tuntuu, että kaveri- ja perhipiirini on poikkeuksellisen fiksua porukkaa. Tämä on joka tapauksessa vain vahvistanut uskoani siihen, että ihmisen "normaalitilaan" ei kuulu puolustustaistelu mielipiteistä, käyttäytymisesta tai omana itsenä olemisesta, vaan todelliset vastakkainasettelut ovat harvinaisia - ja nekin osataan hoitaa sivistyneesti.

Niinpä minä en ajattele haluavani naista "joka osaa antaa takaisin", vaan naisen jonka kanssa ei synny (kuin äärimmäisen harvoin) mitään takaisin annettavaa. Jostain syystä kuitenkin oma kokemuksen on ollut, että juuri naisten kanssa "kiltteys" ei toimi, vaan he ovat ennemmin tai myöhemmin ruvenneet käyttämään joustavuuttani hyväkseen. Olen kuitenkin vahvan itsetunnon omaava suoraselkäinen ihminen, joka ei kauan katsele epäoikeudenmukaista kohtelua - niinpä olenkin pääasiassa elellyt yksin...

 

[Fordél]

Tasa-arvoinenhan se suhteen pitää olla. Yhdessä eletään niin yhdessä asioista myös päätetään ja keskustellaan. Pirttihirmuja ja diktaattoreita olen silloin tällöin tavannut, mutta aika vähän heitä itse asiassa on. Tai sitten liikun vain toisenlaisissa piireissä.

Sen mitä on päässyt näkemään niin parhaat suhteet ovat juuri sellaisia, missä asiat ovat tasapainossa eikä mennä aina vain toisen määräyksessä. Sen sijaan suhteet, joissa tanssitaan vain toisen pillin mukaan eivät tunnu kestävän. Ja jokinhan siinä on sitten vialla jos ei voida yhdessä asioista päättää. Diktaattori/pirttihirmu siirtää omia ongemia suhteeseen tai sitten hän vain ei ole tyytyväinen suhteeseen. Usein sitten kun löytyy se oikea ihminen niin diktaattoristakin tulee yhteistyökykyinen kaveri. Eri suhteet ja elämä yleensä kyllä opettavat lopulta oikeille tavoille.

Itse en ainakaan voisi olla sellaisessa suhteessa missä toinen ei kunnioita mua. Muutenkin näen tuon toisen kunnioittamisen hyvin tärkeäksi palaseksi, että näissä naisasioissa onnistuu. Se mikä kuitenkin on vaikeeta, on löytää se oikea balanssi sen äijämäisyyden ja herkemmän puolen kanssa. Välillä naisetkin haluavat, että toinen sanoo mitä tehdään ja vie juttua eteenpäin kun taas paikoin pitää osata antaa siimaa, kuunnella ja ymmärtää.

 

[Osmo Rapeli]

En nyt malta olla puuttumatta tähän, että miksi pitäisi olla jotain "takaisin annettavaa"? Eivätkö ihmiset osaa kohdella toisiaa, niin että sellaisia tilanteita syntyisi äärimmäisen harvoin (toki muistaen, että kaikkihan meistä tekevät virheitä joskus)?

Lähinnä uskoisin että kyse on aiheista joissa voi olla rankastikin eriäviä mielipiteitä mutta jotka tuntuvat tyhmiltä ja vähäpätöisiltä syiltä/perusteilta erota, syiltä "miksi ei sopisi yhteen"...

Tekisin rankkauksen siis lähinnä näin, syitä mitkä selkeämmin ovat syitä erota:

- Pettäminen
- Väkivalta
- Huumeet ja alkoholismi
- Toinen ei halua lapsia, toinen haluaa

"Takaisin antaminen" taas on minusta sitten nämä ensinmainitut jutut, eli asioita jotka voivat aiheuttaa hampaidenkiristystä näkemyserojen ja voimakkaiden mielipiteiden takia, "luvallisia aiheita" joissa sitten se yhteinen linja tai tapa miten tehdään haetaan ajan kanssa, keskustelemalla ja totuttelemalla. Voi olla noihin edellämainittuihin liittyväkin, esim. yleinen käyttäytyminen, voiko kotona lasten nähden ottaa kaljaa, voiko entisen kumppanin kanssa olla kaveri, menot yhdessä/erikseen, harrastuksiin ja ajanviettoihin käytetty aika, pilvenpoltto jne...

Aiemmin täällä oli puhetta esim. penkkiurheilusta. Tärkeä juttu, ja toisen kiinnostuksena täytyy sen tärkeyttä kunnioittaa, mutta olisi irvokasta luopua muuten hyvästä ihmisestä vain siksi ettei pääse tasapainoon television kanssa, etenkin jos kyse on eniten siitä ettei vain ole aiemmin tottunut ottamaan huomioon sitä ettei toinen käyttäydy saman asian suhteen samalla tavalla. Toisinsanoen mieluummin sitten vaikka hyppää sinne toisen kainaloon katsomaan tai hankkiin tallentavan boksin osalle pelejä...riippuu kumpi osapuoli on.

Kun toinen "antaa hieman takaisin", oppii ainakin ajattelemaan asioita joita on pitänyt itsestäänselvyytenä, joskus ihan kuuntelemisesta lähtien. Perinteinen "ei saa pitää toista itsestäänselvyytenä" kun voi ulottua myös muihin ihmisiin kuin siihen kumppaniin, sukulaiset, kaverit. Ei saa pitää myöskään mielipiteitään itsestäänselvyytenä. Rakentava palaute. Se ei todellakaan tarkoita että kaikissa asioissa pitäisi muuttua, venyä ja taipua nalkuttajan tai huomauttelijan mukaan, mutta ei tee pahaa kenellekään ainakin miettiä ja käydä läpi noita kaikkia asioita. Sen verran sitä ainakin on velkaa toiselle ja etenkin itselleen. Se ei ole alistumista vaan ajattelemista, jossa suurin hyötyjä on ihminen itse.

Lopputuloksena joko elää paremmin nykyisen kanssa tai myöhemmin yksin/uuden kumppanin kanssa, oli kumpi osapuolista tahansa, palautteen antaja tai saaja.

Paitsi jos on homo narsisti.

 

[M10]

Tiedän myös parisuhteen, jossa mies eron uhalla pakotti naisen pitämään Washington Capitalsin Kolzig-replicaa naimisen yhteydessä päällään.

 

[Osmo Rapeli]

Tiedän myös parisuhteen, jossa mies eron uhalla pakotti naisen pitämään Washington Capitalsin Kolzig-replicaa naimisen yhteydessä päällään.

Kuinka olet toipunut erosta?

 

[kakkonen]

Tiedän myös parisuhteen, jossa mies eron uhalla pakotti naisen pitämään Washington Capitalsin Kolzig-replicaa naimisen yhteydessä päällään.

Replicaa? Jaa-a.

 

[Väsyneet Kädet]

Vituiks menee taas niin, että rytinä vaan kuuluu. On tää näköjään taas niin penteleen hankalaa. No, seuraavaks katotaan josko Tammerfest tois eloa.

 

[Squit]

Tiedän myös parisuhteen, jossa mies eron uhalla pakotti naisen pitämään Washington Capitalsin Kolzig-replicaa naimisen yhteydessä päällään.

No kuinkas tämä Olie The Goalien näköinen kaveri siinä pään päällä pysyi?

Okei, oli tosi huono.

 

[TQoFE]

Schollilla on naisasiat nyt vitutusasteella suoraan sanottuna.

Scholl valehtelee, se on oikeasti rakastunut. Hyvä homma. Ja kyllä naisetkin ovat koulutettavissa; Schollin pitää vaan miettiä, miten saada oma elämäntyylinsä näyttämään viehättävältä ja tavoiteltavalta sen naisen silmissä.

 

[Vanha Len]

Olen edelleen onnellinen, koska en löydä itseäni tai vaimoani näistä nalkutus keskusteluista. Miksi olla parisuhteessa, joka onkin alistussuhden?

Sama täällä. 14 vuotta tulee syksyllä avioliittoa täyteen ja kaikki hyvin. Välillä tulee mieleen ettei tuo nainen ole ansainnut tällaista vätystä, hah. Ei nalkutusta tai arvostelua...jos jokin pikkuinen tekninen asia on kotona päin peetä niin rouva ottaa ruuvarin tai vasaran itse kauniiseen käteensä ja korjaa vian eikä tee tästä numeroa. Tosin en itsekään vaadi häneltä mitään...tasavertaisia kamuja tässä ollaan ja se tekee kuka ehtii, viitsii tai tykkää tehdä. Vaimo on esim. ensimmäisenä leikkaamassa ruohon ja luomassa lumet...yksinkertaisesti vaan haluaa tehdä nämä. Mulla taas esim. on napinompelijan pesti perheessä. Jäi armeijasta tuo taito ja jotenkin olen tuohon tykästynyt. Kolme poikaa kun taloudessa on meidän lisäksi niin nappeja on tullut neulottua muutama. Käyn myös keräämässä sienet ja marjat (marjanpoimija).

Julkinen kasvojen vienti on aivan perseestä. Tätä ei tarvitse sulattaa mutta eiköhän tällainen tule esille jo suhteen alussa.

Nyt tuli tarinaa liiaksikin...anteeksi.