Naisasiat

[pernaveikko]

Vaimo oli vähän vihainen, kun tulin pubista kotiin eli siis hieman humaltuneena.

Aikaisemmin oli ollut puhetta hänen mahdollisesta Vilnan reissusta Merjan (nimi muutettu) kanssa. Luonnollisesti minulla ei ole ollut mitään tuollaista reissua vastaan (miten edes voisi olla, mutta se on kai jo jonkun toisen ketjun asia.)

Pikku riita tuossa ehti olla (siitä pubista, hyvin pieni vain) ja sitten vaimo ilmoittaa jo maksaneensakin reissun ja viikon päästä on lähtö.

Sen verran pitää vielä miettiä kuka hoitaa kissat? No, minä tietenkin, koska olen se kotiinjäävä osapuoli. Näin tämän kuuluukin mennä, olen todella otettu siitä, että naiset vihdoinkin nousevat barrikaadeille ja menevät minne haluavat.

 

[Sir von Aulis]

Vaimo oli vähän vihainen, kun tulin pubista kotiin eli siis hieman humaltuneena........

Eihän tuossa sinänsä mitään uutta, jos erehdyt paikallisessa ilman iltavapaita käymään parilla, niin huuto ja lusikoiden jaolla uhkailu on ihan tavanomaista.

Mutta odotas, jos muija toteaa, että "joo, tyttöjen kans ollaa Torremolinokseen lähdössä kahdeksi viikoksi, ja matka on maksettu (sun visalla)" ja erehdyt tuosta mainitsemaan, että perkele, mun isän 50v. juhlat ois tuona aikana, että jos et kuitenkaan just silloin lähtis, niin oot saletisti kusipää, sovinisti ja mulkku, joka ei anna nykyaikaisen naisen päättää omista menoistaan.

Mutta niin valitettavaa kuin se onkin, niin useassa suomalaisessa kotitaloudessa asiat ovat juurikin noin.

 

[Genesis]

Jaa-a, puolikuukausittaisen avautumisen paikka.


Eilen tyttö oli viihteellä ja siellä tapasi vanhan hoitonsa. Ei mitään, sitten aamulla kun pääsin töistä ja soitin hänelle, hän oli vaikeana. Loppuviimeksi sain selville, että hän oli käynyt tuon yhdenillanjutun luona sitten kun olimme jo pari kertaa tapailleet. Jotenki tässä vaan nyt on älyttömän paska fiilis ja miettii, että onko tämä seurustelu kuitenkaan tällaisen jatkuvan pelon ja murheen takia kannattavaa hommaa. Suhteen jatko on myös varmasti omissa käsissä, ei niin itsekään en puhdas pulmunen asioissa ole, mutta tuntuu että liekki on jo sammumassa. Sen pituinen se.

 

[Fordél]

Eilen tyttö oli viihteellä ja siellä tapasi vanhan hoitonsa. Ei mitään, sitten aamulla kun pääsin töistä ja soitin hänelle, hän oli vaikeana. Loppuviimeksi sain selville, että hän oli käynyt tuon yhdenillanjutun luona sitten kun olimme jo pari kertaa tapailleet. Jotenki tässä vaan nyt on älyttömän paska fiilis ja miettii, että onko tämä seurustelu kuitenkaan tällaisen jatkuvan pelon ja murheen takia kannattavaa hommaa. Suhteen jatko on myös varmasti omissa käsissä, ei niin itsekään en puhdas pulmunen asioissa ole, mutta tuntuu että liekki on jo sammumassa. Sen pituinen se.

Vaikeita asioita ja näihin liittyy aina niin paljon tapauskohtaisia juttuja, joista ei tietoa ole kuin teillä kahdella. Näin ollen vaikea asiaa sen suuremmin kommentoida, mutta jos hänen kanssa on parempi olla kuin yksin niin kannattaa yrittää korjata suhdetta. Loputtomiin ei tietysti voi paikkailla, mutta muista, että ihmiset tekevät virheitä ja olet itsekin tehnyt. Ilman anteeksiantamisen taitoa ei varmasti yksikään ihmissuhde tällä planeetalla toimi, joten sillekin on sijansa. Pelon ja murheen alla elämiseen ei kannata alistua ja ainoa keino, jolla niistä pääsee eroon, on puhuminen.

Suosittelisin siis kaikkien korttien lyömistä pöytään, totaalista rehellisyyttä puolin ja toisin sekä keskustelua. Asioiden sisällä pitäminen tai avautuminen näinkin hienolla palstalla kuin Jatkiksessa eivät juuri vie asioita eteenpäin.

 

[V-man]

...jos hänen kanssa on parempi olla kuin yksin niin kannattaa yrittää korjata suhdetta.

En oikein ymmärrä tuollaista periaatetta. Totta kai eron jälkeen on paskafiilis ja yksinäinen olo. Juuri yksinäisyyden pelon vuoksi moni ihminen roikkuu siinä huonossa suhteessa. Eikös sitä pitäis ennemminkin vaan ajatella että toimiiko suhde vai ei? Jos tuntuu että voisi löytää itselleen paremminkin sopivan ihmisen niin mitäpä sitä roikkumaan kehnossa suhteessa jos ei mitään lapsia tjms. esteitä ole.

Eli en vertaisi elämistä nykyisen parin kanssa yksin olemiseen, vaan ennemminkin siihen millaisen suhteen oikein haluaisi. Ei se eron jälkeinen yksinäisyys mitään herkkua ole kenellekään, mutta se on käytävä läpi että on valmis uuteen suhteeseen.

 

[TQoFE]

En oikein ymmärrä tuollaista periaatetta. Totta kai eron jälkeen on paskafiilis ja yksinäinen olo.

Fordél varmaan tarkoitti, että jos nykyään on parempi olla kuin aeTN (aikana ennen Tuota Naista), niin kannattaa yrittää. Olen hänen kanssaan samaa mieltä - myös siitä, että kannattaa muistaa tehneensä itsekin virheitä. Jos on toiminut tavalla, joka parisuhteessa ei ole suotavaa, miten voi odottaa siltä toiseltakaan osapuolelta täydellistä nuhteettomuutta?

 

[Juicey]

Jos on toiminut tavalla, joka parisuhteessa ei ole suotavaa, miten voi odottaa siltä toiseltakaan osapuolelta täydellistä nuhteettomuutta?

Olen eri mieltä; ei yksi erehdys oikeuta toiseen eikä parisuhde ole mikään tilastopeli jossa toisella on vapaus kostaa silmää silmästä. Oleellista on tietenkin ettei sitä ensimmäistäkään kolmatta pyörää koskaan tule, mutta vaikka näin olisikin päässyt käymään niin mitään ei korjaa tai paranna se että toinen osapuoli vastaa samalla mitalla.

Mitä roikkumiseen erilaisissa suhteissa tulee, niin kyse on puhtaasti siitä suhteesta; hyvä ja jotain jonka varaan rakentaa vai pelkkää ajanvietettä? Vaikka sinkkuna eläminen onkin varmasti monilta osin tympeämpää niin toisaalta se myös voi viedä eri tavalla eteenpäin kuin hengailu jossain lähes yhdentekevässä suhteessa jonka aikana uusien kontaktien solmiminen on hankalampaa ja toki myös arveluttavaa. Sinkuksi jättäytyminen voi myös huojentaa monella tavalla ja avoin, iloinen, tasapainoinen ihminen kiinnostaa markkinoilla huomattavasti enemmän kuin naama väärällä huonossa suhteessa kärvistelevä.

Naisasiat ovat täällä mitä parhain päin; yli 10 vuotta saman, maailman parhaan ihmisen kanssa. Hyvä parisuhde on aivan mieletön voimavara, parhaillaan se muuttaa kaiken - ja mikä parasta, ihan rakentavalla ja terveellä tavalla.

 

[TQoFE]

Olen eri mieltä; ei yksi erehdys oikeuta toiseen eikä parisuhde ole mikään tilastopeli jossa toisella on vapaus kostaa silmää silmästä.

Alkuperäisessä tapauksessa ei käsittääkseni ollut kyse kostamisesta, enkä sitä tai sen oikeuttamista tarkoittanutkaan. Pointtini oli se, ettei pidä vaatia tai odottaa toiselta sellaista, mihin ei itsekään pysty.

Mikäli slaikkari ei pysy omissa pöksyissä, ei ole myöskään oikeutettu kiukkuamaan, jos rouva jakaa piparia muille.

 

[Genesis]

Vaikeita asioita ja näihin liittyy aina niin paljon tapauskohtaisia juttuja, joista ei tietoa ole kuin teillä kahdella. Näin ollen vaikea asiaa sen suuremmin kommentoida, mutta jos hänen kanssa on parempi olla kuin yksin niin kannattaa yrittää korjata suhdetta. Loputtomiin ei tietysti voi paikkailla, mutta muista, että ihmiset tekevät virheitä ja olet itsekin tehnyt. Ilman anteeksiantamisen taitoa ei varmasti yksikään ihmissuhde tällä planeetalla toimi, joten sillekin on sijansa. Pelon ja murheen alla elämiseen ei kannata alistua ja ainoa keino, jolla niistä pääsee eroon, on puhuminen.

Suosittelisin siis kaikkien korttien lyömistä pöytään, totaalista rehellisyyttä puolin ja toisin sekä keskustelua. Asioiden sisällä pitäminen tai avautuminen näinkin hienolla palstalla kuin Jatkiksessa eivät juuri vie asioita eteenpäin.

Jep, eihän näitä asioita voi noin yksiselkoisesti tulkita kuin mitä minä tuossa kirjoittelin, emme me mitään seurustelleet kun hänellä tuo juttu oli, eikä siitä siis pitäisi mitään ongelmia tulla. Kaikillahan aikaisempia juttuja on, mutta nämä pari päivää vaan ollut aivan todella tukala olo ollut. Kuitenkin itse tässä se suurempi paha olen suhteen aikana ollut. Ehkäpä se aurinko siitä paistamaan jossain vaiheessa alkaa.

Ja siis ollaan puhuttu asioista pitkään ja todella hartaasti ja huomenna jatketaan, en todellakaan avaudu pelkästään täällä ja patouta asioita sisälleni, ei kumpikaan siitä hyödy jos asiat jäävät "roikkumaan".

Ja nyt kun luin noita toisia tekstejä, niin tässä tapauksessa suhde on ollut todella hyvä, jokaisella tasolla. Eikä tämä tule sitä kaatamaan, eihän hän ole mitään väärää tehnyt, ei. Vaan kyse on peilikuvani harhautuneista ajatuksista ja joissain määrin turhasta mustasukkaisuudesta. Asiat tulevat kyllä selviämään kunhan näemme kunnolla, ainakin toivottavasti sillä tulevaisuuden linjat pitää vetää tässä 3 viikon aikana...

 

[Juicey]

Alkuperäisessä tapauksessa ei käsittääkseni ollut kyse kostamisesta, enkä sitä tai sen oikeuttamista tarkoittanutkaan. Pointtini oli se, ettei pidä vaatia tai odottaa toiselta sellaista, mihin ei itsekään pysty.

Mikäli slaikkari ei pysy omissa pöksyissä, ei ole myöskään oikeutettu kiukkuamaan, jos rouva jakaa piparia muille.

Ymmärsin alunperinkin, ei se vain nyt tollein toimi että jos rouva on käynyt vähän viihtymässä väärässä osoitteessa niin nyt sitten isäntä voisi vetää johtopäätökset ettei häneltäkään uskollisuutta voida odottaa. Ei se näin mene. Parisuhteen pelisäännöt ovat voimassa vaikka erehdyksiä sattuisikin ja jos todella halutaan pitää suhteesta kiinni niin melko mystiseltä kuulostaisi ettei uskollisuutta voitaisi odottaa - vaikka takanapäin olisikin hairahduksia. Tuo pointti, ettei ole oikeutta kiukustua asiasta on varma tapa haudata suhteensa, koska pettäminen satuttaa aina. Tuon kiukun sisälleen kerääminen "ei minulla ole oikeutta tuntea näitä tunteita" -teeman hengessä on ihan varma tapa kasata sitä katkeruutta suhteen toista osapuolta kohtaan joka ajastaan kyllä tulee nousemaan takaisin esille. Kuten toki myös pettäminen, vaikka asiat puhutaan ja sovitaan niin siellä se asia kuitenkin tulee aina olemaan.

 

[Fordél]

Tosiaan ei omat virheet parisuhteessa tarkoita sitä, että toisella olisi niiden jälkeen vapaus tehdä samat virheet ilman seurauksia. Ideana oli lähinnä se, että jos on itsekin tehnyt samat virheet niin varmasti ymmärtää toista paremmin ja samalla pystyy antamaan helpommin anteeksi.

Ja sillä, että onko parempi olla toisen kanssa vai yksin niin kannattaa peilata enemmän juuri siihen aikaan ennen naista. Tottakai toinen peilauskohta on se, että millaisen suhteen haluaisi, mutta sellaista unelmasuhdetta, jossa kaikki menisi niin kuin itse haluaisi ei taida olla olemassakaan. Mun mielestä nykyään osalla porukasta on aika hiton kovia vaatimuksia parisuhteen ja sen kumppanin suhteen. Sitten kun kaikki ei menekään niin kuin haluaisi niin annetaan helposti periksi. Mun mielestä se on jo aika helkkarin hyvin jos toisen kanssa on hyvä olla ja saa olla itsensä sekä lisäksi tuntee vetoa toista kohtaan. Siitä on jo hyvä lähteä rakentamaan suhdetta. Rakentamistahan tuo parisuhteessa eläminen on eikä kaikkea voi saada heti.

 

[Worrell]

Mun mielestä nykyään osalla porukasta on aika hiton kovia vaatimuksia parisuhteen ja sen kumppanin suhteen. Sitten kun kaikki ei menekään niin kuin haluaisi niin annetaan helposti periksi. Mun mielestä se on jo aika helkkarin hyvin jos toisen kanssa on hyvä olla ja saa olla itsensä sekä lisäksi tuntee vetoa toista kohtaan. Siitä on jo hyvä lähteä rakentamaan suhdetta. Rakentamistahan tuo parisuhteessa eläminen on eikä kaikkea voi saada heti.

Totta viserrät. Itse olin about vuosi sitten sellaisessa tilanteessa, että muija ei mikään "paras ehdokas" ollut, mutta ajattelin, että mikäs tässä, kun sen verran mukavalta tapaukselta vaikutti. Mutta eipä ollut pelkästään minusta kiinni tietenkään tämä. Neitonen kuitenkin oli sellainen joka sitä täydellisyyttä halusi ja pähkäili koko lyhyen tapailun ajan, että mitä hän haluaa.. No fiksuna laitoin tietenkin homman poikki heti alkuunsa, kun tiesin ettei hommasta mitään tule, kun toisen mielestä meikäläisen pitäisi olla täydellinen.

Nykyään kyllä muutenkin vähän vaikuttaa siltä, että useamman mielestä kaiken pitäisi olla täydellistä. Ainakin tällaisiin ihmisiin on tullut törmättyä. Kaippa se on vaan tätä nykyaikaa...

 

[FaceOffs]

Jokaisella meistä se haave unelma suhteesta on, mutta harva sellaisen saa.Täytyy olla valmis kompromisseihin, jotta on mahdollista elää onnellisena.Kukapa meistä täydellinen kuitenkaan olisi.Toki ne yhteiset jutut, jotka pitävät suhdetta elossa on hyvä olla olemassa.Eikä kavereitakaan pidä unohtaa suhteesta huolimatta.

Itse olen onnellisessa asemassa kun olen löytänyt itselleni naisen, jonka kanssa kemiat toimivat puolin ja toisin.Parisuhteessa oleminen on omalla kohdalla huomattavasti mukavampi asia kuin yksin eläminen.On se nainen, jonka kanssa voi tehdä kaikkea mukavaa ja jonka kanssa voi kaikesta keskustella.

Nykyiset vaatimukset suhteelta tuntuvat aivan uskomattomilta välillä, mutta se on vain osa tätä aikaa kuten Worrel aiemmin totesi...

 

[V-man]

Juu en minä ainakaan mitään täydellisyyttä tarkoittanut tuolla "sellaisella suhteella jonka haluaisi". Tarkoitin vaan sitä että aivan liian moni roikkuu huonossa suhteessa vain sen takia että ei osaa olla yksin hetkeäkään. Sitten palataan vanhaan suhteeseen muutaman kuukauden kuluttua kun ei heti löydy uutta. Sitten taas tapellaan vanhaan malliin. Sitten yhtäkkiä huomataan että perkeles siinäpä se meni nuoruus sivusuun tuon kusipään kanssa tapellessa.

Tässä on saanut viime aikoina seurata sivusta yhden pariskunnan rimpuilua. Joka ikinen päivä huutotappelua ja sitten sovitaan taas hetkeksi. Ovat jo kerran ennemminkin eronneet. Tekisivät palveluksen itsellensä ja ystävilleen ja eroaisivat kunnolla. Nolottaa katsoakin tuollaista julkisilla paikoilla riehumista jatkuvasti. Aina menee muidenkin suunnitelmat ihan perseelleen kun yhtäkkiä ollaan taas riidan keskellä ja eräät eivät mahdu samaan tilaan.

 

[Pärde]

Eilen meni nelisen kuukautta kestänyt suhde poikki naisen aloitteesta. Ei se nyt ihan puun takaa tullut, mutta tänään silti aika sekava olo. Vittu, taasko tässä pitää itsensä ohjelmoida uudelleen.

Omalla kohdallani piti ja pitää paikkansa sanonta, että toisen ihmisen hyviin puoliin ihastutaan ja heikkouksiin rakastutaan.

 

[MustatKortit]

Outo visiitti

Mulla on ollut parin, kolmen kuukauden ajan jonkinsortin seksisuhde yhden tytön kanssa, jonka joskus alkuvuodesta tapasin baarissa. Kun oltiin tunnettu joku pari viikkoa niin tyttö rupesi avautumaan, että haluaisi ehkä alkaa seurustella tms. Kerroin rehellisesti, että valitettavasti se ei sovi tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni (tosin jätin kertomatta tämän johtuvan siitä, että yhä haikailen vanhan tyttöystävän perään), ja ehdotin, ettei enää tavattaisi, koska se olisi ollut epäreilua myös häntä kohtaan. No, sitten ei pariin viikkoon mitään kuulunut, kunnes tyttö aloitti silloin tällöin tekstaamaan ja kyselemään jotain ihan turhanpäiväisiä juttuja. Niinhän siinä sitten kävi, että kohta oli taas samanlainen suhde päällä. Tavattiin aina luonani, koska asun keskustassa lähellä kyseisen likan työpaikkaa. Näimme ehkä kerran, kaksi viikossa.

Nyt sitten eilen tekstasi päivällä, että tulee illalla käymään, koska hänellä on asiaa. Hätäännyin, että on raskaana tms joku muu vahinko sattunut, mutta ilmeisesti tunsi minut liian hyvin, koska laittoi vielä viestiä, että ei ole mitään sellaista.
Tuli sitten illalla ja ilmoitti "tavanneensa jonkun" ja sen takia ei voitaisi enää nähdä. Allekirjoittaneella oli vaikeuksia olla nauramatta, kun sillä oli niin vakava ilme naamallaan. Eihän tämä loppuen lopuksi ole ollut tärkeää millään mittapuulla- ainakaan itselleni. Siinä sitten juteltiin ja kyselin kanssa siitä tyypistä, ihan ok hepulta vaikutti.
Tyttö kuitenkin viipyi luonani ihan hemmetin kauan, tuli joskus kasilta ja oli vielä kymmeneltäkin mun luona. En oikein miesnäkökulmasta keksi tälle mitään järkeviä selityksiä. Itse olisin vastaavassa tilanteessa varmaan lähettänyt viestin tai vain ollut ottamatta kontaktia ollenkaan.
Lähti sitten kymmenen jälkeen ja lähetti perään vielä viestin, että "hyvää yötä ja koita pärjätä" tms. Lähetin takaisin, että "mikäs sen pahan tappais, heippa."
Jäin vaan miettimään koko visittiä ja oudoltahan se kyllä tuntuu, vai?Musta tuossa on kolme vaihtoehtoa:
1.) en vain ymmärrä naisia ja heidän tapojaan (ainakin osittain totta)
2.) tuli saadakseen jäähyväisseksiä (joka valitettavasti ei käynyt mielessä aikaisemmin)
3.) YRITTI VIELÄ KERRAN PAINOSTAA MINUA "OIKEAAN" SUHTEESEEN KANSSAAN?

 

[JustinCase]

Totta viserrät. Itse olin about vuosi sitten sellaisessa tilanteessa, että muija ei mikään "paras ehdokas" ollut, mutta ajattelin, että mikäs tässä, kun sen verran mukavalta tapaukselta vaikutti.
....
Nykyään kyllä muutenkin vähän vaikuttaa siltä, että useamman mielestä kaiken pitäisi olla täydellistä. Ainakin tällaisiin ihmisiin on tullut törmättyä. Kaippa se on vaan tätä nykyaikaa...

Itse en kyllä taas ymmärrä ollenkaan, että miten voi olla suhteessa, joka ei ole "paras ehdokas." Siis miten joku voi tehdä sopeutumisratkaisuja noin isoissa asioissa, joissa on tarkoitus kuitenkin yleensä löytää se elämänkumppani? Itse olen ollut hyvissä ja huonoissa parisuhteissa ja niistä viisastuneena, ja ikää kerryttäneenä, olen päättänyt, että en enää tee mitään kompromisseja. Nainen, jonka kanssa seuraavaksi alan seurustella, tulee olla paras mahdollinen juuri minulle. Täytyy kolahtaa kunnolla ja tuntui muutenkin hemmetin hyvälle. Mikäs sen parempaa, kuin upea parisuhde.

 

[Osmo Rapeli]

3.) YRITTI VIELÄ KERRAN PAINOSTAA MINUA "OIKEAAN" SUHTEESEEN KANSSAAN?

Ei ihmetyttäisi yhtään. Koitti vielä kerran josko tarrautuisit häneen täysillä, josko tajuaisit "mitä menetät".

 

[Leicester]

1.) en vain ymmärrä naisia ja heidän tapojaan (ainakin osittain totta)

Ykköskohta on omasta mielestäni osittain oikein. Itselläni on kokemusta aivan samanlaisesta suhteesta. Oltiin tekemisissä noin 4 kuukautta. Suhteen alussa sanoin, ettei minusta ole vakavampaan. Mutta silti pidettiin suhdetta yllä. Kunnes hän löysi jonkun muun.

Tällaiset naiset ovat usein seurustelleet melkein jatkuvasti teinistä asti, eivätkä osaa olla yksin. Sen takia voidaan olla melkein suhteessa kuin suhteessa. Lisäksi suhteessahan on usein dominoivampi se, jolla on vähemmän menetettävää. Nainen hommasi uuden miehen, joten hän ajatteli, että hän on vahvoilla ja haluaa muutenkin olla se, joka 'jättää'.

 

[tutzba]

Ei ihmetyttäisi yhtään. Koitti vielä kerran josko tarrautuisit häneen täysillä, josko tajuaisit "mitä menetät".

Aamen. Naisethan ovat tunnettuja juonittelustaan, ja tämä on taas hyvä esimerkki siitä. Mitään toista miestä ei siis ole, vaan ko. nainen halusi tehdä sinut mustasukkaiseksi!

 

[MustatKortit]

Aamen. Naisethan ovat tunnettuja juonittelustaan, ja tämä on taas hyvä esimerkki siitä. Mitään toista miestä ei siis ole, vaan ko. nainen halusi tehdä sinut mustasukkaiseksi!

Jos näin on, niin suunnitelma meni pahasti mönkään. Kuten jo aiemmin totesin, suurin harmitus jäi siitä, että vasta jälkeenpäin huomasin ohilipuneen tilaisuuden vongata jäähyväisseksiä (ei itse seksin takia, vaan siis siksi, etten ole koskaan harrastanut JÄÄHYVÄISseksiä).

Mutta onhan se niin, että ei me miehet aina kaikkia naisen aivoituksia tajuta. Muistan tossa muutama viikko sitten, kun kyseinen lyyli oli "pikavisiitillä" luonani. Olin hyvissä ajoin ilmoittanut, että piti kasilta lähteä kotoa, koska olin menossa pelaamaan futista viereiselle pallokentälle. Siinä sitten n. klo 19.50 lähdimme mun luota ja huomasin veljeni kävelevän vähän matkan päässä kadulla pallo kädessä ja nappikset jalassa. Huikkasin likalle vaan nopeasti, että "mun pitää mennä, oli hauskaa.." jne ja kirmasin broidin perään. Urheilueuforia sai minusta yliotteen.
Tyttö lähetti mulle ihan käsittämättömän jäisen viestin, jossa ihmetteli, miksi en saattanut häntä ratikkapysäkille ja ettenkö kunnioita häntä tms..
Siis mitä ihmettä? Olinhan ilmoittanut, että pitää kasilta olla kentällä ja sitten vielä hänen takiaan lähdettiin niin myöhään kun piti peilata ja peilata..
Musta jo se, että jäin odottamaan, että lähdetään ovesta yhtä matkaa oli herrasmiesmäistä. Selvennän, että muuten ei olisi ollut, mutta etukäteen olin kiireestäni ilmoittanut ja silti halusi ängetä aikatauluun!

 

[eagle]

Toisaalta en nyt lähtisi siihenkään että kaikki naiset hakevat jotain takaa tai juonittelevat.

Voi siis olla mahdollista, että tahtoi vain asiat selvittää kasvotusten. Mielestäni, jos näin oikeasti ilman taka-ajatuksia on, niin siitä pitää aina antaa kunnioitusta. Itse en ole koskaan ymmärtänyt esim. sitä että suhteesta(oikeasta) jätettäisiin tekstarilla tai muutenkaan mitään dramaattista päätettäisiin tekstarin välityksellä. Kyllä kuitenkin kasvokkain jutellessa on täysin erilainen lähtökohta selvittää toisen motiivit, antaa sellainen "palaute" mitä tahtoo mistäkin asiasta, jne.

Itse myös kuulun siihen(ilmeisen harvaan) miesryhmään, joka pystyy olemaan kaveri tyttöjen kanssa ihan hyvin. Minulle ystävät, hyvät sellaiset, ovat todella kunnioitettava rikaste elämään. Se on ihan sama onko kyseessä tyttö/nainen vai poika/mies. Eikä ole vielä tullut ongelmia sen suhteen, vaikka olisi harrastettu vaakamamboa aiemmin, jos toinen vaan oikeasti tahtoo olla ystäväni.

Eli lopetellaan ne tekstarit ja puhutaan asioista.

 

[hihhu]

1.) en vain ymmärrä naisia ja heidän tapojaan (ainakin osittain totta)
2.) tuli saadakseen jäähyväisseksiä (joka valitettavasti ei käynyt mielessä aikaisemmin)
3.) YRITTI VIELÄ KERRAN PAINOSTAA MINUA "OIKEAAN" SUHTEESEEN KANSSAAN?

4.) Suhtautui teidän juttuun about samalla tavalla kuin sinä, löysi paremman panon ja ajatteli suorittaa vaihdon suhtkoht suoraselkäisesti?

 

[TQoFE]

Ymmärsin alunperinkin, ei se vain nyt tollein toimi että jos rouva on käynyt vähän viihtymässä väärässä osoitteessa niin nyt sitten isäntä voisi vetää johtopäätökset ettei häneltäkään uskollisuutta voida odottaa.

En tarkoittanut, että yhden pettäminen oikeuttaisi myös toiselle vieraissa juoksemiset. Tarkoitin, ettei sillä, joka ensimmäisenä pettää, ole liiemmin varaa kritisoida, jos myöhemmin toinenkin pettää. Pointtini oli ja on edelleen, ettei pidä vaatia toiselta sellaista, mihin ei itsekään pysty - tosin siitä olemme ilmeisesti eri mieltä.

 

[Worrell]

Itse en kyllä taas ymmärrä ollenkaan, että miten voi olla suhteessa, joka ei ole "paras ehdokas." Siis miten joku voi tehdä sopeutumisratkaisuja noin isoissa asioissa, joissa on tarkoitus kuitenkin yleensä löytää se elämänkumppani? .

No joo tämän pienen seikkailun jälkeen päätin, että en isoja kompromisseja tee. Enkä kyllä ole sen jälkeen naisiin koskenut, kun ei ole sopivaa löytynyt kohdalle. Kyllähän sen kumppanin on pakko kolahtaa ja kunnolla, että hommasta jotain voisi tulla. Kärvistellä aina voi, mutta se ei liene kannattavaa, kun on mahdollisuus parempaankin.

Eihän tämä sinkkuna olo sillein harmita. Kyllä sitä mielummin yksin on kuin, että olisi suhteessa joka ei olisi aivan tarpeeksi tyydyttävä itselleni. Eiköhän se joku päivä osu kohdalle, jos osuu.