Naisasiat

[TosiFani]

Olen edelleen onnellinen, koska en löydä itseäni tai vaimoani näistä nalkutus keskusteluista. Miksi olla parisuhteessa, joka onkin alistussuhden?

 

[Ted Raikas]

Kuullostaako tavalliselta? Tällaisia naisia on maailma täynnä ja kukaan ei ole huolissaan tai jeesustele heidän miestensä käytöksestä. Tällaisia naisiako täällä halutaan?
]

Jeps, piti mainita, että onhan nuo asiat toki usein toisinpäinkin. Sitä en uskalla sanoa, mikä on yleisempää. Kyllä molemmat sukupuolet sen kyykyttämisen osaa, jos toinen osapuoli on liian kiltti ja nöyrä.

En nyt jaksa uskoa, että täällä kovinkaan moni mies sellaista kotihiirtä haluaa, joka tekee ja menee kuten määrätään ihan kaikessa. Itse en ainakaan haluaisi, koska ei se olisi mistään kotoisin. Kyllä ihmisellä oma tahto ja määräämisoikeus itsestään tulee olla. Tietty jos toinen osapuoli huomioi, niin ehkä sellainen ihminen sitten tulee varmemmaksi itsestään. Toki voi olla sellaisiakin ihmisiä myös, jotka jossain määrin haluaakin sitä määräilyä, koska siitä tulee tunne, että joku hallitsee tilanteet ja pystyy hoitamaan vaikeatkin asiat. Meitä on niin monenlaisia tapauksia olemassa.

Vähän hassusti kuitenkin sanottuna sinulta, ettei olla huolissaan tai jeesustella. Totta hitossa se on väärin jos mies sortaa naista. Ei toista sanaa. Ei nyt kannata mitään feminismiä iskeä tähän kohtaan. Minusta ihan asiallista pohdintaa ns. pirttihirmuista, joiksi kyseisenlaiset kyykyttäjänaiset määrittelisin.

 

[Squit]

Tällaisia naisia on maailma täynnä ja kukaan ei ole huolissaan tai jeesustele heidän miestensä käytöksestä. Tällaisia naisiako täällä halutaan?

Itsellä oli joskus orastava suhteenalku tälläisen naisen kanssa. Tosi kaunis, mutta nainen oli koko ajan kuin häpeäisi itseään. Aina kun kerroin että olisi kiva tehdä sitä ja tätä, että mitä mieltä hän olisi, niin aina sama "no jos sulle käy" tai sellainen lempeä "ihan sama". Oli hirveätä kun ei tiennyt mitä toinen haluaa. Aina sama vastaus, olisi sitten kysynyt "Miten olisi romanttinen illallinen jossain kalliissa kermaperse paikassa?" taikka "Mitä jos silpoisin p*llusi juustoraastimella?" niin aina samalla äänensävyllä "no jos sulle käy".

Yritin tytön itsetuntoa pönkittää, mutta nopeasti ihastus vaihtui sääliksi tätä naista kohtaan. Poikki pistäminen oli helvetin vaikeata, uskokaa pois. Ei varmaan auttanut hänen luontoaan, mutta se oli pakko mikä pakko. Olen kuullut että on päässyt vakituiseen suhteeseen myöhemmin ja olin todella iloinen tästä asiasta. Kunhan ei vaan hänen heikkouttaan käytettäisi hyväksi.

 

[Ted Raikas]

Yritin tytön itsetuntoa pönkittää, mutta nopeasti ihastus vaihtui sääliksi tätä naista kohtaan.

Niin, tuossahan se on. Ei välttämättä auta, vaikka olisit huomaavainen, jos et saa toista ihmistä varmemmaksi ja ilmaisemaan itseään selvästi. Syitä voi miettiä, miksi jotkut kasvaa niin tahdottomiksi ja epävarmoiksi. Osoittelu ja syyttelyhän siinä ei auta, mutta murheellista se kuitenkin on kaikin puolin.

Tuollaisille ihmisille on juuri suuri riski, että joku dominoiva kusipää ottaa henkisen yliotteen ja käyttää hyväkseen kaikessa mahdollisessa. Voisin melkeinpä veikata, että sellainen itsevarma komentelija voi alkuun tuollaiselle heikkotahtoiselle ihmiselle olla kuin siunaus, koska tämä luo suuntaa hänen elämälleen. Pian kuitenkin käynnistyy sortokoneisto ja siinä sitä sitten ollaan pahan armoilla.

Näin voi siis käydä monellekin miehelle ja naiselle. Alleviivataan ihan, ettei tule kellekään fiilistä, että tässä surkutellaan vaan miesten kohtaloa. ;)

 

[Timbit]

Kuullostaako tavalliselta? Tällaisia naisia on maailma täynnä ja kukaan ei ole huolissaan tai jeesustele heidän miestensä käytöksestä. Tällaisia naisiako täällä halutaan?

Hyvin harva mies tuollaista naista haluaa, tai siis haluaa yhteiselon naisen kanssa olevan tuollaista. Mutta jos puhutaan naisasioista ja suurin osa keskustelijoista on miehiä, niin on ihan ymmärrettävää, että pirttihirmu-naiset ovat useammin tapetilla kuin diktaattori-miehet. Ei näistä naisista keskustelu ole mitään jeesustelua, eikä se, ettei joka viestissä muisteta myös joidenkin miesten olevan sortajia suhteissa tarkoita, etteikö miesten sorron kohteina olevista naisista oltaisi huolissaan.

Suurin osa niin miehistä kuin naisistakin haluaa ainakin suunnilleen tasa-arvoisen suhteen, jossa asioista keskustellaan ja sovitaan yhdessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita jatkuvaa diplomaattista neuvottelua asiasta kuin asiasta. Laiskana ihmisenä en tätä kuitenkaan ala selittää tätä sen enempää, vaan luotan siihen, että leijonanosa lukijoista ymmärtää pointtini. Kyllä te itse tiedätte, mitä haluatte.

 

[Vaughan]

Toivottavasti kuitenkin valtaosa täällä kirjoittavista miehistä ajattelee kuitenkin: Kyllä mä ainakin haluan naisen, joka antaa takasin eikä alennu ihan kaikkeen.

En nyt malta olla puuttumatta tähän, että miksi pitäisi olla jotain "takaisin annettavaa"? Eivätkö ihmiset osaa kohdella toisiaa, niin että sellaisia tilanteita syntyisi äärimmäisen harvoin (toki muistaen, että kaikkihan meistä tekevät virheitä joskus)?

Ainakin minä koen olevani hyvin oikeudentuntoinen ja varmasti kiltti ihminen. Jopa pienen ylimielisyyden uhallakin uskallan väittää, minun seurassani harvoin toisen täytyy puolustaa itseään. Toki vaadin itse hyvin tiukasti samaa - että minua kohdellaan oikeudenmukaisesti ja kunnioittavasti.

Kaveruus- ja sukulaissuhteissa tämä onkin toiminut erittäin hyvin, vaikka myönnän että joskus tuntuu, että kaveri- ja perhipiirini on poikkeuksellisen fiksua porukkaa. Tämä on joka tapauksessa vain vahvistanut uskoani siihen, että ihmisen "normaalitilaan" ei kuulu puolustustaistelu mielipiteistä, käyttäytymisesta tai omana itsenä olemisesta, vaan todelliset vastakkainasettelut ovat harvinaisia - ja nekin osataan hoitaa sivistyneesti.

Niinpä minä en ajattele haluavani naista "joka osaa antaa takaisin", vaan naisen jonka kanssa ei synny (kuin äärimmäisen harvoin) mitään takaisin annettavaa. Jostain syystä kuitenkin oma kokemuksen on ollut, että juuri naisten kanssa "kiltteys" ei toimi, vaan he ovat ennemmin tai myöhemmin ruvenneet käyttämään joustavuuttani hyväkseen. Olen kuitenkin vahvan itsetunnon omaava suoraselkäinen ihminen, joka ei kauan katsele epäoikeudenmukaista kohtelua - niinpä olenkin pääasiassa elellyt yksin...

 

[Fordél]

Tasa-arvoinenhan se suhteen pitää olla. Yhdessä eletään niin yhdessä asioista myös päätetään ja keskustellaan. Pirttihirmuja ja diktaattoreita olen silloin tällöin tavannut, mutta aika vähän heitä itse asiassa on. Tai sitten liikun vain toisenlaisissa piireissä.

Sen mitä on päässyt näkemään niin parhaat suhteet ovat juuri sellaisia, missä asiat ovat tasapainossa eikä mennä aina vain toisen määräyksessä. Sen sijaan suhteet, joissa tanssitaan vain toisen pillin mukaan eivät tunnu kestävän. Ja jokinhan siinä on sitten vialla jos ei voida yhdessä asioista päättää. Diktaattori/pirttihirmu siirtää omia ongemia suhteeseen tai sitten hän vain ei ole tyytyväinen suhteeseen. Usein sitten kun löytyy se oikea ihminen niin diktaattoristakin tulee yhteistyökykyinen kaveri. Eri suhteet ja elämä yleensä kyllä opettavat lopulta oikeille tavoille.

Itse en ainakaan voisi olla sellaisessa suhteessa missä toinen ei kunnioita mua. Muutenkin näen tuon toisen kunnioittamisen hyvin tärkeäksi palaseksi, että näissä naisasioissa onnistuu. Se mikä kuitenkin on vaikeeta, on löytää se oikea balanssi sen äijämäisyyden ja herkemmän puolen kanssa. Välillä naisetkin haluavat, että toinen sanoo mitä tehdään ja vie juttua eteenpäin kun taas paikoin pitää osata antaa siimaa, kuunnella ja ymmärtää.

 

[Osmo Rapeli]

En nyt malta olla puuttumatta tähän, että miksi pitäisi olla jotain "takaisin annettavaa"? Eivätkö ihmiset osaa kohdella toisiaa, niin että sellaisia tilanteita syntyisi äärimmäisen harvoin (toki muistaen, että kaikkihan meistä tekevät virheitä joskus)?

Lähinnä uskoisin että kyse on aiheista joissa voi olla rankastikin eriäviä mielipiteitä mutta jotka tuntuvat tyhmiltä ja vähäpätöisiltä syiltä/perusteilta erota, syiltä "miksi ei sopisi yhteen"...

Tekisin rankkauksen siis lähinnä näin, syitä mitkä selkeämmin ovat syitä erota:

- Pettäminen
- Väkivalta
- Huumeet ja alkoholismi
- Toinen ei halua lapsia, toinen haluaa

"Takaisin antaminen" taas on minusta sitten nämä ensinmainitut jutut, eli asioita jotka voivat aiheuttaa hampaidenkiristystä näkemyserojen ja voimakkaiden mielipiteiden takia, "luvallisia aiheita" joissa sitten se yhteinen linja tai tapa miten tehdään haetaan ajan kanssa, keskustelemalla ja totuttelemalla. Voi olla noihin edellämainittuihin liittyväkin, esim. yleinen käyttäytyminen, voiko kotona lasten nähden ottaa kaljaa, voiko entisen kumppanin kanssa olla kaveri, menot yhdessä/erikseen, harrastuksiin ja ajanviettoihin käytetty aika, pilvenpoltto jne...

Aiemmin täällä oli puhetta esim. penkkiurheilusta. Tärkeä juttu, ja toisen kiinnostuksena täytyy sen tärkeyttä kunnioittaa, mutta olisi irvokasta luopua muuten hyvästä ihmisestä vain siksi ettei pääse tasapainoon television kanssa, etenkin jos kyse on eniten siitä ettei vain ole aiemmin tottunut ottamaan huomioon sitä ettei toinen käyttäydy saman asian suhteen samalla tavalla. Toisinsanoen mieluummin sitten vaikka hyppää sinne toisen kainaloon katsomaan tai hankkiin tallentavan boksin osalle pelejä...riippuu kumpi osapuoli on.

Kun toinen "antaa hieman takaisin", oppii ainakin ajattelemaan asioita joita on pitänyt itsestäänselvyytenä, joskus ihan kuuntelemisesta lähtien. Perinteinen "ei saa pitää toista itsestäänselvyytenä" kun voi ulottua myös muihin ihmisiin kuin siihen kumppaniin, sukulaiset, kaverit. Ei saa pitää myöskään mielipiteitään itsestäänselvyytenä. Rakentava palaute. Se ei todellakaan tarkoita että kaikissa asioissa pitäisi muuttua, venyä ja taipua nalkuttajan tai huomauttelijan mukaan, mutta ei tee pahaa kenellekään ainakin miettiä ja käydä läpi noita kaikkia asioita. Sen verran sitä ainakin on velkaa toiselle ja etenkin itselleen. Se ei ole alistumista vaan ajattelemista, jossa suurin hyötyjä on ihminen itse.

Lopputuloksena joko elää paremmin nykyisen kanssa tai myöhemmin yksin/uuden kumppanin kanssa, oli kumpi osapuolista tahansa, palautteen antaja tai saaja.

Paitsi jos on homo narsisti.

 

[M10]

Tiedän myös parisuhteen, jossa mies eron uhalla pakotti naisen pitämään Washington Capitalsin Kolzig-replicaa naimisen yhteydessä päällään.

 

[Osmo Rapeli]

Tiedän myös parisuhteen, jossa mies eron uhalla pakotti naisen pitämään Washington Capitalsin Kolzig-replicaa naimisen yhteydessä päällään.

Kuinka olet toipunut erosta?

 

[kakkonen]

Tiedän myös parisuhteen, jossa mies eron uhalla pakotti naisen pitämään Washington Capitalsin Kolzig-replicaa naimisen yhteydessä päällään.

Replicaa? Jaa-a.

 

[Väsyneet Kädet]

Vituiks menee taas niin, että rytinä vaan kuuluu. On tää näköjään taas niin penteleen hankalaa. No, seuraavaks katotaan josko Tammerfest tois eloa.

 

[Squit]

Tiedän myös parisuhteen, jossa mies eron uhalla pakotti naisen pitämään Washington Capitalsin Kolzig-replicaa naimisen yhteydessä päällään.

No kuinkas tämä Olie The Goalien näköinen kaveri siinä pään päällä pysyi?

Okei, oli tosi huono.

 

[TQoFE]

Schollilla on naisasiat nyt vitutusasteella suoraan sanottuna.

Scholl valehtelee, se on oikeasti rakastunut. Hyvä homma. Ja kyllä naisetkin ovat koulutettavissa; Schollin pitää vaan miettiä, miten saada oma elämäntyylinsä näyttämään viehättävältä ja tavoiteltavalta sen naisen silmissä.

 

[Vanha Len]

Olen edelleen onnellinen, koska en löydä itseäni tai vaimoani näistä nalkutus keskusteluista. Miksi olla parisuhteessa, joka onkin alistussuhden?

Sama täällä. 14 vuotta tulee syksyllä avioliittoa täyteen ja kaikki hyvin. Välillä tulee mieleen ettei tuo nainen ole ansainnut tällaista vätystä, hah. Ei nalkutusta tai arvostelua...jos jokin pikkuinen tekninen asia on kotona päin peetä niin rouva ottaa ruuvarin tai vasaran itse kauniiseen käteensä ja korjaa vian eikä tee tästä numeroa. Tosin en itsekään vaadi häneltä mitään...tasavertaisia kamuja tässä ollaan ja se tekee kuka ehtii, viitsii tai tykkää tehdä. Vaimo on esim. ensimmäisenä leikkaamassa ruohon ja luomassa lumet...yksinkertaisesti vaan haluaa tehdä nämä. Mulla taas esim. on napinompelijan pesti perheessä. Jäi armeijasta tuo taito ja jotenkin olen tuohon tykästynyt. Kolme poikaa kun taloudessa on meidän lisäksi niin nappeja on tullut neulottua muutama. Käyn myös keräämässä sienet ja marjat (marjanpoimija).

Julkinen kasvojen vienti on aivan perseestä. Tätä ei tarvitse sulattaa mutta eiköhän tällainen tule esille jo suhteen alussa.

Nyt tuli tarinaa liiaksikin...anteeksi.

 

[pernaveikko]

Vaimo oli vähän vihainen, kun tulin pubista kotiin eli siis hieman humaltuneena.

Aikaisemmin oli ollut puhetta hänen mahdollisesta Vilnan reissusta Merjan (nimi muutettu) kanssa. Luonnollisesti minulla ei ole ollut mitään tuollaista reissua vastaan (miten edes voisi olla, mutta se on kai jo jonkun toisen ketjun asia.)

Pikku riita tuossa ehti olla (siitä pubista, hyvin pieni vain) ja sitten vaimo ilmoittaa jo maksaneensakin reissun ja viikon päästä on lähtö.

Sen verran pitää vielä miettiä kuka hoitaa kissat? No, minä tietenkin, koska olen se kotiinjäävä osapuoli. Näin tämän kuuluukin mennä, olen todella otettu siitä, että naiset vihdoinkin nousevat barrikaadeille ja menevät minne haluavat.

 

[Sir von Aulis]

Vaimo oli vähän vihainen, kun tulin pubista kotiin eli siis hieman humaltuneena........

Eihän tuossa sinänsä mitään uutta, jos erehdyt paikallisessa ilman iltavapaita käymään parilla, niin huuto ja lusikoiden jaolla uhkailu on ihan tavanomaista.

Mutta odotas, jos muija toteaa, että "joo, tyttöjen kans ollaa Torremolinokseen lähdössä kahdeksi viikoksi, ja matka on maksettu (sun visalla)" ja erehdyt tuosta mainitsemaan, että perkele, mun isän 50v. juhlat ois tuona aikana, että jos et kuitenkaan just silloin lähtis, niin oot saletisti kusipää, sovinisti ja mulkku, joka ei anna nykyaikaisen naisen päättää omista menoistaan.

Mutta niin valitettavaa kuin se onkin, niin useassa suomalaisessa kotitaloudessa asiat ovat juurikin noin.

 

[Genesis]

Jaa-a, puolikuukausittaisen avautumisen paikka.


Eilen tyttö oli viihteellä ja siellä tapasi vanhan hoitonsa. Ei mitään, sitten aamulla kun pääsin töistä ja soitin hänelle, hän oli vaikeana. Loppuviimeksi sain selville, että hän oli käynyt tuon yhdenillanjutun luona sitten kun olimme jo pari kertaa tapailleet. Jotenki tässä vaan nyt on älyttömän paska fiilis ja miettii, että onko tämä seurustelu kuitenkaan tällaisen jatkuvan pelon ja murheen takia kannattavaa hommaa. Suhteen jatko on myös varmasti omissa käsissä, ei niin itsekään en puhdas pulmunen asioissa ole, mutta tuntuu että liekki on jo sammumassa. Sen pituinen se.

 

[Fordél]

Eilen tyttö oli viihteellä ja siellä tapasi vanhan hoitonsa. Ei mitään, sitten aamulla kun pääsin töistä ja soitin hänelle, hän oli vaikeana. Loppuviimeksi sain selville, että hän oli käynyt tuon yhdenillanjutun luona sitten kun olimme jo pari kertaa tapailleet. Jotenki tässä vaan nyt on älyttömän paska fiilis ja miettii, että onko tämä seurustelu kuitenkaan tällaisen jatkuvan pelon ja murheen takia kannattavaa hommaa. Suhteen jatko on myös varmasti omissa käsissä, ei niin itsekään en puhdas pulmunen asioissa ole, mutta tuntuu että liekki on jo sammumassa. Sen pituinen se.

Vaikeita asioita ja näihin liittyy aina niin paljon tapauskohtaisia juttuja, joista ei tietoa ole kuin teillä kahdella. Näin ollen vaikea asiaa sen suuremmin kommentoida, mutta jos hänen kanssa on parempi olla kuin yksin niin kannattaa yrittää korjata suhdetta. Loputtomiin ei tietysti voi paikkailla, mutta muista, että ihmiset tekevät virheitä ja olet itsekin tehnyt. Ilman anteeksiantamisen taitoa ei varmasti yksikään ihmissuhde tällä planeetalla toimi, joten sillekin on sijansa. Pelon ja murheen alla elämiseen ei kannata alistua ja ainoa keino, jolla niistä pääsee eroon, on puhuminen.

Suosittelisin siis kaikkien korttien lyömistä pöytään, totaalista rehellisyyttä puolin ja toisin sekä keskustelua. Asioiden sisällä pitäminen tai avautuminen näinkin hienolla palstalla kuin Jatkiksessa eivät juuri vie asioita eteenpäin.

 

[V-man]

...jos hänen kanssa on parempi olla kuin yksin niin kannattaa yrittää korjata suhdetta.

En oikein ymmärrä tuollaista periaatetta. Totta kai eron jälkeen on paskafiilis ja yksinäinen olo. Juuri yksinäisyyden pelon vuoksi moni ihminen roikkuu siinä huonossa suhteessa. Eikös sitä pitäis ennemminkin vaan ajatella että toimiiko suhde vai ei? Jos tuntuu että voisi löytää itselleen paremminkin sopivan ihmisen niin mitäpä sitä roikkumaan kehnossa suhteessa jos ei mitään lapsia tjms. esteitä ole.

Eli en vertaisi elämistä nykyisen parin kanssa yksin olemiseen, vaan ennemminkin siihen millaisen suhteen oikein haluaisi. Ei se eron jälkeinen yksinäisyys mitään herkkua ole kenellekään, mutta se on käytävä läpi että on valmis uuteen suhteeseen.

 

[TQoFE]

En oikein ymmärrä tuollaista periaatetta. Totta kai eron jälkeen on paskafiilis ja yksinäinen olo.

Fordél varmaan tarkoitti, että jos nykyään on parempi olla kuin aeTN (aikana ennen Tuota Naista), niin kannattaa yrittää. Olen hänen kanssaan samaa mieltä - myös siitä, että kannattaa muistaa tehneensä itsekin virheitä. Jos on toiminut tavalla, joka parisuhteessa ei ole suotavaa, miten voi odottaa siltä toiseltakaan osapuolelta täydellistä nuhteettomuutta?

 

[Juicey]

Jos on toiminut tavalla, joka parisuhteessa ei ole suotavaa, miten voi odottaa siltä toiseltakaan osapuolelta täydellistä nuhteettomuutta?

Olen eri mieltä; ei yksi erehdys oikeuta toiseen eikä parisuhde ole mikään tilastopeli jossa toisella on vapaus kostaa silmää silmästä. Oleellista on tietenkin ettei sitä ensimmäistäkään kolmatta pyörää koskaan tule, mutta vaikka näin olisikin päässyt käymään niin mitään ei korjaa tai paranna se että toinen osapuoli vastaa samalla mitalla.

Mitä roikkumiseen erilaisissa suhteissa tulee, niin kyse on puhtaasti siitä suhteesta; hyvä ja jotain jonka varaan rakentaa vai pelkkää ajanvietettä? Vaikka sinkkuna eläminen onkin varmasti monilta osin tympeämpää niin toisaalta se myös voi viedä eri tavalla eteenpäin kuin hengailu jossain lähes yhdentekevässä suhteessa jonka aikana uusien kontaktien solmiminen on hankalampaa ja toki myös arveluttavaa. Sinkuksi jättäytyminen voi myös huojentaa monella tavalla ja avoin, iloinen, tasapainoinen ihminen kiinnostaa markkinoilla huomattavasti enemmän kuin naama väärällä huonossa suhteessa kärvistelevä.

Naisasiat ovat täällä mitä parhain päin; yli 10 vuotta saman, maailman parhaan ihmisen kanssa. Hyvä parisuhde on aivan mieletön voimavara, parhaillaan se muuttaa kaiken - ja mikä parasta, ihan rakentavalla ja terveellä tavalla.

 

[TQoFE]

Olen eri mieltä; ei yksi erehdys oikeuta toiseen eikä parisuhde ole mikään tilastopeli jossa toisella on vapaus kostaa silmää silmästä.

Alkuperäisessä tapauksessa ei käsittääkseni ollut kyse kostamisesta, enkä sitä tai sen oikeuttamista tarkoittanutkaan. Pointtini oli se, ettei pidä vaatia tai odottaa toiselta sellaista, mihin ei itsekään pysty.

Mikäli slaikkari ei pysy omissa pöksyissä, ei ole myöskään oikeutettu kiukkuamaan, jos rouva jakaa piparia muille.

 

[Genesis]

Vaikeita asioita ja näihin liittyy aina niin paljon tapauskohtaisia juttuja, joista ei tietoa ole kuin teillä kahdella. Näin ollen vaikea asiaa sen suuremmin kommentoida, mutta jos hänen kanssa on parempi olla kuin yksin niin kannattaa yrittää korjata suhdetta. Loputtomiin ei tietysti voi paikkailla, mutta muista, että ihmiset tekevät virheitä ja olet itsekin tehnyt. Ilman anteeksiantamisen taitoa ei varmasti yksikään ihmissuhde tällä planeetalla toimi, joten sillekin on sijansa. Pelon ja murheen alla elämiseen ei kannata alistua ja ainoa keino, jolla niistä pääsee eroon, on puhuminen.

Suosittelisin siis kaikkien korttien lyömistä pöytään, totaalista rehellisyyttä puolin ja toisin sekä keskustelua. Asioiden sisällä pitäminen tai avautuminen näinkin hienolla palstalla kuin Jatkiksessa eivät juuri vie asioita eteenpäin.

Jep, eihän näitä asioita voi noin yksiselkoisesti tulkita kuin mitä minä tuossa kirjoittelin, emme me mitään seurustelleet kun hänellä tuo juttu oli, eikä siitä siis pitäisi mitään ongelmia tulla. Kaikillahan aikaisempia juttuja on, mutta nämä pari päivää vaan ollut aivan todella tukala olo ollut. Kuitenkin itse tässä se suurempi paha olen suhteen aikana ollut. Ehkäpä se aurinko siitä paistamaan jossain vaiheessa alkaa.

Ja siis ollaan puhuttu asioista pitkään ja todella hartaasti ja huomenna jatketaan, en todellakaan avaudu pelkästään täällä ja patouta asioita sisälleni, ei kumpikaan siitä hyödy jos asiat jäävät "roikkumaan".

Ja nyt kun luin noita toisia tekstejä, niin tässä tapauksessa suhde on ollut todella hyvä, jokaisella tasolla. Eikä tämä tule sitä kaatamaan, eihän hän ole mitään väärää tehnyt, ei. Vaan kyse on peilikuvani harhautuneista ajatuksista ja joissain määrin turhasta mustasukkaisuudesta. Asiat tulevat kyllä selviämään kunhan näemme kunnolla, ainakin toivottavasti sillä tulevaisuuden linjat pitää vetää tässä 3 viikon aikana...

 

[Juicey]

Alkuperäisessä tapauksessa ei käsittääkseni ollut kyse kostamisesta, enkä sitä tai sen oikeuttamista tarkoittanutkaan. Pointtini oli se, ettei pidä vaatia tai odottaa toiselta sellaista, mihin ei itsekään pysty.

Mikäli slaikkari ei pysy omissa pöksyissä, ei ole myöskään oikeutettu kiukkuamaan, jos rouva jakaa piparia muille.

Ymmärsin alunperinkin, ei se vain nyt tollein toimi että jos rouva on käynyt vähän viihtymässä väärässä osoitteessa niin nyt sitten isäntä voisi vetää johtopäätökset ettei häneltäkään uskollisuutta voida odottaa. Ei se näin mene. Parisuhteen pelisäännöt ovat voimassa vaikka erehdyksiä sattuisikin ja jos todella halutaan pitää suhteesta kiinni niin melko mystiseltä kuulostaisi ettei uskollisuutta voitaisi odottaa - vaikka takanapäin olisikin hairahduksia. Tuo pointti, ettei ole oikeutta kiukustua asiasta on varma tapa haudata suhteensa, koska pettäminen satuttaa aina. Tuon kiukun sisälleen kerääminen "ei minulla ole oikeutta tuntea näitä tunteita" -teeman hengessä on ihan varma tapa kasata sitä katkeruutta suhteen toista osapuolta kohtaan joka ajastaan kyllä tulee nousemaan takaisin esille. Kuten toki myös pettäminen, vaikka asiat puhutaan ja sovitaan niin siellä se asia kuitenkin tulee aina olemaan.