Naisasiat

[leivoja]

...pärjääkö Suomalainen mies tai nainen yksin. Ilman siis mitään kummoisempia parisuhteita.

Pärjää ja pärjää, mutta millä tavalla. Se onkin ihan kokonaan toinen juttu.

Itse kuulun siihen perkeleelliseen porukkaan, joka ei oikein viihdy suhteessa sellaisessa ollessaan, vaan haluaa olla yksin. Yksin ollessaan kyseinen lajike ei viihdy yksin, vaan haluaa olla kaksin.

Lyhyesti, mikään ei ole hyvä tilanne.

Yksinkin pärjää, mutta kyllä se elämä on helpompi jakaa toisen kanssa, silloin kun ei halua olla yksin.

 

[Alamummo]

Itse olen vähän sitä mieltä, että kyllä ihminen yksinkin pärjää, jos hänen intressinsä ei kovin suuresti parisuhteissa ole. Etenkin jos ihminen on asunut lähes koko elämänsä itsenäisesti ja tottunut siihen yksin olemiseen. Ja onhan se vähän niinkin, että toisia ihmisiä kiinnostaa eri asiat. Jotkut haluavat elää rauhallisesti ja rakentaa omaa uraansa, toisille taas perheen perustaminen on se juttu numero yksi.

En väitä, etteikö minullekkin parisuhde ja vakavimpikin juttu kelpaisi, jos vaan sopivan vaimokkeen itselleni löytäisi joskus. Mutta kyllä tietynlaiset ihmiset pärjäävät yksinkin, jos niin vain haluavat.

Onko kenelläkään teistä kokemuksia tai mielipiteitä liittyen tähän yksin elämiseen? Onnistuisiko sinulta?

Miksei onnistuisi? Monet ihmiset viihtyvät hyvin itsekseen ja parisuhteessakin ollessaan haluavat säilyttää eri osoitteet. Kaikki eivät kaipaa perhettä tai edes vakituista parisuhdetta. Itse olen sitä mieltä, että molempi parempi. Jos et löydä hyvää ihmistä rinnallesi, on parempi olla ilman. Kokemustakin tästä on yli kymmenen vuoden ajalta, jolloin elelin tyytyväisenä sinkkuna.

 

[Fordél]

Erittäin hyvä kirjoitus Pyhältä Ikeriltä! Tuossa sitä näyttäisi aika hyvin löytyneen se tasapaino, josta täällä oli puhetta. ManU-fani jättää yhden kauden tärkeimmistä peleistä väliin ja viettää aikaa mielummin naisensa kanssa; hyvässä parisuhteessa ja hyvän naisen kanssa se on varmasti helppo päätös. Varmasti osaksi sen takia, että sitä yhteistä laatuaikaa ei ole järin paljoa tarjolla. Itsellä on sillai samanlainen tilanne, että tyttöystävä asuu toisella puolella maata ja näin ollen yhteiset tapaamiset rajottuvat lähinnä yhteen viikonloppuun kuukaudessa. Silloin sitä pitää kyllä priorisoida asioita ja keskittykä se v-loppu lähes täysin parisuhteen hoitamiseen.

Ongelma tällaisissa tapauksissa vain on se, että sitten kun kerrankin näkee niin jotenkin tilanne on sen verran "teennäinen", että se ei muistuta millään tavalla tavallista parisuhdetta vaan pikemminkin koko v-lopun kestäviä treffejä, joissa yrittää olla toiselle mahdollisimman mieliksi. Sitä normaalia arkea myös paskoine fiiliksineen ei oikein uskalla tuoda niihin v-loppuihin, koska pelkää, että siinä menee sitten kauan odotettu hetki päin persettä vaikka eihän se näin ole.

Onneksi tästä asetelmasta on jo pikku hiljaa pääsemässä eroon ja jos vituttaa niin senkin uskaltaa näyttää toiselle. Ensimmäiset pienet kahinatkit ovat jo takana ja tavallaan niistä on tullut vain hyvä fiilis kun tietää, että ei se homma niihin kaadu ja niiden myötä suhteeseen on tullut vain niitä arkisempia elementtejä.

Mutta joka tapauksessa onhan tämä täysin perseestä ja on varmasti viimeinen kerta kun lähden tällaisiin etäsuhteisiin. Varmasti kenenkään muun kohdalla en niin tekisi, mutta tämän yksilön kohdalla on taivuttava. Täytyy nyt vain jotenkin selvitä vielä vuosi tätä olotilaa ja jos vuoden päästä ollaan vielä yhdessä niin ehkä sitten päästään jopa niin lähelle toisiamme, että postinumerot alkaisi molemmilla samalla numerolla...

 

[Worrell]

Itse olen sitä mieltä, että molempi parempi. Jos et löydä hyvää ihmistä rinnallesi, on parempi olla ilman.

Niin aivan juu, itse olen samaa mieltä. Ei sitä pidä missään nimessä aloittaa mitään vakavaa suhdetta vain alkamisen ilosta. Kyllä siinä kumppanissa pitää olla oikeasti jotain sävähdyttävää, että jotain vakavampaa voisi syntyä.

Yksinelämiseenkin tottuu. Eikä se tietty meinaa, etteikö sitä joskus kaihoaisi jotain muuta, mutta niin sitä ihminen elämässään kaihoaa kaikenlaista. Eriasia on sitten, miten antaa sen vaikuttaa asenteeseen ja omaan jaksamiseensa.

Niin tottuu. Itselläni ei ole ollut aikoihin mitään astetta vakavampaa juttua. Hyvin tässä on yksinkin tullut pärjättyä. Tietenkin sitä sitten jonkun huolii, jos sopiva vaimoke sattuu osumaan joku päivä kohdalle. Mutta ei se ainakaan meikäläistä nujerra, jos niin ei käy.

Mitä tulee tähän tuttavani kanssa käytyyn keskusteluun, niin kyllähän se on selvä, että ei kaikki ihmiset ole samanlaisia näissäkään asioissa. Toiset arvostaa toisia asioita ja toiset taas hieman eri asioita. Se että haluaako/kykeneekö viettämään elämänsä yksin, riippuu täysin henkilöstä. Ei sitä pidä missään nimessä kiveen hakata, että kaikki tarvitsevat jonkun.

 

[scholl]

Joskus jossain vaatekaupassa oli sohva ja kaikki uusimmat TM:t, Tuulilasit yms. Mielestäni hyvää palvelua. Kaikki vaate- ja huonekalukaupat voisivat tehdä tällaisen puuhanurkkauksen miehille, kun kerran lapsillekin tällaisia on. Molempia kiinnostaa nimittäin yhtä paljon katsoa sitä naisten arpomista.

Sinä olet siis mukana siinä vässykkäporukassa, jossa mies joustaa. Väitän, että sekä mies että nainen tekee tehokkaammin ostoksensa, jos kumpikin menee ostoksille silloin kun haluaa. Jos nainen arpoo niin ei se miestä haittaa, kun mies ei ole mukana. Shoppailu on kiva harrastus miehellekin, mutta niin, että mies menee tuulispäänä läpi Stockmannin ja on ostanut vartissa tai puolessa tunnissa kaiken tarvittavan ja on takaisin kotona tai kuudennessa kerroksessa kaljalla.

Viimeisissä viesteissä puhutaan yksin pärjäämisestä ja se, että jos joku ei pärjää yksin tai raahaa jotain maskottia mukaan ostoksille, kertoo kyllä siitä, että henkilö on jotenkin vaillinainen. Joku ominaisuus ei ole kehittynyt. Kenties itsenäisyys, suuntavaisto tai joku puuttuu. Puhutaan vammasta siis.

Samoin pitää todeta, etten missään tapauksessa tarkoittanut, että jollain olisi kotona mitään rumaa, vaan viittasin ruma johtaja -käsitteeseen. Jokaisella kauniilla naisella on ruma johtaja.

 

[Kirveellä töitä]

Tällä hetkellä naisasiat toimivat kiitettävällä tasolla eli vaihtuvat riittävän usein.
Tämä äijä sen sijaan on suorastaan rekrytoinut naisensa:

http://www.iltalehti.fi/vantaa/200805067612490_va.shtml

 

[moby]

Sinä olet siis mukana siinä vässykkäporukassa, jossa mies joustaa. Väitän, että sekä mies että nainen tekee tehokkaammin ostoksensa, jos kumpikin menee ostoksille silloin kun haluaa.

Luetaan niitä viestejä tarkemmin ja sisäistetään myös.

 

[Fordél]

Sinä olet siis mukana siinä vässykkäporukassa, jossa mies joustaa. Väitän, että sekä mies että nainen tekee tehokkaammin ostoksensa, jos kumpikin menee ostoksille silloin kun haluaa. Jos nainen arpoo niin ei se miestä haittaa, kun mies ei ole mukana. Shoppailu on kiva harrastus miehellekin, mutta niin, että mies menee tuulispäänä läpi Stockmannin ja on ostanut vartissa tai puolessa tunnissa kaiken tarvittavan ja on takaisin kotona tai kuudennessa kerroksessa kaljalla.

Mielestäsi miehen ei täydy joustaa yhtään vai?

Entä jos mies tykkää käydä shoppailemassa yhdessä naisensa kanssa ja pitää tätä laatuaikana? Jos hän ei halua hoitaa ostoksiaan puolessa tunnissa vaan käyttää niihin vähän enemmän aikaa; onko se mahdollista ilman, että on vässykkä?

 

[Leon]

Väitän, että sekä mies että nainen tekee tehokkaammin ostoksensa, jos kumpikin menee ostoksille silloin kun haluaa.

Kyllähän sitä tekee lähes mitä tahansa tehokkaammin yksin, alkaen vaikka syömisestä tai orgasmin saamisesta. Mutta oman kullan kanssa se on helkkarin paljon mukavampaa.

 

[julle-jr]

Väitän, että sekä mies että nainen tekee tehokkaammin ostoksensa, jos kumpikin menee ostoksille silloin kun haluaa.

Onhan se hyvä että olet hoitanut shoippailusi tehokkaasti. Jää sitten enemmän aikaa kirjoittaa Jatkoaikaan.

 

[moby]

Kyllähän sitä tekee lähes mitä tahansa tehokkaammin yksin, alkaen vaikka syömisestä tai orgasmin saamisesta. Mutta oman kullan kanssa se on helkkarin paljon mukavampaa.

Vilpittömät onnittelut sinne päin. Joskus on hyvä, että tässä ketjussa saa lukea positiivisiakin uutisia. Vaikka näinhän se menee, että negatiivinen palaute on niin paljon helpompi antaa kuin positiivinen.

 

[TosiFani]

...

22 vuoden parisuhteen kokemuksella voin sanoa, että parisuhde on aina kompromissien tekemistä. Tämä on seuraus siitä, että kaksi ihmistä sovittavat elämänsä yhteen.

Se ei silti tarkoita, että pitäisi lähteä Ikeaan tv:stä tulevan potkupallo-ottelun aikana. Jos näin on, niin kyse ei ole parisuhteesta, vaan alistussuhteesta. Joku ehkä pitää tällaisesta, mutta itse nautin tasa-arvoisesta suhteesta, jossa menot ja tulot sovitaan yhdessä. Joskus joutuu joustamaan omista menoista, mutta tämä toimii molempiin suuntiin.

Täällä tuntuu sinun lisäksesi olevan muutamia kirjoittajia, jotka pelkäävät naisia. Tämä näkyy sekä miesten, että naisten haukkumisena mm. vässyköistä puhumisena. Olen pahoillani, ettet ole voinut kokea hyvää parisuhdetta.

 

[Vanha Len]

22 vuoden parisuhteen kokemuksella voin sanoa, että parisuhde on aina kompromissien tekemistä. Tämä on seuraus siitä, että kaksi ihmistä sovittavat elämänsä yhteen.

Amen to that!

Ja parisuhde toimii vielä paremmin jos kummallakin on ns oma elämä esim. nettiystävien (ent. kirjeenvaihtokaverit) kanssa ilman mustasukkaisuutta. Myös omia reissuja voi tehdä ilman toisen närkästymistä. Jos nämä eivät onnistu niin voidaan kysyä, missä on luottamus. Toisen ihmisen kanssa voidaan elää mutta toista ihmistä ei voi omistaa. Tietyt säännöt pitää olla mutta ehdottomasti myös vapaus.

 

[kiwipilot]

Entä jos mies tykkää käydä shoppailemassa yhdessä naisensa kanssa ja pitää tätä laatuaikana? Jos hän ei halua hoitaa ostoksiaan puolessa tunnissa vaan käyttää niihin vähän enemmän aikaa; onko se mahdollista ilman, että on vässykkä?

Schollin tuotantoon perehtyneenä väittäisin että moinen ei ole mahdollista ainakaan Mr. Schollin mustavalkoisessa palikkamaailmassa.

Ikeriltä erittäin hieno kirjoitus tuossa ylempänä; allekirjoitan täysin.

T: Ikuinen vässykkä.

 

[LaTe_Show]

Mielestäsi miehen ei täydy joustaa yhtään vai?

Entä jos mies tykkää käydä shoppailemassa yhdessä naisensa kanssa ja pitää tätä laatuaikana? Jos hän ei halua hoitaa ostoksiaan puolessa tunnissa vaan käyttää niihin vähän enemmän aikaa; onko se mahdollista ilman, että on vässykkä?

Tähän asiaan on aiemmin annettu vastaus siten, että tälle vaimoehdokkaalle annetaan esimerkiksi kyselylomake ja tehdään nk. toteutettavuustutkimus jo ennen seurustelua, jossa mm kysytään miten sitoutunut hän on 1860 Müncheniin tai muuhun seuraan ja jota kautta karsitaan nämä epäsopivat ikeabimbot pois laskuista aikaa haaskaamasta. Jää enemmän aikaa sitten siihen olennaiseen.

Täältä kans nimimerkki TosFanille ja Ikerille virtuaaliset tuoppi-peukut.

 

[Kommentaattori]

Samoin pitää todeta, etten missään tapauksessa tarkoittanut, että jollain olisi kotona mitään rumaa, vaan viittasin ruma johtaja -käsitteeseen. Jokaisella kauniilla naisella on ruma johtaja.

Tämä ilmeisesti viittaa minun viestiini? Pitäisi olla hymiöt käytössä tälläkin palstalla, ettei homma mene ylivakavaksi. Tiedän mitä tarkoitit ja siksi otin hieman sarkastisestikin kantaa tähän "ruma johtaja"-konseptiin.

Oma vaimoni on jo sen ikäinen, ettei ole tarvinnut useampaan vuoteen hengata porukoissa, joissa "ruma johtaja" sopottaa korvaan feministisiä ajatuksia ja kertoo kuinka hänen pitäisi alistaa esim. minua. Yleensäkin ikä on näissäkin hommissa melko ratkaiseva tekijä. Nuoremman iän höyryäminen vaihtuu vanhemmiten itsevarmaan omatoimiseen päättämiseen.

Yleisesti ottaen (ja tämä todella pienellä otannalla omasta parisuhteesta) vanhemmiten nainen tekee ratkaisuja itse, ei pode "periaatteellisia päänsärkyjä", antaa välitöntä palautetta (ei mykkäkouluja)jnejne ja muutenkin omaa enemmän "äijää", kuin keskiverto karalahti.
Tämä siitäkin huolimatta vaikka ulkoinen/sisäinen habitus ei muistuta mitään "rekkalesbo-genreä". Itsevarmuus ja luonne on ominaisuus, eikä tähän liity mitään sanelupolitiikkaa tai hirmuvaltaa kotona. Parisuhde on, niin kuin moni täällä on todennut, kahden ihmisen yhteenliittymä, jossa välillä tehdään kompromisseja, mutta ei pois sulje mitään omia juttuja. Ei sitä itsekään olisi kymmentä vuotta samaa naista katsonut, ellei siitä antamisen lisäksi itse saisi jotain.

Toivotan sinulle scholl onnea kumppanin etsimisessä. Seuraa sydäntäsi, mutta järjellä ja jätä herran tähden ne sopimuspaperit kotiin.

 

[Janiz80]

Itsekin olen joskus mennyt Ikeaan naisen kanssa, mutta en todellakaan samana päivänä.

LOL.

Hyvin sanottu. Minäkin voin tarpeen tullen mennä naiseni kanssa Ikeaan, kunhan emme mene sinne samana päivänä. Tällä tavalla Ikeasta haetaan se uusi kirjahylly, jonka takia sinne pitikin lähteä, eikä sitä perinteistä: uusi vessaharja, aterimet, pari lamppua, roskakori, matto, grillausvälinesarja (grilli puuttuu vielä), päiväpeitto, nojatuoli, pari epämääräistä jakkaraa ja muovinen jukkapalmu.

Niin ja se kissanruokakuppi. Kissaakaan meillä ei ole, mutta se oli ihanan värinen.

 

[Janiz80]

Kyllähän sitä tekee lähes mitä tahansa tehokkaammin yksin, alkaen vaikka syömisestä tai orgasmin saamisesta. Mutta oman kullan kanssa se on helkkarin paljon mukavampaa.

Tuohan on ihan allekirjoituskamaa. Hyvin sanottu, luulisi jokaiselle menevän tuo jakeluun.

 

[Tykki]

Jos nainen haluaa miehen Ikeaan juuri mielenkiintoisen matsin aikaan, kyse on testistä. Nainen testaa miehen maailman prioriteetteja, ja vallankin omaa asemaansa siinä. Sanoisin, että tyypillistä toimintaa silloin, kun parisuhteesta ei olla täysin varmoja. Vakaassa suhteessa naisen ei tarvitse moisia testejä tehdä.

Ei siinä silti mitään vikaa ole, jos pitää telkkari-matsia tärkeämpänä kuin yhteistä aikaa naisensa kanssa. Tosin sitten voi löytää itsensä tilanteesta, jossa pitää laittaa äiti valkkaamaan verhot Stockmannilta kun oma kompetenssi ei riitä.

 

[Hypodermic]

Joskus jossain vaatekaupassa oli sohva ja kaikki uusimmat TM:t, Tuulilasit yms. Mielestäni hyvää palvelua. Kaikki vaate- ja huonekalukaupat voisivat tehdä tällaisen puuhanurkkauksen miehille, kun kerran lapsillekin tällaisia on. Molempia kiinnostaa nimittäin yhtä paljon katsoa sitä naisten arpomista.

Tuohon on pakko tarttua. Voiko enää parempaa ideaa ollakaan?! Kyllä helpottaisi, ainakin jossain määrin, monen tunnin ostosruljanssia kun pääsisi iän ikuisten henkkamaukkojen ja veromodien tiluksilla välillä istahtamaan kunnon tuoliin ja vaikka tosiaan lehteä lukemaan. Samaisesta aiheesta oli muuten palsta-avautuminen Cosmopolitanissa, jota tuli emännän kanssa huvin vuoksi vilkuiltua. Ei ole kyllä täällä Jyväskylässä päin yhdessäkään vaatepuljussa "miesten puuhanurkkausta" näkynyt, on se sääli...

ps. Ikeriltä erittäin osuva postaus!

 

[moby]

Jos nainen haluaa miehen Ikeaan juuri mielenkiintoisen matsin aikaan, kyse on testistä. Nainen testaa miehen maailman prioriteetteja, ja vallankin omaa asemaansa siinä. Sanoisin, että tyypillistä toimintaa silloin, kun parisuhteesta ei olla täysin varmoja. Vakaassa suhteessa naisen ei tarvitse moisia testejä tehdä.

Ei täällä kannata puhua enää mistään testaamisesta. Joskus yritin kirjoittaa asiasta, mutta kyllähän tämä ajatus ammuttiin alas. Ei sinänsä yllätä yhtään.

 

[LaTe_Show]

Ei täällä kannata puhua enää mistään testaamisesta. Joskus yritin kirjoittaa asiasta, mutta kyllähän tämä ajatus ammuttiin alas. Ei sinänsä yllätä yhtään.

No, ison osan tämän ketjun viesteistä kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa, varsinkin kun kirjoittajan elämän teesinä on:

"Kyllä naiset ovat kylmästi laskelmoivempia - näin kohta 40 ikävuoden kokemuksella todettuna." -ajatusmaailma.

 

[Leon]

Ei täällä kannata puhua enää mistään testaamisesta. Joskus yritin kirjoittaa asiasta, mutta kyllähän tämä ajatus ammuttiin alas. Ei sinänsä yllätä yhtään.

Se varmaan johtuu siitä, että vaikka testaaminen on yleensä kaikessa toiminnassa toiminnallisuuden varmistamista ja muutenkin hyvä idea, parisuhteessa, varsinkaan sen alkuvaiheissa en lähtisi sitä suosittelemaan. Kyllä ihmisen oppii tuntemaan muutenkin kuin keksimällä lapsellisia testejä. Siihen kun vielä kunnon insinöörityyliin laatii testiraportin ja pistetaulukon, niin jopa on asiat tärkeysjärjestyksessä ja oikein numeromuodossa. Hedelmällisempää olisi kertoa, mistä itse pitää ja mitä haluaa tehdä. Voi jopa varovaisesti kysyä, olisiko toinen puolisko kiinnostunut kokeilemaan samoja asioita.

 

[Tykki]

....parisuhteessa, varsinkaan sen alkuvaiheissa en lähtisi sitä suosittelemaan. Kyllä ihmisen oppii tuntemaan muutenkin kuin keksimällä lapsellisia testejä...Voi jopa varovaisesti kysyä, olisiko toinen puolisko kiinnostunut kokeilemaan samoja asioita.

Minun mielestäni taas on parempi mahdollisimman aikaisin huomata onko toisesta parisuhteeseen kanssani vai ei. Eikä noita testejä monikaan varmasti tietoisesti keksi vaan kyse on pikemminkin tiedostamattomasta toiminnasta. Vai eikö tuo 'varovaisesti kyseleminen' toisen kiinnostuksista sitten ole testaamista?

 

[Leon]

Minun mielestäni taas on parempi mahdollisimman aikaisin huomata onko toisesta parisuhteeseen kanssani vai ei. Eikä noita testejä monikaan varmasti tietoisesti keksi vaan kyse on pikemminkin tiedostamattomasta toiminnasta. Vai eikö tuo 'varovaisesti kyseleminen' toisen kiinnostuksista sitten ole testaamista?

Varovaisesti kyseleminen on hiukan eri asia kuin se, että viedään daami räkälään ja juotetaan sille 12 isoa tuoppia ja katsotaan, mitä se siitä tykkäsi. "Jos se ton kestää niin tää on tosi rakkautta!". En tosin tarkoittanut tuota varovaisesti kyselyä kirjaimellisesti, vaan sitä, että jos itseä huvittaisi tehdä jotain tai mennä jonnekin, olisi ehkä hyvä kysyä myös toisen mielipide asiasta. Kyllä sen kolmannella kerralla jo huomaa, mihin saa mennä keskenään ja mikä on toiselle aidosti yhteisen kiinnostuksen kohteena.