Naisasiat

[scholl]

Sanoisin, että naisasioissa kannattaa ottaa oppia Seinfeldin ja Al Bundyn lisäksi Wagnerilta. Eilinen moottorisahasarjakuva esim. oli loistava.

 

[Messenger]

Sen verran pakko vielä todeta et näiden "patejen" olemassa oleminen oli kyllä itselle niin selkeästi tiedossa omien kokemusten perusteella.Siksihän tää niin syvältä onkin.Noh mut yritetään pitää posi ylhäällä siitä huolimatta.
Tää on kyllä sellanen taiteen ala tää "suhteilu" et oksat pois..

 

[scholl]

Entä jos patet eivät olekaan olemassa, vaan ovat bluffia? Tavallaan miehen alistamisessa käytettäviä keinoja.

 

[Messenger]

Entä jos patet eivät olekaan olemassa, vaan ovat bluffia? Tavallaan miehen alistamisessa käytettäviä keinoja.

Onneksi tilanne ei ole tämä.

 

[Birchman]

Siihen se sitten päättyi...

Noniin keväällä kerroin, että olin tavannut aivan ihanan tytön. Samalle kerroin tilanteen, jonka nyt vielä tähän kirjoitan.

Rallar halusi hirveästi seurustella tämän tytön kanssa alusta asti. Tyttö taas oli aika sekaisin tunne-elämältään ja on vieläkin ihan varmasti. Hän ei missään nimessä halunnut seurustella vaan elää vain omaa elämäänsä juuri niinkuin haluaa.

Rallar lähti leikkiin mukaan. Carpe diem ajattelin. Päätin sitten kuitenkin rakastua tähän tyttöön, mutta tyttö vain ihastui minuun. Alkoi ottaa aika koville se, että ei voitu nähdä silloin kun halusin ja hän halusi pitää omat asiansa ominaan. Nyt kuitenkin sellainen juttu minkä tajusin vasta nyt - Tyttö yritti vain suojella minua sillä, että rajoitti näkemisiäni. "Älä rakastu Rallar minuun"-lause kuului usein!

Nyt kuitenkin aloin voimaan niin pahoin joten päätimme yhdessä tuumin lopettaa tapailumme. En enää vain jaksanut sitä tunnetta, että odotat koko ajan toisen soittoa ja haluaisit nähdä, mutta realiteetit tulevat vastaan. Tavallaan onkin todella hyvä olo nyt kun se on ohi, mutta olen myös erittäin surullinen.

Tyttö haluaisi kuitenkin pysyä kaverina ja uskon sen ihan vilpittömästi. Tämä nyt vaan arvon palstalaiset on erilainen tilanne kuin se, että jonkun vanhan panon kanssa ollaan frendejä ja sitten baarissa taas hairahdutaan samaan sänkyyn. Arvostan hänen pyyntöään kaveruuteen, mutta pelkään todella paljon. Entä jos alan tuntea taas rakkautta tähän naiseen? Entä jos jään taas koukkuun häneen? En vain yksinkertaisesti jaksaisi sitä kaikkea enää.

Sen lisäksi eräs ihan mahtavan näköinen tyttö johon olen tässä vapaassa suhteessani ollut lähinnä tietokoneen kanssa satunnaisesti yhteyksissä on tulossa paikkakunnalleni pysyvästi muutaman viikon päästä. Hän ei tiedä mitään omista touhuistani (olenhan ollut sinkku koko ajan...yeah right.) Tämä tyttö haluaisi mitä ilmeisimmin tavata minut jne joten mitä vittua minä oikeasti nyt teen?

Sen tiedän, että tämä ex-tapailu pitää unohtaa ja _toivoa_, että pystyn joskus olemaan hänen kaverinsa ja juttelemaan vapaasti ilman, että ne vanhat muistot jatkuvasti puskevat päähän. Sitten pitäisi varmaan tavata tämä toinenkin tyttö jossain vaiheessa, mutta erosta on todellakin vasta viikko. Olenko oikeasti valmis johonkin uuteen juttuun? Mitä sanon tälle uudelle tytölle syyksi?

 

[moby]

Sen tiedän, että tämä ex-tapailu pitää unohtaa ja _toivoa_, että pystyn joskus olemaan hänen kaverinsa ja juttelemaan vapaasti ilman, että ne vanhat muistot jatkuvasti puskevat päähän. Sitten pitäisi varmaan tavata tämä toinenkin tyttö jossain vaiheessa, mutta erosta on todellakin vasta viikko. Olenko oikeasti valmis johonkin uuteen juttuun? Mitä sanon tälle uudelle tytölle syyksi?

Kannattaa unohtaa tämä ex ihan kokonaan vähäksi aikaa, jos on uusi säätö tiedossa. Ystävyys tulee sitten aikanaan jos kiinnostusta on mutta ei kannata nähdä sitä mitenkään pakollisena optiona. Exät eivät yleensä ole niittä parhaita kavereita kuitenkaan.

 

[Tony Esaias Vaapukka]

Suojelet alkuun tyttöä ja sanot "älä rakastu Rallariin"?

Vanhan kanssa kaveruuteen voi aina miettiä ajatusleikkiä: Miltä tuntuisi nähdä tämä nainen toisen kainalossa? Niin kauan kun se ajatus tuntuu etovalta niin ei mun mielestä ei kannata leikkiä kaverikortin kanssa. Ittees vaan rikot. Mieluummin sitten tarkoituksella etäisyyttä ja vaikka sanoa sitten suoraan ettei kaipaa mitään välimuotoja.

Mutta ei kai mikään toisaalta estä sua nyt tapaamasta tätä uutta? Carpe Diem vaan - niitä hetkiä kun oikeasti on monia.

Voi vittu, miulla on erosta aikaa yli vuosi ja nyt ollaan olevinaan kaveita. Ei näköjään pitäs olla missään tekemisissä. Kun ei pääse yli siitä, että kun silloin meni hyvin ja oli hienoa. Mut nyt on elämä niin perseestä. Mut ei kai se huonossa pari suhteessakaan ole hienoa.

 

[Birchman]

Kannattaa unohtaa tämä ex ihan kokonaan vähäksi aikaa, jos on uusi säätö tiedossa. Ystävyys tulee sitten aikanaan jos kiinnostusta on mutta ei kannata nähdä sitä mitenkään pakollisena optiona. Exät eivät yleensä ole niittä parhaita kavereita kuitenkaan.

Tämä nainen varmasti olisi minulle se paras mahdollinen kaveri ihan oikeasti. Ollaan vaan niin samanlaisia. Harmittaa sinäänsä, että ainakin tällä hetkellä jos ajattelee sitä, että hän olisi toisen kanssa niin ei sitä kovin helpolla sulattaisi. Ehkä joskus myöhemmin sitten kun tunteet ovat viilenneet voin ajatella pelkkää kaveruutta. On vaan liikaa hyviä muistoja...

Samalla toivon salaa, että joku kaunis päivä tämä tyttö olisi saanut elää sen elämänvaiheensa loppuun jotta hän olisi valmis seurustelemaan. Nämä asiat eivät johtuneet minusta. Siitä olen varma, että hänestä ei kukaan saa tällä hetkellä tyttöystävää. Ehkä joku kaunis päivä puhelin soi ja kaikki alkaa alusta. Olen kuitenkin mielessäni jo hyvin hyväksynyt, että niin ei käy. Nyt vaan pitää jatkaa elämää ja yrittää jaksaa eteenpäin! =)

 

[Osmo Rapeli]

to my fellow capitals fans

Ei jumalauta. Ei voi olla totta. Ette usko mutta olen ollut tässä jonkin tovin suhteessa erään näyttävän Puutalokimalaisen™ (kyseessä huikeakroppainen hiukan vanhempi rämäpää) kanssa mutta eilen kävi niin että kenkää tuli. Samana päivänä kun eräs koutsikin. Kävi Hanlonit!

Nainen alkoi ihan puskista puhumaan kaveritouhuihinvaihtamisen peruspaskaa, mutta kumosin ne, jos jatkossa ei pääse enää selkään niin ei kiinnosta. Väitti että olen raaka kun en rupea kaveritouhuihin, mutta väitän raaemmaksi etääntymistä ihan yllättäen. En todellakaan vässyköi sivuhiirenä, ne ajat ovat kaukana takana, mieluummin luen Ryhmä-X:ää ja runkkaan. Luulin että saattaisin masentua mutta piipahdus punttiksella ja annos Mustaschia sekä Frank Zappaa lievittää aina.

Pakko katella Washingtonin peli tänään ja lähteä katsomaan löytyykö uutta valmennusvastuuta kaupungilta, kieltämättä kyseinen kimalainen oli ajoittain turhan passiivinen niin kuin Capsien alivoimapeli. Jos tänään tulee voitto niin lähden sinne Kolzigin paita päällä. Jos heittäydyn todella epätoivoiseksi, olen huomenna naamat Metrossa.

Kyllä osaa olla Caps-fanin ruuti märkää.

T: Hämptonin Hanlon

PS. Partakoneestakin on sänkileikkuri paskana.

 

[M10]

Kävi Hanlonit!

No hei, pääsit pari kertaa ennen hanloneita sentään niskoihin (toiv. ei myöhemmin todistettavasti*), joten huonomminkin voisi asiat olla.

Ja nuo "jatketaan kaverina"-jargonit parin näkemis/panemis-kerran jälkeen on ihan täyttä tuubaa. Se on vaan epävarma tapa sanoa "ei kiinnosta". Hyvä, että jätit homman sikseen. Huomenna Hämeenlinnan yöskenessä uutta matoa koukkuun ja jatkot hylkiksellä. Tiedä vaikka siltä löytyisi tyttönen, joka pitää Panchon burgereista, hotseista, on yllättävän pitkä ja jolla on Steve Emingerin gameworm. Kyllä siinä taas ruuti kuivuu.

*Harhalaukaus ==> Tulossa hyvä kroppainen, sähäkkä, oranssipartainen tyttö, joka diggaa Capseista

 

[Osmo Rapeli]

Kiitos Morrow lohduttavista sanoista. Tuo on tuskin siinä mielessä mahdoton ajatus ja odotus, sillä Eminger istuu jokaisen pelin penkillä ja hänen gameworninsa on vähän vähän gameworn.

 

[Birchman]

Päivitystä...

Noniin nyt on sitten pari viikkoa mennyt erosta. Ei olla nähty. Pari viestiä on tullut tytöltä, mutta olen saanut pidettyä pääni ja vastannut vain pakolliset "Hyvä juttu/Hieno homma.".

Alkaa tuntua pikkuhiljaa jo vähän paremmalta. En kauheasti ole vielä viitsinyt muistella sitä kaikkea hyvää aikaa, lukea vanhoja kirjoitteluita tai muutakaan. Ehkä suurin ihmetyksenaihe on se, etten edes välttämättä haluaisi enää olla tämän tytön kanssa. Olen alkanut tajuamaan asiat niin kuin kaverit ja perhe on minulle toitottanut tämän suhteen aikana. Tyttö ei tullut missään vaiheessa mitenkään vastaan tässä jutussa vaan meikä sai olla se joka aina antoi periksi (enkä nyt tarkoita asioita: Mikä leffa katsotaan? Vaan ihan parisuhdetasolla.)

Parisuhdehan rakentuu sille, että molemmat ovat valmiit tekemään töitä sen eteen. Minä olin ja teinkin, mutta tyttö itsekkäänä teki asiat juuri niinkuin itse halusi...

Nyt mietityttää tulevaisuus aika paljon. Kuukauden päästä on tytöllä synttärit ja ajattelin, että kait se ihan fiksua olisi vaikka kortti lähettää. Muuten en viitsi olla tekemisissä niin kauan kuin emme halua samoja asioita.

Tyttö selvästikin on surullinen siitä, että ei voi pitää minua kaverinaan lopunelämää. Kyllä se nyt vaan on sellainen juttu, että en minä ainakaan ole sellainen mies joka ensin lähestulkoon seurustelee ja sen jälkeen kaikki muuttuu vaan kaveruudeksi. Kysynkin mielessäni seuraavaa kysymystä: Miltä tuntuisi nähdä XXX jonkun toisen miehen kanssa? Niin kauan kuin vastaus on "Hirveältä" ei kannata mitään kaverikorttia heilutella.

Luultavasti emme enää koskaan tule olemaan tekemisissä. Ei ainakaan niin kauan kuin tyttö ei halua seurustelua. Ja toisaalta, pystyykö parisuhdetta enää rakentamaan tällaisen jäljiltä? Molemmat ovat saaneet tehdä mitä haluavat ja riitaahan siitä vaan syntyi. Miten se muka yhtäkkiä muuttuisi siihen yhteiseen onneen jossa ollaan uskollisia ja rakastetaan toisiamme kävi miten kävi?

 

[moby]

Pakko katella Washingtonin peli tänään ja lähteä katsomaan löytyykö uutta valmennusvastuuta kaupungilta, kieltämättä kyseinen kimalainen oli ajoittain turhan passiivinen niin kuin Capsien alivoimapeli. Jos tänään tulee voitto niin lähden sinne Kolzigin paita päällä. Jos heittäydyn todella epätoivoiseksi, olen huomenna naamat Metrossa.

Huomasin tämän saman passiivisuus ongelman myös erään vanhemman prinsessan kanssa. Lähetin alisuorittajan farmiin ja nostin ylös 13 vuotta nuoremman lupaavalta vaikuttavan voimahyökkääjän. Keskimääräinen paino/pituusindeksi tosin romahti mutta toisaalta tissi/painosuhde nousi n. 300%. Harmikseni täytyy vain todeta, että olen enemmän perse- kuin tissimiehiä. Katellaan.

 

[Yuppi]

Erään parisuhteen tarina

Noniin, tähän on sitten tultu. Olen sen verran empaattinen ihminen, etten toivo kellekään asiaa tähän ketjuun. Ja silti meillä kaikilla koirailla on kumminkin asiaa tänne jossain vaiheessa… se on kai väistämätöntä.

Vuosi 2000/2001; tyttö 15, poika 18. Koulun piiristä se kaikki alkoi pikkuhiljaa kehittymään. Poika oli hieman hämillään, ei raukka oikein tiennyt kuinka päin olisi ollut. Ei vaikka oli kolme vuotta tyttöä nuorempi. Poikaa tämä asia hiukan hävetti. Toisaalta tytölläkin oli omat ongelmansa, niin kuin useimmilla kai on tuossa iässä. Useimmilla ongelmat eivät kuitenkaan ole yhtä pahoja. Tästä johtuen poika näki yhteisen tulevaisuuden hieman epävarmana ja kukaties siksi hän pysyi lähes aina yhtä varautuneena. Tai sitten poika nyt vaan sattuu olemaan sellainen. Lähtikö kaikki kasvamaan jo silloin kieroon kaikesta siitä myöntämisen ja kieltämisen, tunnustusten ja salaisuuksien ristiaallokosta? Koettakaa ihmiset olla toisillenne avoimia jos voitte, kaikki eivät vaan osaa.

Seuraavana vuonna jätkälle tuli lähtö armeijaan. Puolen vuoden koetinkivi meni suht hyvin, sen suuremmilta takaiskuilta välttyen. Seuraava vuosikin meni ihan ok, tytöllä oli kuitenkin yhä ongelmansa ja poika luultavasti aiheutti niitä vielä itse lisää antamalla heikkona hetkenään lupauksen, jota ei voisi vielä aikoihin lunastaa. Kihlautuminen tulisi toteutumaan vasta vuoden 2004 keväällä. Miksi näin? Lupaus johtui kaiketi juurikin siitä, että poika on aina ollut jollain tapaa hiukan raukka. Pelkää yksin olemista. Poika halusi turvata johonkin, tarrautua, mutta kun heikko hetki oli ohi ja yksinelon uhka väistynyt, poika ei enää pystynytkään pitämään lupaustaan.

Asioita kuitenkin lykättiin, mutta 2003 kesällä tyttö jostain syystä ajautui tilanteeseen, jossa ei satuttanut pelkästään itseään. Ehkä näin kävi juuri sen vuoksi, mitä edellä on kerrottu, en tiedä. Tai ehkä tyttö vaan sattuu olemaan sellainen. Yksi traumaattinen kokemus ja sen puutteellinen jälkihoito, johon poikakin kai syyllistyi, johti toiseen vielä pahempaan. Ehkä tästäkin olisi pitänyt puhua jälkikäteen enemmän. Poika ei kuitenkaan sen enempää asioita uskaltanut kaivella. Mahdollisesti siksi, että tunsi tapahtuneesta valtavaa syyllisyyttä.

Kaikki kyseisen kesän tapahtumat lakaistiin maton alle ja elämä jatkui kuten ennenkin, kait. 2004 keväällä siis viimein tuo kihlaus tapahtui, tosin poikaa piti silloinkin jonkun verran painostaa. Samana keväänä tapahtui toinenkin, vielä merkittävämpi asia. Erään parisuhteen tarkoitus, näin jälkikäteen ajateltuna, sai alkunsa. Pojalle melkoisena yllätyksenä/järkytyksenä, tytölle ei kai niinkään. Pojalla meni aikansa asian sulattelemisen kanssa, raukkaparka ei ollut vieläkään kasvanut aikuiseksi. 2004 loppukesästä muutettiinkin sitten jo yhteen, käytännössä viikot kuluivat kämpässä ja viikonloput tutummissa maisemissa. Poika ei todellakaan ollut helpointa mahdollista seuraa niihin aikoihin(kaan).

Poika ei ymmärtänyt koko asiaa vielä sinä aurinkoisena ja kirpeänä talvipäivänäkään, eikä vielä vähään aikaan sen jälkeenkään. Poika olisi voinut olla enemmän paikalla silloin. Onnekseen poika kuitenkin oppi koko ajan ja tästä pelottavasta asiasta muotoutuikin ensin ”ihan jees”-juttu ja ajan myötä maailman paras juttu. Jälkikäteen tuntuu siltä, että tuo vuoden 2005 loppupuoli oli seesteisintä aikaa pojan elämässä. Kukaties ikinä. Pojan suuri heikkous on aina aikuisiällä ollut vapauden kaipuu. Se sama mikä varmaankin tyttöä on alkanut koko ajan vahvemmin ja vahvemmin kutsumaan. Viikonloppuina tai yleensäkin poika olisi voinut viettää enemmän aikaa kotona ja todennäköisesti niin tekisikin, jos ajassa voisi palata taaksepäin. Auttaisiko se silti mitään, sitä ei tiedä.

Vuoden 2006 alkupuolella kuitenkin tyttö teki jotain, mitätöntä tai ei, mikä heilutti pojan luottamusta. Ennen kaikkea luottamusta omaan itseensä, mitättömästä itsetunnosta tuli vieläkin mitättömämpi. Järjetön alemmuudentunne ja todistamisen pakko, jotka olivat seuraneet jo lapsuudesta asti poikaa joka asiassa, nostivat päätään. Siinä tilanteessa on helpointa epäillä kaikkea ja kaikkia, itseäänkin. Eteenpäin kuitenkin nitkuteltiin, kesän tullen tytön kasvaneet sosiaaliset kontaktit ja menemiset saivat taas kaiken tolaltaan. On olemassa asioita, joita on vaikea tuomita mitenkään. Poikaa vaivanneet asiatkin ovat sellaisia, joista joku ottaisi hirveät pultit ja heittäisi kaiken romukoppaan, kun taas joku toinen heittäisi vasemmalla kädellä lavuaariin arjen pesuveden mukana. Tietenkin tytönkin suorittamille eri manöövereille on joku syy, ketään ei nyt jaksa ruveta syyttelemään.

Sovinnon jälkeen mentiin taas. Syksy hurahti miten kuten, välillä paremmin ja välillä huonommin. Mutta eikö niin ole jokaisessa parisuhteessa? Kuluneen vuoden alkupuolella tyttö ehdotti sitten taukoa ja poika sai kuulla myös vähemmän hauskoja asioita, minkä poika otti tietenkin kohtalaisen raskaasti. Suunnilleen kuukausi kului enemmän tai vähemmän sekavissa merkeissä, unen ja valveen rajamailla. Jotain hyvää kun asiasta hakee, niin poika laihtui ihan itsestään vajaan kymmenkunta kiloa eivätkä ne ole tulleet vieläkään takaisin. Tuskin ihan piakkoin tulevatkaan. Tauko. Mitä se tarkoittaa, ollaan saman katon alla, muttei kuitenkaan olla. Mitä järkeä? No lapsen vuoksi tietenkin, kuinkas muuten. Poikaa otti välillä rajustikin hermoon, kun seurasi tytön tulemisia ja menemisiä, niin paljon että kolmen kuukauden kuluttua pojan oli pakko heittää pallo tytölle. Tyttö otti kopin, mutta mitä se käytännössä tarkoitti? Se tarkoitti taukoajalta alkaneen menettelyn, aikataulujen sopimisten jatkamista. Arjen jatkumista.

Kesä meni sitten siinä. Syksyksi tuli muutto toiseen asuntoon. Pojan pettymykseksi mikään ei kuitenkaan tuntunut muuttuvan. Tytöllä oli omat, pojan mielestä epäilyttävät kaverinsa. Tosin poika ei koskaan näitä oikeastaan edes tavannut. Syntyi noidankehä, tyttö halusi tavata kavereitaan, poikaa asia harmitti ja niinpä poika käytti oman vapaa-aikansa asioiden nollaamiseen omassa kaveripiirissään. Poika ei uskaltanut puhua, koska pelkäsi vastauksia. Hiljaa on parempi ja turvallisempi olla. Syksy taittuu nyt talveksi ja poika sai sellaisen viestin, että olisi parempi erota. Tytölläkin on ilmeisesti joku toinen. Pitäisikö pojan nyt sitten olla yllättynyt? Poika ei kuitenkaan ole, pojalla on vain tyhjä ja surullinen olo. Poikaa jotenkin säälittää tyttö kaikesta huolimatta, poikaa säälittää poika itse, ja kaikkein eniten se lapsi, joka nukkuu kaikesta tästä täysin tietämättömänä.

Tyttö on jossain ulkona, pojan pitäisi kai miettiä missä aikoo tulevaisuuttaan viettää. Poika haluaa miettiä tulevaisuuttaan, vaikka se ei hyvältä näyttäisikään. Pojan pitäisi hakea kai uutta asuntoa, mutta ei tästä kaupungista. Pojan on raskasta katsoa tyttöä, tyttöä jota kai vielä kuitenkin rakastaa, mutta joka kai rakastaa jotakuta toista. Poikaa väsyttää. Poika haluaa uskoa, että illalla nukuttaessaan lastaan hän antaa turvan tälle. Todellisuudessa poika hakee lapsesta turvaa ja tarraa tähän kuin hukkuva oljenkorteen. Poika aikoo juoda pari sormenleveyttä jalokahvia, josko se auttaisi nukkumaan, vai käykö niin kuten on jo pitkän aikaa käynyt, eli odottaa tyttöä, odottaa vaikkei tulisikaan. Ikuisesti ei kai voi odottaa, ei enää.

Toisaalta pojalla on harrastuksensa, jolloin tämän kaiken voi unohtaa. Pojalla on myös ystävänsä, todella hyviä ystäviä. Pojan pitäisi lähteä lauantaina junalla Tampereelle peliä katsomaan. Pojalla on myös yksi yllättäväkin viime hetken veto, joka saattaisi kai ”pelastaa” pojan, joku paikka missä poika pystyy rauhoittumaan, mistä ei ole kiire minnekään. Tämän varaan poika ei kuitenkaan voi laskea, mutta toivossa olisi kai hyvä elää.

Elina, mitä mä teen? (nimi muutettu, hymiö)

 

[Solomon]

Yuppi, rustasit varmaan tuskallisimman jatkisviestin ikinä minun lukea. Tunnen jossakin määrin olevani samassa tilanteessa. Meillä asiaan ei varmaankaan liity ylimääräisiä osapuolia, mutta silti on sietämätön olo, kun tuntee ja pelkää, että toinen on liukumassa hiljakseen pois. Mahdotonta päästää irti, jos ei pysty eikä halua. Valistunutkaan järki ei voi selättää mustaa oliota, jonka koura puristaa sydäntä.

Sillä tämän järjen tekemät päätökset historia osoittaa lopulta teatteriksi: yhtenä päivänä tuska murtaa sinetit, seuraavana katkeruus ja epätoivo juoksevat käsi kädessä tanssien suusta ulos.

Tälle pojalle totuuskin voi olla lopulta teatteria, jos tietää, ettei taakkaa kykene kantamaan. Poika ei voi syyttää tyttöä mistään. Poika on se, joka on rakasti vähemmän ja kylvi tuhon kohtelemalla toista huonosti. Heiveröinen olento ei kuitenkaan lopulta voi syyttää itseään mistään sellaisesta, jossa tuntuu olevan täydellä sielullaan pelissä. Ei voi syyttää itseään itsestään. Rakasti sen, minkä osasi.

Joskus kävi niin, että poika viskeli tytön kapsäkkiin tuskaa ja epävarmuutta. Sitten se luonnollisesti pursusi yli. Seuraavaksi pojan piti itse väkisinkin alkaa muuttua. Ja sitten, kun vaaka keikahti, niin paska palaa sinne, mistä se on peräisin.

Säkkipimeä rakkaus on taistelua, mutta epäilemättä suurin osa rakkauksista on vähintään jokseenkin hämärää. Ei sentään säkkipimeää, todennäköisesti.

 

[scholl]

Salzburgissa miehet voivat pelata videopelejä, lukea pornolehtiä ja juoda viinaa, kun naiset ovat ostoksilla:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1460340

En ymmärrä oikein tuota asiaa. Sitä ei millään tavalla perustella, että miksi miehet lähtevät ylipäätänsä mukaan maskoteiksi. Itselläni jos on tarve mennä ostoksille niin menen, teen nopeat ratkaisut ja tulen pois. Samoin oletan, että nainen tekisi. Ei siitä tarvitse naisen miehelle mainita, jos hän ostoksilla käy. Puhumattakaan, että vaatimalla vaatisi miestä sinne mukaan. Se on hävytöntä kitinää.

 

[KoJu]

Salzburgissa miehet voivat pelata videopelejä, lukea pornolehtiä ja juoda viinaa, kun naiset ovat ostoksilla:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1460340

En ymmärrä oikein tuota asiaa. Sitä ei millään tavalla perustella, että miksi miehet lähtevät ylipäätänsä mukaan maskoteiksi. Itselläni jos on tarve mennä ostoksille niin menen, teen nopeat ratkaisut ja tulen pois. Samoin oletan, että nainen tekisi. Ei siitä tarvitse naisen miehelle mainita, jos hän ostoksilla käy. Puhumattakaan, että vaatimalla vaatisi miestä sinne mukaan. Se on hävytöntä kitinää.

Tuo oletus on kuitenkin suurimmassa osassa tapauksista väärä. Malliesimerkkejä tuolta naisenlogiikka-ketjusta. Toimintatavat ja ajatusmallit jotakuinkin erilaiset kuin miehillä.

 

[scholl]

Toimintatavat ja ajatusmallit jotakuinkin erilaiset kuin miehillä.

Sen takia en ymmärräkään sitä, miksi jotkut miehet suostuvat siihen. Useimmitenhan miehillä pitäisi olla enemmän valtaa, joten ei mitään syytä suostua hölmöläisen hommiin.

 

[Raksilanmäyrä]

Oma naiseni tutkii jatkoaikaa(com) loputtomalla mielenkiinnolla. Kuulemma Suomen fiksuin keskustelupalsta. En enää tiedä mitä tänne uskaltaa kirjoittaa, onneksi seuraan myös lätkää/jääkiekkoa jota tyttöni ei niin arvosta, joten pystyn vielä jakamaan huoleni täällä edes jollain saralla. Huvittaa että tämä anonyymien miesten pyhättö käsittelee kaikkea maan ja taivaan välillä suhtkot korkealla tasolla, ja silti nainen herättää enemmän keskustelua kuin koko muu universumi yhteensä.

ps. Jos luet tän kulta niin terveiset espooseen!

 

[Messenger]

Aiemmin tuossa sivulla 215 kirjoitin omasta etäsuhteestani tyttöni kanssa.
Nyt onkin jo ensimmäisiä rakoilun merkkejä havaittavissa,kun tuli viestiä et hänestä tuntuu et etääntyisimme kovaa vauhtia.Itse puolestani yritän rauhoitella ja sanoa ettei mitään hätää ole ja et välimatka vaan saa tunteet moninkertaistumaan.Tapasipa hän siellä äskettäin erään toisen suomalaisen, sanotaan vaikka Paten, joka on kuulemma ihan mukavanoloinen tyyppi.
Saas nähdä miten jatko etenee...

Ja jatkohan eteni.Ei Paten suuntaan mutta ei myöskään omalta kannalta mitenkään positiiviseen päin. En sano ettenkö olisi ollut tietoinen tilastoista ja etäsuhteiden vaikeuksista mutta vituttaahan tuo.Olen siis jälleen kokemusta rikkaampana ja tiedän varmaksi etten enää tule vastaavaan tilanteeseen osallistumaan.Harmitus on iso, koska kerrankin tyttö oli erittäin mieleinen,ei ärsyttänyt millään muotoa ja olisin ollut kenties valmis katsomaan isommankin kortin hänen kanssaan mutta DNA.

Näillä mennään,muut omillaan ja verkot vesille uudestaan..

 

[Väsyneet Kädet]

Fan-freakin'-tastic!! Onnistuneet treffit takana - ja viikonloppuna tulossa jatkoa!

 

[#31]

Itsellä on nyt sellainen tilanne päällä, että tapasin tässä menneellä viikolla mukavan oloisen tytön. No asia johti siihen että tyttö kysyi sitten minua ulos ja suostuin (itsellänikin se oli mielessä mutta ko. henkilö ehti ensin). Olimme sitten viime lauantaina treffeillä ja oli todella mukavaa. Erotessamme tyttö ilmoitti haluavansa nähdä vielä uudestaankin ja olin samaa mieltä, sovimme että soitellaan ja katsotaan koska olisi mahdollista. Myöhemmin tyttö vielä laittoi viestin ja kiitti kivasta illasta jne.... Itsellä on kuitenkin nyt sekava tunne koska koitin eilen sitten soittaa hänelle ihan muuten vaan, mutta hän ei vastannut, noh ei siinä mitään. Ajattelin että hän soittaa minulle sitten takaisin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Tänään olen laittanut viestin hänelle mutta vastausta ei vain kuulu...
Tämä on sinänsä outo tilanne, ymmärrän kyllä jos hän ei halua nähdä enää ja ei vastaa sen takia mutta sen voisi sanoa kyllä suoraankin. Sitten ihmetyttää se, että tyttö kuitenkin vaikutti kohtuu kiinnostuneelta minusta, ja itsekkin olen hänestä kiinnostunut...
V*tuttaa vaan tällainen epätietoisuus...

 

[Messenger]

Varmaan pre-paidistä saldo loppunut ja ekalla kerralla ei ole kuullut puhelimen sointia..Syitä on monia,oikeita tai keksittyjä..

 

[ruoska]

Itsellä on nyt sellainen tilanne päällä, että tapasin tässä menneellä viikolla mukavan oloisen tytön. No asia johti siihen että tyttö kysyi sitten minua ulos ja suostuin (itsellänikin se oli mielessä mutta ko. henkilö ehti ensin). Olimme sitten viime lauantaina treffeillä ja oli todella mukavaa. Erotessamme tyttö ilmoitti haluavansa nähdä vielä uudestaankin ja olin samaa mieltä, sovimme että soitellaan ja katsotaan koska olisi mahdollista. Myöhemmin tyttö vielä laittoi viestin ja kiitti kivasta illasta jne.... Itsellä on kuitenkin nyt sekava tunne koska koitin eilen sitten soittaa hänelle ihan muuten vaan, mutta hän ei vastannut, noh ei siinä mitään. Ajattelin että hän soittaa minulle sitten takaisin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Tänään olen laittanut viestin hänelle mutta vastausta ei vain kuulu...
Tämä on sinänsä outo tilanne, ymmärrän kyllä jos hän ei halua nähdä enää ja ei vastaa sen takia mutta sen voisi sanoa kyllä suoraankin. Sitten ihmetyttää se, että tyttö kuitenkin vaikutti kohtuu kiinnostuneelta minusta, ja itsekkin olen hänestä kiinnostunut...
V*tuttaa vaan tällainen epätietoisuus...

Tuo kuulostaa jotenkin niin samanlaiselta miten myös ruoskalle on käynyt muutamana kertana. Toi on kyllä todellakin vittumaista toi epätietoisuus ja odottelu ja varsinkin tuo, jos annetaan merkkiä että kiinnostusta löytyy ja halua nähdä uudestaan. Eihän tuo pistäisi vituttamaan millään, mutta jos annetaan merkkiä vastakaiusta niin ihmekös tuo. Itse olen kyllä tähän asti aina pyrkinyt siihen, että jos tuntuu että ei kiinnosta kyseinen henkilö niin kertoo sen kohteliaalla tavalla tai vastaavasti ei anna ainakaan merkkiä, että olisi halua jatkaa tapailemista. Mikä siinä on niin vaikeaa vastata edes puhelimeen ja kertoa asia edes sitä kautta. Ikäviä tilanteita ja pää niistä tulee vaan kipeäksi, jos liikaa jää miettimään. Uutta matoa vaan koukkuun.

 

[scholl]

Ei tuossa ole mielestäni mitään ihmeellistä. En itsekään aina huomaa puhelimen soineen ja joskus on huono päivä tai huono hetki, ettei pääse puhelimeen tai jaksa vastata. Viesteissä ei taas välttämättä ole aina asiaa. Muutama päivä sinne tänne. Ei tunteista voi vetää mitään johtopäätöksiä sen perusteella, jos jostain henkilöstä ei ole kuulunut muutamaan päivään. Eriasia jos on vaikka kuukauden ollut hiljaa.