Naisasiat

[Pottakameli]

Helvetti...tää menee uskomattomaksi. Tyttöystävällä on joku vaatekoko/paino kriisi menossa ja saanut päähänsä että pidän häntä lihavana. En todellakaan pidä! Mutta mikään ei auta. Hän näyttää tv-ohjelmista ihmisiä ja sanoo että "tuokin on mua laihempi jne." Hulluutta on se että vaikka miten sanon että en pidä niin ei auta. Millä hitolla mä sen sanon ellen sitten sanomalla että hän ei todellakaan ole.

Nyt hän sitten on suuttunut todella pahasti, kun tulkitsee juttuja juuri silä tavalla että ajattelisin hänen olevan lihava! Vaikka en sanoisi mitään sinnepäinkään. Ei vastaa edes puhelimeen. . Tuntuu että kaikki liittyy muka siihen ja että mikään ei auta. Vapisuttaa ja itkettää eikä tiedä yhtään mitä voisi tehdä..ei mikään puhe auta. Tuntuu että hän oikein tahtoo että sanoisin häntä läskiksi. Mutta en voi sanoa koska ei ole niin.

Tää on kuin pahaa unta

 

[Ted Raikas]

Tää on kuin pahaa unta

Joo, se täytyy sanoa, että tuohon ei pysty ketkään muut kuin naiset.

 

[Bob Rambo]

Tyttöystävällä on joku vaatekoko/paino kriisi menossa ja saanut päähänsä että pidän häntä lihavana.

Meikäläisen edellinen tyttöystävä sai ajoittain samanlaisia kriisejä. Painoa tyttösellä oli luultavasti joku max 50 kiloa, mutta silti oli mielestään supaläski. Ilmeisesti jossain vaiheessa allekirjoittaneen jokainen katse ja ele ämmää kohtaan uhkui läskittelyä, tytön mukaan ainakin pidin häntä paksuna, vaikken sanallakaan koskaan hänen kilojaan arvostellut tahi muutenkaan pullukkana pitänyt.

Eräänä iltana sitten sai riittää ja tein selväksi pitäväni häntä ennemminkin alipainoisena kuin plösönä = naisen järkeilyllä haukuin häntä anorektikoksi ja ties miksi keskitysleirikarkuriksi. Niin tai näin, aina väärinpäin.

Akka oli muutenkin todella epävarma tapaus ja meidän suhteemme päättyi naisen petollisuuteen. Jokin aika sitten satuin kuulemaan lähikaupassa, kun kyseinen neitokainen surkutteli nykyiselle jätkälleen, miten ei mukamas millään mahdu johonkin potkupuvun kokoiseen kolttuun. Sääliksi kävi miestä.

 

[Kaivanto]

...

Suoraan sanoen pisti aluksi hiukan naurattamaan, mutta vakavasti ottaen kuulostaa niin anorektikon vaihtoehtotodellisuudelta kuin olla ja voi. Kerran tunsin yhden mimmin, joka kun tutustuimme teki sivutyönään mannekiinin hommia ja oli täydellisissä naisen mitoissa, mutta kuihtui niistä reilussa vuodessa +170-senttiseksi ja varmaan alle 40-kiloiseksi hammastikuksi. Käsittämättömän järkyttävää nähtävää.

Jos kyse on vain pikku kiukuttelusta, suhde raiteilleen esittämällä mahdollisimman ytimekkäästi, että 1) hän ei ole lihava ja 2) et pidä häntä lihavana. Kysyt "menikö perille" niin monta kertaa, että menee. Jos homma etenee syömishäiriöksi, tilanne raiteilleen vaikka ammattiavulla.

 

[Jj]

No omalla kohdalla onneksi täällä tulee roikuttua vain työaikoina, vapaalla hyvin harvakseltaan. Ja itse olen vasta kakskytjotain. Edellinen työpaikka olikin sitten täysin päinvastainen tällä saralla nykyiseen verrattuna.

Okei no sullahan on sitten toivoa vielä..

 

[Vesuri]

Helvetti...tää menee uskomattomaksi. Tyttöystävällä on joku vaatekoko/paino kriisi menossa ja saanut päähänsä että pidän häntä lihavana. En todellakaan pidä! Mutta mikään ei auta. Hän näyttää tv-ohjelmista ihmisiä ja sanoo että "tuokin on mua laihempi jne." Hulluutta on se että vaikka miten sanon että en pidä niin ei auta. Millä hitolla mä sen sanon ellen sitten sanomalla että hän ei todellakaan ole.

Nyt hän sitten on suuttunut todella pahasti, kun tulkitsee juttuja juuri silä tavalla että ajattelisin hänen olevan lihava! Vaikka en sanoisi mitään sinnepäinkään. Ei vastaa edes puhelimeen. . Tuntuu että kaikki liittyy muka siihen ja että mikään ei auta. Vapisuttaa ja itkettää eikä tiedä yhtään mitä voisi tehdä..ei mikään puhe auta. Tuntuu että hän oikein tahtoo että sanoisin häntä läskiksi. Mutta en voi sanoa koska ei ole niin.

Tää on kuin pahaa unta

En ole mikään aktiivi (futis)foorumisti, mutta siellä esiintyy usein tällaisiin tapauksiin sopiva vinkki: Hiero sitä munalla.

Kokemuksesta voin kertoa, että olet kusessa. Jatkuva vakuuttelu hänen ei-lihavuudestaan ei päästä sinua pälkähästä, koska hän haluaa kuulla sitä sen uudestaan ja uudestaan. Varmistaakseen nämä vakuuttelut hän pyrkii vain laihduttamaan lisää, jolloin ollaan jo vaarallisilla vesillä, ellei sitä laihtumisen tarvista todella ole. Kannattaisi yrittää keskusteluyhteyttä, jossa molemmat kertoisitte oman näkemyksenne hänen sijoittumisestaan naisen ihannemittoihin. Tee hänelle selväksi, että hän on mielestäsi niissä mitoissa, jotka itseäsi miellyttää.

Puhmisen lisäksi tee myös teoillasi selväksi, että haluat häntä juuri sellaisena kuin hän on. Hiero sitä munalla.

 

[Hazardipakki]

Helvetti...tää menee uskomattomaksi. Tyttöystävällä on joku vaatekoko/paino kriisi menossa ja saanut päähänsä että pidän häntä lihavana.

Itsehän en naisista juuri mitään ymmärrä, mutta ehdottaisin kuitenkin, että otat nimim. Vesurin neuvoista vaarin. Tyttöystäväsi vikinä on sitä peruskauraa johon meistä jokainen sortuu joskus, toiset tietysti hiukan useammin. Ei muuta kuin naida napsauta tuota naista vaikka rajusti keittiön pöydällä, niin eiköhän rumuus-puheet unohdu samantien. Ethän bylsisi rumaa naista?

 

[Vekurinen]

Itsehän en naisista juuri mitään ymmärrä, mutta ehdottaisin kuitenkin, että otat nimim. Vesurin neuvoista vaarin. Tyttöystäväsi vikinä on sitä peruskauraa johon meistä jokainen sortuu joskus, toiset tietysti hiukan useammin. Ei muuta kuin naida napsauta tuota naista vaikka rajusti keittiön pöydällä, niin eiköhän rumuus-puheet unohdu samantien. Ethän bylsisi rumaa naista?

Kohteliasta kuitenkin kysyä ensin.

 

[Niilo]

Helvetti...tää menee uskomattomaksi. Tyttöystävällä on joku vaatekoko/paino kriisi menossa ja saanut päähänsä että pidän häntä lihavana. En todellakaan pidä! Mutta mikään ei auta. Hän näyttää tv-ohjelmista ihmisiä ja sanoo että "tuokin on mua laihempi jne." Hulluutta on se että vaikka miten sanon että en pidä niin ei auta. Millä hitolla mä sen sanon ellen sitten sanomalla että hän ei todellakaan ole.

Nyt hän sitten on suuttunut todella pahasti, kun tulkitsee juttuja juuri silä tavalla että ajattelisin hänen olevan lihava! Vaikka en sanoisi mitään sinnepäinkään. Ei vastaa edes puhelimeen. . Tuntuu että kaikki liittyy muka siihen ja että mikään ei auta. Vapisuttaa ja itkettää eikä tiedä yhtään mitä voisi tehdä..ei mikään puhe auta. Tuntuu että hän oikein tahtoo että sanoisin häntä läskiksi. Mutta en voi sanoa koska ei ole niin.

No mikään spesiaali asiantuntija en ole (tässäkään asiassa),mutta koska yleensä sotkeudun asioihin mitkä ei oikeastaan minulle kuulu niin ei tehdä tässä tapauksessa poikkeusta.

Eli kuten tuossa on aiemmin on mainuttu, on muillakin ollut vastaavia "ongelmia". Ilmeisesti tässä tapauksessa tyttöystäväsi kuuluu siihen isoon ja kasvavaan joukkoon, jotka eivät pidä vartalostaan. Teidän kahden ikäänne en tiedä, mutta mielestäni on huolestuttavaa, että jo 16 vuotiaat ja nuoremmat tytöt ovat huolissaan siitä, että ovat liian lihavia, jos tai kun todellisuudessa eivät sitä ole. Ilmeisesti heidän mielestä naisen pitää olla hoikka, langanlaiha malli joka ei voi syödä kuin puolipalaa ruisleipää päivässä ja juoda 2 litraa vettä, ettei liho? Jos painaa muka liikaa niin pojat eivät tykkää ja moittivat tonnikeijuiksi ja rahtilaivoiksi.

Mitä tulee omaan tilanteesi, niin vain sinä voit siitä selvitä. Kaikki mitä sanot tai teet tulkitaan väärin. Vaikea sanoa mitä tekisin itse jos olisi vastaava tilanne, mutta jokainen tapaus on omansa. Ei näihin asioihin ole mitään opasta josta voi katsoa ohjeet hakusanalla liikalihavuus, mitä tehdä ja miten toimia. Ehdotan kuitenkin että istutte taas alas ja keskustelette tästä asiasta oikein kunnolla. Sanot taas että olet huolissasi hänestä, rakastat häntä yli kaiken ja tahdot hänet jatkossakin sellaisenaan. Viet sen sitten ulos syömään romanttisesti (ei mihinkään heseen tai karvakäden pizzeeriaa). Vietätte kahdestaan kunnon illan ja keskustelette asioista syvällisesti kynttilän valossa, huovan alle käpertyneen sylikkäin takkatulen ääressä...

Mitä taas tulee vesurin neuvoihin niin unohda tuollaiset neuvot !Tosi mies joka rakastaa tyttöystäväänsä tai vaimoa tai jotain muuta naista ei käytä noin likaista mielikuvitusta. Naista pitää käsitellä kuin kukkaa kämmenellä, helliä, hyväillä, rutistaa, rakastaa ja huolehtia. Kyllä se palkinto sitten sieltä tulee ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella.

 

[puuntakaa]

Helvetti...tää menee uskomattomaksi. Tyttöystävällä on joku vaatekoko/paino kriisi menossa ja saanut päähänsä että pidän häntä lihavana. En todellakaan pidä! Mutta mikään ei auta. Hän näyttää tv-ohjelmista ihmisiä ja sanoo että "tuokin on mua laihempi jne." Hulluutta on se että vaikka miten sanon että en pidä niin ei auta. Millä hitolla mä sen sanon ellen sitten sanomalla että hän ei todellakaan ole.

Nyt hän sitten on suuttunut todella pahasti, kun tulkitsee juttuja juuri silä tavalla että ajattelisin hänen olevan lihava! Vaikka en sanoisi mitään sinnepäinkään. Ei vastaa edes puhelimeen. . Tuntuu että kaikki liittyy muka siihen ja että mikään ei auta. Vapisuttaa ja itkettää eikä tiedä yhtään mitä voisi tehdä..ei mikään puhe auta. Tuntuu että hän oikein tahtoo että sanoisin häntä läskiksi. Mutta en voi sanoa koska ei ole niin.

Tää on kuin pahaa unta

Taitaa valitettavasti olla niin, että nainen haluaa lopettaa suhteenne ja sen takia heittäytyy hankalaksi. Anna hänelle Mitä hän haluaa ja sano: "voi vinssi kun olet lihava, en kehtaa tuollaisen laarditapiirin kanssa enää näyttäytyä, joten tämä suhde oli sitten tässä". Tietysti toisena vaihtoehtona voisi olla keskustella asiat juurta jaksain halki ja sitä kautta selvittää mistä kohtaa se lenkkitossu neidon jalkaa oikein puristaa?

 

[pernaveikko]

Jatkoajan naiset, sana on nyt vapaa, tähän tarvitsee vastauksen.

Koulukaverini Riitta (nimi muutettu) on aivan loistava ihminen, tulemme huomattavan hyvin keskenämme toimeen. Luonnollisesti ei mitään seksuaalisutta, koska olemmehan molemmat avioliitossa. Sitä kuitenkin monet kuvittelivat.

Haluaisin tietää miksi hän aivan jatkuvasti kertoo miehestään. "Minun mieheni..." "Pekka (nimi muutettu), siis tämä mieheni..." Kyse ei ole siitä, että hän mitenkään toisi itseään esiin tai haluaisi naimisissaoloaan enempää korostaa. Jotenkin avioliitossa ei olekaan yksilöitä, vaan ollaan niin yhtä, niin yhtä. Kai se jollain tasolla on pyhän liiton tarkoituskin, mutta eihän se nyt aivan noin voi mennä.

Ilmeisesti naiset tosiaan vain ovat tuommoisia?

Ihan oikeasti, minua kun nyt ei ns. vittuakaan kiinnosta hänen miehensä.

 

[Cassu]

Eli hän puhuu koko ajan miehestään ja ei juuri esim omista hararstuksistaan? Onko tämä kyseinen mies kenties jossain hyväpalkkaisessa työssä tai vastaavaa? En keksi muuta tähän hätään kun sen että hän haluaa saattaa muut tuntemaan olonsa huonompiarvoisiksi (toivottavasti ymmärrät mitä tarkotan). Eli hänen miehensä osaa mitä vaan ja muut ovat paljon huonompia. Olisiko tällasesta kyse?

 

[pernaveikko]

Eli hän puhuu koko ajan miehestään ja ei juuri esim omista hararstuksistaan? Onko tämä kyseinen mies kenties jossain hyväpalkkaisessa työssä tai vastaavaa? En keksi muuta tähän hätään kun sen että hän haluaa saattaa muut tuntemaan olonsa huonompiarvoisiksi (toivottavasti ymmärrät mitä tarkotan). Eli hänen miehensä osaa mitä vaan ja muut ovat paljon huonompia. Olisiko tällasesta kyse?

Mies muuten on erittäin hyväpalkkaisessa työssä. Sehän tässä ihmetyttääkin, kun hän nimenomaan kertoo esim. omista harrastuksistaan (eli omaakin elämää löytyy), mutta jotenkin se minun mies sinne aina väliin livahtaa.

 

[Cassu]

No olisko kyseessä sitten tämä että nainen haluaa leveillä jatkuvasti miehensä tekemisillä?

 

[Ted Raikas]

Jotkut tosiaan haluaa jollain tapaa elää elämäänsä muiden kautta ja hakeutuvat ensinnäkin sellaiseen läheiseen seuraan, missä toinen osapuoli on korkeassa asemassa tai tulee muuten hyvin toimeen. Kai se voi olla jonkinlaista oman egonsa pönkittämistä sitten. Paha mennä sanomaan kyseisen tapauksen kohdalla, kun ei tunne. Tietysti rakastuessa voi olla, että tulee siitä kumppanistaan puhuttua tuon tuosta, kun ei juuri muuta pyöri mielessä.

Kieltämättä rasittavaa kuunnella, jos joku puhuu vaan yhdestä ihmisestä.

 

[pernaveikko]

No olisko kyseessä sitten tämä että nainen haluaa leveillä jatkuvasti miehensä tekemisillä?

Ei. Nimenomaan tuosta ei ole kyse, ei mitään Pohjois-Korea juttuja yhdestätoista hole-in-onesta.

"Kävin eilen elokuvissa." Merkityksellinen asia.
"Jalassani oli siniset sukat." Ei ehkä ihan niin kiinnostava asia.

 

[Snakster]

Ihan oikeasti, minua kun nyt ei ns. vittuakaan kiinnosta hänen miehensä.

Veikkaan kyseessä olevan sellaisen tilanteen, että Riitta haluaisi välittömästi tehdä kanssasi sitä kauneinta asiaa maailmassa ja koska hän pelkää, ettei itse pysty vetämään rajoja oikeisiin kohtiin, hän varmistaa ukkonsa olemassaoloa hokemalla sen, ettet sinä edes yritä sitä missä onnistuisit nanosekunnissa. Eli koska Riitta ei luota itseensä, hän luottaa siihen ettet sinä riko muiden liittoa kunhan vain joka sekunti muistat sellaisen olemassaolon.

 

[ozo]

Mä sain iskettyä erittäin hyvännäköisen baarimikon, ja heitähän ei tunnetusti helpolla saa. Eli nyt olen aika ylpeä itsestäni. Katsotaan, miten tässä loppupeleissä käy.

 

[teemu_s]

Näin tammikuussa. Ei paista enää. Tänäiltana sitten pistettiin poikki. :(

Tuo lainaus oli päivätty 9.5.2007. Tänä iltana sitten kävin tyttösen luona iltateellä ja syömässä tuoreita sämpylöitä. Olivat hyviä. Juteltiin niitä ja näitä ja hierottiin toistemme hartioita. Aktiin ei päästy mutta esille nousi että mitä jos vielä sittenkin? Perhana, nyt on ukon mieli sekaisin eikä ensi yönä varmasti nukuta!

Onko kenelläkään kokemusta uudelleenlämmitetystä suhteista? Toimiiko vai jääkö samalle asteelle kuin eilen ostettu pizzerian pizza mikrotettuna eli onhan se pizzaa mutta jotain silti puuttuu?

 

[Hejony]

Onko kenelläkään kokemusta uudelleenlämmitetystä suhteista? Toimiiko vai jääkö samalle asteelle kuin eilen ostettu pizzerian pizza mikrotettuna eli onhan se pizzaa mutta jotain silti puuttuu?

Omalla vaatimattomalla kokemuksellani totean, että toimimisen mahdollisuus on aika pieni. Kehotan silti kuitenkin ehdottomasti kokeilemaan, kerran vain eletään ja enemmän se vituttaa jos et edes yritä. Ei mitään hävittävää, mitä nyt yksi sydän saattaa hajota, mutta sehän korjaantuu viimeistään keväällä kun hameet jälleen lyhenevät!

 

[-OO-]

Onko kenelläkään kokemusta uudelleenlämmitetystä suhteista? Toimiiko vai jääkö samalle asteelle kuin eilen ostettu pizzerian pizza mikrotettuna eli onhan se pizzaa mutta jotain silti puuttuu?

Omakohtaista kokemusta ei ole mutta lähipiiristä löytyy molempia esimerkkejä, kuten yli 30-vuotinen avioliitto uudelleen lämmittelyn tuloksena, mutta myös päinvastaisia esimerkkejä joissa on huomattu että ei se homma toisellakaan kerralla toimi sen paremmin.

Eli ei kun yrittämään vaan uudelleen jos siltä vähänkin tuntuu, ei se välttämättä tuhoon tuomittua ole.

 

[Väsyneet Kädet]

Onko kenelläkään kokemusta uudelleenlämmitetystä suhteista? Toimiiko vai jääkö samalle asteelle kuin eilen ostettu pizzerian pizza mikrotettuna eli onhan se pizzaa mutta jotain silti puuttuu?

Itselläni oli sama paska samassa paketissa (puhun siis suhteesta, en ihmisestä). Eli ei siinä toisessa osassa mikään muuttunut ja yhtä huonosti synkkas. Silti pari vuotta kesti kärvistely, koska ei sitten osannut laittaa toistamiseen poikki. Tai sitten kun oli sen viimeisen rajan yli menty jo aikaa sitten, niin onnistui ne sanat ulos pullauttaan.

Mutta noin yleisesti sanoisin, että paljon on kiinni siitä miksi on poikki mennyt ja millaista se meininki on ollut. Jos on ollut hyvä suhde kaikinpuolin, mutta on mennyt poikki esim. sen takia, että on halunnut kokea vielä muuta, niin voihan se toimiakin. Mutta jos on luottamus mennyt, niin sen korjaaminen on vaikeaa - jos onnistuu ollenkaan.

 

[pettter]

Noh, on kyllä saamarin kumma juttu kun aivan yllättäen löytyy jokin ämmä josta vaan alkaa välittämään harvinaisen paljon. Miehenä tietenkään en oikein kehtaa puhua mistään rakkauksista tai aikuisena ihmisenä tykkäämisistä, enkä oikein anna sellaisten ajatustenkaan tulla päähän, mutta on tää kyllä siltikin hemmetin kumma juttu.

Noh, nyt parisuhdetta vaan hieman haittaa se kun keskimäärin 2-3 päivänä viikossa tulee ryypättyä, eikä silloin miehenä ole kiinnostunut mistään seksijutuista, ja 2-3 päivää tulee maattua sängyssä krapulassa, jolloin ei uskalla ruveta hommiin kun pumppu meinaa pettää, eikä kyllä silloin muutenkaan kiinnostaisi, niin skrätsäilyhommiin ei tässä kykene kovinkaan monena päivänä viikossa.

Enkä itse oikein innostu mistään turhanpäiväisistä lässynlässyn jutuista, varsinkaan sellaisista pinnallisista ja turhista ylimääräisistä ja liiallisista tunteiluista. Tai no totta puhuen kyllä mä hieman ymmärrän naisia, siis että rakastuminen voi olla kivaa jne, mutta se koko touhu on ihan täyttä helvettiä eikä itseäni yhtään kiinnosta ruveta sellaiseen. Nytkin oon varmaan kymmenen vuotta saanut kuulla kitinää kaikenmaailman tunteettomasta siasta jne, esimerkiksi jos en tykkää mistään suutelujutuista ämmien kanssa. Taidan varmaankin olla siitä aika harvinainen 26-vuotias, kun oon elämäni aikana nuollut paljon enemmän pimppaa kuin suudellut.

Noh, nyt tää tunnustuksien luolailu saa saamari sentään riittää.

 

[tiipii]

On kyllä taas tällä poikamiehellä murheet. Tilanne ei ole muuttunut viime kerroista mihinkään. Lyhykäisyydessään tarina kertauksena. Olen tuntenut erään yh:n jo reilun vuoden, lähes vuosi meillä oli oikea suhde, sen jälkeen naisella alkoi olla henkinen ja fyysinen kestävyys koetuksella, lasten takia aikaa ei riittänyt tarpeeksi minulle. Hyväksyin asian ja todettiin olevamme kavereita. Nyt nainen on sitten diagnoosin mukaan vakavasti masentunut ja pitkään sairaslomalla. Olemme edelleen puheyhteydessä päivittäin ja omat tunteeni eivät ole minnekkään kadonneet ja hän tietää sen. Hän on itse saanut väkisin tapettua syvemmät tunteet mua kohtaan tai sitten ei halua niistä kertoa ja antaa toivoa.
Nyt sitten itsestäni on alkanut tuntua että tästä on tullut mulle erittäin suuri taakka. Töissä ei mikään kiinnosta, vapaa-aikana ei mikään kiinnosta. Ainoa joka mua saa jaksamaan on se että tämä nainen haluaa edelleen olla kanssani tekemisissä. Iltaisin iskee aivan kamala olo jo viimeisen muutaman viikon aikana. Pakko tässä tunnustaa aikusien miehenkin että itken hyvin usein itseni uneen. Mua ei edes kiinnosta tavat omia kavereita vaikka pyytävätkin mukaan juttuihin. Multa on mennyt kiinnostus aivan kaikkeen, asunnon hankinnakin jätin hamaan tulevaisuuteen. Olen miettinyt että onko tämä vain väliaikaista vai tarviinko jo ammattiauttajan apua niinkuin tuo nainekin.

 

[tiipii]

Masennuspotilaan pitää välttää kaikkea mikä häntä tuntuu rasittavan liikaa, ja tässä tapauksessa sinä valitettavasti taidat olla hänelle enemmän taakka kuin vetojuhta. Koska masennuspotilas kuitenkin tuntee erittäinkin voimakkaasti huonoa omatuntoa asioista, pitäisi sinun vain hyväksyä se että hän yrittää auttaa itseään keskittymällä hänelle vain tärkeimpiin asioihin.

Jos jotain vinkkiä antaa, niin onko sinulla mahdollisuutta keventää naisen taakkaa ottamalla esimerkiksi tenavia esim. pitkälle päiväreissulle tai ehkä yöksikin? Ja rehellisesti: haluatko semmoista?

Omista fiiliksistäsi en tiedä, mutta käy lääkärissä jos asia huolettaa. Sydänsurut ja masennus on loppupeleissä niin eri asioita vaikka molemmissa voikin käyttää "masentaa"-verbiä. Mutta sosiaalisten kontaktien välttely voisi vähän viitatakin siihen että kannattaa käydä juttelemassa.

Näin asian olen itsekin ajatellut. Olemme sopineet että emme tapaa toisiamme nyt vähään aikaan, emmekä ole tavanneetkaan. Olen itse ilmoittanut että ei ole mikään tarve minua tavata, tärkeysjärjestys on että nainen saa asiat kuntoon, mikään ei ole nyt sen edellä niin kauan kunnes asiat on kunnossa.

Olen tarjoutunut olemaan avuksi hänelle kaikessa mahdollisessa. Myös apu on aina kelvannut ja ilolla otettu vastaan. Pääasiassa apu on ollut sellaista talonmiehen hommaa ja kyydin tarjoamista yms. Seuraavaksi voisin kysellä lapsia illaksi vaikka pelaamaan pleikkaa mun luokse.

Tuohon omaan "masennukseen". Edellisen suhteen kuivuessa kokoon jäimme exän kanssa kavereiksi ja ei mulla tällaisia sosiaalisten tilanteiden pelkoa ollut, päinvastoin. Olin innokas tapaamaan kavereita niin että aika ei ees kaikkeen riittänyt. Nyt sitten on tilanne niin että jotenkin pelkään sosiaalisia tilanteita. Veikkaisin laukaisevaksi tekijäksi itselleni töissä tapahtuvia juttuja jotka ei kyllä ole omiaan nostamaan itsetuntoa.