Naisasiat

[Jet Pilot]

Jos olisit toiminut aikaisemmin niin tilanne olisi ollut korjattavissa, mutta koska olet nysvännyt itsesi tuohon kaveritilanteeseen, niin mikään ei enää sinua pelasta.

Ps. Jos olet meillä töissä niin pahoitteluni, en tiennyt että se oli sulle varattu.

Totta viserrät. Mulla onkin paha tapa usein juuri nysvätä itseni tähän kaveritilanteeseen. Pelimiehet on erikseen.

Pahoittelut otettu vastaan.

 

[FreezingHell]

...Etsitään kumppania joka on samaa tasoa ulkonäöllisesti, omaa samankaltaisen elämänkatsomuksen sekä harrastukset, ja on suurinpiirtein samanverran koulutettu. Ainakin kun itse katson esim. vanhempiani tai tuttavapariskuntia, täyttyvät edellä mainitsemani etsintäkriteerit aika hyvin toteen.

Tää ei välttämättä ole näin, vaikka siltä näyttääkin. Parilla, joka on ollut yhdessä kauan harrastukset sulautuvat usein, pelataan golfia yhdessä tms. Elämänkatsomukset eivät voi käytännössä olla kovin erilaiset. Jos ne ovat, niin rakastumisesta huolimatta yhteiselo käy mahdottomaksi. Lisäksi pariskunnan osapuolet muuttuvat jonkin verran toistensa kaltaisiksi. Tämä jo ihan käytännön syistä. Ainahan esim. ryhmät muodostavat yhtenäisen kannan asioihin, koska erimielisyydet ovat rasittavia pidemmän päälle jne. Sama koulutusaste selittyy osittain sillä, että on tavattu koulussa tai koulujen bileissä tms.

 

[Hemingway]

Kuten sanoinkin, olen katkera ja pettynyt, joten osan tekstini asenteellisuudesta pistän sen piikkiin.

Se on toki varmasti näin, mutta siltikin miettisin, onko kyseinen kaveri sittenkään ihan niin amis kuin annat ymmärtää. Itse kunkin tulee helposti lyötyä ihmisiin leimoja, jotka eivät välttämättä vastaa todellisuutta.

Ja aika usein kyllä juuri ulkoiset asiat, esim. asema töissä, varallisuus, pukeutuminen ja harrastukset, ovat niitä asioita jotka mielenkiintoa lisäävät.

Tällaisia yleisiä suuntaviivoja voidaan varmasti vetää, mutta kun kysymys on ihastuksesta, niin se on kahden kauppa. Silloin yleinen ei päde, vaan tilanteeseen vaikuttavat ties mitkä muuttujat kuten vaikka hajut ja maut.

Tuntuu vain, että monet eivät sitä ääneen myönnä, mutta omien kokemusteni mukaan monia naisia kiinnostaa mm. juuri valta ja raha.

Monia kyllä - erityisesti ihmissuhdeshoppailijoita - mutta ei kaikkia. Olen itse iässä, jossa naisten biologinen kello on juuri kiihdyttänyt tikityksensa täyteen vauhtiin. Jos laitan nettiin umpirehellisen deitti-ilmoituksen, jossa kerron avoimesti surkeudestani, köyhyydestäni ja vaikeuksistani, niin en saa vastauksia samanlaisilta luusereilta kuin itse olen, vaan minulle vastaavat koulutetut, hyvätuloiset ja kuvien perusteella oikeasti ihan sievät naiset, jotka kiittävät rehellisyydestäni ja korostavat etsivänsä ennen kaikkea mukavaa ihmistä, jonka kanssa kenties voisi perustaa perheen ja tehdä lapsia.

Saattaapi siis olla niin, että jotkut naiset ja miehet lopulta hoksaavat, että prinsessaunelmilla ja ulkoisen korostuksella ei suhteessa pitkälle pötkitä, minkä vuoksi suhteen suunnittelussa ja solmimisessa alkavat korostua erilaiset seikat. Lopultahan kysymys on yksinkertaisesti siitä, että jaksaa sietää toista vierellään sohvalla 10 vuoden jälkeenkin, eikä siitä, mitä on päällä tai paljonko tilille kuukaudessa putoaa.

Omasta puolestani voin sanoa, että itse ainakin kiinnostun paljon todennäköisemmin itsensä kouluttaneesta ja kunnostaan huolta pitävästä naisesta, kuin kaupan kassalla työskentelevästä ja illat Salattuja elämiä seuraavasta henkilöstä.

Niin minäkin, mutta varoisin kuitenkin tekemästä liian rohkeita yleistyksiä työn, koulutuksen ja henkisen pääoman yhteydestä. Minullakin piisaa oppia, mutta jostain syystä ei millään tahdo kiskaista akateeminen maailma mukaansa. Jokin siinä on minulle vierasta.

Vaikka nämä suhde-asiat ovatkin herran hallussa ja järjellä ei tunnu olevan asioiden kanssa paljonkaan tekemistä, uskon kuitenkin, että ainakin vähän vanhemmalla iällä parisuhteen muodostaminen on aikalailla järkeilyä

Jep. Mutta järkeily ei välttämättä tarkoita sitä, että etsitään ulkoisesti hyvää pakettia, vaan se voi tarkoittaa päinvastoin sitä, että keskitytään siihen, millaisen henkisen yhteyden vastinkappaleen kanssa pystyy rakentamaan.

Etsitään kumppania joka on samaa tasoa ulkonäöllisesti

Hitonko väliä sillä on, miltä kumppani näyttää, jos hänen kanssaan on kiva olla. Mulla on kokemusta rumasta ja kauniista ja ottaisin ruman takaisin tällä siunaaman sekunnilla jos vain saisin. Oli niin hurmaava ihminen.

ja on suurinpiirtein samanverran koulutettu.

En tiedä, voiko koulutuksesta kauheasti päätellä. Enemmän korostaisin henkisen pääoman merkitystä.

 

[Wäinö#16]

Ja aika usein kyllä juuri ulkoiset asiat, esim. asema töissä, varallisuus, pukeutuminen ja harrastukset, ovat niitä asioita jotka mielenkiintoa lisäävät. Tuntuu vain, että monet eivät sitä ääneen myönnä, mutta omien kokemusteni mukaan monia naisia kiinnostaa mm. juuri valta ja raha. Tai no, ehkä minä olen vain tavannut sitten niin pinnallisia tapauksia.

Ehkä tämä tyttö onkin juuri tässä asiassa piristävä poikkeus. Ehkä sitä ei kiinnosta ollenkaan tittelit, jostain hemmetin varallisuudesta puhumattakaan. Elämä ei ole aina kovin suoraviivaista, onneksi. Sanoisin, että ennemmin tai myöhemmin jokainen ihminen tulee huomaamaan, ettei titteleillä yms. ole mitään hemmetin väliä, vaan elämässä on kyse jostain ihan muusta.

Mutta älä silti heitä kirvestä kaivoon, mistä sitä tietää mitä tulee tapahtumaan, mutta ole toki itse aktiivinen, äläkä odota että tittelit tekevät työt puolestasi. Tosin noin yleensä kuulostaa aika kinkkiseltä tällaiset työsuhderomanssit...

 

[eagle]

Itselleni ei ole kyllä koulutaustalla mitään väliä. Sillä toki on miten esim. osaa keskustella asioista tai onko tyhjäpää, mutta koulutus ei siitä kerro juuri mitään. Olen tavannut hyvin fiksuja "amiksia" ja taas olen tavannut myös todella tyhjäpäisiä korkeakoulutaustan omaavia henkilöitä.

Järkyttävin esimerkki minkä olen kuullut on sellainen, että kaverini oli tavannut tytön, jonka kanssa juttu luisti ja oli mukavaa. Siis vähän aikaa, keskusteltiin kaikesta mahdollisesta, mutta ei ehditty vielä koulutaustoihin. Sitten tytölle selvisi että kaveri opiskelaa AMK:ssa, jonka jälkeen tyttö "dumbbasi" kaverin. Totesi että "mä en voi seurustella alemman koulutuksen(itse luki jotain humanisti aineita Yliopistolla)omaavan kanssa". Tämä on suorastaan kyllä tragikoomista. Kuitenkaan sillä koulutuksella(varsinkaan näissä mittasuhteissa) ei onnea tuoda kotiin, eikä se ihmisestä kerro juuri mitään.

Näiden lisäksi totean, että itse en ole koskaan etsinyt mitään "kaksoissisarta" kumppaniksi, koska eroja pitää olla, ne ovat rikkautta vain suhteessa. Tämän lisäksi esim. eroavaisuudet harrastuksissa ovat vain hyväksi. Toki voi olla yhteisiäkin harrastuksia, mutta kyllä parisuhteessa tulee aina löytyä omat jutut&omat asiat. Muuten suhde pidemmän päälle voi hyvinkin "tappaa" muun elämän ja se ei henkisesti ole hyvä asia.

 

[Cassu]

Järkyttävin esimerkki minkä olen kuullut on sellainen, että kaverini oli tavannut tytön, jonka kanssa juttu luisti ja oli mukavaa. Siis vähän aikaa, keskusteltiin kaikesta mahdollisesta, mutta ei ehditty vielä koulutaustoihin. Sitten tytölle selvisi että kaveri opiskelaa AMK:ssa, jonka jälkeen tyttö "dumbbasi" kaverin. Totesi että "mä en voi seurustella alemman koulutuksen(itse luki jotain humanisti aineita Yliopistolla)omaavan kanssa". Tämä on suorastaan kyllä tragikoomista. Kuitenkaan sillä koulutuksella(varsinkaan näissä mittasuhteissa) ei onnea tuoda kotiin, eikä se ihmisestä kerro juuri mitään.

Tuo oli kyllä jo paras! No nythän mulla ei ole mitään hätää;) Mulla on niin alhanen koulutus ja paskat ammatit kun vaan olla voi ja harvoille ne edes tunnustan

 

[scholl]

Järkyttävin esimerkki minkä olen kuullut on sellainen, että kaverini oli tavannut tytön, jonka kanssa juttu luisti ja oli mukavaa. Siis vähän aikaa, keskusteltiin kaikesta mahdollisesta, mutta ei ehditty vielä koulutaustoihin. Sitten tytölle selvisi että kaveri opiskelaa AMK:ssa, jonka jälkeen tyttö "dumbbasi" kaverin. Totesi että "mä en voi seurustella alemman koulutuksen(itse luki jotain humanisti aineita Yliopistolla)omaavan kanssa".

Tuo on typerää. Luulisi, että se tulisi jo esille aiemmin, joten ei ole tarvetta olla tekemisissä. En itsekään olisi tekemissä AMK-porukan kanssa. Rehellisesti sanottuna, jos hakee seurustelusuhdetta niin silloin tulee viettämään sen verran paljon aikaa yhdessä, että itselläni voisi pää hajota ihan perusmaisterityypinkin kanssa. Suurin osa on aika yksinkertaista porukkaa, joten pidemmän päälle se voi vituttaa.

 

[lapa78]

Tuo on typerää. Luulisi, että se tulisi jo esille aiemmin, joten ei ole tarvetta olla tekemisissä. En itsekään olisi tekemissä AMK-porukan kanssa. Rehellisesti sanottuna, jos hakee seurustelusuhdetta niin silloin tulee viettämään sen verran paljon aikaa yhdessä, että itselläni voisi pää hajota ihan perusmaisterityypinkin kanssa. Suurin osa on aika yksinkertaista porukkaa, joten pidemmän päälle se voi vituttaa.

Nyt täytyy antaa kyllä iso käsi mehmetille. Kyllä kyseinen kappale kertoo kirjoittajasta jo niin paljon, että ei voi kun ihmetellä jos kaverilla on nainen (en usko että sellaista edes löytyy, siis kriteereitä täyttävää). Tämä aikamme einstein on jo monessa paikassa sivaltanut meitä täällä palstalla niin sydäntäsärkevästi, että itse en selviä siitä koskaan. Onneksi edes Hän pystyy kertomaan myös muille, että ihmisen fiksuuden/yksinkertaisuuden määrittää vain ja ainoastaan opiskelutausta. Voin vain kuvitella peilien määrän Hänen asunnossaan.

Ei mulle tän kummempaa... No sai ainakin mielen iloiseksi ja loppupäivän voi naureskella tälle viestille.

 

[Väsyneet Kädet]

Eipä ole minunkaan mielestäni koulutustaustaan katsominen ihmisen älykkyyttä tai keskustelukykyisyyttä arvioitaessa - ihan jo omastakin taustastani johtuen. Itsehän olen "vain" yo-merkonomi, mutta väitän että kapasiteettia löytyy keskusteluun aiheesta kuin aiheesta. Ok, en pykee väittelemään jonkun tohtorin kanssa kvanttifysiikasta, mutta ihan näistä normaalia elämää koskevista asioista kylläkin. Monesti jopa nämä "älykkäimmät" ovat sosiaalisilta kyvyiltään perusjanaria heikompia.
Itselleni on tärkeää tietynasteinen fiksuus ja älykkyys, juuri sen takia, ettei jokaista asiaa ja sanaa tarvitse aina selittää. Mutta sen toteamiseen riittää ihan normaali keskustelu, ei tarvitse koulutodistuksia alkaa tutkailemaan.

 

[LaTe_Show]

Tuo on typerää. Luulisi, että se tulisi jo esille aiemmin, joten ei ole tarvetta olla tekemisissä. En itsekään olisi tekemissä AMK-porukan kanssa. Rehellisesti sanottuna, jos hakee seurustelusuhdetta niin silloin tulee viettämään sen verran paljon aikaa yhdessä, että itselläni voisi pää hajota ihan perusmaisterityypinkin kanssa. Suurin osa on aika yksinkertaista porukkaa, joten pidemmän päälle se voi vituttaa.

Itse pidän ihmisen tunneälyä tärkeämpänä ominaisuutena opiskelujen kautta hankitun "kirjaälyn" sijaan.

Mutta sinähän et kirjoittanutkaan tuota kommenttiasi vilpittömästi ja tosissaan.

Osuit ja upposi?

 

[Veli Kettula]

Niin no, scholl:han ei kertonut että kummassa päässä koulutusasteikkoa hän sosiaalisesti viihtyy, ainoastaan että tuo AMK/perusmaisteri ei nappaa.

Itse asiasta: joskus sellainen insinööri-sairaanhoitaja-pariskunta oli enemmän sääntö kuin poikkeus, miten nyt? Sehän tietenkin tuli siitä ettei insinööreille oikein muut lämmenneet. Itse olen tietysti poikkeus-insinööri tässä suhteessa.

 

[scholl]

Itse pidän ihmisen tunneälyä tärkeämpänä ominaisuutena opiskelujen kautta hankin "kirjaälyn" sijaan.

Mutta sinähän et kirjoittanutkaan tuota kommenttiasi vilpittömästi ja tosissaan.

Osuit ja upposi?

Tottakai kirjoitan vain totta.

Ei opiskeluista saa mitään kirjaälyä, vaan se älykkyys on jo olemassa ja ihminen kehittää sitten itseään opiskellessaan. Älykkyyttä ei mistään saa lisää. Sitä joko on tai ei ole.

Miksi joku älykäs ei muka hankkisi korkeaa koulutusta vaan muka valitsisi pelleilyn jossain AMK:ssa? Itse väitän, että oli selitys mikä tahansa niin tämä ihminen ei ole älykäs.

Koko keskustelu on ihan turhaa. Vähän samanlaista skeidaa kuin näiden Tehyn ja vastaavien järjestöjen puheet hyvin koulutetuista naisista silloin, kun viitataan henkilöihin, joilla ei ole juuri minkäänlaista koulutusta.

 

[LaTe_Show]

Älykkyyttä ei mistään saa lisää. Sitä joko on tai ei ole.

Tästä - viitaten sinun ehdottomaan, musta-valkoiseen määritelmään - en voisi olla enempää eri mieltä kanssasi.

Tai sitten sinulla on erikoinen... anteeksi "oma" tapa määritellä termin "älykkyys".

 

[Väsyneet Kädet]

Ei opiskeluista saa mitään kirjaälyä, vaan se älykkyys on jo olemassa ja ihminen kehittää sitten itseään opiskellessaan. Älykkyyttä ei mistään saa lisää. Sitä joko on tai ei ole.

Miksi joku älykäs ei muka hankkisi korkeaa koulutusta vaan muka valitsisi pelleilyn jossain AMK:ssa? Itse väitän, että oli selitys mikä tahansa niin tämä ihminen ei ole älykäs.

Käykö mielestäsi älykkyyden mittariksi esimerkiksi äo? Itse tiedän ainakin pari kappaletta jos ei yli, niin ainakin lähelle Mensan rajaa olevaa henkilöä, jotka eivät menneet korkeakouluun tai yliopistoon, koska pääsivät hyvään työhön ilmankin. Ja toista ei opiskelu, koulun penkillä istuminen ja kymmenien sivujen esseiden jne. kirjoittaminen yksinkertaisesti kiinnostanut. Mutta enpä heitä kävisi vähä-älyisiksi sanomaan.

 

[Wäinö#16]

Minusta pitäisi erottaa toisistaan käsitteet sivistys ja koulutus. Yleisesti ottaen älykäs ihminen on minusta vähintään jompaa kumpaa, joskus molempiakin. Mutta ei älykkyys välttämättä tarkoita sitä, että yliopisto olisi ainoa tie. On niitä muitakin tapoja toteuttaa itseään, mutta toisaalta silloin on minusta myös yliopistossa vikaa, jos tällainen ihminen ei sieltä löydä paikkaansa. Yliopiston tulisi olla sellainen paikka, jossa ei ole kattoa ja kaikkein lahjakkaimmatkin pääsevät toteuttamaan itseään.

Siinä mielessä olen Schollin linjoilla, että esim. AMK:ssa katto tulee rakenteellisesti vastaan, joten voisi ajatella että lahjakkaalle ihmiselle se ei tarjoa tarpeeksi haasteita juuri sillä alalla. Mutta AMK tulisikin nähdä nimenomaan ammattikouluna, jossa opitaan ammatti ja siinähän ei tietenkään ole mitään pahaa. Varmasti älykäskin ihminen voi haluta "vain" saada hyvän ammatin ja sitä kautta työpaikan, eikä edes kaipaa "ylevämpiä" haasteita.

Ja mitä tulee sivistykseen, niin siihen ei koulutustausta minusta välttämättä vaikuta ollenkaan. Kärjistäen minusta sivistys on sitä mikä erottaa ihmisen eläimistä. Enemmän se on kiinni henkilön omasta halusta oppia ympäristöstä, lukea kirjallisuutta ja seurata kulttuuria yms. Toki jollain tapaa sivistyneitä ihmisiä tapaa enemmän yliopistossa kuin ammattikoulussa, mutta ei se sitä suoraan merkitse ollenkaan, että sivistys tulisi jotenkin yliopistossa kaupan päälle.

Se, että tuomitsee ihmisen jonkun tittelin perusteella, on minusta typeryyttä. Toki jos luottaa todennäköisyyslaskuihin puolison valinnassa, niin sitten kannattaa varmaan olla laskelmoiva sen suhteen missä liikkuu ja keihin siellä ajattelee ehkä törmäävänsä.

 

[moby]

Amis passasi tuon kohteliaan tutustumisvaiheen jossa itsestä yritetään antaa oikein mukava ja kohtelias kuva ja ehdotti luultavasti suoraan treffejä ensimmäisen tilanteen siihen tarjouduttua. Pelimies.

Tämä nainen oli varmasti kyllästynyt näihin kohteliasiin ja mukaviin herrasmiehiin, jotka kuitenkin miettivät edes treffeille pyytämistä monta kuukautta. Useimmat naiset kuitenkin haluavat, että mies on todellinen mies, eikä onneton nössö. Heille koulutukset yms. eivät merkitse mitään, jos mies saa tuntemaan heidät naiseksi.

 

[scholl]

Mutta enpä heitä kävisi vähä-älyisiksi sanomaan.

Ei toki. Tietysti kyllä ihmettelen sitä, että minkä vuoksi joku ei menisi opiskelemaan. Siis joku perusmaisterikoulutus ei välttämättä sisällöltään ole kovin vaativa, mutta tärkeintä onkin, että siellä oppii oppimaan. Jatkossa voi kehittää itseään vaikka kuinka paljon. Toki voihan joku opiskella itsenäisesti, mutta se on vähän hankalaa, jos se kokemuspohja korkeakoulusta tai yliopistosta puuttuu. Allekirjoitan toki tuon kritiikin siinä mielessä, että joskus on turhauttavaa tentit, jos proffa panostaa niihin huonosti tai kysyy asioita, mitkä eivät ole oleellisia. Pitää nimittäin osata tehdä ero siinä, että opiskeleeko itseään vai proffaa varten. Itse rupesin joku kymmenkunta vuotta sitten, kun alkoi olla noin 250 opintoviikkoa, siihen kursseilla, etten mennyt enää ollenkaan tentteihin. Turha jollekin äijälle mitään on todistella. Ei siihen ole mitään syytä.

Suomi on keskinkertaisuuden mekka. Puhutaan huippuyliopistohankkeista, vaikka kaikki on periaatteessa skeidaa. Yrityksillehän kuten Nokia sopii tämä tilanne hyvin, koska haluavat suht yksinkertaista 8-16 jengiä töihin halvalla, mutta jos vähän raapaisee pintaa syvemmälle niin onhan se huolestuttavaa.

Täytyy myöntää, että nuorempana en sillä tavalla ollut erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, joten en tiennyt, kuinka vakava tilanne on. Jälkeenpäin olen tajunnut, että suurin osa haluaa olla muurakaiskeossa se perusmuurahainen. Tehdä oman tonttinsa ja mennä himaan katsomaan telkkaria illaksi. Sitten puuhataan lapset ja sama meno jatkuu kymmeniä vuosia. Vaikka tie olisi vaikeampi kulkea niin naisen pitää olla sellainen, joka hakee sitä omaa elämäntyötään. Sellainen joka ajattelee sitä big picturea koko ajan ja uskoo, että hän pystyy luomaan jotain merkittävää. Maailmaahan on tarkoitus kehittää eteenpäin ja täällä on monia asioita, jotka voisivat olla paremmin. Näpertely on aivan turhaa. Jos kerran on aikomus seurustella (missä on toki myöskin paljon huonoja puolia) niin silloin sen henkilön tulisi olla sellainen, jota voi käyttää sparraajanakin. Mikäs parempi kuin spekuloida vapaa-aikana joillain asioilla. Romantiikka on ihan skeidaa. Ainakaan itse en sellaiseen tai johonkin pelailuun lähde ollenkaan. Sen sijaan pystyn varmasti hyvin haastamaan ja väittelemään asioista naisen kanssa. Suorastaan intohimoisesti.

Suurin tarkoitus naisella pitää olla kuitenkin se, että paitsi valloittaa tiettyjä paikkoja/tehtäviä frendiportfoliossa niin ennenkaikkea ottaa esille asioita, jotka ovat miehellä passiivisia kiinnostuksenkohteita. Elämä rikastuu siinä mielessä, jos voi tehdä vähän laajemmin asioita. Kukaan ei voi olla intohimoisen kiinnostunut kaikesta, joten voi mennä mukaan seuraamaan asioita, mihin toinen on enemmän perehtynyt. Sama juttu keskustelujen suhteen. Voi sparrata toista tai keskustella asioista, missä toinen on enemmän asiantuntija.

Ihminenhän näet muodostaa kaikesta, mitä kuulee tai mitä lukee niin käsityksiä ja haluaa niistä keskustella. Ehkä siinä keskustelussa joku asia jalostuu eteenpäin. Jos toinen on täysin puupää, eikä kykene keskustelemaan niin silloin se on ihan tyhjän kanssa. Sama kun olisi tyhjä kämppä ja laittaisi vaikka radion päälle. Jos taas on yksin niin silloin usein joku asia jumiutuu, kun puuttuu se henkilö, jonka kanssa sitä asiaa voisi pohdiskella, mutta parempi niinkin kuin joku totaalinen popcornpussipää.

 

[Birchman]

Päivitystä

Noniin. Tuossa muutama viikko sitten kerroin, että olin alkanut tapailemaan toista tyttöä toisen lisäksi. Ei siitä koskaan mitään sitten tullut. Sanotaanko nyt näin, että mikäli oikeasti on ihastunut toiseen ihmiseen, on lähes mahdotonta alkaa tapailemaan tuosta vain uutta ihmistä ja samalla ihastua. Tarkennuksena vielä, että mikäli tähän kykenee tulee tämän uuden ihastuksenkohteen olla jotain sellaista, mitä vanha ihastus ei pysty tarjoamaan.

Aika epäreilua tavallaan tätä uutta tyttöä kohtaan. Hänessä ei ollut mitään vikaa, nätti ja kaikinpuolin fiksu tyttö. Uskon, että erilaisessa tilanteessa olisi omakin mielenkiinto voinut herätä. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tullut sitä ihanaa fiilistä - sormet syyhyää niin paljon, että on pakko soittaa/nähdä tämä. Ennemminkin tää tilanne vahvisti mun ihastumista tähän vanhaan ihastukseen.

Silloin kun tapasin tämän ekan ihastuksen oli vaihtoehdot a) pysytään vaan kavereina b) vedetään kuukausi täysillä. Huvittavaa, että nyt ollaan vedetty puoli vuotta täysillä. Mahtavaa on ollut, mutta silti pelko perseessä saa olla koska tämäkin juttu päättyy. Monimutkaisuutensa johdosta en nyt ruodi tätä asiaa enempää, mutta sen sanon, että olen kyllä ollut viimeisen puoli vuotta enemmän kuin onnellinen.

On muuten hauska tämä ketsuppipullo-ilmiö. Vielä vuosi sitten ei ollut mitään jakoa kenenkään kanssa. Nyt sitten mietin, että tänä vuonna on jo ollut seitsemän tyttöä jotka olisi mun kanssa halunnut lähteä treffeille. Noh eiköhän siinä taas käy niin, että kun tämä juttu tästä jossain vaiheessa loppuu niin sitten saa taas olla yksin, eikä ketään tyttöä näy mailla halmeilla.



R

 

[pikkukatti]

Käykö mielestäsi älykkyyden mittariksi esimerkiksi äo? Itse tiedän ainakin pari kappaletta jos ei yli, niin ainakin lähelle Mensan rajaa olevaa henkilöä, jotka eivät menneet korkeakouluun tai yliopistoon, koska pääsivät hyvään työhön ilmankin. Ja toista ei opiskelu, koulun penkillä istuminen ja kymmenien sivujen esseiden jne. kirjoittaminen yksinkertaisesti kiinnostanut. Mutta enpä heitä kävisi vähä-älyisiksi sanomaan.

Itse olen aika paljon tuollainen. Noissa äo-testeissä on mennyt mensan raja rikki, toisessa testissä ei ihan. Minua ei vaan kiinnosta opiskeleminen pätkän vertaa. Akateeminen maailma ei vaan ole minua varten. Siis ne ihmiset siellä on suurilta osin niin erilaisia kuin itse olen. Muutenkaan ei innosta joillain luennoilla ravata vuositolkulla. Pari vuotta ammattikoulussa riitti minulle. Siinä sain jo sen ammatin mitä halusin. Ns. sivistyneeksi en itseäni katso, juurikin tuon koulutuksen takia. Tai siis sen puutteen. Tai tykkään "sivistää" itseäni omilla tavoillani. Luen ja opiskelen itsekseni niitä asioita joista olen kiinnostunut. Omassa kaveripiirissä ei taida olla yhtään korkeastikoulutettua ihmistä, enkä ole sellaisen kanssa seurustellutkaan. Onhan se toki joskus rasittavaa ettei toiset ymmärrä jotain itselle ihan yksinkertaista asiaa. Onneksi on ainakin yksi kaveri joka on hyvinkin samankaltainen kuin minä. En toki pidä itseäni muita parempana, vain siksi että olen hyvä matematiikassa tai loogisessa ajattelussa. Monissa muissa asioissa kun olen täysin hukassa. Esim. verbaalisesti en kovin lahjakas ole. Eikä tosiaankaan kaikki naiset, ja tuskin miehetkään katso sen toisen koulutustaustaa tai titteliä. Tai kuinka paljon toinen tienaa. Jos katsoo, niin kertoo sekin jo jotain toisen ajatusmaailmasta. No niin, se näistä minun naisasioistani...

 

[Benny S.]

Tuntuu siltä, että miehillä ja naisilla on hieman eri motiivit tuossa opiskeluasiassa. Yläasteen kun olin käynyt niin saman ikäiset jätkät jotka lähtivät amikseen, kaikilla oli sama ajatusmaailma. Se meni suurin piirtein niin, että enää ei lueta kirjan kirjaa. Elämä pyöri tupakan, viinan ja nahkatakin ympärillä (vähän seassa karvanoppaa).

Tytöillä taas tuntui olleen jo kauemmin selvillä minkä ammatin halusivat ja lähtivät tavoittelemaan tätä ammattia, kuten kampaajan tai ompelijan ym. Ihan järkevää mielestäni lähteä sinne suuntaan minne on kauemmin jo halunnut, eikä vaan velttoilla helpoimman kautta ja olla loppuelämä paskaduunissa oman saamattomuuden takia.



Voihan niitä poikkeuksiakin löytyä, tai no ehkä ei. Amis on amis vaikka voissa paistaisi.

 

[julle-jr]

Tottakai kirjoitan vain totta.

Ei opiskeluista saa mitään kirjaälyä, vaan se älykkyys on jo olemassa ja ihminen kehittää sitten itseään opiskellessaan. Älykkyyttä ei mistään saa lisää. Sitä joko on tai ei ole.

Miksi joku älykäs ei muka hankkisi korkeaa koulutusta vaan muka valitsisi pelleilyn jossain AMK:ssa? Itse väitän, että oli selitys mikä tahansa niin tämä ihminen ei ole älykäs.

En ole samaa mieltä. Toki oleellinen asia on älykkyyden määritelmä, mutta kyllä esimerkiksi loogista päättelykykyä pystyy ihan selkeästi parantamaan, vaikkapa opiskelemalla riittävän haastavalla tasolla olevaa matematiikkaa. Jos taas puhutaan sosiaalisesta älykkyydestä, niin se vasta kehityskelpoista onkin, nimittäin esimerkiksi ihmistuntemusta pystyy kyllä kehittämään paljonkin. Eri asia toki on, tarvitaanko mitään erillistä sosiaalisen älykkyyden määritelmää, pitkälti samanlaista asioiden yhdistämis- ja analysointikykyä se on kuin muutkin älykkyydet.

Se, että joku älykäs ei hanki korkeaa koulutusta voi johtua monestakin asiasta. Ykkösasia on elämäntilanne. Kuten varmaan ymmärrät, kaikilla ei ole kunnollista mahdollisuutta hakeutua yliopistoon, syynä voi olla vaikka se, että asiat on tullut tyrittyä joskus nuorempana siihen malliin, että käytännössä monen vuoden lähes palkattomaan opiskelurupeamaan ei ole mahdollisuutta.

Kaikki eivät myöskään näe mitään järkeä elää muiden ihmisten säätämien reunaehtojen mukaan ja pyrkiä eteenpäin yhteiskunnassa, joka perustuu tavallisten janttereitten keksimiin sääntöihin, eli miksi pitäisi näyttää muille tyhmille ihmisille, että pystyy vaikka valloittamaan koko maailman? Monen älykkään ihmisen mielestä on rahvaanomaista pyrkiä saamaan muiden ihmisten kunnioitusta, varsinkin kun kunnioitus usein ansaitaan esimerkiksi rakettimaisella urakehityksellä, siis sillä, että ollaan joissain asiassa parempia kuin nämä em. perusjantterit. Kaikki eivät yksinkertaisesti ole sitä mieltä, että rakettimainen urakehitys olisi joku älykkyyden tai yhtään minkäänlaisen hyvyyden mittari, eivätkä edes halua pärjätä perusjannujen joukossa kun voi mieluummin keskittyä tekemään jotain sellaista minkä katsoo olevan oleellista elämässä. Eihän perusjannujen joukossa pärjääminen ole edes mikään haaste.

Ei ole mitään absoluuttista totuutta siitä, että vaikkapa joku yleisesti arvostettu ammatti olisi todellisuudessa tavoittelemisen arvoinen asia, siis jos vain ei yksinkertaisesti satu piittaamaan tavallisten tyhmien ihmisten kunnioituksesta ja heidän joukossaan pärjäämisestä tai heidän maailmansa muuttamisesta. Mistä sen muka voi tietää, että joku korkeakoulutus ja työmarkkinoilla pärjääminen olisi se asia, jota varten elämä on keksitty?

Itse toki olen iloinen, että Suomessa on helppoa hankkia yliopistotason koulutus ja mielelläni käytän kyseisen mahdollisuuden hyväkseni, mutta en kyllä pysty löytämään sitä yhtälöä, joka osoittaisi älykkyyden puutteeksi sen, että ei halua korkeakoulututkintoa.

Naisasiani ovat kunnossa.

 

[SamSpade]

On muuten hauska tämä ketsuppipullo-ilmiö. Vielä vuosi sitten ei ollut mitään jakoa kenenkään kanssa. Nyt sitten mietin, että tänä vuonna on jo ollut seitsemän tyttöä jotka olisi mun kanssa halunnut lähteä treffeille. Noh eiköhän siinä taas käy niin, että kun tämä juttu tästä jossain vaiheessa loppuu niin sitten saa taas olla yksin, eikä ketään tyttöä näy mailla halmeilla.

R

Näinhän se on.. Itseään toteuttava ennustus. Menestys tuo itsevarmuutta ja itsevarmuus tuo menestystä..

 

[SamSpade]

Kaikki eivät myöskään näe mitään järkeä elää muiden ihmisten säätämien reunaehtojen mukaan ja pyrkiä eteenpäin yhteiskunnassa, joka perustuu tavallisten janttereitten keksimiin sääntöihin, eli miksi pitäisi näyttää muille tyhmille ihmisille, että pystyy vaikka valloittamaan koko maailman? Monen älykkään ihmisen mielestä on rahvaanomaista pyrkiä saamaan muiden ihmisten kunnioitusta, varsinkin kun kunnioitus usein ansaitaan esimerkiksi rakettimaisella urakehityksellä, siis sillä, että ollaan joissain asiassa parempia kuin nämä em. perusjantterit. Kaikki eivät yksinkertaisesti ole sitä mieltä, että rakettimainen urakehitys olisi joku älykkyyden tai yhtään minkäänlaisen hyvyyden mittari, eivätkä edes halua pärjätä perusjannujen joukossa kun voi mieluummin keskittyä tekemään jotain sellaista minkä katsoo olevan oleellista elämässä. Eihän perusjannujen joukossa pärjääminen ole edes mikään haaste.

Ei ole mitään absoluuttista totuutta siitä, että vaikkapa joku yleisesti arvostettu ammatti olisi todellisuudessa tavoittelemisen arvoinen asia, siis jos vain ei yksinkertaisesti satu piittaamaan tavallisten tyhmien ihmisten kunnioituksesta ja heidän joukossaan pärjäämisestä tai heidän maailmansa muuttamisesta. Mistä sen muka voi tietää, että joku korkeakoulutus ja työmarkkinoilla pärjääminen olisi se asia, jota varten elämä on keksitty?

Itse toki olen iloinen, että Suomessa on helppoa hankkia yliopistotason koulutus ja mielelläni käytän kyseisen mahdollisuuden hyväkseni, mutta en kyllä pysty löytämään sitä yhtälöä, joka osoittaisi älykkyyden puutteeksi sen, että ei halua korkeakoulututkintoa.

Naisasiani ovat kunnossa.

Erittäin hyvä kirjoitus. Itse olen valmistunut vuonna 1990 Markkinointilinjalta Merkonomiksi ja se riitti silloin. Jotain kertoo myöskin se että luokkamme 16 oppilaasta kaikki työllistyivän muutaman kuukauden sisällä, pahimpaan lama-aikaan. Koulutus oli toki varsin erilaista kuin nykyinen Merkonomien koulutus.
No asiaan. Itselläni on tutkitusti Mensan rajan ylittävä älykkyys. Samoin lähes kaikissa "psykotesteissä" missä olen ollut vaativia työtehtäviä hakiessani, olen tiettyjen osa-alueiden pisteet laittanut ns kattoon asti.
Toki olen opiskellut ja sivistänyt itseäni jatkuvasti. Käynyt erilaisiä työnantajan kustanamia täsmäkursseja, valmennuksia, luen suunnattomia määriä kirjoja, seuraan maailman tapahtumia ja otan asioista selvää jne.
Minulle vain yliopistomaailma ei ole koskaan tuntunut "sille" jutulle. Yliopistotason tutkinto kun ei oikeasti vaadi suurta älykkyyttä, vain sitkeyttä ja päättäväisyyttä. Olen aina luottanut omiin kykyihini ja aikaisempiin saavutuksiini ja siihen mitä Bror Wahlroos aikanaan sanoi "kummasti 15 vuoden kova työkokemus paikkaa puuttuvaa koulutusta", eli näytöt puhukoon puolestaan.
Arvostan silti tutkintoja, mutta ne eivät ole minun juttuni.
Edit: ja naisia on kyllä riittävästi aina ollut tarjolla. Tosin aina silloin tällöin tulee tosiaan vastaan naisia jotka "vaativat" sen akateemisen tutkinnon.. silloin voinkin vain virnistää ja todeta että me emme selvästikään ole toisiamme varten. Tosin aika harva näistä sitten ymmärtää tuota piikkiä.

 

[scholl]

Kaikki eivät myöskään näe mitään järkeä elää muiden ihmisten säätämien reunaehtojen mukaan ja pyrkiä eteenpäin yhteiskunnassa, joka perustuu tavallisten janttereitten keksimiin sääntöihin, eli miksi pitäisi näyttää muille tyhmille ihmisille, että pystyy vaikka valloittamaan koko maailman? Monen älykkään ihmisen mielestä on rahvaanomaista pyrkiä saamaan muiden ihmisten kunnioitusta, varsinkin kun kunnioitus usein ansaitaan esimerkiksi rakettimaisella urakehityksellä, siis sillä, että ollaan joissain asiassa parempia kuin nämä em. perusjantterit. Kaikki eivät yksinkertaisesti ole sitä mieltä, että rakettimainen urakehitys olisi joku älykkyyden tai yhtään minkäänlaisen hyvyyden mittari, eivätkä edes halua pärjätä perusjannujen joukossa kun voi mieluummin

Niin asiahan on se, että urakehitysporukka on keskinkertaisuuksia. Älykkäät eivät viihdy sellaisessa touhussa. Silti mielestäni opiskelu ja älykkyys kulkevat siinä mielessä käsikädessä, että harva älykäs ihminen opiskelee saadakseen työtä, vaan nimenomaan sivistääkseen itseään ja koska on utelias, tiedonhaluinen eli ei todellakaan jätä opiskelematta. Työnsaannilla ei ole muutenkaan mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Töitä saa jos haluaa ja jos työsaantiin vaadittaisiin älykkyyttä niin silloinhan yksinkertaiset eivät olisi töissä. Kannattaa joskus käydä vaikka jossain suuryrityksessä niin havaitsee kuinka urpoa jengi keskimäärin on.

 

[M@rko77]

Yliopistotason tutkinto kun ei oikeasti vaadi suurta älykkyyttä, vain sitkeyttä ja päättäväisyyttä.

Niin no, kyllähän älykkyys auttaa sitkeyden ja päättäväisyyden lisäksi tuon tutkinnon suorittamiseen. Tosin on koulutussuuntia, josta maisterin papereiden saamiseksi ei tarvitse olla mikään einstein. Toinen "älykkyyden" laji on tunne/sosiaalinen älykkyys. Sitä ei välttämättä ns. fiksuista löydy ei sitten suurennuslasillakaan - eikä valitettavasti tuota voi opiskellakaan, sitä joko on tai ei.