Naisasiat

[teemu_s]

Onko kenelläkään kokemusta uudelleenlämmitetystä suhteista? Toimiiko vai jääkö samalle asteelle kuin eilen ostettu pizzerian pizza mikrotettuna eli onhan se pizzaa mutta jotain silti puuttuu?

Asia sitten selvisi. Ei ole jatkoja tässä tapauksessa. Pitää vaan katsoa eteenpäin ja katsoa jotain muuta vaihtoehtoa.. :)

 

[Filatovi]

Onko naisilla tai tässä tapauksessa tytöillä oikeus tehdä mitä vain?

Olin tuossa tapaillut erästä tyttöä jonkin aikaa ja olimme molemmat ihastuneita, hän oli kertonut pitävänsä minusta jne, ja minä myös olin myös sanonut samat sanat hänelle. Myös kaikenmaailman asioita oli puitu läpi ja oli kaikenpuolin hyvät fiilikset asian suhteen.

Sitten hän lopettaa yhteydenpidon totaalisesti aivan yhtäkkiä? Aiemmin kun oltiin esimerkiksi puhuttu tuon tyylisistä tapahtumista, oli hänkin sanonut että ei tekisi kellekkään niin, sillä eihän se olisi reilua ketään kohtaan.

Näköjään mieli voi muuttua ja ihastukset tms. vaihtua kuin sukat?

Turhauttavaa.

Toisaalta, olin jo jonkin aikaa miettinyt olisiko kyseisestä henkilöstä tyttöystäväkseni, haluaisinko seurustella hänen kanssaan yms. Nyt kun tämä kävi, eikä minua alkanut mitenkään suuresti masentaa tai surettaa, selvisi että ilmeisesti ei sitten ollutkaan ihan niin suuria tunteita häntä kohtaan. Mutta ihmetyttää ja vituttaa tuollainen käytös jokatapauksessa.

 

[Hypodermic]

Täytyy "päivittää" omaa tilannetta sen verran, että soiteltu ollaan ja eilen oli oikein mukavan kahvittelut, plus käytiinpä vielä grillillä mätöllä - plussaa toki ettei vierastanut asiaa. ;) Hah.

Jahha, lainataampa tässä vähän itseään. Tuo tapaus on jo nykyään "menneen talven lumia". Kuluneella viikolla tapasin sellaisen pakkauksen, ettei enää muuta osaa ajatellakaan.Nyt vaan täytyy miettiä päänsä puhki, jaksaako ryhtyä kaukosuhteeseen. Välimatkaa sellaiset 200km ja molemmilla koulut menossa, eli lähinnä viikonloput olis mahdollisia yhteisiä aikoja. Fiilikset on kylläkin molemmilla osapuolilla niin samanlaiset, että luulempa ettei tuosta estettä asian etenemiseen tule. Täytyy kai vaan koittaa totutella ajatukseen, ettei näe kuin viikon, parin tai jopa kolmen välein.

Miten te, arvon jatkoaikalaiset olette helpottaneet kaukosuhteessa elämistä, vai onko onnistunut mitenkään?

Naisia on tässä viimeisen puolentoista vuoden aikana tapailtu (luonnollisesti) useampiakin, joidenkin kanssa kahviteltu monet kerrat jne. Kuitenkaan kukaan ei ole iskenyt siihen malliin, että mitään ihmeitä olisi kehittynyt. Nyt onkin ihan toinen ääni kellossa... Kyllä sen tuntee, kun se kolahtaa.

 

[Hypodermic]

Omakohtaista kokemusta ei ole mutta lähipiiristä löytyy molempia esimerkkejä, kuten yli 30-vuotinen avioliitto uudelleen lämmittelyn tuloksena, mutta myös päinvastaisia esimerkkejä joissa on huomattu että ei se homma toisellakaan kerralla toimi sen paremmin.

Eli ei kun yrittämään vaan uudelleen jos siltä vähänkin tuntuu, ei se välttämättä tuhoon tuomittua ole.

Aikalailla samaa mieltä itsekin. Yrittäminen ei ole koskaan väärin, jos siltä oikeasti tuntuu. Enempi se todellakin jää usein vituttamaan, jos ei edes yritä. Kliseisesti täytyy kuitenkin sanoa, että ei todellakaan kannata odottaa liikoja, sitten se vaan sattuu sitä enemmän, jos/kun putoaa raakaan todellisuuteen. Nimimerkillä sitä on sattunut.

 

[Solomon]

Miten te, arvon jatkoaikalaiset olette helpottaneet kaukosuhteessa elämistä

En oikein osaa isällisiä neuvoja antaa, mutta meillä kaukosuhdetta helpottaa, kun välimatka on vähintään 3000 km. Purkautuva viha ei takuulla juokse ikkunasta edes pohjoistuulella.

 

[Trenchtown]

Miten te, arvon jatkoaikalaiset olette helpottaneet kaukosuhteessa elämistä, vai onko onnistunut mitenkään?

Kaukosuhdehan on siitä kiva, että kaikki neljä ovat tyytyväisiä.

Ei kun oikeasti, kyllähän se vaatii aivan erilaista luottamusta kuin normaalissa "lähisuhteessa" eläminen. Voi kai se toimiakin, mutta omassa tuttavapiirissäni ovat kusseet melkeinpä poikkeuksetta. Onnea yritykselle kuitenkin.

 

[Solomon]

Ei kun oikeasti, kyllähän se vaatii aivan erilaista luottamusta kuin normaalissa "lähisuhteessa" eläminen.

Eivät mitkään ihmissuhteet tuossa mielessä edellytä mitään erityistä luottamusta. Ne edellyttävät sitä, että luottamusta ei petetä.

Kaukosuhde voi kestää tai olla kestämättä, mutta yleisesti sitä kuuluu väitettävän toimimattomaksi. Kirjahyllyni takana asustava ruskea mörkö kertoi minulle toissa yönä syyksi, että vastakkaisissa nurkissa kyhjöttävän parin kynttilä ei ehdi kyrvähtää loppuun niin nopeasti kuin sylisymbioosissa elävän. Mörkö kuiskasi, että kaukosuhteet muiden suhteiden tavoin päättyisivät usein eroon, mutta ihmisille jäisi tunne, että ne olisivat erityisen eroalttiita, koska jättäisivät yleensä pinkeää perussuhdetta paksumman jäljen kalenteriin.

 

[1936]

Miten te, arvon jatkoaikalaiset olette helpottaneet kaukosuhteessa elämistä, vai onko onnistunut mitenkään?

Itse elän tällä hetkellä kaukosuhteessa kun likka on Espanjassa 9kk. Eipä tässä voi muuta neuvoa antaa kuin edellisetkin kirjoittajat eli luottamus pitää olla kohdallaan. Tärkeää on myös tieto, että tulevaisuudessa homma tulee muuttumaan ja jonkinlainen yhteinen näkemys tulevaisuudesta on olemassa.

Onneksi likka on kaunis ja sinisilmäinen blondi. Espanjalaiset eivät tykkää. ;)

 

[kissankarva]

...
Haluaisin tietää miksi hän aivan jatkuvasti kertoo miehestään. "Minun mieheni..." "Pekka (nimi muutettu), siis tämä mieheni..."
...
Ilmeisesti naiset tosiaan vain ovat tuommoisia?

Eivätkä ole. Mulla on yksi luokkakaveri, joka on saanut lempinimen "Minä Ja Poikaystävä". Vielä silloin kun tuon naisen juttuja jouduin kuuntelemaan enemmänkin, vähintään puolet jutuista oli sitä minäjapoikaystävää. En tiedä varmaa vastausta, veikkaus on se että jotkut ihmiset vaan on tyhmiä ja niillä on tyhmät jutut.

 

[Leon]

JMiten te, arvon jatkoaikalaiset olette helpottaneet kaukosuhteessa elämistä, vai onko onnistunut mitenkään?

Muuttamalla yhteen. Kaukosuhde voi toimia aikansa, jos tilanteeseen on odotettavissa ratkaisu realistisella aikataululla. En usko, että olisin nyt tässä elämäntilanteessa, ellei työni olisi sallinut paikkakunnan vaihdosta. Vuosikin on näissä asioissa pitkä aika, jos joutuu iltojen synketessä ja matkustuskelien heikentyessä miettimään homman mielekkyyttä.

 

[Grainger]

Kaukosuhde voi toimia aikansa, jos tilanteeseen on odotettavissa ratkaisu realistisella aikataululla.

No jaa. Tänään tuli täyteen vuosi eri puolilla Suomea, eikä tässä vielä mitään suurempaa ongelmaa ole ollut. Juttu tuntuu muuten niin täydelliseltä ja päivä päivältä paremmalta, ettei tässä edes muuta vaihtoehtoa missään välissä ole ollut kuin kulkea Savon ja Pohjanmaan väliä niin kauan kuin pitää.

Toki yhteenmuutto on ollut suunnitelmissa ja on yhä, mutta päivämäärää ei ole voitu lyödä opiskelujen takia lukkoon. Eiköhän se viimeistään ensi vuoden alussa lyödä lukkoon.

Mutta se on paskaa, ettei kaukosuhde toimi. Ei tietenkään kaikilla, mutta ei kukaan voi sanoa, ettei se toimi missään tapauksessa. Hyvin se toimii, kun on oikeanlaiset ihmiset ratissa.

 

[Leon]

Toki yhteenmuutto on ollut suunnitelmissa ja on yhä, mutta päivämäärää ei ole voitu lyödä opiskelujen takia lukkoon. Eiköhän se viimeistään ensi vuoden alussa lyödä lukkoon.

No tuossahan se juuri on se ydin. Kyllä se kummasti auttaa jaksamaan, kun tiedostaa, että tilanne toivottavasti jonain päivänä muuttuu. Varsinkin, jos kokee löytäneensä sen oikean. En tietenkään väitä, etteikö kaukosuhde voisi toimia pitkiäkin aikoja joidenkin ihmisten kohdalla. Omalta kohdaltani tuo olisi kyllä vaatinut aika paljon venymistä, mikäli suunnitelmat eivät olisi olleet selvät jo suhteellisen aikaisin.

 

[Messenger]

Etä elämää...

Aikanaan ollessani vaihto-oppilaana toisella puolen palloa hyvin huomas kuinka Suomeen jääneillä osapuolilla ei juurikaan ollut merkitystä tapahtumien kuluille.Itse olin sinkkuna tosin ja hieman kävi sääliksi, kun sitten näitä tyttö/poikaystäviä tuli vierailulle. Niistä jotka seurustelivat niin 90% petti eikä useimmilla suhteen kestävyyttä kokeiltu edes ekaa viikkoa pidemmälle.

Nykyisen tyttöystäväni kanssa elimme viime kesän eri paikkakunnilla töidemme takia mutta pystyimme näkemään yllättävän paljon toisiamme,eikä suhde edes tuntunut etäsuhteelta ja kesäkin meni aika heilahtamalla ohitse.
Noh, nykyään olen sitten itse siinä tilanteessa,että emäntä on työharjoitelussa vieraalla maalla paikallisessa yliopistossa. Kaikenlaista Josea ja Jorgosta sielläkin pyörii ja bileitähän tunnetusti riittää. Vaikka kuinka luottaa ja yrittää mielessään pitää posia ylhäällä niin omat kokemukset "todellisuudesta" nakertaa mieltä aika ajoin. Asiasta keskusteltiin hyvissä ajoin ennen hänen lähtöä ja kerroin oman suhtautumiseni asiaan. Sanoin myös, että hänen tulisi olla rehellinen suhteellemme jo ennen lähtöä jos on olemassa pienikin mahdollisuus aidan väärälle puolelle menemiseen, ettei kumpikaan tunne oloaan kusipääksi jälkeenpäin.Mitäs hän muuta oikeastaan voisikaan sanoa,kuin vakuuttaa ettei mitään tule tapahtumaan ja eikä halua pilata meidän juttua millään tavalla.Uskon ja luotan vakaasti naiseeni,että asiat myöskin näin ovat mutta ei elämä erossa kyllä helppoa ole, kun ikävä vaivaa ja kaipuu on kova.Mutta sen sanon etten luota yhteenkään jätkään kuka niissä samoissa pirskeissä pyörii varsinkaan kun ei itse tiedä yhtään minkälaisia tyyppejä oikeasti ovat(saattaisinpa jopa pitääkin heistä).Kauniina tyttönä hänenkin ympärillään kakslahkeiset viihtyy mielusti ja sosiaalisena ihmisenä lähettää tahtomattaankin kännisille miehille olemattomia signaaleja mutta niin kauan kuin tilanne on tämä niin yhteenkää jätkään en luota.Pakko se on tunnustaa, että mustasukkaisuus on kyllä osana minua mutta en anna sen pilata hänen aikaansa reissussa valittamalla asiasta ja tekemällä hänen oloaan huonoksi sen suhteen.Koitan siis löytää hyviä puolia ja yrittää olla ajattelematta liikaa asioita sillä muuten hajoaisi kuula totaalisesti. Nainen on vielä 6kk reissussa,jonka jälkeen helpottaa. Siihen asti etäsuhde jatkuu..Helppoako?Ei todellakaan mut näillä mennään...

 

[Tulppu]

Aikanaan ollessani vaihto-oppilaana toisella puolen palloa hyvin huomas kuinka Suomeen jääneillä osapuolilla ei juurikaan ollut merkitystä tapahtumien kuluille.Itse olin sinkkuna tosin ja hieman kävi sääliksi, kun sitten näitä tyttö/poikaystäviä tuli vierailulle. Niistä jotka seurustelivat niin 90% petti eikä useimmilla suhteen kestävyyttä kokeiltu edes ekaa viikkoa pidemmälle.

Nykyisen tyttöystäväni kanssa elimme viime kesän eri paikkakunnilla töidemme takia mutta pystyimme näkemään yllättävän paljon toisiamme,eikä suhde edes tuntunut etäsuhteelta ja kesäkin meni aika heilahtamalla ohitse.
Noh, nykyään olen sitten itse siinä tilanteessa,että emäntä on työharjoitelussa vieraalla maalla paikallisessa yliopistossa. Kaikenlaista Josea ja Jorgosta sielläkin pyörii ja bileitähän tunnetusti riittää. Vaikka kuinka luottaa ja yrittää mielessään pitää posia ylhäällä niin omat kokemukset "todellisuudesta" nakertaa mieltä aika ajoin. Asiasta keskusteltiin hyvissä ajoin ennen hänen lähtöä ja kerroin oman suhtautumiseni asiaan. Sanoin myös, että hänen tulisi olla rehellinen suhteellemme jo ennen lähtöä jos on olemassa pienikin mahdollisuus aidan väärälle puolelle menemiseen, ettei kumpikaan tunne oloaan kusipääksi jälkeenpäin.Mitäs hän muuta oikeastaan voisikaan sanoa,kuin vakuuttaa ettei mitään tule tapahtumaan ja eikä halua pilata meidän juttua millään tavalla.Uskon ja luotan vakaasti naiseeni,että asiat myöskin näin ovat mutta ei elämä erossa kyllä helppoa ole, kun ikävä vaivaa ja kaipuu on kova.Mutta sen sanon etten luota yhteenkään jätkään kuka niissä samoissa pirskeissä pyörii varsinkaan kun ei itse tiedä yhtään minkälaisia tyyppejä oikeasti ovat(saattaisinpa jopa pitääkin heistä).Kauniina tyttönä hänenkin ympärillään kakslahkeiset viihtyy mielusti ja sosiaalisena ihmisenä lähettää tahtomattaankin kännisille miehille olemattomia signaaleja mutta niin kauan kuin tilanne on tämä niin yhteenkää jätkään en luota.Pakko se on tunnustaa, että mustasukkaisuus on kyllä osana minua mutta en anna sen pilata hänen aikaansa reissussa valittamalla asiasta ja tekemällä hänen oloaan huonoksi sen suhteen.Koitan siis löytää hyviä puolia ja yrittää olla ajattelematta liikaa asioita sillä muuten hajoaisi kuula totaalisesti. Nainen on vielä 6kk reissussa,jonka jälkeen helpottaa. Siihen asti etäsuhde jatkuu..Helppoako?Ei todellakaan mut näillä mennään...

Hei siis näillä mennään:

Jos nainen haluaa pettää se tekee sen


Jos nainen ei halua pettää se keksii sille syyn

KAIKKI ylläolevan patternin poikkeukset ovat ns. hyviä hakuja joista on syytä olla ylpeä. Ehkä se ihan oikeasti tykkää susta! Tai venaa seuraavaa...

 

[Messenger]

Hei siis näillä mennään:

Jos nainen haluaa pettää se tekee sen


Jos nainen ei halua pettää se keksii sille syyn

KAIKKI ylläolevan patternin poikkeukset ovat ns. hyviä hakuja joista on syytä olla ylpeä. Ehkä se ihan oikeasti tykkää susta! Tai venaa seuraavaa...

Totta! Syitä on monia niin tekemiseen kuin tekemättä jättämiseenkin. Varmaa on,että kaikki kyllä selviää aikanaan meni hommat kummin päin vaan.Mut sitähän tämä etäsuhteen arki on.

 

[Hypodermic]

...Nainen on vielä 6kk reissussa,jonka jälkeen helpottaa. Siihen asti etäsuhde jatkuu..Helppoako?Ei todellakaan mut näillä mennään...

Huh. Kyllähän tuo saa "tavallisen" kaukosuhteen (eli Suomen rajojen sisällä olevan) kuulostamaan pikkujutulta. Itsellä ei ole henk.koht. kokemuksia noista vaihtaritouhuista, mutta mitä on monilta muilta kuullut, niin tuota pettämistä ja sitä myöten suhteen poikki laittamista tuntuu esiintyvän paljonkin. Hyvänä esimerkkinä ehkä paras kaverini, joka jätettiin aikanaan tylysti tyttöystävän ilmoitettua ulkomailta, että tää oli nyt tässä. Itsekin tekisi mieli vielä ehkä vaihtoon lähteä, mutta pistää vähän mietityttämään, jos silloin itse suhteessa elää...

Oma naiselämä näyttää tosiaan kerrankin hyvältä, vaikka tässä nyt kaukosuhteeseen "ajautuu". Tytöllä on onneksi keväällä/kesällä edessä muutto opiskelujen perässä. Vaihtoehtoisia kaupunkeja on kaksi, joista toinen olisi huomattavasti parempi, asunhan siellä itsekin. Tuossa edellä moni sanoikin, että tulisi muuttaa myöhemmin yhteen, tai ainakin olla sama näkökanta tulevaisuudesta. Itsekin olen ainakin jokseenkin samaa mieltä, sillä jotenkin tuntuu, ettei tätä välimatkaa kauhean kauaa jaksa. Eihän sitä kuitenkaan yhteen tarvitse heti muuttaa, jos samalle paikkakunnalle pääsee. :)

Mutta anyway, vaikka toinen lähes parinsadan kilometrin päässä asuukin, niin nyt hymyilyttää. Toivottavasti se myös säilyy.

 

[Wäinö#16]

Huh. Kyllähän tuo saa "tavallisen" kaukosuhteen (eli Suomen rajojen sisällä olevan) kuulostamaan pikkujutulta. Itsellä ei ole henk.koht. kokemuksia noista vaihtaritouhuista, mutta mitä on monilta muilta kuullut, niin tuota pettämistä ja sitä myöten suhteen poikki laittamista tuntuu esiintyvän paljonkin. Hyvänä esimerkkinä ehkä paras kaverini, joka jätettiin aikanaan tylysti tyttöystävän ilmoitettua ulkomailta, että tää oli nyt tässä. Itsekin tekisi mieli vielä ehkä vaihtoon lähteä, mutta pistää vähän mietityttämään, jos silloin itse suhteessa elää...

Jos suhde menee poikki jonkun vaihtarivuoden takia, niin minusta se kertoo vain siitä, että se olisi mennyt poikki ennemmin tai myöhemmin muutenkin, vaihtarivuosi vain nopeutti sitä. Jos tekee mieli seikkailla ja se menee vakituisen suhteen edelle, niin jonkinlaista kriisiä olisi muutoinkin odotettavissa.

Noin yleisesti ottaen kaukosuhteen onnistuminen riippuu pitkälti minkälaisista ihmisistä on kyse. Jos jompikumpi ei kestä yksinäisyyttä ja koko ajan kaipaa ihan fyysistä läheisyyttä, silloin on turha moiseen kidutukseen ryhtyä. Joillekin kaukosuhde taas voi olla erinomainen seurustelumuoto. Usein se kyllä vaatii sen, että jossain järjellisessä aikataulussa välimatka tulee väliltä katoamaan.

 

[scholl]

Ulkomailla voi havaita, että Suomen meininki on semiperseestä. Ei siinä sen kummallisempaa ole. Siis ei se välttämättä tarkoita mitään pettämistä, vaan kyseessä voi olla perinteinen never back -meininki.

 

[Solomon]

Mutta sen sanon etten luota yhteenkään jätkään kuka niissä samoissa pirskeissä pyörii varsinkaan kun ei itse tiedä yhtään minkälaisia tyyppejä oikeasti ovat(saattaisinpa jopa pitääkin heistä).Kauniina tyttönä hänenkin ympärillään kakslahkeiset viihtyy mielusti ja sosiaalisena ihmisenä lähettää tahtomattaankin kännisille miehille olemattomia signaaleja mutta niin kauan kuin tilanne on tämä niin yhteenkää jätkään en luota.

Ei niihin jätkiin takuulla pidäkään luottaa, eiväthän ne sinua voi pettää. Tyttöystäviin taas kannattaa luottaa. Jos ei luota, saa kärsiä myös siinä tapauksessa, että luottamukseen olisi ollut syytä.

Ei luottamus luonnolisesti täysin valintakysymys ole, mutta ehdottomasti kannattavaa se on.

Nainen on vielä 6kk reissussa,jonka jälkeen helpottaa. Siihen asti etäsuhde jatkuu..Helppoako?Ei todellakaan mut näillä mennään...

Itselläni vähintään kaksi vuotta on tyttöystävä vielä reissussa. Jos kultsi myöhemmin meinaa tehdä koulutusta vastaavaa työtä, sillä ei Suomeen todennäköisesti ole palaamista. Jos suhde pysyy ennallaan, pitää todennäköisesti jossakin vaiheessa muuttaa ulkomaille ja ryhtyä vahtaamaan jalkapalloa jääkiekon sijaan.

 

[moby]

Noin yleisesti ottaen kaukosuhteen onnistuminen riippuu pitkälti minkälaisista ihmisistä on kyse. Jos jompikumpi ei kestä yksinäisyyttä ja koko ajan kaipaa ihan fyysistä läheisyyttä, silloin on turha moiseen kidutukseen ryhtyä. Joillekin kaukosuhde taas voi olla erinomainen seurustelumuoto. Usein se kyllä vaatii sen, että jossain järjellisessä aikataulussa välimatka tulee väliltä katoamaan.

Minun lähipiirissä oli aikanaan tapaus, jossa ihan avoimesti annettiin vapaat kädet molemmille vaihtarivuoden ajaksi. Tämäkin tietysti on tapauskohtaista. Kaikkien suhteet ei kestä tuollaistakaan menettelyä, mutta ainakin se on rehellisempi tapa kun molemmat tietävät jo etukäteen mikä on homman nimi.

Henk. koht. en vaihtari/lukio-ikäisenä jäisi odottelemaan vuotta jotain mukamas elämän rakkautta. Myöhemmin homma on tietysti eri, mutta itse en kaukosuhteisiin usko. Minusta kaukosuhde tarkoittaa sitä, että varsinaista halua sitoutumiseen ei ole ja silloin myös homma lipsahtaa helposti pettämisen puolelle.

 

[scholl]

En usko, että kukaan kaipaa mitään fyysistä läheisyyttä. Se on ihan paskapuhetta ja mielen heikkoutta. Armeijassa sanottiin jollekin, että te ette edes yritä kun tämä pyörtyi helteessä tetsatessa ja tässä voitaisiin sanoa sama.

Miettikääpä nyt itse. Antiikin Kreikassa miehet saattoivat olla poissa useita vuosia seilatessaan siellä sun täällä. Sen sijaan nyt on kännykät, messengerit, facebookit ja lentokoneet kulkevat edestakaisin ja olisi muka jotakin ongelmia silti. Kyllähän se niin on, että ihmiset ovat yleensä sen verran urpoja, joten harvaa huvittaa heidän kanssaan seurustella. Niinpä jos löytää fiksun yksilön niin eihän se välimatka mitään vaikuta. Veikkaan, että jos vaikuttaa niin se on vain pelkkä tekosyy, jonka taakse verhoudutaan, kun on alunperin seurusteltu väärän ihmisen kanssa.

 

[tant gredulin]

Fyysinen läheisyyden tarve on kyllä aivan todellinen. Mm. keskosten kuolleisuudesta tehtiin joskus tutkimus, joka osoitti että se lisääntyi, jos huolehdittiin pelkästään ravintotarpeista. Sylissä pitäminen puolestaan vähensi kuolleisuutta.

Antiikin kreikkalaisistakin liikkuu kaikenlaista tarinaa. Lampaita en viitsi tässä yhteydessä mainitakaan... Yhden laulun sanoin: 'if you can't be with the one you love, love the one you're with'. Ja jos olet miesten kanssa laivassa, niin ketäpä silloin rakastat?

 

[Väsyneet Kädet]

No johan on taas. Viikonloppu Sloveniassa, baarissa tapaa a) suomalaisen tytön b) todella fiksun sellaisen c) mukavankin d) oikein kivannäköisen. Nämä kaikki siis samassa paketissa, ilta menee mukavasti jutellessa kaikennäköistä. No sitten tänään tyttö päättää ilmoittaa, että häntä jäi hivenen harmittamaan, ettei kertonut seurustelevansa. Just. On tää kans yhenmoista hommaa, prkl. Mää olin jo lähdös uudelle Slovenian-reissulle - no, säästyypä nekin rahat.

 

[Wicci]

Otetaas osaa

En tiedä onko oikea ketju vai meneekö vitutuksen puolelle mutta naisiin liittyy. Kotona pyyhkinyt loistavasti tai ainakin hyvin jo pidemmän aikaa ilman riitoja. Kuukauden verran oon omistanut Xbox360-merkkisen laitteen ja sillon tällön pelaillut kiekkoa kun emäntä on istunut tietokoneella. Noo, tuli lauantai 27.10.07 päivä ja päätin pyytää pikkuveljeni meille iltaa istumaan, emäntä pyysi kaverinsa meille myös. Molemmille homma oli ok että "omat" kaverit tulee ja istutaan nelisin siinä ja suunnataan myöhemmin illalla baariin. Kaikki meni hyvin mutta kas kas, baariin kun päästiin niin ystävällisesti tämä emäntäni kaveri(joka on tavannu mut 2 kertaa!!) tuli ilmoittamaan tilatessani kaljaa että voisit vähän katsoa kuinka elämääs elät tai sun muijas jättää sut! Mulla luonnollisesti putos alahuuli noin 4cm alaspäin ja sain kysyttyä että mitä? Mistä johtuu? Vastaus tuli kun apteekin hyllyltä; Sä et jätkä tee mitään muuta kun pelaat aamusta iltaan joten alkaa suhde olla tuhoon tuomittu. Siinä sitten pienessä hönössä ilmotin baarimikolle että ehkä seuraava ottaa sen minun kaljani ja poistuin takavasemmalle ihmeissäni, itseltäni kysellen paljonko käytän aikaa pelaamiseen. Jatkoin matkaa sitten suoraan kotiin ja laitoin emännälle viestin että olen kotona jos mua ei baarissa näy. Aamulla eukko kysy että mihin katosit ja kerroin tietysti että mitä tapahtui, sain vastauksen että oho, ei niin olis saanu sanoo mutta oikeessahan se oli. MITÄ HELKUTTIA?? Mä pelaan ehkä joka toinen päivä max 2 tuntia versus eukko istuu tietokoneella 3-4 tuntia joka päivä ja vielä myöntää sen. Tosin emäntä kielsi puhuneensa mitään mistään seurustelun lopettamisesta, se oli kaveri keksinyt kuulemma päästään. Ja niinkun ei tässä olis ollu kaikki niin se munahaukka oli vielä raahannut mun pikkuveljeni joka oli mun kaverina paikalla omalle kämpälleen ja raapinu sen selän verille. Helppo selitellä omalle eukolle sen sitten kotona. Tietty on siinä jätkälläkin vastuu ja paikka katsoa peiliin mutta se muija teki sen tahallaan, tiedän sen.. Aika hyvin muijalta jota hädin tuskin edes tunnen, sai kaks avoliittoa aivan sekaisin yhdessä illassa... helpotti, kiitos.

 

[scholl]

Aika hyvin muijalta jota hädin tuskin edes tunnen.

Tuo kertoo kaiken naisestasi. Sinun pitää saada oma huone niin naisesi ei tiedä mitä teet. Lähtökohtaisestihan se on niin, ettei se hänelle kuulu muutenkaan, mutta jos on urkkija ja ottaa ongelmia niin sinulla pitää olla oma huone, jossa voit olla ja tehdä mitä tahdot. Entisaikaan tätä sanottiin "autotalliksi", kun miehillä oli tapana viettää illat muijaa karussa, mutta tämän päivän miehet eivät ole kiinnostuneet mistään puuhastelusta laitteiden parissa, joten monelle riittää huone, missä on mukava nojatuoli, kirjahylly, telkkari, kirjoituspöytä, jolla tietokone etc. Ja oveen No Ma'am tarra.