Naisasiat

[Sininen Lanka]

Ranskalainen sanonta "On olemassa vain kauniita naisia ja mielenkiintoisia naisia". Englannissa oli kyllä näitä mielenkiintoisia naisia enemmän kuin missään muussa maassa missä olen käynyt.

Kyllähän itä-eurooppalaisia naisia suosivat ihan geenitkin: pitkäsäärisiä gasellivartaloita löytyy huomattavasti enemmän kuin Suomesta. Toinen ääripää on taas monet latinonaiset, jossa huomio keskittyy ihan muualle kuin sääriin. Itse pidän molemmista.

 

[rellu]

Siis Tumppi Varonen, Pelle Miljoonan aikoinaan tuon yllä mainitsemasi levytti. Karmaiseva asiavirhe ;)

No niin TOTTAKAI Pelle Miljoona - aina menee Normaalit ja Miljoonat sekaisin :)

 

[Linda]

Ihmisten kyky sotkea asiansa, tässä tapauksessa aikataulunsa, "ihan vahingossa" ja "ilman vaihtoehtoja" on kyllä ihailtavaa. Miksei mulla ole koskaan ollut tuollaisia ongelmia? Ehkä siksi että suhtaudun kiinnostukseni kohteeseen kunnioittavasti.

Lisäksi joku kehtaa väittää että miehet kiinnostuvat enemmän kun niille on ilkeä. Herra isä mitä sontaa! Kuka itseään kunnioittava mies alistuu TIETOISESTI jonkun pikkuhoron niputettavaksi ja jonottamaan tältä pesää? Sääliksi käy.

Ja tuosta vapaan miehen ystävyydestä kauniiden naisten kanssa totean, että kunhan se unelmien juttukumppani, ja avoin keskustelija (joka nyt sattuu olemaan tosi kauniskin, mutta eihän se mitään merkitse) tarjoaa peräloosteriaan rassattavaksi pikku siiderissä, jokainen vapaa pikku hippi ylevine ajatuksineen tarttuu tilaisuuteen sondi ojossa.

No oho. Tahtoisin nähdä sen tilanteen, kun Tulppu suhtautuu kiinnostuksensa kohteeseen kunnioittavasti. "Hei sinä pikkuhoro, saanko rassata peräloosteriasi". Tietysti käsityksensä kunnioittavasta suhtautumisesta kullakin.

Mitä tulee siihen, että ulkomailta löytyisi niitä naisellisempia naisia, mahtaa olla osittain aivan totta. Itse kaveripiirissäni useinkin kuulen siitä, kuinka kaverit tuntee äijäilevänsä liikaa. Itse tykkään myös äijäillä joskus. Ja sitä on vaikea tehdä hame päällä. Onneksi Suomessa saa olla vapaasti äijämäinenkin joskus.

Ei mikään loppupeleissä ole kiinni siitä, kuinka tarkkaan on miettinyt päivän vaatteet ja kampauksen. Itse en ainakaan voi sietää liian sliipattuja miehiä. Scholl ehkä arvostaa ihmisiä, jotka satsaa suuren osan tuloistaan vaatetukseen. (Porvarisika?) Mutta jos sellaiseen mieheen törmäisin, miettisen kaksi kertaa törmäänkö uudestaan. Oli sitten kyse suomalaisesta tai ei.

Tiedän kulttuurin, jossa miehelle sanasta nainen, tulee ensimmäisenä mieleen, joko äiti, vaimo tai hoito.Hoidot tulee ja menee, vaimo pysyy. Ja vaimoa kunnioitetaan. Tuli vain mieleeni siitä, mitä kunnioitus kullekin saattaa tarkoittaa. Niin ja liittyen aiheeseen naisen ja miehen välisesta pelkästä ystävyydestäkin. Nää miehet ei tiedä mitä se tarkoittaa. Olen mieluummin tällanen tavallinen suomalainen nainen kuin heidän vaimonsa.

Ja kyllähän moni nainen pärjää keittiössä yhä edelleen. Jokainen pärjää jos vain tahtoo. Mutta jos mies on vapaaehtoisesti ottamassa ruuanlaittajan roolia, mitäpä sinne sekaan tunkemaan.

Itse istun mieluummin Hervannassa baarissa, kuin Cafe Romassa. Väärinkäsitysten välttämiseksi, joskus jopa hame päällä.

 

[Tulppu]

"Hei sinä pikkuhoro, saanko rassata peräloosteriasi". Tietysti käsityksensä kunnioittavasta suhtautumisesta kullakin.

Huomasit kai, että kirjoitin kiinnostukseni kohteeseen kunnioittavasti suhtautumisesta. Pikkuhoroihin suhtautumiseni tuli varmaankin myös selväksi.

Tokihan maailman naisissa on kiinnostuksen kohteeni lisäksi myös muita pikkuhoro-kategoriaan kuulumattomia naisia mutta jätetään heidät tässä nyt huomioitta. Taitaa olla muutenkin tarpeeksi vaikeaa se luetun ymmärtäminen.

 

[Vecchia Volpe]

Ei ole ehtinyt kirjoitella tänne pitkään aikaan, niin täytyy nyt sitten kommentoida vähän vanhempiakin juttuja...

Naiset vaan on niin hankalia, tai sitten johtuu siitä että itsellä on paha tapa kiinnostua tapauksista joista jo ennalta tietää että mitään siitä ei tule. Se vaan on kumma että kiinnostuneita löytyy muitakin, mutta ne kun ei sitten itseä kiinnosta yhtään, pääsis varmaan liian helpolla.

Tuo liittyy mun mielestä vain siihen, että kaikki tuntuvat haluavan haasteita / jotain, mitä ei voi saada. Jos joku osoittaa kiinnostuksensa liian selvästi, vaikuttaa lähinnä epätoivoiselta. Eikä sellainen ole kauhean viehättävä piirre ihmisessä. Se on oikeastaan ihan tyhmää. Miksei voi kiinnostua sellaisesta, joka on ihan oikeasti kiinnostunut? Luulisi, että se olisi imartelevaa, mutta ei. Useimmiten se on vain ahdistavaa.

Tästä pääseekin sujuvasti pelien pelaamiseen (viivytellään viesteihin vastaamisessa, ei ehditä tavata jne.), josta oli kirjoittanut useampikin... Itselläni on kännykkä mukana melkein joka paikassa ja yleensä vastaan heti. Minulla on tapana kirjoittaa pitkiä tekstareita (todennäköisesti tästäkin viestistä tulee huomaamaan, etten osaa sanoa asioita lyhyesti). Jos vastaan aina välittömästi kiinnostuksen kohteen viestiin ja kyseessä on vielä joku tuhottoman pitkä "vuodatus", niin suurin osa miehistä kokee sen kyllä pelottavana. Tai ainakin siitä saa sen vaikutelman, ettei minulla ole mitään elämää, eikä sellainen "myy". :)

Monilta miehiltä kyllä saa odottaa vastausta joskus useammankin päivän. Yksi kaveri (ei siis mikään säätö) on antanut selitykseksi sen, että jos hän ei vastaa heti, asia unohtuu ja muistuu mieleen esim. vasta siinä vaiheessa, kun poistaa viestejä. Jos ei ehdi vaikka pariin päivään vastaamaan, niin voisi edes ilmoittaa, että on kiire ja vastaa myöhemmin. Olen kohdannut myös tällaisen kohteliaan tapauksen, mutta siinä tapauksessa homma meni jo vähän överiksi. Kaveri ilmoitti olevansa töissä ja vastaavansa paremmin illalla. Mutta oli mennyt panemaan loppuun jotain että "jos sopii?" tms. Ei mitään anteeksipyytävää asennetta kiitos! Miten niin naiset eivät ole koskaan tyytyväisiä? ;)

Tulkitaanko näissä vastaamattomuusjutuissa asia myös usein niin, että jos nainen ei vastaa, hän pelaa pelejä, mutta jos mies ei vastaa, niin hän ei vain ole kiinnostunut..? Jotenkin minulla on käsitys, että naiset sentään vastaavat jotain. Kertovat olevansa varattuja tms, jos eivät halua viestejä enää. (Näin ainakin minun ystäväpiirissäni.) Monet miehet jättävät vain vastaamatta / vastaavat aluksi ja lopettavat täysin yllättäen. Onko tämä joku "jätetään kaikki ovet avoimiksi" -taktiikka? Ei sillä hetkellä kiinnosta, mutta myöhemmin voi kiinnostaa? Vai johtuuko se pelkästään siitä, että miehet ovat laiskoja näpyttelemään tekstareita? Vain kerran jätkä on ilmoittanut (jokseenkin tylysti) minulle alkaneensa seurustella. Se tuntui silloin inhottavalta, mutta tulipa asia kerralla selväksi, eikä ole tarvinnut kelailla sitä enää.

Täytyy jatkaa myöhemmin lisää. Tämä on jo niin pitkä!

 

[scholl]

Jos joku osoittaa kiinnostuksensa liian selvästi, vaikuttaa lähinnä epätoivoiselta.

Päinvastoin. Eiköhän se ole niin, että analysoi tarjonnan ja sen jälkeen valitsee jonkun. Enkä nyt tarkoita, että tarvitsisi mitään yksityisetsivää palkata ottamaan tyypistä selvää, vaan jos näkee aina silloin tällöin niin pystyy itse analysoimaan henkilön. Siis silloin voi analysoida onko se ihastuksen kohde ylipäätänsä poliittisesti tai ihmisenä sopiva. Mikäli analyysi on positiivinen niin turha siinä sen jälkeen enää skulata mitään. Ennen sitä ei voi kommentoida mitään, kun tutkimus on kesken ja kun analyysi on tosiaan valmis niin tyhmähän sellainen on, joka ei osoita selvästi, että on kiinnostunut. Tarjous pöytään vaan.

Eiköhän viesteihin tai puheluihin vastaaminen riipu siitä, onko muuta tekemistä vai ei. Joskus ei ehdi tai asia unohtuu. Voihan sitä jutella taas sitten kun näkee tms. Itse en edes lue kaikkia tekstiviestejä ja joskus saatan lukea tosi paljon, vaikkapa viikon myöhässä jos niitä on tullut paljon.

 

[Kaivanto]

Tuossa tekstareihin vastaamisessa tuntuu olevan pikaisempaa ja verkkaisempaa koulukuntaa. Puhun asiasta yleisesti enkä ihmissuhdepelien osana.

Itse unohtelen usein puhelinta äänettömälle (kyllä, etiketin vastaisesti laitan usein äänen pois muutenkin kuin hautajaisissa) ja/tai takin taskuun enkä muutenkaan usein rupea yleensä ruokakaupassa tai missä milloinkin kesken puuhien vastaamaan viestiin, jos asian luonne ei tätä edellytä.

Tuossa kesällä yksi päivä kun katsoin puhelinta, siinä oli kaksi viestiä, ja kun rupesin lukemaan ensin ruudulle auennutta, siinä luki: "mikset vastaa?" ja sitten samalta muijalta joku tavallinen "mitäs puuhailet tänään?" joka oli lähetetty alle tuntia aiemmin. Ehkä se sitten luuli, että kyseessä on nämä pelit, mutta en oikeasti vaan vastaile heti vaan jos tahtoo välittömän kontaktin, kannattaa soittaa. Lieneekö jossain määrin sukupolvikysymys, teininä kännykän saaneet ovat kai kasvaneet siihen eri tavalla kiinni.

 

[scholl]

"mitäs puuhailet tänään?"

Noi on sellaisia viestejä, mihin en koskaan vastaa. Ihan turhaa löpinää. Samaten sellaiset tyypit, jotka soittelevat turhia puheluita ilman asiaa, havaitsevat, ettei sitä niiden puheluihin aina jaksa vastata.

 

[Vecchia Volpe]

Itse olen nykyään tyytyväinen, jos vastaus tulee saman päivän aikana. Enkä ikinä kyllä ala kysellä perään, jos ei vastausta kuulu! Siinä tapauksessa voin joskus (korkeintaan parin päivän päästä) kysyä jotain muuta ja jos siihenkään ei tule vastausta, niin en kyllä tekstaile enää. Sen tässä muuten on oppinut vuosien aikana, että jos odottaa mieheltä vastausta tekstiviestiin, niin siinä on pakko olla joku kysymys. Jos saa vastauksen kysymyksettömään viestiin, ovat asiat todella hyvin!

Niiden pelien pelaamiseen on muuten kirjoitettu naisille oikea opas eli Säännöt (The Rules: Time-tested Secrets for Capturing the Heart of Mr. Right). Ostin huvikseni sellaisen pokkarin kesällä, mutta en ole ehtinyt vielä lukaista sitä. Siinä autetaan naisia tunnistamaan kaikki väärät käyttäytymiskaavansa. Nainen ei saa tehdä mitään aloitteita, kaikkiin soittopyyntöihin ei saa vastata jne. Jos suhde on alkanut naisen tekemään aloitteeseen, sillä ei ole mitään tulevaisuutta, koska mies ei voi rakastaa naista ja mitä kaikkea siellä olikaan. Täällä varmaan kaikki huutavat hurraata ja myöntävät kaikki neuvot oikeiksi? ;)

Mitä muuten pitäisi päätellä siitä, että jätkä sanoo, ettei uskalla ehdottaa mulle mitään, koska itsetunto ei kestäisi pakkeja? Ja kun kautta rantain kyselin, jos itse ehdottaisin jotain, niin ei uskaltaisi treffeillekään lähteä, kun ei ole ollut pitkään aikaan ja pelkää jäätyvänsä? (Sillä on päättynyt pitkä suhde puolisen vuotta sitten.) Itse vedän siitä johtopäätöksen, ettei sitä vain kiinnosta, eikä pysty sanomaan sitä. Kun leffaankin voi mennä vain tutun ihmisen kanssa (ei olla kasvotusten keskusteltu useampaan vuoteen). Mutta miten sitä voi tutustua, jos ei koskaan tapaa??

 

[Ted Raikas]

Tästä pääseekin sujuvasti pelien pelaamiseen (viivytellään viesteihin vastaamisessa, ei ehditä tavata jne.), josta oli kirjoittanut useampikin...

Tuo on todellakin mielenkiintoista ja olen usein miettinyt, että onko siinä perää. Ilmeisesti on, kun kerran sanot ja luultavammin tunnet naisten metkut paremmin, kun yksilahkeisiin itsekin lukeudut. Vai onko tuo pelkästään omaa arvailuasi? Ilmeisesti se vaan on joidenkin naisten tapa mitata sitä miehen kiinnostusta ja kärsivällisyyttä. Nopeasti luovuttava mies ei tällöin ole todennäk. tositarkoituksella liikenteessä ja muutenkin ilmentää kärsimätöntä ja epäluotettavaa luonteenpiirrettä. Kaiketi se sitten joillekin viestittää siitä. Tälläinen pelaaja ei vaan välttämättä ymmärrä, että toiset ihmiset eivät ymmärrä moista juonittelua, vaan ovat välittömämpiä. Miehet useimmiten kait ovat, tosin en ole varma, ehkä osalla on pokkaa ja varaa esittää etäistä ja vaikeastitavoiteltavaa...

Itse yleensä vastaan niin nopeasti kuin suinkin pystyn, pidän sitä kohteliaana ja kohtuu pitkiä viestejä joskus lähteekin. Jos asia sitä vaatii. Sama pätee puheluihin, jos huomaan jonkun soittaneen (pl. tuntemattomat puhelut). Olen aika huono puhelinkeskustelija edelleen, en osaa oikein muuta sanoa siinä kuin sopia esim. tapaamisen tietylle kellonajalle jne. Eli hyvin yksinkertaisia ja selkeitä asioita sovin ainoastaan puhelimen kautta. Kaikki ylimääräinen minuuttitolkulla kestävä lörpöttely rasittaa, kun se kännykkä ei todellakaan ole sovelias väline siihen minulla. Väärinymmärtämisen riski on aina suurempi ja lisäksi toiseen ei saa sillä tapaa kontaktia kun toisessa päässä on vaan ääni, eikä se halpaa touhuakaan ole yleensä lörpötellä pitkiä puheluja. Mieluummin sitten sovin ne asiat, kuten tapaamisen ja kerron tarkemmat kuulumiset paikan päällä, kun näen ihmisen ihan kasvotusten.

 

[ms.qvist]

Itse yleensä vastaan niin nopeasti kuin suinkin pystyn, pidän sitä kohteliaana ja kohtuu pitkiä viestejä joskus lähteekin. Jos asia sitä vaatii. Sama pätee puheluihin, jos huomaan jonkun soittaneen (pl. tuntemattomat puhelut).

Täälläkin ilmoittautuu henkilö joka pyrkii vastaamaan mahdollisimman nopeasti viestiin, poikkeuksen tekevät aamut jolloin nukun yleensä yhteentoista joten jos joku lähestyy minua aamulla niin joutuu yleensä odottamaan useamman tunnin vastausta mutta muutoin, jollei pakottavaa tarvetta ole hiljentää puhelinta, pyrin vastaamaan viesteihin niin pian kuin mahdollista. Mikäli kuitenkin olen jossain tapaamisessa tms. tilaisuudessa niin en vastaa viestiin vaan kunnioitan henkilöä jonka kanssa olen tapaamisessa ja pidättäydyn kaikesta muusta toiminnasta tuolloin.

Puheluihin vastaamisen suhteen sen sijaan en ole niin tarkka, etenkin jos olen jossain ja joku "epämieluisa" henkilö soittaa niin en vastaa - tuntemattomiin numeroihin en edelleenkään vastaa kuin poikkeustapauksessa eli silloin kun tiedän odottaa puhelua jotain paikasta jonka numeroa minulla ei ole tiedossa. Muuten pyrin katsomaan tilanteen ja paikan voiko vastata vai ei. Usein minulla kyllä känny on äänettömällä jos olen vähänkin sellaisessa tilanteessa, että puhelimen soitto voi häiritä jotakuta. Etenkin tapaamiset ja ravintolat ovat sellaisia paikkoja joissa en vastaa puhelimeen kuin äärimmäisessä hätätilassa.

vlad.

 

[Kaivanto]

Niiden pelien pelaamiseen on muuten kirjoitettu naisille oikea opas eli Säännöt (The Rules: Time-tested Secrets for Capturing the Heart of Mr. Right). Ostin huvikseni sellaisen pokkarin kesällä, mutta en ole ehtinyt vielä lukaista sitä. Siinä autetaan naisia tunnistamaan kaikki väärät käyttäytymiskaavansa. Nainen ei saa tehdä mitään aloitteita, kaikkiin soittopyyntöihin ei saa vastata jne. Jos suhde on alkanut naisen tekemään aloitteeseen, sillä ei ole mitään tulevaisuutta, koska mies ei voi rakastaa naista ja mitä kaikkea siellä olikaan.

Lieneekö kyse luhistuneesta patriarkaatista ja menneen aikakauden opuksesta vaiko vain minusta, mutta niin tai näin otan tuollaisen pakoiluna ja signaalina siitä, että seura on vastenmielistä. En ole tuppautuvaa ihmistyyppiä, joten tuon kaltainen käytös saa aktiivisuuteni loppumaan varmasti. Tuntuu kuin eläisi jossain 50-luvun filmissä, jos on noin selkeä roolijako ja miehen pitää olla kuin sirkustirehtöörinä, tai joskus klovnina, keksimässä kaiken maailman ohjelmanumeroita ja liehittelemässä, ja nainen on muodon vuoksi itsetarkoituksellisen vaikeasti tavoiteltava kohde.

 

[AnaMasa]

Niiden pelien pelaamiseen on muuten kirjoitettu naisille oikea opas eli Säännöt

En ole mokomasta opuksesta koskaan kuullutkaan, mutta nykyiselle avokille muistaakseni kolmas lähettämäni viesti alkoi, että "Lopeta tuo pelaaminen..". Onneksi lopetti :)

 

[Vecchia Volpe]

Tuo on todellakin mielenkiintoista ja olen usein miettinyt, että onko siinä perää. Ilmeisesti on, kun kerran sanot ja luultavammin tunnet naisten metkut paremmin, kun yksilahkeisiin itsekin lukeudut. Vai onko tuo pelkästään omaa arvailuasi?

Niin... Tarkoitukseni oli kyllä ilmaista, että minä ja ystäväpiiriini lukeutuvat ihmiset eivät harrasta tällaisia pelejä. Minusta on kyllä usein tuntunut, että minun kanssani pelataan, enkä tunne kyseisen pelin sääntöjä ja siksi sössin jotkut orastavat suhteet. Jos joskus olen joutunut odottamaan vastausta vaikka viikonkin verran, niin siinä tapauksessa olen joskus vähän lapsellisen kostonhaluinen ja odottelen vastaamisen kanssa vaikka seuraavaan päivään. Koska se nyt vain on naurettavaa, jos olen odottanut vastausta pari päivää ja sitten vastaan heti ja joudunkin odottamaan taas seuraavaa vastausta sen muutaman päivän.

Kirjoitetaan nyt vielä muutamasta asiasta, joita olen kelaillut, vaikka pitäisi koittaa jo mennä nukkumaan. Kelpaako teille kaverin käyttämä/kokeilema henkilö? Tunteeko kukaan sellaista ihmistä, joka olisi rakastunut mieheen/naiseen, joka on seurustellut/harrastanut seksiä aikaisemmin tämän ihmisen kaverin kanssa? Ja onko tällainen suhde kestänyt? Itse en ainakaan voisi kuvitella kiinnostuvani jätkästä, joka on säätänyt jotain jonkun tuttuni kanssa. Varsinkaan, jos pidän kyseistä tuttua vielä tyhmänä tms. Jotenkin kuvittelisin, että jos minulla on ollut jotain peliä herran A kanssa ja myöhemmin tapaankin A:n kaverin B (joka tietää, että olen pelehtinyt A:n kanssa), niin tämä B suhtautuisi minuun niin, että jotain voisi vähän säätää, mutta ei se minua vakavasti ota, vaikka meillä synkkaisikin. Tai kai sitä nyt silti tapahtuu, koska Suomessa on joka puolella uskomattoman pienet piirit.

Sitten kun täällä on joitakin miehiä, joilla on tarkat ulkonäkö- ja pukeutumisvaatimukset naisten kohdalla, niin siitäkin olisi kommentoitavaa. Olen kuullut miehistä, jotka eivät esimerkiksi pidä naisista, joilla on otsatukka. Itse vaihtelen paljon hiusteni väriä ja tyyliä. Pukeutumistyylini vaihtelee myös aika paljonkin eri tilanteissa. Opiskeluhommiin pukeudun rennosti (yleensä farkkulinja) ja meikkaan suhteellisen vähän. Jos olen opettajana, pukeudun vähän asiallisemmin. Kun lähden viihteelle, niin meikkaan enemmän (en ilmeisesti kuitenkaan liikaa, koska minua pidetään ikäistäni nuorempana) ja pukeudun fiinimmin. Eri ravintoloihinkin pukeudun eri tavalla. Esim. tuossa taannoin en mennyt kavereiden kanssa Teatteriin, koska olin mielestäni alipukeutunut. Kaverit kyllä menivat sinne samantyylisissä vaatteissa. Salille ja muihin liikuntaharrastuksiin menen ne meikit naamassa, jotka on tullut aamulla levitettyä tai sitten ilman.

Tämä johdatuksena siihen, että viime aikoina olen alkanut ajatella, että ihan varmaan elämäni mies tulee vastaan juuri silloin, kun lähden vaikka käymään lähikaupassa jossain vähemmän vetävässä kotilookissa. Tai että minulla sattuu olemaan silloin juuri sen värinen tukka, jota kyseinen tyyppi ei voi sietää. Salillakin on aina ilman meikkiä ihan alaston ja valju olo. Ja siellä nyt olisi miehiä vaikka kuinka paljon! Musta on vain todella tyhmää panna jotkut kauheat pakkelit naamaan, kun menee harrastamaan liikuntaa. Meikki vain toisi itsevarmuutta, kun tietää näyttävänsä silloin paremmalta. Ainoa hetki, jolloin omasta mielestäni näytän kivalta ilman meikkiä, on saunan jälkeen.

Mikäköhän mulla nyt sitten mahtoi tässä olla pointtina? Varmaan se, että liian tiukat kriteerit ovat tyhmiä. Toisaalta itsellekin ensivaikutelma on tärkeä, mutta ei mulla kyllä esim. hiusten väri ole tärkein tekijä. Ehkä haenkin tässä vain jotain vakuuttelua... Tai ehkä minun pitäisikin vain jättää lukematta schollin viestit tässä ketjussa! Ha haa, oikeastaan voisinkin kertoa yhden jutun liittyen itseeni ja hameen käyttämiseen, mutta en viitsi, koska moni tuttu tietää nimimerkkini...

 

[pettter]

Huh huh, taas tuli tavattua ihmeellinen nainen. Mua oikein säälittää se joka joskus joutuu sen dominon kanssa olemaan ja elämään. Luultavasti joku pertti-perusinsinööri "joo joo, ihan heti kulta rakas"-tyyppi, joka suostuu joka hemmetin asiassa naisen tahtoon.

Ei siinä vielä mitään että me nähtiin siihen aikaan milloin se nainen halusi, ja siellä missä se nainen halusi nähdä, mutta kaikki muut pienimmätkin asiat me tehtiin sen tahdon mukaan. "Mulla on nälkä, mennään syömään", "en mä yksin halua tonne mennä". Siis täh, ei mulla ollut nälkä. No okei mä myönnän, mä olin heikko, ja alistuin sen tahtoon, kun mentiin syömään niitä hemmetin ituja sinne kiinalaiseen ravintolaan. Mä kun sattumoisin satun elämään ravintoketjun huipulla ja tykkään esson baarissa tunkea hodareita ääntä kohti. Ei sen ämmän tarvii sinne tulla syömään, syököön itse niitä ituja jos tykkää... Noh, jatkettiin sitten matkaa ja menttiin leffaan, tietenkin kattoo just sitä leffaa minkä se halus nähdä. Ei mua se oikein kiinnostanut, ja mä kerroin sen, ja ehdotin pariakin muuta leffaa, mutta ei sille kelvannut mikään. Taas mä olin heikko kun mentiin sen pillin mukaan. Noh, jatkettiin sitten taas matkaa ja mentiin baariin. Tietenkin just siihen baariin minne se halusi mennä. Pari kertaa kyllä ehdotin muutamaakin muuta paikkaa, mutta lopulta taas suostuin menemään taas sen ehdoilla. Ja siellä baarissa se muutaman oluen jälkeen se sanoi että "mua väsyttää, lähdetään pois", "en mä yksin halua kävellä". No me lähdettiin, siis kun se halusi lähteä. Mun olis tehnyt mieli jäädä vetämään kunnon perseet sinne, olin pitänyt jäädäkkin.

Loppuillasta mä kysyinkin siltä että tuleeko sille mitään mieleen, että tehtiinkö me missään vaiheessa mitään niinkuin mä halusin, no eipä se tietenkään keksinyt yhtään. Väitti vielä kaiken lisäksi, siis kun mä tollaisia edes kysyin, että mä oon joku natsisika joka ei arvosta naista, siis varmaankaan kun en alistu naisen orjaksi. Siis tässäkin oli vain muutama pieni esimerkki illasta. Ja vaikkakin nämä ovat pieniä, arkisia ja jokapäiväisiä esimerkkejä, niin mä pelkään että moni jätkä suostuu jatkuvasti tollaiseen, siis päivästä toiseen ja asiasta toiseen.

Mun mielestä jos tasa-arvosta puhutaan, se tarkoittaa edes noin suunnilleen fifty-fiftyä. Tuntuu että monet jätkät jotka kuvittelevat elävänsä tasa-arvoisessa parisuhteessa, suostuvat 75 prosenttisesti naisen tahtoon ja elävät sen verran naisen pillin mukaan. Eikä siihen edes Tamia tarvita sanomaan, että jos mies suostuu 75 prosenttisesti naisen ehtoihin, on se 100 prosenttisesti tossun alla.

Kyllä nyt myöhemmin vituttaa kun ei mussa päivällä ollut munaa tarpeeksi sanoa sille suorat sanat. Tietenkin nyt täysin ymmärrettävistä syistä viina maistuu melko hyvältä.

 

[Elrith]

Niiden pelien pelaamiseen on muuten kirjoitettu naisille oikea opas eli Säännöt (The Rules: Time-tested Secrets for Capturing the Heart of Mr. Right). Ostin huvikseni sellaisen pokkarin kesällä, mutta en ole ehtinyt vielä lukaista sitä. Siinä autetaan naisia tunnistamaan kaikki väärät käyttäytymiskaavansa. Nainen ei saa tehdä mitään aloitteita, kaikkiin soittopyyntöihin ei saa vastata jne. Jos suhde on alkanut naisen tekemään aloitteeseen, sillä ei ole mitään tulevaisuutta, koska mies ei voi rakastaa naista ja mitä kaikkea siellä olikaan.

Tämä on siksi turmiollinen ratkaisu, että itsekin tekisin saman kuin toveri Kaivanto tuossa aiemmin sanoi. Olen parikin kertaa tutustunut johonkin tytsiin, tavannut pari kertaa, sanonut haluavani mielelläni tavata uudelleenkin ja sitten ihmetellyt, kun kyseisen tyypin taholta ei kuulu mitään. Minä olen vetänyt tästä sen johtopäätöksen että toista osapuolta ei kiinnosta, ja siihen se sitten on vähän jäänyt.

Yleensäkin jos toinen osapuoli ei ikinä tee mitään aloitetta, niin tuppaan päättelemään että olkoon. En tiedä mitä kaikkea on sitten tämän takia jäänyt näkemättä, mutta kun en edes ikinä haluaisi sellaista suhdetta jossa nainen ei ikinä ota yhteyttä tai ehdota mitään tms.

Vielä myöhempään kysymykseesi:

Kirjoitetaan nyt vielä muutamasta asiasta, joita olen kelaillut, vaikka pitäisi koittaa jo mennä nukkumaan. Kelpaako teille kaverin käyttämä/kokeilema henkilö? Tunteeko kukaan sellaista ihmistä, joka olisi rakastunut mieheen/naiseen, joka on seurustellut/harrastanut seksiä aikaisemmin tämän ihmisen kaverin kanssa? Ja onko tällainen suhde kestänyt?

Olet ihan oikeassa: Suomessa on niin pienet piirit että tätä tapahtuu. Tiedän useammankin tapauksen, ja sanoisin että onnistumisprosentti on ollut sama kun muissakin tuttavieni suhteissa. Kyllä näistä toki ongelmia saa aikaiseksi, vieläpä todella helpolla, mutta kyllä niitä on.

Oma ongelmani naisten kanssa on jo muutaman vuoden ollut itseasiassa ihan erilainen. Olen ihmissuhteessa, ja minua on alkanut aivan tosissaan välillä jurppimaan se, että niin moni nainen kuvittelee että jos yhtään juttelet tai yrität tutustua jossakin instanssissa tapaamaasi naiseen, niin yrität päästä pukille. Uskovatko naiset sitten oikeasti, että miehet eivät ikinä halua mitään muuta kuin pillua? Minä nyt en todellakaan nimittäin ole mikään gigolo, ja minun on vaikea uskoa että kysymys voi olla vain siitä että minut ymmärretään väärin; tuntuu todella vahvasti siltä että monella nuorella naisella on automaattisesti se asenne, että jos joku mies juttelee niille, niin se haluaa sänkyyn. Harmittaa.

 

[Flu]

Niiden pelien pelaamiseen on muuten kirjoitettu naisille oikea opas eli Säännöt (The Rules: Time-tested Secrets for Capturing the Heart of Mr. Right). Ostin huvikseni sellaisen pokkarin kesällä, mutta en ole ehtinyt vielä lukaista sitä. Siinä autetaan naisia tunnistamaan kaikki väärät käyttäytymiskaavansa. Nainen ei saa tehdä mitään aloitteita, kaikkiin soittopyyntöihin ei saa vastata jne. Jos suhde on alkanut naisen tekemään aloitteeseen, sillä ei ole mitään tulevaisuutta, koska mies ei voi rakastaa naista ja mitä kaikkea siellä olikaan.

Nämä parisuhdekirjat tuppaavat olemaan jenkkien kirjoittamia ja ohjeet kulttuurisidonnaisia. Omien kokoemuksieni mukaan varsinkin itärannikolla deittaluscene on hieman tuon moista. Molemmat osapuolet yrittävät olla übercool. Pahin asia mitä nainen voi tehdä on olla liian kiinnostunut. Tosin tämä kyllä pätee myös miehiin. Mulla ainakin siellä oli vähän sellainen teatterifiilis treffeillä. Taasen jossain Espanjassa voi piirittää naista aivan kuinka paljon tahansa, eikä epätoivoisen leimaa saa yhtä helposti.

Vaikka Suomessa kaikki amerikanohjeet eivät pädekkään niin kyllä samanmoinen balanssi kiinnostuksen ja epätoivon välillä on olemassa. Jos nainen, jonka olen tavannut kerran-pari, alkaa pommittamaan minua monilla tekstiviestillä päivässä niin kyllähän siitä hieman epätoivoinen mielikuva muodostuu. Kuten tässä ketjussa ovat monet miehet ansiokkaasti kuvanneet, ei kuitenkaan keskimäärin suomalaiseen deittailukulttuuriin kuulu hirvittävä piirittäminen - miehet joko kyllästyvät tai sitten taas alkaa tulemaan sellainen epätoivoisen ukon olo.

Mielestäni on tärkeintä antaa ensin selvästi ymmärtää olevansa kiinnostunut. Kun tämä on saatu varmistettua, jonkinmoinen viileyden säilyttäminen on hyväksi. Jos olet kokouksessa niin vastaat viestiin, kun kokous on ohi. Jos ulkoilemassa, sitten kun lopetat liikunnan. Jos kaveri ehdottaa treffejä huomiseksi ja silloin on spinning-päivä niin kerrot, että miten olisi perjantai ja niin edelleen. On paljon kiinnostavampaa tapailla ihmisiä, jolla on oma elämä ja omat prioriteettinsa kuin sellaista, joka tuntuu välittömästi takertuvan kiinni.

Tapasin nykyisen vaimoni ravintolassa. Olen aina ollut varsin hyvä juttelemaan uusille tuttavuuksille. Ja (tämä aivan varmasti kuulostaa aivan hirvittävältä näin kirjoitettuna) aikaa myöten oli muodostunut sellainen juttukokoelma hauskoista asioista, joista pystyi saamaan keskustelun juurta ja keventää tunnelmaa. Ihmetykseni oli suuri, kun huomasin ettei kyseiseen naiseen normaalit juttuni pureneetkaan aivan niin hyvin kuin normaalisti. Tämä sai itseni soittamaan hänelle (tietysti vasta kahden päivän päästä ;-) ja ehdottomaan jatkotreffejä. Tosin varmaankin moni mies olisi jättänyt soittamatta. Nykyinen vaimonikin jälkeenpäin sanoin, että luuli minun pyytäneen numeroa ihan vain kohteliaisuussyistä eikä kuuna päivänä kuvitellut, että soittaisin. Tuokin tosin on varmaan itsevarmuuskysymys. Näin ylimielisenä paskiasena tietty viileys sai vain kiinnostukseni heräämään ;-) Tosin on ehkä otettava huomioon, että siihen aikaa deittailu oli varmaan pääasiallinen harrastukseni.

Tietysti täällä on pajon puhetta naisista, jotka haluavat olla pirttihirmuja. Luulen, että se lähinnä johtuu tämän keskustelupaikan ikärakenteesta. Nuorempana molemmat osapuolten joustokyky on yleensä hieman heikompi. Minusta on mukavaa olla ihmisten kanssa jolla on mielipide. Parisuhde, myös deittailuvaiheessa, voidaan sitten testailla miten molempien mielipiteitä voidaan yhteensovittaa. Joillakin tuntuu olevan hirvittävä laskeminen päällä. Kuinka montaa kertaa on tehty, kuten toinen osapuoli haluaa. Ei minulla ainakaan näin keskimäärin ole mitään väliä, mennäänkö italialaiseen vai espanjalaiseen ravintolaan. Tärkeintä on ymmärtää mikä toiselle on tärkeää. Joustat niissä asioissa, jotka toiselle on tärkeää ja olet omaa mieltäsi niissä, jotka ovat sinulle tärkeitä. Myöskin syyt kannattaa kommunikoida. En minä ainakaan koskaan ole tavannut naista, joka kaikesta haluaa määräillä.

Ja siellä baarissa se muutaman oluen jälkeen se sanoi että "mua väsyttää, lähdetään pois", "en mä yksin halua kävellä". No me lähdettiin, siis kun se halusi lähteä. Mun olis tehnyt mieli jäädä vetämään kunnon perseet sinne, olin pitänyt jäädäkkin.

Treffien lopssa nainen viedään aina taksiasemalla, dösärille tai vaikka kotiovelle - halusit tai et. Koskaan ei jäädä ravintolaan vetämään viinaa, kun nainen lähtee pois. Jos janottaa mene saaton jälkeen vaikka sitten takaisin samaan raflaan.

Tämä johdatuksena siihen, että viime aikoina olen alkanut ajatella, että ihan varmaan elämäni mies tulee vastaan juuri silloin, kun lähden vaikka käymään lähikaupassa jossain vähemmän vetävässä kotilookissa. Tai että minulla sattuu olemaan silloin juuri sen värinen tukka, jota kyseinen tyyppi ei voi sietää. Salillakin on aina ilman meikkiä ihan alaston ja valju olo. Ja siellä nyt olisi miehiä vaikka kuinka paljon! Musta on vain todella tyhmää panna jotkut kauheat pakkelit naamaan, kun menee harrastamaan liikuntaa. Meikki vain toisi itsevarmuutta, kun tietää näyttävänsä silloin paremmalta. Ainoa hetki, jolloin omasta mielestäni näytän kivalta ilman meikkiä, on saunan jälkeen.

Vaikea oikeasti uskoa, että todellakin elämäsi mies välittäisi noista yksityiskohdista ja jos välittää hän ei selvästikkään ole elämäsi mies - se vaan sattuu juuri sillä hetkellä tuntumaan siltä. Olen koko elämäni pitänyt tummista naisista, mutta menin naimisiin blondin kanssa. Jos joku ukko oikeasti ei kanssasi voi olla kampauksen takia - niin et tuskin sellaista ukkoa muutenkaan kestäsi useampaa vuotta. Minusta ainakin näyttää varsin oudolta, jos salilla on nainen täydessä sotamaalauksessa. Itsevarmuus on tietysti ongelma - mutta huvittavaa kyllä sitä on toisen vaikea huomata ellei itsevarmuuden puutetta omilla eleilään paljasta. Jos hymyilee ja katsoo toista suoraan silmiin antaa helposti itsestään itsevarman kuvan vaikka sydän pamppailisi hirvittävästi.

 

[Ted Raikas]

Olen kuullut miehistä, jotka eivät esimerkiksi pidä naisista, joilla on otsatukka. Itse vaihtelen paljon hiusteni väriä ja tyyliä.

Aijaa? Itse taasen voin omalta kohdaltani todeta, että olen suorastaan heikkona otsatukkiin! En tietenkään nyt katso vinoon, jos naisella ei sellaista ole, mutta sanotaanko näin, että otsatukka harvoin heikentää naisen viehätysvoimaa. Pieni asia, mutta kuitenkin sellainen, jota pidän jollain tapaa esteettisenä. Uskoisin, että sillä on jonkinlainen symmetriavaikutus kasvojen suhteen ja selventää piirteitä. Tarkemmin en osaa määritellä.

Hiusten muoto ja väri ei yleensäkään minulle suuremmissa määrin kerro välttämättä mitään itse henkilöstä, joten en ole yleensä välittänyt, vaikka aika outojakin juttuja kokeilisi. Sanotaanko näin, että sellainen hiustyyli kuin rastat voi naisellakin usein kieliä jonkinlaisesta ideologiasta (ei toki välttämättä), usein paskapatukoita päässään pitävä nainen on helposti radikaali, kasvissyöjä, feministi, hippi ja kaikkea sellaista. Monen mielestä varmaan epäilyttävää.

Eli eli, enpä hirveästi ainakaan itse pistä painoa sille, minkälaisia kampauksia toinen käyttää. Otsatukka on joka tapauksessa edelleen suosikkini.

 

[er_bai_wu]

Kyllä nyt myöhemmin vituttaa kun ei mussa päivällä ollut munaa tarpeeksi sanoa sille suorat sanat. Tietenkin nyt täysin ymmärrettävistä syistä viina maistuu melko hyvältä.

Taisi nainen olla todellakin mieleisesi? Mutta anyways, omakohtaisesti voin todeta, että ns. voimakastahtoiset naisetkin jossain määrin pitävät itsevarmoista ja "kovista" miehistä. Jos olet lampaantissi, niin he etsivät jännittävämmän miehen. Ole tasa-arvosovinisti. Sano suoraan, että nyt vosu tuulen suunta on muuttunut. Manipuloi tilanne siten, että nainen tuntee ohjaavansa tilannetta, vaikka niin ei olisikaan. Ole alati huomaavainen, mutta luo tietyt säännöt, joista et taivu. Suo hänelle sama oikeus. Hän ymmärtää, lupaan sen. Ennemmin tai myöhemmin. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi olla täysi sikaporsas, sillä järkevällä hemmottelulla naisesta saa ystävän ja kumppanin iäksi. Näin puhelen oman kokemukseni kautta.

 

[Rinoa]

Tässä rupeaa väkisinkin miettimään mikä näissä ihmissuhteissa on oikeasti niin vaikeaa? Myönnän toki itsekin useaankin otteeseen ihmetelleeni sekä miesten että naisten ajatusmaailmoja, mutta tänään kun asiaa mietin ja näitäkin juttuja luen, en voi kuin kummastella sitä ovatko ne vaikeita ja hankalia vain siihen pisteeseen asti kunnes löytää sen " Sen" ihmisen..

Itse ainakin huomaa olevansa tilanteessa, jossa ei ole edes mitään tarvetta pelata minkäänlaisia pelejä, voi olla rauhassa äkäpussi jos siltä tuntuu ja sanoa suoraan että tänään ei ole hyvä idea nähdä, vaikka sielua korventaa joka ikinen päivä kun hän ei ole vieressä, koska olen puoli vuotta sitten luvannut tehdä ystävieni kanssa jotain höpöhöpö-juttua.

Ja tottakai niihin puheluihin ja viesteihin vastailuissa on tapoja juuri niin paljon kuin on ihmisiäkin. Tosin on aivan äärettömän rasittavaa ettei voi vastata edes päivän viiveellä jos jotain on kysytty ja siihen vastausta odotetaan. Itse periaatteessa suosin viestejä muutamastakin syystä; Itse en voi / kerkiä ( enkä halua ) töissä lörpötellä henk koht puheluita kauheasti ja viesti on helppo lukea sitten kun sinulla on siihen hyvä hetki ja voit rauhassa miettiä vastauksen, tarkistaa esim kalenterin tms .

Mutta mutta, yritetään kerätä näitä hämärän päivän sekavia ajatuksia kasaan .. Lienekko pointti ollut se, että ehkä nämäkin asiat ovat niin vaikeita välillä, jotta osaamme arvostaa sitä kun vastaan kävelee SE ihminen jonka kanssa mitään pelejä ei tarvitse pelailla, ei tarvitse joka ikinen päivä etsiä / saada vahvistusta niille asioille jotka tiedät / tunnet.

Elämä on ihan oikeasti kivaa jakaa toisen kanssa vaikka se vaatisikin välillä kompromisseja, tiistaina hiihaalle lauantaina halille ; )

 

[Fläppis]

Ha haa, oikeastaan voisinkin kertoa yhden jutun liittyen itseeni ja hameen käyttämiseen, mutta en viitsi, koska moni tuttu tietää nimimerkkini...

Et käytä pikkuhousuja alla ;)

 

[scholl]

Mun mielestä jos tasa-arvosta puhutaan, se tarkoittaa edes noin suunnilleen fifty-fiftyä. Tuntuu että monet jätkät jotka kuvittelevat elävänsä tasa-arvoisessa parisuhteessa, suostuvat 75 prosenttisesti naisen tahtoon ja elävät sen verran naisen pillin mukaan.

Aika sairasta meininkiä. Ihme tyyppi olet, että suostuit tuohon touhuun.

Tuo fifty-fifty ei käsittääkseni tarvitse tarkoittaa, että molemmat tekevät samoja asioita. Itse olen pienestä pitäen digannut tehdä strategioita. Sen sijaan rutiinihommien näpertäminen ei innosta. Eli sama pätisi varmaan suhteessakin. Tietyt asiat sitä delegoisi mielelläänkin.

 

[pettter]

Niin no, en mä tarkoittanut että samoja asioita pitää puoliksi tehdä, vaan enemmänkin tota ettei toinen päättäisi joka asiasta. Ja että terveellä tavalla arvostaa ja kunnioittaa toista ja varsinkin toisen mielipiteitä. Mä tunnen muutaman kaverin, jotka on naisen löydettyään ollut vaan kokoajan sen kanssa yhdessä. Ei se jätkä käy enää lätkämatseissa eikä kavereiden kans baareissa, kun ei tyttöystävä päästä. Musta on ihan okei, jos se jätkä ei itse halua, mutta että toinen tekee toisen päätöksetkin niin en mä voi ymmärtää. Varmaankin se jätkä mielessään ajattelee että on ylpeä itsestään, siis kun on huomaavainen, kohtelias ja ottaa naiset huomioon jne, vaikka todellisuudessa on tossun alla.

Esim, mä voin kuvitella että jotkut parit käy leffassa katsomassa vain sellaisia leffoja mitä nainen halua nähdä. Siis musta on okei, jos joskus valitsisi sellaisen mistä toinen tykkää ja joskus taas sellaisen mistä toinen. Tai sitten katsoo niitä mistä molemmat tykkää edes vähän, tai molemmat käy vaikka yksin tai "kavereiden" kans katsomassa mistä tykkää. Ei niin että mies joka helevetin kerta kysyy "kulta, minkä leffan sä haluisit nähdä?... Joo okei".

Ei toi dooris minkä mä tapasin ollut mikään tyttöystäväehdokas, vaan ihan muuten vaan näimme. Toisaalta jos on vaan kaveri/ystävä -pohjalla, niin ei toisen luonteenpiirteistä niin paljoa kannata välittää, toisin kun jos joutuu 24h olemaan yhdessä, kun kaikki on kuitenkin enemmän tai vähemmän erilaisia. No mutta, ei mun ja sen tytöntyllerön intressit oikein tainneet muutenkaan kohdata, tai en mä oikeastaan edes tiedä mitä se halusi, enkä oikein itsekkään sanonut mitä mä halusin. Olis pitänyt suoraan sanoa että mulla oli mielessä vaan dp, double anal ja atm.. Tää vika oli sit vaan vitsi.

 

[scholl]

Jos joku katsoi eilen dokumentin kolmoselta, missä analysoitiin rikollisten aivoja niin voi helposti ymmärtää myöskin sen, että ne, jotka antavat toisen määrätä elämästään, ovat myöskin geeniperimältään ja aivoiltaan inferioorisia tyyppejä. Heillä on kenties suvussa piika/renki tai orja-historiaa, mikä johtaa tuollaiseen alistumiseen. Siitä vain, jos haluaa laittaa elämänsä kaatopaikalle. Kukaan normaaliaivoilla varustettu ihminen ei hyväksy sitä, että joku, mahdollisesti epäpätevämpi, alkaa määräilemään.

 

[tant gredulin]

Kukaan normaaliaivoilla varustettu ihminen ei hyväksy sitä, että joku, mahdollisesti epäpätevämpi, alkaa määräilemään.

Niin. Jotkut eivät edes hyväksy sitä, että joku, mahdollisesti pätevämpi, alkaa määräilemään.